Pääsiäisvaunuilua

Lähdimme perjantaiaamusta ajelemaan kohti Inkoota ja asuntovaunua. Luna oli jo paljon paremmassa kunnossa, suoli oli varmaan lopulta(kin) tyhjentynyt, nimittäin mitään ei tullut ulos koko perjantaina. Ruokakin taas maistui hyvällä ruokahalulla.

Vaunulle tuli myös perhetuttava Bemmi-kultsun kanssa. Ajatus oli että Bemmi ja Lara saisivat leikkiä hetken aikaa. Laralla oli tosin juoksut aivan lopussa. Bemmiähän ei ole leikattu, joten ajateltiin että katsotaan miten leikin käy. Jos poika kiinnostuu liikaa niin sitten leikit jäävät siihen.

Meri oli vielä kunnolla jäässä, pilkkijöiden mukaan paksuutta oli 60cm. Koirilla oli siten tilaa temmeltää poukaman jäällä. Bemmi ja Lara leikkivät alkuun todella hyvin. Luna pidettiin kauempana ettei tarttuttaisi pojua ja ärisisi turhaan. Bemmi oli myös hyvin ottanut opikseen ettei Lunan lähelle kannattanut mennä, jos pojalla oli suunta vanhemman neidin luo, niin suunta vaihtui todella nopeaan Lunan aloittaessa murinan.

Mutta jossain vaiheessa Bemmi tajusi Laran juoksut. Pojan huonoksi onneksi, Lara ei arvostanut yhtään että tämä yritti haistella takamusta enemmän. Sitten leikki muuttuikin ahdisteluksi ja Lara yritti häätää kosijaa tiehensä. Bemmi vaan oli aika kova puupää eikä välittänyt vaikka pikkuneiti roikkui hampaillaan toisen turkissa. Hieman poika alkoi väistellä pahimpia näykkäyksiä, mutta silti se jaksoi yrittää uudelleen ja uudelleen. Ajateltiin siinä että katsotaan ymmärtääkö poika jättää Laran rauhaan, jos pikkuneiti nappaa tarpeeksi kovaa, mutta kun sitä ei tapahtunut, niin lopulta jouduttiin laittamaan Bemmi hihnaan kiinni.

Tämä kuva kun ilmestyi näytölle kuvia läpikäydessä, olin onnellinen ettei minulla ollut suussa mitään. Se nimittäin olisi lentänyt näytölle kun purskahdin nauramaan ja sitten ei naurusta meinannut tulla loppua. :'D Oli pakko laittaa tämä myös Facebookiin, missä se tähän mennessä on kerännyt reilu 1800 tykkäystä.

Lara löysi hyvän piilon kun ei enää jaksanut Bemmiä.

Pian Laralle tuli uusi leikkikaveri, leikattu seropipoika Hugo. Näillä kahdella oli taas kivat leikit kun olivat lähempänä toisiaan kooltaan. Lara yritti leikkiä tämän uuden pojan kanssa samalla tavalla kuin Lunan, eli pikkuneiti yritti näykkiä Hugoa jaloista, ainut että pojan matalan rakenteen takia se oli erittäin hankalaa.

Jossain vaiheessa huomasi että Lara alkoi selvästi väsyä, koska se alkoi ärhennellä Hugollekin. Joten menimme vaunuun ja kuinka ollakaan pikkuneiti simahti melkein heti.

Lauantaina sitten lenkkeiltiin kunnolla, ensin käveltiin saaren toisessa päässä olevalle hiekkarannalle ja lähdettiin sieltä jäätä pitkin takaisin. Jää ei pitänyt pientäkään ritinää, mutta silti pysyttelimme aika lähellä rantoja ja kohdissa missä muut olivat jo kävelleet.

Luna ja Lara nauttivat kun saivat juosta jäällä.

Luna komentaa kun ei lumipallo lentänyt tarpeeksi nopeasti.

Tällainen kaveri lenteli jään päällä, piti pitää koiria hieman lähempänä ettei kotka saanut mitään yritys mahdollisuutta.

Piti välillä pysähtyä poseeraamaan.

Joutsenpariskuntakin lensi yli

Ja Lunahan innostui joutsenista, juoksi hetken aikaa perässä kunnes totesi ettei niitä kiinni saa. Mutta niitä piti tuijottaa niin kauan kun ne oli näkyvillä.

Lara ei taas ymmärtänyt joutsenia ollenkaan.

"Me ehdittiin ensin kotilaiturille!"

Luna alkoi jäystää jäätä, jota Lara ei ymmärtänyt taas ollenkaan.

Myöhemmin päivällä kävelimme vielä toiseen päähän saarta ja tulimme sieltä jäätä pitkin pois.

Aamut ja aamupäivät olivat mukavia aurinkoisine säineen, mutta iltapäivällä lämpötila nousi sen verran että alue muuttui kuraiseksi.

Jäätin odottelemaan kun äiti jäi keskustelemaan tutun vastaantulijan kanssa, tytöt päättivät odotellessa alkaa metsureiksi.

Kallis kevät

Kevät, tuo ihana kevät. Ilmat lämpenevät ja lumi sulaa. Noukkimattomat koiranp*skat tulevat esiin ja lähtevät liikkeelle sulavan lumen mukana joka paikkaan. Ja tämä ”kevät” on nyt maksanut minulle noin 300 euroa Lunan vatsataudin muodossa.

Vatsatautihan on neidille aikalailla joka keväinen ongelma. Cockerspanielin korvat kun laahaavat maassa koiran haistellessa niin ne keräävät kaikki lilluvat bakteerit mukaansa. Sitten koira käy juomassa tai syömässä ne samat korvat lilluvat vuorostaan siinä kipossa. Lopputuloksen voinee arvata.

Okei, olisin voinut itsekin vaikuttaa asiaan ennaltaehkäisevästi kaivamalla Lunan korvahupun esiin ja pitämällä sitä vaikka toinen ei sitä rakastakaan. Mutta jotenkin kun ei tämä kevät ole kunnolla vielä kevät niin eihän sitä tullut vielä kaivattua.

Kaikkihan alkoi oikeastaan Larasta. Pikkuneidillä oli ripulia edellisellä viikolla, mutta ei kovin pahana. Yhtenä yönä sen piti päästä kesken nukkumisen ulos, muutan pidätyskyky oli tallella. Eli silloin kuin ulos mentiin niin vatsa oli löysällä, mutta muuta ongelmaa ei ollut. Ihmeteltiin sitä hieman, kun Lara on tähän mennessä ollut rautavatsa että miten se on saanut vatsansa sekaisin. Lunalla oli sillä hetkellä itse asiassa yllättävän kovalla vatsa.

Tein Laralle riisi-naudanmahasekoitusta ja aterioilla molemmat tytöt saivat Gefilus-kapselit. Hiljalleen lähti pikkuneidin vatsa kovettumaan.

Kun sitä ajatteli tilanteen olevan ohi, niin maanantai-tiistai välisenä yönä aloitti Luna. Neljän jälkeen Luna kävi vinkumassa portilla. Ajattelin neidin ensin reagoivan Laraan joka liikkui eteisessä ja kutsuin Lunan takaisin nukkumaan. Tyttö tuli sänkyyn, seisoi hetken tuijottaen minua ja palasi portille. Siinä vaiheessa totesin että nyt Lunalla on oikeasti hätä ja lähdettiin ulos. No vatsahan oli ihan kuralla.

Aamulenkillä vatsa oli edelleen sekaisin, joten päätin jättää Lunalle yksinolon ajaksi sanomalehden lattialle.  Pyysimme myös iskän käymään ulkoiluttamassa tytöt päivällä. Lunahan on sellainen että se pidättää viimeiseen asti ennen kuin tekee mitään sisälle.

Luna pärjäsi hyvin siihen asti että iskä tuli (n. 4 tuntia), mutta iskän mukaan neiti vinkui ja oli kiireellä menossa ulos. Mutta sitten aikaa iskän käynnistä systerin kotiin tuloon (taas n. 4 tuntia) Luna ei ollut kestänyt vaan oli joutunut käyttämään paperia. Onneksi Luna muisti nuoruusajoistaan sen, että paperille kuuluu tehdä tarpeet jos hätä on. Siinä nimittäin oli vaatekasaa ja mattoa ja sänkyä tarjolla.

Tätä jatkui sitten kolme päivää. Yöllä juostiin pariin otteeseen ulkona, iltalenkin ollessa noin kymmeneltä, Luna halusi ulos kahden ja kolmen välillä ja sitten neljän ja viiden välillä. Sitten taas seitsemän ja kahdeksan välillä. Voin sanoa että minulla on ollut tosi kivat työpäivät monen katkonaisen yön jälkeen.

Siirsin Lunankin melko nopeasti riisiseokselle. Aloitin myös heti ensimmäisenä yönä Inupektin annon tupla-annoksella ja tiistaina vielä ostin Canius-maitohappobakteereja. Tilanne ei kumminkaan tuntunut parantuvan, päinvastoin kakan mukana alkoi tulla verta. Tiesin suolen ärtyneen ja sen takia vuotavan verta, Lunalla on tätä ollut joskus aikaisemminkin. Neiti oli muuten aivan hyvässä kunnossa ja pirteä, ruoka maistui, mutta vettä ehkä meni hieman tavallista vähemmän. Sain Lunan kyllä juomaan lisäämällä nestettä riisiseokseen. En vielä ajatellut viedä neitiä lääkärille, kun muuta ongelmaa ei ollut kuin ripulointi. 3,5 päivän ripuloinnin jälkeen Lunalle ei oikein ruoka enää maittanut aamulla. Laitoin riisiseoksen kippoon ja neiti, joka normaalisti söi hyvällä ruokahalulla jäi vain tuijottamaan kuppiaan. Silloin totesin että pakko Luna on käyttää lääkärillä. Ruokahalun menetys ahneella koiralla kertoo jo että nyt on jotain enemmän vialla. Ja vielä pääsiäinen ja pyhät oli tulossa että kovin helposti ei neitiä saisi lääkärille jos akuutti tarve tulisi.

Ainoat vapaat ajan siinä vaiheessa oli tietysti enää niitä aikoja kun minä olin töissä. Onneksi äiti ja systeri pääsivät minua aikaisemmin ja pääsivät viemään Lunan Keravan Evidensiaan. Aika oli kello 16, mutta siinä noin klo 15 aikoihin alkoi Luna sitten vielä oksentaa. Lyhyen ajan sisään tyttö oksensi monta kertaa ja mukana tuli verta.

Yritä siinä sitten keskittyä töihin, kun kuulet että koiran vointi huononee koko ajan.

Vaivihkaa seurailin puhelinta aina kuin pystyin ja ensimmäinen viesti lääkäriajan alettua oli että Lunan sydämestä kuuluu pieni sivuääni. Tosi kiva, sekin vielä. Lääkäri tosin ajatteli sen johtuvan ihan neidin vatsataudista, mutta suositteli tarkastuttamaan sydämen vielä myöhemmin uudelleen.

Lunalta otettiin verinäytteet, jossa ei ollut isompia ongelmia. Pientä nestehukkaa oli havaittavissa, punasolut olivat hieman koholla ja Xsolut hieman alhaiset, mutta arvot olivat juuri ja juuri rajojen ulkopuolella ja todennäköisesti johtui verenvuodosta. Luna sai pahoinvoinninestopiikin sekä nesteytystä ihon alle paikanpäällä, kotiin saatiin Tylosin-antibioottikuuri. Olin aamulla antanut ohjeistuksen että en näe tarpeelliseksi antibioottia kun ei Luna muuten oireile kuin ripulilla. Olisin halunnut ennemminkin ottaa kokeiluun kaoliini-pektiinin. Mutta tilanne muuttui siinä vaiheessa kun Luna alkoi oksentaa verta, totesin että ehkä se antibiootti on tässä tapauksessa ihan ymmärrettävä.

Pääsin töistä niin että ajoin eläinlääkäriin maksamaan laskun, 266,14 euroa. Tähän mukaan jo ostetut lisäravinteet ja ruoat niin arviolta tähän vatsatautiin on mennyt se 300 euroa. Onneksi saan vakuutuksesta osan takaisin pyhien jälkeen. Kotiin lähti hieman aamuista virkeämpi Luna, jolla oli tosin mukavan kokoinen nestepussi niskassa.

Tässä neste on valunut niskasta jo osittain kaulalle (iso rinkula kaulalla kuvassa, en tiedä kuinka hyvin erottuu) ja illemmalla se oli valunut jo rintaan. Nukkumaanmennessä suurn osa oli jo imeytynyt, jäljellä oli sellainen noin nyrkin kokoinen patti. Aamulla enää puolet siitä.

Kotiin päästyämme yritin tarjota Lunalle hieman syötävää, koska neiti ei ollut syönyt mitään sitten aamun pienen riisiannoksen. Mutta mikään ei maittanut Lunalle. Tarjosin jopa vahvasti tuoksuvaa kanaa kissanruokapurkista, jonka olin ostanut kisojen loppupalkaksi, mutta sekään ei kelvannut. Ajattelin että odotetaan hetki, mutta jos ruokahalu ei palaisi, pitäisi minun lähteä ostamaan Nutri Plussan geeliä, jotta saan jotain energiaa Lunalle annettua.

Hetken päästä kävin tarjoamassa palan juustoa ja se meni ongelmitta. Siitä mentiin taas jonkun aikaa eteenpäin ja alkoi se kanankin lopulta maistua. Eli Lunan olo alkoi parantua eikä minun tarvinnut lähteä ostoksille.

Illalla käytiin vielä lenkillä, jolloin kakka oli melko tummaa ja edelleen ihan löysää. Ajattelin että mitenköhän seuraava yö sujuu, mutta yllättäen meillä nukuttiinkin koko yö todella sikeästi. Joko Lunan suoli tyhjeni kokonaan tai sitten saatu nesteytys, pahoinvointilääke ja antibiootti paransivat tilannetta nopeasti.  Luna ei nimittäin kakannut aamulenkillä sitten ollenkaan.

Ehkä tämä tästä lähtee nyt vihoin helpottaa ja voimme siirtyä pääsiäisen viettoon vaunulle kuten suunnitelma oli.

Lääkäristä tuleena Luna vetäyty hetkeksi omaan mökkiinsä kunnes olo alkoi parantua.

Treeneissä

Tajusin etten ole kirjoittanut meidän viime viikon treeneistä taas ollenkaan. Yritän tässä nyt muistella mitä me nyt siellä tehtiinkään. :D

Ensin voin onneksi sanoa, että Lunan aivot ovat alkaneet taas raksuttaa ja suorittaminen sujuu. Aloitimme treenit tekemällä ruutua, jonka neiti bongasi hienosti. Ainut että ensimmäisellä kerralla se maahanmeno oli hieman hakusessa, johon tarvittiin tupla käsky. Toinen yritys oli jo paljon parempi, tosin kouluttaja totesi että minä kävelin väärin. Minun piti liikkeessä palata lähtöpaikalle, eli kävelen suunnilleen kolmion liikkuessa. Mutta minä lähdin ruudusta suoraan eteenpäin, enkä takaisin lähtöpaikalle kuten piti. Otettiin liike vielä kertaalleen, jotta minä suoriutuisin omasta osuudestani kunnolla. Luna meni ruutuun nätisti ja minä liikkeelle. Takaisin tullessa keskityin siihen että kävelen oikeaan suuntaan. Samaan aikaan ovi kävi ja kouluttaja jäi katsomaan kuka sieltä tulee. Minä kävelin eteenpäin odottaen Lunan kutsulupaa ja hetken päästä aloin vilkuilla kouluttajaa kun kentän reuna-aita läheni uhkaavasti. Jouduin lopulta hidastamaan vauhtia kun matkaa oli pari metriä. Tässä vaiheessa kouluttajakin tajusi mitä oli unohtanut ja antoi kutsuluvan. Luna tuli nätisti sivulle, vaikka minä tässä vaiheessa jo kävelin paikoillani. Kouluttaja naureskeli että no, ainakin tuli todettua että Luna ei ennakoi. :D

 Otettiin pätkä seuruuta, joka oli jo paljon parempi kuin pari viikkoa aikaisemmin. Ei se edelleenkään ollut aivan yhtä hyvää kuin mitä se on parhaimmillaan ollut, pari kertaa Lunan kuono meni maahan ja jouduin asiasta huomauttamaan. Mutta luulen tässä meillä olevan ihan harjoituksen puute, ollaan otettu seuraamista aika vähän tänä talvena niin on päässyt neidiltäkin unohtumaan sen kesto.

Otimme myös jäävät liikkeet, jotka oli tosi hyvät ja napakat. Luna ei myöskään ennakoinut liikkeelle lähdöissä pahemmin ollenkaan.

Loppuun otettiin paikallaoloja, Luna pysytteli nätisti maate vaikka minä siinä hieman hölmöilin yrittäessäni päästä sermin taakse piiloon. Joku olikin kasannut agilityesteitä eteen ja jouduin kiertämään koko sermin.

Rally-tokossa tehtiin taas avo:n rataa. Otimme myös ensimmäistä kertaa harjoitteluun käytösruudun.

Menimme heti ensimmäisenä radalle, minkä aiheutti alussa pientä ongelmaa kun Luna ei kerinnyt tajuta että nyt ollaankin treeneissä. Kun päästiin lopulta työmoodiin tuli yllättäen uusi ongelma. Luna alkoi ontumaan. Neiti könkkäsi vasenta etutassua muutaman askeleen, jonka jälkeen pysähdyin ja aloin tutkimaan tassua. Lunahan on könkkäämistä tehnyt aikaisemminkin, mutta silloin sillä on ollut takku anturoiden välissä. Nyt ei ollut siitä kyse kun tunnustelin, en löytänyt yhtään mitään. Eikä Luna reagoinut mitenkään vaikka kuinka painelin tassua ja varpaita. Liikutin Lunaa hieman eikä ontumista enää tullut. Jatkettiin rataa, mutta myönnettävä on että oma keskittyminen oli täysin Lunan liikkeessä mikä toi pienimuotoisia virheitä (kävelin liian lähellä tötsiä ym.) Muutaman kyltin jälkeen ontuminen alkoi uudestaan ja taas kävin tassun läpi. Ontuminen loppui ja jatkettiin matkaa vain jotta ontuminen alkoi jälleen parin kyltin jälkeen. Kävin kolmannen kerran tassun läpi löytämättä mitään, ja kun jatkettiin matkaa niin ontuminen jälleen loppui. Pääsimme radan loppuun ja siirryimme käytösruutuun.

Käytösruutu tulee olemaan meille yksi aika hankala tehtävä sitten voittajaluokassa. Mikä on sinällään jännä, koska Lunallahan on paikallaolot tokossa melkein sata varmoja. Mutta Luna on ollut aina huono odottamaan lähellä, neiti helposti tarjoaa kaikenlaista muuta. Otin näin ensimmäisellä kerralla harjoitteluun edessä makaamisen. Alkuun Luna pysyi todella hienosti makuulla ja on myönnettävä tein virheen siinä että en seurannut aikaa itse. Nimittäin radalla olevalla koirakolla on monessa kyltissä ongelmia ja ne tekivät uudelleen ja uudelleen, joten luulen että vaadittu 2 minuuttia ylittyi reilusti. Lopulta Lunalta alkoi mennä hermot ja neiti alkoi nousta. Tässä vaiheessa tajusin että minun olisi pitänyt seurata kelloa ja palkkailla tiheämmin. Palkkailin sitten pariin otteeseen, kunnes vapautin Lunan. Mutta koska oli ohjeistettu että käytösruudusta ei poistuta ennen kuin edellinen koira on saanut radan tehtyä ja on kiinni, jäin sitten Lunan kanssa odottelemaan. Siinä odotellessa kaadoin Lunan kyljelleen ja aloin jälleen kerran käymään ontunutta tassua läpi. Mitään siitä ei edelleenkään löytynyt eikä Luna edelleenkään aristanut sitä yhtään.  

Kouluttajan kanssa pohdittiin että olisiko Lunan tassuun osunut kentästä esimerkiksi ulkoa kulkeutunut kivi. Tai kentällä olevaa kumirouhetta olisi jäänyt jotenkin huonosti anturoiden väliin. Sinällään molemmat kuulostaa hieman hassulta, jos kivi olisi pistänyt niin miksi Luna olisi ontunut muutamassa kohdassa. Eikä kumirouhe ole koskaan aikaisemmin jäänyt neidin karvoihin kiinni häiritsevästi.

Minähän siinä jo pelkäsin että Lunan löysät ranteet olisi nyt jo alkanut oireilemaan ja kuvittelin meidän uran loppuneen siihen. Menimme siitä vielä tekniikkaharjoitukseen, jossa sanoin tälle toiselle kouluttajalle että katsotaan mitä me pystytään tehdä kun Luna ontui radalla. Hän siinä kysyi että olisiko Luna liukastunut ulkona ja sen takia ontui, mutta mielestäni mitään liukastumistakaan ei ole tapahtunut. Ja näkyisikö se tuollaisena satunnaisena ontumisena?

Tekniikkatreenissä oli oikealla puolella seuraaminen. Teimme ensin pujottelua, mikä sujui todella hienosti. Sitten tulikin ongelmana kun piti alkaa tekemään tehtäviä siinä oikealla puolella. Maahanmeno ja sivulletulot olivat mukavan vinoja. Saimme kotiläksyksi treenata näitä, vaikka kouluttaja olikin sitä mieltä että tuskin ihan hirveää työtä Lunan kanssa tarvitsee tehdä. Lunalla on kumminkin selvä aavistus mitä siltä halutaan.

Tässä treenissä Luna ei sitten ontunut ollenkaan, päinvastoin hyppi ja pomppi minkä kerkesi. Eli mihinkään ei näyttänyt sattuvan.

Olen nyt tämän viikon seurannut Lunaa tarkasti koko ajan neidin liikkuessa eikä merkkiäkään ontumisesta ole näkyvissä. Myöskään mitään merkkiä kivusta ei ole näkynyt kun tytöt ovat leikkineet keskenään, vaikka Lara on aika kova puremaan Lunan tassuja. Alan hiljalleen olla sitä mieltä, että kyseessä ehkä nyt olikin jokin kivi tai kumirouhe, mikä vaan osui jotenkin huonosti neidin tassuun. Voin siis ehkä huokaista helpotuksesta ja todeta, että meidän kisaura ei ehkä ollutkaan vielä tässä.