Virvon varvon

Virvon varvon tuoreeks terveeks tulevaks vuodeks, vitsa teille, palkka meille!

Tänään tuli kuvattua meidän palmusunnuntai ja pääsiäiskuvat. Metsästin pajunkissoja kuvia (ja kukkaistutusta) varten, mutta monet löytämäni oli todella pieniä. Varmaan nämä säät ovat tehneet sen ettei pajunkissatkaan vielä kukkineet kunnolla. Onneksi viimeisestä luottopaikasta sitten löytyi, tosin jalanjälkien runsaudesta päätellen parhaimmat oli jo viety. 

Täytyy sanoa että kahden koiran saaminen kuvaan ja kuvan onnistuminen on huomattavasti hankalampaa verrattuna yhteen koiraan. Okei, tässä oman haasteensa tuo Lara, joka ei vielä ole tottunut kuvauksiin ja pitämään milloin mitäkin suussaan. Luulen kun pikkuneiti hommaan tottuu niin helpottuu kuvaaminenkin. 

Ensin harjoiteltiin Lunan kanssa poseeramista. 

Metallikiposta ja puutarhanarusta askarreltu kori, kun en mistään saanut tähän hätään oikeaa koria.
Mutta minusta siitä tuli aika kiva. :D 

Sitten yritin ottaa pari otosta Laran kanssa. Pikkuneiti olikin haastavampi tapaus, kun hän oli kauhuissaan jo pelkästä huivista. Huivi päässä meni ihan perus istu-käskykin ylivoimaiseksi. Saati sitten että jotain olisi pitänyt ottaa suuhun.

Laran mielipide pukemisesta. :'D

Yhteiskuvat taas toivat saman ongelman kuin aikaisemmin. Tyttöjen väriero on niin iso, että kamera ei oikein osaa tarkentaa kuin toiseen kerrallaan. Eli aina jompi kumpi on sumeana.

Lara: Plääh!

Jos mä vähän nuuskutan tätä kukkaa...

Lopulta Lara voitti huivipelkonsa ja pystyi jopa istumaan ja pitämään pajunoksia suussaan! Ainut harmi tässä on Lunan kori joka on vinossa, mutta ei sitä kaikkeen pysty.

Eikä meillä edes käynyt virpojia, vaikka olin heihin varautunut, joten suklaamunat meni omiin suihin.

Lahti KV

Lara pääsi ensimmäistä kertaa käymään virallisissa näyttelykehissä, kun systeri oli ilmoittanut pikkuneidin Lahteen. Tuomarina oli bulgarialainen Kostadin Shankov, joka ymmärtääkseni arvosteli ensimmäistä kertaa Suomessa bordercollieita. Joten kenelläkään ei ollut oikein tietoa minkä tyyppisistä bortsuista tuomari pitää.

Luna jäi kotiin monien aktiviteettilelujen kanssa, kun lähdimme yhdeksän jälkeen Laran kanssa ajamaan. Olimme paikalla hyvissä ajoin kun kehässä meni vielä australianpaimenkoirat. Purimme leirin ja lähdin pikaisesti käymään myyntikojuilla kun tajusin jättäneeni tassusakset kotiin. Kävin sitte pikaisesti ostamassa uudet sakset ja mukaan tarttui vielä pikkuruinen karsta. Pääsin takaisin paikalle ja aloin siistimään Laran tassukarvoja, jolloin sain todeta että halvalla ei saa hyvää. Ne 8 euron sakset eivät leikanneet ollenkaan.

Bordercollieurosten alkaessa tuli todettua että arvosteluja tuli laidasta laitaan, hylästystä erinomaiseen. Sitten alkoivat nartut, Lara oli junnunartturyhmän neljäs. Siinä rivissä tuli todettua että pikkuneiti on tosissaan pikkuinen. Eivät muutkaan mitään isoja olleet, mutta kumminkin isompia kuin Lara. Laralla taas oli turkkia porukasta eniten.

Junnut eivät selvästikään ollut tämän tuomarin mieleen, kun sekä urosten että narttujen junnut saivat EH:n. Yksi uros sai HYLyn.

Lara esiintyi ihan hyvin, liike oli pääasiassa sujuvaa, mitä nyt häntä oli tapansa mukaan liian korkealla. Seisominen sujui Laralla minusta parhaiten, kun vertasi muihin junnuihin. Yksi oli koko ajan istumassa tai makaamassa, toinen taas ei meinannut pysyä paikallaan.

Kilpailuluokassa oli siis kaikki junnunartut. Koirat juoksutettiin vielä ympäri ennen sijoitusta. Lara osoitettiin eteen ja sitten vielä yksi koira siirrettiin eteen, joten neiti jäi toiseksi.

"Very good type. Good size. A little bit light in head and bones. Nice format. Correct body substance. Needs more energy in movement. Very well presented." ja täten EH JUK2.

Koska Lara ei jatkanut tästä eteenpäin, kävimme vielä ostamassa pussillisen luita myyntikojuilta ja lähdettiin ajelemaan kotia kohti.

Oltiin juostu taas mätsäreissä tätä  näyttelyä ajatellen, viime viikolla oltiin lauantaina ShowHaulla (Luna pun3. Lara pun ei sij.) Illalla katselin että sunnuntaina oli mätsäri Hämeenlinnassa ja koska ei meillä ollut parempaakaan tekemistä, lähdimme aamulla ajelemaan sinne (Luna pun3. Lara pun ei sijoitusta) ja viime perjantaina olimme taas ShowHaulla (Luna pun ei sijoitusta, Lara sin ei sijoitusta). Lunalla on jostain syystä ollut nyt hirveästi kierroksia ja se on näkynyt mätsäreissä siinä että vanhempin neiti ei ole meinannut pysyä pakoillaan. Sinällään kiva kun toisella on hauskaa, mutta pitää taas hieman alkaa huomauttamaan, että sitä pitäisi myös keskittyä. 

Cockerspanielin trimmaus

Tämä on aihe joka rehellisesti jakaa cockeriharrastajat ja –kasvattajat kahtia. Cockerspanieli kuuluu niin kutsuttuihin turkkirotuihin ja vaikka se ei tietysti ole lähelläkään mitään lhasa apsoa, niin tämänkin rodun turkki vaatii aikaa ja työtä. Uskoisin että jokaisen kasvattajan mukaan antamassa pentuoppaassa on ohjeistus pennun ja aikuisen cockerspanielin turkin hoitoon.

Silti sekä katukuvassa että facebookissa ja muualla netissä näkee kokonaan koneella lyhyeen karvaan ajettuja cockerspanieleita ja tämä saa monien tunteet kuumenemaan. Monen mielestä on melkein maailmanloppu, että cockerin kaunis turkki ajetaan alas ja tätä selitetään sillä, että kerran on tietoisesti turkkirodun hankkinut niin se turkki on hoidettava. Osa taas tuntuu olevan sitä mieltä että koira jopa kärsii turkistaan, kun se kantaa puolet metsästä mukanaan. Minä olen kyllä myös sitä mieltä, että jos turkkirodun hankkii niin se turkki olisi hoidettava, mutta jos se menee sitten siihen että se turkki on takussa ja likainen (krhm, kuten Lolalla) koko ajan niin kyllä minäkin sen sitten alas vetäisin. Ja tietysti esimerkiksi sterilisaation jälkeen monen cockerspanielin turkki menee ”piloille” ja huovuttuu, jolloin sen ylläpito voi oikeasti olla kuulemma jopa todella hankalaa. Näissä tapauksissa ymmärrän ettei turkkia pakosti kykene hoitamaan, mutta silloinkin itse suosin esimerkiksi ohennussaksilla siistiä lyhentämistä eikä koneella täyttä alasajoa. Totuushan on se että eihän se koira turkkiaan kaipaa. Lunan trimmaaja (joka myös on rodunkasvattaja) kuuluu näihin jotka eivät välitä onko cockeri pitkässä vai lyhyessä karvassa.

Jos ajatellaan hieman cockerspanielin käyttötarkoitusta (ylösajava lintukoira) niin myönnän että onhan tuo turkki mennyt väärään suuntaan jalostuksen myötä. Ero käyttölinjaisen ja näyttölinjaisen turkissa on hiljalleen kasvanut ja parhaimmillaan näkee näyttölinjan koiria joilla koristekarvat hipovat maata kuten amerikanserkulla. Mitä olen seurannut roturyhmän keskusteluja niin kasvattajistakin monet alkavat olla sitä mieltä että sitä karvaa alkaa nykypäivänä olla jo liikaa.

Käyn tässä läpi miten meillä hoidetaan Lunan ja Lolan trimmaus, eli jos sinua ei kiinnosta kuulla karvojen siistimisestä ja trimmausvälineiden esittelystä niin tästä eteenpäin ei tarvitse lukea. :D Ja tämä ei ole mikään virallinen ohjeistus, vaan ihan miten minä sen teen.

Aloittaen, kannattaa katsoa ohjeistus mikä löytyy Cockerspanielit ry:n sivuilta. En viitsi ottaa nyt kuvia tähän, kun en löytänyt nopeasti tietoa saako kuvia ottaa käyttöön vaikka mainitsisin tekijänoikeudet.

Pesu

Sääntö numero yksi, koira trimmataan puhtaana. Pääasiassa ihan sen takia etteivät kalliit trimmaussakset mene pilalle. Kukaan ei halua tuhota 70-120e saksia hiekkaiseen tai kuraiseen turkkiin. Ainut poikkeus on nyppiminen, jonka voi tehdä myös likaisella turkilla mutta selitän siitä myöhemmin lisää. Cockerspanielin turkki vaatii shampoon sekä hoitoaineen. Minä olen tässä muutaman vuoden sisällä kokeillut muutamia eri pesuaineita, mutta parhaimmaksi olen kokenut Isle of Dogsin Every Day Silky Coating –sarjan joka on ihan suunnattu hienolle, silkkisille ja helposti takkuuntuvalle turkille. 500ml pullo riittää yllättävän pitkään vaikka verrattuna moneen muuhun pesuaineeseen tätä ei kuulu laimentaa. Mutta ensin shampoolla pestään turkki puhtaaksi ja sitten hierotaan hoitoaine ja se jätetään vaikuttamaan muutamaksi minuutiksi. Pesun itse suoritan niin että levitän pesuaineet ensin siihen osaa turkkia missä sen pitää vaikuttaa pisimpään, eli jalkojen koristekarvoihin. Siitä sitten muut koristekarvat ja lopuksi selkä ja häntä. Kun koira on pesty, heitän sille kylpytakin päälle ja annan kuivatella hetken aikaa. Jos cockerin turkki on yhtään kihartuva, kannattaa koira totuttaa föönillä kuivaamiseen. Se hieman myös suoristaa karvaa. Lunahan pelkää fööniä sen verran, etten viitsi neitiä sillä kiusata, varsinkaan kun Lunan turkki on luonnostaan suorempaa mallia, niin se ei ole pakollinen.

Turkin selvitys

Sitten osuus jonka hankaluus riippuu ihan omasta harjaushistoriasta, jos turkkia hoitaa ja harjaa ahkerasti ei tämä osuus vie kauaa. Tai jos harjailee vain satunnaisesti, niin sitten onkin takkujenselvittelyä edessä. Minä aloitan harjaamisen kun koiran turkki on vielä reilusti kostea. Märän turkin takut aukeavat paljon helpommin kuin kuivan turkin. Myönnettävä on että en tiedä vahingoittaako märän turkin harjaus sitä jotenkin enemmän, mutta en viitsi kiusata koiraa sen enempää. Kerran takut aukevat paremmin märällä turkilla niin minä avaan ne märällä turkilla.

Käytän kyllä hoitoainetta myös tässä vaiheessa. Suihkutan koko turkkiin Isle of Dogs –hoitosuihketta ja pahimpiin takkuihin levitän omille hiukselle tarkoitettua hoitovoidetta (tällä hetkellä Loreal Elvital öljyvoide) ja annan vaikuttaa hetken ennen harjausta. Sitten vain selvittämään. Minä käyn turkin läpi jalka jalalta, aloittaen eturaajoista ja lopettaen takajalkoihin. Ensin käyn selvitettävän osan läpi pehmeällä karstalla, joka hellävaraisesti avaa pahimmat ja päällimmäiset takut. Sitten tavallisella harjalla pääsen hieman syvemmälle karvoihin ja se avaa taas takut joihin karsta ei ole ylettänyt. 

Harjat, kammat, karstat ja näitä on tullut vielä lisää. Välineitä on hyvä olla reilusti, varsinkin jos on kuten minä ja kadottelee niitä koko ajan. :D

Lopuksi käyn vielä karvat tiheällä täikammalla läpi kainaloita myöten, ettei varmasti jää yhtäkään takkua jäljelle. Isompiin hieman huovuttuneisiin takkuihin käytän metallipiikkistä karstaa, koska se tuntuu aukaisevan ne parhaiten. Tämän kanssa tosin pitää varoa ihoa, metallipiikit raapivat ihon helposti rikki.

Nyppiminen

Cockerspanieli on osittain nypittävä rotu (mikä yllättää aika usean ei rotuihmisen).  Pää, selkä, reidet ja kyljet pääasiassa nypitään ja kun tämä tehdään kerralla oikein voi tulevaisuuden työmäärä vähentyä. Lunaltahan minun ei tarvitse oikeastaan kun nyppiä pää nykyään. Nyppimisen voi tehdä ihan sormin tai käyttää erinäisiä apuvälineitä (kuvassa). Jos haluaa helpottaa työtä vielä lisää, kannattaa tämä vaihe tehdä likaisella turkilla, koska likaisesta karvasta saa paremman otteen. Apuna voi vielä käyttää talkkia, joka parantaa sormiotetta lisää.

Vasemmalla yläreunassa talkki sekä talkkiharja, oikealla ylhäällä CoatKing, vasemmalla alhaalla nyppimiskumit, vieressä trimmauskivi, keskellä JackStripper ja nyppiä voi vaikka ihan kumihanskalla.

Karva irtoaa nyppimällä helposti kun se on ”kypsää” eikä koiraa satu. Eli kun aika ei ole oikea voi nyppiminen olla turhaa, karvat ei irtoa ja se voi tehdä jopa hieman kipeää koiralle. Itse olen aika hyvin oppinut Lunasta näkemään milloin karva irtoaa ja milloin ei.

Minä käytän nyppimisessä apuna kumista JackStripperiä sekä talkkia. Ensin levitän kunnon talkkikerroksen nypittäville karvoille ja sitten lähden nyppimään karvansuuntaisesti. Toisella kädellä kiristän ihoa ettei se veny nyppimisen mukana. Välillä karstaan karvat vastakarvaan jotta näen paljonko vielä on nypittävää ja samalla lisään talkkia.

Lunan pää alkuksi

Lunan pää talkittuna

Sitten nyppimään

Luna yleensä vetää sikeitä nyppiessä. Minä laiskana nypin sohvalla niin karvaa sitten löytyy vaatteista ja mustasta sohvasta

Pää nypittynä

CoatKing on hyvä apu varsinkin isoilla alueilla ja minä käytän tätä niska-selkäalueella. Lunalla myös olkavarren kohdalla. Cockerspanieleiden trimmausryhmässä jaettiin joskus video, missä coatkingillä käsiteltiin märkää turkkia. Kokeilin tätä Lolan pehkoon ja voin sanoa että se toimi kyllä paremmin kuin kuivalla turkilla.

Täikammalla saa myös hyvin selän irtokarvoja irti.

Tassut

Tassujen siistimistä varten kannattaa koira opettaa makaamaan kyljellään. Tassun pitäisi lopuksi muistuttaa kissantassua, eli sen pitäisi olla tiivis ja pyöreä tassu. Karvat leikataan lyhyeksi tassunpohjasta ja anturoiden väleistä, mutta ei varpaiden välistä. Myös kynnet kannattaa tuoda esiin.

Minä leikkaan ensin isommilla saksilla karkeasti karvat lyhyemmäksi että kynnet näkyvät, ja vasta sitten alan tasaamaan leikkausjälkeä. Moni vielä siistii ohennussaksilla lopuksi.

Tämän hetkinen saksikokoelma, ohennussakset,  kaarevat sakset, perus suoratsakset sekä tylppäkärkiset kaarevat tassu/naamasakset.

Ei tämä kovin pyöreätä vielä ole nähnyt, mutta idean varmaan jo näkee.

Korvat

Korvista ajellaan yläosa lyhyeksi. Minä vedän arviolta 1/3. On maku- ja taitoasia ajellaanko korva myötä- vai vastakarvaan. Myötäkarvaan otettaessa jälki on todennäköisesti kokemattomalla hieman siistimpi, koska vastakarvaan ajelu tekee karvasta todella lyhyen, jolloin pitää osata kadottaa pitkän ja lyhyen karvan siirtymä. Minä teen hieman sekä että, ajan pääasiassa korvan vastakarvaan, mutta aivan yläreunasta noin 1-2 cm myötäkarvaan. Näin minulla on hieman helpompi siirtymä ensin erittäin lyhyestä lyhyeen ja siitä päähän.

Ennen ajelua

Ajeltuna

Korva ajellaan takapuolelta samalta matkalta kuin etupuoleltakin ja itse siistin vielä korvansuuta tassusaksilla jos siihen jää pidempiä karvoja.

Sisäpuolelta ajeltuna

Sitten hankalin osuus on korvan ja pään siirtymän kadottaminen. Myönnän että minäkään en ole tässä vielä hirveän taitava ja ammattilainen saa paljon siistimpää jälkeä aikaiseksi. Ohennussaksilla pitäisi saada häivytettyä lyhyen ja pidemmän karvan väli luonnollisen näköiseksi siirtymäksi. Ohennussaksien teräpuoli on ihoa vasten.

Tässä yritin häivyttää siirtymää.

Pää

Viiksikarvat vedän koneella lyhyeksi. Ajelemalle myötäkarvaan vedän koneella oikeastaan koko kuonon korviin asti (tässähän ei ainakaan Lunalla ole luonnostaan pitkää karvaa eli karvat eivät ajelulla oikeastaan lyhene).  Huulipoimuissa olevat karvat on tärkeä vetää mahdollisimman lyhyeksi! Kuonon alta vedetään myös koneella myötäkarvaan kohti kaulaa.

Huulipoimukarvat vedetään niin lyhyeksi kun vain pystyy.

Kaula/rinta

Kaula ajellaan koneella lyhkäiseksi rintalastaan asti. Minä teen tämän yleensä myötäkarvaan. Tässä on kanssa sitten siirtymä pidempään karvaan pitää hävittää ohennussaksilla.

Kaulasta ajtetaan koneella ja siistitään sivuilta

Takamus

Peräpeili ajellaan koneella lyhyeksi (ja muistetaan taas siirtymän hävitys). Ohennussaksilla siistitään myös takajalan takaosa hännän kiinnityskohdasta melkein kintereeseen asti saksien sakset ylösalaisin.

Lähtökohta

Koneella ajettu peräpeili

Ohennussaksilla siistitty takamusta hännän alta noin kintereeseen. Lunalla on niin kauhea valkoinen pehko tuossa
normaalisti että näin kuin ei näyttelyihin olla heti menossa niin vedän vähän enemmän karvaa pois.

Häntä

Hännästäkin näkee paria eri trimmaustyyliä, osa vetää hännän kokonaan lyhyeksi kuten amerikanserkulla ja osa jättää häntään koristekarvaa. Minä jätän n. 1-2cm koristekarvaa häntään.  Suorilla saksilla yritän tehdä mahdollisimman tasasta jälkeä.

Ei niin paha lähtötilanne, välillä Lunalla on 10cm karvat hännässä.

Siistitty häntä

Koristekarvat

Koristekarvat rinnasta vatsaan ja siitä takajalkoihin pitäisi olla yhtenevät. Takajalasta kintereen kohdalta leikataan karvat hieman lyhyemmäksi jotta kinnerkulmaukset korostuvat. Etujaloissa teen kaarevan siirtymän kainalosta ranteeseen niin että ranteen kohdalla on lyhyempää karvaa ja mitä ylemmäs mennään niin koristekarva on pidempää.

Lunalta saatan vielä ohentaa jalkojen koristekarvoja Coatkingillä tasapainottaakseni ulkinäköä, koska neidillä on edelleen aika olemattomat vatsakarvat. Näyttä hieman hassulta jos jaloissa on karvaa vaikka muille jakaa ja se saa näyttämään vastakarvat vieläkin olemattomammilta.

Lopputulos

Vaikka Luna on melko vähäkarvainen, silti saan pelkkään trimmaamiseen kulumaan sen parisen tuntia. Siihen vielä pesu ja harjaus päälle niin koko työhön menee suunnilleen 3-4 tuntia.
Minun trimmijälki on vielä sellaista että tasailen sitä muutamana päivänä, kun yllättäen jostain puskeekin jotain ylimääräistä karvatuppoa esiin. Yleensä viikon-kahden jälkeen trimmi on parhaimmillaan, kun jälki on tasoittunut (pääasiassa siis siirtymäkohdat kasvavat huomaamattomiksi). 

Eihän se ulkomuoto nyt ehkä vastaa täysin montakymmentä vuotta cockereita trimmanneen jälkeä, mutta perus siisti siitä tuli.

Oonko mä jo valmis?

Välillä edessä on pidempi alamäki

Meillä on nyt ollut Lunan kanssa hieman ongelmia kaikkien treenien kanssa viimeisen viikon ajan. Neiti ei jotenkin ole ollut aivan kuulolla ja niin mukana kuin normaalisti. Mutta eihän sitä aina voi olla hyvä päivä, välillä vaan mennään alamäkeen.

Aloittaen nyt omat ongelmat –tokokurssin treeneistä, viime viikolla otettiin pitkästä aikaa kiertohyppynoutoa. Viimeksi tätä treenattiin samaisella kurssilla vuoden alussa ja saimme sen hyvin alulle. Tai pääasiassa mehän treenasimme sitä että tötsä pitää kiertää vaikka siinä on esteet ja kapulat välissä. Nyt sitten liike ei meinannut onnistua ollenkaan. Ensimmäinen suoritus meni hyvin ilman kapuloita, neiti katseli kyllä estettä koko ajan, mutta kun lähetin tytön matkaan, niin se lähti kumminkin suoraan kierrolle. Seuraavaksi Luna veti esteille moneen otteeseen, joten lopulta helpotimme liikettä niin paljon että teimme oikeastaan pelkkää merkinkiertoa (lähetin siis esteiden kohdalta). Otimme matkaa kauemmas ja Luna lähti taas tarjoamaan esteitä. Kun saimme esteet jätettyä lisäsimme kapulat ja olimme taas ongelmissa. Liikuimme siinä sitten edes takaisin lähemmäs ja kauemmas merkistä ja kapulat oli välillä esteiden takana, välillä edessä, välillä keskellä kulkureittiä ja välillä oli vielä ruutumerkkejäkin sekoittamassa pakkaa. Saimme tällä tavalla melko piakkoin liikkeen toimimaan täydellisesti, niin kauan kuin kiertomerkki oli korkeintaan 10-15 metrin päässä. Kun sitä siirrettiin kauemmaksi, Luna alkoikin taas tarjoamaan esteitä.

Kouluttaja oli siinä ihan ihmeissään kun ajatteli miten hyvin meillä se sujui siinä puolitoista kuukautta takaperin. Mutta hän myös totesi että tässä ei ole nyt kysymys bongauksesta, vaan pikemminkin siitä matkasta. Sama koski meidän ruutua sitä edellisellä treenikerralla. Luna kyllä näkee ihan hyvin sen mitä pitää tehdä, mutta on epävarma siitä kuin tehtävä on niin pitkällä että neiti kokee helpommaksi lähteä tarjoamaan jotain mikä on siinä hänen turvaetäisyydellään.

Eli meidän pitää vain treenata sitä pitkää matkaa. Olen nyt yrittänytkin ruutua treenata ennen treenejä, niin että menen tarpeeksi ajoissa Ojankoon ja laitan ruudun ulkotokokenttien pitkän parkkipaikan toiseen päähän. Ne tokokentät itsessään ovat vielä lunta Lunan rinnan korkeudelle, eli liikkuminen on sen verran hankalaa että en viitsi sinne mennä. Mutta onneksi harva kävelee tuolla kun siinä ei ole edes mitään valoja (minä olen jättänyt autossa pitkät valot päälle jotta olen voinut sen muutaman ruudun tehdä). Ensimmäisellä kerralla Luna oli hieman ihmeissään että mitä pitää tehdä ja jouduin ottamaan alkuun hieman lyhyemmältä matkalta. Eikä neiti jostain syystä tuntunut tajuavan että palkkakin oli samassa paikassa kuin aina eli ruudun takana targetilla.

Toisella kerralla tehtävä olikin jo tuttu, vaikka lähetin neidin ruutuun suoraan pitkältä matkalta (tein lähetyksiä 30-40 metrin päästä) niin neiti juoksi suoraan ruutuun! Ja tämä onnistui vielä monta kertaa, eli kyllä se siitä lähtee sujumaan.

Tämän viikon omat ongelmat kurssilla sitten aloitettiin tunnarilla. Luna oli jotain syystä ihan pihalla. Se kyllä lähti tekemään, mutta ei tuonut oikeaa kapulaa sitten millään. Emme ole taas tunnaria treenannut hetkeen, jolloin neiti yleensä vaatii yhden muistutus treenin että liike lähtee sujumaan. Mutta nyt sekään ei riittänyt. En tiedä vaikuttiko siihen se että yritin hajustaa viittä kapulaa samaa aikaa, jolloin haju ei tarttunut kunnolla yhteenkään. Periaatteessa sen ei pitäisi vaikuttaa kun jäähän se haju jo yhdestä kosketuksestakin siihen, ei tosin kovin vahvana. Luna löysi pari kertaa sen oikean kapulan, mutta sitten taas mentiin pieleen. Mikä minusta oli myös hieman omituista, oli se että Luna myös itse stoppasi kesken kapulan tuonnin. Eli neiti nosti kapulan, kääntyi minua kohti ja tuli pari askelta ja pysähtyi. Ihan kuin se olisi itsekin ajatellut että nyt tämä ei taida olla oikea.

Kouluttaja sitten totesi että jätetään tämä tähän kun ei nyt ota onnistuakseen.

Otimme sitten luoksetulon pysäytystä, joka sujuikin ihan hyvin. Välillä oli vähän ennakointi ongelmaa siinä että Lunan vauhti oli hidasta laukkaa (minä totesin että vauhti olisi ollut hyvä kun siinä Luna pysähtyy heti, mutta kouluttaja totesi että ei.) Joten tehtiin läpijuoksuja sitten useampi että saatiin vauhtia nopeammaksi. Sitten otettiin pysähdys ja neitihän teki heti oikein kunnon stopin. Taas pari läpijuoksua ja stoppi. Luna pysähtyi joka kerta hienosti, tosin kouluttaja totesi että minun kannattaa antaa pysähtymiskäsimerkki hieman aikaisemmin. Nyt kun annan sen vasta koiran ollessa siinä kohti mihin sen pitää pysähtyä, kerkeää Luna liikkumaan eteenpäin vaikka se aloittaa sen pysähtymisen heti.

Meidän vuoron jälkeen menin sivulle ja otin lisää tunnaria. En tiedä mikä siinä oli ongelmana, mutta oikeasti jouduin ottamaan liikkeen varmaan kahdeksan kertaa uudestaan, että Luna hiffasi mitä kapulaa piti etsiä. Vaikka nyt yritin hajustaa kapulan hieman vahvemmin. Huomasin jossain vaiheessa ongelman että neiti ei haistellut kaikkia ja se oikea jäi aina haisteltavien ulkopuolelle. Sitten lopulta jokin napsahti neidin päässä ja oikea kapula alkoi löytymään. Seuraavat viisi toistoa onnistuikin todella hyvin.

Ratana käytettiin vanhaa koerataa

Rally-tokotreeneissä sentään sujui suht hyvin. Meillä oli tehty avo-tason rata ja ensin teimme siitä paria vaikeaa kylttiä. Seuraavalla kierroksella sitten otettiin puolikas rata ja kolmannella kerralla koko rata koemaisena.

Meillä ei ollut mitään ongelmaa kunnes otettiin koemainen rata ja koemaisessa ainoa ongelma oli heti ensimmäisellä kyltillä. Kyltti itsessään oli helppo, kyseessä siis kieppi vasemmalla puolella, mutta jostain syystä Luna oli menossa muutaman metrin päässä olevalle esteelle koko ajan. Jouduin varmaan viisi kertaa yrittää kieppiä että sain Lunan kuuntelemaan ja onnistumaan siinä, jonka jälkeen radalla ei ollut vaikeuksia. Hieman kouluttajakin kurtisti otsaansa kun Luna ei ollut kiinnostunut esteestä muuten ollenkaan, mutta nyt jostain syystä tuossa kohti se este veti puoleensa.

Tekniikkatreenissä oli sitten kiepit sekä oikealla ja vasemmalla puolella, jalan alta puolenvaihto sekä sivuaskeleet. Lunahan osaa jalan alta pujottelun todella hyvin, mutta puolenvaihtona se ajatus oli selvästi outo. Neiti nimittäin teki ensimmäisen jalan alituksen hienosti, mutta oli jatkaa pujottelua, mikä johti siihen että Lunahan törmäsi minun jalkoihin kun minä jatkoin matkaa eteenpäin. Luna oli selvästi ihmeissään ja toisti saman ”virheen” muutamaan otteeseen. Kouluttaja kysyi että onko Lunan kanssa tehty oikeanpuolen seuruuta, johon totesin että ollaan me sen verran, etten usko siitä olevan ongelma. Käytin kuulemma myös väärää käskysanaa, vasemmalla seuraaminen on tylsästi seuraa ja oikealla olen ottanut käskyn ”heel”, mutta luulen ettei käskysana ole vielä Lunalle iskostunut. Muutaman epäonnistumisen jälkeen neidin aivot alkoivat raksuttaa ja liike alkoi sujua aina seuraavalle kyltille asti, jossa piti tehdä kieppi oikealla puolella.  Luna tarvitsi tässä aika paljon apuja, mutta saimme me sen oikean kiepinkin lopulta toimimaan jotenkuten.

-

Tokon kisakurssilla oli sitten isompia ongelmia jos ihan yleisessä keskittymisessä. Tosin myönnän, itsekään en ollut parhaimmillani, takana oli huonosti nukuttu yö ja siihen päälle erittäin kiireinen työpäivä. Ajaessani treeneihin alkoi kova jomottava päänsärky ja siihen päälle treeneissä naapurikentillä oli vaihteeksi agilitytreenit joissa koirat haukkuivat ihan koko ajan, enkä kuullut mitä kouluttaja puhui, mikä alkoi tunnin aikana ärsyttää. Luna sitten varmaan peilasi minun huonon olotilan itseensä eikä oikein tuntunut keskittyvän.

Minä olin suunnitellut ottavani kisamaisen treenin, eli palkatta muutaman liikkeen. Päätin aloittaa seuraamisella, sekä ottaa ohjatun noudon, metallinoudon sekä kaukokäskyt jos ne kerkeää. Heti seuruussa totesin että nyt ei mene ihan niin kuin pitää. Luna taas meni nenänsä perässä ja kehän reunalla päätti mennä tutkimaan sivulla olevia agilityesteitä. Tässä vaiheessa luovutin ja otin herkun käteen, jotta saisin edes vähän neidin huomiota itseeni.

Seuraaminen parantui hieman, mutta ei se edelleenkään ollut läheskään yhtä hyvää kuin mitä se on ollut. Seuraavana otettiin ohjattu nouto, tämä itse asiassa meni ihan siedettävästi. Ainut miinus oli että Luna ei oikein ollut hereillä ja jouduin sanomaan kaksi seuraa-käskyä lähdössä ja täyskäännöskin meni aika pitkäksi. Mutta itse nouto oli todella hyvä ja palautuskin kiva.

Metallihyppy onnistui myös minusta hienosti vaikka kapula tekikin tepposet ja pomppasi esteen toisella puolella monta metriä vasemmalle. Minä kerkesin siinä jo mielessäni kiroamaan että pieleenhän sekin meni, kun lähetin neidin noutoon. Yllättäen Lunan aivoissa selvästi oli toimintaa, koska neiti ylitti esteen ennen kapulalle menoa vaikka este ei ollut lähimaillakaan samalla linjalla. Ajattelin että palautuksessa se nyt varmasti kiertää esteen ja olin varautunut antamaan lisäkäskyjä, mutta ei, Luna kulki takaisin esteelle ja hyppäsi yli. Jee, sentään jokin meni täydellisesti!

Yritettiin ottaa vielä kaukokäskyt loppuun, mutta nehän eivät sitten onnistuneet ollenkaan. Ensin Luna ei reagoinut käskyihin ollenkaan, ja lopulta kun neidin kroppa alkoi liikkua niin sitten liikuttiinkin ihan reilusti eteenpäin.

Ei ihan meidän päivä. Jätettiin se treeni siihen, otin sitten sivummalla hieman rallyn temppuilua jotta sain Lunan taas innostumaan minun kanssa työskentelystä. Loppuun otettiin vielä paikallaolot missä nyt muuten ei ollut ongelmia, kuin että neljättä kertaa tehdessä Luna alkoi ennakoimaan maahanmenoa ja istumista.

-

Jotta ei olla ihan kuvaton postaus, niin tässä on ompelemani juoksuhousut Laralle. Pikkuneitihän on tuntunut tekevän juoksuja jo jonkin aikaa, mutta ei ole viitsinyt niitä vielä aloittaa. Otin mallia Ompele koirallesi - kirjan juoksuhousuista, mutta kaavan leikkaamisen jälkeen lähdin improvisoimaan. Kankaat oli jämäkankaita mitä löysin laatikosta. Olin myös hankkinut hieman paremmat neulat ja langat (ainut että värejähän ei ollut kuin mustaa. Valkoistakin piti olla, mutta en enää inventaarioni jälkeen sitä löytänyt) joten ei tarvinnut menettää hermoja. Hyvin kone ompeli kuminauhan ja tarranauhan päällekäin ja suostui vielä ongelmitta ompelemaan koristenauhan näiden päälle. Eikä lopputulos nyt ihan kauhea minusta ole. Musta lanka nyt näkyy vähän turhan hyvin, mutta kun en jaksanut lähteä erikseen toistalankaa ostamaan niin sai nyt kelvata.

 Yllättäen Lara, joka inhoaa kaikkia vaatteita, mökötti vain puolisen tuntia takan alla housut saatuaan ja sen jälkeen oli kuin ei niitä olisikaan.

Luna ei ymmärtänyt miksi hän ei saanut housuja.

Porvoo 4.3.18 Rally-toko ALOHYV 99/100p 2.sija RTK1

Kuten otsikkokin kertoo kävimme hakemassa meidän kolmannen hyväksytyn tuloksen rally-tokon alokasluokasta.

En tiedä miksi, mutta jännitän jostain syystä näitä rallyn kisoja paljon enemmän kuin tokoa. Tokossa tiedän mitä kehässä tapahtuu kun liikkeet ovat aina samat mitä olen treenannut (vaihtelua voi olla vain liikejärjestyksessä tai jäävässä liikkeessä). Rallyssa en tiedä mitä kylttejä on tulossa ennen kuin kisapaikalla ja tämä sitten näkyi muutamana yönä, kun näin unta jossa olin Lunan kanssa kehässä enkä tuntenut kylttejä ollenkaan. :'D

Jännitys jatkui kisapaikalle asti, joka oli tällä kertaa Porvoon PORSK:in hallilla. Kisakirjeestä tajusin että kyseessä oli sama halli, jossa aloitettiin Lunan kanssa meidän tokoura (3. tuloksella tosin). Todettiin systerin kanssa että toivottavasti tämä sujuu nyt hieman paremmin.

Olimme neljäntenä kisavuorossa, joten käytettiin Luna pikaisesti lenkillä ja siitä menimme sisälle odottelemaan. Ratapiirrosta katsellessani totesin että aika simppeliltä näyttää. Ei taaskaan ollut meidän isointa ongelmaa askel-istu-2-askelta-istu-jne. Tuomarina meillä oli Kirsi Petäjä, joka vaikutti niin tutulta että se on ollut meillä varmaan mätsärissä tuomarina tai jossain.

Rataantutustumisessa kävin radan neljästi läpi yrittäen iskoistaa sitä selkärankaan. Yritin vielä kehän ulkopuolella muistutella eteenmenoja ja maahanmenoa, tosin Lunaa kiinnosti maassa olevat hajut enemmän. Mietin jo että mitäköhän tästäkin taas tulee, kun vieras halli hajuineen voi olla (ja olikin todella monelle koiralle) iso häiriö. Palkkana mentiin samalla tylsällä ja kuivalla linjalla, eli taskusta löytyi pelkkää nappulaa. Onneksi neiti kokosi itsensä juuri ennen kehäänmenoa ja kontakti pysyi todella hyvin koko radan.

Tässä video:

Lähtö meillä oli hyvä, mutta ensimmäisessä käännöksessä (2. kyltti) Luna vähän hapuili, (tästä lähti -1 Vino??) mutta ryhdistäytyi ja jatkettiin matkaan. 3. kyltissä meinasin itse tehdä ison virheen. Vaikka rataantutustumisessa mietin monta kertaa, että tässä ei istuta vaan jatketaan heti, niin minä menin ja pysähdyin. Onni onnettomuudessa, tajusin tämän aivan viime hetkellä ja ponkaisin eteenpäin. Luna oli jo istuutumassa, mutta ihan ei kerennyt laskea takamustaan mattoon. Loppurata menikin minusta ihan hyvin.

Sitten odoteltiin muiden suorituksia ja käytiin silloin tällöin vilkaisemassa tuloslistaa. Minä jännitin meidän pisteitä että kerkesikö neidin takamus tuomarin mielestä osua maahan (videolta näytti että ei) ja mitä pisteitä meiltä lähti. Joten päästin syvän huokauksen mielessäni nähdessäni listassa 99p meidän kohdalla. (Kerkesin jo hätkähtämään kun meitä ennen oleva koira sai HYL ja katsoin että se oli meidän kohdalla).

Lopputuloksena yksi koira teki 100pisteen suorituksen ja sijoittui ensimmäiseksi. Sitten Lunan lisäksi oli kaksi muuta 99 pisteen saanutta, mutta me olimme liitäneet radan läpi 15 sekuntia nopeammalla ajalla kuin nämä muut. Meillä oli nopein aika kaikista osallistujista, mutta aikahan ei ratkaise kuin tasapisteissä. :D

Eli täten tulimme toisiksi ja saimme koulutustunnuksen RTK1.

(c) Johanna Lehto, olenpa mä edustavana tässä. :DD

I got these! - Luna

Hohhoijaa tätä kuvaamista.

Laraa houkutti palkinnot.

Hyvin mahtuvat samoihin kehyksiin.