Vireenhallintaa

Geishan pentukurssilla otettiin tällä kertaa hieman vireenhallintaa. Eli tehtävänä oli vaihdella leikkimisen ja taukomaton välillä. Tuo leikkiminen jännitti hieman itseä, vaikka Geisha kyllä leikkii kotona, niin treeneissä se ei ole tähän mennessä ihan hirveästi innostunut leikkimään. Mutta tällä kertaa tilanne oli helpotukseksi toinen. En tiedä vaikuttiko se, että meitä ei ollut tällä kertaa kuin kolme (Geisha + valkkarit), joten meillä oli reilusti tilaa leikkimiselle. Minulla oli Geishan lempi mustekalalelu mukana, jonka kanssa pääsin hieman juoksemaan karkuun, jolloin pikkuneitikin innostui kunnolla leikkimään. Joudun kyllä pysyttelemään hieman kauempana taukomatosta, koska se myös veti Geishaa hirveästi puoleensa.

Ei niin onnistunut perhepotretti

Paremmin onnistunut otos

Geisha siis innostui repimään mustekalaa oikein urakalla ja kun leikkiminen loppui, lähti se ”matto” käskyn kuultuaan tuhatta ja sataa matolle makaamaan. Se tosin nopeasti muuttui ennakoinniksi ja pikkuneiti yritti aina välillä leikin välissäkin vilahtaa matolle.

Teimme tätä kolmessa eri kohdassa, aina siirtyen taukomaton kanssa toiseen paikkaan huonetta.  Geisha hienosti jatkoi leikkiä kunnolla ja rauhoittua kun oli sen aika. Tosin kolmannella leikkikerralla alkoi jo oma kunto olla koetuksella, kun siinä yritin eläytyä leikkiin parhaani mukaan ja selvästi alkoi Geishakin jo väsymään. Tai sitten se reagoi siihen kun minun virta väheni. Mutta siitä huolimatta pikkuG leikki minusta nyt todella hyvin.

Loppuun otimme hieman kohdetyöskentelyä ja tassutargettia. Olin tätä(kin) treenaillut jo ennestään, mutta aina on hyvä kerrata. Geisha näyttikin taitonsa ja liikkui hienosti sekä oikealle että vasemmalle etutassut targetilla, kun minä liikuin targetin toisella puolella. Joten kouluttaja laittoi meidät treenaamaan sivulletuloa targetilla. Tämähän olikin sitten Geishalle uutta, koska tähän mennessä se on joutunut liikkumaan päinvastaiseen suuntaan minusta katsottuna ja nyt sitten piti lähteä tulemaan minua kohti.

Kyllä me tähänkin saimme jo selvästi alkua tehtyä, pikkuneiti otti jo muutamia askeleita kohti perusasentoa, mutta en tiedä tekikö meidän koroke tehtävästä hieman hankalamman, kun se oli suorakulmion muotoinen eikä pyöreä.

Luna puolestaan on hyvin oppinut nyt pyörähtämään stop-käskystä ja tämä onnistuu jopa pidemmällä matkalla. Seuraava ongelma tuli tosin tiistain treeneissä eteen. Ajatushan oli, että ohjatussa lähetän Lunan keskikapulalle ja tällä stop-käskyllä saisin sen tekemään kiepsahduksen ja kääntymään nokka minua kohti. No, snaapeli ei ole osannut yhdistää sitä stoppia mitenkään tähän liikkeeseen, saati, että siinä pitäisi pysähtyä. Luna on niin menossa kapulalle, ettei se reagoi stop-käskyyn ollenkaan. Joudun huutamaan seis-käskyn, jolla sitten pysähdytään, mutta ollaan taas aivan vinossa. Kyllä se stop-kiepsahdus sitten tehdään, kun vaan ensin on saatu pysähdyttyä. Eli nyt pitää keksiä ja alkaa treenata sitä stopista pysähtymistä.

Luna menetti taas blondinsa

Uuden vuoden uudet treenit

 Aloitimme Geishan kanssa Rallitassun harrastuskoiran perusteet pennuille ja junnuille -kurssilla keskiviikkona. Nyt on paljon ollut systeri ja Kismet mukana, joten tällä kurssilla olimme Geishan kanssa ihan kahdestaan. Plus, neidin hieman aremman ja varovaisemman luonteen takia haluan sille nyt paljon uusia kokemuksia uusissa ympäristöissä ja erilaisten ihmisten ja koirien seurassa.

Näin ensimmäisellä tunnilla pikkuneiti oli ainoa pentu, kun muut kurssilaiset olivat sitten siellä n. 8 iässä olevia, kaksi valkkaria ja yksi käyttislabbis. Yksi koirakko puuttui, joten ehkä ensiviikolla nähdään jääkö pikkuG kurssin ainoaksi pennuksi. Hieman Geishaa jännitti uusi paikka, mutta yllättävän nopeasti se alkoi kumminkin ottamaan itse kontaktia ja pyytämään palkkaa.

Alkuun otimme pientä leikkiä, jossa ensin heitetään nami hihnanmitan päähän, kun koira kääntyi takaisin ohjaajaa kohti, heitettiin uusi nami päinvastaiseen suuntaan. Tätä jatkettiin jonkin aikaa, ajatuksena että koiralle tulee mielenyhtymä siitä, että ohjaajaa päin kannattaa kääntyä. Geishasta tämä oli ihan kiva leikki, mitä nyt välillä piti käydä namin syönnin ohella tutkimassa uutta treenipaikkaa.

Seuraava tehtävä oli kävellä koiran kanssa omalla alueella ja tehdä välillä äkkinäisiä käännöksiä. Koiran pitäisi kääntyä jälleen mukana. Tämä tehtävä ei ollut niin Geishan mieleen, koska pikkuneiti ei oikein tykkää äkkinäisistä/nopeista liikkeistä. Kyllä G. tuli perässä, mutta pysytteli hieman taaempana ja vähän katseli kulmiensa alta.

Seuraavana otettiin hieman LAT-treeniä (look at that). Tavoite tässä olisi, että koira yhdistää häiriön palkkaan ja alkaa tarjoamaan kontaktia palkkaa odottaen (eikä jäisi häiriöön täten kiinni). Eli kun koira noteeraa häiriön sanotaan palkkasana ja palkataan kun koira kääntää katseensa ohjaajaan. Treenasimme tätä alkuun niin, että koirat olivat perusasennossa vieressä ja kouluttaja käveli treenitilaa ympäri. Geisha hienosti tarjosi kontaktia aikalailla koko ajan, pari kertaa teki todella nopeat vilkaisut ja palasi taas kontaktiin.

Seuraavalla kierroksella kouluttaja heilutteli kävellessään isoa pehmolelua, mikä ei Geishalle ollut sen isompi häiriö vaan pikkuneiti edelleen tarjosi kontaktia melko tiiviisti.

Kolmas kierros olikin sitten hieman haastavampi, kun häiriönä oli toisen kurssitoverit. Eli yksitellen jokainen koirakko käveli tilan ympäri. Ei tämäkään ollut Geishalle mitenkään haastava, mutta neiti muutaman kerran useammin vilkaisi ohi meneviä koiria, kuin mitä se oli katsonut kouluttajaa. Labbis jostain syystä pysähtyi meitä ohittaessaan tuijottamaan meihin päin, mutta tämäkään ei häirinnyt. Sitten meidän vuorolla kiertää treenitilan ympäri olikin hieman enemmän haastetta. Vierellä pysyminen meni ihan kuuroille korville, kun piti tutkia uutta tilaa ja pariin kertaan jäätiin tuijottamaan muita koirakkoja. Mutta päästiin me kumminkin lopulta takaisin omalle paikalle.

Joka välissä otettiin hieman rauhoittumista, mikä Geishasta oli se helpoin tehtävä kun tuttu karva-alusta oli mukana. Aina kun alusta osui maahan oli siinä pieni bc jo makaamassa päällä.

Seuraavana päivänä olikin sitten ensimmäiset näyttelytreenit, johon molemmat patukat osallistuivat. Taas siis uusi paikka, uudet ihmiset ja uudet koirat. Geisha hienosti lähti tarjoamaan kontaktia heti pari metriä sisälle menon jälkeen. Muut ryhmäläiset olivat selvästi jo huomattavasti kokeneempia, meillä molemmat patukat hieman haparoi seisomisen kanssa, mutta lähti se siitä hissukseen sujumaan. Olen kyllä hieman kotosalla seisottamista treenannut, mutta myönnettävä on että jostain syystä on istumista ja makaamista tullut harjoiteltua paljon paljon enemmän.

Hieman alkuun ihmeteltiin muita, mutta aika kivasti Geisha lähti sitten tekemään töitä minun kanssa. Seisomisessa meinasi se pylly tipahtaa maahan monta kertaa, mutta pitämällä kättä mahan alla alussa, sain neidin hissukseen tajuamaan että nyt ei kuulu istua. Seuraava ongelma seisomisen kanssa olikin sitten itse paikalla pysyminen, kun Geisha sipsutteli koko ajan namin perässä. Liikkuessa ei nyt menty ihan suoraan ja maassa olevat merkit kiinnostivat myös, mutta kyllä sitä silti ehkä liikkumiseksi pystyi kutsumaan.

”Tuomarin” hiplailut sitten ei olleet ihan Geishan mieleen. Ei se karkuun lähtenyt (niin kuin Luna teki ensimmäisen vuoden), mutta selvästi muuten näytti kehonkielellään, että oltiin nyt aika reilusti epämukavuusalueella. Mutta ei kumminkaan niin pitkällä, että lihapullat ei olisi kelvannut.

Harjoittelimme myös hampaiden näyttämistä niin, että kouluttaja teki käsillään pienen renkaan, jonka läpi Geishan piti työntää kuono saadakseen palkan. Kuonon ollessa läpi, kouluttaja hieman nosteli pennun huulia. Niin kauan kun palkkaa tuli koko ajan, tämä oli G:stä ihan ok, mutta kun yritettiin saada siihen kestoa (eli Geisha pitäisi kuonoa käsissä hetken aikaa), niin siinä pää vedettiin pois sekunnin jälkeen.

Mutta kerran olen saanut Lunan tottumaan tuomarin hiplailuihin, niin en uskoisi Geishan olevan isokaan ongelma.

Kävimme koirien kanssa myös Touhussa ja Temmellyksessä ja vaunulla tekemässä lumitöitä. Touhussa ja Temmellyksessä olimme nyt Temmellyksen puolella, jossa emme olleet aikaisemmin olleet (touhussa sitten ollaankin oltu useita kertoja). Lara ja pennut saivat vipeltää vapaana ja Luna kulki alkuun pitkässä hihnassa äidin alueen toisella puolella. Onneksi nuo alueet on isoja, niin siinä pystyi hyvin pitämään pientä hajurakoa.

Menin patukoiden kanssa heinälatoon hetkeksi, jotta Luna saisi myös mennä vapaana, mutta snaapeli sitten tietysti olisi myös halunnut tulla sinne heinälatoon. Joten systeri ja äiti otti pennut hihnaan ja minä lähdin kävelemään Lunan ja Laran kanssa aluetta ympäri.

 

Vaunulla oli tarkoitus pitää pennut vaununpihalla kunnes saamme lumityöt tehtyä, mutta ilma oli kumminkin sen verran kylmä ja Patukat päättivät olla paikoillaan, joten viluhan niille tuli. Joten kaikki koirat odottivat sitten autossa sen hetken kun kaivettiin vaunu ja piha esille. Siitä lähdettiin sitten luontopolulle kävelemään. Voin sanoa että mukavan raskasta oli kulkea, kun lunta oli varmaan 15-20 senttiä eikä kukana ollut siellä hetkeen kulkenut. Menosuuntaan sai Patukat juosta Laran kanssa. Lunta oli pentuja varmaan rintaan asti parhaimmillaan, mutta se ei paljoa menoa haitannut. Menimme kyllä vain puolikkaan lenkin normaalista, koska vaikka hangessa kulkeminen on hyvää treeniä, on se myös pirun raskasta.

Paluusuuntaan vaihdoimme pennut hihnoihin ja Luna sai mennä vapaana. Yritin kulkea edellä ja pitää snaapelin minun matkassa, mutta eihän se aivan täysin onnistunut. Pennut kulkivat Lunaa nopeammin hangessa ja Kismet oli koko ajan ohittamassa meitä. Hihnalenkeillä Luna tuppaa edelleen pörisemään pennuille, mutta nyt vapaana kulkiessaan se ei sitten välittänytkään lähellä olevasta pikkumustasta. Kyllä siinä tuli kuitenkin varottua, ettei Kismet yllättäen päättänyt hypätä Lunan päälle. Hieman yllättäen, Lunalla ja Kismetillä tuli kumminkin pieni yhteentörmäys, kun Luna oli ohittamassa Kismettiä vasemmalta ja pentu sattui juuri sille hetkellä kääntymään Lunan eteen. Positiivista oli, että Luna vain hieman pörähti pennulle ja jatkoi matkaansa. Taas pieni merkki siitä, että snaapeli on hissukseen hyväksymässä, että nuo pennut nyt vaan roikkuu mukana.

Pennut täyttävät huomenna 16 viikkoa, maanantaina saavat toiset rokotukset ja sitten siitä kolmen viikon päästä onkin jo sitten vapaus treenien suhteen. Kaikkialle kun ei ole saanut mennä ilman täyttärokotussarjaa. 

Hampaat on myös alkanut vaihtumaan, Geishalta on lähtenyt kaksi etuhammasta ja Kismetiltä yksi. Tämä tietää pientä valonpilkahdusta siinä, että tulevaisuudessa häämöttää korvien liimaamisen loppuminen. Se ei ollut sitä mieluisinta hommaa Larankaan kanssa ja nyt noita on tuossa kaksi. Ja jotta taidot ei unohdu, tekee Patukat varmaksi sen, että päivittäin joudun niitä korvia korjailemaan, vähintään naruja kiristämään tai sitten liimaamaan. Pennut siis leikkiessään onnistuvat löysyttämään tai jopa irroittamaan narut ja välillä on sitten liimatkin irti. 

Tässä tulee myös se ongelma, kun joudun niitä korvia korjailemaan ja välillä leikkelemään liimaklönttejä irti, jotta saan uudet laitettua niin korvien karvat alkavat paikoittain olla melko lyhyttä. Yritä sitten siinä saada uutta liimaa laitettua kun ei oikein ole mitään mihin sitä laittaa. Mutta katsotaan mikä tässä on lopputulos. Geishan korvat ovat ainakin nousseet hyvin (ne oli aivan lupat) ja Kismetillä on minun silmääni nätti taitos korvissa (ne taas oli pystyt). 

Patukat päässeet hammaspesun makuun, meillä on iltaisin jono pesuhuoneen
ovella. 

Tavoitekatsaus

Vuoden 2021 tavoitteet

LUNA

Rally-Toko

Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

✓ Tavoite saavutettu

Luna kerkesi käymään tänä vuonna jopa kahdessa (:’D) rally-kilpailussa, ensimmäisestä jäätiin harmittavasti yhden pisteen päähän valionarvosta, mutta toisessa kokeessa sitten saatiin hieno 96 pisteen tulos ja täten Lunasta tuli Suomen kolmas rally-tokovalio cockerspanieli.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

Tavoite ?

Vuonna 2021 emme juosseet ihan niin usein Lunan kanssa lääkärillä kuin viime vuonna, mutta rahallisesti kuluja olikin sitten enemmän ja ensimmäistä (ja toivottavasti viimeistä) kertaa vakuutuksen kulukattokin tuli täyteen. Helmikuussa käytiin rokotuksilla ja silmätarkastuksessa, jossa todettiin neidin PHTVL/PHPV diagnoosin edenneen. Vuoden vanhana se oli aste 1 ja siihen sen piti jäädä ja nyt 7-vuotiaana se olikin sitten aste 3.

Huhtikuussa käytiin tavanomaisella vatsatautikäynnillä päivystyksessä, kun Lunan ripulitauti ei tälläkään kertaa mennyt kotihoidolla ohi. Loppupeleissä peräpäästä ei tullut kuin verta ja koti näytti lähinnä teurastamolta, kun en kerennyt siivoamaan sitä mukaan kun Luna joko oksensi tai ripuloi.

Kesäkuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Elokuussa olikin sitten yläleukamurtumaleikkaus, joka sitten löi vakuutuskaton täyteen. Marraskuussa oli jälleen Cartrophenin uusinta.

Joten en nyt tiedä voinko tätä tavoitetta laskea saavutetuksi, mutta Luna on onneksi vielä siinä kunnossa, että porskutetaan eteenpäin.

Tavoitteet 2022

Luna

Luulen että en laita Lunalle enää harrastusrintamalle tavoitteita. Treenaamme kyllä edelleen tokoa tähtäimessä se EVL-luokan koe, mutta tässä alkaa näitä merkkejä olla sen verran että pahoin pelkään, ettemme kerkeä kokeessa käymään. Mutta edetään päivä kerrallaan.

Geisha

Yleiset

Rohkeutta lisää, Geisha kun tuppaa hieman arastelemaan asioita. Heti kun rokotukset on kunnossa, lähdemme kiertämään mätsäreitä ja kisoja, jälkimmäisessä yleisönä, jotta neiti tottuu kunnon hälinään ympärillään.

Harrastukset

Aloitetaan tokon ja rally-tokon ohjatut treenit, kunhan perusasiat alkavat olla kunnossa. Voisi sitä pohtia loppuvuodelle jotain mahdollisia möllikisojakin, riippuen miten lähtee asiat sujumaan.

Näyttelyt

Virallisissa näyttelyissäkin pitää käydä kokeilemassa, jos näyttää menevän hyvin voisi sitä pohtia ensivuonna tulevan junnuvaliotittelin yrittämistä.

Geisha

Kismet

Lara ja Geisha

Vauhdilla kohti ensi vuotta - Bemmi ja Patukat

Rauhallista joulun aikaa

Rauhallista joulun aikaa!

Jouluaattoaamuna kävimme hallilla hieman treenailemassa ennen tädin luo menoa. Patukat pääsivät tekemään hieman putkia, rimoja, perustottelevaisuutta sekä hömppätemppuja. Molemmat pennut keskittyivät todella hyvin, vaikka ihan hirveää häiriötä ei hallilla tuohon aikaan ollut (hallin toisessa päässä oli toiset treenaajat, mutta meillä oli kaksi tyhjää kenttää välissä). Loppuun otettiin hieman seisontaharjoituksia.

Luna puolestaan muisteli hieman keppejä, todella pientä agirataa lähes maarimoilla sekä treenattiin hieman tokoa.

Siitä sitten hetkeksi kotiin, jonka jälkeen pakkasimme tavarat ja koirat autoon ja lähdimme mummin kautta tädin luo. Otin Lunan aitauksen mukaan, jonka levitin olkkarin ja keittiön välille, Luna vietti aikansa keittiö-eteinen akselilla (mikä ei suurimmaksi osaksi haitannut spanielia, olihan hän siellä missä ruokakin oli). Pennut olivat sitten olohuoneessa ja Lara hieman vaihteli olohuoneen ja keittiön välillä. Lola-mummo vietti joulun tavalliseen tapaan sohvalla, josta ei suostunut liikkumaan kuin sohvan kulmasta toiseen.

Aatto meni loppupeleissä yllättävän rauhallisesti, Patukat toki yrittivät välillä syödä muovikuusta tai lahjapakettien naruja. He myös kävivät välillä ihmettelemässä sohvalla makaavaa Lolaa, joka vaan tyynesti käänsi päätään toiseen suuntaan.

Kismet oli kaikkien kaveri heti alussa, mutta Geisha taas varoi hetken aikaa. Kyllä se siitä nopeasti meni itse tekemään serkkujen ja muiden luo tuttavuutta, mutta täti sitä selvästi jännitti lähes koko ajan. Täti tosin on koirille puhuessaan todella kovaääninen, eikä mitenkään rauhallinen, joten luulen sen vaikuttaneen pikkuGn käytökseen.

Team Patukat

Lola-mummo ei oikein arvostanut saamaansa seuraa.

Patukoiden pentukoulu myös loppui viime maanantaina. Tunti oli siirretty torstaista maanantaihin, jolloin systerillä oli Laran agility, joten minä vein molemmat pennut treeneihin. Voin sanoa, että jo ennen koulutushuoneeseen pääsyä mietin, että mitäköhän tästä tulee, kun yritin kuljettaa treenikassia, kevythäkkiä ja kahta pentua jotka kulkivat tietysti aivan eri suuntiin.

Treenit aloitettiin sitten tietysti niinkin virettä nostattavalla harjoituksella kuin merkin kierrolla. Eikun toinen pentu boksiin ja toisen kanssa treenausta. Tämä olisi ollut se ajatus, mutta jos treenasin Geishan kanssa, huusi Kismet täyttä kurkkua siellä boksissa. Jos treenasin Kismetin kanssa, yritti Geisha raapia tiensä boksin ovesta läpi. Kokeilin vielä pitää kattoikkunaa hieman auki, jotta saisin välillä heitettyä nameja boksiin, mutta molemmat pennut tajusi nopeasti että siitähän pääsee myös ulos. Joten voin sanoa, että tämä merkinkierto treeni meni meillä hieman pieleen, kun en voinut täysin keskittyä treenattavaan pentuun.

Seuraavaksi otettiin sitten kyljelle menemistä ja siitä halutessaan yli kierrähtämistä. Tämä olikin sitten jo helpompaa, kun pystyin istumaan häkin vieressä ja palkkaamaan häkissä olevaa tarpeeksi tiheästi. Geisha lähti tarjoamaan kylkiasentoa todella nopeasti ja jaksoi pysyäkin siinä hetken aikaa palkkaa odotellen. Mielessä kävi että näinköhän Geisha tulee tokossa olemaan koira, jonka kanssa joutuu työstämään paikallaistumista, koska pikkuneiti tykkää hirveästi tarjota maahanmenoa joka paikassa. Kismetin kanssa joutui kylkiasentoa sitten hieman työstämään, namiohjauksesta huolimatta Kismu ei meinannut tehdä sitä viimeistä pientä nytkähdystä jotta olisi kyljellään. Lopulta sain Kismetinkin kyljelleen, mutta se siitä sitten ponkaisi heti ylös namin saatuaan. Lyhyesti kokeiltiin vielä kierähtämistä, eikä kummallakaan pennulla ollut ongelmaa pyörähtää kylkiasennosta ympäri. Tämä sinällään oli pieni yllätys, kun Larahan on pienestä pitäen inhonnut kierähtämistä, eikä sitä edelleenkään suostu tekemään vaikka sitä usein yritettiin harjoitella. Patukat ovat perineet todella paljon Laran piirteitä, mutta näköjään eivät tuota kierimisen inhoamista.

Loppuun otimme vielä hieman hiplailutreeniä. Kismetillä tässä ei ole mitään ongelmaa, Geisha edelleen hieman vierastaa vieraiden hiplailua. Ei se mitenkään paniikkiin mene (kuten Luna aikoinaan), mutta hieman yrittää kiemurrella siinä käden alla.

Patukat kävivät vielä ennen jouluaattoa pentuleikeissä. Edellisellä kerralla vieraat pennut oli hieman jännittänyt ja tytöt olivat leikkineet vain keskenään. Tällä kertaa meininki oli aivan eri. Patukoiden lisäksi leikkimässä oli pieniamerikanpaimenkoira, terrieri jonka rotua en nyt muista sekä punainen cockerspanieli. Systeri vei pennut edeltä, minä menin töistä päästyäni perässä. Siellä olikin hyvät hippaleikit meneillään. Yleensä yhdellä oli jokin lelu suussaan ja muut jahtasivat sitä. Terrieri tuppasi olemana hieman riitaa haastava, mutta ei yleensä saanut provosoitua muita.

Terrieri lähti hieman aikaisemmin, jonka jälkeen hieman yllättäen Geisha ja cockeri löysivät yhteisen sävelen ja leikkivät loppuajan kahdestaan. Alkuu

Lunan kanssa edelleen hinkataan ohjattua. Nyt otimme tehtävästi että opetetaan se stopin pyörähdys ensin temppuna kunnolla. Lunahan osaa pyörähtää ”kieppi” käskyllä, mutta tällöin pyörähtää yleensä vasemmalle, kun nyt pitäisi pyörähtää oikealle. Tätä on nyt treenattu ”stopp” käskyllä ja lyhyellä etäisyydellä tämä sujuukin jo hyvin, mitä nyt välillä on pientä erotteluongelmaa.

Mutta huomasimme viime treeneissä Hellmanin kanssa, että lähettäessäni Lunaa eteenpäin, lyhyellä matkalla neiti kääntyy ohjaajasta katsottuna oikealle (mikä on nyt tuo haluttu suunta), mutta jos matka pitenee, heittäisin lonkalta että mennään yli 5 metrin päähän pysäytyksestä, vaihtaakin Luna suuntaa ja kääntyy vasemmalle. Tämä tapahtui joka kerta, kun vaihtelin etäisyyttä välillä lähemmäs ja välillä kauemmas. Toki, pitää katsoa tuleeko tämä muutos myös ilman pysäytystargettia, todennäköisesti tapahtuu, koska Luna ei selvästikään juokse aivan suoraan.

Tässä hieman Paint-piirros, punainen täplä on targetti, oranssi Luna ja musta minä. Vasemmalla kuinka Luna kääntyy lyhyestä matkasta ja oikealla taas pidempi matka.

Periaatteessahan sillä ei ole väliä, kumpaan suuntaan Luna kääntyy kunhan se pitäisi sen saman suunnan joka kerta. Ajattelin tämän oikealle kääntymisen olevan luontevampi, kun aikaisemmin ohjatussa oli se merkki, ja merkin neiti kiertää aina vasemmalta oikealle. Jos alkaa näyttää siltä, että Luna vaan vahvasti tarjoaa väärään suuntaan kääntymistä pidemmällä matkalla, niin minun pitää varmaan vaihtaa suunnitelmia sen stopin käännöksen suhteen.

 

Kun yrität päästä pentuja punnitsemaan, on joku toinen vaa'alla.

Messariviikonlopun saaliita.

Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.

Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.

Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.

Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.

Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.

Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä.