En vaan keksi otsikkoa, treenejä kumminkin

Koiratanssi

Aloitimme tuntimme jälleen palkattomuustreenillä (eli minuutti tekemistä ilman palkkaa) sekä älä-reagoi-musiikkiin-treenillä (en tiedä miten tämän olisi sanonut järkevämmin :’D )

Menimme ensin tekemään musiikinjättämistreenin meidän omalla musiikilla. Meidän biisihän alkaa hiljaisella musiikilla, niin tehtävän vaikein osio oli oikeasti yrittää kuulla milloin kappale alkaa. Vaikka kaiutin ei ollut kuin vajaan kymmenen metrin päässä, teki 4 kentällistä agilitytreenaajia sellaista meteliä, että jouduin oikeasti pinnistämään korviani jotta kuulin musiikin alun. Luna puolestaan ei reagoinut musiikkiin mitenkään.

Toisella kierroksella otettiin sitten palkattomuus treeni omaan musiikkiin. Kun aloitus oli tuttu, Lunakin teki rauhallisemmin (mitä nyt olisi halunnut ennakoida kiertoon lähtöä). Minuutti meni nopeasti ohi. Neitihän on kyllä tottunut sellaisiin noin 3 minuutin palkattomiin tehtäviin jo rallyn puolelta, joten tuo minuutti ei oikeasti ole tuolle pahemmin mitään.

Käytiin kävelemässä Sipoonkorven kalkinpolttajan polku (4,8km)

Tällä kertaa otimme myös ne tassutemput jotka jäivät edelliseltä kerralta. Olen Lunan kanssa jatkanut tassun nostoja vuorotellen ja ne on alkanut hiljalleen edistymään niin, että niitä tassuja voi nostaa myös minun jalkojen välissä. Välillä tassua vaihdetaan turhankin vauhdikkaasti, kun Luna varmaan kuvittelee saavansa palkan nopeammin suorittaessaan tehtävän itsenäisesti ennen liikevihjeitä.

Itse tässä liikkeessä olen pohtinut, kannattaako minun suorittaa se paikoillaan vaiko pyrkiä liikkumaan eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli, että liikumme eteenpäin nostaen vuorotellen toista jalkaa/tassua. Mutta, koska Luna on sen verran pieni, on neidin askelluskin pieni. Eli en voisi kumminkaan ottaa kuin vajaan puolikkaan askeleen eteenpäin tai muuten Luna joutuu ottamaan jo useamman. Joten olisiko sittenkin järkevämpi tehdä tassunnostot paikoillaan tai lähes paikoillaan.

Tuntuu vain, että meidän esitys ei (ainakaan tällä hetkellä) käytä koko mahdollista esiintymisaluetta kovinkaan paljoa. Seuraavalle tunnille tuli tehtäväksi piirtää esityskartta, joten pitänee alkaa pohtia sitä meidän esitystä loppuun asti. Jos joku keksii jonkin esineen Vaiana-teemaan sopien jonka Luna voisi kiertää, voi vinkata.

Siellä oli välillä todella jyrkkiäkin nousuja. Luna jaksoi hyvin koko matkan ja aivan lopussakin oli veto päällä. Itsellä taas oli ihan pirun kuuma, kun lähdettäessä oli pakkasta ja kävellessä se läheni nollaa.

Palkkauskurssi

Vierimaan kurssilla treenattiin jälleen koiran omatoimista kontaktin ottoa ohjaajaan.

Eli meillä oli kippo, jossa oli ruokaa keskellä treenialuetta ja koiran piti valita kipon ja kontaktin tarjoamisen välillä. Alkuun oli tarkoitus palkata joka kerta, kun koira kääntää katseensa kiposta ohjaajaan ja siitä edetään siihen, että ensimmäisestä vilkaisusta tulee keep going -signaalisana ja toisesta vasta palkkasana ja palkka.

Pohdin siinä itsekseni, että tämä voi olla meille siinä mielessä hankala treeni, että jos Luna tajuaa meidän tekevän jättötreeniä, sehän ei vilkaise kovin helposti kippoon. Ja jos ajatus on että koira palkataan siitä, että se kääntää katseensa kiposta ohjaajaan, voi palkkaaminen mennä meillä hankalaksi.

Ja tietystikään mitään käsky- tai vihjesanoja ei saanut sanoa, vaan koiran piti omaehtoisesti luopua ruokakiposta.

Lunahan oli jo tarjoamassa kipon päällä seisomista, ennen kuin sain namejakaan sinne. Kun saimme namit kuppiin ja treenin aloitettua, kävi vähän kuten arvelin, eli Luna vilkaisi kippoa kerran, mutta keskittyi sen jälkeen seuraamiseen. Kyllä minä sain sen vilkaisemaan kuppia menemällä oikein läheltä. Palkkasanan jälkeen palkka tuli minulta, eikä kiposta.

Tehtävää sitten vaikeutettiin laittamalla kuppi lähelle seinää. Ja tehtävä oli tietenkin kiertää sieltä seinän ja kipon välistä. Lunasta huomasi heti, että kupin ”arvo” muuttui. Keskellä treenialuetta ruokakippo oli häiriö, mutta laitettaessa se seinän viereen siitä tuli palkkakuppi. Tällöin Luna tuijotti kippoa meidän kulkiessa sitä kohti ja palkkasanan kuullessaan ryntäsi kipolle eikä minun luokse kuten aikaisemmin treenatessa. Tässä jouduinkin sitten siirtämään kipon takaisin keskemmälle kenttää ja hiljalleen kohti seinää.

Toisena meillä oli erottelu/kuuntelutehtävä. Tämä oli nyt aika alkeistasoa, eli valittiin tehtävä jonka koira varmasti ostaa (minä otin seisomasta maahanmenon) ja koiran piti tarjota ensimmäistä tehtävää (seisomista) niin kauan kunnes se käsketään maahan. Kun tämän teki tarpeeksi monta kertaa, alkaa koira todennäköisesti ennakoimaan ja tarjoamaan itse sitä maahanmenoa, jolloin tietysti vaaditaan, että käskyä on odotettava. Seuraavaksi vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ylimääräisiä sanoja joukkoon, jolloin koiran oli tietysti kuunneltava milloin se oikea käskysana tulee.

Luna mystisesti reagoi lähes aina ”Mallorca” -sanaan ja oli menossa maahan. Muihin sanoihin se ei reagoinut (ei edes maa-nantaihin, vaikka meidän maahankäsky on yleensä vain maa). Näitä häiriösanoja sitten pyrin sanomaan erilaisia painotuksilla, välillä oikein iloisesti hihkuen ja välillä todella matalalla äänellä. Kolmantena siihen lisättiin vielä erilaiset kropanliikkeet, heilumiset, pyörimiset sun muut tuomaan ”lisähäiriötä.”

Kolmantena ja viimeisenä treeninä tai tehtävänä oli käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, jahtausta palkkana. Tehtävää kuvattiin nopea-hidas-nopea -tehtävänä. Eli nopea kohdassa koira jahtaa lelua/palkkaa ja hidas kohdassa käsketään tehdä tehtävä (tässä tapauksessa tehtävä oli maahan). Kun koira oli maassa, ohjaaja jatkoi innostavaa leikkiä ja palkkasanalla koira sai palata jahtaamaan palkkaa.

Ajatus tässä oli, että itse se palkan jahtaaminen on osalle koirista palkitsevaa, vaikka ne eivät koskaan sitä saavuttaisi.

Kokeilin ensin pelkän namin jahtausta, mutta minun piti olla polvillani maassa, jotta Luna pääsi jotenkuten jahtaamaan. Mutta tällöin tietysti ei jahtausliike ollut kovin suurta. Löysin onneksi namipallon treenitavaroista, jonka sitten sidoin Lunan nahkaremmiin ja vetelin sitä sitten ympäriinsä. Luna kyllä innostui namipallon jahtaamisesta, mutta ei se kyllä ehkä ihan palkkautunut siitä. Tosin tässä voi olla osasyy siinä, kun Luna sai pallon kiinni sanoin ”oho” kun tarkoitus ei ollut että koira nappaisi lelusta. Joten neiti saattoi reagoida myös tähän minun ohotteluun. Kyllä me varmaan 7-8 toistoa saatiin tehtyä, mutta pari viimeistä oli sellaisia, joissa Luna sitten murmutti maahan mennessään. Lopulta sitten neiti palkkasanan kuullessaan tulikin minun luokse, eikä enää lähtenyt namipallon perään. Eli jos se alussa palkkautuikin jahtaamisesta, niin se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Kun siinä lopussa sitten käytiin tätä viimeistä tehtävää läpi, totesin että Luna ehkä palkkautui ehkä ei tästä tehtävästä. Jirka tähän kommentoi, että suurimmalle osalle koirista jahtaaminen (esimerkiksi riistaeläimen) on jo itsessään palkitsevaa ja ne jaksavat juosta ”palkan” perässä pitkiäkin matkoja. 

Sitten taas osa palkkautuu nenän käytöstä ja saattavat jaksaa todella pitkiäkin jälkiä seurata metsässä.

Jirkallekin totesin, että Luna kyllä kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka ”palkkautuu” nenän käytöstä ja jaksaa kulkea nenänsä perässä pitkiäkin aikoja. Spanielit kun luonnostaankin on nenällä työskentelevä rotu eikä niinkään saalista jahtaava. Joten onko ihmekkään ettei tuo jaksanut palkkautua ikuisuutta lelun jahtaamisesta. :'D

En niin välitä tästä odottelusta. - Luna