Kohtaus aamuyöllä

Meillä ei nämä vatsataudit näköjään koskaan jää vaan siihen vatsatautiin. Torstaina saatiin tosissaan antibiootit ja ne lähtivätkin toimimaan hyvin ja nopeasti. Toiveissa oli, että saisin pitkästä aikaa nukkua ainakin lähes koko yön. Oli varmaan tähän mennessä elämäni kamalin yö.

Kymmenen maissa menimme sänkyyn ja nukahdettiin melko nopeasti. Kolmen maissa aamuyöstä heräsin, kun Luna maiskutteli suutaan. Laitoin valot päälle ajatellen, että sillä on nälkä. Koska olihan edellisestä ateriasta jo monta tuntia aikaa ja annokset oli edelleen melko pieniä.

Luna makoili sängyn jalkopäässä ja nousi istumaan heti valojen sytyttyä.
Sitten sain shokin. Lunan pää oli omituisessa asennossa ja silmistä ei näkynyt melkein mitään muuta kuin silmän valkuaiset. Pupillit osoitti kattoa kohti ja neiti yritti selvästi katsoa minua päin, mutta pää vaan heilahteli ylöspäin. Sekunnin ajattelin ja toivoin, että Luna vaan näki jonkin ötökän katossa, mutta valitettavasti en nähnyt katossa mitään.
Tässä vaiheessa olin  varma, että sillä on jokin massiivinen aivoverenvuoto tai aivoveritulppa.

Luna kyllä kuuli minut ja pää pelitti normaalisti, mutta näkeminen oli selvästi hankalaa (tosin mitä muuta voi olettaa kun silmät osoittaa aivan väärään suuntaan). Silmät ei kumminkaan ollut sokeat, kun Lunan silmät reagoi kun heilutin kättä niiden edessä. Annoin muutaman raksun ja neiti söi ne ihan tyytyväisenä. Lujaa itseään ei vaiva näyttänyt isommin haittaavan, mutta minä olin ihan paniikissa.

Nappasin Lunan syliin ja laskin sen lattialle. Neiti seisoi itse, mitä nyt pää edelleen heijasti, kun se yritti kohdentaa katseensa minuun. Silmät oli hiljalleen jo alkanut laskeutumaan, mutta ei olleet vieläkään normaalit ja näkeminen oli selvästi hankalaa. Kumminkaan Lunan ei kävellyt porttia päin, joten sekin kertoi että se näki jotain. Tässä vaiheessa tajusin alkaa videoimaan (kun alitajuntaisesti ymmärsin, ettei se Luna ole ihan heti käsiin kuolemassa.) Video alla, mutta enhän minä siinä paniikissa osannut kuvata suoraan. Toinen video on huoneeni videokamerasta, se valitettavasti on pätkäisty versio, kun en viitsi tänne laittaa videota jossa kuljen alusvaatteissa. Tässä tarkkasilmäinen voi nähdä että Lunan silmät on valkoisena kun normaalisti ne on tummat.

Herätin sitten systerin ajatellen, että meidän pitää lähteä päivystykseen. Etsin äkkiä Tammiston Evidensian numeron ja systeri soitti sinne (minä olin sen verran paniikissa, että olisin varmaan pillahtanut itkuun siinä yrittäessäni selittää tilannetta). He totesivat, että voidaan tulla kyllä heille, mutta koska kyse on selvästi neurologisesta ongelmasta, he suosittelivat olemaan yhteydessä Aistiin. Joten soitimme vielä sinne, he sanoivat  että voi olla kyse ihan vatsataudin aiheuttamasta elektrolyyttihäiriöstä, mikä aiheutti kohtauksen. Olin kyllä antanut Lunalle Nutrisal-vettä jokaisen ruoan kanssa, mutta tietysti se myös ripuloi todella paljon.

Toinen mahdollinen oli tietysti epilepsiakohtaus, mutta hieman tätä itse epäilen kun Luna oli ihan selkeä päästään ja kaikki aistit toimi.

Kuulemma kyseessä saattoi olla myös ihan once in a lifetime tuntemattomasta syystä tullut kohtaus. Suositus oli, että seurataan koiraa ja jos/kun kohtaus uudistuu, otetaan tilanne kunnolla videolle ja viedään neiti neurologille.

Käytin Lunan pikaisesti ulkona, jossa se kyllä käveli ihan hyvin, pissasi ja sitten se halusi takaisin sisälle. Tässä vaiheessa neiti oli palautunut kokonaan normaaliksi. No, minähän sitten en enää nukkunut loppuyönä vaan käperryin sohvalle katsomaan Netflixiä ja vahtimaan Lunan unta. Kohtaus ei onneksi uusiutunut.

 En ollut itkenyt kun tilanne oli päällä, mutta siinä sohvalla sitten pelko alkoi purkautumaan ja nenäliinoja kului useita. Ja itkeminen jatkui ajoittain koko aamupäivän, ehkä enemmän epätietoisuuden takia. Tietysti jos kyseessä on kumminkin epilepsia, niin siihen on lääkitys olemassa. Jos kohtaus johtui elektrolyyttihäiriöstä, se tuskin uusiutuu. Pahimmassa tapauksessa kohtauksen takana voi tietysti olla myös esimerkiksi aivokasvain.

Kävimme päivällä E:n ja Vanillan luona (E:hän on piakkoin valmistumassa eläinlääkäriksi) ja E teki neurologisen tutkimuksen Lunalle. Kaikki refleksit toimi normaalisti eikä mitään muutakaan poikkeavaa löytynyt. Elektrolyyttihäiriötä hänkin pohti. Epilepsiaan Luna on vähän turhan vanha, mutta tietystikään se ei ole mahdoton. Kohtauksen ajankohta puhuu vähän epilepsian puolesta, koska siinä usein kohtaukset alkaa levossa.

Kolmanteen vaihtoehtoon Luna on taas turhan nuori, mutta oireet taas sopii paremmin kuin epilepsiaan, nimittäin vestibulaarisyndroomaan, eli tasapainohäiriöön. Mutta tätä yleensä tavataan vanhoilla, yli 10v koirilla. Laran suomikasvattajatäti epäili taas tätä vaikka Luna iällisesti onkin liian nuori, koska yhdellä hänen koiristaan on tämä ja oireet täsmäisi. Ja kun Lunalla oli täysi ymmärrys kokoajan. Tämä olisi turvallinen diagnoosi, lääkitystä ei tarvita (tai sitä ei ole kun aiheuttajaa ei oikein tiedetä) ja se saattaa kadota ajan kanssa. Tosin pahimpien kohtausten jälkeen koira saattaa kulkea useamman  päivän pää vinossa.

Eli nyt ei voi kun odottaa ja katsoa uusiutuuko kohtaus vai ei. Toivon vahvasti jälkimmäistä.

Mentiin viikonlopuksi Saloon. Hieman pohdittiin uskalletaanko jos kohtaus uusiutuu, mutta koska mitään merkkiä ei Lunalle jäänyt niin päätettiin lähteä. Varuilta kyllä selvitettiin lähin päivystävä eläinlääkäri.

Olen tässä myös ajatellut, kuinka helposti tämä kohtauskin olisi saattanut jäädä huomaamatta, koska se tapahtui keskellä yötä. Normaalisti en reagoi ihan niin herkästi pienimpiin mussutteluihin, nyt vatsataudin takia on aistit selvästi herkistynyt ja ajatus oli heti antaa ruokaa. Tietysti koska Lunaa tuppaa myös ajoittain närästämään, mussuttelun jatkuessa nousen tietysti antamaan ruokaa. Mutta jos tämäkin olisi ollut vaan se muutaman sekunnin mussutus ja Luna olisi jatkanut nukkumista, olisi koko kohtaus jäänyt huomaamatta, koska neiti ei siihen itse reagoinut. Eli mistä minä tiedän onko näitä ollut Lunalla joskus aikaisemminkin.

Voin sanoa, että seuraavakin yö meni vahtiessa ja tarkistaessa muutamaan kertaan miltä Lunan silmät näyttää. Onneksi kohtaus ei uusiutunut tänäkään yönä, joten ehkä nyt ensi yön uskallan jo nukkua.

On siis kevät...

Eipä tuo Lunan vatsatauti ottanut kotihoidolla helpottaakseen tälläkään kertaa. Kävin tiistaina vielä ostamassa eläinlääkäriltä Royal Caninin gastrointestinal-ruokaa (purkki märkäruokaa) ja tarkoitus oli ostaa vielä nappulaversiotakin, mutta näköjään vatsatautia on sen verran liikkeellä, että pienet parin kilon pussit oli kokonaan loppu. Ostin sitten Hill’sin vastaavan version. Kumpikaan merkki ei kuulu suosikkeihin, mutta RC:hen luotan enemmän näissä erikoisruoissa. Mutta ajattelin, että ei neiti tuota kumminkaan ihan hirveästi syö, joten kelvatkoon tällä kertaa.

Eli Lunan ruokavalio on ollut pääasiassa keitettyä riisiä, johon olen sitten sekoittanut mukaan hieman tuota GI-märkäruokaa sekä pienen määrän Hill’sin nappuloita. Tämän aterian neiti on saanut kolmen tunnin välein. Lisäksi se on saanut aamuin illoin Dia-Tabin, tupla-annoksen Inupektiä sekä iltaisin Caniuksen maitohappobakteereja. Kun Dia-tab loppui siirryttiin Canikur Pron tahnaan. Joukkoon lorautan vielä 0,5dl Nutrisalilla höystettyä vettä jokaisella ruokintakerralla. Jostain kumman syystä Luna lopetti itsenäisen juomisen tämän vatsataudin yhteydessä.

Tämä kuva olikin jo edellisessä postauksessa.

Tästä huolimatta Lunan vatsa oli kuralla, eikä se lähtenyt kovettumaan millään. Ulkona ollaan juostu yötä päivää abnout 0,5 – 3 tunnin välein. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä ja iltana käytiin ulkona 20, 22, 02, 04, 06, 08 ja 8.30. Sen jälkeen taas about parin tunnin välein. Keskiviikko-torstai yönä käynnit onneksi väheni, illalla joutui juosta hieman tiuhempaan, 19-22 välillä käytiin kolme kertaa, mutta sitten seuraavan kerran 01 ja 04 (systeri käytti Lunan sitten uudelleen 4.30), jonka jälkeen päästiin jo lähemmäs kasia.

Molempina öinä Luna myös oksensi. Ti-ke yönä olin jo varaamassa akuuttiaikaa seuraavalle aamulle, koska Luna ei suostunut syömään. Koira joka normaalisti syö kaiken sen eteen laitetun, haistoi vain tarjottua ruokaa ja kääntyi pois. Tarjosin nappuloita kuiviltaan, tarjosin riisiä märkäruokaan sekoitettuna ja sitten pelkkää märkäruokaa. Kaikkia käytiin vain haistelemassa. Päätin lähteä hetkeksi Lunan kanssa ulos siinä vaiheessa (mitä sitä muutakaan tekisi kello 4 aamuyöllä?). Kun palasimme sisälle, söi neiti lattialla olleet Hillsin nappulat (ei niitä ollut varmaan kuin reilu 10kpl). Menikö viittäkään minuuttia, kun se sitten oksensi ne ylös. Tässä vaiheessa aloin selaamaan lääkäriaikoja, kun olin melko varma, että nyt Lunan on pakko olla kuolemansairas. Istuin siinä huoneeni lattialla ja silittelin Lunaa jolla selvästi oli huono olo. Hetken päästä koitin tarjota hieman lisää ruokaa (nyt vain sitä riisi-märkäruoka seosta), mutta edelleenkään ei kelvannut. Otin sitten palan märkäruokaa kupista ja vain työnsin sen Lunan suuhun. Hetken maiskuttaen, neiti suostui syömään sen. Kaivoin sitten riisin joukosta vaan sen märkäruoan ja se lähti kelpaamaan, joten lähdin hakemaan keittiöstä lisää. Piti jotain ruokaa saada sinne neidin vatsaan, koska se myös oksentaa helposti tyhjää vatsaa. Tosin normaalisti sille kyllä kelpaa ruoat heti puklaamisen jälkeen.

Tuossa RC:n GI-märkäruoassa on vain sellainen huono puoli, että se pierettää Lunaa ihan sikana. Ja ne hajupommit, mitä se on tuon ruoan takia päästänyt, on jotain aivan kamalaa. Siinä on pakko pidättää hengitystä hetken aikaa, kun lemu osuu nenään. Ja Luna tietenkin istuu yleensä siinä edessä paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Keskiviikkona Luna veti sikeitä sohvalla, kun koko yö oli juostu ulkona. 

Kun Luna oli saanut syötyä, menimme takaisin sänkyyn, mutta minähän en siinä hetkeen nukahtanut kun jäin seuraamaan pysyykö syöty ruoka tällä kertaa sisällä. Kun puolen tunnin jälkeenkään neiti ei ollut niitä oksentanut ulos, saatoin jo huokaista helpotuksesta että ehkä se ei nyt ole heti kuolemassakaan. Pyysin systeriä vielä aamulla hänen noustessa antamaan hieman lisää GI-märkäruokaa Lunalle.

Seuraavana iltana sitten ei ruoka meinannut taaskaan maistua. Yöllä ulkonakäyntien jälkeen taas söi ihan hyvällä ruokahalulla ja aamulla taas vaan tuijotettiin kippoa. Onneksi sama keino, eli ruoan työntäminen suuhun herätti ruokahalun jälleen. Vatsa oli kumminkin edelleen ihan kuralla. Olin alun perin pohtinut, että vien Lunan perjantaina lääkärille, jos tilanne ei helpota, mutta aamulla päädyin kumminkin varaamaan ajan jo samalle (torstai) päivälle. Koska tuossa vaiheessa oli jo selvää, että tämä ei mene kotikonstein ohi. Tilanne oli samanlainen kuin kaksi vuotta sitten, paitsi nyt ulkona piti juosta paljon useammin kuin viimeksi. Olin hieman jo tiistai-iltana tullut siihen tulokseen, että tästä taudista taitaa tulla vaihteeksi lääkärikeikka. Lunallahan on näitä vatsapöpöjä ollut ties kuinka monta, mutta jos lasketaan pois tuo kahdenvuoden takainen, on muut taudit lähteneet edes pikkiriikkisen helpottamaan vuorokauden jälkeen. Ja tämä vaan paheni. Mutta yritäppä viedä koiraa lääkärille kun se on ripuloinut vasta yhden vuorokauden ja on ihan hyvässä kunnossa oleva. Yleinen suositus on seurata ainakin se 3 päivää, tai ainakin tämän ohjeen olen pariin kertaan saanut hoitajilta, kun olen sinne soitellut.

Joten me sitten kärvisteltiin torstaihin asti. Mielessäni monta kertaa kiittelin, että olin talvilomalla, koska yöunet jäivät oikeasti todella vähäisiksi ja päivällä oli sitten ihan vetämätön olo. Toisekseen, voin vaan kuvitella millaisessa kunnossa minun huone olisi ollut, jos Luna olisi joutunut olla pidempään yksin kotona.

Tosin täytyy myöntää, että ei tämä ihan lomalta ole tuntunut. :’D

Mutta siis torstaina puoliltapäivin päästiin sitten lääkärille. Koronan takia sisälle ei saanut mennä etukäteen, joten me sitten käppäiltiin siinä ulkopuolella hetken aikaa. Sisälle päästyä käytiin nopeasti vaa’alla (hieman oli taas paino pudonnut, Luna oli nyt 9,6kg, viime kuussa rokotuksilla oli 10,3kg), jonka jälkeen meidät ohjattiin suoraan huoneeseen. 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun lääkärikin tuli huoneeseen tervehtien ”terve… taas”. Eihän tässä olla kuin kerran kuussa käyty lääkärillä näyttäytymässä. x)

Minuahan ei hoideta!

Lääkäri sitten tutki ja tunnusteli Lunan läpikotaisin, mittasi lämmöt, kuunteli suolistoa ja tyhjensi anaalirauhaset (nehän ei tietenkään ollut voinut tyhjentyä, kun vatsa oli ollut löysä. Ja lääkäri totesikin, että toinen oli jo todella täynnä ja sen tyhjentäminen teki jopa hieman kipeää. Toisessakin oli tavaraa, mutta se ei ollut ihan yhtä pahana.) Lääkäri kysyi, onko Lunalla ollut tapana syödä esimerkiksi sukkia tai vastaavia. Totesin, että neiti on kyllä pirun ahne, mutta ei se kyllä koskaan mitään sukkia ole edes yrittänyt syödä. Eli joko se ei olekaan niin ahne tai sitten sillä on aivotoimintaa.

Lääkärikin päätyi lopulta siihen, että joku pöpö on nyt jostain saatu (pohti alkuun myös suolitukosta, mutta mikään ei kumminkaan viitannut siihen.) Eli lähdettiin ihan oireenmukaisella hoidolla. Nesteytystä ei tarvittu (varmaankin kiitos ruokaan laittamani nesteen), mutta neiti sai pahoinvointipiikin paikan päällä ja kotiin vietäväksi antibiootit, varuilta pari tablettia pahoinvointilääkettä sekä vahvemman kaoliinipektiiniliuoksen.

Ainakin toissa vuonna antibiootti lähti vaikuttamaan todella nopeasti ja tyyliin seuraavana päivänä ei tarvinnut enää juosta ulkona normaalia useampaa kertaa. Näin illalla, kun ensimmäinen annos on annettu silloin puolen päivän jälkeen, näyttää että tälläkin kertaa vaikutus on nopeahko. Ulkona käydessä ei tule kuin se yksi edelleen kyllä löysähkö läjä sen kolmen sijaan ja tällä hetkellä Luna on vetänyt tyytyväisenä sikeitä jo yli kolme tuntia, ilman että olisi ollut tarvetta lähteä ulos. (Nyt kun sain tämän tekstin valmiiksi, on pärjätty jo 5 tuntia!) Plus, Luna myös heti lääkäriltä kotiin päästyään kävi itse juomassa vesikupista. Se ei tosissaan maanantain jälkeen ollut käynyt vesikipolla itse kertaakaan.

Meillähän piti olla nyt lauantaina ne rally-kisat, mutta eipähän tarvitse nyt tämän takia niitä peruuttaa, kun se on jo peruutettu koronan takia. Toisaalta, meidän suunnitelmat tälle lomaviikolle peruuntui myös, joten ehkä tämä oli Lunan idea keksiä meille tekemistä.

Voihan korona

Joka tuutista tulee nyt vain koronauutisia ja tietoja, että mikä milloinkin sulkeutuu. Meidänkin seuralla tuli ensin ilmoitus, että hallista poistetaan odotusalueet kokonaan ja treenaamassa ei saa olla kuin yksi koirakko kerrallaan. Hieman sitä kyllä naureskelin, kun esimerkiksi rally-tokotreeneissä on ensin kaikki ihmiset sisällä rakentamassa sitä rataa, ja kun rata on saatu valmiiksi, ei enää saadakaan olla sisällä. Koirien oli odotettava autossa. Ihan kuin ne koirat olisi näiden tartuntojen lähde.

No, pääsimme maanantaina hallille rally-treeneihin. Meitä ei ollut kyllä kuin kaksi paikalla kouluttajan lisäksi. Saimme radan rakennettua ja olin lähtemässä hakemaan Lunaa autosta, kun vilkaisin puhelinta. Huomasin seuran laittaneen ilmoituksen, että kaikki koulutustoiminta ja vapaaharjoittelut lopetetaan. Hetki siinä keskusteltiin, mutta päätettiin kumminkin tehdä pikaiset treenit kuin kaikki oli jo muuten valmista.

Jirkan kurssi saatiin viime sunnuntaina päätökseen, eli siinä ei ”hävitty” mitään. Koiratanssista jäi muutaman viimeiset tunnit nyt väliin. Kouluttaja oli tosin jo todennut, että hän ei tule enää loppukeväänä hallille eli treenit olisi ollut omatoimitreenejä. Joten siinäkään nyt sitten ei menetetty ihan hirveitä.

Eli nyt meillä on sitten treenihalli ja ulkokentät kiinni. Onneksi tietysti sää alkaa olla sellainen, että treenaamaan pääsee kyllä jo ihan noille lähikentille kohtapuoliin. Ja, että meidän lajeja nyt pystyy tosissaan treenaamaan ja varusteet löytyy. Agilityn harrastaminen saattaa joillakin olla tällä hetkellä hieman hankalaa, koska harva omistaa koko ratasettiä kotonaan.

Olin Lunan ilmoittanut useampaan rally-kisaan, yhden kisamaksun maksanut, muissa oltiin ensimmäisellä varasijalla. Tuosta yhdestä maksetusta kisasta tulee myöhemmin vielä ilmoitusta, että saako rahoja edes osittain takaisin. Joten rahallisesti tappio minulle ei ollut kovin suuri. Minä olin varannut Salosta koirahallin kisoja edeltävälle illalla, ajatuksena että käydään treenaamassa siellä ennen kisoja. Kun kisat peruutettiin, todettiin, että käydään nyt sitten ainakin treenaamassa. No, sitten tietysti peruuntui sekin. Hallilta tuli tieto, että hallivarauksen voi siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Vielä ei ollut tietoa tietenkään että kuinka pitkälle varauksen siirto onnistuu. Muutenkin olin tehnyt tehotreenejä tässä jo hetken aikaa, keskittyen vaan rallyyn tulevia kisoja ajatellen. 

Minä olen tällä hetkellä (vielä) talvilomalla, olin suunnitellut treenaavani paljon kisoja varten, mutta ne suunnitelmat tosissaan katosivat. Muita tehtäviä oli Lunan fyssari torstaina, mutta PetBros ilmoitti laittavansa ovet kiinni kuukaudeksi, joten aika peruttiin. Juttelin fyssarin kanssa ja sain siirrettyä ajan hänen kotivastaanotolleen tiistai-aamuksi, mutta Luna päätti sitten aloittaa vastataudin. Ilmoitin fyssarille maanantai-tiistai yönä juostuani Lunan kanssa ulkona, että ei taidetakaan tulla.

Toivon, että minua ei pakkokutsuta töihin, koska tällä hetkellä Lunan uloshaluamisväli on ollut about kolme tuntia. Töihinmeno tarkoittaisi katkonaisten yöunien lisäksi, töissä ihan hirveää kiirettä ja kotona sitten siivoamista.

Mutta Luna tykkää kun se saa ruokaa monta kertaa päivässä. Vaikkakin mitättömiä annoksia. :'D

Lunan tämänhetkinen ruokavalio. Nappulat on pääasiassa herkkuna. Neiti kun on tottunut saamaan raksuja mm. jäädessään yksin tai lenkin jälkeen, niin piti nyt sitten ostaa sellaisia mitkä ei ärsytä mahaa enempää.

En vaan keksi otsikkoa, treenejä kumminkin

Koiratanssi

Aloitimme tuntimme jälleen palkattomuustreenillä (eli minuutti tekemistä ilman palkkaa) sekä älä-reagoi-musiikkiin-treenillä (en tiedä miten tämän olisi sanonut järkevämmin :’D )

Menimme ensin tekemään musiikinjättämistreenin meidän omalla musiikilla. Meidän biisihän alkaa hiljaisella musiikilla, niin tehtävän vaikein osio oli oikeasti yrittää kuulla milloin kappale alkaa. Vaikka kaiutin ei ollut kuin vajaan kymmenen metrin päässä, teki 4 kentällistä agilitytreenaajia sellaista meteliä, että jouduin oikeasti pinnistämään korviani jotta kuulin musiikin alun. Luna puolestaan ei reagoinut musiikkiin mitenkään.

Toisella kierroksella otettiin sitten palkattomuus treeni omaan musiikkiin. Kun aloitus oli tuttu, Lunakin teki rauhallisemmin (mitä nyt olisi halunnut ennakoida kiertoon lähtöä). Minuutti meni nopeasti ohi. Neitihän on kyllä tottunut sellaisiin noin 3 minuutin palkattomiin tehtäviin jo rallyn puolelta, joten tuo minuutti ei oikeasti ole tuolle pahemmin mitään.

Käytiin kävelemässä Sipoonkorven kalkinpolttajan polku (4,8km)

Tällä kertaa otimme myös ne tassutemput jotka jäivät edelliseltä kerralta. Olen Lunan kanssa jatkanut tassun nostoja vuorotellen ja ne on alkanut hiljalleen edistymään niin, että niitä tassuja voi nostaa myös minun jalkojen välissä. Välillä tassua vaihdetaan turhankin vauhdikkaasti, kun Luna varmaan kuvittelee saavansa palkan nopeammin suorittaessaan tehtävän itsenäisesti ennen liikevihjeitä.

Itse tässä liikkeessä olen pohtinut, kannattaako minun suorittaa se paikoillaan vaiko pyrkiä liikkumaan eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli, että liikumme eteenpäin nostaen vuorotellen toista jalkaa/tassua. Mutta, koska Luna on sen verran pieni, on neidin askelluskin pieni. Eli en voisi kumminkaan ottaa kuin vajaan puolikkaan askeleen eteenpäin tai muuten Luna joutuu ottamaan jo useamman. Joten olisiko sittenkin järkevämpi tehdä tassunnostot paikoillaan tai lähes paikoillaan.

Tuntuu vain, että meidän esitys ei (ainakaan tällä hetkellä) käytä koko mahdollista esiintymisaluetta kovinkaan paljoa. Seuraavalle tunnille tuli tehtäväksi piirtää esityskartta, joten pitänee alkaa pohtia sitä meidän esitystä loppuun asti. Jos joku keksii jonkin esineen Vaiana-teemaan sopien jonka Luna voisi kiertää, voi vinkata.

Siellä oli välillä todella jyrkkiäkin nousuja. Luna jaksoi hyvin koko matkan ja aivan lopussakin oli veto päällä. Itsellä taas oli ihan pirun kuuma, kun lähdettäessä oli pakkasta ja kävellessä se läheni nollaa.

Palkkauskurssi

Vierimaan kurssilla treenattiin jälleen koiran omatoimista kontaktin ottoa ohjaajaan.

Eli meillä oli kippo, jossa oli ruokaa keskellä treenialuetta ja koiran piti valita kipon ja kontaktin tarjoamisen välillä. Alkuun oli tarkoitus palkata joka kerta, kun koira kääntää katseensa kiposta ohjaajaan ja siitä edetään siihen, että ensimmäisestä vilkaisusta tulee keep going -signaalisana ja toisesta vasta palkkasana ja palkka.

Pohdin siinä itsekseni, että tämä voi olla meille siinä mielessä hankala treeni, että jos Luna tajuaa meidän tekevän jättötreeniä, sehän ei vilkaise kovin helposti kippoon. Ja jos ajatus on että koira palkataan siitä, että se kääntää katseensa kiposta ohjaajaan, voi palkkaaminen mennä meillä hankalaksi.

Ja tietystikään mitään käsky- tai vihjesanoja ei saanut sanoa, vaan koiran piti omaehtoisesti luopua ruokakiposta.

Lunahan oli jo tarjoamassa kipon päällä seisomista, ennen kuin sain namejakaan sinne. Kun saimme namit kuppiin ja treenin aloitettua, kävi vähän kuten arvelin, eli Luna vilkaisi kippoa kerran, mutta keskittyi sen jälkeen seuraamiseen. Kyllä minä sain sen vilkaisemaan kuppia menemällä oikein läheltä. Palkkasanan jälkeen palkka tuli minulta, eikä kiposta.

Tehtävää sitten vaikeutettiin laittamalla kuppi lähelle seinää. Ja tehtävä oli tietenkin kiertää sieltä seinän ja kipon välistä. Lunasta huomasi heti, että kupin ”arvo” muuttui. Keskellä treenialuetta ruokakippo oli häiriö, mutta laitettaessa se seinän viereen siitä tuli palkkakuppi. Tällöin Luna tuijotti kippoa meidän kulkiessa sitä kohti ja palkkasanan kuullessaan ryntäsi kipolle eikä minun luokse kuten aikaisemmin treenatessa. Tässä jouduinkin sitten siirtämään kipon takaisin keskemmälle kenttää ja hiljalleen kohti seinää.

Toisena meillä oli erottelu/kuuntelutehtävä. Tämä oli nyt aika alkeistasoa, eli valittiin tehtävä jonka koira varmasti ostaa (minä otin seisomasta maahanmenon) ja koiran piti tarjota ensimmäistä tehtävää (seisomista) niin kauan kunnes se käsketään maahan. Kun tämän teki tarpeeksi monta kertaa, alkaa koira todennäköisesti ennakoimaan ja tarjoamaan itse sitä maahanmenoa, jolloin tietysti vaaditaan, että käskyä on odotettava. Seuraavaksi vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ylimääräisiä sanoja joukkoon, jolloin koiran oli tietysti kuunneltava milloin se oikea käskysana tulee.

Luna mystisesti reagoi lähes aina ”Mallorca” -sanaan ja oli menossa maahan. Muihin sanoihin se ei reagoinut (ei edes maa-nantaihin, vaikka meidän maahankäsky on yleensä vain maa). Näitä häiriösanoja sitten pyrin sanomaan erilaisia painotuksilla, välillä oikein iloisesti hihkuen ja välillä todella matalalla äänellä. Kolmantena siihen lisättiin vielä erilaiset kropanliikkeet, heilumiset, pyörimiset sun muut tuomaan ”lisähäiriötä.”

Kolmantena ja viimeisenä treeninä tai tehtävänä oli käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, jahtausta palkkana. Tehtävää kuvattiin nopea-hidas-nopea -tehtävänä. Eli nopea kohdassa koira jahtaa lelua/palkkaa ja hidas kohdassa käsketään tehdä tehtävä (tässä tapauksessa tehtävä oli maahan). Kun koira oli maassa, ohjaaja jatkoi innostavaa leikkiä ja palkkasanalla koira sai palata jahtaamaan palkkaa.

Ajatus tässä oli, että itse se palkan jahtaaminen on osalle koirista palkitsevaa, vaikka ne eivät koskaan sitä saavuttaisi.

Kokeilin ensin pelkän namin jahtausta, mutta minun piti olla polvillani maassa, jotta Luna pääsi jotenkuten jahtaamaan. Mutta tällöin tietysti ei jahtausliike ollut kovin suurta. Löysin onneksi namipallon treenitavaroista, jonka sitten sidoin Lunan nahkaremmiin ja vetelin sitä sitten ympäriinsä. Luna kyllä innostui namipallon jahtaamisesta, mutta ei se kyllä ehkä ihan palkkautunut siitä. Tosin tässä voi olla osasyy siinä, kun Luna sai pallon kiinni sanoin ”oho” kun tarkoitus ei ollut että koira nappaisi lelusta. Joten neiti saattoi reagoida myös tähän minun ohotteluun. Kyllä me varmaan 7-8 toistoa saatiin tehtyä, mutta pari viimeistä oli sellaisia, joissa Luna sitten murmutti maahan mennessään. Lopulta sitten neiti palkkasanan kuullessaan tulikin minun luokse, eikä enää lähtenyt namipallon perään. Eli jos se alussa palkkautuikin jahtaamisesta, niin se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Kun siinä lopussa sitten käytiin tätä viimeistä tehtävää läpi, totesin että Luna ehkä palkkautui ehkä ei tästä tehtävästä. Jirka tähän kommentoi, että suurimmalle osalle koirista jahtaaminen (esimerkiksi riistaeläimen) on jo itsessään palkitsevaa ja ne jaksavat juosta ”palkan” perässä pitkiäkin matkoja. 

Sitten taas osa palkkautuu nenän käytöstä ja saattavat jaksaa todella pitkiäkin jälkiä seurata metsässä.

Jirkallekin totesin, että Luna kyllä kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka ”palkkautuu” nenän käytöstä ja jaksaa kulkea nenänsä perässä pitkiäkin aikoja. Spanielit kun luonnostaankin on nenällä työskentelevä rotu eikä niinkään saalista jahtaava. Joten onko ihmekkään ettei tuo jaksanut palkkautua ikuisuutta lelun jahtaamisesta. :'D

En niin välitä tästä odottelusta. - Luna