Halloween Match Show sekä kalenteripostia

ShowHau Center on nyt oikein innostunut järjestämään mätsäreitä. Osallistuimme tällä kertaa Halloween –teemaiseen kisaan. Katsoin että siellä on mies tuomaroimassa, joten ajattelin sen olevan Lunan kannaltakin hyvä. Lahti KV on liiankin hyvässä muistissa ja Lunan luonteen tuntien se saattaa pöytää ja miestuomaria arastella yhdenkin ongelman jälkeen.

Lolan ylipitkää tukkaa siistittiin ennen mätsäriä ja
Luna oli laadunvarmistajana

Osallistujia ei onneksi ollut tällä kertaa aivan yhtä paljon kuin aikaisemmassa roosanauhan hyväntekeväisyysmätsärissä, mutta silti sisätiloissa oli aika ahtaat tunnelmat. Pieniä pentuja oli melkein 50, joten en yllättynyt ettei tapahtuma edennyt aivan suunnitellulla aikataululla.

Cockereita edustamassa oli tällä kertaa kokonaisuudessaan viisi koiraa, Lola ja Luna molemmat tietenkin, sitten blueroan Taiga, jonka kanssa ollaan oltu jo aika monessa mätsärissä, toinen punainen cockeri oleskeli lähellä meidän leiripaikkaa ja sitten oli vielä musta uros. Tämän uroksen näimme jo kassalla maksaessa ilmoittautumista ja Lola teki poikaan hieman parempaa tuttavuutta. Minä otin Lunan varuilta hieman sivuun, koska tiedän että neiti ärisee herkästi. Uroksen omistaja kuuluikin näihin omistajiin, jotka eivät pidä murinaa heti aggressiivisen koiran merkkinä vaan nauroi että anna murista. Päästin Lunan sitten varovaisesti haistelemaan ja kun uros yritti puolestaan haistella neitiä, alkoi heti murina kuulua. Uros uskoi murinan todella hyvin ja jätti haistelun sikseen ja jäi vaan paikalleen muualle katsoen ja antoi Lunan haistella itseään rauhassa. Minä siinä mielessäni ajattelin että siinä on uros jonka kanssa Luna varmaan pärjäisikin todella hyvin kun saisi hieman paremmin tutusta.

Seuratessa pentujen kehiä tuli tuomarin maku aika hyvin esille. Kehässä pärjäsi kunnon turkkirodut ja terrierit. Cockerspanielin kannalta turkkirodut on hyvä juttu, ellei kehä ole täynnä lhasa apsoja, bichon friseitä ynnä muita kunnon turkkirotuja.

Kun pennut oli saatu palkittua, tuomari piti parin minuutin juomatauon ja sitten aloitettiin pienet aikuiset. Pisteet tuomarille siitä, että kehät etenivät ihan siedettävä vauhtia ja silti minusta tuntui että koirat tutkittiin hyvin. Pieniä aikuisia oli kokonaisuudessaan 30. Olimme Lunan ja Lolan kanssa viimeisissä pareissa ja meitä edeltävistä cockereista yksi sai punaisen nauhan ja kaksi sai sinisen.

Kun menin Lunan kanssa kehään, se oli jo ihan into piukeena odottelusta. Onneksi paikallaseisominen on saatu suht vahvaksi, joten vaikka koiran takapää meinasi tanssia sambaa hännän tahdissa, pysyi neiti nätisti paikallaan.  Menimme kierroksen ympäri pienessä kehässä jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Turhaan minä olin stressannut että meidän pöytäkäytös olisi ottanut takapakkia Lahden tuomarin takia. Nyt kun tämä miestuomari tuli oikeaoppisesti edestäpäin tutustumaan niin Luna pysyi todella hyvin paikallaan. Pahus, se pysyi paikallaan vaikka minä en pitänyt siitä jossain vaiheessa ollenkaan kiinni. :D Kun tuomari siirtyi takapään tutkintaan alkoi neiti hieman vilkuilla taakseen jolloin heiluttelin herkkua tytön nenän edessä välillä palkaten.

Sitten pöydältä alas ja kolmio liikkeenä. Hieman siinä mietin kun tuomari kolmien jälkeen pyysi palaamaan sivuun odottelemaan että miksi se juoksuttaa osaa koirista sekä kolmion että edestakaisen liikkeen ja me juostiin vaan kolmio. Ajattelin että yrittääköhän tuomari hieman nopeuttaa tahtia, mutta meidän kilpakumppani sitten juoksi kahdesti, joten kummastelin kun siitä tuskin oli kyse.

Saimme kehästä punaisen nauhan ja siirryimme sivuun kun systeri tuli Lolan kanssa kehään. Uroscockeri oleskeli siinä kehän vieressä ja jäimme siihen hetkeksi keskustelemaan. Uroksen omistaja kehui että Luna oli kyllä ihan elementissään kehässä ja hän ihasteli kun toinen yrittää nousta pöydälle itsekseen. Totesin että neiti kyllä jo hyvin tietää mitä kehässä tapahtuu ja vaikka pöytä on meillä se vaikein osio edelleen, niin silti Luna seisoo takajaloillaan pöydän vieressä valmiina nostoon.

Uroscockeri yritti taas tehdä hieman tuttavuutta Lunan kanssa, mutta tyytyi haisteltavan osaansa neidin murinan kuultuaan.

Lola sai myös punaisen nauhan, joten menimme hetkeksi leirimme luokse. Kehä oli aika pieni kaikille sinisen nauhan saaneille, vaikka aikuisia koiria oli paljon vähemmän kuin pentuja. Sinisten kehässä tämä uroscockeri sijoittui neljänneksi. Menimme sitten Lunan, Lolan ja Taigan kanssa punaisten kehään. Alkuseisotuksessa tuomari katseli minusta todella pitkään koiria ja aloin jo epäilemään että Lunalla menee pian hermot seisomisen kanssa. Lopulta tuomari alkoi kätellä tippujia ja siirsi jatkoon menijät kehän keskelle. Jatkoon siirtyi 7 koiraa ja Luna oli yksi näistä. Tuomari halusi vielä nähdä vielä jatkoon edenneiden liikkeet, ja meitä juoksutettiin edestakaisin ja ympäri. Sitten tiputettiin kolme pois ja totesin meidän jääneen neljän viimeisen kehässä olijan joukkoon. Siinä vielä hieman seisotettiin, jonka jälkeen tuomari aloitti sijoittamiset. Luna oli lopulta punaisten 3.

Meidän ensimmäinen sijoitus ShowHau Centerin mätsärissä, vaikka siellä on juostu jo muutamaan otteeseen. Luna sai palkinnoksi ruusukkeen sekä Royal Caninin ison tassupyyhkeen sekä termosmukin. Minusta on kiva kun Luna sijoittuu vaikka kehässä on muita cockereita, koska se aina lisää kilpailua ja täten sijoituksen arvoa. Neiti kun vielä yleensä poikkeaa muista rotunsa edustajista sillä, kun muut heiluttavan häntää tuomarin lähestyessä ja Luna päinvastoin laskee hännän alas. Mutta näköjään muu iloisuus korvaa tämän pöytäkäytöksen epävarmuuden.

Harmi että kuvia ei nyt tullut itse kisasta, systerikin oli sen verran kaukana kun Lunaa seisotin kolmospallilla etten kehdannut sitä enää huutaa kuvaa ottamaan. Kotona sitten otin pienimuotoisen palkintokuvan. 

Sain tuossa viime viikolla sähköpostia Megamyyntiareenalta, missä ilmoitettiin että lähettämäni kuva on valittu heidän ensivuoden koirakalenteriinsa. Olin hetken aikaa kummissani kunnes mieleen tuli että minä tosiaan taisin johonkin kalenteriin lähettää kuvia. Nämä joiden kuva/kuvat valittiin, saivat kalenterin maksutta. Viestissä kysyttiin noudanko kalenterin heiltä vai lähettävätkö sen postissa. Minulla kun ei mitään asiaa ollut Megamyyntiareenalle päin, niin pyysin laittamaan postitse. Ja perjantaina sitten postiluukusta kolahtikin isompi kirje.

Minulla kun ei ollut mitään mielikuvaa alkuun että olin edes lähettänyt kuvia, niin en tietystikään muistanut että mitä kuvia olin laittanut. Heinäkuun kohdalta löytyikin sitten neidin rantakuva.

Ps. Pitäisi kai uskoa että talvi on tullut ja alkaa hiljalleen päivitellä blogin otsikkokuvaa talvisempaan. ._.