Sukua antiloopille

Aloitimme Geishan kanssa viime tunnin kertauksella, eli sivulletuloa ja liikkeelle lähtöä. Viimeksi Geishalla oli hieman epäselvää mitä ”seuraa”-käskyllä tarkoitettiin, joten otin sen treeniin kotona. No, seuraavaan tuntiin mennessä, pikkuneidillä oli erittäin selvää mitä sillä haluttiin, mutta toteutus oli tyyliä pompataan ilmaan ja rynnätään eteenpäin. Tähän saimme ohjeeksi, että Geisha pitäisi palkata heti ”seuraa” -käskyn jälkeen, ennen kuin se kerkeää pomppaamaan. Eli vielä ei edes lähdettäisi liikkeelle. Tässä huomasi hyvin, että Geisha reagoi juuri siihen käskysanaan, heti käskyn kuultuaan se pomppasi ilmaan. Joudun alkuun sanomaan käskysanan ja palkkasanan putkeen, jotta neiti ei kerennyt pongahtamaan ilmaan vaikka kerkesi se kumminkin jo selvästi nytkähtämään. Yllättäen muutama toisto näin, niin hyppy alkoi katoamaan liikkeelle lähdöstä.

Teimme myös häiriötreeniä, eli eri pisteisiin laitettiin lattialle kasa häiriöitä ja niistä sitten piti pystyä pennun luopumaan. Me saimme kohdallemme sinällään helpon häiriön, nimittäin merkkitötsiä. Pariin kertaan Geisha yritti käydä katsomassa mitä ihmeelliset tötteröt oli keskellä lattiaa, mutta sen neiti ei niistä enää kiinnostunut.

Sitten tehtävä vaikeentuikin, eikä pelkästään sen takia, että seuraavat kaksi häiriöt oli leluja. Meidän edellä meni nimittäin tanskandoggipentu, jolle häiriöt tuntuivat olevan liian haastavia, joten omistaja yritti saada pennun huomion nameilla. Ainut että ne namit olivat enemmän lattialla kuin doggin suussa, joten leluhäiriöiden lisäksi meillä oli lattia miinoitettu nameilla. Geisha ei onneksi käytä nenäänsä samalla tavalla kuin Luna aina käyttää, joten namit saivat pääasiassa olla rauhassa. Osa leluista sitten houkuttikin, esimerkiksi ison pehmopallon ohi meneminen oli kerta toisensa jälkeen hieman hankalaa.

Viimeinen osio oli kasa noutokapuloita. Tässä pitäydyin itse tietoisesti kauempana. Olen Geishan kanssa työstänyt noutokapulaa ja sen nostoa jo jonkin aikaa, joten en halunnut joutua kieltämään, jos neiti päättäisikin mennä hakemaan kapulan.

Kävimme Geishan kanssa myös meidän kuukausittaisessa Maarit Hellmanin valmennuksessa. Ajattelin näyttää meidän kapula-tilannetta sekä katsoa hieman luoksetuloa.

Maarit oli tietoinen, että jossain vaiheessa saatan tulla Lunan sijaan pennun kanssa ja edellisen koirakon lopetellessa hän hivuttautuikin aidalle kurkkaamaan kenen kanssa olin tullut.

Aloitimme luoksetulosta. Sanoin, että siinä Geishan liikkeelle lähtö on hieman jähmeä. En tiedä onko vaikuttanut se, että olemme treenanneet paljon paikallaoloja, joten neiti ei nyt ymmärrä että tällä kertaa siitä saakin lähteä. Tai sitten ongelma on se matka mitä ollaan treenattu. Minähän ole surkea treenaaja talvella, en tykkää treenata ulkona koska siellä jäätyy ja toisekseen treenipaikkoja on vähemmän kun kaikki alueen kentät on joko luistelukenttiä tai hiihtolatuja täynnä. Työvuorotkin on nykyään sellaisia, että jos haluaisin hallille, pitäisi mennä tyyliin aamuviideltä, eikä sekään oikein houkuta. Joten olen treenannut sitten pääasiassa kotona sisällä. Palaten siihen ongelmaan, eli meidän treenimatkat ovat olleet vain tyyliin 5 metriä, joten Geisha on saattanut kokea ettei tässä nyt mikään hirveä kiirus ole mihinkään.

Yritin ensin näyttää mitä olemme tehneet, mutta iso ja äänekäs halli hieman jännitti pikkuneitiä, enkä päässyt metriä puoltatoista kauemmas ilman että pentu tuli perässä. Geisha on hallilla ollut aikaisemmin vain kerran, joten tuollaiseen mekkalaan ei selvästi olla vielä totuttu. Joten teimme niin että Maarit sitten hieman piteli neidin pannasta kiinni, jotta pääsin siirtymään kauemmas. Otin nyt matkaa enemmän kerran pystyin ja käskyn kuultuaan Geisha ampaisi kun raketti matkaan ja tuli hienosti perusasentoon. Todettiin siinä sitten Maaritin kanssa, että meidän ”ongelma” todennäköisesti on vaan se matka. Eli kunhan kelit lämpenevät niin pitää alkaa treenaamaan sitä matkaa pidemmäksi.

Sitten katsoimme hieman kapulaa. Näytin miten olen yrittänyt harjoitella pitoa. Geisha ei alkuun taas halunnut ottaa kapulaa ollenkaan suuhun, mutta hetken päästä pääsin palkkailemaan siitä että kapula napattiin pikaisesti hampaisiin, mutta ei siitä kiinni pidetty. Sitten näytin noudon, kun laskin kapulan hieman kauemmas ja Geisha kävi nostamassa sen, mutta parin askeleen jälkeen tiputti. Neiti nosti sen taas pyydettäessä, mutta tiputti sen taas nopeasti. Maarit ohjeisti opettamaan Geishan tuomaan kapulan käteen asti, aluksi toki helpolla tasolla eli käsi olisi jossain aivan lähettyvillä.

Loppuun katsottiin hieman leikkimistä. Geishahan nykyään leikkii todella hyvin minun kanssa, mutta kuollutta lelua ei ymmärrä. Joten yritettiin tätä aloittaa opettamaan. Eli ensin hetsasin hieman lelulla ja heitin sen sitten lyhyen matkan päähän. Ajatus oli, että kun neiti nostaa lelun ja kääntyy minua kohti, aloitettaisiin leikki uudelleen. No, Geisha ei suurimmaksi osaksi edes nostanut lelua vaan nuuski sitä hetken ja palasi minun luo. Joten tätä pitää nyt treenailla. Maarit myös suositteli, että harjoittelisin ensin lelulla sen tuonnin takaisin, ennen kun lähtisin kunnolla siirtämään sitä noutokapulaan.

Käytiin myös vaunulla, pennut olivat kasvaneet sen verran että pääsivät jo
sänkyynkin ongelmitta. Oli vähän ahdasta metrin leveässä sängyssä kera kahden 10 kg 
bortsun.

Kävimme myös sunnuntaina hallilla treenaamassa pelkkien pentujen kanssa. Voin sanoa, että oli ehkä pikkiriikkisen turhan vaikea häiriö se, että sisko treenasi samalla kentällä samaan aikaan. Vielä kun pennut olivat vapaana, niin välillä tuli huomattua ettei minulla ollut pentua mukana ollenkaan tai minulla olikin yhtäkkiä kaksi pentua.

Mutta lähtökohtaan nähden molemmat keskittyivät hyvin, ja palasivat kyllä pääasiassa ensimmäisestä kutsusta oikean ohjaajan luo treenaamaan. 

Geishan kanssa otin pääasiassa tokoa ja rally-tokoa. Laitoin alkuun vain neljä kylttitelinettä ja merkkitötsät ja sitten hieman seuruutin ja tein helppoja rallyliikkeitä telineiden lähettyvillä. Muistan, että Lunalla oli alkuun iso ihmetys nuo itse telineet, joten totesin että ehkä ne on parempi näyttää Geishalle mahdollisimman piakkoin. Kerran ne käytiin tutkimassa ennen treenin aloitusta ja sen jälkeen niistä ei enää välitetty. 

Itse seuraaminenhan ei neidillä ole vielä kovin vahvana ja toki häiriöihinkin jäädään kiinni, kuten tässäkin sen huomasi. Mutta verrattuna mitä Luna osasi tässä alle 5kk iässä, niin tätä voi kutsua jo ihan tekemiseksi. 

Sain myös vahvistettua paikallaoloa, mikä Maaritin treeneissä oli ongelma. Istuminen oli hankalaa edelleenkin, mutta makaaminen sujui helpommin ja pääsin lopulta kävelemään (jopa selkä Geishaa päin!) kentän lyhyen sivun päästä päähän. Eli olisiko se ollut jotain 15 metriä. 

Loppuun otettiin pientä agitreeniä, esteiden puomit olivat maassa ja sitten oli vielä pitkä vähän kaareva putki ja lyhyt suoraputki. Tein ensin putket yksikseen ja sen jälkeen ei ollutkaan ongelmaa tehdä "pientä rataa". 

Muuten Geisha on ”reipastunut” tässä hissukseen, jos sitä voi niin sanoa. Geisha on paljon reaktiivisempi kuin mitä siskonsa Kismet on. Sen huomaa, kun jotain yllättävää tapahtuu, aloittaa pikkuneiti hirveän räksytyksen ja on sinkoamassa kohti ärsykettä. Moneen asiaan olen pystynyt reagoimaan ennakoimalla ja hiljalleen olen saanut räksytystä pois. Toki, yllättäen ilmestyvä asia on aina yllättäen, mutta jos kerkeän huomaamaan asian ennen Geishaa, voidaan päästä ärsykkeen ohi aivan ongelmitta.

Toinen ”ongelma” on ehkä jotenkin paimenille yleisempi, eli Geishalla on välillä hinku yrittää napata nilkoista. Se tekee tätä leikkiessään Kismetin kanssa tai jahtaessaan Bemmiä, mutta se välillä yrittää myös ohi kulkevia ihmisiä päästä nappaamaan. Eli sitä joutuu koko ajan vahtimaan ohituksissa.

Geisha on myös näyttänyt olevansa sukua antiloopille, koska se on erikoistunut hyppäämään 80cm korkean pentuaitauksen yli. Aikaisemmin se oli Kismet, joka onnistui karkaamaan aitauksesta sohvan avulla, mutta nyt kun se tie on tukittu on oikeastaan ainoa reitti suoraan aidan yli. Geisha hyppää yli ketterästi, mutta Kismet, jolle hyppiminen on välillä muutenkin ollut hankalampaa, ei ainakaan ole mallioppinut tätä aidan ylitystä.

Luna puolestaan on edistynyt niin, että pystyn jo oikeasti ulkoiluttamaan Lunaa ja Geishaa samaan aikaan. Ovesta ulospääseminen on hieman hankalaa, mutta kun päästään tielle asti sujuu jo kävely paremmin. Luna kyllä murahtelee, jos Geisha menee liian lähelle, mutta se jää siihen murahteluun ja pentu tajuaa siirtyä hieman kauemmas. Luna myös välillä sietää pennun istuvan lähellään, jos joudun palkkaamaan ohituksista. Joten pientä edistystä taasen.