Cockerspanielit ry järjesti jalostuksellisen päivän ja ensimmäistä kertaa siihen oli mahdollista osallistua etänä. Olen jo muutamana vuotena miettinyt osallistumista, mutta sitten se on järjestetty joko turhan kaukana tai kun se oli viime vuonna lähellä, oli minulla siihen päivälle jo muita suunnitelmia. Nyt ilmoittauduin mukaan etänä.
Alkuun meillä oli parin tunnit Katriina Tiiran pitämä luento
”Miksi koira puree? Faktaa koiran aggressiivisuudesta”. Luennolla käytiin ensin
läpi erilaisia aggressiivisuus muotoja: impulsiivi-, resurssi/reviiri-, ihmis-,
koira-aggre, emän aggre suojellessaan pentujaan, lauman muiden koirien käytös
ja uudelleen suunnattu aggressio. Ihmis- ja koira-aggre jaoteltiin vielä
vieraisiin kohdistuvaan ja omaan perheeseen kohdistuvaan.
Impulsiiviaggressiivisuudella tarkoitettiin tilanteita, joille ei oikeasti tunnu löytyvän mitään selkeää syytä.
Lauma-esimerkkinä oli jokin karkuun päässyt
husky-lauma, joka oli käynyt vastaantulevan yksittäisen koiran kimppuun tappaen
sen. Kuulemma yksikään niistä koirista ei olisi yksinään käyttäynyt niin.
Uudelleen suunnatusta aggressiosta oli puolestaan esimerkki, jossa koira oli
pyrkinyt päästä lenkillä toisen koiran kimppuun, kun siinä ei onnistunut, oli
aggressio kohdistunutkin omaan omistajaan.
Resurssiaggressio näkyy jo pentuna (Lunahan taisi käydä
Lolan päälle ensimmäisen kerran siinä nelikuisena…), mutta reviiriaggressio
tulee yleensä sukukypsyyden jälkeen.
Omistajaan kohdistuva aggressio oli yleisintä nuorilla 1-3
vuotiailla uroksilla. Tätä on pitkään pidetty johtajuusongelmana, mutta
nykytutkimuksen mukaan ei ole kyse siitä. Yleensä kyse on
arkuudesta/epävarmuudesta, mutta oli myös ilman selkeää syytä olevaa
impulssiaggressiivisuutta. Nämä koirat yleensä olivat vieraille ihmisille
ystävällisä, eli aggre kohdistui tosissaan vaan omaan omistajaan/perheeseen.
Koira-aggressiivisuuteen on perimällä iso vaikutus. Pentuna
tai nuorena saadut huonot kokemukset vaikuttavat.
Kastrointi ei vähennä aggressiivisuutta. Eli luonne-ongelmat
eivät johdu testosteronista.
Cockereilla näistä
isoin ongelma on tuo resurssiaggressiivisuus, mutta muitakin muotoja löytyi.
Aggressiivisuus voi näkyä ja johtua monestakin eri seikasta.
Kipu tai pelko voi saada koiran reagoimaan aggressiivisesti. Se voi olla myös
opittu tapa, koira on oppinut että se saa oman rauhan/muun tahtonsa läpi vain
ilmoittamalla siitä aggressiivisesti (ts. ihminen/omistaja ei osaa lukea
aikaisempia merkkejä). Negatiiviset kokemukset eritoten pentuaikana voi näkyä
aggressiivisuutena myöhemmin.
Aggressiivisuus sinällään on aivan luontaista käytöstä
koirilla (ja ihmisillä, kyllähän ihmisetkin suuttuvat joskus). Osalla roduista
se on myös haluttu ominaisuus (vartiokoirat ym.)
Tilastojen mukaa eniten purevat kastroidut urokset, vähän
liikuntaa saavat koirat, rescue taustaiset koirat sekä ketjuun kytkettynä
olevat tai vapaana omalla tontilla olevat koirat. Puremat kohdistuivat eniten
miehiin ja lapsiin.
Cockereiden luonneongelmia on tutkittu jo aikaisemmin, oliko ensimmäiset tutkimukset 80-luvulta, jolloin todettiin että eri värien luonteissa on eroja. Eniten ongelmia oli punaisella, sen jälkeen mustalla ja kolmantena oli kirjavat (jostain syystä muita yksivärisiä ei eroteltu). Tiira oli käynyt koiranettiä läpi viimeisen kymmenen vuodelta ajalta katsoen aggressiivisuuden takia lopetettuja ja totesi, että ainakaan Suomen tilastoissa ei voi erotella yhtä väriä ylitse muiden, siellä oli kaikkia näkyvissä. Tietysti koiranetin tiedoissa on pari aukkoa. A. siellä on vain ilmoitetut tapaukset, eli jos omistaja ei ole ilmoittanut koiran lopetuksesta ollenkaan, vaikka se olisi luonteen takia, se ei tuolla näy. B. aggressiivinen koira on lopetettu jostain muusta syystä. Mutta jalostustoimikunta oli samaa mieltä siinä, että meillä ongelma ei ole pelkästään punaisten koirien.
 |
| 2010-2020 |
Tiira myös kauhisteli, että siellä oli luonteen takia myös lopetettu uroskoira 5-vuotiaana, mutta tästä huolimatta sillä oli keretty teettää 12 pentuetta. Ja ”yllättäen” tämän jälkeläisissäkin oli luonneongelman takia lopetettuja.
Luonne ei periydy yksittäisten geenien toimesta, kuten
jotkut sairauksista, joten luonteen jalostaminen on hankalaa. Mutta se luonne
kumminkin selvästi periytyy. Emän luonne vaikuttaa todella paljon (40-50%), mutta
isänkin luonteella oli n. 20% vaikutus. Myös ympäristö vaikuttaa luonteen
kehitykseen.
Luonteen jalostamisessa on sekin ongelma, että meillä ei ole mitään virallista koetta/testiä joka kertoisi aivan kaiken luonteesta. Tiira kehui kyllä MH-kuvausta, mutta totesi, että siinä ei paljastu resurssi/reviiriaggressiivisuus, kun ollaan vieraalla alueella.
Eli näistä
ilmoittaminen on tällä hetkellä aika lailla omistajan itsensä vastuulla. Ja valitettavasti
kasvattajien käytös vaikuttaa tähän ilmoittamisinnokkuuteen, jos kasvattaja alkaa
väittämään, että vika on vain ja ainoastaan omistajassa, kuinka moni enää
haluaa ilmoittaa luonneongelmasta? Tällaiset kasvattajat eivät varmaankaan sitten ilmoita
asiasta eteenpäin, kun ”eihän koirassa ole mitään vikaa.” Tiira totesi, että
pitäisi kasvattajille saada taottua päähän, että ei syyttäisi vain omistajaa,
vaikka osasyy olisi omistajassa, on toinen osasyy aina myös koirassa.
Tiiran mielestä jalostus on mennyt liiaksi ulkomuodon
tavoitteluun ja nyt pitäisi alkaa ottaa sitä luonnetta enemmän jalostukseen
mukaan. Kukaan ei tee mitään huippukauniilla koiralla, jolla on mittavat
luonneongelmat.
Rotukohtainen neuvottelu
Tässä käytiin läpi PEVISA, JTO, tilastoja sekä jalostuksentoimintaohje. Tähän olen lisännyt omia mielipiteitä asioista.
Cockereiden päivitetty PEVISA hyväksyttiin vastikään, mitään
isoja muutoksia siihen tosin ei tullut. Pakollisia edelleen lonkka- ja alle
24kk vanha silmätutkimus. D-lonkkainen pitää parittaa A-lonkkaisen kanssa.
Mutta sitten on iso kasa suosituksia jalostuskoirille.
Silmät
Silmät on tosissaan tarkistettava, mutta tulos ei vaikuta pentujen
rekisteröintiin. Suositus on tietysti, ettei kahta saman sairauden omaavaa
yksilö yhdistettäisi. Suositus on myös, että jalostuskoiralla tulee olla
geenitestitulos, jossa se tutkittu prcd-PRA ellei se ole tästä puhtaista
vanhemmista.
Noin 30% cockereiden silmistä tutkitaan, terveitä niistä on
noin puolet. Yleisin ongelmahan näillä on distichiasis, eli ylimääräiset ripset,
todetuista noin 35% on tätä. Tästä osa on sitä mieltä, että on tyhmää luetella
tämä sairauksiin. Koska tämän saatuaan koira on ”sairas” vaikka sillä olisi
vain yksi ylimääräinen ripsi, mikä ei häiritse yhtään mitenkään. Ja voi hyvin
olla että kahden vuoden päästä seuraavassa tutkimuksessa se on kadonnut! Tietysti
jos ylimääräisiä ripsiä on paljon, saattavat ne vaurioittaa silmää.
Distichiasista oli 20v aikana todettu n. 1000 koiralla, tästä seuraavat
sairaudet on paljon harvinaisempia määriltään muutamista kymmenistä tapauksista
reiluun sataan. Näitä oli mm. silmäluomen ulospäin kiertyminen (105),
ektooppinen cilia (ylimääräiset ripset luomen sisäpinnalla) (53), kortikaalinen
katarakta (55).
Lonkat
Näissäkin vain noin joka kolmas lonkkakuvataan.
Pääsääntöisesti cockereilla on noin 50% A-lonkkia, 30% B-lonkkia, 15% C-lonkkia
ja loput sitten D:tä ja pienen pieni määrä E:tä. Mitään isompaa muutosta näihin
määriin ei ole tutkitulla aikavälillä tullut. Yksivärisillä ja
käyttölinjaisilla on hieman huonommat lonkkatulokset (70% A-B, 30% C-E) kuin
kirjavilla. Lonkissa cockereilla on BLUP-indeksit ja suositus on, että pentueen
vanhempien keskiarvon olisi oltava yli 100.
PEVISA:ssa on siis maininta, että D-lonkkainen yhdistettävä
A-lonkkaiseen. Kokouksessa tuli minusta erittäin hyvä ehdotus, että jos tämän
muuttaisi niin että D:tä ei saa käyttää ollenkaan ja C-lonkkainen olisi yhdistettävä
A-lonkkaiseen. JTO:ssakin on maininta että D-lonkkaisten koirien käyttöön ei
ole tarvetta, joten ne voisi jättää jalostuksen ulkopuolelle. Valitettavasti,
kun PEVISA on juuri hyväksytty, ei tätä pääse enää muuttamaan, mutta ajatus on
nyt heitetty ilmaan seuraavaa PEVISA:a varten. Ja näitä D-lonkkaisia silloin tällöin näkee pentueiden
sukupuissa, yleensä ovat olleet näyttelyissä voitokkaita koiria.
Sydänsairaudet
Suositus olisi ultrata jalostuskäyttöön tulevat koirat.
Sydänviat ovat harmillisen yleisiä cockerspanieleilla,
ongelmahan näissä on, että osalla sairaus todetaan vasta myöhemmällä iällä ja
koiraa on keretty jo käyttämään jalostukseen. Ja tietysti tutkimukset kertovat
vain sen hetkisen tilanteen. Joten tässä tapauksessa minusta pitäisi muistaa
seurata myös niitä suvun vanhempia koiria. Tietysti olisi hyvä tarkastuttaa se
koira siinä ennen jalostusaikeita, mutta varmistaa myös ettei kummankaan
vanhemmilla ja isovanhemmilla ole oireita.
Toinen ongelma sydänsairauksissa on sama mikä on polvissa. Kun
oireet todetaan, niitä vain aletaan hoitamaan/lääkitsemään. Virallisia tarkkeja
ei siinä vaiheessa yleensä enää tehdä (eikä se tavalliselle kotikoiran
omistavalle Matti Meikäläiselle pakosti tule mieleenkään), joten se ei tule
näkyviin tilastoihin. Ja vaikka asiasta ilmoitetaan kasvattajalle, ilmoittaako
kasvattaja siitä eteenpäin. Tämä on asia, mihin voisi eläinlääkärit puuttua. Kun vika todetaan, voisivat he suositella virallista tarkistusta tai ainakin
sanoa, että omistaja ilmoittaisi jalostustoimikunnalle.
Sydänsairauksista oli kuulemma tullut jo jotain kommenttia (kennelliitolta?
pevisaan liittyen?) liittyen Agrian tilastoihin, jossa sydänviat oli alle
10-vuotiaan cockerin yleisin kuolinsyy. Näistä isoin osa oli dilatoivaa
kardiomyopatiaa. Eli tähän pitäisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota.
Dilatoiva kardiomyopatia eli sydänlihas rappeuma, on ainakin
viime aikoina ollut enemmän esillä fb:n cockeriryhmässä. Cockereilla tämä ei
onneksi ole yleensä niin ”tappava”, vaikka lopultahan tähänkin koira lopulta
menehtyy. Tauti etenee cockereilla hitaammin kuin monella muulla rodulla ja
vaste lääkehoitoon on yleensä hyvä.
Ihotaudit
Suositus: koiraa jolla on ollut toistuvia korva- ja/tai ihotulehduksia
tai diagnosoitu atopia taikka allergia ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa,
jonka huulipoimut ovat kroonisesti tulehtuneet tai leikattu, ei saa käyttää
jalostukseen.
Kutina- ja allergiaoireet/ihotulehdukset ovat terveyskyselyjen
mukaan vähentyneet. Mutta edelleen niitä esiintyy kyselyn mukaan noin 13%
prosentilla ja yleisin ongelma on huulipoimutulehdukset. Kyselyn mukaan
2005-2008 22% cockereista olisi sairastanut huulipoimuntulehduksen, 2009-2014
kyselyssä 13%. Suuri osa näistä vaatii säännöllistä ihon puhdistusta, ettei
tulehdus palaa. Osa on pitänyt leikata.
En tiedä kuinka moni kasvattajista oikeasti pohtii jotain
huulipoimujen pituutta jalostuskoirassaan.
Ulkokorvatulehdus
Suositus: koiraa, jolla on ollut toistuvia korvatulehduksia
tai krooninen korvatulehdus ei saa käyttää jalostukseen.
Tämä on sellainen ikuisuusaihe ja moni vieraskin aina
kyselee, että kuinka paljon cockereilla on korvatulehduksia. Tietysti, cockerin
korvan rakenne on sellainen, että se altistaa tulehduksille, varsinkin jos
niitä korvia ei trimmata tai trimmataan liian harvoin.
34% prosentilla terveyskyselyyn vastanneista cockereista on
ollut korvatulehdus vähintään kerran. Näistä puolestaan 40% on ollut useampia
tulehduksia ja 6% tulehdukset oli kroonisia.
Luusto
Selän ongelmat
Terveyskyselyn (2005-08) mukaan 19% on tuki- ja
liikuntelimiin liittyvä vaiva ja näistä 55% oli selkävaivoja, 28% nivelrikko ja
10% pentuiän ontuminen. Selkävaivoista puolet koski välilevyvaivoja ja 44% lihasvaivoja.
Rodulla on suurentunut riski sairastua selkärangan välilevytyrään.
Tutkimuksessa todettiin, että cockerspanielilla on välilevyrappeumalle ja sitä
myöten välilevytyrälle altistava retrogeeni 12-FGF4, mikä aiheuttaa välilevyjen
varhaisen rappeutumisen ja mineralisaation sekä lyhyet jalat. Retrogeeni on
mahdollista löytää geenitestillä.
Spondyloosia tavataan satunnaisesti.
Etujalat
Kieroja eturaajoja on satunnaisesti sekä näyttö- että
käyttöcockereilla. Cockereilla on tavattu kyynärnivelten inkongruenssia joka
saattaa liittyä äsken mainitun 12-FGF4 retrogeenin vaikutukseen. Cockereille on
mahdollista saada kyynärnivelten inkongruenssilausunto.
Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy vähän.
Patellaluksaatio
Suositus: koiraa, jolla on 2-4 asteen polvilumpioluksaatio
ei saa käyttää jalostukseen ja 1-polvi on yhdistettävä 0-polvisen kanssa.
Cockerspanielilla patellaluksaatio on yleensä lateraalinen
eli lumpio siirtyy takaraajan ulkosivulle. Patellaluksaatio esiintyy jonkun
verran ja viime vuosina etenevin määrin. Ja valitettavasti kuten
sydänsairauksissa, näistä ei ilmoiteta. Yleensä polvet vain tarvittaessa operoidaan
ja that’s it. Eli tässä taas eläinlääkäreille vastuuta kertoa omistajalle, että
asiasta kannattaa ilmoittaa eteenpäin, elleivät ole halukkaita käymään vielä
virallisessa tutkimuksessa.
Ja olen samaa mieltä kuin joku kasvattaja joka luennolla
totesi, että hän ei ymmärrä miksi pitäisi edes käyttää 1-polvet omaavaa koiraa
jalostuksessa. Tilanne cockereilla on vielä hyvä, niitä nollapolvisia on suurin
osa. Ja kun ne polvet tuppaavat huononemaan iän myötä, eli vaikka se olisi
ykkönen silloin kolmevuotiaana, voi koira olla parinvuoden päästä jo
leikkauspöydällä.
Veri- ja immunologiset sairaudet
Suositus: mihinkään immunologiseen sairauteen sairastunutta
koiraa ei saa käyttää jalostukseen. (Minä olisin kyllä erittäin varovainen jo
näiden (lähi)sukulaisten jalostuskäytöstä, vaikka perinnöllisyystautasta ei ole
tarkkaa tietoa).
Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (AIHA,IHA tai IMHA)
ja trombosytopenia
Rodussa saattaa olla geneettinen alttius ko. sairauksien
kehittymiseen, koska sitä esiintyy muihin rotuihin verrattuna usein. Tavallisin
sairastuva on keski-ikäinen narttu.
Epilepsia
Suositus: Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää
jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä,
joiden tiedetään tuottaneet epileptikoita. Koiraa, joka on tuottanut
epileptikkojälkeläisen ei saa käyttää uudelleen jalostukseen.
Kyselyn mukaan 3% koirista on epilepsia tai ne ovat saaneet
vastaavia kohtauksia. Lisäksi yhdellä koiralla epäiltiin poissaolokohtauksia.
Kuurous
Suositus: synnynnäiseen kuurouteen on kiinnitettävä huomiota
jalostuksessa tois- tai molemminpuoleisesti kuuroa koiraa ei saa käyttää
jalostukseen.
Cockerspanielilla (sekä dalmatiankoiralla,
englanninsetterillä, bullterrierillä) on täyskuurouden esiityminen yleisempää
kuin muilla roduilla. Amerikkalaisen aineistoin mukaan 8,7% cockereista oli
toispuoleisestai tai täysin kuuroja. Kuurous voi johtua perimästä tai olla
hankittu vika. Perimästä johtuva synnynnäinen muoto johtuu aistinsolujen
toiminnasta, mikä yhdistyy usein turkin valkoiseen väritykseen. Cockereilla
turkin valkolaikkuisuuden aiheuttavaan resessiiviseen piebaldismi-geeniin
(pystyyköhän tätä testata geenitestillä?). Hankittu kuurous taas johtuu usein
esim. kroonosista korvatulehduksista.
Listassa oli lueteltu myös muita sairauksia, mutta niissä oli esiintynyt yksittäistapauksia, niin en käy niitä tässä läpi.
 |
| Luna, jolla on terveydellisesti ongelmia vähän kaikessa. |
Cockereilla edelleen (minusta) nähdään samojen urosten
ylikäyttämistä, vaikka JTO:ssa mainitaan että ”takavuosien matadorijalostusta ei
enää esiinny”. Top 10 uroksella oli
parhaimmillaan 170 pentua. Tilastoja läpikäyvän cockerikasvattaja-eläinlääkärin
mielestä isoin ongelma, on se, että suurin osa listan uroksista oli ulkomaantuonteja.
Eritoten kun ulkomailla pyörivät ihan samat linjat kuin täällä kotosuomessakin,
eli sieltä ei hirveästi oikeasti uutta verta tule. Mutta tuota jälkeläismäärää
reilusti rajoittamalla voitaisiin kasvattaa sitä suomalaisten urosten suosiota.
Kun kaikki ei vaan pystyisi käyttämään sitä yhtä ulkomaantuontia. Keskustelussa
tuli ilmi, että (epävirallinen?) rajoitus urosten jälkeläismäärälle tulisi
olemaan 70 pentua. Koska jos me emme laita joitain rajoitusta, joku tulee
jossain vaiheessa sen laittamaan. Minusta tuo 70 pentuakin kuulostaa todella
isolta määrältä, kun mietitään että cockerin keskimääräinen pentuekoko on 5
pentua, tekee tuo 70 pentua yhteensä 14 pentuetta! Jos minulta kysyttäisiin,
rajaisin määrän 5(-6) pentueeseen tai 30 pentuun.
Tähän liittyen JTO:ssa suositellaan käytettävän niitä ns.
ihan kotikoirauroksia jalostukseen. Ongelmaksihan tässä oikeastaan tulee se
matala ”vain kotikoirien” terveystarkastusinnokkuus. Jos niitä saataisiin käymään
enemmän tarkistuksissa, niin varmasti alkaisi hiljalleen lisääntymään näidenkin
käyttäminen jos/kun uroksen pentumääriä rajoitetaan. Eli pitää keksiä jokin
hyvä porkkana nostamaan terveystarkkien innostusta, koska näköjään cockerin
terveys ei ole sellainen kotikoirien omistajille. Kasvattaja tietysti saattaa
pystyä vaikuttamaan tähän, järjestämällä joukkotarkkeja ja olemalla muutenkin
yhteydessä kasvattien omistajiin enemmän, mutta sitten olen kuullut myös sitä
toista puolta, että omistaja kokee että kasvattaja painostaa/pakottaa.
Otollisinta olisi, että halu tutkia koira lähtisi siitä omistajasta itsestään.
-
Yksi ehdotus jalostuspäivillä oli (nyt en muista kuka tämän
heitti ilmaan, oliko kasvattaja vai harrastaja), että nostettaisiin koiran
näyttelytulos”vaatimus” Erinomaiseen. Eli jalostustoimikunnan suosituksissa on
tällä hetkellä jalostuskoiralla EH:n vaatimus tai jos koiralla on käytynä
rotutyypillinen koe (taipparit, metsästys), riittää H. Pieni puhe oli myös tämän
H:n nostaminen EH:hon.
Tässä koettiin ongelmaksi se, että kun jokainen tuomari
lukee rotumääritelmää vähän eri tavalla. Valiokoiratkin saavat välillä EH:ta.
Tai Luna joka käyttää skaalaa ERI:stä H:on. Itse en näe tarvetta nostaa
vaatimusta yhtään korkeammalle, kuten Tiirakin aikaisemmin sanoi, pitäisi sitä
luonnetta alkaa jalostaa ennemmin kuin ulkonäköä. Sitä paitsi, lähes
satavarmasti EH:n koirakin saa joltain tuomarilta joskus sen ERI:n. Ja jos
nostetaan tuo rotutyypillisten raja H:sta EH:hon, niin lähes kaikki
käyttölinjaiset pentueet ovat suositusten ulkopuolella.
-
Viimeisenä asiana äänestettiin seuraavan vuoden sponsoroinneista. Viimeiset pari vuotta on sponssattu geenitestejä. Nyt tehtiin äänestys geenitestien, sydänultran, selän ja lonkkien välillä. Sydänultra ja selkä saivat eniten ääniä, mutta selkä voitti nipin napin, joten sponssi ensivuodesta on sitten selkään ja lonkkiin.
Hieman mielessäni naureskelin, kun mielestäni parikin ihmistä ei pitänyt sydänultraa järkevänä "koska se on niin kallis". Halvimmillaan olen tainnut nähdä jossain joukkotarkissa n. 160-170€ hintaan. En tiedä mitä nämä kommentoijat äänestivät, mutta jos äänestivät selkää, niin eipä ne selkäkuvat ole pahemmin sen halvempia. :'D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommentit tarkistetaan ennen julkaisua (roskapostimainoskommenttien takia)