Bye bye Royal Canin

Meillä meni sitten Lunan ruoka vaihtoon. Royal Canin ”uudisti” ruokiaan vuoden alussa, tai ainakin osaa niistä, eikä vahingossakaan parempaan suuntaan. Luna söi RC:n medium sensibleä, minkä sisältö ei minusta ollut mitenkään huonoimmasta päästä vaikka monet RC:tä vertasivat roskaruoaksi. Sitä paitsi se on sopinut Lunalle ihan hyvin.

Tässä vielä vanhan ja uudistetun Medium Sensiblen sisällöt:

Vanha sisältö: 

riisi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, eläinrasvat, maissigluteeni, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, juurikaskuitu, soijaöljy, kasvivalkuaisuute*, kivennäisaineet, kalaöljy, frukto-oligosakkaridit, hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), purasruohoöljy

Uusi sisältö:
riisi, kuivattu siipikarjanvalkuainen, vehnäjauho, eläinrasvat, vehnä, maissigluteeni, kasvivalkuaisuute*, ohra, hydrolysoidut eläinvalkuaiset, juurikaskuitu, soijaöljy, kivennäisaineet, kalaöljy, kasvikuidut, frukto-oligosakkaridit (0,34 %), hydrolysoitu hiiva (mannaanioligosakkaridien lähde), purasruohoöljy, isosamettikukkauute (luteiinin lähde).

Vanhassa RC:ssä ehkä se huonoin ravintoaine oli tuo maissi, mitä koira ei pysty hyödyntämään mitenkään, mutta maissia on monessa muussakin suht laadukkaassa ruoassa. Mutta nyt on valmistaja päättänyt lisätä viljoja enemmänkin joukkoon. Uskoisi RC:n olevan tietoinen heidän maineestaan roskaruokana, niin miksi he päättävät vielä huonontaa ruokaansa? He tuntuvat ihan tietoisesti kaivavan omaa hautaansa. Tietysti en tiedä millainen maine Royal Caninilla on muissa maissa, vai onko Suomi jotenkin poikkeus tällä negatiivisuudellaan. No oli miten oli, kun nuo vanhat vehnättömät RC:n nappulat meiltä loppuu (jäljellä about 6kg), en tätä uutta versiota enää osta.

Silloin tällöin tässä olin miettinyt ruoan vaihtamista johonkin lihaisempaan versioon, ja cockerspanieleiden facebook-ryhmässä keskusteluista parhaiten on mieleen jäänyt Acana ja ANF. En kumminkaan uskaltanut kunnolla lähteä vaihtamaan ennen kuin nyt, juuri sen takia kun tuo Royal Canin on sopinut Lunalle ongelmitta. 

Acanaa tuli joulukuussa pari pientä näytepussia ostettua Koirat 2015 – tapahtumasta ja ne ainakin kelpasivat Lunalle hyvin. Tai minsuta tuntuu että Lunalle kelpaa nykyään kaikki ruoka hyvin, siitä on kasvanut normaali ahne cockerspanieli.

Keskustelin vielä kasvattajan kanssa ja hän kertoi heidän vaihtaneen Cibaun Performanceen. Kuulemma uudistetulla RC:llä koirilta tippui sekä turkki että paino ja nykyisellään RC kelpaa enää tien hiekoitukseen. :D 

Minä kumminkin päädyin tuohon Acanaan, tarkalleen ottaen Acana Regionals Wild Prairieen, ja laitoin siitä 7kg pussin tilaukseen.  Se on täysin viljaton ruoka, joka sisältää 70% lihaa (kanaa, kalkkunaa, taimenta). Ehkä hieman kiirehdin tuon ruoan tilaamisessa, kun ajattelee että meillä kumminkin on vanhaa nappulaa jäljellä useampi kilo (tai se on tällä hetkellä sekaisin RC:tä ja mätsäristä voitettua Racinelia), mutta pääsenpähän helposti vaihtamaan kun nuo vanhat sitten joskus lopulta loppuvat.

Luna 2-vuotta, tokokoe sekä mätsäri

Meidän pikkuneiti täytti 21.helmikuuta 2 vuotta! Synttäriaamuna ruokana oli tarjolla kakkua (kalkkunafile pohjalla, yrjölänpuuroa sekä raakaa jauhelihaa päällä). Tein kakun sekä Lunalle että Lolalle, joka oli meillä mätsärin takia. Lolallahan oli synttärit tammikuun 8. päivä, eikä me oltu sitä mitenkään juhlistettu, joten vanhempikin neiti sai sitten oman myöhäisen synttärikakkunsa.  Lahjaksi Luna sai putkiluun, kaksi jotain nilkkaluuta sekä herkkupussin.

Synttärikakut

Lahjojen avausta

Lahjan tutkimista

Lauantaina 20. päivä kävimme uudelleen tokokokeessa, ja voin suoraan sanoa että perseelleen meni. :D Ensinnäkin alokasluokan oli laitettu alkavan klo 16, mutta pääsimmekin aloittamaan vasta 16.40, kun edellinen EVL-ryhmällä meni yliajalle. Olimme paikalla 45 minuuttia ennen oletettua aloitusaikaa paikalla, joten jouduimme sitten odottamaan minusta turhan pitkään.  Lunalla oli hyvä vire kun koealueelle päästiin, mutta se vire katosi siinä odottaessa. Meillä kun ei ollut mitään hajua, missä vaiheessa koetta EVL-ryhmä oli menossa, niin ei oikein uskaltanut lähteä Lunan kanssa lenkillekään.  Siinä odottaessa kerkesin itse jäätyä eikä Lunallakaan loppupeleissä ollut enää kovin lämmin, kun se hakeutui minun kylkeeni makaamaan.

Tein aina välillä Lunan kanssa tokoliikkeitä odottaessa, mutta kun neiti sitten lopulta kyllästyi odottamaan alkoi se haistelemaan tekonurmialustaa. Siinä vaiheessa alkoi pieni epäilys omasta suorituksesta hiipiä päähän, kun tämän jälkeen jouduin kirjaimellisesti vetämään neidin mukaani eikä siltikään kuono noussut maasta.

Eräs katsojista antoi vielä hieman paineita, kun rouvahenkilö tuli keskustelemaan kuinka hänelläkin on Isbahan’s cockeri, jonka kanssa tokoili. Isbahanilla ei ole kovinkaan montaa tokoilevaa cockerspanielia, joten luulen tietäväni kuka tämä rouva oli. Ja jos olen oikeassa hänen tokoileva cockerinsa  Isbahan’s Really Unique ”Siiri” kisasi EVL-luokassa ennen eläköitymistä. Ja me sitten vedetään oikein pohjalukemat tämmöisen henkilön edessä. No aina ei onnistu ja sille en voinut mitään. Me jatketaan treenaamista ja kokeilemme myöhemmin uudestaan.

Tässä vielä meidän tulokset pohdintoineen, vaikka hävettääkin nämä kertoa:

Seuraaminen – 5

Tämä oli katastrofi. Lunalla on seuruu aina ollut ongelma, mutta nyt tätä ei voinut kutsua edes seuraamiseksi. Luna lähti liikkeelle ihan hyvin, mutta jo parin metrin jälkeen neiti jäi jälkeen. Ja nyt ei puhuta siitä normaalista jälkeen jäämisestä vaan Luna ihan oikeasti lopetti seuraamisen ja jäi haistelemaan maata. Tämä tapahtui varmaan 3-4 kertaa koko seuruun aikana, joka kerta jouduin kutsumaan sen uudestaan seuraamaan. Kokonaisuudessaan Luna seurasi hyvin ehkä 3-5 metriä, loppu oli jotain mitä ei voi seuraamiseksi kutsua.  Kun liike loppu minun teki mieli vajota maan alle. En tiedä miten tuomari antoi meille edes sen vitosen, vai onko säälipisteiden anto sallittua? Tuomari kommentoi että ohjaaja sentään totteli hyvin liikkuria. : ’D

Seuruusta maahanmeno – 6

Jos jotain positiivista voin tästä sanoa, niin se että edelliseen kokeeseen verrattuna saimme pisteen enemmän. :P Liikkeeseen lähtö oli Lunalla hidas ja neiti ennakoi ja meni maahan ilman käskyä jo parin metrin jälkeen. Jouduin kutsumaan Lunaa ja sanomaan seuruu käskyn uudestaan, jonka jälkeen saimme liikkeen hyvin loppuun.

Luoksetulo – 9

Tässä ei ollut mitään ongelmaa tälläkään kertaa. Perusasento lopussa oli vino mistä meni piste.

Kapulanpito – 10

Ei tässäkään mitään ongelmaa.

Kaukokäskyt – 0

Tässä mielestäni meidän paikka oli hieman huono. Kaukokäskyt tehtiin 2 metrin päästä kehän reunasta, ja yleisö oli myös siinä parin metrin päässä. Laitoin Lunan perusasentoon ja siirryin kauemmas. Viime kokeessa Lunahan tuijotti minua koko ajan, mutta ei tehnyt liikkeitä käskystä. Tällä kertaa oli päinvastoin. Luna ei katsonut minua ollenkaan, neiti vaan tuijotti yleisöön koko ajan. Sanoin istukäskyn, mikä yllättäen kaikui kuuroille korville. Useamman sekunnin jälkeen Luna vaivautui katsomaan minua ja sanoin äkkiä käskyn uudestaan. Luna nousi ja sen jälkeen jäi taas katselemaan yleisöön eikä käskyt menneet perille. Sain kumminkin tehdä liikkeen loppuun, eli kun Luna lopulta taas katsoi minua sain sen maahan.

Hyppy – 0

Luna lähti ihan hyvin, mutta ei tälläkään kertaa hypännyt. Tosin tällä kertaa se ei edes tullut minun luokse vaan jäi esteelle haistelemaan maata. Nollillehan se meni, mutta sain harjoituksen vuoksi ottaa liikkeen uudestaan ja tällä kertaa Luna tuli yli.

Seuraavana yönä (yöhän on oikein hyvä aika pohtia pieleenmenneitä suorituksia?) jäin miettimään tätä liikettä. Voiko se vaikuttaa jotenkin, kun vaikka Luna ei sitä estettä hyppää, niin minä kehun sitä suorituksen jälkeen? Voiko tuo pikku pääkopassaan ajatella että ei sitä tarvitse hypätä, kun kehuja saa siitä kiertämisestäkin? Kotonahan minä en kehu epäonnistuneesta suorituksesta vaan otan liikkeen uudestaan ja kehun vasta kun se onnistuu.

Paikkamakuu – 6

Tuplakäskyt sekä maahan mennessä että ylösnoustessa. Luna otti jostain syystä koko kokeen ajan häiriötä liikkurista ja kun liikkuri käveli meidän eteen Luna tuijotti sitä eikä siis kuullut ensimmäistä maahan-käskyä. Paikkamakuu itsessään sujui hyvin, neiti hieman haisteli maata, mutta laski päänsä sen jälkeen ja odotti nätisti ajan loppuun.

Kokonaisvaikutus – 8

Tästä ei selitetty oikeastaan mitään, tuomari totesi että lisää harjoitusta ja vireen nostoa ennen koetta. No, vire meillä olisi voinut olla parempi, jos ei olisi ensin tarvinnut odottaa kokonaista tuntia. Mutta sille ei nyt mitään voinut. Kokonaispisteet oli ihan hyvät suoritukseen nähden, antoiko sitten säälistä kun minä niin yritin vaikka Lunaa ei tuntunut kiinnostavan.

Pisteet 114p ja ALO3.  

Jos jostain voin Lunaa kehua kunnolla, oli se alun luoksepäästävyys. Luna meni itse tuomarin luokse ja antoi tämän varovasti silittää! Juoksutarkastuksessa jouduin ottamaan neidistä kiinni kun tuo taas piilotti pehvansa tuomarilta.

Alun perin olin ajatellut mennä huhtikuun alussa kokeilemaan uudestaan Porvooseen, mutta saa nyt nähdä jätänkö tyynesti myöhemmäksi. Pitää varmaan käydä treenaamassa Keravan keskustassa, jotta Luna tulisi immuuniksi häiriölle. Systerin kanssa kokeen jälkeen keskustellessani totesinkin, että sinällään ärsyttää tämä tulos, koska Luna osaa kaikki liikkeet ja seuruuta lukuun ottamatta se osaa ne todella hyvin. Kotona, ulkona ja treeneissä harjoiteltaessa pystymme tekemään 4-5 liikettä hyvin putkeen ilman palkkausta, mutta kokeessa ei sitten vaan onnistuta.

Tokotunnilla sunnuntai-iltana keskustelin taas hieman kouluttajan kanssa, joka oli sitä mieltä että haistelu todennäköisesti oli sijaistoimintaa, eli Luna reagoi minun jännitykseeni. Osittain varmaan johtukin siitä, mutta minä luulen osasyyn olevan myös se pitkä odottaminen. Tähän kouluttaja totesi että koira vaan autoon odottamaan, jos odotusaika on pitkä. Jälkeinpäin ajatellen sehän olisi ollut todella hyvä vaihtoehto, Lunalla olisi kierrokset nousseet autossa odottaessa ja se ei olisi kerennyt kyllästymään kisapaikalla. Pitää tajuta tämä seuraavalla kerralla jos menee odottamiseksi.

Videota en tässä kehtaa julkaista, oli se sen verran huono suoritus meiltä.

-

Sunnuntaina lähdimmekin ajamaan kohti Kouvolaa. Olin paria päivää aikaisemmin huomannut facebookin Match Show -ryhmässä ilmoituksen koiratapahtumasta. Todettiin systerin kanssa ettei meillä ollut suunnitelmia kyseiselle päivälle, joten haimme Lolan tädin luota Lunan tokokokeen jälkeen. Sunnuntaiaamuna hieman kyllä mietin, että kannattaako lähteä ajamaan, kun sää oli aika kamala, mutta varasimme lopulta vain tarpeeksi aikaa matkaan. Ilmottautuminen alkoi 11.00 ja kehät 12.00, lähdimme puoli kymmenen maissa kotoa ja ajoimme hieman vajaa pari tuntia Kouvolaan. Välillä tiet olivat tosi huonoja ajaa, joten oli ihan hyvä että varasimme enemmän aikaa.

Mätsäri oli Etelä-Suomen Ryttykuonojen järjestämä. En tiedä onko yleensäkin mätsäreissä, jotka ovat pääkaupunkiseutua kauempana, huomattavasti vähemmän osallistujia vai saiko sää ihmiset pysymään kotona. Yleensä (varsinkin pääkaupunkiseudulla) talvimätsärit ovat todella täysiä, kun kisoja ei ole kuin yhdet tai kahdet kuukaudessa. Kesällä sitten helpottaa kun samana päivänä voi olla jopa 4 eri mätsäriä 30 km säteellä.

Pienten aikuisten ryhmässä oli tällä kertaa kokonaisuudessaan 10 koiraa, kun normaalisti talvikaudella olevissa kisoissa on useita kymmeniä. Olimme Lunan kanssa kolmantena kehässä ja vaikka tässä on näyttelyistä ollut pari kuukautta taukoa, antoi neiti yllättävän hyvin tuomarin hiplata. Ei se edelleenkään siitä näyttänyt nauttivan, mutta ei väistänytkään. Ainakaan pahasti. Tuomari tosin taisi tykätä siitä, kun Luna oli itse hyppäämässä pöydälle. Neiti sai myös kehuja puhtaista hampaistaan.

Saimme ensimmäisestä kehästä punaisen nauhan.

Lola oli viimeisenä kehävuorossa. Heilläkin meni hyvin ja saivat myös punaisen nauhan.

Tässä vaiheessa naureskelin, kun molemmat jatkoivat punaisissa, että varmistimme ainakin yhden sijoituksen. Koska punaisissa ja sinisissä ryhmissä oli molemmissa lopulta se 5 koiraa, joista 4 palkittiin. Punaisissa meillä oli kaksi pahempaa vastusta, toinen oli japaninpystykorva ja toinen (mielestäni) lhasa apso. Molemmat esiintyivät hyvin, tosin lhasa apson esittäjä näytti vetävän koiraa hihnan päässä, joten sen kulku ei nyt ollut hirveän nättiä omaan silmään.

Lopputuloksena molemmat koirat sijoittuivat. Lola oli kolmas ja Luna ykkönen! Tästä kehästä saimme palkinnoksi 2x 3kg Racinel -nappulaa. Jouduimme siis jäämään vielä odottamaan BIS-kehän alkua. Mätsärialue oli vanha kasvihuone, josta oli tehty koiraharrastustila, mikä muuten vaikutti ihan hyvältä paikalta, mutta lämmitystä siellä ei ollut. Sitten kun siinä odottelit omaa vuoroa, kerkesi varpaista katoamaan tunto. Lola jääty jo heti alkuun ja sille piti hakea autosta viltti ympärille.

BIS-kehässä sitten enää vain seisotettiin koiria ja tuomarit kävivät jokaisen koiran luona vielä uudestaan. Yllättävän hyvin Luna antoi muidenkin tuomareiden silittää, vaikka oli koko ajan epäluuloisen näköinen. Sijoitusta ei tästä kehästä kumminkaan tullut, mutta lohdutuspalkinnoksi saimme Nutrolinin Iho ja Turkki-öljyn.

Sitten pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme ajamaan kotia kohti. Parissa tunnissa oli hyvin kerennyt tiet sulamaan ja paluumatka sujui hieman nopeammin.

Koirien hammashuolto -luento

Kävin tuossa marraskuussa luennolla missä käsiteltiin koirien nivelrikkoa sekä hammashuoltoa. Luennoitsijana oli  Eläinlääkäriasema Anidentin pieneläinsairauksien erikoiseläinlääkäri Luotonen Niina. Luennon aiheena oli ”Terve suu, terve eläin – suun hoidon tärkeys lemmikin terveydelle”. Tässä postauksessa yritän kertoa luennon oleellisimman sisällön ja suurin osa tekstistä on melko suoraa lainausta luentodioista.

Miksi koiran hampaat kannattaa puhdistaa? Puhdistuksella kontrolloidaan hampaissa ja ienrajassa olevia mikro-organismeja, vähennetään tulehdusta ja säilytetään terveet ikenet.

Tilastona, yli 3-vuotiaista koirista yli 80 % kärsii tulehduksesta hampaita ympäröivissä kudoksissa. Ientulehdus (gingiviitti) paranee hoidolla, mutta hampaan kiinnitys- ja vieruskudoksen tulehdus (parodontiitti) ei.

Parodontiitille altistavia tekijöitä ovat muun muassa koiran pieni koko, korkea ikä, pehmeä ruoka, hampaiston ahtaus ja kiertyneet hampaat sekä immuunitaudit. Oireina siinä on pahanhajuinen hengitys, ikenien punoitus ja verenvuoto, suun raapiminen ja huulitulehdus. Parodontiitti tekee koiran suussa pahaa jälkeä, yksi näistä on avanne suusta nenään (osonasaalifisteli). Bakteerit pääsevät jopa verenkiertoon ikenien haavaumien kautta, mikä voi aiheuttaa kudoskuolioita ja tulehduksia esimerkiksi sydämessä, munuaisissa ja maksassa. Parodontiitti hoidetaan eläinlääkärissä nukutuksessa, jatkohoitona kotona koiran hampaiden päivittäinen harjaus.

Puhdistuksen jälkeen plakkia alkaa muodostua jo noin kolmen tunnin kuluttua ja hammaskiveksi plakki mineralisoituu parissa viikossa. Jos koiralla on ollut ientulehdusta, tämä palaa 9-21 päivässä, jos hampaita ei harjata.

Osa ihmisistä harjaa koiransa hampaat vain satunnaisesti ajatellen että parempi sekin kuin ei mitään, mutta tutkimusten mukaan alle 3 kertaa viikossa harjaamisesta ei ole hyötyä. Ja kuten arvata saattaa, vähintään kerran päivässä harjaus takaa parhaan lopputuloksen. Harjaus pitäisi tehdä harjasten ollessa 45 asteen kulmassa. Eläinlääkäri suositteli käytettäväksi sellaista kaksipäistä hammasharjaa, jossa toinen pää on iso ja toinen pää pieni. Harjan kulma muotoilee posken kaarta, mikä helpottaa harjausta ja siinä pienempi pää sopii hyvin etuhampaille. Pakollinen hankinta ei koirien hammasharja ole, koska ihmisten pehmeä harja käy myös hyvin. Sähköhammasharjaakin voi käyttää ja se periaatteessa olisi se tehokkain vaihtoehto jos koira sen vain hyväksyy. 

Jos koiran hampaita ei ole koskaan pesty, kannattaa hampaiden harjaus aloittaa joko ihan sormella tai sitten sormiharjalla. Sormiharjoissa kannattaa vaan olla tarkkana, että ostaa sellaisen missä on ihan harjakset. Kuminystyiset eivät ole yhtä tehokkaita. Oli hammasharja mikä tahansa, se pitäisi muistaa vaihtaa riittävän usein.

Hammastahna tekee harjauksesta helpompaa, mutta se ei saa olla vaahtoava eikä sisältää fluoria. Eläimille on olemassa omat hammastahnansa, joihin on yleensä lisätty jokin maku (liha/maksa) tekemään harjaamisesta miellyttävämpää. Muun muassa Maxim- ja Virbac-tahnat mainostavat itseään antibakteerisia entsyymejä sisältävänä valmisteena. Pyrkimyksenä näillä entsyymeillä on syljen luonnollisten antibakteeristen ominaisuuksien vahvistaminen. Luennoiva eläinlääkäri tosin totesi, että jos nämä entsyymit olisivat oikeasti tehokkaita, käytettäisiin niitä ihmistenkin hammastahnoissa. Eli käytännössä eivät siis ole yhtään sen tehokkaampia kuin ihan marketista ostettavat eläinten tahnat.

Harjaamisen ensisijainen tavoite on mekaaninen plakin poisto harjalla, hammastahna vain tekee harjauksesta koiralle miellyttävämpää.

Koiran suuta ei saa pakottaa auki, jos haukku ei suostu suutaan avaamaan niin sitten harjataan vain hampaiden ulkopinnat (poskihampaat tärkeimmät).

Jos hampaiden harjaus ei onnistu, voi apu löytyä kemiallisesta plakin poistajasta, pureskeluaktiviteetin lisäämisestä tai hampaita puhdistavasta ruuasta. Eläinlääkäri suositteli käyttämään tuotteita, joilla on VOHC –tunnus (Veterinary Oral Health Council). VOCH –tunnukset saa tuotteet, jotka täyttävät tietyt vaatimukset mm. plakin ennaltaehkäisyssä. VOHC ei itse testaa tuotteita, vaan vertailee eri tuotteista saatavilla olevia tutkimuksia. Useita hammassairauksia pystyy ennaltaehkäisemään kyseisen tunnuksen omaavien tuotteiden säännöllisellä käytöllä.

Klooriheksidiini on tehokkain markkinoilla oleva kemiallinen plakin poistaja. Kauppanimiä on esimerkiksi Virbacin Hexarinse sekä Dentisept.  Klooriheksidiini on antibakteerinen ja bakteerien resistenssi sille on erittäin epätodennäköinen. Pitkään käytettynä klooriheksidiini voi värjätä hampaita ja nopeuttaa hammaskiven mineralisoitumista, joten yleinen suositus olisi käyttää harjaamisen tukena korkeintaan  viikon ajan kuukaudessa.

Virbacin Aquadent on juomaveteen lisättävä liuos, mikä sisältää klooriheksidiinia ja ksylitolia, jälkimmäistä tosin niin pienen määrän ettei myrkytysriskiä ole annosohjeen mukaan käytettynä. Valmisteesta on tehty tutkimus 2006 (Journal of Veterinary Dentistry, 2:79-82 Clarke DE. Drinkin water additive decreases plaque and calculus accumulation in cats), jossa 30 kissaa käytti tuotetta 56 päivää. Tuloksena plakki väheni 53% ja hammaskivi 52%. Luennoitsija tätä suositteli varsinkin sellaisille koirille, jotka eivät syystä tai toisesta anna harjata hampaita. Tehokkain vaikutus olisi tietysti harjaukseen yhdistettynä.

Entsyymejä käytetään muissakin kuin hammastahnoissa. Esimerkiksi Bucadog on entsymaattinen geeli, joka annostellaan sormilla levittämällä hammas-ienrajaan. Hampaiden harjaus ennen geelin levitystä on tärkeää, yksistään siitä ei ole ollenkaan hyötyä. Tutkimuksen (Journal of Veterinary Dentistry 2000; 3: 136-140. Tenovuo et al.: Nonimmunoglobulin defense factors in canine saliva and effects of a tooth gel containing antibacterial enzymes) mukaan Bucadog hyödyttää pääasiassa vain koiria, jotka kärsivät vähäisestä syljen erityksestä.

Luennoiva eläinlääkäri antoi positiivisen äänen myös erinäisille hampaiden puhdistukseen tarkoitetuille puruluille (mm. Dentastix, aidot naudanluut). Niistäkin oli jotain tutkimuksia, että muoto todella ehkäisee plakin muodostusta jonkin verran. Eläinlääkäri tosin huomautti että kannattaa olla kriittinen tuotteiden mainostuksen suhteen, jos joku tuote lupaa olevan yhtä tehokas kuin pari kertaa viikossa tapahtuva hampaiden harjaus, on se yhtä tyhjän kanssa koska tosissaan alle 3 kertaa viikossa harjaaminen ei auttanut mitään.

PlaqueOffista, joka on siis ruokaan sekoitettava merilevävalmiste, luennoitsija oli epäileväinen. Sen tehoa ei ole todistettu eläinpuolen tutkimuksin, mutta silti osa hänen asiakkaistaan (tai potilaistaan miten sen nyt haluaa sanoa) on kertonut sen auttavan hyvin

.

Eli luennon pääpointti oli aikalailla että mikään, ei siis mikään, korvaa mekaanista harjausta. Ja harjata pitäisi vähintään 3 kertaa viikossa. Eläinlääkäri ei nähnyt mitään haittaa jos oli jonkinlaista entsyymivalmistetta käytössä, vaan pikemminkin piti niitä sinällään hyvänä hampaidenharjauksen lisänä. Yksinään niistä ei ole mitään apua.

Koirien hampaiden pesu on yksi monista keskustelupalstoilla kiistellyistä asioista. Osa tekee niinkuin suositellaan että pesee koiransa hampaat päivittäin, osa taas on sitä mieltä että ei sitä luonnossakaan eläimet pese hampaitaan. Mutta kuten ihmisillä, koirillakin plakin kertyminen riippuu ihan koirasta. Yleistä on, kuten edellä todettiin, että pienillä roduilla palkkia kertyy helpommin kuin isommilla. Mutta on olemassa myös pieniä koiria, joiden hampaille ei ole hammasharjaa koskaan näytetty ja silti plakkia ei keräänny. Osalle siis riittää ihan luiden ja keppien pureskelu. Sitten on niitä koiria, joilla hampaat pestään päivittäin ja siitä huolimatta koira on käytettävä vähintään kerran vuodessa lekurilla hammaskivenpoistossa. 

Minä pesen Lunan hampaat päivittäin. Illalla, kun menen omia hampaita pesemään, tulee neiti mukana (tai pikemminkin sen änkee edeltä sinne vessaan) ja ensimmäisenä pesen sen hampaat. Meillä on käytössä Virbacin entsyymitahna, kun se on maistunut tuolle Lunalle.. Neiti myös antaa pestä hampaat melko hyvin, vähän se yrittää pureskella hammasharjaa, mutta saan siten pestyä hampaat sekä sisä- että ulkoreunoilta. Hammaspesun jälkeen annan Bucadogin entsyymipurupalan. Bucadogin geeliäkin tulee pari kertaa viikossa laitettua hampaiden pesun jälkeen, jos/kun Luna palaa takaisin purupalan syötyään. Ja näiden lisäksi neiti saa vielä puolikkaan dentastixin aamu- ja iltaruoan jälkeen.

Meidän hammashuolto on ollut sen verran tehokasta, että ollaan eläinlääkäynneillä saatu kehuja hienosta ja puhtaasta purukalustosta. :) Lunan ollessa vajaa vuoden vanha, jätin laiskuutta hammaspesun muutamaksi viikoksi ja jo siinä ajassa kerkesi plakkia ilmestymään ienrajaan, ei paljoa, mutta silloin tajusin että meillä se päivittäinen hammashuolto oikeasti ehkäisee plakin kertymisen. Pelkät luut ja hammashoitoherkut eivät riittäneet.

Lolan suu on taas jotain kamalaa. Lola oli aikanaan todella huono syömään, varsinkin mitään kovaa (nappulat, luut). Täti on myös hieman laiska Lolan hampaiden pesussa, siellä pestään vain ihan satunnaisesti. Hammaskiven poistossa vanhempi neiti käy kerran vuoteen, mikä minusta on liian vähän tilanteeseen nähden. Jo muutaman kuukauden jälkeen hampaiden putsauksesta, Lolan hampaat ovat puolillaan hammaskiveä ja henki haisee kamalalle.
Yleensä kun Lola tulee meille, pesen sen hampaat siinä samassa kuin Lunankin, mutta aika turhaa työtä tuntuu olevan, kun ei sitä harjausta jatketa, kun vanhempi neiti palaa kotiin.

Lunan hampaat

Lolan hampaat, ja oikeasti, nämä on eläinlääkärillä putsattu muutama kuukaus takaperin.

Ensimmäiset agilityepikset

Sunnuntaina kävimme ensimmäisissä agilityepiksissä Vantaan Racinel–Areenalla. Ilmoitimme sekä Lolan että Lunan supermölliluokkaan, missä ei ollut kuin hyppyjä ja putkia. Ensimmäinen agilityn kisatilanne oli kumminkin kyseessä.

Kyllä sitä aina välillä voi maata vierekkäin.

Lähdimme kotoa tuntia ennen oman luokkamme alkua ja pienen seikkailun jälkeen pääsimme perille. Ojangossa oli tietöiden takia tiet muuttuneet ja navigaattorihan ei näitä uusia reittejä tunnista, joten ajoimme ensin oikean liittymän ohi. Halli oli lämmitetty ja omasta mielestä mukavan tilava vaikka koiria oli paljon.

Kävimme ilmoittautumassa ja katsomassa medi-luokan listaa. Minä olin Lunan kanssa heti ensimmäisenä ja systeri meidän perään Lolan kanssa toisena. Täytyy sanoa että en olisi halunnut olla heti ensimmäinen, kun en voinut ensin nähdä muiden ratoja, mutta minkäs sille voi. Rata oli kumminkin helppo, 12 estettä kokonaisuudessaan, eikä mielestäni mitään liian vaativia käännöksiä. 

Rataan tutustumisen jälkeen pääsin Lunan kanssa kentälle. Neiti otti varaslähdön. Minä olin jättänyt Lunan istumaan ja itse päässyt metrin-puolitoista ensimmäisen esteen ohi, kun käännyin koiraa kutsumaan. Neiti sitten olikin jo hypännyt ensimmäisen esteen ja oli siinä tulossa luokse. En keksinyt siinä nyt muuta kuin jatkaa matkaa, aloitin juoksemisen ja Luna meni ensimmäiseen putkeen ennen kuin kerkesin sitä edes sinne ohjeistaa. Matka jatkui ihan hyvin, tosin 5. putkella kerkesin hetken pelkäämään, että neiti kääntyy putkessa kun ohjasin sen sinne väärältä puolelta. Onneksi näin ei käynyt ja matka sai jatkua. Pääsimme 9. esteen yli hyvin, mutta 10. este olikin sitten se isoin ongelma. Minä juoksin esteen luokse, niin Luna juoksi esteen ohi ja hyppäsi sen sitten lopulta väärältä puolelta. Ei sille siinä mitään voinut ja jatkoin rataa, mutta Luna juoksi myös 11. esteen ohi. Virhepisteitä tuli siis 25.

Sitten oli systerin ja Lolan vuoro. Heilläkin alku lähti hyvin, mutta 10. esteellä Lolakin veti ohi, ei tosin niin paljoa ja systeri onnistui sen vielä korjaamaan, mutta siitä vanhempi neiti sitten jatkoikin matkaa 2. putkeen. Virheputken jälkeen loppurata sujui hyvin. Tulos 10 virhepistettä.

Toisella kierroksella meillä meni jälleen hyvin siihen 10. esteeseen asti, mutta Luna juoksi taas sen ohi. Jälkeenpäin ajateltuna, minulla taisi olla rintamasuunta eteenpäin, joten keholla kerroin virheellisesti että meidän matkamme olisi jatkunut suoraan. Olisi pitänyt joko hidastaa reilusti ennen estettä tai sitten vetää isompi kaarros, jolloin este olisi sijoittunut enemmän tytön eteen eikä sivuun kuten nyt. Loppurata meni sitten virheittä, eli tästä jäi 10 virhepistettä.

Systerin toinen kierros sujui myös hyvin, mutta 8. putken jälkeen Lolan hihna putosi taskusta ja sotkeutui systerin jalkoihin. 9. esteen yli Lunan vielä pääsi, mutta se oli jälleen pahamainen 10. este, minkä ohi neiti sitten juoksi. Lopputulos 10 virhepistettä.

Ei ne suoritukset nyt huonoja olleet ensimmäiseksi kisatilanteeksi. Lunalla oli riskinä se, että se olisi saattanut mennä kesken radan haukkumaan tuomarin ja Lolalla taas valikoiva kuulo. Kumpikin yllätti positiivisesti näissä, vaikka Lunalla oli ensimmäisellä kierroksella selvästi paljon virtaa, ei se lähtenyt kesken radan tuomarin luokse. Lola taas meni kyllä sen virheputken, mutta välillä se hyppää useammankin esteen ominpäin. Onneksi emme olleet ainoat joilla oli hieman vaikeuksia, oli siellä esimerkiksi basenji, joka juoksi yli puoli minuuttia ympäri rataa kuuntelematta omistajaansa ollenkaan. :D

Otimme äidin mukaan kisoihin, jotta se sai pidellä koiria rataantutustumisen ajan ja tarkoitus oli että hän olisi myös kuvannut suoritukset. Hänen kuvaaminen ei vaan oikein onnistunut, kun paluumatkalla autossa katsoin että puhelimesta löytyi 2 valokuvaa ja yksi 2 sekunnin videopätkä. En tiedä oliko puhelin sitten vain koko ajan tarkentanut itseään ja äiti oli luullut sen kuvaavan. :D

Maaliskuussa oli tuolla samassa paikassa uudet epikset, joten varmaan lähdemme sinne uudelleen yrittämään. 

Tämä kuva on iskältä, Luna pohti pöydällä olevan kakun maittavuutta.

Kävimme myös viikonloppuna juhlistamassa serkun 20-vuotissynttäreitä. Luna oli yllättävän nätisti ja antoi monenkin "vieraan" (mm. serkun isä sekä mummo) silittää itseään. Naurettiin kyllä Lunan ilmeitä, kun serkun isä silitti neitiä. Luna seisoi penkin vieressä ja vieras silittää sitä siinä penkillä istuen, tytöllä on häntä ja pää ihan alhaalla ja hieman kurkkii kulmiensa alta. Siltikään se ei siitä siirtynyt mihinkään. :D 

Luna innostui pelaamaan ilmapallolla, kun Lola taas leikki kuollutta sohvalla.

Tokosta vielä sen verran, että päätin muuttaa seuruussa meidän täyskäännöstä. Tähän asti olemme tehneet sen niin, että minä käännyn oikealle ja Luna kiertää ulkokautta ympäri. No, neiti kun jätättää helposti muutenkin, niin tämän täyskäännöksen jälkeen se aina jäi vielä enemmän jälkeen. Muutettiin se nyt niin että minä käännyn vasemmalle (siinä on kiva muistaminen, kun melkein 1,5 vuotta liike on tehty oikealle kääntyen) ja Luna tekee tiukan käännöksen. Melko nopeasti neiti tämän oppi ja voi sanoa että on meille paljon parempi suoritustapa. Lunan täyskäännös ei nyt ole ehkä se tyylipuhtain, mutta kouluttajan mukaan tällä suoritustyylillä siitä tuskin menee yhtään pistettä. Ja meille isona etuna neiti pysyy koko ajan oikeassa seuruukohdassa! Pääsemme nyt täyskäännöksen jälkeen jatkamaan matkaa ilman että Luna on jossain metrin päässä takana.

Luna on nykyään ainut narttu meidän tokoryhmässä.

Tänään oli meidän tokokoulutuspaikka laittanut Facebook-päivitystä, että tilat laajentuvat! Koirakeidas ilmoitti että uudet tilat sisältävät 300m2 toko/rallytokotilaa, sekä 400m2 agilitykenttää. Minusta on ihanaa että tilat suurenee, kyllä tuollakin treenasi, mutta nykyisissä tiloissa jos 6 koiraa teki seuruuta oli tilat hieman ahtaalla. 

Petotestit - Karhu

7.2. sunnuntaina kävimme Hyvinkäällä petotesteissä, jonka järjestäjänä toimi Molossi Race ry. Kiinnostus tähän heräsi, kun juttelin jo jonkun aikaa sitten tutun chowchow:n omistajan kanssa, joka oli käyttänyt koiransa karhulla. Myöhemmin tuli pohdittua testissä käymistä myös Lunan kanssa. Tutulla oli silloin vielä kaksi chowchow:ta, ja hän sanoi että hän arvasi koiransa väärin, se jonka hän oletti häntä puolustavan jätti omistajansa karhun syötäväksi, kun taas toinen jäi puolustamaan.

Lunan reaktiota oli paha arvioida ennalta. Tuo kun on pohjimmiltaan aika arka, niin en pitänyt mahdottomana suoraa pakoreaktiota, mutta neiti on myös kova haukkumaan epäilyttävän kohteet, joten pohdin että se myös saattaisi jäädä meitä puolustamaan. Lopusta löydät videon meidän suorituksesta.

Testiin sai valita eläimistä karhun, ilveksen tai suden. Tällä kertaa päädyin karhuun, tosin joskus myöhemmin huvittaisi käydä kokeilemassa myös ilvestä ja sutta. Ihan halpaa tämä ei ollut, testi maksoi 60€, mutta olen minä turhempaankin rahaani käyttänyt. :D

Testin ideana on siis saada lisää tietoa koiran luonteesta ja hermorakenteesta sekä oppia havaitsemaan mahdollinen vaara tulkitsemalla koiran käyttäytymistä. 

Koira ei tunnista tilannetta lavastetuksi, kun käytössä on aitoja eläimen hajuja. Asko Sorvon, joka toimi testaajana, mukaan koira ei kykene ihmisen tavoin loogiseen ajatteluun, eli ei haittaa vaikka eläin liikkuukin pyörillä jalkojen sijasta. Haju kertoo koiralle, että kyseessä on vaarallinen kohde ja perimä sitten vaikuttaa siihen reagointiin.

Kuulemma myöskään sillä ei ole väliä miten ihminen on testissä, koska koira reagoi aina viettiensä pohjalta oli tilanne mikä hyvänsä. Eli ei ole merkitystä onko ihmisiä yksi vai useampi, onko ihminen vieras vai tuttu. (Tähän väliin kommentoin systerille, että Luna ei kyllä suostuisi lähtemään edes jäljelle vieraan ihmisen kanssa.) He olivat kuulemma myös testanneet, että ihmisen käytöskään ei vaikuta koiraan. Ihminen voi olla hiljaa, kiljua tai jopa pyörtyä, silti koira reagoi aina samalla tavalla.

Paras reagointi on selkeä, voimakas ja tapahtuu heti. Koira voi karkottaa pedon tai pitää sitä paikallaan. Koira voi myös ilmoittaa pedon läsnäolosta. Myös karkaaminen paikalta on sinällään hyväksytty tulos, vaikkakin ihmisen kannalta ei ehkä se paras. Kuulemma osa koirista alkaa myös mielistellä petoa ja alistuu sille. Oikeassa tilanteessa ne eivät selviäisi hengissä.

Meidän testivuoromme oli klo 13.15 ja paikalla piti olla vähintään tuntia ennen. Auto starttasi kohti Hyvinkäätä kello 11.30. Sää ei ollut mikään paras, lämpöä oli 3 astetta ja eilisen lumisateen takia maa oli ihan loskassa. Onneksi ei sentään vettä satanut.

Olimme paikalla juuri tuntia ennen ja omaa vuoroa odotellessa katselimme muiden suorituksia. Ilmoittautuessamme testissä oli 11 kuukauden ikäinen bullmastiffi, joka pärjäsi aika hyvin. Aluksi koira hieman epäröi tilannetta, mutta melko nopeasti alkoi haukkua ja kävelemään karhua kohti kun tämä oli selkä heihin päin. Seuraavana oli amerikanpittbull, joka ei oikein ymmärtänyt koko tilannetta. Haukkuikohan se pari kertaa, jonka jälkeen se jäi siihen karhun lähelle ihmettelemään että mikäköhän tämäkin on. Ei siis väistänyt sitä ollenkaan. Näimme myös pari englanninbulldogia, joista toinen sentään yritti haukkua karhulle, kun taas toinen pysytteli aivan omistajansa jalkojen takana koko ajan.

Sitten pääsimme Lunan kanssa yrittämään. Testaaja ensin haastatteli hieman että millainen koira Luna on ja millaista reaktiota me odotamme. Sitten pääsimme jäljelle. Laitoin Lunan 10 metrin liinaan ja odottelimme, että testaaja pääsi alueen reunaan pystytetyn aidan taakse. Jäljen alkuun oli laitettu karhunpesästä tavaraa (heinää ja ulostetta), joita neiti haisteli tarkasti. Niinkin tarkasti että jouduin hieman vetämään hihnasta, jotta tyttö suostui jatkamaan matkaa. Kuono maassa kuljettiin sitten hetken matkaa eteenpäin, kunnes karhu ilmestyi aidan takaa. Minun piti pysähtyä heti kun karhu tulee esiin ja päästää kerälle kierretty liina maahan. Luna pysähtyi heti karhun nähdessään, nosti pään ylös ja aloitti haukkumisen.

Ensin haisteltiin aloitusjälkeä

Sitten hetken päästä karhu hyppäsi esiin

Luna haukkuu karhulle

Alkuun neiti haukkui rohkeasti meidän edessä, mutta nopeasti se siirtyi meidän taakse. Haukkuminen jatkui koko ajan ja kun karhu teki ”hyökkäyksiä” siirtyi Luna vielä kauemmaksi haukkumaan. Kun karhu kääntyi ja siirtyi kauemmaksi, tyttökin siirtyi hieman lähemmäksi ja kiersi karhua kauempaa, mutta pian Luna totesi että haukkuminen ei ajanut karhua pois, vaan tämä kääntyi aina takaisin. Tällöin Luna otti itselleen sopivan turvavälin karhuun (oli siis arvioiden 6-7 metrin päässä meidän takana) ja jatkoi haukkumista.

Karhun vahtiminen niskavillat pystyssä

Karhulle (tai omistajalle?) haukkuminen turvallisesti selän takaa

Se ei siis jäänyt karhun ja meidän väliin, mikä olisi ollut se ihanteellisin suoritus, mutta eipä Luna myöskään mennyt mitenkään paniikkiin ja juossut karkuun. Siellä se haukkui ja katsoi meitä kuin sanoen, että ettekö te saakuta nyt tajua lähteä sitä karhua karkuun!

Jossain vaiheessa tesetaaja käski meidän kävellä hieman eteenpäin, jolloin Luna kyllä tuli nätisti perässä, mutta se ei enää suostunut siirtymään meidän eteen vaan pysytteli mieluummin taaempana.

Lopulta karhu palasi aidan taakse ja Luna sai kunnon kehut. En tiedä ymmärsikö neiti mistä sitä edes kehuttiin, mutta innoissaan se tuli häntä heiluen luokse heti kun karhua ei ollut enää näköpiirissä.

Testaaja antoi lopuksi vielä suullisen palautteen, missä totesi Lunan valitsevan itselleen juuri sopivan turvaetäisyyden ja sieltä haukkuvan tyhmiä omistajia, jotka eivät tajua lähteä karhua karkuun. 

Karhua äkkiä karkuun!

Turvallinen välimatka

Täältä on turvallista haukkua, josko nuo omistajat nyt tajuaisi lähteä karkuun!

Kommenttia tuli myös vahvasta jälkityöskentelystä. Testaaja totesi, että suurin osa koirista (Luna mukaan lukien) tällaisessa tilanteessa ajattelee vain omaa selviytymistään ja sen näki siinä että vaikka karhu tuli aivan kiinni minuun, neiti pysytteli kauempana. Ohjaaja siinä vitsaili, että siinä vaiheessa koira toteaa että tyhmä omistaja kun ei karkuun lähde, pitää tilata verkkokaupasta uusi. :D Mutta kyllä siinä minusta koira hieman omistajaakin ajattelee, jos koira ei lähde ihan oikeasti kokonaan karkuun. Eikä cockerspanieli ole mikään laumanvartijarotu, joten olisin hieman ehkä yllättynytkin, jos Luna olisi kunnolla meitä puolustanut.  

Lopuksi testaaja sanoi, että nyt koira tunnistaa karhun hajun, eli jos se joskus metsässä jättäytyy jälkeen ja jää haukkumaan vaikka mitään ei näy, niin pitäisi luottaa koiraan ja olla jatkamatta matkaa.

Saimme testistä mukaan kirjallisen arvion sekä diplomin. :)

Lisää petotesteistä voi lukea http://www.karhususitestit.com/ tai https://www.facebook.com/konekarhu/

Märän kokeen jälkeen Luna vetikin parin tunnin nokoset.

Tässä vielä videolla meidän suoritus:

Se ensimmäinen tokokoe

Nyt se on sitten takana, meidän ensimmäinen tokokoe.  Minä jännitin koko edellisen viikon tulevaa koetta ja varmaankin sen takia näin joka yö siitä unia. Yleensä unet päättyivät kyllä ihan hyvin. Itse koepaikalla ei sitten jännittänytkään niin paljoa, mutta tilanne muuttui kun kentälle päästiin.

Koe pidettiin Porvoossa ja tuomarina oli Laisi Harri. Minun mielestäni tämä oli mukava tuomari, vaikka Luna oli asiasta hieman erimieltä. Neiti ei olisi halunnut päästää tuomaria tutkimaan ollenkaan, joten jouduin tukemaan tyttöä enemmän. Juoksutarkastuksessa neiti piilotti persuunsa niin että jouduin pariin otteeseen nostamaan sen takapään kunnolla ylös.

Kokeessa hyvin huomasi myös millaisilla koirilla tokoilu on ehkä hieman helpompaa, olimme nimittäin ainoa "pieni" koira (cockerihan teorissa luetaan keskikokoiseksi, mutta pieni se on kaikkii muihin verrattuna) koko kokeessa. Paimenkoiria oli suurin osa, kaksi saksanseisojaa sekä kaksi muuta (toinen näytti partacollielta, toisesta ei mitään tietoa).  

Olimme Lunan kanssa numerolla 5, joten saimme nähdä muutaman suorituksen ennen omaa vuoroa.

Paikkamakuu

Meitä oli kolme koirakkoa kerrallaan paikkamakuussa. Me olimme keskellä, mikä sopi yllä ihan hyvin. Reunapaikoilla oleminen tarkoittaa aina pidempää odottelua. Luna kuunteli hyvin, eikä ennakoinut ollenkaan. Ainut missä sydän jätti lyönnin välistä, oli kun käskin neidin maahan ja tämä oli nousemassa kerjäämään. Onneksi taisi Lunakin tajuta että nyt oltiin tekemässä väärää liikettä, koska nopeasti se lösähti maahan. Luna pysyi paikallaan koko paikkamakuun hyvin, vaikka minusta tuntui että sydän lyö ittensä rinnasta ulo. Välillä neiti vähän vilkuili sivulle, mutta muuten piti katseen minussa.  Palatessani Luna nousi istumaan ensimmäisestä käskystä.

Pisteet:  10

Seuruu

Sitten meidän kauhu. Luna lähti ihan hyvin liikkeelle, mutta jo ensimmäisen käännöksen jälkeen alkoi jätättää. Mitä lähemmäs loppua päästiin, sitä enemmän tuo jätätti. Pari kertaa sanoin seuraa-käskyn väärässä kohdassa (esim. täyskäännöksen kohdalla), mutta tuomari ei tästä rokottanut mitään kauheita.

Pisteet: 7

Hyppy

Hyppy oli liike, minkä onnistumisesta olin lähes 100% varma. No sitä se ei sitten ollutkaan. Liikkeessä kun sai valita jättääkö koiran mihin kohti, kunhan se oli 2-4 metrin välillä, päätin neidin jättää siihen 2 metriin. Sitten en tiedä sanoinko käskyn jotenkin oudosti, kun Luna lähti todella varoivaisesti tulemaan ja olikin sitten jo esteen edessä. Vauhtia kun ei ollut ollenkaan, ei tyttö voinut muuta kuin kiertää esteen ja tulla perusasentoon. 

Yllätyin, koska tähän mennessä Luna ei ollut koskaan kiertänyt estettä. Jälkeen päin pohdin, että pitää seuraavalla kerralla jättää Luna kauemmaksi, jotta vauhdinotto matkaa olisi enemmän, vaikka tyttö alottaisi hitaalla vauhdilla.

Pisteet: 0

Noutokapulan pito

Tässä meillä ei ollut ongelmia, kuten olin ajatellutkin. Minä hieman ennakoin ja olin antamassa kapulaa Lunalle ennen liikkurin käskyä, mutta muuten hieno suoritus.

Pisteet: 9,5

Seuraamisesta maahan 

Tässä virhe tuli siinä että minä jätin Lunalle kaulapannan kaulaan. Lähdimme liikkeelle hyvin, mutta kesken kaiken panta alkoi kutittaa ja Luna pysähtyi rapsuttamaan. Jäin siinä sitten odottamaan ja annoin uuden seuraa -käskyn kun rapsutus loppui. Luna palasi vierelle ja liike saatiin hienosti loppuun. Tämä pysähdys söi sitten pisteitä. Ensikerralla tiedän jättää pannan pois.

Pisteet: 5

Luoksetulo 

Puolipistettä lähti kun perusasento oli hieman vino, mutta muuten nappi suoritus.

Pisteet: 9,5

Kaukokäskyt

Tämä oli yksi osio, missä feilausmahdollisuus oli isompi kuin muissa ja näin siinä sitten kävikin. Luna meni maahan hienosti, mutta ei noussut käskyllä ylös. Ei edes sillä toisella. Pienen nytkähdysliikkeen tyttö teki joka kerta, mutta ei sitten noussut. Nollille meni siis.

Kokeen jälkeen otin kaukot uudestaan ulkona, eivätkä ne sielläkään aluksi onnistuneet. Luna teki samoja nytkähdyksiä kuin kokeessakin nousematta kumminkaan ylös.

Pisteet: 0

Kokonaisvaikutus 8

Kokonaispisteet. 134,5 eli ALO3

Ei siis mennyt nyt ihan niin kuin olin suunnitellut, meillä oli kumminkin hyvät mahdollisuudet ALO1:een. Mutta ei sentään hylättyä saatu. :D Ensi kerralla uusi yritys.

Ajattelin pitää ainakin parin kuukauden tauon ennen seuraavaa koetta, jotta saamme treenata hieman enemmän. Katselin, että tuolla Porvoossa olisi seuraava koe 2. huhtikuuta, siihen olisi sopivasti se pari kuukautta aika. Pääasiassa pyrin varmaankin vahvistamaan kaukoja ja seuruuta, hypyssä kun meillä ei ole normaalisti mitään ongelmaa niin en paneudu siihen hirveästi. Tietysti yritän ottaa hypyn hieman useammin mukaan omiin treeneihin.

Tässä video vielä kokeesta. Systeri sähläsi kameran kanssa eikä saanut paikkamakuuta videoon ja tässä videossa se unohti tarkentaa kuvan, mutta toivottavasti näkee jotain. 

EDIT:

Ei sitten tullutkaan taukoa, ilmotin Lunan 20.2 olevaan kokeeseen Vantaalle. Jäin miettimään että meidän virheet oli jotenkin hölmöjä, joten lähdetään kokeilemaan uudestaan. :D