Ruutua ja paikkamakuuta

Sunnuntain tokossa oli tällä kertaa aiheena meidän avo-luokan ehkä isoin ongelma: ruutu. Jostain syystä tuo Lunalla liike minkä se osaa maanantaina ja unohtaa tiistaina. Kävin viimeviikon alulla treenaamassa ulkona ennen töihin menoa ja olin erittäin ylpeä kun neiti tuntui vihdoin tajunneen ruudun idean. Menin muutaman päivän päästä uudestaan ja tyttö katsoi minua silmät pyöreinä että mitä hepreaa minä oikein käskytin.

Kouluttaja puhui tunnilla kuinka hänestä ruutu on hyvä liike, se on yksinkertainen ja reilu koiralle. Musta tuntuu että joku on unohtanut mainita sen Lunalle, koska minusta se alkaa olla kaikkea muuta kuin yksinkertainen. Kouluttaja sanoi että opettamisessa voi käyttää joko lelua, herkkua tai targettia ruudussa. Herkussa tosin on se huono puoli, että koira jämähtää siihen herkkuun aika helposti ja kun sitä namia ei sieltä ruudusta löydykään, koira alkaa helposti haistella ruutua.  Minä olen Lunan kanssa käyttänyt ruokapalkkaa, koska se on ainoa millä se oikeasti lähtee vauhdilla ruutuun.

Aloitimme tunnilla ruututreenin alusta, eli laitoimme pikkukippoon ruokaa ja kouluttaja vielä yllytti ruudun luona. Alkuun pidin neitiä pannasta kiinni, ettei se karannut ruutuun ennen käskyä. Kun käsky kävi, niin Luna pinkaisi tietenkin syömään. Minun piti sitten juosta siinä perässä ja palkata vielä ruudussa neitiä lisää. Tätä teimme kolme toistoa vuorotellen. Luna meni kyllä herkuilla todella hyvin ruutuun, mutta hieman epäilin, että ainut mitä se bongasi oli se maasta erottuva pikkukippo. Eli se ei pakosti edes hahmota koko ruutua siinä juostessaan ruoan perässä. Kokeilimme sitten viimeisellä vuorolla niin ettei herkkua ollutkaan valmiina, kouluttaja vaan kävi taputtelemassa innostavasti ruutua. Luulen että tuo taputtelu taas sinällään hämmensi neitiä luulemaan että ruutuun taas laitettiin jotain hyvää, kun Lunahan sitten lähti etsimään sitä namia tyhjän kipon nähtyään välittämättä minun maahan-käskystä. Mietin kyllä että kuulikohan se välillä koko käskyä, kun hallissa oli kouluttajan oma koira mukana ja se haukkui välillä sen verran kovaa ja juuri käskyni kohdalla että minäkään en kuullut omaa ääntäni kunnolla.

Eli ei oikein onnistunut se ruutu vieläkään. Pitää vaan jatkaa treenaamista ja kokeilla eri tavoilla millä saisin sen oikeasti ymmärtämään ja pitämään tästä liikkeestä. Kävin vielä itse treenaamassa tämän viikon alulla tuolla omalla kentällä, eikä se silloinkaan oikein ottanut onnistuakseen. Kokeilin ensin namipalkalla, mutta se teki sen saman ongelman, että heti kun nami jäi pois alkoi neiti haistella maata. Kokeilin myös juosta kilpaa ruutuun, mutta siinä Luna ei oikeastaan katso ruutua vaan minua eikä täten reagoi koko ruutuun. Plus sitten kun yritin monen toiston jälkeen lähettää neitiä ilman että lähdin itse mukaan, niin Luna pysähtyi moneen kertaan matkalla katsoen että miksi minä en tulekaan perässä. En tiedä pitäisikö minun vielä lähteä kokeilemaan targetilla opettamista, koska sitä teimme joskus ihan alkuun. Jos otan taas vaikka patalapun käyttöön on se targettina sellainen mitä Luna ei hiffaa kauempaa, joten se joutuisi taas opettelemaan etsimään niitä ruututötsiä. Plus, luulen että jos neiti etsii ruudusta targettia se kuuntelee käskyjä paremmin kuin nameja etsiessään. Meillähän on myös ongelmana se, että Luna tarjoaa merkinkiertoa ruututötsillä ja tätä olen yrittänyt opettaa pois laittamalla koiran ensin merkinkiertoon ja sieltä suoraan ruutuun ja se on hieman auttanut, mutta edelleenkin tätä ongelmaa esiintyy. Vaikka meillä muut avo-luokan liikkeet on suurin piirtein hanskassa, niin en viitsi kokeeseen menoa edes miettiä ennen kuin voin olla edes 75% varma että Luna ymmärtää ruudun, ja ruudun ja merkin eron.

Hyppäsin nyt hieman ohi aiheen, mutta palatakseni treeneihin, odottaessamme vuoroamme ruutuun, teimme tasapainoharjoituksia. Eli harjoiteltiin eri tassujen pitämistä ilmassa seisten. Luna osaa etutassut pitää todella hyvin itsekin ylhäällä, koska se jostain syystä pitää niitä välillä ihan huvikseenkin. Takatassut olivat sitten hankalampi homma, Luna antoi kyllä minun nostaa takatassuja mutta se ei kyllä pahemmin yrittänyt pitää niitä itse ilmassa. Jos otin käden pois niin tassu tipahti maahan. Systerin kanssa naurettiin että pienissä asioissa näkee että Luna on päässyt eteenpäin vieraiden ihmisten sietämisessä. Ensimmäiselle tunnille kun kuukausi sitten mentiin, niin neitihän hieman murisi uudelle kouluttajalle. Ja viime tunnilla kouluttaja tuli vielä näyttämään ja tökkimään neitiä kyljistä (kun tytöllä oli yksitassu ylhäällä jotta se joutui hakemaan tasapainoa uudestaan) eikä neiti kuin tuijotellut tätä kulmiensa alta.

Loppuun otimme taas paikkamakuutreeniä häiriössä. Häiriöt taitaa olla meidän kouluttajan pääpainotus, koska jokaisella paikkamakuulla on tehty häiriötä, mikä kyllä sinällään ei meitä haittaa.

Aloitimme paikkaistumisella ja alkuun kouluttaja käveli suunnilleen vajaan metrin päästä koirien edestä ohi. Sitten häiriötasoa nostettiin ja kouluttaja alkoi heitellä palloja koirien edestä ja takaa. Aivan ensimmäisellä kerralla sanoin varuilta ”jätä” käskyn kun pallo pomppasi puolisen metriä neidin edestä, mutta ei Luna muuten tehnyt elettäkään että olisi pallojen perään yrittänyt lähteä. Tyttö kyllä seurasi katseellaan palloja hetken aikaa, mutta ei muuta. Vaihdoimme koirat makaamaan ja sama pallojen heittely jatkui. Loppuun kouluttaja teki vielä minusta hankalimman häiriön, kun hän tuli suoraan minun eteeni seisomaan, jolloin Luna ei nähnyt minua enkä minä Lunaa. Siinä hän sitten taputti jalkaansa kutsuakseen koiran luokseen ja heitti vielä pallonkin siitä koiran eteen. Minä yritin kurkkia kouluttajan selän takaa liikkuuko Luna, koska enhän minä olisi pystynyt sitä kieltämäänkään kun en mitään nähnyt. Onneksi tyttö pysyi paikallaan, systerin mukaan oli vaan katsonut ihmetellen kouluttajaa reagoimatta mitenkään muuten. Eli voisi sanoa että meillä on häiriöpaikkamakuu suht hanskassa, niin kauan kun kukaan ei mene Lunaa herkuilla houkuttelemaan. :D

Pallo

Sielläkin pyörii pallo