Valiokello pärähti liikkeelle

 Perjantaina oli meidän tämän vuoden ensimmäiset rallykisat. Alkuvuodestahan emme päässeet kisaamaan ensin Lunan hammasoperaation tuoman dopingvaroajan takia sen jälkeen tuli juoksut ja kolmantena koronan takia peruutettiin kilpailut. Ja nyt syksyllähän rajoitusten purettua meille osui taas ne juoksut. Naureskelin että edelliset kisat meillä on ollut viime vuoden lokakuussa, joten aikas pitkä kisatauko tähän tuli.

Edelliset treenit tehtiin kaatosateessa. Lopussa kumminkin aurinko paistoi.

Kävin keskiviikkona tekemässä Klingerbergin radan seuran treenikentällä kisamaisena ajatellen, että Lunalla olisi sitten helpompaa perjantaina, kun tietää hieman mihin joutuu. No, ensimmäisen ja vielä toisenkin kierroksen jälkeen olin heittämässä hanskoja tiskiin ja toteamassa, ettei me kyllä perjantaina kisata. Kolmas kierros oli sitten jo sellainen mitä hain.

Lunalla ei niinkään liikkeissä ollut ongelmia, vaan kuuntelemisessa. Neiti siis unohtui katselemaan jotain (en tiedä mitä, kun ei siellä oikeastaan mitään häiriöitäkään ollut) ja käskyt sitten menivät ohi korvien.

Koska keskiviikolta ei jäänyt kovin vahva fiilis, kävin vielä torstaina tekemässä töiden jälkeen radan meidän lähikentällä. Tällä kertaa häiriöitä oli enemmän ja yhden kerran jouduin huomauttamaan kun käskyt menivät ohi. Olimme vasta kolmannella kyltillä, joten aloitin uudelleen radan alusta. Toisella yrityksellä sitten pääsimme pienin virhein alusta loppuun ja treeneistä jäi paljon parempi fiilis kuin edellisestä päivästä.

Ei se siitäkään huolimatta estänyt jännitystä, joka alkoi kisoja edeltävänä yönä kun olin jo unissakin Lunan kanssa radalla. Olen myös todennut että nämä arkikisat eivät ole itselle kovin hyviä, koska minä jännitän vatsallani, eli ruokahalu katoaa ja joudun työntää ruoat kurkusta alas, syömättömyys sitten tekee huonoa oloa ja siihen lisäksi vatsassa kiertää. Joten yritä siinä sitten olla töissä. :’D

Onneksi töissä oli hieman hiljaisempaa, joten pyysin luvan karata tuntia aikaisemmin, jotta minun ei tarvinnut kiirehtiä talla pohjassa hakemaan Lunaa kotoa ja siitä kisoihin.

Olin kisapaikalla kumminkin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen kävin katsomassa kisaradat. Meillä oli siis kaksi mestariluokan rataa, Anna Klingenbergin ja Kirsi Petäjän. Petäjän radasta oli jo kuva ja se näytti ensisilmäyksellä aika vaativalta meille, paljon oikealla puolella olemista ja käännöksiä. Klingenbergin rataa ei ollut vielä esillä, mutta olin katsonut hänen ratojaan netistä ja niissä oli lähes aina samanlainen, käskyjen erotteluun perustuva, teema. Eivätkä näkemäni radat ole olleet mitään hirveän vaativan näköisiä. Kun ratapiirros lopulta ilmestyi seinälle, kiitin mielessäni että aloitimme Lunan kanssa Klingenbergin radasta. Siellä ei ollut meille mitään kovinkaan vaativaa jos Luna vaan pysyy kuulolla.

Olin huomannut, että Klingenberg tykkää pitää radoillaan jäävien erottelua, useimmissa radoissa oli kaikki kolme variaatiota (istu, maahan, seiso) ja tälläkin radalla löytyi niistä kaksi. Erotteluteema löytyi myös käännöksistä, kun välillä koira tuli heti mukana ja välillä se jäi odottamaan. Myös useampia eri puolenvaihtoja oli kaikille katsomillani radoilla.

Pientä lisäjännitysmomenttia toi systeri, joka oli avaamassa buffaa. Lunalla kun on paha tapa bongailla systeri kehänlaidalta. Siihen vielä lisättynä että Luna näkee systerin vasta siellä kehänlaidalla. Alkuun ajattelin, etten anna Lunan kohdata systeriä (se mitä se ei näe, ei se myöskään osaa kaivata), kun systeri oli lähdössä Laran kanssa muualle treeneihin. Mutta ei ne sitten heti lähtenytkään, joten en voinut muuta kuin hakea Lunan autosta, koska siitä ei olisi tullut mitään jos neiti olisi bongannut systerin kun olen sitä kehään viemässä. Hieman yllättäen, Lunaa ei tällä kertaa pahemmin systeri kiinnostanut. Kävi se sen pikaisesti tervehtimässä, mutta siinä se.

Odotellessamme omaa vuoroa, kertailin Lunalle radan ensimmäisiä kylttejä. Olen todennut tämän tavan neidillä melko toimivaksi, eli teen hieman radasta riippuen 2-5 ensimmäistä kylttiä kuivaharjotteluna putkeen muutamia kertoja. Luna oppii melko nopeasti minkä tehtävän jälkeen tulee mikäkin, mikä helpottaa radalla kun lähtö on ensinnäkin a) varmempi ja b) jos jostain syystä Lunalta menee käsky ohi, se tietää mitä on tulossa seuraavaksi. Ongelma onkin sitten radat, kuten näiden kisojen jälkimmäinen, mikä alkoi hypyllä…

Lopulta tuli meidän vuoro.

Kuten normaalisti, Luna hieman vinkui lähtökyltillä, mutta hiljeni heti kun lähdettiin liikkeelle. Lähdin liikkeelle hieman normaalia hitaammalla vauhdilla, jolloin Luna keskittyi vielä hieman paremmin. Alku ole todella hyvä, pääsimme ongelmitta 10. kyltille, mikä oli istu-puolenvaihto takaa -istu. Tässä hieman yllättäen Luna oli hassusti vaihtamassa etupuolelta puolta. Uusin liikkeen ja toisella yrittämällä se sujui kuten piti. Siitä jatkettiin taas ongelmitta eteenpäin. Hieman Luna oli turhan edellä pujottelun jälkeisellä 270 vasempaan kyltillä, minkä takia minusta tuntui että en tehnyt käännöstä aivan paikoillani, mutta Luna pääsi siihen kumminkin hyvin mukaan.

Loppurata sujui sitten ongelmitta.

Tiesin itse, että nyt meillä oikeasti oli mahdollisuudet todella hyvään tulokseen. Ainoa selkeä virhe oli se puolenvaihto ja sekin onnistui uusinnalla. Eli siinä sitten jännitettiin tuliko meillä muita pienempiä virheitä, tai huomasiko tuomari niitä. Se 270 vasempaan käännöksen askel oli yksi mahdollinen pisteenmenetyskyltti ja toinen oli liikkeestä istu – jos minä olen hidastanut siinä vauhtia.

Tuloksia sitten jouduttiinkin odottelemaan. Systerin piti tässä välissä lähteä ja hieman yllättäen Luna ei välittänyt pahemmin siitäkään. Lopulta kirjuri tuli laittamaan tuloksia taululle. Ja meidän kohdalle tuli 97p!!

Eli meidän ensimmäinen valionarvoon vaadittava tulos!

Totesinkin tähän että nyt on ihan sama miten tuo toinen rata menee.

Toinen rata oli siis Kirsi Petäjän rata, jossa oli monen kauhuksi viisi hyppyä. Lunalla en kokenut niitä hyppyjä ongelmaksi, vaan useat oikeanpuolen käännökset. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen koira olikin loppuradan oikealla puolella. Käydessäni rataa läpi, totesin että ei se nyt mahdoton ollut. Eniten siellä pelotti kyltit 7-9, jossa ensimmäisenä oli istu – täyskäännös oikealle – istu, toisena 270 oikealle ja kolmantena sivuaskel vasemmalle.

Kävelin radan pariin kertaan ympäri, jonka jälkeen menin Lunan luo odottelemaan vuoroa. Neiti oli hyvin kuulolla siinä radan ulkopuolella, mutta kun meidän vuoro lopulta tuli katosi ne korvatkin sen sileän tien. Tai tarkalleen, korvat taisi olla paikoillaan yhteys aivoihin puuttui.

Kuten edellisellä radalla, pientä vinkumista oli lähtökyltillä. Ensimmäisenä oleva hyppy sujui hyvin, mutta heti seuraavalla edestä puolenvaihdolla Luna pysähtyi kesken liikkeen. Tämähän on ollut ongelma aikanaan ja nyt neiti yllättäen otti tämän ongelman uudelleen esille. Joten uusin liikkeen ja toisella yrittämällä Luna sai puolen vaihdettua, mutta jostain syystä spurttasi vauhdilla eteenpäin. Tästä tuli -3 uusi ja -3 ov. Toisena kylttinä oli niinkin helppo kuin 2x oikea täyskäännös, jossa neiti sitten yllättäen pyöri itsensä ympäri. Joten jouduin sitten uusimaan tämänkin eli – 3 uusi.

Sitten varmaan jotenkin häkeltyneenä että jouduin uusinnat käyttämään heti enkä siellä kylteillä missä oletin, niin mitä tein seuraavan käännöksen väärin. kyltti oli 270 vasemmalle niin mitä tein suoran oikealle käännöksen, joten -10 tvä sieltä tuli.

Esteet meni hyvin, mutta niiden jälkeisellä pyörähdyskyltillä Luna ei sitten pyörähtänyt. Koska uusinnat oli jo käytetty, en voinut muuta kuin yrittää saada sitä pyörähtämään, joka sitten lopulta tapahtui kyltin jälkeen. Eli -10 tvä.

Sitten me päästiin sille meidän ongelmakyltille. Ensimmäinen istuminen oli vielä hyvä, mutta kun pyysin pakittamaan ympäri, lähti Luna kirjaimellisesti peruuttamaan. Kyllä se sieltä parin metrin päästä löysi tiensä takaisin oikealle puolelle, mutta sieltä tuli -3 ov ja -10 tvä.  Yllättäen 270 käännös sujui siedettävästi ilman virheitä. Mutta sitten sivuaskeleessa otettiin -10 tvä kun Luna ei tullut kunnolla mukana.

Siitä sitten eteenpäin päästiin jo paremmassa yhteistyössä ja aivan lopussa otin minä -3 tvä:n oikealle käännöksessä. Joten niitä pisteitä lähti mukavat -55p yhteensä. Joten nollatuloshan siitä tuli.

Eli joo, olin kiitollinen että meillä oli se toinen rata ensin, koska minua ei pätkääkään haitannut että tämä rata meni persiilleen. En tiedä, jos olisin ollut ensimmäisenä tällä radalla, olisiko Luna jaksanut pitää mielenkiinnon yllä paremmin, mutta jos ei olisi, olisi minulla ollut huonot fiilikset lähteä toiselle radalle.

Kisakirjojen ja palkintojaon yhteydessä selvisi, että meidän hienolla 97p tuloksella tulimme vielä kolmannelle sijalle!

Eli valiokello lähti käyntiin, nyt vaan metsästämään puuttuvia tuloksia.

Kisatauko jatkuu

 Tässä on ollut hieman kiireitä, kun töiden lisäksi meillä vihdoin alkoivat myös kisojen järjestäminen HSKH:lla. Ja onnistuneesti meidän buffatoimikunnan vetäjä joutui sairaalaan, joten minä hoidin buffan asioita muutaman viikon. Siihen sitten kuuluikin yhdet viikonlopun agilitykilpailut ja muiden järjestelyjen ja leipojien lisäksi piti tietysti kehitellä ohjeet ja toimintatavat koronan takia. Melkein kaikki vapaa-aika töiden jälkeen meni joko koirien kanssa tai sitten kisojen buffan suunnittelussa ja selvittelemisessä.

Kisat olivat lopulta viime viikonloppuna, eikä siellä onneksi mitään katastrofaalista tapahtunut. Juomien määrän olin arvioinut turhan alakanttiin, minkä takia jouduin sunnuntaina käydä tukussa hakemassa niitä lisää. Mutta muuten oli paljon odotettua hiljaisempaa myyntipuolella.

Kun agikisat oli saatu taputeltua, oli aika siirtyä pohtimaan parin viikon sisään olevia rally- ja tokokokeita. Nyt onneksi on tiimivetäjä jo enemmän mukana, mutta siitä huolimatta töitä riittää.

Laaduntarkastaja

Lunan kisataukokin vielä piteni vaikka koronarajoitukset jo heltyivät, koska neiti sitten päätti aloittaa juoksunsa mukavasti monta viikkoa oletettua aikaisemmin. Odotin juoksujen alkua elokuun loppupuolelle tai syyskuulle. En pitänyt mahdottomana myöskään pihtaamista lokakuun alkuun, mutta ei, ne alkoi sitten elokuun alussa. Jouduin perumaan meidän jo pariin otteeseen siirretyt Salon rally-tokokisat. Onni onnettomuudessa, että ne sitten alkoivat niinkin ajoissa, on että minun ei sentään tarvinnut perua loppukuun oman seuran kisoja.

Juoksut sitten toivat myös närästyksen takaisin. Lunalla oli ollut jo viikkoa aikaisemmin pientä närästysoiretta, mutta se meni ohi ihan lisäämällä piimää ruoan joukkoon. Päivä-kaksi juoksujen jälkeen se sitten iski taas kunnolla päälle. Lunallahan tuo närästys häiritsee eniten öisin (välillä pahenee jo illalla ennen nukkumaanmenoa) ja niin se tälläkin kertaa alkoi. Hetki sänkyyn kaatumisen jälkeen alkoi hirveä huulien lipominen ja nieleskely. Hetken päästä Lunan piti laskeutua sängystä lattialle, jossa se sitten käveli selkä kyyryssä ja pää alhaalla näyttäen siltä että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Lyhyen kävelyn jälkeen sitten venyteltiin ja pysyttiin ”rukousasennossa” hetken aikaa, jonka jälkeen taas hetki käveltiin pää alhaalla ja taas venyteltiin. Tätä jatkui hetken, kunnes nousin hakemaan jääkaapista piimää. Piimä helpotti noin puoleksi tunniksi, kunnes levottomuus alkoi uudelleen. Joten kaivoin sitten happosalpaajat kaapista. Ne ei taas auta kovin nopeasti, joten lääkkeen annon jälkeen odoteltiin muutamia tunteja ennen kuin Lunan olo helpotti sen verran että pääsimme lopulta nukkumaan (kello oli tässä vaiheessa jo neljä aamuyöllä).

Närästyksen lisäksi Lunalle iski jokin mystinen murkkuikä ja näin 6,5v iässä ensimmäistä kertaa repi juoksuhousunsa. Ja se oli se pieni paha, kun neiti myös söi 2/3 housuissa olleesta pikkuhousunsuojasta. Lunaa ei ole koskaan pöksyt kiinnostaneet, joten olin ihan ymmälläni että mikä niissä tällä kertaa oli. Mielessä kävi, että onkohan se pyörinyt jotenkin sängyllä ja side sitten irronnut ja jäänyt karvoihin/ihoon kiinni? Mutta miksi se on silti syönyt sitä eikä tyytynyt irroittamiseen?

Housuissa oli uusi tuuletusaukko.

Sen jälkeen sitten muutama päivä seurailtiin että tuleeko syöty tavara myös ulos, mutta tähän päivään mennessä en ainakaan itse ole huomannut mitään ylimääräistä pökäleiden joukossa. Voihan se olla se on ollut niin silppua että on ollut jotenkin pökäleiden sisällä, ota ja tiedä. Mitään tukosmerkkejä ei ainakaan ole ollut, joten tämä ohitettu säikähdyksellä. Mitä nyt jouduin käydä ostamassa uudet juoksuhousut, kun olimme treeneihin lähdössä jossa on housupakko, eikä meillä ollut kotona housuja jotka pysyivät Lunan päällä. Petellä oli hieman huonohko housuvalikoima, netistä katsomani oli kaikki loppu ja muuten vaihtoehdot olivat joko pinkkiä tai yksisarvisia, joten neiti sai päällensä sitten ainoat siniset kukkakuosiset housut.

Meidän kesän viimeinen kurssikin alkoi, nimittäin rallyn tekniikkatreenit. Kurssikertoja on kaksi takana. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli kuntopiiri tyylinen harjoitus. Jokainen sai siis valita itselleen treenattavan aiheen, joka sitten oli treenin yksi pisteistä. Lunalle valitsin käännökset oikealla. Muita pisteitä oli peruutukset, kukkaset, houkutus ja eteentulot+erottelut.

Houkutuksesta Luna ei välittänyt tuon taivaallista, ihan sama suoritinko sen neiti oikealla, vasemmalla, juosten, madellen, omat kädet taivaissa tai selän takana.

Kukkasissa ei ollut ongelmaa, jos tehtiin niitä ns. koemaisena. Tehtävässä oli myös lisätreeni, jossa käännökset piti tehdä paikoillaan ja pysähtyen perusasentoon käännöksen jälkeen. Lunalle, joka on kukkaset tehnyt aikalailla aina koemaisena, eli käännöksen jälkeen matka jatkuu, oli tuo pysähtyminen alkuun hieman hankala. Kun koira hakeutuu käännöksen jälkeen vierelle perusasentoon, tekee se käännökset todennäköisesti tiukemmin. Kukkasia/käännöksiä suositeltiin myös tehtävän targetin päällä, jotta niistä tulisi tiukempia.

Peruutuksissa huomasin, että pitänee muistutella Lunalle hieman edessäperuutusta. Tai tarkemmin, sitä peruutettavaa matkaa siinä, kun neiti tuppasi pysähtymään turhan lyhyen matkan jälkeen. Myös oikealla puolella peruutus on Lunalle edelleen haastava. Kyllä se sen osaa, mutta todella helposti lähtee erkaantumaan (kiitos jonkun joka on tallannut muutamaan otteeseen pienen snaapelin tassuille).

Eteentulot on Lunalle helpponakki, mitä sen nyt välillä saattaa jäädä vähän turhan kauas istumaan, mutta on aina ollut kumminkin rajojen sisällä. Tehtäväpisteellä oli myös erottelua ja välillä eteentulon sijasta olikin 2x täyskäännökset tai ohjaajan ympärimenemiset, koska näissä usein monella on kuulemma todella samankaltaiset käsimerkit. Lunahan tekee rallya todella paljon käsimerkkeihin pohjautuen, jos sanon käsimerkin ja siitä poikkeavan käskyn, tekee neiti käsimerkin mukaan. Ei Lunalla kumminkaan ollut erotteluissa vaikeuksia, vaikka itsekin siinä tehdessä totesin että on ne omatkin käsimerkit aika samanlaisia.

Käännöksissä ei ollut ongelmaa, kun niitä tehtiin yksittäisinä kyltteinä. Ongelmahan oikeastaan tulee niissä oikean puolen oikealle käännöksissä kun ne on radan osana. En vain ole saanut niitä vahvaksi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa oikeasti päivittäin joku 5-10 toistoa niin eiköhän ne saisi vahvemmiksi, on vaan ollut ohjaaja laiskalla päällä.

Toisella treenikerralla meillä oli jo pieniä ratapätkiä eri teemoilla, mutta yhteisellä aiheella: kyseenalaiset kylttivälit.

Alkuun oli tosin lähtötreeniä, eli miten tullaan koekentälle. Siinä tietysti on jokaisella omat variaatiot, eli osalla koira on käskynalla kentälle menosta sieltä poistumiseen asti tai sitten koira menee ns. vapaana lähtökyltille asti. Minulla on ollut tämä jälkimmäinen tapa käytössä alusta asti, eli neiti usein menee kuono maassa kentälle ja oikeastaan vasta siinä lähtökyltin perusasennossa tulee se työmoodi. Olen pohtinut, että olisiko helpompi, että vaatisin alusta loppuun kunnon kontaktin, mutta enpä ole sille nyt ainakaan vielä tehnyt mitään.

Lähtökyltillähän meillä on kisoissa ongelmana vinkuminen. Se nyt onneksi jää siihen lähtökyltille eikä ole mitään isoa vinkumista, mutta minua itseäni se alkaa ahdistamaan. Näin treeneissä sitä ei ole ollut.

Ensimmäisellä kierroksella Lunalla sitten oli niinkin herkeämätön kontakti, että ensimmäinen käsky jalkojen ali pujahtamiselle meni kokonaan ohi. Teimme siis kaksi tehtävää, jonka jälkeen tuli palkka. Toisella lähtökierroksella sitten oltiin mukana jo paremmin.

Tämän jälkeen aloitimme kiertävillä tehtävillä. Olimme ensimmäisenä käännöstreenissä, johon oli tehty tehtäväjatkumo, jolloin kylttirataa pystyi vetämään ympyrää keskeytyksettä. Tässä oli paljon käännöksiä joka suuntaan ja ensimmäisen kierroksen jälkeen koira vaihtoi viimeisellä kyltillä toiselle puolelle ja kierroksen pystyi tekemään uudelleen koira nyt toisella puolella. Kylttien välit olivat todella tiukat, melkein 2-3 metrin väleillä.

Toisessa tehtävässä oli laitettu ensinnäkin kiertotötsä aivan houkutukseen kiinni. Kouluttaja kysyi, että siirtääkö hän tötsää ensin lähemmäs, johon totesin että tuskin tarvitsee. Nimittäin lähin ”houkutus” oli lelu, joten tiesin ettei se kiinnostanut Lunaa ollenkaan. Joten lähetin Lunan kiertoon. Neiti löysi tötsän hienosti, hieman kyllä taisi ihmetellä muuta lähellä olevaa rojua, mutta kuten osasin arvata, ei ne sen enempää sitä kiinnostanut. Seuraavaksi tuli tietysti luoksetulo kutsu ja sen jälkeen oli erittäin lyhyellä (parin metrin) kylttivälillä puolenvaihto takaa. Vaikka kuinka hidastin ennen kylttiä ei Luna kunnolla kerennyt sivulle seuraamaan joten puolenvaihto oli vähän semmoinen suoraan liikkeestä vaihdettu oikealle puolelle.

Nyt on myönnettävä että kolmatta tehtäväsarjaa en oikeastaan pahemmin enää edes muista. Mitään sellaista hankalaa siinä ei ollut tai kuvittelisin sen jääneen mieleen. :'D