Nose Work: virallinen hajutesti sekä möllikoe

Nose Work Finland ilmoitti elokuussa syksyllä tulossa olevista hajutesteistä ja ilmoitinkin Lunan Lohjalla pidettävään testiin. Testejä ei hirveästi vielä järjestetä, joten pakko käydä nyt yrittämässä, kun sellainen on siedettävän ajomatkan päässä. Mehän aloitettiin meidän Nose Work –ura toukokuussa alkeiskurssilla ja syvensimme opintoja syyskuussa jatkokurssilla. Molemmat kurssit käytiin Koirakeitaalla. Hankin sitten oman eukalyptus-pullon NWF:ltä ja ollaan Lunan kanssa treenattu aika paljon kotona hajuetsintää.

Lunahan on ihan täpinöissään hajua etsiessään ja jatkokurssin loputtua tajusinkin meillä olevan aika ison ongelman; neiti mieluummin riehuu pahvilaatikoiden kanssa kuin etsii niistä sitä hajua. Kyllä se sen hajun osoitti, sitten kun se nenään osui, mutta Luna rynni ensin varmaan neljän ensimmäisen laatikon ohi ja siirteli laatikoita, yritti seistä niiden päällä tai työntää päätään niiden sisälle ja kun mikään näistä ei kelvannut, niin sitten se alkoi sattumanvaraisesti maata eri laatikoiden edessä.

Hamstrasin töistä useita pieniä pahvilaatikoita ja viimeiset pari viikkoa ennen hajutestiä yritettiin saada neitiä haistelemaan niitä nätisti. Muutaman kerran teki mieli lyödä hanskat tiskiin, kun Luna vaan heittäytyi jonkun laatikon eteen namin toivossa, jos oikea laatikko ei osunut muutaman ensimmäisen tutkitun joukkoon. Neiti myös edelleen rynni laatikoiden luokse niin että puolet niistä kaatui ja lensi ympäri olohuonetta.  Totesin siinä että jos tämä meno jatkuu, niin en voi luottaa hajutestissäkään että Luna osoittaa minulle oikean laatikon. Onneksi paria päivää ennen hajutestiä alkoi laatikkoetsintä sujua ja vaikka vääriä ilmaisujakin oli, tuli niitä paljon vähemmän kuin ensimerkiksi viikkoa aikaisemmin.

Hajutestiaamuna ajattelin että en oikein voi muuta kuin luottaa koiraan ja toivoa ettei Luna hirveästi ala sähläämään.

Kymmeneltä pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti Lohjaa. Hajutesti pidettiin Lohjan Koirakeskuksen tiloissa. Hallia mainostetaan sivuilla ”täysin lämpimänä”, mutta en tiedä olivatko he unohtaneet laittaa lämmöt päälle vai mitä, mutta lämpötila oli korkeintaan kymmenisen astetta. Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen purimme leirin hallin nurkkaan ja jäimme odottelemaan testin alkua.

Nose Work Finland muutti kesäkuussa sääntöjään siten, että nykyään pitää olla yhdistyksen jäsen, jotta tuloksen saa ns. virallisesti. Tästä mainittiin jo silloin elokuussa tulleissa hajutesti-ilmoituksissa, joten minähän liityin jäseneksi heti elokuussa. Varsinkin kun sivuilla oli vielä maininta että jäsenhakemukset käydään läpi vain kerran kuussa. Ilmoittautuessa kuulin ohimennen kuinka osa osallistujista valitti, etteivät olleet tällaista tienneet ja osa oli laittanut jäsenhakemuksen niin myöhään ettei sitä oltu keritty vielä käsitellä. Minusta sinällään hölmöä valittaa asiasta, koska se tosissaan luki testin tiedoissa.

Siinä istuessa huomasi hyvin kuinka rotukirjo oli paljon laajempi verrattuna esimerkiksi tokoon, joka nyt on muutenkin aika yksipuolinen rotukirjoltaan. Lunan lisäksi testiin osallistui toinen cockerspanieli (möllikokeeseen tuli myös kolmas), sitten oli villakoiraa, bordercollieta, australianpaimenkoiraa, pumia, saksan- ja valkoinenpaimenkoira, pari labbista sekä pari terrieriä. Naurettiin myös että melkein joka toisella ohjaajalla oli samanlaiset koirateemaiset pipot päässä, kuin mitä systerillä ja minulla oli (IloWillan pipot).

Kahdeltatoista lähti hajutestit käyntiin. Luna oli vuorossa yhdeksäntenä, joten hetken jouduimme vielä odottelemaan. Testi tehtiin hallin takaosassa olevassa erillisessä hieman pienemmässä tilassa, kun odotus tapahtui taas isommalla agilitypuolella. Eli emme tietenkään nähneet miten testissä oleva koira hajutestissä onnistui. Koirakolla oli kolme minuuttia aikaa löytää oikea eukalyptuksen tuoksun sisältävä laatikko, mutta parhaimmillaan koira tuli ulos jo puolen minuutin jälkeen ja välillä odotettiin melkein kymmenenkin minuuttia.

Pakko siinä oli välillä nousta liikkumaan ja lämmittelemään ja huvikseen treenattiin tokoa Lunan kanssa. Yllättävän hyvin neiti kuunteli tekonurmipohjaisessa sisähallissa vaikka seinämät olivat täynnä muita koiria. Seuraaminen oli ainut enemmän ongelmallinen liike kun neidin nenä tippui haisteluun, mutta sehän meillä nyt muutenkin on ongelma. Mutta positiivisena asiana voin sanoa että meidän jäävät alkavat olla todella hyvällä mallilla, seiso-istu-maahan erottelu on viimeaikoina sujunut hyvin.

Yritin myös herätellä Lunan nenää siinä odotellessa ja pyysin systeriä piilottamaan eukalyptushajupalan meidän retkituoliin. Minulla oli pieni kauhukuva mielessä että Luna ei sitten testin alkaessa ymmärtäisikään että mitä pitää tehdä. Mutta hyvin haju löytyi vieraassakin paikassa ja sen verran neiti siinä innostui että yritti sitten etsiskellä lisää hajupisteitä lähellä olevista agilityesteistä.

Lunakin alkoi olla väsynyt odotteluun

Lopulta Lunaa kutsuttiin valmistautumaan ja siirryimme lähemmäksi takahallin ovea. Neiti oli ihan täpinöissään päästessään taas liikkeelle, eikä meinannut jaksaa odotella enää ollenkaan. Siinä taas kerkesin maalaamaan kauhukuvia mielessäni kuinka Luna vaan innoissaan jyrää kaikki pahvilaatikot tai yrittää seisoa niiden päällä tai tekee jotain muuta ei toivottua. Parin minuutin päästä meidät pyydettiin sisälle. Ensimmäinen asia minkä näin oli 12 pahvilaatikkoa, jotka täällä olivat kenkälaatikoita. Ne olivat siis sellaisia matalia laatikoista, joissa huonona puolena neiti pystyy todella helposti nousemaan niiden päälle ja hyvänä puolena haistellessaan laatikoita neidin ei tarvitsisi nousta korkealle, kuten isoissa laatikoissa.

Systeri kysyi saako hän tulla katsomaan ja tuomari totesi, että jos se vaan minulle sopii niin hänen puolestaan saa tulla. Kysyttiin lupa vielä suorituksen kuvaamiseen ja tuomari sanoikin, että jos systeri haluaa kuvata pitäisi hänen olla tuomarin osoittamassa paikassa. Ajattelin ensin, että laittaako tuomari systerin seisomaan jonnekin mahdollisimman kauas ettei se ”häiritsisi” suoritusta, mutta hän osoittikin paikan noin viiden metrin päästä sanoen että ”tästä kohti saat parhaiten kuvattua.”

Kun systeri oli päässyt kuvauspaikalleen, sain luvan aloittaa testin. Päätin olla alkuun sanomatta Lunalle ”haju”-käskyä, koska se muutenkin lähti innokkaasti nenänsä perässä. Olin kotonakin huomannut, että jos sanoin ”haju” ennen laatikoille menoa niin Luna rynni liian innokkaasti ja pahvit lenteli sinne tänne. Kun en sanonut käskyä, vaan pikemminkin käskin menemään rauhallisemmin, neiti haisteli alkuun paljon nätimmin. Päätin sen takia kokeilla tätä rauhallisuus-ajatusta testissäkin. Mutta Luna kyllä yllätti positiivisesti! Neiti haisteli innokkaasti ja tarkasti, mutta jyräämättä laatikoita ollenkaan! Kävimme laatikko laatikolta läpi, osaa Luna haisteli hieman kauemmin ja osaa vain nuuhkaisi. Ensimmäisellä rivillä ei tullut kummempaa reagointia mihinkään laatikoista, toisella rivillä neiti jäikin yhtä laatikkoa haistelemaan paljon tarkemmin. Ajattelin mielessäni että se voisi olla tämä laatikko, mutta koska Luna ei mennyt maahan vaan jatkoi haistelua, niin en vielä nostanut kättäni ylös. Kun olimme kaikki laatikot käyneet kertaalleen läpi, meinasi neiti jäädä katselemaan kehän reunalla olevia kirjureita, joten osoitin sille uudestaan laatikoita. Haistelu jatkui ja tällä kertaa Luna haisteli pariakin laatikkoa tarkemmin, mutta vasta kun pääsimme sen saman laatikon kohdalle, mitä neiti oli jo ensimmäisellä kierroksella haistellut heittäytyi Luna maahan. Nostin käden ilmaan ja kuulin tuomarin sanovan ”jes” joten tiesin olevani oikealla laatikolla. Luna sai kunnon palkan ja kehut todella hienosta suorituksesta. Aikaa etsintään meillä meni vajaa minuutti.

Uusi kisakirja

Palasimme paikallemme helpottuneena. Kun hajutesti meni läpi, niin minulle oli ihan sama miten meidän möllikoe menisi. Koska olimme noin puolessa välissä ryhmää jouduimme taas odottelemaan, joten kävin neidin kanssa pienellä kävelyllä. Odottelu oli selvästi patouttanut energiaa Lunan sisään, koska yrittäessäni ottaa puhelimella kuvaa, neidin hihna tippui ja Lunahan päätti lähteä vetämään murinahepulirallia pyörien minun ympärilläni. Se kerkesi pyörimään varmaan nelisen kierrosta ennen kuin sain napattua hihnan käsiini, jonka jälkeen neiti vetikin tuhatta ja sataa takaisin halliin.

Siinä odotellessa yritettiin hieman arvailla testistä tulleiden tuloksia, osasta näki heti että läpi meni ja osasta oli todella hankala lukea. Luulen, että ne jotka tulivat koiransa kanssa takahallista ja kävelivät suoraan ulos eivät tainneet läpäistä testiä.

Lopulta kaikki koira olivat käyneet hajutestissä ja tuomari antoi loppupuheen. Suurin osa oli testin läpäissyt, muutama valitettavasti ei. Testissä myös palkittiin kolme parasta. Pakko mainita että nopein oli nuori labradorinnoutaja, joka oli löytänyt oikean laatikon 8 sekunnissa.

Tuomari vielä jakoi kisakirjat oikeutetuille, ennen kuin piti pienen juomatauon, jonka jälkeen aloitettiin möllikoe. Kisakirjoja ei jaettu kuin varmaan 5 kappaletta, joten oikeasti kovinkaan moni ei ollut tajunnut liittyä Nose Work Finlandin jäseneksi ajoissa. Suurin osa osallistujista, jotka olivat hajutestissä jatkoivat myös möllikokeessa.

Möllikokeessa oli kaksi osiota: sisätilaetsintä sekä ajoneuvoetsintä. Nämä suoritukset tehtiin heti peräkkäin, eli kun sisätilaetsintä oli saatu suoritettua, siirryttiin ulos tekemään ajoneuvoetsintää. Tämän takia suositeltiin, ettei koirien kanssa kuljettaisi ulkona häiritsemässä tai katsomassa muiden suorituksia.

Odottelua oli siis taas edessä, koska olimme jälleen vuorossa yhdeksäntenä. Meidänkin vuoro kumminkin lopulta koitti. En stressannut möllikoetta ollenkaan niin paljoa kuin hajutestiä, kun tiesin että meillä ei sisätilaetsinnässä ole ongelmia ollut. Luna ei huonekaluista etsiessään tee huijausmakaamisia, mitä se on laatikoilla taas useinkin tarjonnut.

Etsintäalue oli arviolta 7mx7m ja siihen oli aseteltu ympyrään tuoleja, keskellä oli roskakori missä oli tavaraa ja reunalla oli hyllyjä. Systeri taas aseteltiin hyvälle kuvauspaikalle.

Luvan saatuaan Luna lähti kuin raketti ja alkoi tutkia huonekaluja. Jos jostain voin moittia niin siitä, että neiti ei tietenkään tutkinut niitä mitenkään loogisessa järjestyksessä vaan se veti omituista siksakkia.  Eihän se muuten haittaa, mutta yritä siinä sitten pitää itse mielessä mitkä huonekalut on tutkittu hyvin ja mitkä on vain ohitettu.

Luna haisteli pariakin kohtaa (tuolin reunaa, hyllyä) tarkemmin, mutta en taaskaan nostanut kättä ylös koska neiti ei mennyt maate. Luna tutki vielä hyllyt tarkemmin ja toisen tuolin, kunnes palasi edelliselle penkille ja meni maate. Tuomarilta tuli taas ”jes” ja kunnon palkkaus. Tuomari käski palkata todellakin kunnolla, koska jostain syystä neiti ei ilmaise heti hajua sen löydettyään vaan se käy tutkimassa muuallakin. Muuten Luna sai kehuja todella hyvästä etsimisestä. Aikaa tähän kului 37 sekuntia.

Siirryimme siitä sitten pihalle, missä odotti kolme autoa, joista haju oli piilotettu yhteen. Tämä oli meillä ehkä se hieman epävarmempi osio, koska en ole ajoneuvoetsintää harjoitellut kuin pari kertaa. Luvan saatuamme vein neidin auton luokse ja toistin sanaa ”haju” ja yritin osoittaa autoa. Alkuun Luna haisteli vain maata auton ympärillä, mutta lopulta alkoi nuuskuttamaan autoa. Aloitimme ensimmäisen auton kyljestä ja jatkoimme matkaa kohti keulaa. Eturekisterikilven kohdalla Luna haisteli taas paljon tarkemmin, mutta ei mennyt maahan joten jatkoimme matkaa. Hieman siinä itse epäilin että näinköhän se haju on piilotettuna heti ensimmäiseen autoon. Pääsimme auton toiselle kyljelle kun sanoin uudestaan ”haju” käskyn, tällöin Luna teki täyskäännöksen ja ihan oikeasti veti meidät takaisin auton keulaan ja meni rekisterikilven luona maahan. Eikun käsi ylös ja tuomarilta hyväksyntä.

Tuomari siinä hieman naureskeli, että hän jo ihmetteli, kun minä jatkoin matkaa vaikka toinen selvästi haisteli tarkempaan. Totesin siinä että meillä on ollut viimeaikoina paljon valeilmaisuja, joten en uskalla luottaa ennen kuin neiti ihan oikeasti kunnolla ilmaisee hajun löytyneen. Tässäkin tosin ihmettelin että miksi Luna ei heti mennyt maahan vaan jatkoi matkaa. Kun se selvästi tiesi, että haju oli siinä rekisterikilvessä. Sähläyksestä huolimatta saimme ihan hyvän ajan: 32 sekuntia.

Hetken aikaa siinä keskusteltiin vielä tuomarin kanssa, mihin kannattaa vielä kiinnittää huomiota harjoitellessa. Sitten palattiin takaisin paikallemme. Systeri pohti että joko me voitaisiin lähteä vai pitääkö meidän vielä jäädä odottelemaan, johon totesin että eiköhän tässäkin palkita kolme parasta. Systeri myös pohti että muisti lukeneensa että möllikokeesta saa myös arvostelun.

Odotellessa systeri kävi juttelemassa toisen cockerinomistajan kanssa ja minä kävin tutkimassa mitä koirakeskuksen kaupassa oli myynnissä. Yllättävää oli että heillä oli itse asiassa suht edulliset hinnat. Huomasin hyllyssä olevan Isle of dogsin pesuaineita ja itse asiassa juuri niitä mitä olen Lunalla nyt käyttänyt. Shampoo on ollut todella hyvä ja ostin Petenkoiratarvikkeen avajaisista saman sarjan hoitoaineen, jota en ole vielä päässyt kokeilemaan. Pari päivää myöhemmin huomasin että siitä löytyy vielä hoito/selvityssuihke. Näitä kaikkia oli tuolla myynnissä ja pohdin siinä sen selvitysuihkeen ostamista. Ainut miinuspuoli suihkeessa oli sen pieni koko, 200ml pullo ei riitä Lunan turkissa kovinkaan pitkälle. Jätin sen vielä sinne hyllyyn ja palasin paikallemme. Pohdin siinä odottaessa että meillä kotona oleva hoitosuihke on todella vähissä, joten kun kirjuri huusi takahallista kahvioon että kaupan voi laittaa kiinni, minä hyppäsin tuolilta ylös ja kävin ostamassa sen suihkeen. Hintakin tosissaan oli mielestäni hyvä, koirakeskus myi suihketta 15€ kun esimerkiksi Petellä hinta oli 15,90€.

Vihdoin reilun neljän tunnin kokonaisodotuksen jälkeen huudettiin viimeinen koira kokeeseen. Oli varmaan päivän parhaat sanat, kun siinä oli kerennyt jäätymään sekä hirveä nälkä tulemaan. Hallilla oli kahvio, mutta ei siellä myyty kuin suklaakeksejä ja kahvia/teetä. Kun viimeinenkin koira tuli ulos, tuomari taas sanoi loppusanat ja alkoi luetella kolmea parasta. Siinä totesin systerille, että olisi kiva jos tulokset tulisivat vielä julki johonkin, niin pystyisi hieman vertaamaan miten meillä oli mennyt, kun siinä odottaessa oli oikeasti todella hankala arvioida mitään. Ensimmäinen koira (tällä kertaa bordercollie) oli vetänyt taas todella huippuajat, molemmissa etsinnöissä aika oli alle 15 sekuntia (eli yhteensä alle puoli minuuttia).

Toiseksi sijoittuneella koiralla oli hieman vajaan minuutin yhteenlaskettu aika. Arvioin että me ollaan todennäköisesti aika kärjessä meidän ajalla, mutta siitä huolimatta yllätyin kun tuomari kutsui Lunaa kolmantena. Huvitti kyllä kun heti perään tuomari alkoi etsiä meitä yleisöstä kysyen että ”missäs se meidän luppakorva nyt on?” Kiva että oli jäänyt tuomarille Luna mieleen, kun kumminkin 20 koiraa oli paikalla. :D Käytiin hakemassa meidän palkintopussi sekä arvostelupaperi. Tuomari vielä kehui meidän yhteistyötä arvostelulomaketta ojentaessaan.

Palkintopussissa oli pieni tennispallo, pieni minigrip-pussillinen Natures Menun nappulaa sekä possunkorva minkä Luna hotkaisi kitaansa kotimatkalla.

Eli ei ollut meidän kannalta turha reissu, hajutesti meni läpi mikä nyt oli se ensisijainen tavoite ja suoriuduttiin möllikokeestakin sijoituksen arvoisesti. Voimme siis hyvillä mielin jäädä odottelemaan Nose Work kisojen alkamista, joiden on suunniteltu alkavan ensi vuonna. :)

Ruotsissahan Nose Work on 2017 vuoden alusta alkaen Kennelliiton alainen laji. Joten luulen että Suomi seuraa tässä(kin) tapauksessa perässä, joten ei taida olla kuin ajankysymys milloin täälläkin saadaan NW:N tulokset näkymään KoiraNettiin.

Tässä vielä meidän suoritus videolla. Ensin hajutesti ja sen perään sisätilaetsintä. Ajoneuvoetsinnästä systeri ei saanut kunnon videota.