Sunnuntaina 2.10. järjestettiin Suomen Koirakasvattajat ry:n
toimesta seminaari koirankasvatuksen tulevaisuudesta. Koska minua
koirankasvatus kiinnostaa, vaikka ajankohtaista se ei ole vielä vähään aikaan,
ja seminaaria ei ollut hinnalla pilattu (ei-Sukokan jäsenille 15€ sisältäen
aamukahvin, lounaan sekä iltapäiväkahvin ja pullan) päätin mennä kuuntelemaan.
Seminaari pidettiin Vantaan ShowHau centerillä, ja pyysin systeriä heittämään
minut sinne, kun osallistujia oli reilu 200, joten parkkipaikat olivat varmaan
muutenkin vähissä.
Kun pääsin sisälle, kävin hakemassa nimikyltin rintaani ja
kävin varaamassa istumapaikan penkkirivistöstä. Koska aikaa oli vielä 15
minuuttia ennen seminaarin alkua, kävin kiertelemässä ShowHaun myyntialuetta.
Tarkoituksena ei oikeastaan ollut ostaa mitään, pikemminkin katsoa mitä kaikkea
löytyy ja minkälaista hintaluokkaa tuotteet olivat.
Suurin osa osallistujista oli koirakasvattajia (ja
ikäluokaltaan huomattavasti minua vanhempia), mutta oli meitä ”nuoria” paikalla
myös muutama. Omalta paikalta näin 5-6 muuta nuorta.
Pian seminaari pääsi alkamaan kun seminaarin vetäjä asteli
keskelle hallia ja pyysi porukkaa hiljentymään paikalleen. Yritin ottaa
muistiinpanoja, omia mietteitä ja kommentteja ylös ja yritän ne nyt kirjata tähän.
Koirajalostuksen tulevaisuus Suomessa – Juha Kares, SuKoKa
ry:n puheenjohtaja
Tulevaisuuden haasteet?
Yhteiskunta on haastavassa murroksessa ja taloudelliset seikat ja raha
määräävät ehdot koirankasvatukselle. Maailma on myös muuttumassa kovemmaksi,
ihmiset joutuvat kilpailemaan mm. työpaikoista, hinnat nousevat ja ostajat
alkavat vaatimaan enemmän ja enemmän. Työn ohella koirien kasvattaminen on koko
ajan haastavampaa, varsinkin kun kasvatus vaatii ylimääräisiä resursseja, kuten
aikaa, tilaa ja rahaa. Koko ajan lisääntyvässä työttömyydestä kasvatuskin
kärsii. Meneillä on myös uusi eläinsuojelulaki, mikä koventaa
(koiran)kasvatuksen lainsäädäntöä. Kares tosin totesi että siinä ei pahemmin
puhuta karjaeläinten jalostuksesta vaan koirienkasvatusta vain vaikeennetaan.
Kasvattaminen kallistuu
Kulurakenne kasvaa ja alkaa olla sietämätön, varsinkin kun tulot eivät kasva
samassa suhteessa kulujen kanssa. Harrastaminen kallistuu, kuten myös asumis-,
energia-, ja liikkumiskustannukset. Koirille tehdään enemmän ja enemmän
tutkimuksia ja näiden tutkimusten hinta nousee. Vaikka tutkiminen on hyvä
juttu, niin on sillä huonojakin puolia; löydetään uusia sairauksia, minkä takia
koiria karsiutuu jalostuksesta. Kotona ollut muuten huippukoira voikin saada
sairaanleiman eikä tämän jälkeen ole ”jalostustavaraa.” Vaikka kaikki hinnat
nousevat, ei kasvattaja voi siirtää hintapaineita pentujen hintoihin, koska
tällöin on riski pentujen jäämisestä käsiin.
Tiukka kuluttajan suoja ja korvaukset uhkana
Kuluttajansuojalaki ja ihmisten käsitys vastuusta on enemmän ja enemmän kasvattajan
uhkana. Kuluttajat ovat tietoisempia oikeuksistaan ja mielipiteet koiraan
muuttuneet ja ostotilanteessa koiraa verrataan tavaraan. Jos koira ei olekaan
”ehjä” vaaditaan koviakin korvauksia kasvattajalta. Tämä lisää kasvattajan
henkistä painetta, kuka uskaltaa kohta enää myydä pentua tuntemattomalle?
Kuulemma kumminkin 99% pentumyynneistä sujuu hyvin ja ongelmitta, mutta yksikin
väärin valittu ostaja voi tarkoittaa jopa 15 vuoden piinaa kasvattajalle.
Tarkoittaen, että ostaja voi vuosia pyytää korvauksia erinäisiin vikoihin.
Kasvattajaa pidetään ”riistoporvarina.”
Eläinlääkärikustannukset kasvavat
Eläinlääkärikustannukset kasvavat koko ajan ja niin kasvattaja kuin tavallinen
koiranomistaja voi olla pulassa laskun/laskujen kanssa. Esimerkiksi
maitohampaiden poisto on joskus maksanut alle satasen ja nyt siitä joutuu
parhaimmillaan pulittamaan useamman satasen. Silti korkeatasoisessa
kasvatustyössä eläinlääkäripaleluja tarvitaan. (Jalostus)koiria tutkitaan
enemmän ja näiden tutkimusten hinta kasvaa, tietoa tietysti saadaan lisää,
mutta tätä tilastollista materiaalia käytetään paljon rotukoiria vastaan.
Positiivisena asiana hintojennoususta voi sanoa että kenelläkään ei oikeasti
ole varaa kasvattaa sairaita koiria, joten jos kasvattaja ei ole tähän mennessä
herännyt koiriensa terveyteen niin nyt alkaa olla aika herätä.
Rotukoiria on liikaa
Koirarotuja ja täten pieniä populaatioita liikaa, minkä takia
jalostusmateriaalia on vähän. Osa roduista on myös sukupuuton partaalla, mutta
Kares ei suostunut mainitsemaan esimerkkejä roduista. Tästä huolimatta
rotukoiraksi syntyminen ei saa merkitä sairasta tai lyhyttä elämää.
Kasvattamiseen tarvitaan uudenlaista ja tervehdyttävää suhtautumista
(rotuunotot?). Kannattaa myös miettiä mitä rotuja oikeasti kannattaa kasvattaa.
Verrattuna aikaan 30 vuotta sitten, osaa roduista ei nykyään edes tunnistaisi
samaksi.
Suhtautuminen rotukoiriin ja kasvatukseen muuttunut
kriittiseksi
Rotukoirat ja lemmikit ovat suuren yleisön edessä arvioitavana koko ajan.
Eläimiä myös inhimillistetään enemmän, koko ajan uutisoidaan huonosti
kohdelluista koirista. Nykyään rotukoirien kasvatusta pidetään pahana ja
sairaana, mutta sekarotuiset ja rescue-koirat ovat in ja näiden omistajat
erittäin hyveellisiä ihmisiä. Ostajista on myös tullut kriittisempiä pentujen
suhteen (mikä omasta mielestäni on sinällään hyvä juttu, koska tällöin
yhdistelmää on pakko miettiä enemmän. Mutta meneehän ne ”vahinkopennukin”
kovalla hinnalla kaupaksi, joten näitä kriittisiäostajia ei taida olla vielä
paljoa…) Säätelyä, rajoituksia sekä esteitä on tulossa koirien kasvatukseen
tulevaisuudessa.
Kasvattajien stressitasot kasvavat
Kasvattajat ovat helppoja silmätikkuja niin somessa kuin keskusteluissakin.
Kasvattajat eivät myöskään saa erehtyä tai epäonnistua missään, ilman isoa
negatiivista palauteryöppyä. Nykyään myös jokaiseen ongelmaan halutaan
syyllinen ja kasvattaja on tässä valitettavasti helppo kohde. Kasvatuskentällä
on negatiivista vastakkainasettelua, joissa kasvattajille voidaan olla
säälimättömiä, eritoten sosiaalisessa mediassa. Ajankäyttö, taloudelliset
paineet, ympäristö sekä kasvatuksen hoitaminen syövät kasvattajan
energiavaroja. Kasvattajat saavat tukea tässä melko vähän.
Kasvatukselle tulossa rajoitteita
Suomen Kenneliitto sekä rotujärjestöt ovat ottamassa enemmän ja enemmän
määräämisvaltaa koirien kasvatuksen suhteen. Kasvattajia ei kuunnella ja heidän
oma päätösvaltansa laskee. Lisäksi yhteiskunta tulee lisäämään valvontaa ja
kontrolloimaan kasvatusta. Toisaalta, kasvattajat eivät ole kovinkaan
aktiivisia omien rotujärjestöidensä tai kennelpolitiikassa, jolloin näiden
tekemiä päätöksiä on turha arvostella. Sivusta kun on todella helppo haukkua
muiden päätöksiä, kun ei ole kantanut omaa korteaan kekoon.
Yhteinen sävel
Kasvattajien, SKL ja rotuyhdistysten pitäisi toimia positiivisessa hengessä
rotukoirien puolesta, koska kaikilla on sama tavoite: onnellinen,
kokonaisvaikutukseltaan mahdollisimman terve, kaunis ja tasapainoinen koira
Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarvitaan yleistä asennemuutosta eikä ilman
yhteistyötä tule tapahtumaan yhtään mitään.
Tuki
Kasvattajille pitäisi saada enemmän tukea ja apua kasvatustyöhön. Kasvattajien
pitäisi myös keskenään tehdä enemmän yhteistyötä. Rotukoirien kasvatusta tulisi
myös helpottaa ja ymmärtää eikä koko aikaa vaan vaikeuttaa
Toisena luennoi
Agrian eläinvakuutuksen eläinlääkäri Marika Melamies Agrian tekemistä rotuprofiileista. Agria kerää tietoja
vakuutetuista koirista ja järjestää tiedot niin, että eri rotuja voidaan
verrata toisiinsa. Esimerkiksi mihin sairauksiin cockerspanielit yleensä
menehtyvät useammin kuin muut rodut, tai miltä kantilta cockerspanieli on
terveempi kuin muut rodut. Tiedot lisätään dogwellnet.com sivustolle, mutta
tarkkoihin rotuvertailuihin pääsevät vain käyttäjätunnuksen omaavat.
Käyttäjätunnukset yleensä annetaan esimerkiksi rotujärjestöjen
jalostusneuvojille.
Tällä hetkellä suurin osa sairaustilastoista tulee
ruotsalaisilta vakuutetuilta koirilta. Ruotsissa kaikista maan koirista 80% on
vakuutettu, ja näistä yli puolet on Agriassa. Terveystietojen tilastointia ja
tutkimuksia on tehty vuodesta 1995 alkaen. Suomalaisten ja ruotsalaisten
koirien geeniperimä on kuulemma sen verran yhtenevä, että naapurimaan tietoja
voidaan käyttää täälläkin, varsinkin kun kotimaisten koirien tietojen keruuseen
menee jopa 10 vuotta. Rotuprofiileihin lisätään koko ajan uusia rotuja, tällä
hetkellä niitä oli arviolta 130(?) kappaletta.
Tietojen keruulla on tarkoitus tuottaa terveystietoja
esimerkiksi rotuyhdistyksille, jotka voivat käyttää tietoja esimerkiksi Pevisan
päivittämiseen.
Tiedon keruussa tietysti on myös hieman ongelmia, vaikka
Agria yrittää tiedoillaan pyrkiä harhattomuuteen. Esimerkiksi vakuutusten
ikärajat vaikuttavat tuloksiin. Agrian hoitokuluvakuutuksella ei ole
yläikärajaa, mutta siitä huolimatta monet omistajat lopettavat koiriltaan
vakuutukset muutaman ensimmäisen vuoden jälkeen, jolloin monien vanhojen
koirien tiedot jää saamatta. Myös koiran ikä vakuutusta ottaessa vaikuttaa, jos
se otetaan myöhään jää tietysti mahdollinen pentuajan sairastaminen tilastoista
pois. Tilastoihin pääsevät myös vaan ne eläinlääkärikäynnit, joista on haettu
korvausta ja omavastuu on ylittynyt. Eli esimerkiksi rokotuskäynnit eivät
tietenkään tilastoihin pääse, vaikka eihän niillä merkittävää tekijää ole
koirien jalostukseenkaan nähden.
Luennoitsija näytti hieman millaista tietoa sivuilta saa ja
nyt minua tietenkin harmittaa etten ottanut puhelimella kuvaa dioista, joten
yrittäkää kestää kun esitän tässä paintilla töhrittyjä kuvia mitkä yrittää
esittää yhtä hienoja kaavioita mitä tuolla näytettiin. :D Mutta lyhyesti näimme
kaavion muutamasta eri rodusta aloittaen siitä kuinka usein ko. rotu käy
eläinlääkärillä verrattuna kaikkiin muihin rotuihin. Osalla roduista (esim.
bordeaux’ndoggi) eläinlääkärikäyntejä oli 4 kertaa enemmän kuin muilla roduilla
yhteensä. Sitten nähtiin listoja että mistä syystä sinne eläinlääkäriin on
menty (tästä esimerkkikuva), tähänkin listaan sai näkyviin ko. sairauden
yleisyyden verrattuna muihin rotuihin. Sieltä kuulemma näkee myös rodun sisällä
tietoa, onko ko. sairaus yleisempi esimerkiksi nartuilla vai uroksilla. Näimme
myös kaavion rotujen X oletetusta eliniästä ja kuinka elinikäodote oli
muuttunut kahden eri tutkimusajan välillä.
Nämä ovat tietoa, joiden ideana olisi selvittää varsinkin
rotuyhdistyksille, millaisia ongelmia kyseisellä rodulla on ja saada näin
yhdistykset kehittämään kehitystyötään sairauksia vastaan. Luennoitsija tosin
kommentoikin, että idea ei ole vähentää yhtä sairautta, jonkin toisen terveen
ominaisuuden kustannuksella. Näihin tietoihin ei siis tavallinen kasvattaja
pääse, mutta jalostusneuvojien kannattaisi seurata päivittyvää tietokantaa ja
ottaa nämä tiedot huomioon hommassaan.
|
Tämä on siis omatekemä esimerkkikuva. Punainen palkki on tietty rotu ja vihreä palkki keskiarvo kaikista muista roduista. Palkkien koot ja "sairaudet" on päästä heitetty, eli niihin ei kannata sen enempää tarketua. Eli tässä esimerkiksi tällä rodulla X, esiintyy sydänvikaa neljä kertaa enemmän kuin muilla roduilla, mutta esimerksi spondyloosia keskiarvoa vähemmän. |
|
Tässä kaaviossa näkee taas että koirien eliniän odote on kasvanut vuosien mittaan. |
Kolmantena luennoi asianajaja sekä aloitteleva kasvattaja
Pauliina Lehtola aiheena Koiran kauppaan
liittyvät sopimukset kasvattajan näkökulmasta. Voin jo valmiiksi sanoa että
tämän kohdan muistiinpanot on varmaan hieman sekavat, koska lakitermit ovat
itsellä hieman hakusessa.
Sopimukset
Suomessa on sopimusvapaus, eli ihmisellä on oikeus tehdä sopimuksia, vapaus
päättää tehdäänkö sopimuksia vai ei, vapaus valita sopimuskumppaninsa, vapaus
päättää sopimuksen sisällöstä sekä sopimusmuotovapaus.
Poikkeuksina pakottava lainsäädäntö, millä pyritään
suojaamaan sopimuksen heikompaa osapuolta eli kuluttajaa. Suomessa on myös
kauppalaki, jonka säännöksistä voi poiketa.
Perusongelmat
Pennunmyynnissä käytetyt lait on suunnattu täysin toisenlaiseen kauppaan.
Laissa käytetään sanamuotoja kuten ”6 kuukauden virheolettama, 2 kuukauden
reklamaatioaika sekä salainen virhe”.
Avatakseni asiaa: 6 kuukauden virheolettamalla
tarkoitetaan ”tavaran” (pennun) virheellisyyttä arvioidaan sen perusteella,
millainen se oli kun se luovutettiin ostajalle. Myyjä/Kasvattaja vastaa
virheestä, joka on ollut tavarassa luovutushetkellä, vaikka virhe ilmenisi
vasta myöhemmin (kumminkin 6 kuukauden sisään).
Tässä voidaan todeta että koirat ovat eläviä eläimiä ja, kuten ihmisetkin,
omaavat perimän jonka ne ovat saaneet vanhemmiltaan ja nämä puolestaan omilta
vanhemmiltaan. Voidaanko pitää kasvattajaa vastuussa ominaisuudesta, mikä on
parhaimmillaan voinut hypätä parinkin sukupolven yli ja kasvattaja ei tästä ole
ollut tietoinen? Pentu ei ole siis tietoisesti myyty ”viallisena.”
2 kuukauden reklamaatioajalla puolestaan tarkoitetaan
sitä, että ostajan on ilmoitettava ”kohtuullisessa” ajassa myyjälle, jos hän
haluaa purkaa kaupan tavaran/pennun virheen perusteella. Tällainen
virheilmoitus voidaan kuitenkin tehdä aina korkeintaan 2 kuukauden kuluessa
siitä, kun ostaja on tosiasiassa havainnut virheen.
Toisin sanoen ostajan ei tarvitse ilmoittaa pennun
sairaudesta kasvattajalle heti kun se ilmenee vaan hänellä on lupa odottaa jopa
2 kuukautta ennen ilmoittamista. Sairaushan ilmenee ”tosiasiassa” vasta kun
koira käytetään eläinlääkärillä, eli parhaimmillaan se on voinut sairastaa jo
pidempään ennen kuin ostaja on vienyt koiran lääkärille. KSL:n mukaisesti
ostaja saa hyvinkin laajasti vedota tietämättömyyteensä, jolloin koira voi
oireilla pitkään ennen kuin kasvattaja saa asiasta edes tietää.
Salainen virhe on puolestaan vika tai puute, josta
myyjä ei ole tiennyt ja jota ostaja ei ole voinut huomata tavaraa/pentua
ostaessaan. Lain mukaan on kohtuullista, että myyjä vastaa tavarassa olleesta
virheestä, vaikka virhe ilmenisi vasta useamman vuoden kuluttua tavaran
luovutuksesta. Perinnöllisyyttä pidetään siis virhevastuun kriteerinä, mutta
kasvattaja ei pysty mitenkään todistamaan että ostaja olisi aiheuttanut vian
esimerkiksi virheellisellä ruokinnalla/liikunnalla tai jos pentu on uudessa
kodissaan esimerkiksi pudonnut korkealta.
Tämä se vasta oli mielenkiintoinen termi, teoriassa siis
kasvattaja olisi vastuussa jos koiralla ilmeneekin vaikka 5 vuoden iässä E/E
lonkat ja dysplasia? Ostaja voi tässä tapauksessa vaatia täyttäkorvausta eli
pennun hintaa takaisin ja mahdollisia eläinlääkärikuluja.
Luennoitsija ihmetteli että myyjän ostajalle antamilla
tiedoilla ole mitään väliä tässä tapauksessa. Eli vaikka kasvattaja kertoisi
rodulla X olevan yleisesti lonkkavikaa ja täten asiakas on tietoinen riskistä.
Koirakasvattaja = elinkeinoharjoittaja
Koirankasvatusta pidetään ammattimaisena työnä, vaikka Suomessa aikalailla
poikkeuksetta kaikki ovat enneminkin harrastajia. Kasvattajaa pidetään
elinkeinoharjoittajana jos hän on rekisteröinyt vähintään 3 peräkkäisenä
vuotena yhden pentueen tai samana vuonna useamman pentueen. Huvittavaa on, että
kasvattaja on elinkeinoharjoittaja vaikka pentujen myynnistä saatu tulo ei
jäisikään voiton puolelle.
Uusi kauppasopimus: kirjaukset virhevastuusta
Kotikoiran määritelmä: rotuaan selvästi edustava koira, luovutettaessa terve,
koiran kanssa voi osallistua SKL:n harrastustoimintaan.”
Luennoitsija kommentoikin että onko T:n laatuarvostelun koira ”rotuaan selvästi
edustava”. Mihin harrastustoimintaan ja millä tavoin koiran kanssa on
pystyttävä osallistumaan?
Sana ”terve” on myös turhan huolimaton ja tarkentamaton käyttö eläinten kaupan
yhteydessä. Missä menee sairauden raja? Tämä voidaan myös ymmärtää kasvattajan
vastuun lisäämisenä, eli myyjä on vastuussa kaikesta mitä koiralle tulee.
Kauppasopimuksessa on myös selvennys, jonka mukaan kasvattaja on vastuussa
piilevästä seikasta, joka haittaa koiran elämää normaalina kotikoirana tai
vaatii hoitoa. Haitan kokeminenhan on ihan yhtä yksilöllisistä kuin termin
”terve” ymmärtäminen.
Vahingonkorvaus virhevastuussa
Uudessa kauppasopimuksessa mainitaan ”myyjä suorittaa korvauksena…”, mikä on
lakiin perustumaton kirjaus. Laki ei tunne korvausta vaan se tuntee
vahingonkorvauksen, hinnan alennuksen sekä kauppahinnan palauttamisen kaupan
perumisen yhteydessä. Se, että kaupan purun ja koko kauppahinnan palauttamisen
jälkeen koira jaa usein ”lisäkorvauksena” ostajalle, ei perustu mihinkään
lakiin. Tämähän voi olla koiran kannalta hyvä seikka, jos perhe on kunnollinen
tai kastrofaalinen huonoissa käsissä ja kasvattajaa ei voi pakottaa
lainvastaiseen seuraamuskäytäntöön vakiosopimuksin.
Yhteissopimus
Suomessa lain mukaan esineitä voidaan omistaa yhdessä, eli yhteisomistukseen ei
ole olemassa mitään lakiin perustuvaa estettä. Yhteisomistuslaki on peruslaki,
jonka säännöistä voidaan poiketa, eikä kuluttajansuojalakikaan millään tavalla
sitä kiellä. Luennoitsija siinä pohti mihin SKL perustaa yhteisomistuskieltonsa
sekä hän myös pohti kuinka paljon Kenneliitto saa rajoittaa jäsentensä
sopimusvapautta pelkästään jäsenyyteen perustuen.
Sijoitussopimus
Jalostusstrategiassa pyritään välttämään liian nuorien koirien jalostuskäyttöä
ja käyttämään myös vanhempia koiria. Mutta siitä huolimatta sijoitussopimukseen
on laitettu ehdoton yläikäraja. Teoriassa siis esimerkiksi ulkomailta ostettua
hieman vanhempaa koiraa ei pystyisi sijoittaa. Tämä on ongelma kun Suomessa
kennelit ovat lähes kaikki kotikenneleitä joihin ei mahdu määrättömästi koiria.
Omasta mielestä tämä on tietysti hieman roturiippuvaista, esimerkiksi
rivitalokaksioon mahtuu aika monta chihuahuaa jos rahat muuten riittävät, mutta
kovin montaa tanskandoggia samaan tilaan ei mahdu.
Viimeisenä osiona seminaarissa oli paneelikeskustelu, jossa kommentoimassa olivat varatuomari Tina
Taivaloja, asianajaja Pauliina Lehtola, varatuomari ja kasvattaja Kristiina
Martimo, ulkomuototuomari ja kasvattaja Tiina Taulos ja Kennelliiton edustaja
Kirsi Sainio.
Tästä oli hankala ottaa mitään muistiinpanoja, koska
keskustelu kävi todella kuumana enkä ole mikään pikakirjoittaja, joten yritän
käydä omasta mielestä tärkeimmät asiat läpi niin kuin ne muistan.
Ensimmäinen läpikäytävä kysymys oli, että mihin suuntaan
koiranjalostus on Suomessa menossa.
Yleisesti sanottuna koko seminaariväki tuntui olevan
Kennelliittoa vastaan, mitä en ihan ymmärtänyt. Ymmärsin sen, että
negatiivisuus lähti siitä, että Kennelliitto uusi kauppasopimuksiaan
kasvattajien kannalta paljon huonompaan suuntaan kysymättä tätä kasvattajilta.
Kennelliitto oli päivitykset tehnyt pienen sisäpiiriporukan kanssa, johon
kuului vajaa kymmenen kasvattajaa ja 5 lakimiestä. Näiden sopimusten piti tulla
voimaan ymmärtääkseni tämän vuoden alusta, mutta niistä nousseen haloon takia
voimaan tulo siirtyi vuoden 2017 loppuun. Mutta nämä sopimukset olivat selvästi
piikki lihassa lähes kaikilla seminaariin osallistuneilla, koska se oli ihan
sama mitä Kennelliitto sanoi kehittävänsä eteenpäin niin palauteryöppy oli
negatiivinen.
Minun alkoi käydä jo sääliksi Kennelliiton edustajia, vaikka
en itsekään pitänyt muutetuista sopimuksista. Heillä oli kuitenkin ihan hyviä
kehitysideoita tulevaisuuden varalle, esimerkiksi paneelikysymykseen vastaten
he kertoivat yrittävänsä siinä mielessä ”helpottaa” jalostusta kehittämällä
jalostustietojärjestelmää. He olivat suunnitelleet sinne mm. geenitestien
tuloksia näkyville sekä rokotuksien näkymistä ja he myös saisivat lisättyä
”kaikkea muuta kivaa.” Jälkimmäisessä jos koiraa yritetään ilmoittaa esimerkiksi
näyttelyyn ilman että sillä on rokotukset kunnossa, ohjelma herjaisi rokotusten
vanhenemisesta. Joku yleisöstä tässä vaiheessa tokaisi, että ei kasvattajat
halua ”kaikkea muuta kivaa” sinne jalostustietokantaan vaan esimerkiksi
näyttelyarvostelut kirjallisina. SKL edustaja vastasi että todennäköisesti
kirjallisina niitä ei KoiraNettiin lisätä, mutta johonkin toiseen
tietokantaan(?) he voisivat ne laittaa. Itse ymmärsin tästä että tämä
ominaisuus oli siis ollutkin jo pohdinnassa.
Toisena kysymykseen vastasi kasvattaja Tiina Taulos, ja
minun on myönnettävä, että siinä vaiheessa kun hän avasi suunsa totesin, että
tämä ihminen ei ole minun makuuni. Melkein ensimmäisenä hän haukkui kaikki
nuoret (/uudet) kasvattajat. Ihan sanasta sanaan en muista mitä hän sanoi,
mutta suurin piirtein se meni niin, että ”kaikki nämä nuoret kasvattajat vaan
jalostavat koiria kasvattamisen ilosta tietämättä edes niiden rotumääritelmää.
Sitten he esittävät kaikkitietäviä sosiaalisessa mediassa ja haukkuvat pystyyn
vanhemmanpolven kasvattajat, jotka ovat oikeasti nähneet mihin tämä
koirajalostus on menossa.” Toisin sanoen minä ymmärsin tämän niin että
koirajalostus on pielessä koska nuoret kasvattajat pariuttavat koiria
välittämättä mistään mitään. Siis totta kai ihmisellä, joka on kasvattanut
koiria 50 vuotta on varmasti enemmän kokemusta asiasta, mutta minusta on
todella törkeää haukkua uusia (ja varsinkin nuoria) kasvattajia tuolla tavalla.
Sanoisin että suurin osa jotka oikeasti ryhtyy kasvattamaan rotukoiria, oli
kyseessä nuorempi tai vanhempi ihminen, ottaa asioista selvää eikä vaan
tehtaile pentuja. Koko seminaarin ajan on puhuttu siitä kuinka ihmisten pitäisi
tehdä yhteistyötä, niin tämä henkilö ei tuntunut olevan kovinkaan
yhteistyöhaluinen.
Yksi yleisöstä kysyi miten tulevaisuudessa aiotaan puuttua
brafykefaalisten rotujen kasvatukseen. SKL edustaja kommentoi että he
kehittävät ns. kävelytestiä Yliopistollisen Eläinsairaalan kanssa, joilla
pystyisi hieman arvioimaan ruttukuonoisten ilmankulkua. Sitä tutkitaan edelleen
ja eri roduilla yrittäen selvittää pystyykö se antamaan suuntaa kaikilla
brafykefaalisilla roduilla vai sopiiko se vain osalle näistä.
En haluaisi kuulostaa nyt itse mollaavalta, mutta kasvattaja
Tiina Taulos piti ehkä jopa turhana tällaista tutkimusta. Ehkä koska itse
kasvattaa ko. rotuja, mutta kun hänen vuoronsa oli vastata kysymykseen, niin
hän totesi kasvattavansa rodunomaisia (terveitä) koiria, joten se hänestä
pitäisi riittää. Mutta tässä mielestäni kyse onkin siitä että se itse
rodunomainen ominaisuus on pielessä.
Sitten vielä keskusteltiin niin sanotusta ostajan vastuusta, mitä nykytiedoilla lain mukaan ei ole olemassakaan. Olen samaa mieltä monen muunkin kanssa että pentua ostesssaan ostajan pitäisi olla tietoinen, että ostaa elävän eläimen eikä tavaraa, mikä se lain mukaan kumminkin on. Elävälle eläimelle sattuu ja tapahtuu eikä tulevaisuutta ja kasvua voi 100% ennakoida. Se, että ensimmäinen kysymys mitä kasvattajalle pentua kysellessä esitetään on että mitä kasvattaja on valmis korvaamaan (ja tätä kuulemma on tapahtunut!) on minusta todella törkeää. Siinä olin täysin samaa mieltä Tiina Tauloksen kanssa joka totesi että hän siinä vaiheessa toteaa että näitä pentuja hän ei kyselijälle myy ja kysyy vielä että keneltä ostaja vaatii korvauksia kun esimerkiksi hänen lapsessaan olisikin jokin vika?
Se on ymmärrettävää jos pentu kuolee nuorella iällä esimerkiksi sydämen vajaatoiminnan vuoksi, että kasvattaja joutuu tällöin korvaamaan joko pennun hinnan tai tarjoamalla uuden pennun. Tämän kasvattajat itsekin tiesivät ja ymmärsivät ja minusta pitivät kohtuullisenakin. Mutta se, että koirassa ilmenee vanhemmiten jokin vaiva on sitten jo eri asia, koska kyllähän yhtälailla ihmisillä putkahtelee sairauksia esiin iän karttuessa. Ja se että onko vaiva oikeasti pelkästään perimän aiheuttamaa vai onko ostaja itse saanut aiheutettua sen. Otan tässä esimerkkinä ihmisten 2. tyypin diabeteksen, ihmisellä voi olla perinnöllinen alttius se saada, mutta omat elämän tavat vaikuttaa aika vahvasti puhkeaako se vaiko ei. Koirapuolelle siirryttäessä otan Lunan tässä esimerkiksi. Minähän hankin Lunan suunnitelmissa agility. No, 1 vuoden ikä tuli täyteen ja ilmeni tytöllä olevan C:n lonkat ja 1/0-polvet, mitkä ei nyt ole priimaa. Olisin tästä välittämättä voinut jatkaa treenaamista täysillä ja olisin huomattavasti isontanut riskiä, että tuolla parhaimillaan olisi nivelet kuluneet pilalle ja eläisin nyt nivelrikkoisen nuoren koiran kanssa. Teoriassa tästä olisin varmaan voinut alkaa vaatia jotain korvauksia, koska nuorella koiralla ei kuuluisi nivelrikkoa olla. Vaikka siis itse olisin iso syypää siihen että sitä nivelrikkoa koiralle olisi tullut.
|
Kuva (c) SuKoKa ry:n kuvaaja |
Mutta nyt minun on myönnettävä että en muista enää muuta mistä siinä keskusteltiin vaikka keskustelua kyllä oli. Näillä muilla paneeliinosallistujilla ei ollut niin vahvoja kommentteja että niitä olisi jäänyt mieleen. Lisään tähän tekstiin jos asiaa palaa myöhemmin mieleen.
Seminaari oli minusta ihan hyvä, mutta olisin itse toivonut enemmän tietoa juuri siitä tulevaisuudenkuvasta, nyt oikeastaan ainoastaan ensimmäinen luennoitsija antoi hieman kuvaa millainen tulevaisuus on. Muuten pääasiassa mollattiin Kennelliittoa ja sen sopimuksia ja oikeastaan mollattiin kaikkea mitä SKL edustaja sanoi. Se, että seminaarissa toitetetaan että kaikkien on tehtävä yhteistyötä niin minusta tällä hetkellä varsinkin kasvattajien puolella tuntui olevan näitä jotka eivät olleet kovinkaan yhteistyöhaluisia. Tämän kuvan sai näin ei-kasvattaja koiraharrastajan silmin. Eli meillä (harrastajilla, kasvattajilla, SKL:llällä) on kyllä pitkä ja ja kivinen ylämäki edessä jos tämä meno jatkuu.