Hyvää Joulua!

Hyvää Joulua meidän lukijoille!

Meidän perinteiset joulukuvaukset joulukortteja varten meni hieman myöhäiseksi. Saimme sentään jotain aikaiseksi, vaikka ihan tyytyväinen en lopputuloksiin ollut. Yksittäisinä oli ihan ok, mutta sitten yhteiskuvissa ei ollutkaan sellaista "tämä se on" elämystä. Mutta, koska aika ei ollut, piti tyytyä nyt näihin. 

Luna the linssilude ja meidän hieno kotistudio

Koiramessut 2018

Taas oli se aika vuodesta, kun varmaan puolet suomalaisista koiranomistajista lähtee kohti Pasilaa ja Messukeskusta aiheuttaen kunnon ruuhkat. 

Systeri oli ilmoittanut Laran näyttelyyn lauantaille. Luna joutui menemään äidille hoitoon, koska minä en messarin näyttelyhintoja maksa, varsinkaan kun tiedän ettei toinen voi ERIä parempaa saada.   

Edellisistä vuosista poiketen, meidän siskopuolen vanhin poika halusi mukaan.  

Lähdimme lauantaiaamuna yhdeksän maissa ensin heittämään Lunan äidille ja siitä haimme sitten Atson mukaan ja päätepysäkki autolla oli Keravana juna-asema. Siitä ängimme melko täynnä olevaan R-junaan Laran, häkin ja vetokärryn kera. Pasilassa purkauduimme monen muun kanssa ulos.  

Olimme ostaneet liput valmiiksi, joten kävelimme kaikki sitten koirien sisäänmenoportille. Yllättäen tällä kertaa siruja ei tarkistettu ollenkaan (vrt. Viime vuonna tarkistettiin kaikilta ja emme meinanneet päästä sisään, kun heidän laitteensa ei löytänyt Laran sirua).  

Veimme häkin kehän reunalle, jossa tällä hetkellä menivät vanhaenglanninlammaskoirat. Täytyy sanoa että iso koira tavaroineen vie oikeasti aika paljonkin tilaa. Varsinkin kun jokaisella oli sellainen  XXXXXL häkki ja siinä vieressä samankokoinen trimmauspöytä ja tavarat vielä niiden vieressä. Löysimme meidän pienellä M-koon häkille lopulta sopivan kolon. Ängimme tavarat häkkiin ja lähdimme hetkeksi aikaa kiertelemään.  

Atson ollessa mukana, tuli suunnaksi rotutorit. Siellä sitten käytiin silittelemässä mm. Irlanninsusikoiria, venäjäntoyta, rotikoita ja mitä muita. Kerkesimme myös hieman kierrellä myyntikojuilla, kun systeri lähti E:tä vastaan lipunmyyntiin (E. Tuli esittämään Laran). 

Minulla oli ostoslista mukana mitä piti hankkia, mutta suunnitelmat muuttuivat kun Jakke lisäravinteet-ständin myyjä pääsi pitämään myyntipuhetta (ja se että tuotteet oli –20% alennuksessa). Olin ajatellut ostaa taas Biofarmin Cartivet+MSMn purkin nykyisen Apto-Flexin siirapin tilalle (meillä oli yksi pullo kokeilussa ja totesin ettei tule lisää. Aine itsessään varmaa oli hyvää, mutta siirapin annostelu niin hankalaa että jää itseltä kyllä hyllyyn tästä edespäin.) Jaken lisäravinteita olen katsonut aikaisemminkin, mutta hinnat ovat olleet niin suolaisia että ovat vielä jääneet hyllyyn. Nyt myyjä varmaan kymmenen minuuttia siinä niistä selitti ja näytteli erinäisiä kaavioita ja vertailutaulukkoja, että totesin että kokeillaan nyt sitten. Kokeiluun lähti Jakke Gluko+HA “kokeilupakkauksena”, menin siis tietenkin ostaa sen isoimman purkin, jotta se riittää pitkälle. Hintaa 500g purkilla oli 74€. Pohdin hieman myös monipuolisemman Agility-version ostamasta, mutta hinnan takia (n. 100e tarjoushintana) päädyin tähän. Jos tämä sopii, voisin sitä kokeilla seuraavalla kerralla. 

Laralla oli paljon rapsuttelijoita, jopa kesken ostosten tekemisen. Kuva: Atso

Jäimme vielä Atson kanssa pyörittämään onnenpyörää Acana ständille (saatiin 2 pussia kylmäkuivattuja herkkuja), kun systeri otti Laran ja meni jo kehän reunalle odottelemaan. Hetken päästä seurasimme perässä ja kehässä meni bc-urokset. Jonkin aikaa siinä tuli odoteltua, Laran vuoroa. Atso joko istui penkillä seuraten kehää, silitteli Laraa tai jutteli naapurikoirien omistajien kanssa (välillä siis rapsutettiin trimmauspöydällä makaavaa vanhaenglanninlammaskoiraa ja välillä jutteli vieressä olevan bortsun omistajarouvan kanssa). 

Kuva: Johanna

Lopulta nartut alkoivat ja usean junnun jälkeen tuli nuorten luokka. Laran luokassa oli neljä koiraa, joista pikkuneiti viimeisenä. Tuomari ei juoksuttanut koiria ensin yhdessä, vaan alkuseisonnasta otti suoraan yksilöarvosteluihin. Kaksi ERIä ja yksi EH oli edellä olevien nuorten tulokset ennen Laraa. Hieman siinä systeri epäili Larankin lähtevän EH:n kanssa kotiin, varsinkin kun neidin korkea häntä ongelma ei ole vielä rauhoittunut. Mutta kumminkin punainen lappu sieltä nousi. Koirat menivät taas riviin ja nyt ne juoksutettiin yhdessä. Laran vauhti on yleensä ollut ihan hyvä liikkeessä, tällä kertaa ehkä hieman tavallista hitaampi, mutta ei paljoa. Vauhti näytti vain todella hitaalta, kun luokassa oli kaksi ferraria. Lara ei varmaan ollut liikkunut kuin viisi metriä eteenpäin, kun nämä kaksi olivat jo juosseet kierroksen ja olivat takamuksessa kiinni.  

Lara esiintyi ihan hienosti (mitä nyt oli häntä ylhäällä yksilöliikkeissä), mutta jäi sitten kolmanneksi luokassaan.

Arvostelu: Kaunis pää, saksipurenta. Rinta saa vielä täyttyä. Erittäin hyvin kulmautunut edesta ja takaa. Hyvät takaliikkeet, kuitenkin ahtaat. Häntä kannettu hieman korkealla. NUO ERI NUK3

Systeri ja E. jäivät vielä katsomaan bc:iden loppukehiä, joten kävimme Atson kanssa taas kiertelemässä. Rotutorit käytiin uudelleen läpi ja käytiin silittelemässä Kennelliiton kaverikoiriakin. Pysähdyttiin myös Kennelliiton nuorten ständillä, jossa Atso sai opetella narulelun tekemistä. Atso oli ihan täpinöissään että Lara tulee lelusta tykkäämään, että taisi olla hieman pettynyt kun pikkuneiti olikin niin väsynyt ettei jaksanut innostua lelusta. Yritimme systerin kanssa sanoa, että katsotaan seuraavana päivänä kun Lara on levännyt niin lelukin varmasti kelpaa. Kävimme vielä kehän raunalla hakemassa systerin ja Laran, jonka jälkeen menimme syömään.  

Ruoan jälkeen kävimme tapahtumakehällä, jossa alkoi koiran aktivointivinkkejä antava ohjelma. Kehä täytettiin erilaisilla aktiviteettileluilla, joita pääsi kokeilemaan. Systeri ja Atso meni testailemaan leluja, kun itse istuin tavaroiden kanssa kehänreunalla.  

Sitten lähdimme shoppailemaan. Jos tekisi oikeasti järkevästi ja hermoja säästellen, pitäisi ostokset tehdä heti aamusta kun paikalle tulee. On nimittäin väkeä paljon vähemmän ja pääsee oikeasti tutkimaan ja katsomaan mitä tarjouslaareista löytyy. Tässä vaiheessa olikin jo todella ahdasta ja sai välillä vain tunkea massojen läpi jonnekin päästäkseen. Hauhaun pisteeltä lähti mukaan kasa luita että herkkuja, ANF ruokasäkki Lunalle ja Laralle Biomillin säkki. Biofarmilta, jolta piti lisäravinteita ostaa, totesin hintojen olevan sen verran korkeat että saan ne halvemmalla töistä. Lähti sieltä kumminkin mukaan PetRemedyn matkasuihke. Dog&Sportin osastolta lähti Lunalle lelu sekä turkoosi Leuchtie –valopanta. Tätä pantaa mietin jo viime vuonna messarissa ja tänä vuonna sitten päätin sen ostaa. 

Ongelmaksi koituikin sitten koko. Lunan kaulanympärys on n. 32-33cm, mutta tässä pannassa ei pitänytkään tietää sitä mittaa vaan päänympärys mitta. Siinä sitten pohdin oikeaa kokoa ja arvuuttelin 35cm ja 40cm välillä. Olin monta kertaa päätymässä 35cm kokoon, mutta sitten jäin miettimään että jos se ei sitten menkään siitä pään yli. Lopulta ostin kumminkin sen koon 40cm. Kotona sitten totesin valkanneeni juuri väärin, eli se koko 35cm olisi ollut se oikea. Tämä 40cm on iso, se roikkuu aivan alhaalla. Tosin ei niin iso kumminkaan että se valuisi pään yli Lunan kulkiessa kuonon maassa. Onneksi pannassa oli vielä lisävarusteena remmi, jolla se voidaan kiinnittää normaaliin pantaan, niin pysyyhän tuo sitten Lunan mukana ihan hyvin. Pannan saa myös Lunan takin päälle hyvin. Lara sai yhden aktiviteettilelun sekä joulupakettiin Ke-Hun lelun.

Sitten alkoi väsymys painaa itse kullakin ja minulla oli vielä raahattavana 30kg ruokaa, häkki ja muut ostokset kaljakärryillä kotiin, niin lähdettiin sitten taivaltamaan kohti juna-asemaa.  

Aptus Apto-flex

Tuli mieleen tuossa ottaessani uutta nivelravinnetta käyttöön, että voisin blogiin laittaa myös omia kokemuksia käyttämistämme valmisteista. Kun kumminkin joku aina silloin tällöin etsii tietoja/kokemuksia tuotteista. Eli jos tuotekokemukset ei kiinnosta, voi nämä postaukset skipata rauhassa.

Lunahan on syönyt siitä vuoden vanhasta eteenpäin nivelravinteita päivittäin. Tietysti yksi hankaluus tuotteiden tehon arvioinnissa on se, että neitihän ei vielä onneksi oikeastaan oireile. 

Mutta uusimpana kokelaana meillä oli käytössä yksi pullo Aptus Apto-Flexiä, mikä on Orionin vajaa vuoden vanha uutuus nivelvalmiste markkinoille. Seuraava teksti ja kuva on lainattu suoraan tuotesivulta: 

Apto-Flex suojaa nivelrustoa ja ylläpitää nivelten tervettä toimintaa. Hyvänmakuinen, hyvin imeytyvä ja helposti annosteltava siirappi sisältää nivelten, ruston ja nivelsiteiden hyvinvointia edistäviä aineita (glukosamiinisulfaatti, kondroitiinisulfaatti, MSM, hyaluronihappo ja kollageeni). Karpalouute on lisätty sen antioksidanttisen vaikutuksen vuoksi.

Ravitsemukselliset lisäaineet/10 ml:
Hydrolysoitu kollageeni 1400 mg, metyylisulfonyylimetaani (MSM) 100 mg, glukosamiinisulfaatti 80 mg, kondroitiinisulfaatti 40 mg, hyaluronihappo 14 mg, karpalouute 10 mg. Lisäaineet: Säilöntäaineet, väri E150.

Koostumus: Vesi, inverttisokerisiirappi, hydrolysoitu kollageeni, metyylisulfonyylimetaani (MSM), glukosamiinisulfaatti, kondroitiinisulfaatti, hyaluronihappo, karpalouute.

Annostus: Apto-Flex annostellaan kerran päivässä suun kautta. Tarvittaessa annos voidaan jakaa useaan pienempään annokseen. Hyvänmakuinen liuos voidaan antaa sellaisenaan tai sekoittaa ruokaan. Parhaan tuloksen saavuttamiseksi suositellaan vähintään kolmen kuukauden käyttöä. Ravistettava hyvin ennen käyttöä.

Koira:

Koiran paino	Annos päivässä
< 10 kg	2,5 ml
10-20 kg	5 ml
20-40 kg	10 ml
40-60 kg	15 ml
60-80 kg	20 ml

//Lainattu teksti päättyy//

Sisällöllisesti tämähän on pääsiassa kollageenivalmiste (päiväannos n. 700mg/10kg, annos laskettu Lunan painon mukaan), joka nyt on yksi uusimpia ravintolisiä nivelkategoriassa. Glukosamiinia (pa 40mg/10kg) kondroiittisulfaattia (pa 20mg/10kg) ja MSMää (pa 50mg/10kg) ei ole pahemmin ollenkaan. Näillä määrillä tuntuu että ne on pikemminkin vaan ängetty mukaan jotta tuoteseloste näyttäisi paremmalta. Valmisteessa on myös hyaluronihappoa, mikä on toinen "uusi" aine näillä markkinoilla (pa 7mg/10kg). Pitoisuus tässäkään aineessa ei ole parhaimmasta päästä, mutta suhteessa kumminkin reilusti enemmän kuin glukoa. (Hyaluronia on muutamassa muussa valmisteessa 10-15mg/10kg, kun glukoa taas 600-900mg/10kg). 

Kuten selosteessakin sanotaan valmisteen olevan siirappi, niin se tietenkin sisältää pääosin sokeria (glukoosi+fruktoosi), mikä ei nyt ole ehkä paras aine koiralle, mutta tekee tuotteesta makealta maistuvan.

Annostelu meidän neidille oli tuo 5ml per pvä, eli 500ml kesti juuri sen 3kk mitä sen sanottiin säilyvän. Paketissa mukana tulee annostelukorkki, mutta koin annostelun tällä hankalaksi. Siirappi tarttui mukiin kiinni niin että puolet annoksesta tuntui jäävän pohjaan ja reunoille.
Ostin töistä sitten Orionin adapteri+ruiskupaketin, minkä kanssa annostelu sujui mukavammin. Ainut miinus oli että joko adapteri ei aivan täysin istunut pulloon tai sitten minä kiinnitin sen jotekin epätasaisesti, mutta siirappi valui adapterin reunoista ulos ja sotki pullon valumajäljillään. Mutta ruiskun sai tyhjennettyä hyvin, eikä siirappi tukkinut sitä mitä pelkäsin. En siis huuhdellut ruiskua annostelujen välissä.

Maistuvuus Lunalle oli hyvä. Neiti ei nyt muutenkaan ole mitenkään nirso, joten tämä ei sinällään yllättänyt. Kokeilin siirappia myös pari annosta Lolalla ja Laralla, joista ensimmäinen on aika tarkka ruoastaan ja jälkimmäinenkään ei kuulu ahneimpiin koiriin ja molemmille kelpasi ihan hyvin.

Teho on kysymysmerkki. En huomannut tuotteen käyttöajalla (3kk) mitään eroa edellisiin nivelvalmisteisiin.

Lyhyesti, tuote on mielestäni ihan käytettävä valmiste, mutta minulla tulee jäämään annostelun hankaluuden takia hyllyyn tästä eteenpäin. Tuote sopii hyvin eläimelle, joka ei suostu tabletteja/jauheita syömään, koska luulisin makean siirapin maistuvan nirsommallekin lemmikille.

Tuotteen
 plussat                                       miinukset
+maistuvuus                               -annostelu kamala
+monipuolinen sisältö                -tosin osaa aineista aika mitätön määrä

Helppoa rataa ja kaukokäskyjä

Maanantaina tuli todettua että kovinkaan monella ei ole liikennemerkit hallussa. Seuran hallille vievällä tiellä on nyt tietyö meneillään, josta ilmoitettiin ehkä viikkoa ennen töiden alkua. Tiedotteessa varoitettiin, että ajoreitti hallille voi muuttua muutamaankin otteeseen ja kannattaa olla tarkkana ja seurata kylttejä joka kerta kun sinne ajaa.  

Hetken aikaa oli kuivaa.

Itse olin maanantain vapaalla, joten pääsin lähtemään kerrankin hallille ilman hirveää kiirettä. Pääsin hallille vievälle tielle ja totesin siihen yhden auton pysähtyneen. Ajoin siihen vierelle, kun näin että normaalilla tiellä olikin aita sivulla, jossa moottoriajoneuvolla ajo kiellettiin. Hieman siinä tuli pohdittua että mistäs sitä sitten ajetaan, kun tämä toinen auto lähti ajamaan minkälie multa-aseman alueen läpi. Käännyin perään ja näin että hallin kyltti oli käännetty osoittamaan tuohon suuntaan. Siinä sitten ajeltiin hissukseen kurkkien jokaisen käännöksen kohdalla että mistä päästään läpi. Lopulta oikea kolo löytyi ja pääsimme ajamaan hallialueelle. Treeneissä sitten osa sanoi tulleensa vanhaa tietä ongelmitta, eivätkä nähneet mitään kieltokylttiä. Kävin keskiviikkona hallilla buffatoimikunnan kokouksessa ja tällä kertaa tiesin suoraan mistä piti ajaa. Osalle kylttienluku tuotti edelleen vaikeuksia ja ajoivat vanhaa tietä. Paitsi tällä kertaa tien hallinpuoleiseen päähän oli jätetty kaivinkone esteeksi. Yksi letka sitten peruutteli mutkaista tietä takaisin päin. : D  

Rally-tokossa meillä oli jälleen kaksi lyhyempää rataa. Täytyy sanoa että minusta tällä kertaa todella kivat radat, valoi uskoa että kyllä me siellä mestariluokassa joskus kisataan. 

Ensimmäisellä radalla oli oikeastaan kaksi hieman vaikeampaa kylttiä. Ensimmäinen oli koira oikealla ja askel vasemmalle. Tätä ollaan treenattu jonkin verran, mutta on edelleen vaativa. Pääasiassa neidillä on ongelma mukaan lähtö, jos Lunan ajatus on sillä hetkellä jossain muualla, menee minun käsimerkki ohi ja liike pieleen siinä. Mutta jos neiti pääsee mukaan, tekee se todella hienon vasemmalle siirtymisen. Tällä kertaa liike onnistui. Kouluttajakin radan jälkeen vielä kehui tätä suoritusta. Toinen oli tämä perus peruuttaen kolme askelta. Lunalla on edelleenkin hieman hankaluuksia tulla mukaan peruutukseen kun se lähdetään suoraan liikkeestä. Neiti kyllä peruuttaa, ei siinä, mutta ehkä joka kolmas peruutus menee tässä suoraan.  

Toisella radalla ainut haaste oli tuo edessä peruutus ja siinä sama ongelma, vinoon meno. Lunalla on kyllä jo selvä idea että mitä haluan (suoruutta) tässä liikkeessä, sen näkee hyvin silloin kun neiti jää hieman vinoon seisomaan eteentulossa. Luna nimittäin pyrkii tällöinkin menemään suoraan minun suunnasta katsottuna, eli parhaimmillaan se ottaa hieman sellaisia takavasempaan suuntautuvia ristiaskelia. :’D Välillä sitten neiti lähtee ihan täysin vinoon, kun vire on korkea tai aivot offline tilassa. Mutta olen todennut että pitänee hieman treenata tuota itse eteentuloa jollain targetilla, että saataisiin se aina tulemaan suoraan. Helpottuu liike todennäköisesti kun ei tarvitse ristiaskelilla pelata.  

Tällä radalla iso plussa merkille lähetyksessä, Luna on vihdoin hiffannut uuden käskysanan, eikä tunnu sekoittavan tätä merkkiä taakse laitettuihin häiriömerkkeihin. Toinen iso plussa oli sarjahypyn jälkeinen maahanmeno. Hypyissä vauhti kiihtyi todella paljon ja parhaimmillaan jäin itse jopa hieman jälkeen Lunan hypätessä jo toisen esteen yli. Minä huudan takaapäin maahan -käskyn kun neiti on jo seuraavan kyltin suorituspaikalla. Luna meni nätisti maahan ja jäi kurkkimaan taakseen kun minä kirin välimatkan kiinni. Mutta todella hienosti neiti meni vauhdista maahan. Toisella kierroksella osasin jo varautua ja juosta itse hieman nopeammin. 

Tokossa meillä oli aiheena kaukokäskyt. Kouluttaja kysyi haluanko tosissaan tehdä kaukoja, kun hän ei sinällään nähnyt syytä kun hänestä neiti ne osaa. Mutta minusta kun on niin kiva tehdä aina oikeasti sitä mitä meillä on teemana, niin me teimme silti kaukoja. Näytin ensin takapalkan kanssa meidän vaihdot, jotka onnistuivat superhyvin. S-I vaihto sai kouluttajalta peukun. Kouluttaja totesi että M-S vaihdossa Lunalla oli paino todella edessä, silti neiti suoritti S-I vaihdon kunnolla taaksepäin.  

Koulutajan mukaan itse vaihdoissa ei ole meillä mitään ongelmaa, mutta liikettä voisi alkaa hieman vaikeentamaan lisäämällä vaihtojen määrää ja asennossa olemisen aikaa pidentämällä. Eli voittajan kuuden asennon sijaan tehdäänkin vaikka 8-10 asentoa. Tällä ensinnäkin saadaan kokeesta koiralle mukavampi, kun siellä onkin “vain” 6 asentoa. Plus, Lunalla on hieman tapana ennakoida liikkeen loppumista, ja jos S-I asento on viimeisenä, tehdään se hieman vinosti (osittain jo kääntyen takapalkalle). Sitten kuulemma liikkureilla on hieman eri tapa laskea liikkeiden vaihtoaika, osalla vaihto tulee 1,5 sekunnin välein ja osalla se on jopa 5 sekunttia. Kun opettaa välillä koiran odottamaan kymmenenkin sekunttia ennen vaihtoa, oppii koira kuuntelemaan eikä taas ennakoi itse. Lunallehan olen tätä välillä tehnytkin, en tosin ehkä 10 sekunnin odotuksella, koska olen todennut neidin ennakoivan. Varsinkin jos seisominen jää takapainoiseksi, meinaa takamus valua maahan ennen seuraavaa käskyä. Mutta yleensä tässä riittää yksi tai kaksi oho-huomautusta niin Luna muistaa taas odotella.