Vireenhallintaa

Geishan pentukurssilla otettiin tällä kertaa hieman vireenhallintaa. Eli tehtävänä oli vaihdella leikkimisen ja taukomaton välillä. Tuo leikkiminen jännitti hieman itseä, vaikka Geisha kyllä leikkii kotona, niin treeneissä se ei ole tähän mennessä ihan hirveästi innostunut leikkimään. Mutta tällä kertaa tilanne oli helpotukseksi toinen. En tiedä vaikuttiko se, että meitä ei ollut tällä kertaa kuin kolme (Geisha + valkkarit), joten meillä oli reilusti tilaa leikkimiselle. Minulla oli Geishan lempi mustekalalelu mukana, jonka kanssa pääsin hieman juoksemaan karkuun, jolloin pikkuneitikin innostui kunnolla leikkimään. Joudun kyllä pysyttelemään hieman kauempana taukomatosta, koska se myös veti Geishaa hirveästi puoleensa.

Ei niin onnistunut perhepotretti

Paremmin onnistunut otos

Geisha siis innostui repimään mustekalaa oikein urakalla ja kun leikkiminen loppui, lähti se ”matto” käskyn kuultuaan tuhatta ja sataa matolle makaamaan. Se tosin nopeasti muuttui ennakoinniksi ja pikkuneiti yritti aina välillä leikin välissäkin vilahtaa matolle.

Teimme tätä kolmessa eri kohdassa, aina siirtyen taukomaton kanssa toiseen paikkaan huonetta.  Geisha hienosti jatkoi leikkiä kunnolla ja rauhoittua kun oli sen aika. Tosin kolmannella leikkikerralla alkoi jo oma kunto olla koetuksella, kun siinä yritin eläytyä leikkiin parhaani mukaan ja selvästi alkoi Geishakin jo väsymään. Tai sitten se reagoi siihen kun minun virta väheni. Mutta siitä huolimatta pikkuG leikki minusta nyt todella hyvin.

Loppuun otimme hieman kohdetyöskentelyä ja tassutargettia. Olin tätä(kin) treenaillut jo ennestään, mutta aina on hyvä kerrata. Geisha näyttikin taitonsa ja liikkui hienosti sekä oikealle että vasemmalle etutassut targetilla, kun minä liikuin targetin toisella puolella. Joten kouluttaja laittoi meidät treenaamaan sivulletuloa targetilla. Tämähän olikin sitten Geishalle uutta, koska tähän mennessä se on joutunut liikkumaan päinvastaiseen suuntaan minusta katsottuna ja nyt sitten piti lähteä tulemaan minua kohti.

Kyllä me tähänkin saimme jo selvästi alkua tehtyä, pikkuneiti otti jo muutamia askeleita kohti perusasentoa, mutta en tiedä tekikö meidän koroke tehtävästä hieman hankalamman, kun se oli suorakulmion muotoinen eikä pyöreä.

Luna puolestaan on hyvin oppinut nyt pyörähtämään stop-käskystä ja tämä onnistuu jopa pidemmällä matkalla. Seuraava ongelma tuli tosin tiistain treeneissä eteen. Ajatushan oli, että ohjatussa lähetän Lunan keskikapulalle ja tällä stop-käskyllä saisin sen tekemään kiepsahduksen ja kääntymään nokka minua kohti. No, snaapeli ei ole osannut yhdistää sitä stoppia mitenkään tähän liikkeeseen, saati, että siinä pitäisi pysähtyä. Luna on niin menossa kapulalle, ettei se reagoi stop-käskyyn ollenkaan. Joudun huutamaan seis-käskyn, jolla sitten pysähdytään, mutta ollaan taas aivan vinossa. Kyllä se stop-kiepsahdus sitten tehdään, kun vaan ensin on saatu pysähdyttyä. Eli nyt pitää keksiä ja alkaa treenata sitä stopista pysähtymistä.

Luna menetti taas blondinsa

Uuden vuoden uudet treenit

 Aloitimme Geishan kanssa Rallitassun harrastuskoiran perusteet pennuille ja junnuille -kurssilla keskiviikkona. Nyt on paljon ollut systeri ja Kismet mukana, joten tällä kurssilla olimme Geishan kanssa ihan kahdestaan. Plus, neidin hieman aremman ja varovaisemman luonteen takia haluan sille nyt paljon uusia kokemuksia uusissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten ja koirien seurassa.

Näin ensimmäisellä tunnilla pikkuneiti oli ainoa pentu, kun muut kurssilaiset olivat sitten siellä n. 8 iässä olevia, kaksi valkkaria ja yksi käyttislabbis. Yksi koirakko puuttui, joten ehkä ensiviikolla nähdään jääkö pikkuG kurssin ainoaksi pennuksi. Hieman Geishaa jännitti uusi paikka, mutta yllättävän nopeasti se alkoi kumminkin ottamaan itse kontaktia ja pyytämään palkkaa.

Alkuun otimme pientä leikkiä, jossa ensin heitetään nami hihnanmitan päähän, kun koira kääntyi takaisin ohjaajaa kohti, heitettiin uusi nami päinvastaiseen suuntaan. Tätä jatkettiin jonkin aikaa, ajatuksena että koiralle tulee mielenyhtymä siitä, että ohjaajaa päin kannattaa kääntyä. Geishasta tämä oli ihan kiva leikki, mitä nyt välillä piti käydä namin syönnin ohella tutkimassa uutta treenipaikkaa.

Seuraava tehtävä oli kävellä koiran kanssa omalla alueella ja tehdä välillä äkkinäisiä käännöksiä. Koiran pitäisi kääntyä jälleen mukana. Tämä tehtävä ei ollut niin Geishan mieleen, koska pikkuneiti ei oikein tykkää äkkinäisistä/nopeista liikkeistä. Kyllä G. tuli perässä, mutta pysytteli hieman taaempana ja vähän katseli kulmiensa alta.

Seuraavana otettiin hieman LAT-treeniä (look at that). Tavoite tässä olisi, että koira yhdistää häiriön palkkaan ja alkaa tarjoamaan kontaktia palkkaa odottaen (eikä jäisi häiriöön täten kiinni). Eli kun koira noteeraa häiriön sanotaan palkkasana ja palkataan kun koira kääntää katseensa ohjaajaan. Treenasimme tätä alkuun niin, että koirat olivat perusasennossa vieressä ja kouluttaja käveli treenitilaa ympäri. Geisha hienosti tarjosi kontaktia aikalailla koko ajan, pari kertaa teki todella nopeat vilkaisut ja palasi taas kontaktiin.

Seuraavalla kierroksella kouluttaja heilutteli kävellessään isoa pehmolelua, mikä ei Geishalle ollut sen isompi häiriö vaan pikkuneiti edelleen tarjosi kontaktia melko tiiviisti.

Kolmas kierros olikin sitten hieman haastavampi, kun häiriönä oli toisen kurssitoverit. Eli yksitellen jokainen koirakko käveli tilan ympäri. Ei tämäkään ollut Geishalle mitenkään haastava, mutta neiti muutaman kerran useammin vilkaisi ohi meneviä koiria, kuin mitä se oli katsonut kouluttajaa. Labbis jostain syystä pysähtyi meitä ohittaessaan tuijottamaan meihin päin, mutta tämäkään ei häirinnyt. Sitten meidän vuorolla kiertää treenitilan ympäri olikin hieman enemmän haastetta. Vierellä pysyminen meni ihan kuuroille korville, kun piti tutkia uutta tilaa ja pariin kertaan jäätiin tuijottamaan muita koirakkoja. Mutta päästiin me kumminkin lopulta takaisin omalle paikalle.

Joka välissä otettiin hieman rauhoittumista, mikä Geishasta oli se helpoin tehtävä kun tuttu karva-alusta oli mukana. Aina kun alusta osui maahan oli siinä pieni bc jo makaamassa päällä.

Seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäiset näyttelytreenit, johon molemmat patukat osallistuivat. Taas siis uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet koirat. Geisha hienosti lähti tarjoamaan kontaktia heti pari metriä sisälle menon jälkeen. Muut ryhmäläiset olivat selvästi jo huomattavasti kokeneempia, meillä molemmat patukat hieman haparoi seisomisen kanssa, mutta lähti se siitä hissukseen sujumaan. Olen kyllä hieman kotosalla seisottamista treenannut, mutta myönnettävä on että jostain syystä on istumista ja makaamista tullut harjoiteltua paljon paljon enemmän.

Hieman alkuun ihmeteltiin muita, mutta aika kivasti Geisha lähti sitten tekemään töitä minun kanssa. Seisomisessa meinasi se pylly tipahtaa maahan monta kertaa, mutta pitämällä kättä mahan alla alussa, sain neidin hissukseen tajuamaan että nyt ei kuulu istua. Seuraava ongelma seisomisen kanssa olikin sitten itse paikalla pysyminen, kun Geisha sipsutteli koko ajan namin perässä. Liikkuessa ei nyt menty ihan suoraan ja maassa olevat merkit kiinnostivat myös, mutta kyllä sitä silti ehkä liikkumiseksi pystyi kutsumaan.

”Tuomarin” hiplailut sitten ei olleet ihan Geishan mieleen. Ei se karkuun lähtenyt (niin kuin Luna teki ensimmäisen vuoden), mutta selvästi muuten näytti kehonkielellään, että oltiin nyt aika reilusti epämukavuusalueella. Mutta ei kumminkaan niin pitkällä, että lihapullat ei olisi kelvannut.

Harjoittelimme myös hampaiden näyttämistä niin, että kouluttaja teki käsillään pienen renkaan, jonka läpi Geishan piti työntää kuono saadakseen palkan. Kuonon ollessa läpi, kouluttaja hieman nosteli pennun huulia. Niin kauan kun palkkaa tuli koko ajan, tämä oli G:stä ihan ok, mutta kun yritettiin saada siihen kestoa (eli Geisha pitäisi kuonoa käsissä hetken aikaa), niin siinä pää vedettiin pois sekunnin jälkeen.

Mutta kerran olen saanut Lunan tottumaan tuomarin hiplailuihin, niin en uskoisi Geishan olevan isokaan ongelma.

Kävimme koirien kanssa myös Touhussa ja Temmellyksessä ja vaunulla tekemässä lumitöitä. Touhussa ja Temmellyksessä olimme nyt Temmellyksen puolella, jossa emme olleet aikaisemmin olleet (touhussa sitten ollaankin oltu useita kertoja). Lara ja pennut saivat vipeltää vapaana ja Luna kulki alkuun pitkässä hihnassa äidin alueen toisella puolella. Onneksi nuo alueet on isoja, niin siinä pystyi hyvin pitämään pientä hajurakoa.

Menin patukoiden kanssa heinälatoon hetkeksi, jotta Luna saisi myös mennä vapaana, mutta snaapeli sitten tietysti olisi myös halunnut tulla sinne heinälatoon. Joten systeri ja äiti otti pennut hihnaan ja minä lähdin kävelemään Lunan ja Laran kanssa aluetta ympäri.

 

Vaunulla oli tarkoitus pitää pennut vaununpihalla kunnes saamme lumityöt tehtyä, mutta ilma oli kumminkin sen verran kylmä ja Patukat päättivät olla paikoillaan, joten viluhan niille tuli. Joten kaikki koirat odottivat sitten autossa sen hetken kun kaivettiin vaunu ja piha esille. Siitä lähdettiin sitten luontopolulle kävelemään. Voin sanoa että mukavan raskasta oli kulkea, kun lunta oli varmaan 15-20 senttiä eikä kukana ollut siellä hetkeen kulkenut. Menosuuntaan sai Patukat juosta Laran kanssa. Lunta oli pentuja varmaan rintaan asti parhaimmillaan, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Menimme kyllä vain puolikkaan lenkin normaalista, koska vaikka hangessa kulkeminen on hyvää treeniä, on se myös pirun raskasta.

Paluusuuntaan vaihdoimme pennut hihnoihin ja Luna sai mennä vapaana. Yritin kulkea edellä ja pitää snaapelin minun matkassa, mutta eihän se aivan täysin onnistunut. Pennut kulkivat Lunaa nopeammin hangessa ja Kismet oli koko ajan ohittamassa meitä. Hihnalenkeillä Luna tuppaa edelleen pörisemään pennuille, mutta nyt vapaana kulkiessaan se ei sitten välittänytkään lähellä olevasta pikkumustasta. Kyllä siinä tuli kuitenkin varottua, ettei Kismet yllättäen päättänyt hypätä Lunan päälle. Hieman yllättäen, Lunalla ja Kismetillä tuli kumminkin pieni yhteentörmäys, kun Luna oli ohittamassa Kismettiä vasemmalta ja pentu sattui juuri sille hetkellä kääntymään Lunan eteen. Positiivista oli, että Luna vain hieman pörähti pennulle ja jatkoi matkaansa. Taas pieni merkki siitä, että snaapeli on hissukseen hyväksymässä, että nuo pennut nyt vaan roikkuu mukana.

Pennut täyttävät huomenna 16 viikkoa, maanantaina saavat toiset rokotukset ja sitten siitä kolmen viikon päästä onkin jo sitten vapaus treenien suhteen. Kaikkialle kun ei ole saanut mennä ilman täyttärokotussarjaa. 

Hampaat on myös alkanut vaihtumaan, Geishalta on lähtenyt kaksi etuhammasta ja Kismetiltä yksi. Tämä tietää pientä valonpilkahdusta siinä, että tulevaisuudessa häämöttää korvien liimaamisen loppuminen. Se ei ollut sitä mieluisinta hommaa Larankaan kanssa ja nyt noita on tuossa kaksi. Ja jotta taidot ei unohdu, tekee Patukat varmaksi sen, että päivittäin joudun niitä korvia korjailemaan, vähintään naruja kiristämään tai sitten liimaamaan. Pennut siis leikkiessään onnistuvat löysyttämään tai jopa irroittamaan narut ja välillä on sitten liimatkin irti. 

Tässä tulee myös se ongelma, kun joudun niitä korvia korjailemaan ja välillä leikkelemään liimaklönttejä irti, jotta saan uudet laitettua niin korvien karvat alkavat paikoittain olla melko lyhyttä. Yritä sitten siinä saada uutta liimaa laitettua kun ei oikein ole mitään mihin sitä laittaa. Mutta katsotaan mikä tässä on lopputulos. Geishan korvat ovat ainakin nousseet hyvin (ne oli aivan lupat) ja Kismetillä on minun silmääni nätti taitos korvissa (ne taas oli pystyt). 

Patukat päässeet hammaspesun makuun, meillä on iltaisin jono pesuhuoneen
ovella.