Vuoden 2016 tavoitteet

Tässä on nyt jonkinlaista listausta minun ja Lunan ensivuoden mahdollisista tavoitteista/suunnitelmista.

Toko

Tokokokeiden korkkaus! Varmaan puolisen vuotta se on ollut jo suunnitelmissa, mutta ensi vuonna aion oikeasti käydä Lunan kanssa tokokokeissa. En nyt tiedä voiko tätä oikeastaan pitää tavoitteena, kun asia on jo 99% varmuudella päätetty. Mutta sanotaanko että tavoitteeksi voitaisiin ottaa vaikka TK1:sen! Näkee sitten vuoden päästä ollaanko lähelläkään tavoitetta. :D

Tähän voisi myös ottaa sosiaalisen palkkauksen kehittämisen, turvaudun edelleen aika paljon namipalkkaan.

Taipumuskokeet

Käydään uudestaan taipumuskokeissa kokeilemassa hyväksyttyä tulosta. Tietysti sitä ennen pitää hieman harjoitella vielä jäljestystä, varsinkin niitä pidempiä jälkiä.

Agility

Agilityssa voisi yrittää käydä kokeilemassa epävirallisia kisoja, kun johonkin lähettyville osuvat.

Terveys

Yritän saada Lunan vietyä selkäkuvauksiin. Muuten on kaikki jo tutkittu.

Näyttelyt/Mätsärit

Tavoitteena kehittää tuota pöytäkäyttäytymistä. Hetken aikaa se oli jo hyvä tänä vuonna, mutta muutamalla viime kerralla ollaan menty paljon takapakkia, joten otetaan tämä taas työn alle. Eli tavoitteena totuttaa neiti seisomaan pöydällä rimpuilematta tai muuten sätkimättä sen hetken kun tuomari sitä tutkii. Samalla tietysti treenataan sitä vieraiden sietämistä lisää.

Muuta 

Viimeiseksi tavoitteeksi voisi ottaa jonkun uuden lajin kokeilemisen. Nosework on käynyt mielessä, kun tuo neiti tykkää nenäänsä käyttää, mutta katotaan mihin päädytään. :) 

Vuodenvaihde otetaan rennosti ja ensi vuonna sitten täysillä tavoitteita kohti.

Vaunuilua

 Joulun jälkeen nappasimme Lolan tädiltä mukaan, koska lähdimme joulupäivänä kohti Inkoota ja asuntovaunua. Lunakin päätti näin joulun kunniaksi lopulta aloittaa juoksunsa. Tarkalleen ottaen emme nyt ole varmoja milloin tuon neidin juoksut oikein alkoivat, itse satuin nyt vaan huomaamaan kun Luna pesi itseään että verta on tullut. Sehän on pessyt itseään normaalia enemmän silloin tällöin jo jonkun aikaa (viikon ehkä puolitoista?), mutta kun olen sitä seuraillut, niin ei siitä kyllä mitään vuotanut ole. Eikä missään ole näkynyt veritippojakaan (yleensä tästä on huomattu että juoksu on päällä). Ellei se sitten ole ollut niin vähäistä että neiti on onnistunut pitämään itsensä puhtaana. No, nyt uskaltaa alkaa tekemään ensivuoden suunnitelmia.

Ensimmäistä tokokoetta voi siis pohtia sinne helmikuun alkupuolelle. Alun perin mietin tammikuun viimeistä viikonloppua, mutta minulle sitten osuikin työvuoro koko viikonlopulle. Seuraavana 6. helmikuuta lauantaina olisi sitten alo/avo kokeet Porvoossa.

Vaunulle lähdettiin noin puolenpäivän aikaa ja koko puolentoista tunnin automatkan molemmat koirat nukkuivat nätisti takapenkillä. Vasta lossissa ollessamme Lola aloitti malttamattoman vinkumisen tietäen minne saavutaan.  Vaunulla sitten purettiin auto ja lähdettiin heti käymään pienellä kävelyllä koirien kanssa. Vaunulla on se huono puoli, kun saarella ollaan että valaistusta ei o ole kuin pari lamppua vaunualueella, joten pidemmät lenkit on helpompi tehdä kun ympärilleen näkee muutenkin kuin fikkarilla.

Vaunulla asustaa kaksi kyylää,  jotka yleensä tosin ovat eri ikkunoissa.

Luna se vasta olikin innoissaan. Vaunualue on talvella paljon hiljaisempi kuin kevät-syksy välillä, mikä tekee sen että kauriit ja peurat uskaltavat tulla alueelle. Joten nuorempi neiti vetää kuin mikäkin rekikoira remmissä yrittäen seurata jokaista haistamaansa riistajälkeä. Peurat myös jättävät jälkeensä alueelle molempien koirien valitettavat herkut; peuranpaskapapanat.

Lolan sanastoon riistavietti ei taas kuulu. Sen edestä saa jänis juosta ja tuo katsoo perään että siinä meni jokin elukka. Peuroja ja hirviä Lola taas juoksee karkuun.

Peuroja kalliolla, onneksi Luna ei näitä huomannut kun tuuli toisesta suunnasta.

Illalla menimme vielä grillille. Vaunualueella ei meidän lisäksi ollut kuin kolmessa vaunussa porukkaa, joten saimme olla aivan rauhassa. Lola on grillillä vapaana, koska se ei poistu grillin luota minnekään. Lunaa taas pidin pitkässä remmissä. Sekään ei yleensä lähde grillin luota kauas, mutta nyt oli pilkkopimeää ja tiesin peurojen pyörivän lähettyvillä, joten pidin turvallisempana pitää neidin remmissä. Luna sitten istua kökötti juuri grillikatoksen ulkopuolella vahtien selustaa.

Jossain vaiheessa neiti aloitti tasaisen murinan. Ensin luulin että se vain luuli nähneensä jotain, mutta kun murina jatkui useamman minuutin, piti minun mennä kurkkaamaan mitä Luna oikein näki. Grillikatoksessa on siis kolme kiinteää puuseinää ja neljäs reuna avoin, mutta talveksi siihen on kehitetty pressu, joka hieman estää kylmyyden tulemista ja lämmön poistumista. Luna oli siis tämän pressun toisella puolella. Pimeässä ei näkynyt mitään, mutta kun otsalampun laittoi päälle, osui valokeilaan alle 10 metrin päässä kaksi peuraa. Kaksikko lähti tässä vaiheessa karkuun ja Luna oli lähdössä perään, joten onneksi se oli remmissä. Peurat tosin siirtyivät vain hieman kauemmaksi, kun metsää kurkki valolla näki niiden kiiluvat silmät. Yllättävän lähellä ne kyllä uskalsivat olla vaikka varmasti haistoivat koirat ja ihmiset, ja meillä vielä radiokin soi.

Kilpikonnan kuljetuskopassa on hyvä reuntoutua (vaikka siihen ei kokonaan mahdu). Konna puolestaan kulki pöydällä.

Yö olikin sitten kaikkea muuta kuin mukava. Ruotsissa pauhannut myrsky saapui alueelle ja tuuli oli todella kova. En muista milloin viimeksi tuuli olisi pitänyt minua hereillä, koko ajan sai pelätä rikkooko puuskat teltan tai meneekö meiltä sähköt (kaasulämmityskin oli päällä, mutta pullo oli vajaa joten sitten olisi saanut lähteä yöllä pulloa vaihtamaan pihalle). Sitten kun tuuli oli hetken hiljaa, niin Lola joka nukkui viereisellä tyynyllä joko potki minua naamaan tai venytteli niin, että sen kynnet raapivat lastulevystä tehtyä sängynreunaa (ja siitä lähtee aika hirveä meteli). Joten en varmaan nukkunut kuin parituntia koko yönä.

Seuraava päivä valkeni aurinkoisena, vaikka tuuli oli edelleen kova. Lähdimme aamupäivästä kävelemään saaren toiselle puolelle Gölisnäsiin. Lola kulki vapaana ja Luna juoksi vetäen 6 metrin liinaa perässä. Lunalla oli remmi taas ihan peurojen takia, jos niitä olisi pomppinut tiellä lopettaa neiti korviensa käytön ja tällöin pystyisi tallaamaan remmin päälle ennen kuin tuo katoaa metsään saaliin perässä. Yleensä tällä reitillä ei koiria uskalla hirveästi vapaana pitää, kun autot ajavat mutkaista tietä hirveällä nopeudella, mutta nyt ajateltiin että tuskin sielläkään on mökkiläisiä paikalla.

Luna pysytteli hyvin kuulolla, eikä onneksemme neiti nähnyt yhtään peuraa. Lola taas käppäili joko metrin perässä tai pari metriä edellä ja joka kerta kun pysähdyin kuvaa ottamaan, ajatteli vanhempi neiti että jes nyt me lähdetään takaisin ja teki täyskäännöksen. Hänen pettymyksekseen jatkoimme kyllä joka kerta vielä eteenpäin. Tiet olivat huomattavasti kuivemmat edelliseen päivään verrattuna, mutta Luna tietenkin käveli jokaisen lätäkön läpi minkä näki ja kävi pari kertaa ojassakin ennen kuin kumpikaan kerkesi kieltämään.

Takaisin tullessa piti Lola ottaa remmiin, kun se varmaan oikeasti juoksisi koko matkan takaisin vaunulle. Riistavietti on siis korvautunut kotiinpaluuvietillä. Lunalla ei tällaista onneksi ole, se seuraa missä muu lauma kulkee ja menee sen 5-15 metriä edellä. Yleensä kun neiti alkaa väsymään (sen lenkit ovat paljon pidempiä kuin meidän muiden kun tyttö juoksee edestakaisin ja hyppii metsään ja pois), siirtyy se kulkemaan meidän viereen.

Lolastakin löytyy juoksuaskelia

Käännytäänkö me jo?

Ja sit takasin! 

Tämä viikko on vielä treenivapaa, joten pitää ottaa treenikamat ja mennä tuohon läheiselle kentälle hieman treenaamaan. Kotitreenejä tulee päivittäin tehtyä. Kun ruoan annan treenaan kaukokäskyt. Tässä on hieman ollut ongelmaa, kun olen kiinnittänyt huomiota siihen että Luna nousee maasta istumaan oikein, eli etutassut takatassujen viereen eikä silleen oudosti hypäten takatassut etutassujen luokse. Kun en tästä ole palkannut vaan ottanut liikkeen uudestaan, on Luna alkanut tehdä sitä että se ei nouse istumaan ekasta käskystä. Pitää vielä säännöistä varmistaa, mutta luulen että annan neidin ainakin ekassa kokeessa mieluummin nousta väärin kuin otan riskin ettei se nousis ollenkaan. Pisteitä saattaa mennä hieman vähemmän.

Yritin ottaa hienoa kuvaa solisevasta ojasta

Kiltit koirat saa jouluna lahjoja, mutta omatoimiset löytää paketit jo aikasemmin

Joulu tuli ja meni. Jouluaatto alkoi ensin työvuorolla, mistä sitten siirryttiin hautausmaan kautta iskälle. Täytyy sanoa että siinä on omat etunsa ja haittansa että vanhemmat ovat eronneet, etuna nyt tietenkin se että lahjoja saa hieman enemmän (sekä me että Luna), mutta haittana se, että pitää aatto jakaa kahteen eri paikkaan. Yleensä olemme olleet iskällä aattoa edeltävänä päivänä, koska iskä ja äitipuoli ovat yleensä lähteneet ulkomaille aatoksi. Tällä kertaa he lähtivät vasta joulupäivänä.

 Ensin syötiin (Luna esipesi varmaan kaikki lautaset ja kulhot) ja kahviteltiin, jonka jälkeen siirryttiin sohvalle paketteja avaamaan.

Luna harjoitteli jo paria päivää ennen pakettien avausta

Luna oli harjoitellut pakettien avaamista jo muutamaan otteeseen. Ensin systeri oli unohtanut paketoimansa paketit matalalle, ja neiti käytti tilanteen hyödyksi ja kun silmä vältti oli pari pakettia revitty. Seuraavana päivänä minä unohdin että tädin antamat lahjakassit oli eteisessä ja kun lähdin töihin, oli Luna jälleen repinyt muutaman paketin (omansa, Lolan ja systerin) auki. Systeri lähetti viestillä kuvan syödystä dentastix-pussista ja minä jo kerkesin säikähtää että neiti on syönyt pari pussia dentastixejä (meillä yleensä pussissa 7kpl medium kokoista), mutta onneksi niitä olikin mennyt vain yksi pussillinen ja siinäkään ei ollut kuin 3kpl minikokoisia herkkutikkuja.

Sitten vielä aattoaamuna neiti kerkesi repimään yhden paketin, kun systeri oli nostanut meidän lahjasäkin parvekkeelta sisälle yöksi. Äiti bongasi koiran pussin luota aamulla, missä se oli onnistunut jo repimään yhden Lolan lahjoista. Systeri joutui uudelleen paketoimaan aika monta kertaa pakettinsa.

Mitä sä siellä nurkassa teet?

Mitäs täältä löytyykään?

En nyt muistanut ottaa kuvaa paketeista mitä Luna sai iskältä ja äitipuolelta, mutta aikalailla ne sisälsivät ison kasan herkkuja ja erinäisiä luita. Niin ja sai se pienen vinkuvan kumikanankin. :D Siinä vielä hetki oleskeltiin, kunnes pakattiin auto ja siirryttiin loppuillaksi tädin luokse, minne äiti oli jo mennyt mummin kanssa edeltä.

Hetken aikaa kerkesimme asettumaan, kun alkoi lahjojen avaus part 2. Luna oli jo hieman väsynyt, joten neiti ei hirveällä raivolla käynyt pakettien kimppuun, mutta jaksoi kyllä pienellä houkutuksella avata kaikki pakettinsa itse. Paketista paljastui leluja (pehmopossuja, orava, robottipallo) sekä herkkuja (dentastixeja, keksejä ja joitain muita).

 

Lola sai taas vain herkkuja, koska vanhempi neiti ei enää oikeastaan leiki leluilla (poikkeuksena aktivointilelut, herkkujen eteen se tekee melkein mitä vain). Paketeista löytyi Bucadogin purupaloja (minulta, jos ne hieman edesauttaisivat tuon hammashoidossa), dentastixeja (Salon tädiltä), kanakääreisiä puruluutikkuja (systeriltä) sekä keksejä. Lola ei ole koskaan ymmärtänyt pakettien päälle, joten se ei niitä edes yrittänyt itse avata. 

Miten saiko muiden koiruudet paljon paketteja?

Lola ei ollut ihan samalla tavalla innoissaan :D

Innoistusta ei ollut edes vaikka paketit avattiin hänelle.

Myös meidän kilppari sai joululahjoja. Kuvassa näkyvä mökki ja puiset portaat tuli paketista.
Mette sai myös kuivattua rucolaa ruokakippoonsa.

Mökissä käytiin kääntymässä.

Viimeinen agilitytunti ennen joululomaa

Meillä oli vuoden viimeinen agilitytunti perjantaina. Nyt alkoi kahden viikon tauko.

Sain vihdoin ja viimein hankittua kamerajalan järjestelmäkameralleni, joten radan kuvaaminen sujui paljon paremmin kun ei tarvinnut toisella kädellä yrittää pitää puhelinta tasapainossa ja toisella kentälle vetävää koiraa. Saan nyt myös omia tokotreenejä kuvattua! Kunhan ilmat hieman paranisivat kun en viitsi kameraa ottaa märällä ilmalla ulos. Kamerajalka maksoi HongKongissa hieman yli 25€.

Hyvin ylttää kamera aitojen yli kuvaamaan.

Joulun kunniaksi meillä oli melkein tähden muotoinen rata, mitä ei kyllä siinä radalla pystynyt kovin hyvin hahmottamaan, mutta kun tein radan kartalle, näkee siinä jonkunlaisen tähden.

Jouluinen tähtirata

Mitään isoja ongelmakohtia radalla ei oikeastaan ollut, kun esteinä oli vain putkia ja perus hyppyesteitä ja lopussa yksi rengas.  Meille ehkä haasteellisin kohta oli 10 putki, kun ohjatessa olin kuvasta katsottuna esteiden oikealla puolella, eli minun piti saada koira putkeen ja itse juosta putken edestä esteen 11. luokse. Mutta koska Luna seuraa minua todella tarkasti ja pysähtyy jos minä juoksusta pysähdyn, oli meillä ongelmana se että neiti tyssäsi heti siihen putken suulle. Minä kun en voinut jatkaa juoksemista putken taakse oli vauhtia pakko hidastaa, mihin tuo sitten reagoi. Tunnilla mietin, olisiko minun parempi sijoittaa itseni 10 putken (kuvasta katsottuna) vasemmalle puolelle, jolloin voisin vauhdissa ohjata neidin putkeen ja pystynyt pysähtymättä jatkaa omaa matkaani. Tätä kokeilinkin viimeisellä vuorolla, kun en meinannut saada Lunaa muuten juoksemaan putkeen ja mielestäni sujui paljon paremmin.  Jälkeenpäin mietittynä sekin olisi voinut onnistua että olisin pysähtynyt heti 9. esteen jälkeen ja kun Luna tuli 8. putkesta, ohjannut hyppäämään 9. ja siitä kädellä ohjannut suoraan 10. putkeen. Näin tehtiin melkein jokaisen muut putken kohdalla, eli olin paikallani kun ohjasin neidin putkiin. Tällöin neiti ei taida reagoida siihen minun vauhdin muuttumiseen, kun mitään vauhtia ei ole.

Yhden kerran onnistuimme Lunan kanssa vetämään puhtaan radan, mikä minusta oli todella hieno saavutus. Olimme myös ainoa kurssilaisista joka tähän kykeni.  Radasta video tässä alla.

Systerillä ja Lolalla olikin sitten hieman ongelmia jälleen. Lolalla oli korvat aikalailla koristeena ja vanhempi neiti veti minne itse halusi. Hypytkään eivät oikein aina onnistuneet, kun Lolalla on hyppytekniikka hieman pielessä, eli se ei nosta takajalkoja kunnolla, mitkä sitten tietenkin kolahtavat puomiin ja pudottavat sen. Tunnin jälkeisenä aamuna systeri totesi että pitää varmaan Lolallakin ottaa tokoa, jotta se oppisi seuraamaan ja pitämään häneen kontaktia. Paha sitä on kyllä ohjata koiraa, joka ei kuuntele eikä katso mihin päin pitäisi seuraavaksi mennä.

Laitan tässä vielä videon systerin ja Lolan vuorosta, mutta en jaksanut alkaa leikkaamaan sitä, joten siinä saattaa näkyä kohtia missä ei oikeastaan tapahdu mitään.

Virallinen silmätarkastus

Keravan Animagissa oli maanantaina 14.12. paikalla silmäsairauksiin perehtynyt eläinlääkäri, joten ajattelin käyttää tilanteen hyväksi ja varata neidille virallisen silmätarkastuksen. Tietysti Animagi voisi tuollaisista ilmoittaa hieman aikaisemmin, nyt sattumalta huomasin heidän päivittäneen Facebookin sivuilleen asiasta tiedon ja aikaisin aika minkä sain, oli kello 11, kun työvuoroni alkoi 11.15. Onneksi sain esimiehen kanssa asiasta sovittua ja sovin tulevani töihin heti kun pääsen.

Menimme ohjeistuksen mukaan maanantaina paikanpäälle 20 minuuttia ennen aikaamme, jotta saimme Lunan silmiin laitettua mustuaisia laajentavat tipat. Sitten me odoteltiin. Alkuun neiti olisi halunnut päästä tutkimaan paikkoja (varmaan paljon muiden koiran hajuja), mutta lopulta meni maate meidän jalkoihin. Vaikka Luna ei eläinlääkärikäynneistä pahemmin pidä (tietää joutuvansa pöydälle sorkittavaksi), ei se sitä pahemmin etukäteen jännitä. Vasta kun vastaanottohuoneeseen päästään, yrittää neiti puikahtaa tuolin alle.

10 minuutin odottelun jälkeen lisäsimme vielä yhdet tipat silmiin. Lopulta eläinlääkäri kutsui meidät sisään ja selitti tapahtuman. Neidin silmiin siis katsottiin kahdenlaisella laitteella pimeässä huoneessa. Ennen tutkimuksen alkamista, eläinlääkäri kysyi onko Luna kiltti ja kun sanoimme tytön kyllä arastavan vieraita, ei ole purrut mutta murista on saattanut, halusi eläinlääkäri käyttää varmuudenvuoksi kuonokoppaa. Ymmärrettävästi kun työskentelee koiran naaman edessä. Laitoin Lunalle kangaskopan nassuun ja hieman neiti yritti tassuilla kaapia sitä pois.

Sitten vaan koira pöydälle ja valot pois. Luna aikalailla jähmettyi paikalleen (minä pidin kyllä kiinni) kun eläinlääkäri meni neidin naaman lähelle ja osoitti kirkkaalla valolla silmiin. Vasta kun lääkäri siirtyi koneelle kirjaamaan tuloksia, yritti Luna kiivetä pöydältä alas. Sitten eikun taas hyvä ote koirasta ja lisää tutkimista.

Eläinlääkäri totesi lopetettuaan että tuskinpa sitä kuonokoppaa olisikaan tarvittu kun neiti pysyi aivan tattina paikallaan.

Pienet huomautukset Luna sai hieman normaalia pienemmistä kyynelkanavista sekä aivan iiriksen reunassa olevasta mitättömän pienestä kehityshäiriöstä (PHPV / PHTVL) mikä ei kuulemma vaikuta mitenkään mihinkään, eikä kumpaakaan edes kirjata jalostustietojärjestelmään. Muuten puhtaat silmät. Jalostustietojärjestelmään tulee merkintä ettei ole perityviä silmäsairauksia.

Siinä mielessä olimme systerin kanssa tuloksesta yllättyneitä, kun olimme olettaneet neidiltä löytyvän ylimääräisiä ripsiä (Distichiasis), kun niitä löytyi kahdelta sisarukselta. Lunalla aina silloin tällöin silmät vuotavat, joten tämäkin tuki epäilyä, mutta vuoto nyt taitaa johtuakin niistä normaalia pienemmistä kyynelkanavista. Eli kyynelnestettä tulee hieman enemmän, ei se mahdukaan kyynelkanavista kunnolla pois ja silmät vuotavat.

Ylimääräiset ripset ovat cockerspanieleilla aika yleinen silmävaiva, mutta onneksi ei hirveän vakava.

Kennelliiton tekstiä lainaten:  ”Distichiasis tarkoittaa ylimääräisiä ripsiä, jotka tulevat ulos joko normaalin ripsirivin sisäpuolelta luomen reunasta. Luomen reunasta kasvavat ripset voivat kaartua ulospäin normaalien ripsien tavoin tai ne kääntyvät sisäänpäin kohti sarveiskalvoa. Ripset voivat olla pehmeitä tai kovia. Etenkin luomen sisäpinnan läpi suoraan sarveiskalvoa vasten kasvava ripsi voi aiheuttaa sarveiskalvon vaurioitumisen. Tämä ilmenee silmän siristelynä ja ylimääräisenä kyynelvuotona. Silmän sarveiskalvon pinnalla ’uivat’, pehmeät distichiasis-ripset eivät yleensä aiheuta oireita. Oireilevilta koirilta ripsiä voidaan poistaa nyppimällä, jolloin ne kasvavat uudestaan tai poistaa ne pysyvästi polttamalla tai leikkauksella. Vaiva on selvästi periytyvä, mutta periytymismekanismi ei ole tiedossa. Luokitellaan nykyään silmätarkastuksissa lieviin, kohtalaisiin ja vakaviin muotoihin”

Lunan sisaruksilla on merkattu distichiasis lievänä. Ripsethän on sellaisia että niitä kasvaa ja tippuu, joten jos parinvuoden päästä käyttää koiran uudestaan tutkimuksissa, voi tulos olla aivan päinvastainen. Eli koiralla jolla ylimääräisiä ripsiä on ollut, saa tällä kertaa puhtaan tuloksen, tai koiralle jolla aikaisemmin oli puhtaat silmät voi seuraavalla kerralla olla kasvanut ylimääräisiä ripsiä. Silmätuloshan on voimassa yleensä sellaisen pari vuotta.

Tuo Lunalta löytynyt kehityshäiriö on aikamoinen sanahirmu virallisesti. Kennelliiton tekstiä jälleen lainaten: ”PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) on kirjainlyhenne sairauksista, joissa linssin ja silmänpohjan välinen sikiöaikainen verisuoniverkosto ei surkastu normaalisti syntymän jälkeen. Löydös jaetaan vakavuudeltaan kuuteen asteeseen, joista aste 6 tarkoittaa sitä, että silmä on sokea. Lievimmässä asteessa (1) näkyy linssin takapinnalla ainoastaan pieniä pigmenttipisteitä, jotka eivät vaikuta näkökykyyn eivätkä muutokset pahene iän myötä. Vakavammissa asteissa muutokset voivat aiheuttaa linssin lisääntyvää samentumista.”

Eläinlääkäri sanoi, että cockerspanieleilla tätä ei pidetä edes sairautena, minkä takia siitä ei tule merkintääkään mihinkään rekisteriin. Että jos joskus olisimme aikoneet Lunaa käyttää jalostukseen, olisi vain kannattanut valita uros jolla ei kyseistä häiriötä ole. Mutta Luna nyt muutenkaan ei oikein ole luonteensa ja lonkkiensa takia parasta jalostusmateriaalia, joten tätä ei tarvinnut miettiä.

Silmätulospaperiin hän laittoi sen vain sivuhuomautuksena, joka menee kyllä cockereiden jalostustietoihin, jos joskus tätä alkaa esiintyä cockereilla enemmänkin.

Mitä tänään syötäisiin?

Tässä on nyt postaus mitä pääasiassa kuuluu meidän neidin ruokavalioon.  

Kasvattajan pentuoppaassa koiralle suositeltu ruokamerkki oli Royal Canin, pentuna Medium Puppya ja siitä sitten Medium Sensibleen siirtyminen hieman myöhemmin. Myönnettävä on, että minua hieman arastaa poiketa annetuista ohjeista, joten edelleenkin Lunan pääasiallinen ruoka on Royal Canin Medium sensiblen nappulat. Sinällään ne ovat sopineet neidin vatsalle hyvin, joten en nyt ole nähnyt syytä vaihtaakaan, vaikka olen aika monesta keskustelusta kuullut kyseisen merkin olevan aikamoista moskaa (mm. varmaankin ruoan sisältämän maissin takia). Nappulat ovat myös Lolan mieleen, joka on erittäin nirso ruokansa suhteen. Tai sitten se on meillä todennut että kun ruokaa ei ole aina saatavilla, pitää hänenkin syödä heti. :D Tädin luona ruoka on tarjolla koko ajan ja Lola syö kun huvittaa. Meillä jos näin olisi, Luna kävisi tyhjentämässä vanhemman neidin kipon. Joten kipot ovat meillä tarjolla sen 10 tai korkeintaan 15 minuuttia ja jos ruoka ei kelpaa niin sitten joutuu odottamaan seuraavaa ateriaa.

Jos olemme voittaneet mätsäreistä ruokapusseja, olen kyllä syöttänyt ne RC:n nappuloiden mukana. Ja tällä hetkellä on puoliksi kokeilussa Acanan viljattomat nappulat.

EDIT 27.2.2016: Royal Canin tuoteuudistuksen seurauksena vaihdoimme nappulat Acanaan.

OMEGAÖLJYT

Lisukkeina nappuloiden joukkoon lisään aina pienen lorauksen omegaöljyjä. Minä olen tykästynyt Care4Petsin Omegaoiliin ja viimeisimpien omien tutkimusten perusteella taidan siinä pitäytyäkin. Omegaöljyissä on omega-3:a ja omega-6:a vaihtelevin pitoisuuksin.  Omega-3:set ovat hyviä niin iholle ja turkille, mutta myös nivelille ja sydämelle. Omega-6 on pääasiassa iholle ja turkille hyväksi.

Itse halusin valmisteen joka tietysti tukee ihon ja turkin hyvinvointia, mutta pidin tärkeänä myös nivelten tukemista, koska Lunan lonkat ovat mitä ovat.  Omega-3 on aineena sellainen, että se hillitsee mahdollisia tulehdusreaktioita, joita esimerkiksi nivelrikossa on. Omega-6 taas edistää tulehdusta. Tietysti keho tarvitsee tulehdusreaktioita puolustautuaakseen, mutta tästä johtuen halusin öljyn, missä omega-3 pitoisuus on suuri ja omega-6 pitoisuus pieni. Ollessani tuossa marraskuussa 2015 eläinlääkärin luennolla koirien nivelrikosta, oli siellä eläinlääkärin kommentti, että nivelrikkoiselle (ja ennaltaehkäisyynkin) omegojen suhde olisi hyvä olla omega3:omega6 10:1 tai 5:1. Tällöin elimistö saa tarpeeksi omega-6:sta pitääkseen ihon terveenä, mutta tulehdusreaktiot kurissa. Öljyn pitää myös olla kalaöljyä, eikä kalanMAKSAöljyä. Kalanmaksaöljy ei vaikuta jostain syystä samalla tavalla.

Monissa valmisruoissa on omega-6 yleensä reilusti. Näin on myös RC:n ruoassa, omega-6:ten määrä on mainittu 37,2g/kg, mutta omega-3 ei ole mainintaa muuta kuin kalaöljy nimellä raaka-aineluettelossa. Tästä voisi päätellä että sitä on aika mitätön määrä, kun ei sitä viitsitä edes mainita. Hyihyi RC.

Kuva lainattu netistä

Care4Petsin omega oilissa on juuri oikein päin nuo omegojen suhteet meidän tarpeeseen Omega-3 yhteensä minimissään 37% (275mg/ml) ja omega-6 korkeintaan 3%. Prosenttisuhde on siis noin tuon 10:1. Tarkalleen taitaa olla 11,5:1, mutta heitto nyt ei ole niin iso. Omega Oilin valmistaja Lysi on tuottaa myös apteekissa myytäviä ihmisten kalaöljyvalmisteita, joten valmistajakin on tuttu. Kalaöljy on farmaseuttisesti puhdistettua, omega-3 on peräisin syvänmeren kaloista. Meillä tämä on pitänyt myös ihon ja turkin todella hyvässä kunnossa.

Monissa muissa omegaöljyissä omega3:omgea6 suhde on 1:2. Tästä ryhmästä mainittuna esimerkiksi Nutrolin, Aptus Eforion sekä Jahti&Vahti omgeaöljy. Nutrolin oli sellainen mitä tässä pitkään pohdin kokeilinko sitä, mutta en sitten uskaltanut vaihtaa, kun mistään ei löytynyt tietoa kuinka paljon omegoja se oikein sisältää. Koirat 2015 messukeskustapahtumassa sain esitteen, missä ne nyt luki, mutta valitettavasti heitin sen näköjään jo pois. Tosin sitten kun totesin omegojen suhteen olevan tuo, päätin tyynesti jättää kokeilematta. Se ei ole meitä varten..

Taulukossa listattuna muutamia valmisteita vertailuksi, annostuksen lasken siitä luokasta mihin Luna (11kg) kuuluu. Ja suhdeluku on nyt enemmän suuntaa antava.

VALMISTE	OMEGA-3	OMEGA-6	Omega3:Omega6	ANNOSTUS /vrk
Care4Pets omegaoil	min. 35% (276 mg/ml)	max. 3%	11:1	10ml (10-20kg)
Aptus Eforion	5,6 mg/ml	336,4 mg/ml	1:56	5-6 ml (kesk.kok)
Nutrolin Iho&Turkki	ei kerrottu	ei kerrottu	1:2	1tl  - (10kg)
Nutrolin Nivel	279 mg/ml	0	-	2,5 ml (5-15kg)
Viacutan Plus	38,7 mg/ml	531 mg/ml	1: 14	1-2 painallusta/ 10kg
Virbac Megaderm	74,8 mg/ml	371,6 mg/ml	1:5	10ml (10-30kg)
Jahti&Vahti omegaöljy	15%	38%	1:2	8ml (10-20kg)
Jahti&Vahti lohiöljy	21,6%	8,9%	2:1	8ml (10-20kg)
Avital salmon oil	15%	10%	1,5:1	5ml (5-15kg)
Biofarm Omegamax	20,06 %	7,27%	3:1	5ml (5-15kg)

Hui apua, minähän nyt paasaan vaan näistä omegaöljyistä. :D Tarkoitukseni ei siis ole kehua yhtä merkkiä ja haukkua loppuja. Nutrolinit ynnä muut ovat kyllä laadukkaita omegaöljyjä ja todella hyviä juuri ihon ja turkin hyvinvointiin, mutta jos on koira jolla on nivelvaivoja, kipuja (mikä meillä taitaa tulevaisuudessa häämöttää C-lonkkasella koiralla), tai muita tulehdusreaktioita (vaikka iho kutisee ja hilseilee) kannattaa pitää mielessä nämä omegat ja niiden oikeat suhteet. Esimerkiksi tulehduksellisesta ihoreaktiosta kärsivä saattaakin saada apua öljystä missä on omega3:omega6 suhde se 10:1 vaikka se Nutrolin mainostaakin itseään Iho&Turkki öljynä.  Kirjoitan nyt ajatukseni tässä julki, jos joku muu pohtii samoja asioita.

Ja on siis olemassa sitten öljyjä, jotka ovat oikeastaan pelkästään omega-6:sta tai omega-3:sta, mutta niistä en tässä nyt jaksanut enää sen tarkemmin mainita, koska molempia on tärkeää saada.

Jos omistaa täysin terveen koiran ja haluaa syöttää omegoja juuri turkin ja ihon hyvinvointia ajatellen, niin silloin ei ole mitään merkitystä minkä merkkistä öljyä käyttää. :)

GLUKOSAMIINI

Lisäravinteista meillä on myös käytössä glukosamiinijauhe, juurikin nivelten takia. Glukosamiini on aineena sellainen että osalla se auttaa ja osalla ei. Glukosamiini on siis nivelten oma rakenneaine, joka vähenee iän myötä. Sitä käytetään niin ihmisillä kuin eläimillä vähentämään nivelrustojen rappeutumista. Osalla ne lievittävät niveltulehdusta ja korjaavat vähitellen rustovaurioita. Glukosamiini on lisäravinteena tällä hetkellä iso kysymysmerkki, koska sen hyötyyn on tutkimuksia sekä puolesta että vastaan ja niitä on suunnilleen saman verran. Nivelrikon mahdollisesta ennaltaehkäisevästä vaikutuksesta ei ole mitään virallista tutkimusta. Tutkittu on että glukosamiinisulfaatti muotoinen olisi parhaiten imeytyvät ja täten parhaiten kehon hyödynnettävissä.

Moniin glukosamiinivalmisteisiin on lisätty sitten MSM (metyylisulfonyylimetaani), kondroiittisulfaattia ja C-vitamiinia. MSM on rikkiyhdiste, jota elimistö tarvitsee kollageenin, glukosamiinin ja kondroiittisulfaatin muodostamiseen. Kondroiittisulfaatti on, kuten edellisestä lauseesta voi päätellä, myös nivelen/ruston rakenneaine ja se parantaa nivelten liikkuvuutta voitelemalla niveliä. Valmisteita löytyy tabletteina, jauheena ja nesteenä, itse pidän jauhemaista sinällään helppona annostella.

Sekä nivelrikosta luennoiva eläinlääkäri että Keravan Animagin eläinlääkäri olivat sitä mieltä, että ei siitä glukosamiinin syöttämisestä ennaltaehkäisevässä mielessä ole todellakaan mitään haittaa, mutta onko sitten niin hyötyäkään. Tuo kuitenkin liikkuu sen verran paljon ja jos liikuntamäärä jatkuu samana, niin olettaisin että C-lonkkiin tulee kulumaa ja nivelrikkoa myöhemmällä iällä. Tai sitten ne eivät oireile koskaan, ota ja tiedä. Minä olen tuumaillut, että käytetään nyt jos siitä olisi pienintäkään apua, tai käytän kunnes oikeasti pystytään todistamaan ettei siitä ole mitään hyötyä.

Kuva lainattu netistä

Meillä on tällä hetkellä käytössä Biopetin Glucosamin –jauhe. Glukosamiinia siinä on yhdessä 1g mittalusikassa 570mg ja Lunalle menee 3 mittalusikkaa päivässä (olen jakanut niin että 1 menee aamulla ja 2 illalla). Kokonaisuudessaan siis 1710mg/päivä. Tein nopeaa vertailua Keravan lemmikkitarvikeliikkeen hyllyiltä ja totesin tämän olevan ihan ok valmiste pitoisuuksiltaan ja hinnaltaan. Purkki on nyt puolessa välissä, ja olen tässä pohtinut että seuraavassa voisi olla MSM ja kondroiittisulfaatti mukana.

Glukosamiinipitoisuudet heittelee valmisteiden välillä yhtä paljon kuin omegavalmisteissa omegat.

Seuraavaksi taas lista muutamista valmisteista, sulkuihin olen laittanut n.11kg kokonaispäiväannoksen.

VALMISTE	GLUKOSAMIINI	MSM	KONDROTIITTISULFTAATTI	ANNOSTUS /VRK
Biopet Glucosamin jauhe	570 mg/g (1710mg)	-	-	3 annosmittaa (3g) (10-25kg)
Cartivet+msm jauhe	227 mg/g (363mg)	227 mg/g (363mg)	182 mg/g (291mg)	½ annosmitta (1,6g) (>15kg)
Cartivet+msm tabletti	225mg/g (500mg)	225mg/g (500mg)	180mg/g (400mg)	2 tabl (1,8g) (10-25kg)
Cartivet Complete jauhe	321 mg/g (450mg)	180 mg/g (252mg)	186mg/g (260mg)	2 annosmittaa (1,4g) (10-20kg)
Vitabalans Condros jauhe	127mg/g (635mg)	-	135mg/g (675mg)	1 annosmitta (5g) (10-25kg)
Seraquin tabl	250mg/g (1000mg)	-	190mg/g (760mg)	2 tabl (4g)(10-20kg)
Arthroflex tabl	500mg (500mg)	60mg (60mg)	100mg (100mg)	1tabl (/15kg)
Arthoflex liuos	120mg/ml (480mg)	50 mg/ml (200mg)	48mg/ml (192mg)	4ml (10-20kg)
Arthoflex jauhe	200mg/g (200mg)	167,4mg/g (167,4mg)	40mg/g (40mg)	1g (/10g)
Avital Flex jauhe	250mg/g (500mg)	50mg/g (100mg)	150mg/g (300mg)	½ mittaa (2g) (<15kg)
Jahti&Vahti Nivel ravinne jauhe	166mg/g (500mg)	166mg/g (500mg)	100mg/g (300mg)	1 annosmitta (3g) (5-15kg)

BIOTIINI

Biotiinia annan silloin tällöin kuurina, toivoen että neiti joskus kasvattaisi hieman enemmän tuota koristekarvaa. Biotiinin on siis B-ryhmän vitamiini ja sen on tutkittu vaikuttavan hiusten/karvojen vahvistumiseen ja vähentää hiusten/karvojen lähtöä.  Biotiinivalmisteet sisältävät aika usein myös sinkkiä sekä L-metioniinia. jotka lujittavat hiusta.

Meillä on käytetty Vitabalansin Biotiini Fortea. Pakkauksessa on 60 tablettia ja Lunalla annostus on 1 tabletti päivässä, eli paketti on noin 2 kuukauden kuuri. Kuten alla olevasta listasta näkee, kovin isoja eroja koirien biotiinivalmisteilla ei ole.

VALMISTE	SISÄLTÖ	ANNOSTUS	HINTA
Vitabalans Biotiini Forte	Biotiini 5mg Sinkki 15mg Metioniini 40mg	1 tabl/10kg	60tabl, 16,90€ (M&M)
Aptus Biorion	Biotiini 5mg Metioniini 40mg	1 tabl/10kg	60tabl 15,40€ (YA)
Biotin Plus	Biotiini 5mg Sinkki 5mg Metioniini 25mg Mangaani 1,5mg	1 tabl/10kg	200 tabl. 29,90€ (M&M)
Avital Biotin	Biotiini 5mg Sinkki 15mg Metioniini 40mf	1 tabl / 10kg	250 tabl. 25,90€ (M&M)

LIHAT

Nappuloiden joukossa olen ruvennut antamaan hieman raakalihaa joukossa. Käteviksi olen todennut valmiis lihapullat/kuutiot, niitä voi helposti heittää sen yhden kippoon, eikä tarvitse sahata kilon makkarapötköä palasiksi. Koko makkarapötkö ei säily niin pitkään että kerkeisin sen tuolle syöttämään.  Tällä hetkellä käytössä on Maukas –sarjan broileri&kalkkunakuutiot  sisältäen luuta sekä lohipullat. Aamulla neiti saa lohipullan, illalla broileria tai kalkkunaa.

Tässä olivat nämä suht säännölliset ruoat. Näiden lisäksi kippoon tulee satunnaisesti tungettua milloin mitäkin: NEU-koirantäysravintoa, jauhelihaa, raejuustoa, broileria, piimää… Silloin tällöin jos ihmisiltä jää jotain ruokaa yli, jos se vaan on koiralle sopivaa, laitetaan sekin Lunan kippoon.

Märkäruoat olen aikalailla jättänyt kokonaan pois, kun en oikeastaan ole löytänyt Lunan vatsalle sopivaa ruokaa. Muutamia merkkejä on tullut kokeiltua, niin marketista kuin eläinliikkeestä, mutta kaikki löysyttää tuon vatsaa turhan paljon ja jätösten määrä tuplaantuu ellei jopa kolminkertaistu. Jos esimerkiksi Mustissa ja Mirrissä on jokin hyvä tarjous märkäruoista saatan niitä ostaa ja käytän silloin tällöin kongin täytteenä.

Tässä tällein lyhyesti meidän neidin ruokavalio. :D Jos joku tietää jonkun hyvän omega- tai glukosamiinivalmisteen niin vinkatkaa!

Hyvällä ruualla jaksaa peuhata. :)