Petotestit - Karhu

7.2. sunnuntaina kävimme Hyvinkäällä petotesteissä, jonka järjestäjänä toimi Molossi Race ry. Kiinnostus tähän heräsi, kun juttelin jo jonkun aikaa sitten tutun chowchow:n omistajan kanssa, joka oli käyttänyt koiransa karhulla. Myöhemmin tuli pohdittua testissä käymistä myös Lunan kanssa. Tutulla oli silloin vielä kaksi chowchow:ta, ja hän sanoi että hän arvasi koiransa väärin, se jonka hän oletti häntä puolustavan jätti omistajansa karhun syötäväksi, kun taas toinen jäi puolustamaan.

Lunan reaktiota oli paha arvioida ennalta. Tuo kun on pohjimmiltaan aika arka, niin en pitänyt mahdottomana suoraa pakoreaktiota, mutta neiti on myös kova haukkumaan epäilyttävän kohteet, joten pohdin että se myös saattaisi jäädä meitä puolustamaan. Lopusta löydät videon meidän suorituksesta.

Testiin sai valita eläimistä karhun, ilveksen tai suden. Tällä kertaa päädyin karhuun, tosin joskus myöhemmin huvittaisi käydä kokeilemassa myös ilvestä ja sutta. Ihan halpaa tämä ei ollut, testi maksoi 60€, mutta olen minä turhempaankin rahaani käyttänyt. :D

Testin ideana on siis saada lisää tietoa koiran luonteesta ja hermorakenteesta sekä oppia havaitsemaan mahdollinen vaara tulkitsemalla koiran käyttäytymistä. 

Koira ei tunnista tilannetta lavastetuksi, kun käytössä on aitoja eläimen hajuja. Asko Sorvon, joka toimi testaajana, mukaan koira ei kykene ihmisen tavoin loogiseen ajatteluun, eli ei haittaa vaikka eläin liikkuukin pyörillä jalkojen sijasta. Haju kertoo koiralle, että kyseessä on vaarallinen kohde ja perimä sitten vaikuttaa siihen reagointiin.

Kuulemma myöskään sillä ei ole väliä miten ihminen on testissä, koska koira reagoi aina viettiensä pohjalta oli tilanne mikä hyvänsä. Eli ei ole merkitystä onko ihmisiä yksi vai useampi, onko ihminen vieras vai tuttu. (Tähän väliin kommentoin systerille, että Luna ei kyllä suostuisi lähtemään edes jäljelle vieraan ihmisen kanssa.) He olivat kuulemma myös testanneet, että ihmisen käytöskään ei vaikuta koiraan. Ihminen voi olla hiljaa, kiljua tai jopa pyörtyä, silti koira reagoi aina samalla tavalla.

Paras reagointi on selkeä, voimakas ja tapahtuu heti. Koira voi karkottaa pedon tai pitää sitä paikallaan. Koira voi myös ilmoittaa pedon läsnäolosta. Myös karkaaminen paikalta on sinällään hyväksytty tulos, vaikkakin ihmisen kannalta ei ehkä se paras. Kuulemma osa koirista alkaa myös mielistellä petoa ja alistuu sille. Oikeassa tilanteessa ne eivät selviäisi hengissä.

Meidän testivuoromme oli klo 13.15 ja paikalla piti olla vähintään tuntia ennen. Auto starttasi kohti Hyvinkäätä kello 11.30. Sää ei ollut mikään paras, lämpöä oli 3 astetta ja eilisen lumisateen takia maa oli ihan loskassa. Onneksi ei sentään vettä satanut.

Olimme paikalla juuri tuntia ennen ja omaa vuoroa odotellessa katselimme muiden suorituksia. Ilmoittautuessamme testissä oli 11 kuukauden ikäinen bullmastiffi, joka pärjäsi aika hyvin. Aluksi koira hieman epäröi tilannetta, mutta melko nopeasti alkoi haukkua ja kävelemään karhua kohti kun tämä oli selkä heihin päin. Seuraavana oli amerikanpittbull, joka ei oikein ymmärtänyt koko tilannetta. Haukkuikohan se pari kertaa, jonka jälkeen se jäi siihen karhun lähelle ihmettelemään että mikäköhän tämäkin on. Ei siis väistänyt sitä ollenkaan. Näimme myös pari englanninbulldogia, joista toinen sentään yritti haukkua karhulle, kun taas toinen pysytteli aivan omistajansa jalkojen takana koko ajan.

Sitten pääsimme Lunan kanssa yrittämään. Testaaja ensin haastatteli hieman että millainen koira Luna on ja millaista reaktiota me odotamme. Sitten pääsimme jäljelle. Laitoin Lunan 10 metrin liinaan ja odottelimme, että testaaja pääsi alueen reunaan pystytetyn aidan taakse. Jäljen alkuun oli laitettu karhunpesästä tavaraa (heinää ja ulostetta), joita neiti haisteli tarkasti. Niinkin tarkasti että jouduin hieman vetämään hihnasta, jotta tyttö suostui jatkamaan matkaa. Kuono maassa kuljettiin sitten hetken matkaa eteenpäin, kunnes karhu ilmestyi aidan takaa. Minun piti pysähtyä heti kun karhu tulee esiin ja päästää kerälle kierretty liina maahan. Luna pysähtyi heti karhun nähdessään, nosti pään ylös ja aloitti haukkumisen.

Ensin haisteltiin aloitusjälkeä

Sitten hetken päästä karhu hyppäsi esiin

Luna haukkuu karhulle

Alkuun neiti haukkui rohkeasti meidän edessä, mutta nopeasti se siirtyi meidän taakse. Haukkuminen jatkui koko ajan ja kun karhu teki ”hyökkäyksiä” siirtyi Luna vielä kauemmaksi haukkumaan. Kun karhu kääntyi ja siirtyi kauemmaksi, tyttökin siirtyi hieman lähemmäksi ja kiersi karhua kauempaa, mutta pian Luna totesi että haukkuminen ei ajanut karhua pois, vaan tämä kääntyi aina takaisin. Tällöin Luna otti itselleen sopivan turvavälin karhuun (oli siis arvioiden 6-7 metrin päässä meidän takana) ja jatkoi haukkumista.

Karhun vahtiminen niskavillat pystyssä

Karhulle (tai omistajalle?) haukkuminen turvallisesti selän takaa

Se ei siis jäänyt karhun ja meidän väliin, mikä olisi ollut se ihanteellisin suoritus, mutta eipä Luna myöskään mennyt mitenkään paniikkiin ja juossut karkuun. Siellä se haukkui ja katsoi meitä kuin sanoen, että ettekö te saakuta nyt tajua lähteä sitä karhua karkuun!

Jossain vaiheessa tesetaaja käski meidän kävellä hieman eteenpäin, jolloin Luna kyllä tuli nätisti perässä, mutta se ei enää suostunut siirtymään meidän eteen vaan pysytteli mieluummin taaempana.

Lopulta karhu palasi aidan taakse ja Luna sai kunnon kehut. En tiedä ymmärsikö neiti mistä sitä edes kehuttiin, mutta innoissaan se tuli häntä heiluen luokse heti kun karhua ei ollut enää näköpiirissä.

Testaaja antoi lopuksi vielä suullisen palautteen, missä totesi Lunan valitsevan itselleen juuri sopivan turvaetäisyyden ja sieltä haukkuvan tyhmiä omistajia, jotka eivät tajua lähteä karhua karkuun. 

Karhua äkkiä karkuun!

Turvallinen välimatka

Täältä on turvallista haukkua, josko nuo omistajat nyt tajuaisi lähteä karkuun!

Kommenttia tuli myös vahvasta jälkityöskentelystä. Testaaja totesi, että suurin osa koirista (Luna mukaan lukien) tällaisessa tilanteessa ajattelee vain omaa selviytymistään ja sen näki siinä että vaikka karhu tuli aivan kiinni minuun, neiti pysytteli kauempana. Ohjaaja siinä vitsaili, että siinä vaiheessa koira toteaa että tyhmä omistaja kun ei karkuun lähde, pitää tilata verkkokaupasta uusi. :D Mutta kyllä siinä minusta koira hieman omistajaakin ajattelee, jos koira ei lähde ihan oikeasti kokonaan karkuun. Eikä cockerspanieli ole mikään laumanvartijarotu, joten olisin hieman ehkä yllättynytkin, jos Luna olisi kunnolla meitä puolustanut.  

Lopuksi testaaja sanoi, että nyt koira tunnistaa karhun hajun, eli jos se joskus metsässä jättäytyy jälkeen ja jää haukkumaan vaikka mitään ei näy, niin pitäisi luottaa koiraan ja olla jatkamatta matkaa.

Saimme testistä mukaan kirjallisen arvion sekä diplomin. :)

Lisää petotesteistä voi lukea http://www.karhususitestit.com/ tai https://www.facebook.com/konekarhu/

Märän kokeen jälkeen Luna vetikin parin tunnin nokoset.

Tässä vielä videolla meidän suoritus: