Tavoitekatsaus

Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

-

Tässä kävi hieman kuten olin ajatellut, Luna sai Neurontin -kipulääkityksen huhtikuussa käytyämme vuosikontrollissa. Mitään akuutteja kipuja snaapelilla ei ole, mutta lauman veteraanilla alkoi olla hieman vaikeuksia mm. hyppäämisten kanssa. Lunalle ei ole tarvinnut antaa tulehduskipulääkettä. Tämä vuosi pärjättiin myös minimaalisilla eläinlääkärikäynneillä, koska perinteeksi tullutta suolistotulehdusta ei tullutkaan tänä keväänä. Eli kävimme oikeastaan Cartrophen-kuurit hakemassa.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

-

Rohkeutta on kyllä tullut tässä vuoden sisällä lisää, eikä nyt voi sanoa Geishan oikean pelkäävän mitään. Eikä Geishaa hälinäkään häiritse.

Yleisiin asioihin voinee laittaa myös terveystarkit, joissa käytiin syyskuussa. Geishalla tulokset olivat priimaa.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

-

Möllikisoihin ei päästy, mutta treenattu ollaan. Pääasiassa aika on mennyt rally-tokon parissa, mutta itsenäisesti ollaan tehty jonkun verran myös tokoa. Rallyssa Geisha osaa suurimman osan kylteistä jopa mestariluokassa, mutta meillä on enemmän ongelmia vireenhallinnan ja siihen liittyvän hyppimisen sekä palkattomuuden ja siihen liittyvän passivoitumisen kanssa. Näitä pitää nyt vaan treenata vielä enemmän, mutta emme ole ehkä niin kisavalmiita, kuin tässä vaiheessa olisin halunnut.

Hieman olen myös miettinyt, että olisiko sittenkin parempi aloittaa kisaaminen tokon puolelta, koska siinä on selkeästi aina yksi tehtävä, jonka jälkeen saisi sosiaalisesti palkata. Rallyssa Geishalla meinaa kiehahtaa yli, mitä useamman tehtävän joutuu tekemään ja mitä pidemmälle edetään tulee sitten se passivoituminen. Enkä oikein voi sosiaalista palkkaa käyttää välissä, koska siitä sitten taas kiihdytään melkoisesti.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Näyttelyissä tuli käytyä, mutta Geisha kehittyi melko hitaasti junnuluokkaan. Ensimmäisissä näyttelyissä se oli liian puikelo ja meillä oli myös hieman ongelmia liikkumisen kanssa, kun neiti oli tyyliä ferrari. Geisha sai kyllä yhden junnu-Sertin ja yhden tavallisen Sertin, mutta kyllä keskiarvo tuloksissa on reilusti EH:n puolella. Positiivista oli huomata, että suurin osa tuomareista ei noteerannut hammaspuutoksia ja ne jotka huomasi, eivät siitä rokottaneet. 

Patukat ovat syntyneet siinä mielessä hieman huonoon aikaan, että heidän junnuluokka osui ajankohtaan, jossa näyttelyitä ei ollut niin paljoa. Olisi tässä toki mahdollisuudet vielä jos jaksaisi Lahden lisäksi Tornioon asti ajella, mutta siihen laitan oman rajani. Joten junnuvaliotittelille saa nyt heittää hyvästit. Metsästetään sitten myöhemmin niitä tavallisia Sertejä.

Vuosi 2023

Luna

Lunan ainoa tavoite on pysytellä terveenä.

Geisha

Yleiset

Geishalla on lenkeillä kiihtymisongelmaa, jota tässä on nyt yritelty koulutella pois. Neiti kiihtyy nollasta sataan todella helposti, ja kiihtyessään esiintyykin sitten ongelmakäytöstä, kuten vetämistä ja jahtaamista. Ollaan käyty Control Unleashed-luennoilla ja Lystitassun Paimenkoirakurssilla. Mutta edelleen, jos Geisha kiihtyy niin itsehillintä lentää ikkunasta ulos salamana.

Harrastukset

Yritetään nyt lähteä ensi vuonna sinne kisoihin. Alkuperäinen ajatus oli, että tähtäisin vuoden tulokas-kisoihin, mutta tähän suunnitelmaan olin kuvitellut, että olisimme kisavalmiita vuoden vaihteessa. Joten en laita tavoitetta nyt ihan niin ylös, aloitetaan siitä, että käydään jotain kisaa kokeilemassa.

Näyttelyissäkin ehkä käydään, jos osuu jotain lähettyville.

Koiramessut 2022

Jälleen kerran oli se aika vuodesta, kun lähdimme kohti Pasilaa ja Messukeskusta. Meillä oli kaikki kolme paimenta ilmoitettu jokaiselle päivälle. Menimme ensimmäistä kertaa autolla paikalle, kun oli kolmen koiran lisäksi kaksi häkkiä kannettavana ja mahdolliset ostokset lisäksi takaisin päin. Joten tutkittiin hieman edellisten vuosien kokemuksia parkkihalliin menosta, ja monessa varoitettiin valtavista ruuhkista jolloin on meinattu myöhästyä kehästä. Moni sanoi, että kahdeksan jälkeen pitää varautua ruuhkiin, joten ajoitimme menomme ennen kahdeksaan. Lähdimme siten joka aamu seitsemältä ajamaan kohti Pasilaa ja pääsimme jonoitta ajamaan parkkihalliin.

Messujen myyntipuoli oli pienoinen pettymys. Ständejä puuttui useita, joten monet suunnitellut ostokset jäivät suorittamatta. Tavoitteena minulla oli saada Geishalle joku hieman kevyempi lämmittävä takki, Leuchtien-valopanta ja mahdollisesti tossut talvea varten.

Paras tarjous oli Pompan pisteellä. Ruskean jumppapompan sai –50% alella. Jumppapomppa oli yksi, mitä olin Geishalle ajatellut ja koska miltään muulta pisteeltä ei kevyttä lämmittävää takkia löytynyt, lähti yksi jumppapomppa mukaan. Toki olisin toivonut väriksi mieluummin oranssin tai turkoosin ihan näkyvyyden takia, mutta kyllä tuo ruskeakin on ihan kiva.

Kanan pisteeltä lähti mukaan oranssi-turkoosi silkopanta, usealta pisteeltä otettiin näytteitä.

Perjantai

Bordercollieita ilmoitettu 41kpl, (junnunarttuja 10, valioita 7)

Näin ensimmäisenä päivänä, kuin kaikki oli uutta ja jännää ja kiihdyttävää, oli Geishalla kehässä hieman vauhtia liikaa. Tämä sitten näkyi liikkeessä sivullevetona, mikä toki vaikutti itse liikkeeseen.

Perjantaina tuomari: Cerbule Inga

Geisha - JUN EH:
14 months. Feminine girl. Missing 2 premolars in upper jaw. Correct bite. Correct eyes & ears. Prefer bit more angulation in shoulder & bit longer upper arm. Well angulated in rear. Moves narrow behind. Slightly loose elbows in front movement. Topline needs to be more steady in movement.

Kismet – JUN ERI:
14 months. Big strong girl. Correct head & expression. Missing 1 premolar in upper jaw. Correct bite. Good length of neck. Strong muscular body. Prefer longer upper jaw. Well angulated in rear. Correct coat & colour. Moves a bit close behind. Good movement in front. Topline needs to be more steady in movement.

Lara – VAL ERI
5 years. Lovely temperament. Feminine girl. Correct & full bite. Moderate length of neck. Good body. Would prefer slightly longer upper arm Well angulated in rear. Moves a bit narrow in rear. Good topline & tailset in movement.

Lauantai

Lauantai alkoi vielä aikaisemmalla (5.30) aamuherätyksellä, koska haimme siskopuolen pojan mukaan. Päivä alkoi tavalliseen tapaan kehänreunalta. Perjantaihin verrattuna bordercollieita olikin sitten ihan sikana.

Geishan liike oli lauantaina paljon tasaisempi kuin perjantaina, mutta sitten seisomisen kanssa oli ongelmia. Olen yrittänyt opettaa neitiä ottamaan askeleen-kaksi etutassuilla eteenpäin (pitäen takatassut paikoillaan), jotta saadaan selkälinja suoraksi. Mutta lauantaina, ne takatassut sitten eivät paikoillaan pysyneet vaan liikkuivat aina etutassujen mukana.

Käytiin kehien jälkeen vielä kiertämässä myyntipisteiden luona, mutta silloin siellä oli ihan sikana väkeä, joten ei siellä kauaa viihtynyt.

Lauantain tuomari: Eerola Päivi

Bordercollieita 66 (junnunarttuja 14, valioita 9)

Geisha – JUN EH:
Taitavasti edukseen esitetty. Sievä juniorinarttu. Turhan etuasentoiset lavat ja lyhyt kaula. Liian kaareva ylälinja, mitä lantio myöskin korostaa. Ilmeikäs pää. Keskivahva luusto. Nopeat liikkeet. Taitava esitys.

Kismet – JUN EH:
Hyvin narttumainen kokonaisuus. Vielä keskivahva. Kokonaisuutta häiritsee turhan jyrkkä lantio. Ajoittain iloinen häntä. Vielä kapea pää. Keskipitkä kaula. Lupaava karvanlaatu. Ei oikein malta esiintyä edukseen. Parempi seistessä, kuin liikkeessä. Reipas käytös.

Lara – VAL EH
Pikkusievä narttu. Selvä sukupuolileima. Hyvin narttumainen pää. Saisi olla voimakkaammin kulmautunut edestä. Polvikulmaukset saisivat olla voimakkaammat. Kevyet liikkeet. Turhan pörröinen ja pehmeä karva. Kauniisti edukseen esitetty. Melko siro luusto.

Sunnuntai

Sunnuntaina kävimme heittämässä tavarat kehänreunalle ja lähdimme tekemään viimeisen ostoskierroksen. Pääasiassa täytimme herkkuvarastot. Sunnuntaina kaikki junnut oli siirretty Nina Jangerille, kun muut pysyivät Kerssemeijer Cindyllä. Nina Janger oli sinällään meille todella hyvä tuomarinvaihdos, koska Janger on aikanaan tykännyt Larasta.

Jos arvosteluja vertailee, niin ihan kuin minulla olisi ollut aivan eri koira kehässä sunnuntaina kuin aikaisemmin. Tällä kertaa Geishalla ei ollut enää turbovaihde päällä liikkuessa, vaan yllättäen päästiin suurin osa ajasta jopa löysällä hihnalla. Myös seisominen onnistui, toki tällä kertaa tyydyin loppuasettelun tekemään ihan käsin korjaten.

Sunnuntain tuomari junnuilla: Janger Nina, muilla Kerssemeijer Cindy

Bordercollieita 51 (junnunarttuja 11, valioita 7)

Geisha –JUN-ERI (/JUK5):
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, kauniit ääriviivat, hyväilmeinen pää, hyvä runko, sopiva eturinta, hyvä raajaluusto, tasapainoisesti kulmautunut, liikkuu vauhdikkaasti ulottuvalla tehokkaalla rotutyypillisellä askeleella, hieman kapea takaa, kaunis pitkä häntä, hyvä karvapeite, mukava käytös.

Kismet – JUN-ERI:
14 kk, erinomaiset mittasuhteet, hyväilmeinen pää, kaunis kaula ja ylälinja, hyvä runko, eturinta ja raajaluusto, liikkuu hyvällä rotutyypillisellä sivuaskeleella vauhdikkaasti ja kevyesti, hieman kapeasti takaa, hyvin kulmautunut edestä, mukava käytös.

Lara – VAL-ERI:
Elegant medium sized female. Feminine well shaped head with clean expression. Scissor bite. Well angulated. Could have better spring of ribs. Elegant bone. Tight feet. Moves ok but I'd like to see more drive behind. Good coat.

Eli kukaan paimenista ei saanut kummempia tuloksia. Mutta junnut käyttäytyivät pääasiassa oikein nätisti. Kismettiä hieman ehkä jänskätti perjantaina isossa täydessä hallissa, mutta nopeasti se siitä pääsi yli. Geishaa taas ei paikka niinkään jännittänyt, mutta pikkuneidillä on selkeää roturasismia havaittavissa. Muut bordercolliet olivat ok, mutta jos vääränrotuinen ilmestyi yhtäkkiä jostain lähelle, niin sille sitten saatettiin irvistää. Ja jouduin jokaisena päivänä hieman vahtia näyttelykehässä, ettei G yritä napata tuomaria hihasta. Myyntiständeillä taas paimenista tuli kaikkien kavereita, jos vähäänkään oli maistiaisia tarjolla.

Talvikausi alkoi

 Meillä alkoi treeneissä talvikausi, mikä tarkoitti tietysti siirtymistä halliin. Pääsimme Geishan kanssa Heinin koko kauden kestävälle avo-mes-tason rally-tokokurssille. Meillä on hallissa viisi kenttää, joista yksi on pääasiassa ns. sileiden lajien kenttä. Kyseinen kenttä on vaan nyt sen verran ahkerassa käytössä, että meidän kurssimme on sitten viereisellä agilitykentällä. Jolloin ensimmäisenä tunnin alettua, joudumme tyhjentämään kentän agilityesteistä ja palauttamaan kontaktit tunnin jälkeen. Tämä syö sitten toki meidän treeniaikaa.

Ensimmäisellä treenikerralla Heini oli tehnyt kaksi pientä rataa. Ensimmäisellä radalla oli pääasiassa käännöksiä ja istumisia eri suuntiin. Toisella sitten katsottiin seuraamista hieman eri vauhdeissa.

Jaoimme kentän kahtia putkilla, jolloin yksi koirakko oli toisella puolella Heinin kanssa ja toiset sitten toisella puolella. En nyt muista, kerroinko meidän kesän kurssista, että meillä oli ryhmässä yksi koirakko, joka ei oikein osaa ottaa muita huomioon. Kun ulkona kentät ovat isot, niin kentällä sai treenata samaan aikaan suorittavan koiran kanssa. Niin tämä meidän yksi ryhmäläinen saattoi kulkea keskeltä radan poikki, jota toinen juuri suoritti. Jouduin monesti Geishan kanssa keskeyttämään suorituksen, kun hän käveli aivan sen kyltin takaa, mitä olimme seuraavaksi menossa suorittamaan. Hänen koirat myös epäsäännöllisen säännöllisesti lähtivät rallattamaan vapaana ympäri kenttää. Ja tämä kyseinen henkilö sitten tuli myös tälle kurssille.

Patukat saivat mätsäävät talvitakit, Kivuttomalla oli vielä näistä -45% alennus.

Ja tietysti, kun menin Geishan kanssa tekemään tätä seuraamisrataa (Heini oli silloin toiselle radalla), niin tämäpä treenaa seuraamista ja kävelee meidän ja seuraavan kyltin välistä.

Jos minulla olisi Luna, niin sehän ei konkarina ja vanhana enää välitä oikeastaan mistään häiriöstä kentällä. Mutta kun minulla on junnu-ikäinen bordercollie, jonka keskittymis- ja häiriönsietokyky vasta kehittyvät, niin nyt neiti joutuu tilanteisiin, jotka vaan ovat sille vielä liian vaikeita. Mieluiten aloitettaisiin häiriönsieto siitä, että muut ovat siellä radan ulkopuolella.

Olin laittanut meidän treeniryhmään, että toivon jonkinlaista suoritusrauhaa, jotta voin keskittyä Geishan kanssa tekemiseen, ilman että minun täytyy pelätä että joku yllättäen tuleekin aivan vierestä ohi. Ajattelin, tämän tavoittavan juuri tämän kyseisen henkilön, mutta oli näköjään ihan turhaa. Jotenkin on itselle ollut aina selvää, että muille annetaan suoritusrauha. Eli jos joku tekee rataa, niin sinne radalle ei todellakaan silloin mennä. Jos pitää päästä kentän toiselle puolelle silloin, kun toinen on radalla, niin katsotaan hetki, että koirakko on radan toisella puolella mieluiten selkä meihin päin ja sitten mennään nopeasti kentän toiselta reunalta nopeasti ohi. Mutta pitää nyt katsoa miten seuraavissa treeneissä menee ja sitten jos meno jatkuu samana, niin puhua Heinille, jos hän yleisluontoisesti mainitsisi, että jos toinen suorittaa rataa, niin ei ole kovin muita huomioivaa kulkea sen radan läpi.

Mutta sitten itse niihin ratoihin.

Eli ensin olimme ns. ”tekniikkaradalla”. Geishalla oli ehkä hieman vire korkealla, mikä näkyi siinä, että liikkeet joissa piti odottaa, oli se paikallaan pysyminen vaikeaa. Eli istu – käännös ja askel oikeaan (koira odottaa), kutsu ja istu, kyltillä neiti oli tulossa mukaan ja istu-seiso-kierrä koiranympäri -kyltillä Geisha sitten kääntyi hieman mukana. Täyskäännöksessä meinasi takamus mennä maahan ja istu-askel oikealle kyltille tullessamme, joku käveli juuri aidan toisella puolella ja neiti jäi katsomaan sitä. Toisella yrityksellä sivuaskel onnistui.

Heini käski ottamaan uudelleen kyltit, joissa Geishan piti odottaa ja palkata siitä odottamisesta. Myös pitäisi olla tarkka ettei se neidin takamus iskeydy maahan. Muuten kuulemma meni hyvin. Seuraamisessa oli pientä pomppimista, mutta paikka pysyi, mistä olin tyytyväinen.

Seuraamisradalla meillä olikin sitten aika jo melko vähissä, joten siinä otettiin pujottelu hitaasti ja spiraali juosten, muuten mentiin normaalilla vauhdilla. Hitaassa pujottelussa Geishan takamus meni tai oli menossa maahan, ja juoksu-spiraalissa sitten keulittiin kunnolla. Heini käski miettimään, että ottaisin hitaaseen seuruuseen jonkin muun käskysanan, koska nyt ollaan tehty seuraamista tokotyylillä, jolloin sinällään on oikein, että Geisha vetää persuun maahan, kun se ajattelee minun pysähtyvän. Rally-tokossa olisi tietysti suotavaa, että koira pysyisi seisomassa eikä istuisi oletuksena.

Tunnin loputtua Heini kysyi yleisesti kaikilta, että lisätäänkö jatkossa radalle mestariluokankin kylttejä. Muuthan ovat jo pidemmällä treeneissä (pääasiassa hekin toki vasta avoimessa luokassa), mutta totesin, ettei minullakaan ollut mestariluokan kylttejä vastaan mitään. Siellä toki on joitakin, joita Geisha ei vielä ostaa (esimerkiksi merkille pysähtyminen), mutta sitten treenataan ja opetellaan.

Miksi mamma on hodarina

Paras mennä viereen nukkumaan.

Viralliset terveystutkimukset

Patukat ovat nyt käyneet jättämässä lottokupongit Kennelliitolle. Kismet kävi tiistaina Porvoon Avecissa, koska sillä oli samalla olan kontrolli. Kismethän leikattiin Urheilukoiraklinikalla, mutta koska Toijalan Tiiu siirtyi tässä välissä Porvooseen, meni systeri sitten sinne kontrolliin.

Vaikka lääkäri antoi maaliskuussa todella varauksellisen paranemisennusteen, on Kismet ehkä odotusten vastaisesti parantunut todella hyvin. Liikerata olkanivelessä oli normaali, röntgentutkimuksessa tuoreistettu alue oli alkanut täyttymään hyvin. Pieni alkava osteofytoosi löytyi olkanivelen takaosasta nivelkapselin kiinnityskohdasta. Nivelrikkoa ei vielä ollut.

Rally-tokoa saa treenata vapaasti ja agilityynkin tuli lupa aloittaa, toki seuraten Kismetin olkapään reaktiota. Jos näyttää sieltä, että olka lähtee oireilemana, niin sitten agi kannattaa jättää siihen. Kontrollikuvausta lääkäri suositteli kahden vuoden päästä, paitsi jos agility aloitetaan, niin sitten olisi hyvä jo vuoden päästä katsoa tilanne.

Kismetiltä tutkittiin siinä ohella virallisesti polvet, lonkat, kyynärät, selkä ja olat.

Nuolen kohdalla osteofytoosi, ympyröidyn alueella tuoreistettu alue

                                                               

Kennelliiton tuomio:

Polvet: 0/0
Lonkat: A/A
Olat: terve/sairas(operoitu)
Kyynärät: 0/0
Selkä: VA0, LTV0

Geisha sitten puolestaan pääsi ottamaan iltakännit seuraavana päivänä Vetsonilla. Järjestämäni joukkotarkastus täyttyi Magical Joyn koirilla ja Geishan lisäksi siellä oli kaksi kasvattajan koiraa ja kaksi muuta kasvattia.

Geishalle otin täyden lähes täyden kuvantamisen, eli neidiltä tutkittiin silmät, polvet, lonkat, kyynärät, olat, ja selkä.

Kävimme ensin tutkituttamassa silmät (kaikki ok) sekä polvet (0/0), jonka jälkeen neiti sai rauhoituspiikin pyllyyn ja menimme odottamaan takaisin aulaan. Varmaan ei mennyt kolmeakaan minuuttia, kun Geisha simahti totaalisesti.

Siinä odoteltiin hetki, että muiden silmät saatiin tutkittua ja sitten aloittivat röntgenkuvaukset. Täytyy sanoa, että tahti oli todella nopea. Muistan kun Lunalta kuvattiin lonkat ja kyynärät 2015, niin siihen meni melkein pari tuntia aikaa. Ja kun Laralta tutkittiin lonkat, selkä ja kyynärät 2018 joukkotarkissa, niin siinä menikin sitten koko ilta. En muista tarkkaan monelta sinne mentiin, mutta se oli kumminkin päivällä. Kävin Lunan kanssa pitkän lenkin ja oleskeltiin hetki koirapuistossakin, ja kun menin takaisin eläinlääkärille, oli vasta ensimmäinen koira mennyt kuvattavaksi. Jätin Lunan systerille ja menin käymään kaupassa. Sielläkin tuli pyörittyä tovi, kun en mistään löytänyt Frezzan kahvijuomia. Kun pääsin takaisin, taisi se ensimmäinen vasta tulla ulos. Meillä kumminkin meni tunteja, ennen kuin päästiin pois ja kuvattavia koiria ei tainnut olla sitä neljää-viittä enempää.

Nyt kun Geisha nostettiin sisälle, ei tainnut mennä varttiakaan, kun huudettiin että neidin voi tulla hakemaan ja sitten seuraava sisään. Hieman reilussa puolessa tunnissa oli koko poppoolta hoidettu sekä silmät/polvet että röntgenkuvaukset.

 

Siinä koirien heräämistä odotellessa, kävimme kuvat läpi. Geishalla ei ollut missään mitään sanomista. Kaikki pitäisi tulla terveenä takaisin.

Kennelliiton tuomio:

Silmät: OK
Polvet: 0/0
Lonkat: A/A
Olat: terve/terve
Kyynärät: 0/0
Selkä: VA0, LTV0

Siinä sitten vielä odoteltiin koirien heräämistä. Naureskeltiin Geishalle, että taas löytyi yksi piirre, joka on samanlainen Laran kanssa. Neiti sai nimittäin ensimmäisenä herätysaineen, mutta veti tyytyväisenä sikeitä vielä pitkään vaikka muut olivat jo heräilleet. Minä siinä yritin tasasin väliajoin herätellä Geishaa, mutta silmäluomet eivät liikahtaneetkaan. Seuraavaksi tullut colliejoukon omistajatkin naureskelivat ruususen unta nukkuvaa pikku bc:tä. Lopulta neitikin alkoi heräillä, yksi bortsuista oli jo poistunutkin ja kolme muuta makoilivat/istuivat jalkeilla.

Hetki vielä odoteltiin, jotta Geisha heräsi sen verran, että pystyi kävelemään autolle. Meidän aikamme alkoi klo 17 ja olimme ulkona hieman ennen klo 18. Eli oli erittäin nopeaa toimintaa, vahvat suositukset Vetsonille!

Riihimäki KR

 Riihimäki oli meidän syksyn viimeinen näyttely, koska totesimme että loka-marraskuussa pidettävät näyttelyt ovat yli neljän tunnin ajomatkan päässä, joten emme sinne asti jaksa lähteä. Seuraavan kerran paimenet pyörähtävät kehässä Messarissa.

Riihimäellä tuomarina oli Jari Laakso, ja bordercollieitahan oli ilmoitettu huimat 132 kappaletta. Näistä iso osa oli käyttölinjaisia, jotka tulivat hakemaan varmaa harrastus-H:ta. Mutta mahtui sitä mukaan mukavasti näyttelylinjaisiakin. Avo-luokan nartut oli siirretty Tammelin Tuula-Maijalle.

Magical Joyn kasvattaja oli kanssa ilmoittanut koiriaan, joten olimme sitten molemmat sitten hyvissä ajoin ennen urosten kehän alkamista paikalla. Minä pitelin meidän paimenia, kun systeri auttoi telttojen pystyttämisessä, jonka jälkeen pakattiin koirat telttaan. Täytyy sanoa, että yllättävän hyvin koirat tulivat toimeen,  Geisha ja Lara olivat isossa boksissa reunimmaisena, sitten oli turisti-Luna näyttelyrattaissa, sitten oli JJ (Tel Quessir Money Well Spent), sitten siitä metrin päässä oli kasvattajan Sina (MJ Quick Ibizoraya) ja Chaplin (Korsakov's Flash of Magical Joy) ja näiden vieressä rattaissa kasviksen Pipa (Korsakov's Artic Blast). Minä istuin Geishan ja Lunan edessä ja minun toisella puolella oli Charlie (MJ Flash of Quicksilver). Geishallahan on juoksut olleet noin viikon ja Kismetkin aloitti juoksunsa sitten tähän samaan torstaina/perjantaina. Mutta siitä huolimatta koira tulivat keskenään toimeen sen verran, että eivät välittäneet vaikka toiset tulivat ja menivät boksien ohi ja välillä oli pari-kolme-neljäkin koiraa bokseista ulkona samaa aikaa, kun piti vaihdella vauhdilla.

Uroksissa Charlie luokkansa toinen ERI-SA:lla. Chaplin oli veteraanien ykkönen ERI-SA:lla ja Vet-Sertillä. Parasuroskehässä Charlie tuli jälleen toiseksi ja otti SERTin. Chaplin otti kolmannen sijan ja oli lopulta VET-VSP.

Sitten alkoi nartut. Junnunarttuja oli 11 kappaletta, joista neljä oli käyttölinjaisia. Sieltä tuli EH-ERI asteikkoa ensimmäisille nartuille ja Kismetkin otti ERIn, vaikka liikkeessä oli hieman ongelmia nenän mennessä maahan useampaan kertaan.

Kismet:

”12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, eturinta saa täyttyä iän myötä, hyvä raajaluusto, kaunis pää, erinomaiset sivuliikkeet, hyvät takaliikkeet, edessä vielä nuoren koiran löysyyttä.”

JUN-ERI

Sitten menimme Geishan kanssa. Pikkuneiti nykyään seisoo tosi hyvin paikoillaan, kunhan satunnaisesti tulee namia nassuun. Tuomari kävi kopeloimassa todella nopeasti, jonka jälkeen lähdettiin liikkeelle. Kehä oli jälleen hieman pienehkö, mutta pysyin Geishan perässä suht hyvin. Ensimmäisen ympyrän jälkeen tuomari viittoi jatkamaan ja käski lisäämään vauhtia. Ajattelin jo juoksevani kovaa, mutta kiristin siinä vielä kumminkin hieman vauhtia. Geisha ravasi edelleen hienosti, mutta alkoi nyt vähän vilkuilla taaksepäin. Pitänee harjoitella näköjään useamman kierroksen juoksemista. Edestakaiset liikkeetkin sujuivat melko hyvin, mitä nyt G meinaa kiihtyä käännöksessä.

Geisha:

” 12kk, hyvä rungon pituus, lupaava tilavuus, erittäin lupaava etuosa, tasapainoiset kulmaukset, hyvä ylälinja seistessä ja liikkeessä, kaunis nuoren nartun pää, erinomaiset liikkeet,”

JUN-ERI

Lopulta kilpailuluokassa oli kumminkin seitsemän junnunarttua ja palkintosijat menivät paremman tilavuuden omaaville nartuille.

Joten sileää ERIä tällä kertaa, mutta arvostelut olivat hyvät. Enkä tosissaan itsellä ollut isoja odotuksia muutenkaan, joten tämä on ihan hyvä.

Avo-nartuissa Sina oli ERI-SA, luokkansa toinen ja lopulta sai vara-Sertin. Valioissa Lara oli ainokainen, saaden ERI-SA, mutta ei sijoitusta PN-kehässä.

Lara:

” 5v, tasapainoinen narttu jossa kaikkea voisi olla hiukan enemmän. erinomaiset liikkeet”

VAL-ERI, VAK1, SA

Hieman naureskeltiin, että mikä Laran arvostelussa oli SA:n arvoista. Tuomari kuulemma kaipasi ihan pikkuisen korkeutta lisää, sekä luustoa sekä jotain muuta.

Purimme leirin tässä välissä ja kävin heittämässä tavarat autolle. Lara ja Sina osallistuivat vielä junior-handleriin vaihtokoirina, joten menimme Geishan ja Lunan kanssa kehänreunalle odottelemaan. Lunahan on todella tottunut näyttelyissä/tapahtumissa kävijä, ja vaikka ne normaalisti inhoaa vieraita koiria, niin näissä se ei muista kiinnostu. Geishassa taas sitten on aina alkuun sitä energiaa liiaksikin, joten minulle on helpompi, että Luna matkustaa vaunuissa, joten pystyn keskittymään Geishaan ja tavaroiden roudaamiseen.

Laran suoritus oli nopeasti ohi ja palasimme autoille. Päivä oli ollut pitkä, lähdimme seitsemän maissa kotoa ja palasimme kuuden jälkeen. Nyt sitten odotellaan ja toivottavasti joulukuussa olisi jo hieman massaa kehittynyt Messaria varten.

Team Patukat 1-vuotta!

 On kulunut kokonainen vuosi, kun Team Patukat putkahtivat maailmaan keskipäivällä sunnuntaina. Se päivä jäi hyvin mieleen, kun edellisenä yönä ei tullut nukuttua Laran läähättäessä korvanjuuressa koko samperin yön. Aamupäivällä sama meno jatkui ja yritimme systerin kanssa saada synnyttäjää kiinnostumaan pentulaatikosta, kun tuleva mamma halusi oleskella mieluiten tutussa paikassa takan alla. Systeri oli kasvattajaan yhteydessä, joka sanoi että vielä on pitkä matka synnytykseen, eli olkaa ihan rauhassa. Systerin eläinlääkärikaveri E. piti tulla meille myös ja odotti soittoa, että milloin alkaa tapahtua. Yhtäkkiä lorahti kasa nestettä ja me olimme systerin kanssa aivan varmoja, että synnytys on alkanut, mutta kasvattaja oli edelleen sitä mieltä että tuskin on. Tästä ei sitten mennytkään kauaa, kun Lara alkoi ponnistella, jolloin sitten tulikin kiire soittaa sekä E:lle että kasvattajalle, että kyllä se nyt vaan synnyttää.

E. hyppäsi autoon ja hurautti Helsingistä meille parissa kymmenessä minuutissa ja juuri sopivasti auttaakseen ensimmäisen patukan maailmaan. Kasvattaja puolestaan lähti Espoosta vanhempiensa luota ja oli puhelinyhteydessä koko matkan ajan. Hän kerkesi paikalle hetki ennen toisen ja viimeisen patukan syntymää.

Seuraavan yöt olivat aika unettomia, kun Lara oli synnytyksen jälkeen kipeähkö ja ensikertalaisella kesti muutama päivä päästä jyvälle, mitä ne pennut oikein ovat. Mutta siitä se sitten lähti ja vuosi on nyt kuljettu näiden hulivilien kanssa.

Parinviikon päästä käydään jättämässä lottokuponki Kennelliitolle, jotta pystymme tekemään lopulliset jatkosuunnitelmat harrastusrintamilla.

Geisha – säkä n. 44-45cm, paino 13,5kg

Pikkuneiti, josta toivoin niin medikokoista, valitettavasti kasvoi kumminkin hieman rajan yli. Ainakin näin kotimittauksissa.

Geisha on treenannut minun kanssa pentukursseilta päästyämme ohjatusti pääasiassa rally-tokoa. Tokoa olen ottanut sitten itsenäisesti. Neiti on todella taitava, rallyssa osataan aikalailla kaikki alo- ja avo-luokkien liikkeet, eikä ylemmissä luokissakaan ole montaa opetettavaa liikettä. Toki, alempien luokkien liikkeissäkin on pari jotka vaativat vielä hienosäätöä. Seuraaminen on ehkä se isoin haaste. Geisha osaa seurata, sen seuruupaikka on treenatessa vaan puolisen metriä liian edessä, aiheuttaen sen, että potkin neitiä polvella päähän suurimman osan ajasta. Omituista on, kun G tarjoaa seuruuta ihan lenkillä, paikka on täysin oikea. Mutta sitten treeneissä se siirtyy eteen. Tätä työstetään koko ajan, onneksi olen suunnitellut kisat vasta ensivuodesta alkavaksi. Ja tarvitsemme toki myös palkattomuustreenejä.

Systeri sitten on tehnyt agilityn alkeita Geishan kanssa, kun Kismetin agi-ura on edelleen hieman vaakalaudalla. Parinviikon päästä on Kismetin olkapääkontrolli ja sitten tiedetään enemmän.

Luonteeltaan Geisha on (onneksi) edelleen näistä se hiljaisempi, mutta helpommin kierroksia keräävä. Varsinkin, jos Lara tai Kismet on mukana. Jos sisko tai emä kiihtyy, kiehahtaa Geishalla heti yli ja sen rauhoittaminen on hankalaa. Yksinollessaan nämä kiihtymiset eivät ole niin pahoja ja huomattavasti helpommin rauhoitettavissa.

Kiihtymiseen liittyy sitten myös napsimista. Tämä on onneksi tässä ajan kanssa vähentynyt, ainakin minua kohtaan, kun olen pyrkinyt nyt opettamaan, että huomiota saa kun istuu nätisti paikoillaan. Hyppimällä huomio loppuu. Mutta edelleen joutuu olemaan tarkkana, jos Geishan päästää tervehtimään muita. Varsinkin jos siinä on Kismet/Lara kiihdyttämässä vieressä.

Lenkeillä Geishalla on hirveä vauhti päällä, varsinkin jos ollaan systerin kanssa lenkillä, koska minä olen ilkeä enkä salli vetämistä, niin me G:n kanssa pysähdymme ja systeri katoaa Laran ja Kismetin kanssa kauemmas. Neiti osaa tulla takaisin vierelle ja matka jatkuu, mutta jos sillä on kiire muiden perään, niin voi olla että suurin osa lenkistä on pysähtelyä. Yksin tai kaksin Lunan kanssa, tätä ongelmaa ei oikeastaan ole. Ihan satunnaisia vetohetkiä toki tulee, mutta tällöin usein riittää se yksi tai kaksi pysähdystä, jonka jälkeen Geisha taas tajuaa mitä halutaan ja siirtyy kävelemään rauhallisemmin. Koirien ohituksessa on vielä työtä, mutta neiti ei onneksi rähise. Se aloittaa yleensä kovan vedon ja useimmiten vetää koiran ohi.

Kismet – säkä n. 49-50cm, paino 15kg

Kismet sitten. No, on ensinnäkin edelleen se äänekkäämpi. Jos asiat eivät tapahdu neidin haluamalla tavalla tai nopeudella, tulee yleensä äänekästä palautetta. Muuten väittäisin Kismet olevan näistä kahdesta se rauhallisempi.

Lenkeillä Kismet bongaa vähän kaikkea (mikä sitten kiihdyttää Geishaa), ja haukkuu helposti kaiken oudon mikä ulkona tulee vastaan. Vieraat koirat bongataan myös jo kaukaa ja yleensä aiheuttaa pomppimisreaktion.

Kismetillä sitten esiintyy ruokaan kohdistuvaa resurssien omimista, ainakin Geishaa kohtaan. Ongelma on se, että Geishalla ei tarvitse olla sitä ruokaa, vaan riittää että Kismet kuvittelee että Geishalla on jotakin. Yleensä tilanne lähtee siitä, että Geisha haistelee jotain. Se voi olla vain keittiön matto tai jokin roska. Kismet tämän huomaa ja syöksyy ja nappaa Geishaa naamasta muristen. Geisha yrittää väistää matalana ja pyrkii pois tilanteesta, mutta Kismet blokkaa poistumisen. En tiedä kuvitteleeko Kismet, että Geishalla on siinä vaiheessa jotain, jota G yrittää piilotella. Usein Geisha pääsee turvaan pöydän/tuolin alle, mutta välillä tulee myös tilanteita, jossa Kismet ajaa toisen paikkaan, josta vaan ei pääse piiloon. Kismet ei tässä vaiheessa reagoi mihinkään suulliseen komennukseen ja koskemalla K:hon se aloittaa tappelun. Geisha kuuntelee ja olen usein saanut neidin pujahtamaan portista turvaan yrittäen itse samalla blokata Kismettiä koskematta siihen. Mutta tappeluitakin on valitettavasti tullut, alkaen siitä että erottaja on osunut K:hon, joka hyökkää ja G sitten tietysti puolustautuu. Yleensä nämä ovat onneksi näyttäneet pahemmalta kuin mitä on lopputulos. Tappelut yleensä päättyvät siihen, että Kismet saadaan irti ja erotettua toiseen tilaan.

Patukoille onneksi riittää, Kismet pidetään hetken erillään ja sitten ne voidaan taas vapauttaa samaan tilaan. Geisha saattaa hieman varoa ja seurata tilannetta pöydän alta, jolloin Kismet Lunamaisesti ihmettelee, että miksi toinen on tuollainen.

Kismetiltähän leikattiin toisen olan OCD maaliskuussa 22. Kuntoutusaika oli aivan kauheaa, kun joutui rajoittamaan silloin kuudenkuukauden ikäistä pentua, joka ei arvostanut asiaa sitten ollenkaan. Siitäkin päästiin onneksi yli ja fyssarien, jumppausten ja muun kuntoutuksen ansiosta elää tällä hetkellä normaalia elämää, vaikka leikanneen ortopedin mukaan ennusta oli erittäin varauksellinen. Kismet on myös päässyt hieman tekemään varovaisia agilitytreenejä, mutta jatko tosissaan riippunee nyt kontrollista.

Luna pääsi seuraneidiksi Geishan rallytreeneihin

Molemmat ovat aika puikeloita vielä rakenteeltaan, Geisha kyllä muuten valmiimpi kuin Kismet. Mutta hieman tässä on alkanut junnuvaliohaaveet kadota, kun aika loppuu kesken. Onhan meillä toki vielä puolivuotta aikaa, mutta talvella noita näyttelyitä kun ei pahemmin ole. Messariin on tarkoitus ilmoittaa kaikille kolmelle päivälle ja sitten alkuvuodesta taisi olla Lahdessa ja Turussa näyttelyt. Siinä ne melkein olikin. Oli tässä loka-marraskuussa toki Keski-Suomessa pari näyttelyä, mutta tuskin nämä junnut nyt kerkeävät kuukaudessa rakenteellisesti aikuistumaan, että kannattaa lähteä yli neljän tunnin ajomatkan päähän. Toivotaan, että jos joulukuun mennessä olisi näkyvissä jotain kehittymistä. Olemme toki menossa Riihimäelle, kuten 130 muutakin, joten sieltä nyt ei ole odotettavissa mitään isompaa tulosta. 

Geisha aloitti ensimmäisenä näistä kahdesta juoksut päivää ennen 1-vuotissynttäreitä. Nyt jos Geisha seuraa Laran kaavaa, pudottaa se turkkinsa noin 4 kuukauden päästä kokonaan. Eli tämä ajottuisi tammikuun lopulle, eli vikan junnukehät vedetään sitten varmaankin nakuna. Toivottavasti kroppa olisi kehittynyt aivan täydelliseksi että karvattomuus ei siellä haittaisi.

Porvoo KR

Jälleen kerran pestiin koirat edellisenä iltaja, pakattiin tavarat ja lähdettiin aamulla näyttelyhommiin. Tällä kertaa matkassa olivat vain molemmat Patukat. Jälleen kerran näyttelyn tuomari oli vaihtunut, meillä piti olla Harri Lehkonen, mutta tilalle oli tullut Harry Tast. Systeri oli aikaisemmin todennut, että Tast on ollut tuomari, jolle hän ei ole halunnut Laraa koskaan viedä, mutta nyt kun nämä näyttelyt alkavat olla jo vähissä, niin pakko sitä on käydä kokeilemassa.

Junnunarttuja ei ollut kuin viisi, joista yksi oli jo junnuvalio. Eli mahdollisuudet olivat ihan kohtalaiset, jos tuomari sattuisi tykkäämään jommastakummasta.

Bordercollieita ennen oli joitakin yksittäisiä rotuja. Joten siinä kerkesi hieman katsomaan arvostelutapaa, toki kun ei seurannut kirjallisia arvosteluja, niin aivan tarkkaa tietoa ei toki saanut. Ennakkotietona oli, että tuomari on tarkka liikkeistä sekä hampaista.

Ensin ajattelin, että tuomari antaa omalla tavallaan aika paljon anteeksi, kun kehässä oli junnunarttu-maremmo, joka oli pelkkää luuta ja nahkaa, pelkäsi tuomaria eikä oikeastaan liikkunutkaan, koska se pelkäsi niin paljon ja tuomari antoi tälle H:n.

Sitten lopulta alkoi bordercolliet. Uroksia seuratessa tuli heti muutama huomio ilmi. Tuomari tykkää selvästi raskasrakenteisemmista koirista, kaikki koirat, jotka saivat kommentin kevyestä rakenteesta/luustosta saivat arvosanan T-H. Tässä vaiheessa jo ajattelin, että ei me kovin hyvillä tuloksilla täältä lähdetä. Liike oli toinen tärkeä ja häntä ei saanut nousta. Häntähän ei ole ongelma oikeastaan kummallekaan pennuista, mutta liike toki voi olla, jos G lähtee rynnimään.

Lopulta urokset olivat ohi ja nartut alkoivat. Naureskeltiin siinä rivissä ollessa, että ensimmäinen junnunarttu oli kunnon tukkajumala ja kaikki muut sitten ei-niin-turkikkaita. Kyllä Geishalla ja Kismetillä on pitkä pääliturkki, mutta pohjavillat puuttuvat. Kahdella muulla sitten oli pääliturkissakin hieman sanomista. Liikkeet meni minusta ihan hyvin, Geishalla oli toki vauhtia, mutta rynnimään se ei lähtenyt.

Ensimmäinen junnu otti tietysti ERIn, ja sen jälkeen sitten tulokset tippuivatkin. Toisena ollut otti T:n ja tämä esittäjä oli siitä ihan äimänkäkenä, kun koira on normaalisti saanut enemmän ERIä kuin EH:ta. Mutta tässä vaiheessa varmistui, että nyt ei kyllä kisata mistään tuloksista. Kismet meni kehään kolmantena.

” 11 kk. Rungossa oikeat mittasuhteet, mutta rintakehä vielä keskeneräinen ja kokonaisuus ilmava ja kauttaaltaan kapea. Kaunisilmeinen narttumainen pää. 1 P2 puuttuu. Avoimet kulmat. Hyvä laatuinen turkki. Löytää kehässä oikean paimenkoiran liikemallin.”

JUN-H

Sitten menin Geishan kanssa. Neiti pysyi ihan hyvin paikoillaan ja liike minusta sujui hyvin.

” 11 kk. Keskikokoa pienempi, kevytrakenteinen juniori. Runko vielä kauttaaltaan kapea. Kuonon tyvi kevyt. 1 P2 puuttuu. Edessä avoimet takana hyvät kulmat. Hyvälaatuinen yksinkertainen turkki. Juoksee kiireisesti, mutta askel kuitenkin ehtii venyä.”

JUN-H

Ja kaikki loput junnu- sekä nuoret nartut jatkoivat tätä tasaista H linjaa. :’D  

Mutta oli ensimmäinen tuomari, joka huomasi hammaspuutoksen/set. Tai no Geishalla huomasi puuttuvista vain tuon yhden. Kun katseli tuomarin aikaisempia arvosteluja, ei hän kyllä hammaspuutoksista ole pahemmin rokottanut, eli eiköhän tämä H mennyt nyt pääasiassa keveyden piikkiin kuten monella muullakin.

Mutta tätä tämä näyttelymaailma on, ellet satu omistamaan aivan huippuyksilöä. Yksi tykkää äidistä, toinen tyttärestä, kolmas molemmista ja neljäs ei kummastakaan.

 Tällä tuomarilla tuntui olevan myös tapa, että jos jokin oli ok, niin siitä ei yleensä ollut mainintaa. Ja naureskeltiin (hammaspuutosten lisäksi) sitä, että Geisha sai kommentin pohjavillan puuttumisesta, mutta Kismetin karvattomuutta ei sitten ”huomattu”.  Huomasin myös, että tuomari totesi heti G:n nähtyään että ”kevytrakenteinen ja runko kapea”, eikä siis koskemalla tutkinut. Mietin, että kuinka paljon pohjavillan olemassaolo olisi tähän vaikuttanut, koska ulospäin se rakennehan vahvistuu, kun turkki on paljon paksumpi. Toki, olisi ne kommentit tulleet siinä vaiheessa, kun hiplailu alkoi, mutta näin pohdintana.

Seuraava yritys on Kismetillä Hyvinkäällä ja Geishalla Riihimäellä. Sen jälkeen melkein mennääkin vasta joulukuussa messariin. Toivottavasti pennut olisivat kasvattaneet pohjavillansa takaisin siihen mennessä (eivätkä varsinkaan pudottaneet pääliturkkiaan).

Forssa KV

Arvatkaahan kuka sitten oli unohtanut ilmoittaa koiransa näyttelyyn? Tajusin näyttelyä edeltävänä sunnuntaiyönä, että enhän minä ole saanut vahvistusta koko näyttelystä. Enkä numerolappua enkä mitään muutakaan. Siinä alkoi sitten mukava selvittäminen ja lopputulema oli se, että minulla oli jäänyt ilmoittautuminen kesken. Voin sanoa, että pikkaisen ärsytti ja sen yön yöunet melkein menivät siinä.

Mutta ei voinut enää mitään.

Olin varannut tiistaille vielä Mia Puskan vetämät näyttelytreenitkin Geishalle lauantaita varten, mutta mentiin nyt sitten treenaamaan muuten vaan. Tällä kertaa kouluttamassa oli myös Tino Jalonen. Geisha taas näytti meidän ongelman oikein näyttävästi. Aloitimme Tinon kanssa. Ensimmäisellä kierroksella juostiin ensimmäisenä ja se sujui hyvin niin kauan kunnes saatiin ympyrä tehtyä ja loppupää kiinni. Yksilöliikkeetkin sujuivat vielä melko hyvin, vaikka selkeää kiihtymistä siinä oli jo havaittavissa, kun liikuttiin kohti muita koiria. Tinon tutkiessa Geisha pitkästä aikaa vetäisi takamuksen maahan. Tätä se on viimeksi tehnyt pari kertaa Venyvän Koiran näyttelytreeneissä huhtikuussa. Tino kysyi, että onko sillä juoksut olleet jo, johon totesin että ei. Hän pohti että voi hyvin olla syy tälle käytökselle. Voihan ne juoksut sieltä lopulta olla tulossakin, ota ja tiedä.

Siirryimme sitten Mian luokse. Selitin hänelle meidän ongelman ja hän pyysi meitä juoksemaan ensin yhden ympyrän yksin. Taas yksin mentäessä meno oli ihan ok, mitä nyt pariin otteeseen G oli siirtymässä laukalle. Mia totesi, että itseasiassa tästä jo heti näki, että Geisha bongasi kierroksen aikana kolme kertaa muut koirat. Ja silloin se meinaa jatkaa suoraan eikä jatka ympyrällä liikettä.

Mia käski juoksemaan seuraavan kierroksen niin, että koko ajan pienennän ympyrää. Voin sanoa, että tämä onkin yllättävän vaikeaa, kun ympyrä menee tarpeeksi pieneksi. Ja vauhti on kumminkin juoksunopeudessa. Saimme kumminkin siihen sen, mitä Mia halusi, että Geisha meni vähän hämillään ja joutui lopettamaan bongailun ja keskittymään kääntymiseen. Tällöin otimme toisen koiran mukaan, joka juoksi ulommalla ympyrällä, kun minä menin Geishan kanssa pienemmällä. Neidillä oli taas suunta enemmän eteenpäin kuin ympyrällä. Lopulta G taas hieman rauhoittui ja lähti kulkemaan ympyrässä. Mehän vedimme kierroksen nopeammin kuin tämä toinen koira ulkokehällä, joten pääsimme heidän perään juoksemaan. Kuljimme hyvin varmaan sellaisen viitisen metriä, jonka jälkeen Mia käski stopata ja palkata Geishan.

Palasimme siitä vielä Tinon luo, jossa tehtiin ryhmässä liikkumista. Tässä vaiheessa neiti sitten pisti ihan ranttaliksi, eikä suostunut pysymään ravilla oikeastaan ollenkaan. Yritin Mian ohjeen mukaan juosta enemmän sisempänä, mutta useampi koira versus yksi koira taisi sitten olla Geishalle taas liikaa.

Tino sitten käski tehdä ympyrän oikealle aina kuin Geisha veti. No, kiihtymystila oli sellainen, että mehän ei kuljettu kuin askel-kaksi ja mentiin ympyrälle. Ainut vaan että siinä ympyrällä neitihän sitten bongasi ensin Mian luona olevat koirat, sen jälkeen meidän takana tulevan koiran ja sitten lopulta taas sen edessä juoksevan koiran. Ja tämä toistui joka kerta parin askeleen jälkeen. Tino siinä totesi, että koiraa voi myös kieltää. Pikkasen siinä kirosin mielessäni, että jos minun sen hetkiset ”eit” ja kieltoäänet eivät olleet hänen mielestään kieltoja, niin pitäisikö minun muka karjua ja rykästä hihnasta?! Kierroksen jälkeen Tino sitten vielä kysyi, että mikä hihna minulla on. Totesin että nahkainen sekä hihna että Geishan kaulassa oleva osa. Tino siinä sitten pyöritti silmiään erittäin näkyvästi ja käski hankkimaan snakeketjun, mikä juuri ja juuri menee neidin pään yli.

Voin sanoa, että ei ollut nyt Tinon osalta mitenkään sellaiset hyvänmielen treenit, pikemminkin ärsytti ihan sikana. Ja ärsyttää tätä kirjoittaessakin.

Yritäppä tästä nyt lähteä ovesta ulos.

Mutta sitten sinne Forssaan, johon Geisha sitten tuli vain turistiksi. Turistiksi tuli myös Luna, koska äitillä oli jotkut juhlat eikä voinut ottaa sitä hoitoon. Ja en halunnut jättää snaapelia yksin kotiin niin pitkäksi aikaa, kun tiedossa on ettei meidän veteraanineiti ota yksinoloja kovin hyvin.

Pakkasin sitten muutenkin jo täpötäyteen autoon Kismetille toipilasaikana ostetut näyttelyrattaat mukaan. Lunahan osaa kyllä käyttäytyä näyttelyissä paljon paremmin kuin tavallisella lenkillä, mutta kun joudun keskittymään siihen ettei Geisha nykäise yllättäen johonkin, ajattelin Lunan olevan parempi matkustaa rattaissa.

Täytyy sanoa, että rattaat helpottivat myös tavaroiden kantamista kehän viereen. Luna on onneksi elämänsä aikana joutunut odottelemaan boksissa niin monta kertaa, että hetken alkuihmettelyn jälkeen spanielineiti totesi tämän varmaan olevan taas yksi näistä kerroista ja rupesi sitten makoilemaan rauhallisena.

Kävin Geishan kanssa ostamassa Milopetin osastolta sitten sen snake-ketjun. Myyjän kanssa niitä siinä testailtiin, kun kerroin mitä haen ja päädyttiin lopulta 40cm ketjuun. Geishalla on tosi kapea kaula, vaikka siinä onkin ihan hirveä karvoitus. Mutta 35cm ketju ei sitten meinannut enää mennä pään yli. Olisi sen varmaan pakolla saanut kaulaan, mutta sitten poissaaminen olisikin toinen juttu.

Ostin samalla sitten ketjuun sopivan nahkaisen hihnan. Olen varmaan täälläkin jo sanonut, mutta minulla on sormien nivelet jostain tuntemattomasta syystä kipeät. Ne on ok, kun niihin ei kohdistu painetta, mutta annas olla jos minulla on jokin kapea hihna ja koira vetää. Käytin pitkään alkuun satiininauhahihnaa, mutta kun iltaisin en meinannut saada itkemättä kivusta leipää voideltua (kun veistä painoi leipää vasten), totesin että minun on pakko saada joku paksumpi hihna. Ihan tavan lenkeillekin olen jo joutunut hankkimaan useamman hihnan, kun muutamien viikkojen käytön jälkeen totean että en pysty hihnaa pitelemään. Olen lenkeillä pyörittänyt hihnan kämmenen ympärille niin ettei paine osuisi sormiin, niin nyt minulla on sitten koko kesän ollut ulkoreuna käsistä rikki.

Mutta palaten taas näyttelyihin, niin kokeillaan nyt näillä vehkeillä. Palattiin Gn kanssa takaisin leiripaikalle. Forssaanhan oli tullut tuomarimuutos. Bordercollieilla piti olla Tino Pehar, mutta se oli vaihtunut Smolic Nikolaan. Tuomaripulinasta löytyi aika paljon negatiivistakin kommenttia kyseisestä tuomarista, mutta lähdimme kumminkin kokeilemaan onnea. Ilmoitetuissa koirissa oli käynyt kunnon kato, 32 ilmoitetusta koirasta paikalla oli 17. Kuudesta junnu-uroksesta oli paikalla 1 ja yhdeksästä junnunartusta 5.

Todettiin jo urosten kohdalla tuomarin olevan hieman ”outo”, jos voi näin asiaa kuvailla. Hän kävi parasuroskehässä ottamassa avo-uroksen hihnan esittäjältä pois, kun halusi koiran juoksevan pitkällä hihnalla. Tämä koira ei ollut montaa kertaa kehässä ollut, eikä siten osannut juosta edellä, joten esittäjä piti sitä lyhyemmällä hihnalla, jotta uros pysyi ravissa. Sehän ei tuomarille käynyt, vaan koirat piti esittää pitkässä hihnassa.

Urokset oli nopeasti ohi ja tuli junnunarttujen vuoro. Tästäkin luokasta puuttui muutamia koiria. Arvostelut menivät taas rivakasti. Kismetin kohdalla tuomari oli katsonut pikaisesti pään ja hampaat ja kylkiin koskettuaan oli todennut tyyliin ”tsot tsot liian laiha”. Systeri lähti siitä Kismetin kanssa liikkeelle, jonka jälkeen nousi EH lappunen.

Correct size. Today out of condition. Correct head and expression. Correctly angulated. Good topline. Moves correctly. Today slim. Need more body subtance.

Hieman hassusti, kilpailuluokassa tuomari sijoitti purentavikaisen junnunartun (jolle oli vielä sanonut, että ei sitä tällä kertaa hylkää purentavian takia) Kismetin edelle. Laihuus on siis purentavikaa isompi ongelma.

Kauaa ei tarvinnut odottaa, että Laran valioluokka alkoi. Pientä kummastusta aiheutti se, että tuomarin mielestä myös Lara oli liian laiha. Kismet on hoikka ja sen tuloksen ymmärtää, mutta Lara on kyllä aika kaukana hoikasta. Ei se lihava ole, mutta ei se kyllä laihakaan ole.

Correct size. Good head and expression. Correct neck and shoulders. Correct topline. Correct hindquaters. Moves quite narrow behind. Today slim and out of condition.

Sitten kun sijoittuneita katsoi, niin selvästi tuomarin mieleen olivat raskasrakenteisemmat ”aussimaiset” koirat.

Täytyy sanoa, että tämän jälkeen minua ei hirveästi harmittanut, että se Geisha jäi ilmoittamatta. Geisha ei ole läheskään niin hoikka kuin mitä Kismet on, mutta on se tällä hetkellä hieman hoikempi kuin Lara. Molemmat ovat olleet lihotuskuurilla ja painoa on kertynyt kohta kilon verran lisää. Eli ehkä Porvoossa ovat jo lähempänä normaalipainoa.

Lara - Kismet - Geisha. Ei se Lara kovin laihalta näytä...

Kävimme myös Touhussa ja Temmellyksessä Kodan ja Cooperin kanssa. Paimenet ja tollerit pärjäsivät hienosti keskenään, mitä nyt Koda ja Cooper metsästi tennispalloja ja paimenet sitten juoksentelivat keskenään.

Geishan lempipaikka oli kahluuallas. Sinne se juoksi pidemältäkin steppailemaan.

Meille osui aika kuuma tunti Touhussa, joten käytimme paimenet vielä uimassa sen jälkeen.

Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.

Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella.