Kosken ryhmänäyttely 13.5.2017

Ilmoitin Lunan Kosken ryhmänäyttelyyn, missä viime vuonna neiti sai ensimmäisen ja ainoan ERI:nsä. Tällä kertaa tuomarina oli Helin Tenson ja mitä lueskelin netistä mielipiteitä kyseisestä tuomarista, ajattelin että meidän voi olla turha uneksia mistään huippuarvostelusta. Huonolla tuurilla lähdetään kehästä EVA:n kanssa jos Luna on sitä mieltä että tänään tuomari ei saa koskea (luin että hän olisi joskus heittänyt sakemannin pihalle arkuuden takia). Eihän sitä koskaan tiedä kuinka paikkaansa pitäviä nämä nettimielipiteet ovat, mutta kyllä ne aina jotain kertoo.

Trimmasin Lunan paria viikkoa ennen näyttelyä, jotta työn epätasaisuus kerkeää karvan kasvun avulla katoamaan. Mutta on myönnettävä että jälki oli näyttelypäivänä minusta (yllättävän) siisti.

Ajoimme perjantaina Lunan ja kilpparin kanssa Saloon tädin luokse. Lola ei tällä kertaa tullut mukaan, sen näyttelyt on näytelty kun neidiltä poistettiin 7 hammasta. Koimme sitten helpommaksi jättää Lolan matkasta. Täytyy kyllä myöntää että yleensä meidän ensimmäinen ilta tädillä on aika hektistä kun heidän saksanseisojauros Topi on aivan sekaisin saadessaan tyttöjä taloon. Ja tästä johtuva rauhattomuus jatkuu yleensä vielä yölläkin ja seuraavaan aamuun. Nyt kun ei ollut Lolaa mukana, joka vielä innostaa Topia ennestään niin meillä olikin aivan erilainen ilta. Lunahan murisee Topille heti jos poju yrittää lähennellä ja nyt Topi jopa uskoi sitä.

Heitin Lunan suihkuun heti kun saimme tavarat sisälle. Pesun ja hetken kuivattelun jälkeen avasin vielä syntyneet takut.

Parkkipaikat olivat aivan eri paikassa kuin viimeksi ja hyvä etten ajanut ohi. Pieni kömmähdys tosin kävi parkkimaksua maksaessa, kaivoin valmiiksi taskuun varaamani kymmenen euroa (5x 2e kolikkoa) ja ojensin ne tälle parkkimiehelle joka laittoi ne taskuunsa ja ojensi lipun. Ihmettelin hieman ja kysäisin että mistä saa sen luettelon johon osoitettiin näyttelyaluetta. Monessa näyttelyssä sen kun on saanut siinä samalla. Parkkeerasimme auton ja menimme ilmoittautumaan. Kun he kysyivät ostanko luettelon niin tajusin että täällä taas olisi pitänyt maksaa ilmoittautumispisteeseen. Minä siinä yritän selittää että minun luetteloraha meni kyllä parkkimiehelle (eikä tietenkään ollut enempää käteistä mukana). Hieman nämä ilmoittautumispisteessä ihmettelivät, mutta saimme kumminkin luettelon siitä mukaan.  Minä sitten siinä ihmettelin ettei parkkimies ollut katsonut sen tarkemmin mitä minä ojensin ja sanonut asiasta. Hieman siinä nolotti, mutta se siitä. :D

Menimme sitten cockereiden kehän reunalle, missä sillä hetkellä pyöri sileäkarvaiset noutajat. Yritettiin siinä seurata kuinka paikkaansapitävät tiedot tuomarista saatiin netistä, mutta se olikin mahdottomuus. Kehätoimitsija (?) oli vanhempi mies joka ei hirveästi huudellut mitä tuloksia koira sai. Flättien kehässä herra vielä yritti näyttää värikorteilla tulosta, mutta sekään ei oikein luonnistunut ja emme olleet ollenkaan varmoja mitä väriä siellä yritettiin näyttää. Seuraavassa kehässä taisi tämä kehätoimistsijakin luovuttaa koska sitten se ei enää edes näyttänyt värejä, toisin sanoen meillä kehänlaidalla ei ollut mitään tietoja minkä arvostelun kehässä olijat saivat. Kilpailuluokassa sitten nähtiin ketkä olivat saaneet ERIn, mutta siinäkään ei sitten ilmoitettu SA:n saaneista yhtään mitään. Yritäppä siinä sitten saada selville tuomarin arvostelutyyliä.   

Cockerspanieleita oli ilmoitettu yhteensä 24. Kun uros cockerspanieleiden kehät alkoivat ei kehätoimitsija edelleenkään kertonut tuloksista, kilpailuluokista saimme sen verran selville että punainen ei ole tuomarista se mieluisin väri. Uroksia oli melkein jokaisessa luokassa kaksi; punainen ja blue roan/musta, ja näistä blue roan/musta sijoittui paremmin joka kerta. Onhan se mahdollista tietysti että tämä punainen oli aina ”heikompi”, mutta hieman epäilen. Toinen, meidän kannalta positiivinen juttu oli ettei tuomari näyttänyt hirveästi rokottavan korkeasta hännästä. Pari korkea häntäistä urosta kilpailivat sijoituksista kilpailuluokassa, eli olivat saaneet ERIn hännästä huolimatta ja yksi sai jopa SA:n.

Sitten alkoivat nartut. Systeri hieman juoksutti Lunaa ennen meidän kehän alkua ja minä vielä pikaisesti harjasin turkin läpi. Avoimeen luokkaan oli ilmoitettu 5 narttua, mutta yksi uupui. Paikalla oli siis Lunan lisäksi 3 blue roania.

Alkuseisotusta ei oikeastaan ollut, kun kaikki pääsivät paikalle niin lähdettiin heti liikkeelle. Kierroksen jälkeen ensimmäinen narttu otti yksilöjuoksun ennen pöydälle nostoa. Meidän vuorolla Luna liikkui hyvin, mitä nyt yksilöjuoksun kohdalla lähti hieman hidastamaan. Nostin liikkeen jälkeen neidin pöydälle, jossa tuomari aloitti tutkimisen ennen kuin kerkesin Lunaa mitenkään asettelemaan. Tätä tuomari oli tehnyt kaikkien koirien kanssa niin se ei tullut yllätyksenä. Tyttö pysyi nätisti paikoillaan vaikka vieras ihminen olikin heti naamassa kiinni.

Pikaisen tunnustelun jälkeen tuomari siirtyi sanelemaan kirjurille ja mitä siinä kuuntelin niin arvostelu kuulosti todella hyvältä. Lopulta kuulin kun tuomari sanoi ”koira saa erinomaisen.”  Olin todella tyytyväinen tulokseen, kun Lunahan on aika tasainen EH –koira.

Siirryttiin kehän sivulle odottelemaan viimeisen avo-nartun arviointia ennen kehään palaamista. Neljästä avo-koirasta Luna ja kaksi muuta saivat ERIn ja yksi EH:n. Juoksutimme koiria vielä kehää ympäri, jolloin tuomari kätteli meidän kolmanneksi. Vain ensimmäiseksi tullut narttu sai SA:n. Ei tullut yllätyksenä kolmas sija, kun ei muutkaan näyttelyn punaisen cockerit sen paremmin pärjänneet.

 

Lunan arvostelu:

Sopiva luusto, hieman pitkä lanneosa. Kaunis pää. Hyvä ylä- ja alalinja. Tasapainoiset kulmaukset. Hyvä turkki ja häntä. Hyvä askelpituus. Ahtaat takaliikkeet. Erinomainen temperamentti.

Ja tällä oltiin siis ERI, AVK3.

Pieni nousu Lunan edellisestä näyttelystä josta tuli H. :D

Turhaan taas pohdin ennen näyttelyä että näinköhän me saadaan toinen H, kun netissä tuomarista siihen tyyliin puhuttiin. Olisipa näitä tuomareita enemmän jotka eivät kiinnitä niin suurta huomiota tuohon enemmän ja vähemmän korkeaan häntään.

Kuvia ei hirveästi ole. Vaikka otin kameran varta vasten Saloon mukaan niin se unohtui sitten tädin luo kun lähdimme näyttelyyn ja tajusin astian vasta näyttelypaikalla. Systeri sitten yritti puhelimella napata pari kuvaa, mutta aika huonolla menestyksellä.

Sunnuntaina käytiin Keravan Onnellisessa Kanassa äitienpäivälounaalla ja Luna pääsi mukaan. Tähän ravintolaan on lemmikit olleet tervetulleita vuodesta 2012 (kunhan eivät käytöksellään häiritse henkilökuntaa tai muita asiakkaita), ja lemmikeille löytyi jopa oma menu. Luna oli hieman ihmeissään ja innoissaan kun menimme ravintolaan sisälle. Jouduimme odottamaan hetken aikaa vapautuvaa pöytää.

Lopulta meidät ohjattiin pöytään ja Luna ihmetteli pöydän alla ympäröiviä hajuja. Hetken päästä neiti kumminkin rauhoittui käyden rauhallisesti istumaan. Kun emme liikkuneet siitä mihinkään niin neiti pisti lopulta maate meidän jalkoihin.

Ensimmäisenä tarjoilija toi Lunalle vesikipon ja lemmikkien menusta tilaamani 1€ annoksen broilerin sydämiä. Oli siellä vaihtoehtona naudan mahaakin, mutta ajattelin ottaa vähemmän haisevan version jotta kaikilla pysyisi ruokahalu.

Luna pysytteli nätisti koko ruokailun ajan pöydän alla, kun silloin tällöin annoin yhden sydämen rouskuteltavaksi. Kun saimme laskun maksettua ja lähdimme, kuului  toisesta naapuripöydästä kuulemma valitusta että missään ei lue että ravintolaan olisi lemmikit tervetulleita. En tiedä mistä ovesta he tulivat sisään, kun sekä ulko-ovessa, väliovessa että eteisen seinällä oli ilmoitukset asiasta. :D 

Varsinkin kun Luna tosissaan ei häirinnyt ketään istuessaan pöydän alla, ainut muista asiakkaista joka oikeastaan edes huomasi neidin olemassa olon oli naapuripöydän pikkutyttö, jonka pää oli pöydän korkeudella (eli näki hyvin pöydän alle). Tämä tyttö sitten vilkuili vähän väliä Lunaa siitä pöydästään ja kuulin hänen pohtivan äidilleen että kuuleekohan Luna mitään kun sillä on lurppakorvat. 

Lunan ateria