Kohtaus aamuyöllä

Meillä ei nämä vatsataudit näköjään koskaan jää vaan siihen vatsatautiin. Torstaina saatiin tosissaan antibiootit ja ne lähtivätkin toimimaan hyvin ja nopeasti. Toiveissa oli, että saisin pitkästä aikaa nukkua ainakin lähes koko yön. Oli varmaan tähän mennessä elämäni kamalin yö.

Kymmenen maissa menimme sänkyyn ja nukahdettiin melko nopeasti. Kolmen maissa aamuyöstä heräsin, kun Luna maiskutteli suutaan. Laitoin valot päälle ajatellen, että sillä on nälkä. Koska olihan edellisestä ateriasta jo monta tuntia aikaa ja annokset oli edelleen melko pieniä.

Luna makoili sängyn jalkopäässä ja nousi istumaan heti valojen sytyttyä.
Sitten sain shokin. Lunan pää oli omituisessa asennossa ja silmistä ei näkynyt melkein mitään muuta kuin silmän valkuaiset. Pupillit osoitti kattoa kohti ja neiti yritti selvästi katsoa minua päin, mutta pää vaan heilahteli ylöspäin. Sekunnin ajattelin ja toivoin, että Luna vaan näki jonkin ötökän katossa, mutta valitettavasti en nähnyt katossa mitään.
Tässä vaiheessa olin  varma, että sillä on jokin massiivinen aivoverenvuoto tai aivoveritulppa.

Luna kyllä kuuli minut ja pää pelitti normaalisti, mutta näkeminen oli selvästi hankalaa (tosin mitä muuta voi olettaa kun silmät osoittaa aivan väärään suuntaan). Silmät ei kumminkaan ollut sokeat, kun Lunan silmät reagoi kun heilutin kättä niiden edessä. Annoin muutaman raksun ja neiti söi ne ihan tyytyväisenä. Lujaa itseään ei vaiva näyttänyt isommin haittaavan, mutta minä olin ihan paniikissa.

Nappasin Lunan syliin ja laskin sen lattialle. Neiti seisoi itse, mitä nyt pää edelleen heijasti, kun se yritti kohdentaa katseensa minuun. Silmät oli hiljalleen jo alkanut laskeutumaan, mutta ei olleet vieläkään normaalit ja näkeminen oli selvästi hankalaa. Kumminkaan Lunan ei kävellyt porttia päin, joten sekin kertoi että se näki jotain. Tässä vaiheessa tajusin alkaa videoimaan (kun alitajuntaisesti ymmärsin, ettei se Luna ole ihan heti käsiin kuolemassa.) Video alla, mutta enhän minä siinä paniikissa osannut kuvata suoraan. Toinen video on huoneeni videokamerasta, se valitettavasti on pätkäisty versio, kun en viitsi tänne laittaa videota jossa kuljen alusvaatteissa. Tässä tarkkasilmäinen voi nähdä että Lunan silmät on valkoisena kun normaalisti ne on tummat.

Herätin sitten systerin ajatellen, että meidän pitää lähteä päivystykseen. Etsin äkkiä Tammiston Evidensian numeron ja systeri soitti sinne (minä olin sen verran paniikissa, että olisin varmaan pillahtanut itkuun siinä yrittäessäni selittää tilannetta). He totesivat, että voidaan tulla kyllä heille, mutta koska kyse on selvästi neurologisesta ongelmasta, he suosittelivat olemaan yhteydessä Aistiin. Joten soitimme vielä sinne, he sanoivat  että voi olla kyse ihan vatsataudin aiheuttamasta elektrolyyttihäiriöstä, mikä aiheutti kohtauksen. Olin kyllä antanut Lunalle Nutrisal-vettä jokaisen ruoan kanssa, mutta tietysti se myös ripuloi todella paljon.

Toinen mahdollinen oli tietysti epilepsiakohtaus, mutta hieman tätä itse epäilen kun Luna oli ihan selkeä päästään ja kaikki aistit toimi.

Kuulemma kyseessä saattoi olla myös ihan once in a lifetime tuntemattomasta syystä tullut kohtaus. Suositus oli, että seurataan koiraa ja jos/kun kohtaus uudistuu, otetaan tilanne kunnolla videolle ja viedään neiti neurologille.

Käytin Lunan pikaisesti ulkona, jossa se kyllä käveli ihan hyvin, pissasi ja sitten se halusi takaisin sisälle. Tässä vaiheessa neiti oli palautunut kokonaan normaaliksi. No, minähän sitten en enää nukkunut loppuyönä vaan käperryin sohvalle katsomaan Netflixiä ja vahtimaan Lunan unta. Kohtaus ei onneksi uusiutunut.

 En ollut itkenyt kun tilanne oli päällä, mutta siinä sohvalla sitten pelko alkoi purkautumaan ja nenäliinoja kului useita. Ja itkeminen jatkui ajoittain koko aamupäivän, ehkä enemmän epätietoisuuden takia. Tietysti jos kyseessä on kumminkin epilepsia, niin siihen on lääkitys olemassa. Jos kohtaus johtui elektrolyyttihäiriöstä, se tuskin uusiutuu. Pahimmassa tapauksessa kohtauksen takana voi tietysti olla myös esimerkiksi aivokasvain.

Kävimme päivällä E:n ja Vanillan luona (E:hän on piakkoin valmistumassa eläinlääkäriksi) ja E teki neurologisen tutkimuksen Lunalle. Kaikki refleksit toimi normaalisti eikä mitään muutakaan poikkeavaa löytynyt. Elektrolyyttihäiriötä hänkin pohti. Epilepsiaan Luna on vähän turhan vanha, mutta tietystikään se ei ole mahdoton. Kohtauksen ajankohta puhuu vähän epilepsian puolesta, koska siinä usein kohtaukset alkaa levossa.

Kolmanteen vaihtoehtoon Luna on taas turhan nuori, mutta oireet taas sopii paremmin kuin epilepsiaan, nimittäin vestibulaarisyndroomaan, eli tasapainohäiriöön. Mutta tätä yleensä tavataan vanhoilla, yli 10v koirilla. Laran suomikasvattajatäti epäili taas tätä vaikka Luna iällisesti onkin liian nuori, koska yhdellä hänen koiristaan on tämä ja oireet täsmäisi. Ja kun Lunalla oli täysi ymmärrys kokoajan. Tämä olisi turvallinen diagnoosi, lääkitystä ei tarvita (tai sitä ei ole kun aiheuttajaa ei oikein tiedetä) ja se saattaa kadota ajan kanssa. Tosin pahimpien kohtausten jälkeen koira saattaa kulkea useamman  päivän pää vinossa.

Eli nyt ei voi kun odottaa ja katsoa uusiutuuko kohtaus vai ei. Toivon vahvasti jälkimmäistä.

Mentiin viikonlopuksi Saloon. Hieman pohdittiin uskalletaanko jos kohtaus uusiutuu, mutta koska mitään merkkiä ei Lunalle jäänyt niin päätettiin lähteä. Varuilta kyllä selvitettiin lähin päivystävä eläinlääkäri.

Olen tässä myös ajatellut, kuinka helposti tämä kohtauskin olisi saattanut jäädä huomaamatta, koska se tapahtui keskellä yötä. Normaalisti en reagoi ihan niin herkästi pienimpiin mussutteluihin, nyt vatsataudin takia on aistit selvästi herkistynyt ja ajatus oli heti antaa ruokaa. Tietysti koska Lunaa tuppaa myös ajoittain närästämään, mussuttelun jatkuessa nousen tietysti antamaan ruokaa. Mutta jos tämäkin olisi ollut vaan se muutaman sekunnin mussutus ja Luna olisi jatkanut nukkumista, olisi koko kohtaus jäänyt huomaamatta, koska neiti ei siihen itse reagoinut. Eli mistä minä tiedän onko näitä ollut Lunalla joskus aikaisemminkin.

Voin sanoa, että seuraavakin yö meni vahtiessa ja tarkistaessa muutamaan kertaan miltä Lunan silmät näyttää. Onneksi kohtaus ei uusiutunut tänäkään yönä, joten ehkä nyt ensi yön uskallan jo nukkua.