Pennut 4 viikkoa

 Pennut täyttivät sunnuntaina 17.10. 4 viikkoa. Nyt voi jo sanoa, että ne muistuttavat enemmän koiranpentuja kuin ryömiviä marsuja. Painoa on kertynyt molemmille jo sellainen 2300-2400g, eli isoja tyttöjä ovat jo. Tai ehkä pikemminkin olleet koko ajan. Tytöillä oli pentunimet Kismet & Geisha, mutta emme oikein osanneet päättää kumpi oli kumpi. Nyt sitten päädyttiin, että tyttö 1 eli isomman valkoisen kauluksen omaava olisi Kismet ja tyttö 2 Geisha.

Kilot pystypalkissa, päivät vaakapalkissa

Pennut ovat hissukseen siirtyneet kiinteään ruokaan kolmen ikäviikon jälkeen. Neideille tarjoillaan hieman vaihdellen turvotettua pentunappulaa (Brit Caren Lamb&Rice), Royal Caninin Starter Moussea, kermaviiliä, raejuustoa, raakaa jauhelihaa ym. pehmeää mikä saa hyvin sekoitettua.

Tyttöjen reviiri myös kasvoi, kun pentuboksista otettiin etuseinä pois. Heillä on nyt siis käytössä puolet keittiöstä. Aitauksesta löytyy pahvilaatikkoluolaa, putkea, pallomerta, tasapainotyynyä, vinoa maastoa, kivuttavaa alustaa, on pehmeää/kovaa/kumista/lämmintä/viileää/rapisevaa pintaa, on kasa erilaisia leluja (Lara tosin välillä kuskaa niitä aitauksesta pois).

Pentujen kanssa on tutustuttu myös asunnon muihin huoneisiin yksin ja yhdessä, neidit ovat päässeet autoilemaan Lara-mamman kanssa muutamaan otteeseen lyhyitä matkoja (pari kertaa pelkkä lyhyt ajomatka, kerran ajo kaupalle ja siellä hetken odottelu), ollaan tutustuttu veteen elementtinä (ovat päässeet kävelemään vedellä täytetyn uunipellin yli, jossa oli tietysti liukueste pohjalla), pentuja on käynyt vieraat katsomassa.

Autossa pennut ovat olleet aivan rauhassa. Pikkuneidit ovat matkustaneet takakontin häkissä Laran kanssa, alkuun yleensä ovat menneet maitobaarille ja lopuksi sitten simahtaneet häkin nurkkaan. Kun tytöt kasvavat, siirtyvät ne Laran viereisiin loossiin, mutta nyt vielä matkustavat samassa mamman kanssa.

Asunnontutkimisessa Kismet on osoittanut isompaa rohkeutta, pienen epäröinnin jälkeen neiti kulkeekin tarmokkaasti häntäpystyssä eteenpäin. Ei Geishakaan arka ole, se vaan ottaa hieman pidemmän ajan (muutaman minuutin) että vauhti on yhtä tarmokas. Mutta sitten taas vesialustalla Geisha tuli paljon nopeammin altaan yli kuin Kismet. 

Kovia ääniä ei kumpikaan ole pahemmin noteeranneet, oikeastaan SodaStreamin aiheuttama ääni on ainoa johon reagoivat, mutta jäävät sitä aitauksen reunalle kuuntelemaan. Robotti-imurista eivät välittäneet tuon taivaallista vaikka se imuroi ja hurisi aivan vieressä, tavallista imuria saattavat jäädä välillä kuuntelemaan.

Uusia leluja/tavaroita on pyritty antamaan pennuille päivittäin ihmeteltäväksi. Pentupantoihin on myös alettu totuttelemaan, tosin tällä hetkellä ne aiheuttaa jäätävän kutinan.

Luna on sitä mieltä että pentujen kantokoppa on ihan kiva.

Pennut 2 viikkoa

Viime sunnuntaina pennut täyttivät kokonaiset 2 viikkoa. Silmät ovat jo auenneet ja hyvin huomaa, että osaavat kohdistaa katseensa liikkeeseen. Eli jos pentulaatikon reunalle menee kurkkimaan pentujen ollessa hereillä, ne yleensä kääntyvät katsomaan katsojaa.

Painot nousevat välillä vähän liiankin hyvin. Näkee että kahdelle pennulle maitoa on yllinkyllin. 6 päiväisinä neidit olivat tuplanneet painonsa ja 9 päivän iässä meni kilo rikki. Tyttö 2 on pysytellyt painavempana vaikka syntymäpaino ollikin pienempi. Tyttö 2 myös edelleen on se ahneempi ja löytää heti tissille kun Lara eksyy pentulaatikkoon, kun taas Tyttö 1 saattaa nukkua onnensa ohi. 

Oikealla paino kilogrammoissa

 
Pentujen perusluonteet ovat hieman muuttuneet. Alkuun Tyttö 1 oli kiljukaula ja liikkui ympäri pentulaatikkoa. Edelleen tämä on se liikkuvampi yksilö, mutta Tyttö 2 voittaa kyllä nyt äänenkäytössä. Kun neidit ovat ruokailleet, jää Tyttö 1 yleensä nukkumaan, mutta Tyttö 2 saattaa kulkea ympäri laatikkoa ja äännellä jonkun aikaa ennen kuin rauhoittuu nukkumaan. En tiedä vetääkö se maitoöverit vai minkä takia tämän tekee.

Neitien 1 viikkoskuva

Pennut ovat alkaneet leikkimään keskenään ja hakevat välillä leikkiseuraa myös ihmisistä. Pennut ovat myös saaneet aitauksessa totutella hieman erilaisiin alustoihin (pehmeää, karheaa, liukasta, lämmintä, viileää), siellä on myös erilaisia ääniä päästäviä leluja (eivät näillä vielä leiki, mutta yli liikkuessaan kuulevat äänet) sekä pari tölkkiä joissa toisessa on ruuveja ja toisessa kiviä. 

Kynsiä on leikattu muutamaan otteeseen. Voin sanoa on että on melko pelottavaa leikata noin pienen pennun kynsiä, kun pienimmätkin sakset (meillä pienet Fiskarsin kynsisakset) tuntuu aivan valtavilta. Onneksi kynnet ovat vaaleat kuten Laralla, joten niistä näkee melko hyvin ytimen. Ja ne kynnet on vielä todella pehmeitä (vaikka saavat kyllä kunnon naarmut käsiin tehtyä), joten ne leikkaantuvat helposti.

Pentulaatikon vällyjen vaihto. Joku ottaa rennosti vaikka joutuikin hetkeksi laatikon ulkopuolelle.

Tyttö 2 lempipaikka on pentupendin ja seinän välissä. Sieltä tämän neidin löytää
useimmiten.

Pennuilla alkaa myös tässä kahden viikon iässä tulla luonnetta esiin myös siinä mielessä, että eivät ole enää vaan roikkuvia sylikoiria, vaan jos eivät halua esimerkiksi kynsien leikkuuta, niin rimpuilu ja ääntely on aika kovaa. Onneksi, yleensä kun laittaa pennut nukkumaan ja odottelee jonkun aikaa, niin ne kynsienleikkuutkin saa sitten tehdä ihan rauhassa pennun nukkuessa.

Asunnon lämpötila nousi auringon paistaessa hieman epämukavaksi, niin molemmat 
neidit tykkäsivät maata kostella pyyhkeellä.

Olen yrittänyt etsiä tuon minun järkkärikameran laturia, jotta saisin kunnon kameran käyttöön. Nyt kun pikkuneidit lähtevät koko ajan enemmän ja enemmän liikkeelle, alkaa olla puhelimen kameran kanssa ongelmia. Vaikka minulla on hyvä kamera puhelimessa, niin se ei ole tarpeeksi nopea. Laitoin uuden laturin tilaukseen ja toivon, että kamera toimii (laturi on ollut kateissa kohta vuoden, joten en tiedä toimiiko kamerakaan enää, on sillä ikää kumminkin kohta 8 vuotta). Koska paljon edullisemmaksi tuo laturi tulee kun uusi kunnon kamera.

Neitien 2 viikkoskuva.

Paluu tokokentille

 Kuten suunnittelin kesällä, olemme Lunan kanssa siirtyneet treenaamaan taas tokoa rally-valion saavuttamisen jälkeen. Olimme elo-syyskuun Sanna Tiilikaisen tokokurssilla, josta tosin kaksi kertaa jäi väliin Lunan leukaturman takia.

Olen neidin kanssa päätynyt siihen, että emme tule kisaamaan näillä ”vanhoilla” säännöillä vaan treenaamme jo uusia. Näin ei tule turhan kiire ja saamme rauhassa palautella liikkeitä mieleen (tosin nyt pienillä muutoksilla).

Meiltähän jäi toko hieman sivuun, kun Lunalla alkoi hirveä vinkuminen aina kun joutui odottamaan. Ja tokossa kun jokainen liike alkaa perusasennosta ja vielä on paikkiksetkin missä joutuu odottamaan, niin ei oikein huvittanut treenata tai miettiä kokeita, kun tiedossa oli, että sinne kokeeseen ei kannata EVL:ssä mennä jos koira vinkuu. Saattaa koe loppua lyhyeen. Pientä vinkumista oli myös rallyssa lähtökyltillä, mutta hissukseen se on jäänyt pois. Nyt tokoa treenatessa ei ole vinkumista (ainakaan vielä) tullut. Haukkumista kyllä kiihtyessä, mutta se nyt yleensä on hallittavissa virettä hieman laskiessa. Onhan Luna tietysti myös 2-3 vuotta vanhempi kuin aikaisemmin.

Sannan kurssilla pääsimme pitkästä aikaa tekemään paikallaoloja. Niitä kun on mahdoton oikeastaan treenata yksikseen oikeaoppisesti ja nyt Koronan aikana paikkiksia ei olla tehty vaikka olisi ollut mahdollisuus. Joten meidän edelliset kunnolliset paikkikset on varmaankin 3 vuoden takaa. Mutta tauosta huolimatta, Luna osasi tehdä virheettömästi EVL-paikkikset. Ja mikä tärkeintä, neiti teki ne aivan hiljaa.

Sannan kurssin loputtua meillä alkoikin heti perään omatoimikurssi sekä Maarit Hellmannin valmennus (1-2 kertaa kuukaudessa).

Maaritin kurssilla meillä oli ensimmäinen kerta vielä ulkokentillä, koska joku oli unohtanut varata hallin meille.

Olimme viimeksi Maaritin koulutuksessa toissa kesänä(?) Heurekalla Magical Joy-bortsujen kanssa. Yllättävän hyvin Maarit meidät muisti, kun sanoin että suunnittelin, että voitaisiin tehdä joko kiertohyppyä, ohjattua tai ruutua, hän totesi että kiertohyppyähän me treenailtiin silloin viimeksi. Myönsin kyllä että meidän tokotreenaukset ovat olleet aika minimissä, kun metsästettiin sitä rally-valion tuloksia. Mutta tähän tuli kotiläksyksi muistutella ja vahvistaa merkinkiertoa pitämällä ruokakippoa siellä merkkitötsien takana. Ja minun on tietysti hankittava lisää tötsiä.

Mutta otimme nyt ohjatun noudon. Olin aikaisemmin viikolla tehnyt sitä Sannan kanssa ja minulla oli suunnitelmana, että teen tyhjään lähetyksen kuten ruudussa, pysäytän ja sitten ohjaan kapulalle. Koin, että tässä ei muuten ollut meillä hankaluuksia, kuin sen keskimmäisen kapulan noudon opettaminen.

Maarit oli sitten hieman eri mieltä minun suunnitelmasta. Hän sanoi, että hänestä järkevin olisi opettaa koira juoksemaan kohti keskimmäistä kapulaa ja sitten pysäyttää. Tästä Sannakin puhui aikaisemmin kun ohjattua treenattiin. On kuulemma reilumpaa koiralle, että se tietää heti alusta mitä liikettä tehdään. Jos minulla on sama liikkeen aloitus sekä kapuloissa että ruudussa, joutuu Luna kuuntelemaan tarkemmin ja riskinä on, että neiti ennakoi väärin.

Maarit suositteli aloittamaan tämänkin treenin herkkukipolla. Eli ensin opetetaan Luna juoksemaan suoraan keskimmäisen kapulan edessä olevalle namikipolle. Tähän otetaan oma käsky, otimme nyt sanan ”Go”, mutta minusta se ei ihan sovi omaan suuhun tässä liikkeessä, joten pitää pohtia otanko siihen jonkun toisen käskyn.

Mutta ensin juoksutettiin Lunaa kipolle muutamaan otteeseen suoraan perusasennosta. Sitten seuraavaksi laitettiin neiti selkä menosuuntaan (kuten olisi pysäytyksen jälkeen), ja siitä käskytettiin kipolle. Otimme välissä testinä lähetyksen vasemmalle kapulalle, koska pelkäsin Lunan jäävän liiaksi ruokakippoon kiinni, mutta neiti yllätti ja lähti käskystä hakemaan oikeaa (vasenta) kapulaa.

Otimme sitten kerran ”koemaisena”, eli lähetin Lunan herkkukippo-kapulalle ja pysäytin matkalla. Neidillä oli sen verran kova veto herkkukipolle, että pysähtyminen valui pitkäksi ja lopullinen pysähtyminen oli parin metrin päässä kiposta naama kipolle päin. Kutsuin Lunaa pikkaisen takaisin päin ja stoppasin uudelleen. Tästä sitten luvan saatuani lähetin neidin jälleen kipolle. Huomioitavaa oli, että ensimmäinen lähetys kohti keskikapulaa oli samalla käskysanalla kuin pysäytyksen jälkeen tapahtuva ohjaus keskikapulan noutoon. Eli ei ole erikseen käskyä että ”mene eteenpäin” vaan Luna on koko ajan noutamassa sitä keskimmäistä kapulaa, mutta se vaan pysäytetään välissä ja lähetetään uudelleen noutoon. Näin ei tule turhia ylimääräisiä käskyjä.

Tällä tavalla minun ei myöskään tarvitse erikseen opettaa sitä keskimmäistä kapulaa, kun se tulee tässä ns. eteenmenotreenissä mukana. Maarit suositteli, että nyt tehtäisiin tätä keskikapulaa paljon ja satunnaisesti reunoja, jotta saadaan alku vahvaksi.

Sannan mukaan uusissa säännöissä sanotaan vaan, että koiran on juostava merkityn rajan yli ennen pysähtymistä, mutta sillä ei olisi väliä vaikka koira menisi vinoon. Eli esimerkiksi, Luna lähtisikin suoraan lähetyksessä kohti oikean puolen kapulaa, jos saisin sen pysäytettyä rajan jälkeen ja lähetettyä kumminkin halutulle kapulalle, ei tuosta vinoudesta lähtisi pisteitä. Ongelmahan sitten tosin olisi lähettää neiti oikeasta reunasta hakemaan vasenta kapulaa.

Mutta treenataan ja odotellaan samalla uusien sääntöjen vahvistumista tai tarkempaa suomennosta niistä.