Viralliset selkäkuvaukset sekä punkkirokote

Nyt on Lunan kohdalta tehty kaikki terveystutkimukset mitkä halusin. Kasvattajahan halusi vain lonkat ja silmät tutkittavan, mutta tässä harrastaessa minä halusin tutkituttaa vielä polvet ja selän näiden lisäksi.

Lunan hampaat sai taas kehuja.

Olin varannut tutkimusajan Keravan Evidensiaan (ex. Animagi) tiistaiaamulle. Ensinnäkin minulla oli vapaapäivä joten sinällään ei ollut kiireitä mihinkään ja aamu sen takia, että rauhoituksen takia koiralla kuuluu olla vatsa tyhjänä. Aamuruoka on helppo siirtää pari tuntia myöhemmäksi.

Nousimme kahdeksalta aamulla, laitoin paperit valmiiksi ja lähdimme ajelemaan eläinlääkäriä kohti. Hieman Luna oli ihmeissään, kun normaaleista rutiineista poikettiin, mutta lähti kyllä ihan innoissaan mukaan. Eläinlääkäriasemalle ei ajanut kuin vajaan 10 minuuttia, mutta Luna jäi tietenkin haistelemaan jokaisen hajun matkalla parkkipaikalle, minkä takia meillä sitten tuli hieman kiire. 

Meillä oli aika 8.30 ja olimme lopulta paikalla 8.25. Tosin eläinlääkäri otti vastaan vasta 8.45 eli sinällään nyt ei niin kiire ollutkaan. Yleensä neiti on tullut ihan innoissaan eläinlääkäriasemalle, mutta tällä kertaa sisälle päästyämme taisi Luna tunnistaa minne tultiin. Neiti siis yritti vetämällä saada meidän lähtemään takaisin ulos. Annoin tytön paperit tiskille ja käytin Lunan puntarissa. Vaaka näytti ensin pitkään tasan 11kg, mutta muuttui juuri lopussa 11,1kg. Luulen sen painon siis olevan jotain tuolta väliltä.

Luna on siis laihtunut parisataa grammaa viime marraskuulta, vielä pitää varmaan se muutama sata grammaa ainakin saada pois. Eihän tuo lihava ole, mutta C:n lonkkien takia olisi hyvä vielä hieman saada painoa alas. Neiti itse vaikeuttaa hieman tätä laihdutuskuuria, kun eilenkin se oli kaivanut meidän treenilaukusta (avannut siis vetoketjut) tupperwarekipon, mikä oli lähes täynnä nameja. Kippo oli löytynyt auki ja tyhjänä, kun systeri oli tullut kotiin. Onneksi herkut olivat HauHaun täyslihapaloja (kanaa ja ankkaa), joten eivät hirveän epäterveellisiäkään, mutta iltaruokaa tuo ei sinä päivänä pahemmin saanut ja nyt on muutaman päivän ajan herkkukielto.

Mummi on toinen muuttuja meidän laihdutuskuurissa. Mummi kyllä käyttää Lunan noin tunnin lenkillä niinä päivinä kun me ollaan kaikki suunnilleen samaan aikaa poissa, mutta se kyllä myös antaa neidille herkkuja enemmän kuin tarpeeksi. Huolimatta näistä muuttujista, Lunan paino on siis hieman laskenut.

Niin se simahti.

Kun meidät lopulta kutsuttiin, menimme suoraan röntgenhuoneeseen, missä hoitaja antoi Lunalle rauhoituspiikin. Tällä kertaa se vaikutti nopeammin kuin vuosi takaperin lonkkakuvauksissa, hetken aikaa neiti kierteli huonetta, mutta aika piakkoin se jäi paikalleen seisomaan ja nuokkumaan. Minä istahdin lattialla olevalle pehmusteelle ja ohjasin Lunan siihen viereen. Parikymmentä sekuntia se jaksoi siinä vielä taistella rauhoitusta vastaan, mutta sitten se lösähti maahan.

Hetken päästä eläinlääkäri tuli ottamaan verinäytteen. Verinäytettä ottaessaan eläinlääkäri totesikin, että se on aina todella hyvä kun näihin tutkimuksiin lähetetään näytteitä. Sitten hän vielä mainitsi, että varsinkin kun on kyse punaisesta cockerspanielista, joilla on ollut luonnevikoja enemmän. Olisi siis hyvä että saadaan myös "terveistä" koirista näytteitä. Olin niin no, arkahan tuo on että en sitä nyt täysin tervepäiseksi sanoisi, mikä aika todennäköisesti on se syy minkä takia Lunan verinäytettä pyydettiin. Aggressiivinenhan tuo ei ole, eikä meillä ole mitään ongelmia normaalissa arkielämässä. Näytteenoton jälkeen Luna jäikin asemalle itse kuvausta varten.

Minä kävin sitten odottaessa kaupoilla ja heittämässä verinäytteen postiin, mistä sen matka jatkuu kohti Helsingin Yliopiston geenitutkimusta.  50 minuutin päästä palasin eläinlääkäriasemalle ja siinä laskua maksaessani Luna hoipertelikin jo röntgenhuoneesta ulos. Eläinlääkäri vain kommentoi että kuvat lähtevät nyt kenneliittoon ja sieltä tulee sitten se virallinen lausunto. Olettaisin, jos niissä kuvissa olisi ollut jotain todella outoa olisi lääkäri siitä varmaankin maininnut, mutta nyt sitten vain odotellaan tuloksia.

Selkäkuvauksen ohella Lunalle annettiin kennelyskä- sekä punkkirokotteet.

Punkkirokote, Trilyme, suojaa koirilla kolmelta yleisimmältä borreliakannalta, minkä takia päätin sen neidille ottaa. Trilyme on inaktivoitu rokote, eli se saa koiran elimistön tuottamaan vasta-aineita borreliabakteeria vastaan. Punkin kiinnityttyä ja imetessä verta, rokotteen salpaava vaikutus estää borreliabakteeria siirtymästä punkin suolesta sen sylkirauhasiin ja siitä edelleen koiraan. Rokote tehoaa myös koiriin, jotka ovat jo joskus saaneet borreliatartunnan ja sen voi antaa 12-viikon iästä eteenpäin. Trilyme rokote annetaan ensimmäisenä vuonna kaksi kertaa kolmen viikon välein ja sen jälkeen se uusitaan kerran vuodessa.

Satavarma suoja rokote ei ole, mutta harvoinpa ne ovat.  Me kumminkin oleskellaan asuntovaunulla niin paljon, että koin rokotteen hyödylliseksi. Mitään punkkeja karkottavaa vaikutusta rokotteella ei ole, eli punkkiaineet pitää edelleen laittaa säännöllisesti. Mutta meilläkin on muutama punkki päässyt kiinnittymään aineiden tehon hiipuessa, joten jos se sitten toisi suojan näiltä muutamilta verenimijöiltä. Minulla on kumminkin tarkoitus uusia kennelyskärokotekin vuosittain, kun pyöritään Lunan kanssa paljon koiratapahtumissa, joten punkkirokotteen saa uusittua aina siinä samalla.

Pääsin omasta mielestäni yllättävän halvalla. Selkäkuvauksen hintaa kyselin joskus viime vuoden puolella ja hoitaja arvioi sen jonnekin parin sadan euron kieppeille. Rokotteista olin pari viikkoa sitten yhteydessä ja silloin sain arvion, että punkkirokote ja kennelyskä tekivät yhdessä suunnilleen 80e ja verinäytteenotto oli 11e. Loppusumma näille kaikille oli tällä kertaa 233,51e, kun minä olin odottanut yli 300 euron laskua. Tuosta kun ottaa melkein satasen pois rokotteista ja verinäytteestä ei selkäkuvauksille jäänyt hintaa kuin n. 130e. Todellisuudessahan se ei ollut sitäkään, kun melkein 100e täyttyi jo klinikkamaksusta sekä lääke- ja välinekustannuksista. 

Luna huojui ja nuokkui koko kotimatkan, mutta jaksoi kumminkin itse kävellä.Pissalla se ei suostunut käymään, joten menimme suoraan kotiin, jossa neiti pääsi aamuruoan jälkeen nukkumaan rauhoitusta pois. Muutaman tunnin Luna nukkui sohvalla ennen kuin alkoi olla isompia merkkejä heräämisestä. Yhden maissa (olimme kotona puoli yksitoista) tyttö oli jo sen verran herännyt että päätin lähteä sitä pissattamaan. Edelleenkin näki että rauhoittava vaikutus oli päällä, kun koko kävelyn ajan Luna käveli remmin mitan minun perässä eikä haistellut oikeastaan mitään. Välillä pysähdyttiin, kun neiti jäi tuijottamaan johonkin tyhjyyteen.

Edelleenkään Luna ei suostunut käymään pissalla, mitä aloin ihmettelemään, kun neiti yleensä pissaa käskystä vaikka edellisestä lenkistä ei olisi tuntiakaan. Nyt se oli pissannut viimeksi puoli viideltä aamulla. Tosin mietin käyttivätköhän hoitajat sen lääkäriasemalla pissalla. Tapasimme lenkillä tutun vesikoiranpennun (tosin oli jo aikuisen kokoinen) joka olisi halunnut leikkiä, mutta meidän neiti vain seisoi apaattisena paikallaan.

Lopulta tyttö päätti pissata ja pääsimme palaamaan kotiin. Luna jatkoi vielä nukkumista, mutta nyt reagoi kyllä jo joka ikiseen ääneen rapussa ja on monta kertaa ponkassut ylös ja mennyt ovelle murisemaan. Eli eiköhän rauhoite ala kohta olla elimistöstä poissa.

Kotona uni maittoi.

EDIT 8.3.2016 Tänään tuli selkäkuvauksen tulokset ja neidillä oli terve selkä. Nikamien epämuotoisuus VA0 (normaali), selän spondyloosi SP0 (puhdas) ja välimuotoinen lanne-ristinikama LTV0 (normaali). :)