Voihan improvisointi

Koiratanssissa meillä oli aiheena palkkaamattomuus sekä tassutemput. Meitä ei ollut paikalla kuin kaksi, joten saatiin treenata sitten kunnolla.

Palkkaamattomuustreenissä tehtävänä oli minuutin verran tehdä koiran kanssa liikkumisia ja kontaktia. Ohjeistus oli tosin hieman epäselvä, kun kouluttaja totesi ettei saa antaa koiralle käskyjä. No, mitä siinä voit koiran kanssa tehdä kun et saa mitään käskyjä antaa, joten minähän sitten vain kävelin hieman eri temmoilla ympäri kenttää, Luna seuraten vieressä kontaktissa. Tästä sitten tuli kommenttia, että enhän minä tehnyt oikeastaan mitään (ja olin tylsä). Mitä muuta siinä voi tehdä kun ei saa mitään käskyjä koiralle antaa?

Käskykielto sitten peruttiin, joten otettiin seuraava kierros sitten temputtaen. Tämä sai Lunan hieman kiihtymään ja välillä tuli haukahdus siellä täällä. Haukkuminenhan ei ole hyvä, mutta kouluttajallekin totesin, että nyt se johtui kyllä ihan siitä temputtamisesta ja neidin innostumisesta. Seuraavaksi piti tehdä liikkumisia, eli temppu, liikkuminen paikkaan B, temppu ja siitä paikkaan C.

Treenikaveri meni vuorostaan kentälle (ja teki alkuun myös ilman käskytyksiä kun hän ei ollut paikalla silloin kun kouluttaja sen perui).

Meidän tehtävä sitten muuttuikin ennen kentälle pääsyä, kun kouluttaja päätti, että hän laittaa jonkin musiikin soimaan ja siihen tehdään sitten liikkeitä. Tassutemputkin sai jäädä.

Edelleenkin koen aika hankalaksi lähteä tuosta noin vain tekemään musiikin tahtiin temppuja suunnittelematta asiaa ollenkaan. Siinä kun yrittää kuunnella musiikkia, keskittyä siihen missä Luna menee ja sitten vielä keksiä musiikkiin sopivaa tekemistä, käskyttää Lunaa ja itse vielä esiintyä ”taiteellisesti”, niin katastrofihan siitä tulee. Luna osaa varmaan yli 50 temppua, ja siinä aivojen käydessä tuhatta ja sataa, en saanut päähäni kuin pari kolme. Yritimme kyllä, mutta Lunasta alkoi nähdä, että se oli ihmeissään ja jäi useasti paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan tyylillä mitä h*lvettiä.

Totesin kouluttajallekin, että tämä on oikeasti minusta tosi hankalaa, kun en vain pysty saati kykene keskittymään niin moneen eri asiaan samaan aikaan ja sitten se näkyy Lunassa.

Kouluttaja varmaan kuvitteli helpottavansa tehtävää, antamalla meille ”tehtävän” jonka mukaan tehdä hommia. Ainut, että ne tehtävät eivät kyllä helpottaneet ollenkaan, päinvastoin koin itseni todella tyhmäksi niiden jälkeen.

Ensimmäisenä oli tehtävänä ”siivous” eli piti tehdä siivous-liikkeitä musiikin tahtiin ja käskyttää koiraa. Musiikki oli jälleen aivan vieras, eikä minun mielikuvitus oikein keksinyt siivousliikkeistä kuin lakaisun/imuroinnin ja ikkunanpesun. No, jos minä teen imurointiliikettä, niin mitä pahusta käsken Lunan tekemään?! HTM nyt varmaan olisi onnistunut, mutta FStä en oikein keksinyt yhtään mitään. Yritin siinä sitten taas jotain, mutta ei sekään oikein ottanut toimiakseen.

Kun se ei onnistunut, kouluttaja tarjosi seuraavaa tehtävää: ole kuin nouseva lentokone. En osannut kuin tyhjänä tuijottaa kouluttajaa. Systeri siinä sivussa sanoi että kädet voi laittaa kuin lentokoneen siivet, no joo, sen minäkin keksin, mutta mitä muuta?! Kolmasvaihtoehto oli sitten surffari. Tässä vaiheessa teki mieli jo kadota maan alle ja hiljaisena vaan rapsuttelin Lunaa. Surffari tasapainottelee laudan päällä ja siihen loppui minun mielikuvitukseni. Tuli sieltä vielä purjehtija, joka vetää ankkuria ylös tai laittaa purjeita, mutta olin aikalailla heittänyt jo hanskat tiskiin tämän suhteen. Minä en vain osaa improvisoida ollenkaan. Luna osaa läjäpäin temppuja, mutta ne eivät vain tule mieleen tehdessä.

Päädyimme sitten seuraavalla kierroksella tekemään oman ohjelman aloituksia. Alkuun palkkasin Lunaa siitä ettei neiti reagoinut alkavaan musiikkiin ollenkaan. Seuraavalla kierroksella sitten otin normaalin aloituksen ja kolme-neljä ensimmäistä suunniteltua temppua. Hieman Luna edelleen pohti, että onko meillä nyt oikeasti jokin suunniteltu tehtävä, minkä takia tuli muutamia pysähdyksiä, mutta kun jatkoin varmempana tekemistä, alkoi Lunakin taas tehdä varmemmin.

En tiedä vaikuttaako meidän harrastuspohja tähän, tokossa tiedän aina tarkalleen mikä on tehtävänä, eikä rally-tokoradallekaan heitetä sokkona. Tai vaikka heitettäisiin, tehtävä lukee kyltissä, minun ei tarvitse miettiä sitä itse. Välillä kun olen tehnyt radatonta rally-treeniä, olen huomannut että usein jään tekemään vajaata kymmentä liikettä, vaikka eri tehtävävariaatioita rallyssäkin on useita ja useita kymmeniä ja vieläkin enemmän jos lasketaan sekä oikealla että vasemmalla puolella tehtävät.

Siinä tunnin jälkeen puhuttiin kouluttajan kanssa, jolloin totesin jälleen että minä en vaan osaa improvisoida. No, jos se ei ollut selvää hänelle ennen tätä treeniä, niin nyt se tuli varmasti selville. Koen, että kun minulla olisi valmis esitys mitä harjoitella, menisi treeni paljon helpommin. Hän totesi, että nyt voi tietysti olla siitäkin kiinni, että hänhän ei itse ole kisannut koiratanssissa kertaakaan, että hän ei vaan osaa antaa oikeita neuvoja. Minun kannattaisi mennä Lunan kanssa johonkin koreografiakurssille, jos vaan mahdollista, koska kyse ei tosissaan ole siitä, että Lunalla ei olisi tarpeeksi liikkeitä esitystä varten. Hyötyisin enemmän siitä että katsoisin ja kehittäisin jonkun kanssa meidän omaa esitystä. Kun sitten tiedän esityksen läpikotaisin, voin alkaa miettimään sitten sitä omaa taiteellisuutta siinä (pääasiassa käsiä ja muuta liikkumista).

Kouluttaja tähän totesi että voin myös hyvin kuivaharjoitella ilman koiraa, johon oli kommentoitava että se on kanssa asia, mikä minulle on hankalaa. Voin kuivaharjoitella kyllä yksinäni niin ettei kukaan katso, mutta sitten jos joku on katsomassa, en enää tiedä kävelenkö jaloillani vai käsilläni vai päälläni. Tämä on ollut myös ongelma tokon seuruussa, kun useamman kerran eri kouluttajat on käskenyt kuivaharjoitella seuruun askelia ilman koiraa ja todeta sen jälkeen, että olen vielä pahemmassa solmussa kuin aloittaessani. :’D

Totuushan (tai ainakin minun mielestäni) on, että improvisointi ei ole pakollinen koiratanssissa, koska siinä kumminkin on se tietty esitys jonka esität. Ei siinä heitetä sokkona kehään ja laiteta jotain musiikkia soimaan, muuta kuin jossain möllikisojen hönstäluokassa. Tietysti se improvisointi voi pelastaa esityksen, jos tapahtuukin jotain yllättävää, mutta ehkä näin alussa mieluummin yritän jatkaa esitystä virheestä huolimatta kuin keksiä siihen jotain uutta ja huonossa lykyssä sekoittaa koko esityksen.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole oikeasti todella pitkään aikaan ollut näin huonoa tai osaamatonta oloa treenien jälkeen. On meillä ollut ”huonoja” päiviä jolloin Lunaa ei ole huvittanut, tai itsellä ollut huonompi päivä, mutta niitä nyt tietää että aina silloin tällöin on. Nyt voi olla, että muisti pettää, mutta viimeksi oli tällainen olo Lunan cockerspanieleiden pentukurssilla, jolloin Luna pelkäsi skeittaajia niin paljon ettei kyennyt tekemään mitään muuta kuin pyrkimään karkuun. Treenit olivat siis Helsingissä sirkuskentällä, jonka vieressä on iso skeittiramppi. Enkä saanut neitiä silloin mitenkään rohkaistua koko tuntiin. Harmitti niin vietävästi, kun Luna osasi, mutta emme päässeet näyttämään sitä. (En muista olenko täällä koskaan maininnut, mutta neitihän pelkäsi kaikkia skeittaajia muutaman vuoden. Se joutui aivan paniikkiin kuullessaan skeittilaudan tulevan ja monesti jouduin keskeyttämään treenit, kun Luna niitä säikähti ja lopetti kaiken tekemisen.)

Mutta jos me nyt keskitytään tuon neidin kanssa siihen oman ohjelman rakentamiseen, jätetään kaikki improvisoinnit pois, koska se ei sovi minulle eikä siten myöskään Lunalle.