Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.

Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella.