Keep going ja omituista ratasuunnittelua

Treenit jatkuivat viikonloppuna Jirka Vierimaan palkkauskurssilla. Edellisistä palkkaustreeneistä ei tullut kirjoitettua, kun silloin ei tullut oikein mitään uutta. Tällä kertaa sitten treenit aloitettiin ketjuttamis- ja kuunteluharjoituksella. Eli ajatus tietysti lyhkäisyydessään, että opetetaan koiralle erikseen tehtävä A ja tehtävä B. Tarkoitus on, että koira tekee tehtävää A niin kauan, kunnes saa tehtävän B vihjeen. Ja tämän jälkeen palkka.

Jos ihminen olisi esimerkkinä, olisi tehtävä A käden pitäminen ylhäällä ja tehtävä B ”High five” anto, kun ohjaaja nostaa oman kätensä. Eli kättä pidetään ylhäällä niin kauan, kunnes ohjaaja antaa vihjeen tehtävään B.

Yksi esimerkki, mikä saatiin, oli noutokapulan nouto. Eli tehtävä A voisi olla sivulle perusasentoon tuleminen ja tehtävä B sitten noutokapulan pito/nouto. Toinen oli peittotemppu, eli koira menee peitolle ja nappaa reunasta kiinni ja käskystä kierähtää vetäen peiton ympärilleen. Mutta siis mitkä tahansa ketjutettavissa olevat tehtävät kävivät.

Olin koiratanssia ajatellen alkanut Lunalle hiljalleen opettamaan etutassun pitoa ilmassa. Joten päätin ottaa sen ja yhdistää sen vaikka läpsyyn. Alkuperäinen ajatushan on, että Luna nostaa vuorotellen kumpaakin etutassua minun jalkojen mukana, mutta ajattelin tuon yhdistämisen menevän ehkä hieman hankalaksi, joten läpsy olisi helppo.

Vaikka tosissaan olin tassunpidon harjoittelun jo aloittanut aikaisemmin, niin olimme päässeet siihen vaiheeseen, että Luna kyllä nostaa tassun, mutta ei pahemmin pidä sitä ilmassa. En ole osannut saati keksinyt miten saisin opetettua sen tassun ilmassapidon.

Aloimme siis työstämään sitä. Jirka tuli alkuun katsomaan tilannetta ja antoi parikin neuvoa. Ensimmäisenä hän etsi meille pienen harjan, jonka päälle Lunan piti laittaa tassu, jota sitten lähdettiin häivyttämään ja toisena oli palkkaussuunta. Eli jos Luna istui edessäni ja halusin minusta vasemman tassun ilmaan, minun kannatti palkata neitiä oikealle, jotta se piti painonsa oikealla tassulla. Tällöin se vasen jäi helpommin ylös.

Näillä neuvoilla Luna hiffasi idean melko nopeasti. Saimme tassunpidon ensin parin sekunnin pituiseksi ja siitä hiljalleen ylöspäin. Toisen puolen tassunnostoa ei tarvinnut ”opettaa erikseen” vaan Luna lähti tarjoamaan sitä automaattisesti kun vaihdon palkkauspuolen.

Treenailin hetken aikaa tätä yhdistettynä läpsyyn, mutta päädyin lopulta kumminkin yhdistämään sen tassupuolen vaihtoon. Se lähti etenemään ihan hyvin. Jirkakin tuli toisella kierroksella katsomaan ja ihmetteli siinä että mikä se meidän lähtötaso olikaan. Totesin siihen, että kyllä se tassua nosti, mutta ei osannut pitää sitä ylhäällä.

Sanoinkin siinä, että Luna on aina ollut aika nopea oppimaan, kun vaan minä osaan opettaa oikein. Sitten kun minä en tiedä miten edetä, niin jummataan paikoillaan välillä pitkiäkin aikoja. Nyt nuo Jirkan antamat vinkit toimivat.

Seuraavaksi jatkettiin Keep going-signaalin vahvistamista. Jirka siinä totesi, että tämä on sinällään hankala huomata koirasta, että onko se oikeasti tajunnut signaalisanan tarkoituksen. Jos verrataan vaikka istu-sanaan, siinä vaiheessa kun koira istuu sanan kuultuaan, tiedämme, että sana on ainakin jollain tavoin ymmärretty ellei nyt käynyt vain erittäin hyvä tuuri koiralla.

Keep goingissa, koiran pitäisi ymmärtää, että se teki oikein ja vielä jatketaan hetki, että palkka tulee. Mutta miten tämä näkyy koirassa? Periaatteessa ajatus olisi, että valittu signaali saisi koiran (ainakin osittain) valmistautumaan palkalle vapauttamiseen. Se, että näkyykö se sitten pienenä asennon muutoksena, nytkähdyksenä vai jonain muuna, riippuukin sitten koirasta.

Aloitimme ( tai jatkoimme ) harjoittelua jättämällä koiran paikoilleen ja alkuun vain vapauttamalla muutaman kerran palkkasanalla palkalle. Sitten lisättiin signaali väliin ennen palkalle vapautusta. Jätin Lunan eri asentoihin ja eri paikkoihin palkkakuppiin nähden, mutta täytyy sanoa että minkäänlaista merkkiä en neidistä nähnyt, että se olisi ymmärtänyt kohta pääsevänsä palkan luo. 

Istuessaankin se istua tökötti niin paikoillaan kuin pystyi. En tiedä vaikuttaako tähän pohjalla olevat häiriötreenit, jotta luettelen erilaisia sanoja ja vain oikeaan reagoidaan. Emme sitä ole siis hetkeen tehneet, mutta jos Luna kuvitteli että kyse oli tällaisesta treenistä. :’D Aivan treenien lopulla, tuli seisomisessa sitten aina pienen pieni nytkähdys ”hyvä”-sanan kohdalla, mutta johtuiko se siitä, että neiti tiesi kohta vapautuksen tulevan vaiko olettiko se minun sanovan palkkasanan ja tajusi että sana oli väärä. Ota ja tiedä sitten.

Hieman yllättäen Luna kelpuutti Laran samaan mökkiin kanssaan. Lara ei siitä ollut kovin tyytyväinen.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän rally-treeneistä. Niissä nyt sinällään ei ole mitään kummempia, joka kerta tehdään erilaista rataa ja lähes joka kerta Luna tekee todella hienosti (kunpa tekisi myös kisoissa). :’D

Mutta meidän radat on joka kerta menneet ”oudoimmiksi” jos tuo nyt oikea sana. Tälläkin kertaa kouluttaja jo alussa sanoi että on tarkoituksella muutaman ”huonon” linjan ja välit on välillä todella pitkiä ja välillä todella lyhyitä.

Ne linjat ensinnäkin, en sanoisi olleen huonoja vaan ihan kamalia. Esteiden jälkeen piti tehdä 90 asteen käännös, jotta pääsi kyltille 6. Oikea täyskäännös. 8. kyltin (270 vasempaan) jälkeen kyltti 9 oli taas 90 asteen kulmassa vasemmalla. Kyltin 11. (mol.täyskäännös vasempaan) oli kyltti 12. sijoitettu a) aivan liian lähelle, väliä kylteillä ei ollut kuin hieman reilu kaksi metriä, eli oikeastaan kun tein käännöksen Lunan kanssa olinkin jo yhden askeleen päässä seuraavasta (puolenvaihto jalkojen ali) kyltistä. b) kyltti oli edellisen liikkeen lopetuspaikkaan nähden aivan liian vasemmalla. Eli minun olisi pitänyt paikallani siirtyä ensin suoraan vasemmalle (ja koira oli tietenkin tässä vasemmalla eli koiraan päin) ja tehdä siitä heti puolenvaihto.

Me sitä kyllä yritettiin, mutta kolmen yrityksen jälkeen totesin että näillä kylttipaikoilla tämä oli oikeasti mahdoton. Kouluttaja siinä yritti, että kyllä sen pystyy tekemään, kun vaan menen heti vasemmalle. Mutta totesin, että ei ei pysty, kun oikeasti minun pitäisi siirtyä sivuaskelilla se reilu metri ja tehdä sitten paikoillaan seuraava kyltti. Lopulta kouluttaja suostui siirtämään kylttiä hieman kauemmaksi, jolloin tehtävä helpottui hieman. 

Seuraava omituisuus oli kyltin 14 (eteen istu, koira vasemmalta oikealle) ja kyltin 15 (molemmat täyskäännös oikealle) väli. Siinä mihin 14 päättyi, piti siirtyä 5 metriä suoraan vasemmalle ja sitten oltiinkin jo seuraavan kyltin suorituspaikalla.

Normaalisti minä ja toinen ryhmäläinen oikaisemme näitä omituisia lähestymisiä tai siirrämme kylttejä tarvittaessa kauemmas jos väli on aivan liian lyhyt, kun kouluttaja keskittyy johonkin muuhun. Hassuja lähestymisiä on siis lähes joka treeneissä, mutta aikaisemmin ne eivät ole olleet aivan tällaisia. Ja nyt kun kouluttaja oli itse tietoinen niistä, oli niitä paha lähteä kunnolla korjaamaan.

Vähän tulee sellainen hälläväliä -mielikuva treenien suunnittelusta, kun rata on tällainen. Minua ei haittaisi vaikka meillä olisi ihan oikeita kisaratoja treeneissä (eikä kisaradan valitsemiseen pakosti mene pahemmin aikaa). Vältyttäisiin ainakin tällaisiltä omituisuuksilta.