Tekevälle sattuu ja tapahtuu

Keskiviikkoiltana systeri silitteli sängyllä makaavan Lunan tassua ja neiti vingahti vetäen tassun pois. Tämä herätti huomion, koska parina edellisenä päivänä Luna oli myös vingahtanut kun joku oli vahingossa osunut tassuun. Silloin laitoin vinkumisen sen piikkiin että äiti esimerkiksi tallasi tassun päälle sen verran kovaa ja tämä teki kipeää, mutta nyt sängyllä ei kumminkaan ollut sellaisesta kyse. Systeri hiplaili tassua hieman enemmän ja totesi Lunan aristavan kannuskynnen kohdalta.

Minä aloin sitten tutkimaan tarkemmin ja voin sanoa että jo kynnen esiin saaminen oli työntakana, kun vähänkin kynteen osuessa Luna alkoi vikisemään ja vetämään tassua pois. Hetken yrittämisen jälkeen sain kaivettua kynnen esiin ja se oli selvästi vaurioitunut. Kynnen sisällä aivan yläreunassa oli verta kertynyt ja kynnessä meni halkeama. Se oli selvästi kipeä. Laitoin ensin tassun pakettiin, ajatellen ettei se kynsi nyt jää enää mihinkään kiinni, mutta se paketti näytti häiritsevän Lunaa paljon enemmän kuin se itse kynsi, joten otin sen nukkumaan mennessä pois. Sekin tosin oli tappelun takana, kun aloin irrottaa tassun ympäriltä itseensä kiinnittyvää sideharsoa neiti kiljui ja rimpuili kuin olisin yrittänyt sahata sitä tassua irti. Pyysin sitten systeriä pitämään Lunasta kiinni, jotta voin leikata siteen auki, alistui tyttö vinkuen kohtaloonsa ja pysyi paikallaan vaadittavat 15 sekuntia että tassu oli vapaa.

Luna käveli ihan normaalisti, koska kannuskynsi ei tietenkään liikkuessa osunut maahan. Hetken siinä mietin illalla, että seurataanko me tilannetta vielä vai varaanko eläinlääkärille ajan. Päädyin lopulta varaamaan lekuriajan, kun ajattelin että minun oli tarkoitus viikonloppuna trimmata tyttö ja leikata kynnet ja noilla neidin sen hetkisillä reaktioilla, minun ei tehnyt mieli edes yrittää kynsien leikkuuta.

Eli seuraavana päivänä töitten jälkeen kävin kotona nappaamassa Lunan ja systerin kyytiin ja huristeltiin Keravan Evidensiaan. Positiivisena yllätyksenä paikalla oli minun lempieläinlääkäri Anu Jäminki. Ilmoittautumisen jälkeen tutusti käytiin vaa’alla, ja painoa oli tällä kertaa 10,7kg. Ollaan vaihteeksi päästy alle 11kg ja toivottavasti siinä pysytäänkin.

Sitten hoitaja ohjasi meidän tyhjään vastaanottohuoneeseen odottelemaan lääkäriä.  Sitä lääkäriä sitten odoteltiinkin melkein 20 minuuttia ja jopa Luna joka tasantarkkaan taas tiesi missä ollaan, kyllästyi piilottelemaan tuolien alla ja tutkiskeli huoneen läpi.

Lopulta eläinlääkäri saapui ja pienen alkututkimuksen jälkeen alkoi tutkia tassua. Saatuaan kynnen esiin Jäminki totesi heti sen olevan murtunut. Sitä katsottiin siinä hetkenaikaa jonka jälkeen lekuri oli sitä mieltä että laitetaan Lunalle rauhoite, jotta he pystyvät tutkimaan sitä tarkemmin ja leikkaamaan sen. Siinä oli puhetta että voi olla että koko kynsi joudutaan poistamaan, mutta sitä ei pystynyt sanomaan varmasti ennen tarkempaa tutkimusta. Kynsivaivat kun ovat normaalisti todella kipeitä eikä niitä pysty kunnolla hoitamaan ilman rauhoitusta/nukutusta.

Neidille laitettiin sitten piikki jalkaan ja jäimme hämärään huoneeseen odottelemaan Lunan sammumista. Meni varmaan 5 minuuttia ennen kuin alkoi näkyä minkäänlaisia merkkejä väsymyksestä ja siitä meni seuraavat viisi minuuttia ennen kuin tyttö lysähti avustuksella maahan.  Seuraavalla 10 tai 15 minuutin aikana hoitaja ja eläinlääkäri kävivät välillä vilkuilemassa joko Luna on valot pimeenä, mutta joka kerta kun ovi kävi aukesi tytönkin silmät vaikka se olisi kuorsannut hetkeä aikaisemmin.

Taistellaan rauhoitusta vastaan
(hieman huonompi kuvanlaatu kun huone oli todella hämärä)

Mutta rauhoitus lopulta voitti

Lopulta hoitaja otti Lunan mukaansa huolimatta siitä että neidillä oli silmät apposen auki todeten että se todennäköisesti rauhoittuu uudestaan kun he laskevat sen pöydälle. Näin ei kumminkaan tainnut käydä, kun laskusta jälkeenpäin huomasin että Lunalla oli käytetty rauhotteiden lisäksi ihan nukutusainetta ja työssä oli veloitettu suonensisäisestä anestesiasta. Eläinlääkäri tästä mainitsikin että jos Luna ei rauhoitu tarpeeksi he laittavat sen sitten kunnolla untenmaille.

Odottelimme sitten hieman reilu puolisen tuntia odotustilassa. Lopulta eläinlääkäri tuli sanomaan että kynsi ei ollut murtunut kokonaan, joten he lyhensivät sen siihen murtumakohtaan asti. Loppukynsi oli ehjä ja tukevasti kiinni eikä varpaassakaan tuntunut olevan vikaa, joten se sai jäädä paikalleen. Eläinlääkäri tosin naureskeli että taitaa Luna olla hieman kipuherkkä koira, koska joku muu koira olisi voinut olla reagoimatta murtuneeseen kynteen (tästä tuli tädin Topi mieleen, se on varmaan just sellainen ettei se edes huomaa vaikka kynsi murtuisi). He leikkasivat muutkin kynnet siinä samalla ennen kuin pistivät heräteaineen.

Odottelimme siinä aulassa vielä jonkun aikaa, kun Luna heräili. Lopulta käytävästä kuului ääni kuinka hoitaja yritti houkutella jotakuta liikkumaan, eikä siinä paljoa tarvinnut arvata että Luna siellä tokkurassa epäröi vieraan kanssa liikkumista. Nousimme penkistä kurkkasimme käytävään, tokkurasta huolimatta tuon pääkoppa toimi sen verran että kyllä se meidät tunnisti ja laittoi isomman vaihteen päälle. Systeri sitten odotti Lunan kanssa kun minä maksoin ja otin neidin kipulääkityksen. 1,5 tuntia meni kokonaisuudessan aikaa ja rahaa paloi hieman reilu 150€, mutta siitä onneksi vakuutus maksaa noin puolet takaisin.

Loppuilta menikin Lunan osalta aika tokkurassa vaikka se siinä hiljalleen alkoi heräilemäänkin. Naurettiin, kun kahdeksan maissa illalla tuli posti, niin vaikka tuo neiti tajukankaalla kuorsasi sängyssä niin yllättäen se olikin salamana ovella posti suussa. Saisi varmaan olla aika tujuissa aineissa ettei Luna postiin reagoisi. :D Käytin tytön vielä hetki ennen nukkumaanmenoa ulkona, kun se ei ollut pissannut eläinlääkäristä tulon jälkeen, mutta vaikka kuinka käveltiin ja neiti näytti etsivän pissapaikkaa se ei suostunut pissaamaan. Näinhän se on ollut edellisilläkin rauhoituskerroilla, että vaikka olen juossut Lunan kanssa ulkona niin se ei ole pissannut 5-8 tuntiin eläinlääkäriltä tulon jälkeen. Nyt vain hieman harmitti kun edellisen kerran neiti oli pissannut päivällä, joten siinä tuli todella pitkä tauko. Äiti oli sitten vienyt Lunan neljän jälkeen ulkona ja sitten tyttö oli suostunut pissaamaan.

Nyt on muutaman päivän kipulääkekuuri ja katsotaan ettei mennä metsään juoksemaan ihan heti.

Jostain syystä kengästä ei voinut päästää irti

Ei edes sylissä :D 

 

Liian väsynyt jopa liikkumaan herkun takia

Lunan uusi nimilaattakin saapui postissa, ehkä oli jo aikakin vaihtaa laattaa. :D