On siis kevät...

Eipä tuo Lunan vatsatauti ottanut kotihoidolla helpottaakseen tälläkään kertaa. Kävin tiistaina vielä ostamassa eläinlääkäriltä Royal Caninin gastrointestinal-ruokaa (purkki märkäruokaa) ja tarkoitus oli ostaa vielä nappulaversiotakin, mutta näköjään vatsatautia on sen verran liikkeellä, että pienet parin kilon pussit oli kokonaan loppu. Ostin sitten Hill’sin vastaavan version. Kumpikaan merkki ei kuulu suosikkeihin, mutta RC:hen luotan enemmän näissä erikoisruoissa. Mutta ajattelin, että ei neiti tuota kumminkaan ihan hirveästi syö, joten kelvatkoon tällä kertaa.

Eli Lunan ruokavalio on ollut pääasiassa keitettyä riisiä, johon olen sitten sekoittanut mukaan hieman tuota GI-märkäruokaa sekä pienen määrän Hill’sin nappuloita. Tämän aterian neiti on saanut kolmen tunnin välein. Lisäksi se on saanut aamuin illoin Dia-Tabin, tupla-annoksen Inupektiä sekä iltaisin Caniuksen maitohappobakteereja. Kun Dia-tab loppui siirryttiin Canikur Pron tahnaan. Joukkoon lorautan vielä 0,5dl Nutrisalilla höystettyä vettä jokaisella ruokintakerralla. Jostain kumman syystä Luna lopetti itsenäisen juomisen tämän vatsataudin yhteydessä.

Tämä kuva olikin jo edellisessä postauksessa.

Tästä huolimatta Lunan vatsa oli kuralla, eikä se lähtenyt kovettumaan millään. Ulkona ollaan juostu yötä päivää abnout 0,5 – 3 tunnin välein. Tiistai-keskiviikko välisenä yönä ja iltana käytiin ulkona 20, 22, 02, 04, 06, 08 ja 8.30. Sen jälkeen taas about parin tunnin välein. Keskiviikko-torstai yönä käynnit onneksi väheni, illalla joutui juosta hieman tiuhempaan, 19-22 välillä käytiin kolme kertaa, mutta sitten seuraavan kerran 01 ja 04 (systeri käytti Lunan sitten uudelleen 4.30), jonka jälkeen päästiin jo lähemmäs kasia.

Molempina öinä Luna myös oksensi. Ti-ke yönä olin jo varaamassa akuuttiaikaa seuraavalle aamulle, koska Luna ei suostunut syömään. Koira joka normaalisti syö kaiken sen eteen laitetun, haistoi vain tarjottua ruokaa ja kääntyi pois. Tarjosin nappuloita kuiviltaan, tarjosin riisiä märkäruokaan sekoitettuna ja sitten pelkkää märkäruokaa. Kaikkia käytiin vain haistelemassa. Päätin lähteä hetkeksi Lunan kanssa ulos siinä vaiheessa (mitä sitä muutakaan tekisi kello 4 aamuyöllä?). Kun palasimme sisälle, söi neiti lattialla olleet Hillsin nappulat (ei niitä ollut varmaan kuin reilu 10kpl). Menikö viittäkään minuuttia, kun se sitten oksensi ne ylös. Tässä vaiheessa aloin selaamaan lääkäriaikoja, kun olin melko varma, että nyt Lunan on pakko olla kuolemansairas. Istuin siinä huoneeni lattialla ja silittelin Lunaa jolla selvästi oli huono olo. Hetken päästä koitin tarjota hieman lisää ruokaa (nyt vain sitä riisi-märkäruoka seosta), mutta edelleenkään ei kelvannut. Otin sitten palan märkäruokaa kupista ja vain työnsin sen Lunan suuhun. Hetken maiskuttaen, neiti suostui syömään sen. Kaivoin sitten riisin joukosta vaan sen märkäruoan ja se lähti kelpaamaan, joten lähdin hakemaan keittiöstä lisää. Piti jotain ruokaa saada sinne neidin vatsaan, koska se myös oksentaa helposti tyhjää vatsaa. Tosin normaalisti sille kyllä kelpaa ruoat heti puklaamisen jälkeen.

Tuossa RC:n GI-märkäruoassa on vain sellainen huono puoli, että se pierettää Lunaa ihan sikana. Ja ne hajupommit, mitä se on tuon ruoan takia päästänyt, on jotain aivan kamalaa. Siinä on pakko pidättää hengitystä hetken aikaa, kun lemu osuu nenään. Ja Luna tietenkin istuu yleensä siinä edessä paikoillaan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Keskiviikkona Luna veti sikeitä sohvalla, kun koko yö oli juostu ulkona. 

Kun Luna oli saanut syötyä, menimme takaisin sänkyyn, mutta minähän en siinä hetkeen nukahtanut kun jäin seuraamaan pysyykö syöty ruoka tällä kertaa sisällä. Kun puolen tunnin jälkeenkään neiti ei ollut niitä oksentanut ulos, saatoin jo huokaista helpotuksesta että ehkä se ei nyt ole heti kuolemassakaan. Pyysin systeriä vielä aamulla hänen noustessa antamaan hieman lisää GI-märkäruokaa Lunalle.

Seuraavana iltana sitten ei ruoka meinannut taaskaan maistua. Yöllä ulkonakäyntien jälkeen taas söi ihan hyvällä ruokahalulla ja aamulla taas vaan tuijotettiin kippoa. Onneksi sama keino, eli ruoan työntäminen suuhun herätti ruokahalun jälleen. Vatsa oli kumminkin edelleen ihan kuralla. Olin alun perin pohtinut, että vien Lunan perjantaina lääkärille, jos tilanne ei helpota, mutta aamulla päädyin kumminkin varaamaan ajan jo samalle (torstai) päivälle. Koska tuossa vaiheessa oli jo selvää, että tämä ei mene kotikonstein ohi. Tilanne oli samanlainen kuin kaksi vuotta sitten, paitsi nyt ulkona piti juosta paljon useammin kuin viimeksi. Olin hieman jo tiistai-iltana tullut siihen tulokseen, että tästä taudista taitaa tulla vaihteeksi lääkärikeikka. Lunallahan on näitä vatsapöpöjä ollut ties kuinka monta, mutta jos lasketaan pois tuo kahdenvuoden takainen, on muut taudit lähteneet edes pikkiriikkisen helpottamaan vuorokauden jälkeen. Ja tämä vaan paheni. Mutta yritäppä viedä koiraa lääkärille kun se on ripuloinut vasta yhden vuorokauden ja on ihan hyvässä kunnossa oleva. Yleinen suositus on seurata ainakin se 3 päivää, tai ainakin tämän ohjeen olen pariin kertaan saanut hoitajilta, kun olen sinne soitellut.

Joten me sitten kärvisteltiin torstaihin asti. Mielessäni monta kertaa kiittelin, että olin talvilomalla, koska yöunet jäivät oikeasti todella vähäisiksi ja päivällä oli sitten ihan vetämätön olo. Toisekseen, voin vaan kuvitella millaisessa kunnossa minun huone olisi ollut, jos Luna olisi joutunut olla pidempään yksin kotona.

Tosin täytyy myöntää, että ei tämä ihan lomalta ole tuntunut. :’D

Mutta siis torstaina puoliltapäivin päästiin sitten lääkärille. Koronan takia sisälle ei saanut mennä etukäteen, joten me sitten käppäiltiin siinä ulkopuolella hetken aikaa. Sisälle päästyä käytiin nopeasti vaa’alla (hieman oli taas paino pudonnut, Luna oli nyt 9,6kg, viime kuussa rokotuksilla oli 10,3kg), jonka jälkeen meidät ohjattiin suoraan huoneeseen. 

En tiedä pitäisikö huolestua, kun lääkärikin tuli huoneeseen tervehtien ”terve… taas”. Eihän tässä olla kuin kerran kuussa käyty lääkärillä näyttäytymässä. x)

Minuahan ei hoideta!

Lääkäri sitten tutki ja tunnusteli Lunan läpikotaisin, mittasi lämmöt, kuunteli suolistoa ja tyhjensi anaalirauhaset (nehän ei tietenkään ollut voinut tyhjentyä, kun vatsa oli ollut löysä. Ja lääkäri totesikin, että toinen oli jo todella täynnä ja sen tyhjentäminen teki jopa hieman kipeää. Toisessakin oli tavaraa, mutta se ei ollut ihan yhtä pahana.) Lääkäri kysyi, onko Lunalla ollut tapana syödä esimerkiksi sukkia tai vastaavia. Totesin, että neiti on kyllä pirun ahne, mutta ei se kyllä koskaan mitään sukkia ole edes yrittänyt syödä. Eli joko se ei olekaan niin ahne tai sitten sillä on aivotoimintaa.

Lääkärikin päätyi lopulta siihen, että joku pöpö on nyt jostain saatu (pohti alkuun myös suolitukosta, mutta mikään ei kumminkaan viitannut siihen.) Eli lähdettiin ihan oireenmukaisella hoidolla. Nesteytystä ei tarvittu (varmaankin kiitos ruokaan laittamani nesteen), mutta neiti sai pahoinvointipiikin paikan päällä ja kotiin vietäväksi antibiootit, varuilta pari tablettia pahoinvointilääkettä sekä vahvemman kaoliinipektiiniliuoksen.

Ainakin toissa vuonna antibiootti lähti vaikuttamaan todella nopeasti ja tyyliin seuraavana päivänä ei tarvinnut enää juosta ulkona normaalia useampaa kertaa. Näin illalla, kun ensimmäinen annos on annettu silloin puolen päivän jälkeen, näyttää että tälläkin kertaa vaikutus on nopeahko. Ulkona käydessä ei tule kuin se yksi edelleen kyllä löysähkö läjä sen kolmen sijaan ja tällä hetkellä Luna on vetänyt tyytyväisenä sikeitä jo yli kolme tuntia, ilman että olisi ollut tarvetta lähteä ulos. (Nyt kun sain tämän tekstin valmiiksi, on pärjätty jo 5 tuntia!) Plus, Luna myös heti lääkäriltä kotiin päästyään kävi itse juomassa vesikupista. Se ei tosissaan maanantain jälkeen ollut käynyt vesikipolla itse kertaakaan.

Meillähän piti olla nyt lauantaina ne rally-kisat, mutta eipähän tarvitse nyt tämän takia niitä peruuttaa, kun se on jo peruutettu koronan takia. Toisaalta, meidän suunnitelmat tälle lomaviikolle peruuntui myös, joten ehkä tämä oli Lunan idea keksiä meille tekemistä.