Lintukoira harjoittelee sorsan noutoa

Koda-tollerin omistaja kyseli tuossa uintikaveria, kun ei näillä helteillä oikein pysty muutakaan koirien kanssa tekemään.  Emme ole päässeet edes treenaamaan kunnolla, kun illallakin lämpömittari näyttää yli 20-astetta. Lunakaan ei ole hetkeen uinut, joten sovimme treffit heti tiistaiaamupäivälle. Lähdimme kymmeneltä ajamaan kohti tavanomaista uintipaikkaa Tuusulanjärvellä, matkaahan sinne ei tosin ole kuin reilu 5 minuuttia autolla.

Sanoin perille päästyämme, että käydään katsomassa rannan levätilanne ensin. Viimepäivät ovat olleet niin helteisiä, joten en pitänyt mahdottomana ajatuksena rannan sinilevävaltausta. Jos olisin Lunan päästänyt autosta, niin se olisi juossut suoraan päätä veteen ja yleensä vielä alkuun juonut sitä vettä. Hihnassa se taas aloittaa sellaisen vedon ja temppuilun, varsinkin jos se tajuaa ettei uimaan pääsekään.  Onneksi käytiin katsomassa, sinilevä oli kuin olikin vallannut rannan. Vesi oli levää täynnä varmaan 1,5 metriä rannasta eteenpäin. Yhdessä kohtaa oli levää hieman vähemmän, mitä hieman pohdittiin uskaltaako siitä kohti päästää koirat uimaan, mutta minä en luottanut siihen että saan Lunan pidettyä vain noin parin metrin kaistaleella. 

 Palasimme autolle, missä Koda olikin siirtynyt takakontista takapenkille Lunan viereen. Yllättävän hyvin Luna sietää ”vieraamman” koiran takapenkillä nykyään, kun alkuunhan se ei meinannut päästää edes Lolaa autoon. Olemmekin pitkään tehneet niin päin että Lola menee autoon ensin ja Luna vasta perässä, jolloin nuorempi neiti on hyväksynyt vanhemman autoon mukaan. Mutta tässä on pakostikin ollut tilanne, että Luna on ensin ollut takapenkillä ja Koda on kiivennyt penkkien yli kontista. Mistä olisin itse lyönyt vetoa sen puolesta että Luna ei sitä siirtymistä sallisi. Siitä huolimatta kaksikko istui suht rauhassa yhdessä, joten ei Luna ole tainnut mitään hirveää elämää Kodan siirtymisestä nostaa.

Täällä me ollaan!

Päätimme sitten vaihtaa suunnitelmaa ja lähdimme ajelemaan Tuusulaan Firan montulle. Siellä on yleensä aina puhdas vesi ja aamupäivästä vähän muita uittajia. Jätimme auton metsänreunaan ja kuljimme polkua pitkin metsän läpi. Luna sai kulkea vapaana, kun luotan että se ei kauas lähde.

Pitkään on ollut puhetta montun täytöstä, mutta mitään ei ollut viimekesään mennessä tapahtunut. Tällä kertaa tosin maisema oli muuttunut paljonkin, kun montun ympäröivää puustoa oli hakattu. Lehdessä oli juttua että monttu saatetaan täyttää jopa tänävuonna, mihin puidenkaato voisi viitata.  Jätin Lunan hieman kauemmaksi ja kävin tarkistamassa veden tilanteen ja todetessani sen ollessa puhdasta, ryntäsikin Luna jo selkäni takaa veteen. Sen verran oli neidillä kuuma, että se meni suoraan uimaan, kun normaalisti saattaa jäädä kahlaamaan ja ui vasta kun kepin heittää.

Kodan omistaja oli sulattanut ja ottanut mukaan aidon sorsan. He harjoittelivat sillä taipumuskokeita varten ja saimme mekin Lunan kanssa kokeilla sorsannoutoa. Kyllä siinä taas sain kokea itseni hieman noloksi. Alkuun Luna ei halunnut mennä edes kuolleen linnun lähelle. Haistelukin tapahtui kauempaa. Minähän sitten yritin tehdä sorsasta kivempaa ja alkuun palkkasin linnun tutkimisesta. Kun haistelu jo sujui, otin sorsan itselle ja uitin lintua vedessä, samalla yrittäen innostaa Lunaa tyylillä että ”sorsa ui karkuun fiuuu…” Pitkään neiti tyytyi vain seuraamaan rannalta kyllästyneen näköisenä, mutta hiljalleen se sitten alkoi kiinnostua sorsasta. Uitin lintua ihan rannan tuntumassa (niin että minä olin hieman reilun puolen metrin päässä rannasta), jotta Lunan ei tarvinnut uida yltääkseen sorsaan. Kehuin paljon kun Luna edes yritti napata sulasta kiinni. 

Siis MIKÄ tää on?

Pidimme pienen treenitauon, jolloin Koda taas sai vuorostaan noutaa lintua. Luna taas haisteli maastoa tai ui keppien perässä. Toisen treeniosion tein niin että laitoin sorsan puolenmetrin päähän ja yritin rannasta itse houkutella Lunaa hakemaan lintua. Kyllä siinä hetki meni, mutta lopulta neiti käveli sorsan luo, nappasi siitä varovaisesti kiinni ja veti sen rantaan. Pari tällaista toistoa ja meidän treenit olivat tältä erää siinä. Luulen että kunhan Luna tottuu linnun suutuntumaan, niin se saattaa sen noutaakin ihan nätisti. Tällaista samankaltaista ongelmaa meillä oli meidän riistakapulan kanssa alkuun, mutta nyt se kapula kiinnostaa vähän liiankin paljon. Luna nimittäin yksin ollessaan kaivoi sen treenilaukusta ja irrotti siivet kapulasta.

Eipä Kodallakaan ne otteet aina täysin hanskassa ollut. :D 

Tuli se sorsa lopulta rantaan

Noin tunti meillä meni uintireissussa ja kun koko ajan oli tehtävää tai Luna muuten vain juoksenteli rannalla, olisi voinut kuvitella neidin nukkuvan nätisti sen jälkeen. Ja eikun mitä, uinti varmaan viilensi sen verran mukavasti, että sittenhän tuossa vasta virtaa riitti. Minä kun luulin neidin nukkuvan nätisti eteisessä, koin yllätyksen kun nousin mennäkseni keittiöön. Luna makasi äidin makkarissa sängyllä ja repi pehmobanaanityynystä täytteitä pihalle. Ei ihme, että se oli ollut niin hiljaa. Otin banaanin tytöltä pois, niin Luna nappasi sitten pehmopossun suuhunsa ja repi tältä korvan irti. Onneksi se sitten väsähti ja jäi nukkumaan.

Oliko mulla cockeri vai pointteri...?

Moi?

Korvaton :(

Tokokoe 23.7.2016 Helsinki

Lähdimme metsästämään viimeistä tokon ykköstulostamme lauantaina 23.7. Helsingin Oulunkylään. Suomen dobermannyhdistys järjesti ALO- ja AVO-luokkien kokeet, joiden tuomarina oli Laisi Harri.

Kävin edellisenä iltana tekemässä kokeenomaisen treenin kentällä ja voin sanoa, että sen jälkeen teki mieli jättää koe sikseen. Seuraaminen oli jotain ihan kamalaa, Luna haisteli maata ja ilmaa ja jäi kokoajan jälkeen. Sitten neiti vielä päätti jossain vaiheessa että me selvästi tehdään liikkeestä maahanmenoja ja alkoi tarjota omatoimisia makaamisia kesken seuruun. Tein sitten koko loppuillan pelkkää seuraamista ja siitä palkkausta, ettei neiti päättäisi kokeessa heittää itseään maahan.

Lauantaiaamuna olikin sitten aikainen herätys, kun koe alkoi kello 9. Lähdimme hieman ennen kahdeksaa ajamaan kohti Oulunkylää.  Matka oli siinä mielessä helppo, että katsoin kartasta koepaikan olevan Oulunkylässä aivan tutun mätsärikentän takana. Ei mennyt aikaa navigaattorilla seikkailemiseen.

Pääsimme paikanpäälle ja kävin ilmoittautumassa. Yllätyin kun sain numeron ja olimme numerolla 2! Olin niin tottunut olemaan viimeisten joukossa että oikeasti ihmettelin hetken aikaa. Ajattelin että meidän tokokouluttajalla, joka oli paikalla yrityksensä kanssa sekä sponssaamassa koetta, että dobberiyhdistyksen jäsenenä talkoissa, oli varmasti näppinsä pelissä meidän vuorossa. Tämä vielä varmistui kun pääsin takaisin autolle ja näin melkein meidän viereen parkkeeranneen tokotreeneistä tutun bordercollie Luckyn omistajineen. Hekin olivat uskaltautuneet ensimmäiseen kokeeseensa. Tiesin lähes 100% varmuudella, että tämä olisi Luckyn kanssa numerolla 1. Kuten olen varmaan maininnut täällä aikaisemmin, Luckylla on räyhäämisominaisuuksia vieraita koiria ja varsinkin uroksia kohtaan. Lunallekin Lucky alkuun (viime syksyinä) ärähti muutamaankin otteeseen, jos kävelimme heidän ohitseen tai Luna jäi vaikka vain hallin toiselta puolelta tuijottamaan urosta. Mutta nyt olemme varmaan nähneet jo niin paljon, että Lucky ei reagoi ollenkaan ja nämä kaksi voivat kävellä nätisti vierekkäin ulkona.

Eli kouluttaja oli saanut meidät sijoitettua niin että Lucky oli reunassa ja me Lunan kanssa heidän toisella puolellaan.  Turvallisintahan se varmasti oli olla silloin ensimmäisessä ryhmässä, jotta paikka ei muutu mahdollisesti puuttuvien koirien takia. Minullehan se on ihan sama missä paikassa me ollaan ja parempi ehkä näin, koska jos Lucky olisi joutunut vieraan koiran (tai vieraiden koirien) väliin, olisi siinä ollut iso päällekäymisriski. Eikä se olisi pilannut vain heidän suoritustaan vaan monen muunkin suorituksen.

Eli sitten itse kokeeseen. Alkuun kaikilta tarkastettiin sirut (tätä ei ole ollut muissa kokeissa, yleensä on tarkistettu vain ensikertalaisilta). Sitten hetken päästä siirryttiin luoksepäästävyyteen. Tuomari ei tälläkään kertaa mennyt kyykkyyn (eli yritti koskea nojautumalla päälle, milloinkohan hän oppii että pienelle koiralle olisi parempi kyykistyminen, isoa ehkä pystyykin silittämään ilman nojautumista), joten Lunakaan ei suostunut menemään silitettäväksi. Houkuttelemalla sain sen menemään nuuhkimaan tuomarin kättä, jolloin Laisi vaan totesi että se on hieman ujo. No älä. Juoksutarkastuksen jälkeen siirryimme riviin.

Paikalla makaaminen 1 min.

Oli muuten elämäni pisin minuutti. Kerkesin jo pelkäämään koko liikettä, kun siinä muita odotellessa Luna ei pysynyt ollenkaan paikallaan. Se pyöri ympäriinsä ja vilkuili, vinkui ja yritti vetääkin kehän reunalla olevan systerin luokse. Mielessä kävi, että näinköhän se painaa suorinta tietä kehästä ulos kun pannan otan pois. Onneksi sitä ei tapahtunut.  Alku lähti ihan hyvin, Luna meni ensimmäisellä käskyllä maahan. Rivissä oli 5 koirakkoa ja nämä kolme viimeistä sitten ei mennytkään heti maahan. Meidän viereinen ohjaaja joutui sanomaan maahan-käskyn varmaan 4 tai 5 kertaa ja rivin viimeinen taas 6 kertaa. Siinä kului aikaa varmaan sen reilun minuutin verran, että pelkäsin että Luna nousee ylös itse kun mitään ei tapahdu. No, onneksi näin ei käynyt vaan pääsimme lopulta vaiheeseen, jossa jätimme koirat. Kävellessämme kehän toiseen reunaan, kuulin kuin joku koirista aloitti haukkumaan, joten säikähtäneenä vilkaisin taakse, ettei Luna vaan reagoinut haukkumiseen ja noussut ylös. Neiti edelleen makasi paikallaan, tosin katseli enemmän ympärilleen kuin minun perääni.

Haukkunut koira oli juuri Lunan vieressä oleva ja se haukkui koko pahuksen paikkamakuun. Onneksi se oli sellaista enemmän innostunutta haukkua, joten Luna ei sen takia alkanut pelkäämään. Pikemminkin kävi päinvastoin. Jostain syystä Luna innostui itsekin ja neidin häntä lähti heilumaan vauhdilla. Samalla tytön silmät avautuivat kunnolla ja se vilkuili koko ajan ympärilleen. Luna myös vinkui, mitä ei ole koskaan paikkamakuussa tehnyt!  Minulla oli sydän kirjaimellisesti kurkussa ja taisin unohtaa hengittääkin.  Rukoilin myös koko ajan mielessäni ettei Luna vaan nousisi. 

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen liikkuri käski palaamaan koirien viereen. Tällöin uskalsin hengittää ulos. Luna pysyi maassa hetken aikaa, mutta kun liikkuri oli viereisen koiran kohdalla, nousi neitikin istumaan. Näin sen siinä sivusilmällä ja totesin mielessäni vain että jaahas. Viimeksi ei noustu käskystä ja tällä kertaa noustiin käskyttä. Mutta otan mieluummin tämän ylösnousun kuin kesken liikkeen tapahtuvan ylösnousun. :D Mietin hetken siinä liikkurin tullessa kohdalle, että pitääköhän minun nyt käskyttää Lunaa vaikka se on jo perusasennossa, annoin sitten lopulta uuden sivulle käskyn ja neiti hieman korjasi asentoaan – ja sitten se peruutti selkäni taakse.

Arvosana: 9

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Tämä oli ehkä hyvä olla näin ensimmäisenä yksilöliikkeenä, koska Luna ei osannut sitä olettaa. Eikä sen takia karannut maahan vaan seurasi nätisti ja käskystä meni maahan. Nätisti odotti sen hetken kun kävelin kauemmaksi ja palasin vierelle ja nousi ensimmäisestä käskystä ylös.

Arvosana: 10

Luoksetulo

Tässä meillä oli sama ongelma kuin aina aikasemminkin, Luna hyppäsi minun kättä koskettamaan, mistä lähti pisteitä. Pitää nyt oikeasti ottaa tämä työnalle, koska se syö myös hypyssä pisteitä. Muuten hieno suoritus.

Arvosana: 8,5

Seuraaminen

Voin jo suoraan sanoa että minä pilasin meidän suorituksen tässä. Kerkesin alkuun pelkäämään hiekkakentällä olevaa nurmikko-osuutta, että näinköhän Luna jää kuonosta siihen kiinni, mutta näin ei käynyt. Seuruukaavio oli varmaan pisin tekemäni ja se alkoi yksinkertaisesti suoraan kävelyllä. Kun oli ensimmäisen täyskäännöksen aika, en tiedä mitä tapahtui, mutta Luna veti jonkun ihan ihmeellisen käännöksen. Neiti kumminkin palasi vierelle ja matka jatkui. Käännös vasempaan ok, hidas kävely ok, käännös oikeaan ok, mutta sitten tuli minun aivopieru. Toisen täyskäännöksen aika, ja minä näin että Luna ei ollut kontaktissa. Tein käännöksen silti, mikä johti siihen että tyttöhän ei tietenkään pääsyt liikkeeseen mukaan ja kompastuin Lunaan. Luna hyppäsi sivummalle, mutta olimme aivan kehän reunassa, joten Luna väistäessään meni kehänauhan yli. Se siitä, nollille meni. Jatkoimme kumminkin loppuun, jouduin pari kertaa käskyttämään uudestaan seuraamaan, otimme juoksuosuuden ja uuden täyskäännöksen (mikä nyt onnistui) ja sitten seis.

Tällein jälkiviisaana, minun olisi pitänyt joko antaa uusi seuraa käsky ennen täyskäännöstä, jotta olisin saanut neidin kontaktin tai olisin tehnyt täyskäännöksen ns. väärään suuntaan (normaalisti käännyn vasemmalle, niin olisikin nyt kääntynyt oikealle). Tämä olisi aiheuttanut Lunan perään jäämisen, mutta isoa virhettä ei olisi käynyt. Mutta todellisuudessa siinä tilanteessa kun oli korkeintaan sekunti pari aikaa, niin en kerennyt ajattelemaan yhtään mitään.

Arvosana: 0

Kauko-ohjaus

Ensimmäinen kerta kuin teimme nappisuorituksen! Ensimmäisestä käskystä meni maahan, nousi istumaan ja meni takaisin maahan. Olisin voinut hyppiä ilosta.

Arvosana: 10

Estehyppy

Tässä ei ole kahden ensimmäisen kokeen jälkeen ollut muuta ongelmaa, kuin se lopun hyppy.

Arvosana: 9

Noutoesineen pitäminen

Taitaa olla ainut liike, mistä ollaan aina saatu täydet pisteet ja niin kävi tänäänkin.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Kehuja saatiin yhteistyöstä ja tuomari totesi että Luna tekee oikeasti todella hyvin töitä. Tämä tuomari tosin tuntuu ottavan rodun huomioon, koska meidän todella hyvin –suoritus taitaa jollain esimerkiksi bordercollie -rotuisella olla vain tyydyttävää tai hyvää. Mutta koska Luna poistui kehästä kokeen aikana, emme voineet parempaa arvostelua saada.

Arvosana: 7

Nämä tekivät yhteensä 153,5 pistettä ja täten ALO2.

Tässä video suorituksesta: 

Eli teki mieli lyödä päätä seinään oman virheen takia. Olisimme niin keveästi saaneet sen puuttuvan ykköstuloksen. Nyt sitten joudumme odottelemaan että Lunan juoksut tulevat ja menevät (tai nyt alkuun edes tulisivat, jotta voisin hieman hahmottaa milloin olisi seuraava mahdollisuus kokeisiin).

Mutta, vaikka emme sitä ykköstulosta saaneetkaan, niin suoritus oli minusta todella hieno. Luna oli kuulolla koko kokeen ajan, eikä tälläkään kertaa ottanut liikkurista tai tuomarista häiriötä kuten ensimmäisillä kerroilla. Taitaa neiti alkaa tottumaan tuohon koe-asetteluun.  Saimme myös enemmän 10-pisteitä liikkeistä (tällä kertaa 3:sta liikkeestä aikaisemmin ollaan saatu vain kapulanpidosta). Ja kaukot <3 ne onnistuivat vihdoinkin! Myöskään en ihan samalla tavalla antanut kroppa-apuja kuin aikaisemmin ainakaan kun videolta katsoo. Itselle jäi siis todella positiivinen fiilis kokeesta, että kyllähän me nämä osataan selvästikin, tällä kertaa vain oli huono-onnisuus matkassa. Jos se seuruukaavio ei olisi osunut aivan kehän reunalle, niin Lunan väistöliike ei olisi nollanut liikettä.

Mutta ei voi mitään, nyt seuraillaan hieman miten nuo neidin juoksut tulevan ja katsotaan tulevia kokeita sen mukaan.  Odotellessa yritän saada tuota pahuksen hyppyä pois luoksetulosta ja estehypystä.

Kaikkien rotujen näyttely Mäntsälä 17.7.2016

Olimme ilmoittaneet sekä Lunan että Lolan Mäntäsälän kaikkien rotujen näyttelyyn. Tuomarina oli tanskalainen Jessie Borregaad Madsen.

Haimme Lolan meille lauantaina töistä päästyäni. Tarkoitus oli mennä suoraan kotiin ja aloittaa koirien pesu ja puunaaminen, mutta suunnitelmat eivät yleensä mene niin kuin olen ajatellut. Tälläkin kertaa teimme kotimatkalla välipysähdyksen iskän luokse syömään, missä kului muutama tunti.

Kotona sitten systeri aloitti Lolan hoidon takkujen avaamisella. Vanhemmalla neidillä oli vatsa ja kainalot täynnä jo reilusti huopaantuneita takkuja. Myös juoksuhousut olivat tehneet kunnon takut nivusiin. Jälleen kerran todettiin että harja tai ylipäätään turkinhoito on täysin tuntematon käsite tädille ja sen perheelle. Sellaista koiraa on vielä erittäin mukava harjata, joka ei ole tottunut harjaukseen. Jos ei olisi näyttelyihin menoja, takut olisi luultavasti saksittu pois, mutta nyt niitä ei tietenkään voinut tehdä kun näyttelyturkissa ei jostain syystä arvosteta isoja koloja. Systeri siinä kirosi takkuja selvitellessään, että sitten kun Lola jää eläkkeelle näyttelyistä, sen turkki vedetään kokonaan alas halusi täti sitä tai ei. Ei siitä tule mitään, että joka kerta joutuu käyttämään monta tuntia vanhemman neidin takkujen selvittämiseen.

Tunnin jälkeen systeri luovutti, jonka jälkeen minä heitin Lolan suihkuun. Pesin shampoolla vain koristekarvat, mutta hoitoaineen laitoin koko turkkiin ja annoin vaikuttaa pitkään. Pesun jälkeen upotin jäljelle jääneet takut hiuksiin jätettävään hoitoaineeseen, heitin kylpytakin päälle ja annoin mennä. Kun kylpytakki oli imenyt pahimmat vedet turkista, systeri jatkoi Lolan takkujen selvittämistä. Minä olisin tässä vaiheessa pessyt Lunan, mutta systerillä oli suunnitelmissa lähteä sen ja E:n ja Vanillan kanssa lenkille, joten en viitsinyt pestä turkkia vain jotta Luna pääsee sen rallittamaan ulkona likaiseksi.

Jossain vaiheessa vaihdettiin ja minä siirryin selvittämään vanhemman neidin loppuja takkuja. Kun takut oli lopulta saatu selvitettyä, yritin hieman suoristaa Lolan turkkia föönaamalla. Systeri otti vielä suoristusraudan avuksi, kun neidin kiharat eivät ottaneet suoristuakseen.

Minä sitten heitin Lunan vuorostaan suihkuun, kun ei systeri sitten lähtenytkään sen kanssa lenkille. Siinä nuorempaa neitiä pestessäni kiittelin mielessäni että sillä ei ole mitään himoturkkia. Pesu oli nopea, eikä turkin selvittämiseenkään mennyt kauaa. Tosin olin Lunan harjannut keskiviikkona jo läpi, joten ainoat takut mitä neidissä oli, oli autovaljaista tullut kainaloihin.

Luna vetää välillä sikeitä kesken
harjauksen

Sunnuntaina herätys oli kahdeksalta, jotta kerkesimme rauhassa syömään aamuapalan ja vielä loppusiistimään koirat. Matkaan lähdettiin lopulta hieman ennen kymmentä. Cockereiden kehät oli arvioitu alkavan 11.30, ja me olimme paikalla suunnilleen 10.30. Tällä kertaa jouduimme jättämään auton hieman kauemmaksi. Matkaa ei varmaan ollut kuin 500 metriä, mutta kun sen kulki kahden koiran, kahden tuolin, painavan treenilaukun ja häkin kanssa, olimme tyytyväisiä päästessämme kehän reunalle ja laskettua tavarat.

Näyttely pidettiin Mäntsälän urheilukentällä, joten kehä itsessään oli tekonurmipohja. Me jäimme tuoliemme kanssa hieman sivummalle. Ilma onneksi oli ihan siedettävä, taivas oli pilvessä, mutta lämpötila oli siinä +16 asteen tuntumassa. Ajoittainen tuuli tosin teki ilmasta viileämmän ja tunnin odottelun jälkeen oli pakko vetää takkia päälle. Cockerikehien alkaessa taivaalta tuli myös hieman vettä, mutta kuuro oli onneksi lyhyt ja vesi tuli pääasiassa tihkuna. Lunalla oli selvästi ihan sopiva olo, kun se ei läähättänyt ollenkaan vaan makoili rauhallisesti jaloissa. Lola puolestaan pidettiin häkissä. Ajateltiin että se on kanssaolijoille mukavampi pitää juoksuinen narttu hieman piilossa. Hieman siinä pohdittiin, mitäköhän Lola sanoo joutuessaan häkitetyksi, mutta vanhempi neiti ei ollut moksiskaan, päinvastoin. Se makoili siellä ihan rauhassa eikä mitenkään innolla tullut ulos, kun avoinluokka läheni. Luna taas kävi raapimassa häkin ovea ulkopuolelta muutamaankin otteeseen. Se olisi halunnut änkeä samaan häkkiin Lolan kanssa, mutta ne eivät sinne molemmat mitenkään mahtuneet. Olen jo jonkun aikaa miettinyt isomman häkin ostamista, jotta molemmat saisi ängettyä samaan häkkiin, mutta sellaista on hieman hankala ostaa netistä. Pitäisi melkein päästä kokeilemaan, että paljon tilaa kaksi cockeria vaatii. Ja paras oli sellainen mihin saisi väliseinän, koska Lolankin pitäisi uskaltaa liikkua häkissä.

Siinä odotellessa kyllä tuli vaihteeksi ihmeteltyä asiaa, mitä ollaan ihmetelty sekä näyttelyissä että mätsäreissä. Eikö ihmiset osaa lukea koiraansa tai tunne koiraansa niin hyvin, että koirat eivät pääsisi tekemään tarpeitaan kehän reunoille? Ymmärrän kyllä että vahinkojakin voi käydä ja aika hyvin tuolla ihmiset siivosivat koiriensa jätökset kun ne osuivat keskelle kulkuväyliä, mutta silti ihmettelen kuinka usealle näitä vahinkoja käy. Jos lasketaan meillä mätsärit ja näyttelyt yhteen, olemme käyneet arviolta 25 tapahtumassa, eikä kertaakaan Luna ole tehnyt kehäalueelle tarpeitaan. Käytän Lunan pissalla yleensä ennen tapahtumaan tuloa ja sitten vielä siellä välissä jos odotus on pitkä. Lyhyitä lenkityksiä tulee useampia tapahtuman aikana, jos tiedän että Luna ei esimerkiksi ole käynyt kakalla aamulla. Systerikin käytti nyt Lolan pissalla juuri ennen kehän alkua, koska muuten juoksuisena se olisi varmasti merkannut kehään.

En tiedä miten tuolla alue siivotaan näyttelyn jälkeen, mutta tekonurmesta ja siitä yleisurheilujuoksuradasta näkyi kyllä mihin koira oli tarpeensa tehnyt ja tekonurmesta varsinkaan omistajat eivät saaneet kaikkea pois ja jätökset sitten levisivät muiden kenkien mukana pidemmälle. Toivottavasti tulee kunnon vesisade ennen mitään yleisurheilukilpailua...

Lunalla oli näyttelyssä hieman identiteettikriisi käynnissä. Lolan juoksut nimittäin vaikuttivat siihen sen verran, että nuorempi neiti oli melkein kokoajan Lolan kyljessä kiinni, piti päätä Lolan selänpäällä tai yritti hypätä selkään. Se nauratti vielä siinä kehän laidalla, mutta tuotti ongelmia sitten kehässä.

Lola oli avoimen luokan ensimmäinen koira ja sen ja Lunan välissä oli yksi narttu. Alkuun seisominen meni ihan siedettävästi, mutta juokseminen, mikä yleensä on meidän vahvuus, oli tällä kertaa kaikkea muuta. Luna oli niin Lolan perään, että neiti ei suostunut ravaamaan melkein ollenkaan. Suurin osa kierroksesta kuljettiin hirveällä vedolla tai vierellä laukaten. Takana tuleva kasvattaja varmaan rakasti meitä, kun jouduin hidastamaan vauhtia paljon, jotta sain Lunan ravaamaan edes hetkeksi.

Lola oli ensimmäisenä pöydällä, mutta en kerennyt hirveästi seuramaan miten sillä meni vaikka ihan vieressä seisoin. Luna nimittäin oli alkuun sitä mieltä että hänen on kanssa päästävä pöydälle, kun Lola on siellä. Ja kun Lola lähti juoksemaan, aloitti Luna kunnon uikutuksen vanhemman neidin perään. Minulla oli siinä kädet täynnä yrittäessä rauhoitella Lunaa. Lola sai EH:n, sen verran huomasin.

Lolan arvostelu:

6 years old girl, excellent in size and type. Feminine head, correct eye color and bite, correct length of neck. A bit upright shoulders, not confident in the ring. Low set tail. Well angulated behind. On front movements too narrow and cow hocked behind.

Onneksi kauaa ei tarvinnut neitiä rauhoitella, kun sain nostaa sen pöydälle. Alkuun Luna antoi tuomarin tutkia etupäätä ihan nätisti, mutta siirryttäessä sivummalle alkoi neiti jälleen nojautumaan minuun. Yritin hiljalleen hivuttautua Lunan eteen, mutta se onnistui vasta tuomarin siirryttyä hieman kauemmaksi. Jos olisin aikaisemmin siirtynyt, Luna olisi varmaan kaatunut kyljelleen.

Kuva: Seija Vahtera 

Tuomari oli melko nopea tutkiessaan ja pian sain luvan laskea neidin alas. Meidän oli tarkoitus juosta kolmio, mutta minun on myönnettävä että en tiedä muistuttiko se yhtään kolmiota. Luna nimittäin heti oli taas vetämässä jälleen Lolan luokse. Ensimmäinen suora meni siis vetäessä, toinen suora kun käännyttiin Lolasta poispäin neiti taisi ihmetellä että eikö me nyt mentykään sinne ja kolmas suora takaisin tuomarin luo oli jo siedettävää kulkua, tosin Luna taisi pitää kontaktia koko ajan.

Lopun vapaaseisonta oli jo perus Lunaa, se pysyi nätisti hyvässä ryhdissä paikallaan. Sininen lappu nousi meillekin ja poistuimme, Luna vetäen, pois kehästä. Seurasimme vielä kehää hetken aikaa, mutta kun neljä koiraa sai erinomaisen arvostelun, haimme omat arvostelumme ja pakkasimme tavarat.

Lunan arvostelu:

2,5 years old red girl. She is feminine in head. Correct head proportions, nose could be a bit more  fitted cut.  correct earset. A bit short neck, just enough forechest. A little upright shoulders.  Good feet, little round back. Wellset tail, well angulated behind. Too short steps infront, acceptable behind. Too high tail carriage, sees contact to the owner.

Ei siis sijoituksia (tälläkään) kertaa, mutta sain sentään täydennettyä Lunan herkkuvarastoa. Paikalla oli HauHaun ständi, josta kävin ostaa 5 täyslihaherkkupussia 10 eurolla sekä ison kanapurutikkupussin 10 eurolla. Kuvia en saanut kehästä ihan sen takia kun olimme niin peräkkäin vuorossa. EDIT: Meitä olikin kuvattu! Kiitos Seija Vahteran (hänen koiruuksiensa blogi tässä). Lisäsin kuvat tekstin joukkoon. :) 

Tavaroita raahatessa takaisin autolle tuli vakavasti mietittyä pyörällisen trimmauspöydän ostamista. Mietin sitä jo aikaisemmin kun trimmauspöydät oli tarjouksessa VipStorella, mutta ei silloin tullut sitä ostettua. Muutenkin meidän nykyinen pöytä on minun makuun liian iso ja tilaa vievä. Joten jokin hieman pienempi pöytä renkailla olisi ihan kiva.

Kotona sitten kiroiltiin noiden arvostelujen kanssa. Eikö siinä voisi olla vaatimuksena selvä käsiala? 

Tällä kirjottajalla ensinnäkin oli aika haalea kynän jälki ja e/o/c ja i/l/r -kirjaimet identtisiä keskenään.

Tässä Lunan arvostelu

"Rankan" näyttelypäivän jälkeen oli päiväunien aika.

Lopuksi vielä kasa epämääräsiä kuvia. 

Yhteiskuva Lunan kanssa. :D Molemmat oikein edustavina

Meillä on nykyään pihasiili. Luna ei enää uskalla mennä näiden lähelle, kun kerran karjasin tytölle, kun se oli lähdössä jahtaamaan yhtä.

Luulisi että neidillä on valinnanvaraa, sillä on 5 petiä eri huoneissa ja tämä päättää maata agilityputkessa.

Metsälenkillä

Kukkuu

Luna katoaa heinikkoon

Kiva ojakin löytyi

Nyt pidetään peukut pystyssä että neiti ei aloita juoksujaan viikon sisään, niin päästään lauantain tokokokeeseen.

Epistelyä

Sunnuntaina kävimme Koirakoulu Taitoa Tassuihin järjestämässä uusien tilojen avajaisagilityepiksissä. Systerin kaveri oli alunperin kysellyt oltaisiko me menossa ja koska minulla oli vapaata töistä niin päätettiin osallistua. Mietin kyllä jonkin aikaa uskallanko osallistua, kun minulla on polvi kipuillut edellisviikon perjantaista asti ja jo nopeahko kävely saa polven kipuilemaan enemmän, niin miten se kestäisi agilityradalla juoksemista. Olen sitten tämän viikon syönyt särkylääkkeitä ja levittänyt kylmägeeliä polveen, mutta siitä huolimatta se ei vieläkään ole normaali. On se onneksi lähtenyt jo hieman paranemaan, pystyn kävelemään kotona ja töissä lyhyitä matkoja täysin kivuitta, mutta pidemmät lenkit Lunan kanssa tekee yleensä loppuvaiheessa kipeää.  Kipu myös tulee esiin vain liikkeessä, paikalla ollessa se ei tunnu ollenkaan. En sitten tiedä taipuuko polvi jotenkin oudosti sitten kävellessä/juostessa mikä tekee sen kivun.

Mutta koska sunnuntaina polvi oli siedättävässä kunnossa, nappasin särkylääkepillerin ja laitoin kipugeeliä polveen ja jalkoihin tukevat lenkkarit ja lähdettiin aksaamaan.

Olimme hakeneet Lolankin lauantaina kaatosadetta uhaten, jotta vanhempikin neiti pääsisi aksaamaan. Takaisku tosin tuli esiin, kun olimme lauantai-iltana kentällä treenaamassa. Lolalla oli nimittäin juoksut alkanut. Epiksiin ei saanut juoksuiset nartut osallistua, joten jouduimme heittämään vanhemman neidin sunnuntaina takaisin kotiin.

Kävimme hakemassa systerin kaverin E:n ja tämän 9 kuukautisen borderin Vanillan kyytiin. Systeri oli tyttyöjen kanssa takapenkillä, kun E. ja Vanilla tulivat etupenkille. Luna hieman ärisi heidän tullessa autoon, mutta rauhoittui nopeasti todetessaan, että ne eivät ole siitä mihinkään lähdössä. Jätimme Lolan matkalla kotiin. Epikset pidettiin Helsingin Konalassa. Olimme paikanpäällä hieman vajaata tuntia ennen oletettua supermöllien alkua. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen menimme lähellä olevalle Kartanonhaan puistoon kävelemään. Ilma oli silloin vielä todella hiostava.

E. antoi Vanillan kulkea vapaana ja hyvin tuli neidistä esiin paimenkoiraluonne. Se juoksi about seitsemän metriä eteenpäin, pysähtyi ja katsoi taakseen että kaikki oli mukana ennen kuin jatkoi matkaa. (Nyt kun olisin ollut järkevä olisin ottanut tästä kuvaa, mutta eihän tällainen tule esiin kuin vasta jälkeenpäin.) Mietin Lunankin päästämistä irti, mutta puistossa oli sen verran porukkaa ja pyöräliikennettä, että koin sitten turvallisemmaksi pitää neidin hihnassa. Saavuimme lammenreunaan ja Luna tietysti lähti vetämään vettä päin. Mietin siinä hetken viitsinkö päästää neitiä uimaan, mutta sopivan ranta-alueen löytyessä en viitsinyt sitä estelläkään. Vesi oli kumminkin puhtaan näköistä ja lähimmät vieraat ihmiset useamman metrin päässä, joten otin pannan pois ja Luna ryntäsi veteen. Hetken aikaa se siinä kahlaili ja pari kertaa nouti pientä oksaa, minkä siitä rantavedestä löysin. Näköjään pari muutakin oli pohtinut koirien uittamista siinä, koska kun Luna meni veteen, ilmestyi heti muitakin koiran uittajia muutaman metrin päähän. :D Kotona sitten naureskelin kun katsoin, että tuon vesialueen nimi oli Mätäjoki. Onneksi nimi ei kuvannut vettä ollenkaan.

Jatkoimme sitten matkaa ja Lunalla oli selvästi märkänä mukavampi olo. Palasimme hallille 15 minuuttia ennen supermöllien alkua. Tilat olivat siis uudet ja odotustilana toimi heidän tokotilansa. Ensimmäinen iso puute uusissa tiloissa tuli esiin heti sisälle mennessä, siellä ei ollut ilmastointia. Odotustila oli ehkä 10mx15m, ulkona ukkosta edeltävä tunkkainen kuumuus ja sisällä hallissa 19 koiraa ihmisineen, joten voin sanoa että siinä odotellessa oli todella hiostava. Ainakin kaikilla muilla paitsi Lunalla, jolla oli uinnin jälkeen varmaan ihan mukavat oltavat.

Vanilla

Supermöllirata oli todella lyhyt, kokonaisuudessaan 8 estettä, koska tila ei ollut mikään iso. Sinällään ihan hyvä, totesin että juoksua ei tule paljoa, joten minun kipeä polvi ei joutunut hirveälle rääkille. Meille annettiin runsaasti (10 minuuttia) rataantutustumisaikaa, mutta ei sitä tarvinnut kuin pari kertaa käydä läpi ja se oli siinä. E. ja Vanilla oli vuorolla 17 ja minä Lunan kanssa vuorolla 19. Vuorot etenivät nopeasti kun rata oli niin lyhyt. E. ja Vanilla vetivät vuorollaan puhtaan radan, jonka jälkeen me menimme Lunan kanssa radalle. Ajattelin se olevan lastenleikkiä, koska olimmehan tehneet paljon vaativampiakin ratoja, mutta ei se nyt ihan niin ollutkaan. Lunalla oli niin paljon energiaa, että se sitten ei seurannutkaan minua niin kuin piti. Ensimmäiseen putkeen asti meni ihan hyvin, mutta sitten Luna jostain syystä kääntyi suoraan viitosesteelle. No eikun koira takaisin ja jatkettiin rata loppuun. Ajattelin että minä ohjasin väärin ja seuraavalla kerralla parempi yritys.

Toinen kierros koitti ja jälleen sama juttu. Tällä kertaa tosin varmistin että itsellä on kroppa menossa kohti nelosestettä ja ohjaankin oikein, kun Luna tuli putkesta katsoin että se lähtee oikeaan suuntaan, kun käänsin katsetta kohti nelosestettä näinkin silmäkulmasta kuinka neiti teki yllättäen 90-asteen käännöksen. En siinä sitten kerennyt kuin kääntyä katsomaan kun Luna oli jo hypännyt uudestaan väärän esteen. Minä jäin siinä vaan tyhmänä osoitin edelleen nelosestettä ymmärtämättä miten tässä nyt taas näin kävi. No eikun rata taas loppuun, nelosesteen jälkeen Luna kääntyi väärään suuntaan, mutta sai sen korjattua. Viitosesteen jälkeen se sitten oikeastaan karkasi putkeen, jolloin aikalailla heitin hanskat tiskiin. Luna ei oikeasti seurannut minua pahemmin ollenkaan. Tämä jälkimmäinen suoritus on tässä videolla, koska tuo 90-asteen mutka naurattaa minua sen verran. :D

Tuloksia odotellessa käytin ympäröivää häiriötä hyväksi ja treenailin tokoa. Luna oli seuruussa ihan hyvin messissä, tosin lattialle pudonneet herkut saivat neidin kuonon laskeutumaan alas. Kaukot ja seuruusta maahanmenotkin sujuivat, mitä Luna lopun istumaannousussa ennakoi pari kertaa.

E. ja Vanilla tekivät toisenkin radan puhtaasti ja näillä suorituksilla sijoittuivat kolmanneksi. Sitten pakkasimme tavaramme ja lähdimme ajelemaan kotia päin. Nyt ei Lunakaan enää sanonut mitään vaikka E. ja Vanilla tulivat auton kyytiin. Kotimatkalla sitten iski aivan hirveä kaatosade. Auton ikkunasta ei meinannut nähdä ollenkaan ulos, mutta onneksi olimme juuri päässeet moottoritieltä pois ja vauhtia sai pudottaa reilusti. Heitimme E:n ja Vanillan kotiinsa, minkä jälkeen Lunakin pääsi kotiin lepäilemään.

Ilmoitin Lunan 23.7. Oulunkylässä olevaan tokokokeeseen ja nyt vain toivon että neidin juoksut eivät alkaisi ennen sitä. Laskennallisesti juoksujen pitäisi osua enneminkin elokuuhun, mutta pientä merkkiä (pääasiassa haistelun lisääntymistä) on jo nyt näkyvissä. Mutta jos nyt kävisi niin hyvin, että juoksut ei vielä alkaisi ja saisimme Lunan kanssa meidän viimeisen ALO1 tuloksen, ei tarvitsisi kokeista hetkeen stressata vaan pääsisi keskittymään avoimen luokan liikkeisiin

PS. Tein sivun mihin kirjaan ylös tämän vuoden kulut, Jos jotakuta kiinnostaa miten onnistun tuhlaamaan palkkani miten paljon cockerinkokoinen harrastuskoira kustantaa vuodessa.
Kulu sivun löydät sivupalkista Lunan kuvan alta tai TÄSTÄ.

Hieronnassa

3 kuukautta on taas kulunut ja Luna kävi jälleen hierojalla. Neiti ei mitenkään rakasta hierontaa (= vieras hiplailee), mikä näkyi heti sisälle tullessa. Kun pääsimme pieneen hieronta huoneeseen, Luna parkkeerasi tuolin alle. Houkuttelemalla neiti suostui varovaisesti haistelemaan tuttua hierojaa, mutta lopulta tyttö piti kellauttaa kyljelleen, jotta hieronta voitiin aloittaa.

Alkuun Luna makasi ihan nätisti

Hierontapaikka - Koirien Hyvinvointikeskus Järvenpäässä

Alkuun Luna pysyi ihan nätisti paikoillaan. Sen verran sitä kyllä jännitti, että koko koira tärisi ja pientä ulinaa kuului koko ajan. Etu- ja keskikropan ajan tyttö pysyi paikallaan, mutta siirryttäessä alaselkään alkoi rimpuilu. Hieroja totesikin että alaselässä oli jumia, minkä totesin itsekin, kun Lunan äänteli voimakkaammin jumialueelle siirryttyä.

Kun Luna ei sitten meinannut pysyä paikallaan, siirryin minä lähemmäksi rapsuttelemaan. Siitä huolimatta neiti yritti vähän väliä nousta ylös ja minäkin jouduin välillä kunnolla pitämään kiinni, ettei Luna päässyt nousemaan jaloilleen. Toinen puoli kropasta ei ollut niin pahasti jumissa, mutta reilun puolen tunnin jälkeen Lunaa ei tainnut enää huvittaa kyljellä makoilu. Jouduin siis edelleen pitelemään neidistä kiinni, mutta rimpuilu ei ollut ihan yhtä pahaa kuin toista puolta hierottaessa.

Vaikka Lunaa joutui tällä kertaa pitelemään paikallaan, ei se onneksi ota sitä itseensä kovinkaan paljoa. Kun hieronta oli valmis ja neiti sai nousta, tuo pomppasi jaloilleen, ravisteli itsensä ja jäi sitten hyppimään pöytää vasten, mistä se on aina saanut hieronnan jälkeen herkun. Hierojakaan ei ollut enää ilkeä ihminen hieronnan loputtua, vaikka Luna sitä mulkoilikin sivusilmällä vähän väliä hieronnan aikana. :D Myöskin hoitohuoneen ulkopuolella oleva myymälä käytiin tutkimassa häntä pystyssä, joten se ei enää ollut moksiskaan koko hieronnasta.

Jumeja siis löytyi sieltä alaselästä ja myös yllättäen etureisistä. Eivät kuulemma olleet kumminkaan niin pahoja kuin silloin alkukeväällä kun ensimmäistä kertaa hierojalla kävimme. Mutta koska niitä jumeja kumminkin oli, niin hierojan mielestä Lunalla tuo 3 kuukauden hierontaväli taitaa olla aika maksimi. Pitää siis seuraavaa aikaa varailla sitten syyskuun loppuun tai lokakuun alkuun.

Hieronnan päätteeksi Luna sai päällensä Back On Trackin loimen, mitä pidin vielä vajaan tunnin sen päällä kotonakin.  Annoin myös pari desiä FitDogin Recovery Potato –palautusjuomaa, vaikka nyt ei oikeastaan urheilusuorituksesta ollut kyse. Nyt sitten eletään pari päivää hieman rauhallisemmin ja annetaan lihasten palautua hieronnasta. :) 

Kotona vielä hetki oltiin loimi päällä

Ps. uusi puhelin saapui vihdoin ja pitihän sitä ensimmäisenä kokeilla kameraa. :D 

Mettekin pääsi kuvattavaksi, vaikka se ei oikein sitä arvonstanut. (Ja sillä on näköjään tomaattia nassussa)

Mätsäröintiä ja trimmausta

Täytyy sanoa, että blogia on hieman hankala päivittää, kun meillä ei oikeastaan tällä hetkellä ole mitään tapahtumiakaan. Minä olen ollut töissä ja töitten jälkeen on melkeinpä joko satanut tai ollut liian kuuma, että olisimme kunnolla päässeet treenaamaankaan. Kertaalleen pääsimme tekemään treeniä ulos, mutta Luna aloitti 15 minuutin jälkeen jo läähätyksen ja vire katosi, joten en viitsinyt tehdä mitään hirveän vakavaa harjoittelua.

Näistä treeneistä voin sanoa, että huvikseen treenailtiin EVL:n kiertonoutohyppymikälie hässäkää, tai tarkalleen ottaen sitä loppua siitä. Eli jätin Lunan kauemmaksi ja jätin kapulan noin 45-asteen kulmaan n. 5 metrin päähän neidistä. Parin metrin päässä kapulasta oli taas hyppyeste. Eli ideana yksinkertaisesti kapulan nouto ja sen jälkeen hyppy ennen perusasentoon palaamista. Aloitin ensin niin että minä olin metrin päässä esteen vieressä. Ensimmäiselle yrityksellä Luna oli tulossa suoraan esteelle, mutta vahingossa näki kapulan matkalla ja nappasi sen kumminkin käskystä mukaan. Neiti heti tajusi kapulan idean, joten sitten vaan hiljalleen etäännytin itseni esteestä. Yllättävän hyvin Luna alkoi hahmottaa mitä halusin, vaikka se selvästi kummasteli kapulan jälkeen kun toitotin hyppykäskyä ja osoitin vielä varmuudeksi estettä. Joka kerta kun liike onnistui, hihkuin ja kehuin Lunaa niin että lähettyvillä oleva nuorisoporukka kääntyi katsomaan. Pitivät varmaan minua ihan kahjona. Yritin ottaa tästä videota, mutta minun puhelin on sanomassa suhdetta irti eikä suostunut videoimaan vaikka 5 kertaa sammutin ja aukasin sen. (Sain seuraavana päivänä liikkeen videolle) Laitoin jo viime maanantaina uuden puhelimen tilaukseen, koska en enää vaan jaksa että puhelin tilttaa pari kertaa päivässä ja sen sovellukset ei toimi. Tilasin Gigantista Lumia 950:n, mitä olin ihastellut jo viime talvena, mutta hinta silloin oli turhan kallis. Tosin, jos olisin ollut järkevä, olisin hakenut puhelimen suoraan Gigantista. Tuotteen toimitusaika oli arviolta 2-5 päivää, mutta minulla on aina mennyt tuotteen keräilyyn se 5 päivää, 6 päivänä ilmoitus tullut että nyt puhelin on lähdössä ja siitä vielä reilu vuorokausi ennen kuin se on postilla. Eli minä tässä edelleen odotan puhelintani saapuvaksi.

Viikonloppua mietimme hetken aikaa, että menisimmekö jälleen vaunulle vai jäisimmekö kotiin. Lauantaina oli Helsingissä Match Show, joten päätimme sitten jäädä kotiin. Meillä on kumminkin parin viikon päästä näyttelyt Mäntsälässä, joten näyttelytreenit Lunan kanssa ei ollut pahitteeksi.

Perjantaina hain Lolan meille suoraan töiden jälkeen. Systeri sitten dippasi vanhemman neidin kookosrasvaan, koska Lolan iho hilseilee jatkuvasti. Sen mustaturkki on valkoisenaan hilseestä harjatessa. Perus öljyhoidot eivät ole auttaneet tarpeeksi, eikä täti anna Lolalle öljyä ruoan joukossa, joten nyt kokeiltiin jotain muuta. Kookosrasva levittyi kyllä hyvin, mutta sen poissaanti olikin sitten ongelma. Systeri pesi vanhemman neidin kahdesti shampoolla ja valitti kuinka surkeeta shampoota meillä on (BioGroom Protein Lanolin), kun se ei vaahtoa. Minusta shampoo on vaikuttanut Lunalle sopivalta ja sillä se on vaahdonnut, joten luulen, että sitä kookosrasvaa oli vaan niin paljon, että sen poispesu vaati useamman pesukerran. Tuplapesun jälkeen Lola sai hetken aikaa kuivatella, ennen kuin lähdin sitä hieman siistimään. Vetäessäni kylpytakkia neidin päältä pois, totesin että sen turkki on edelleen ihan rasvainen. Siistin kumminkin Lolan tassut ennen kuin se heitettiin kolmannelle shampoopesulle. Kunnolla hieromalla sain shampoon vaahtoamaan ja suurimman osan kookosrasvasta pois. Lauantaiaamuna Lolan turkkia harjatessa systeri totesi että sitä rasvaa on edelleen hieman koristekarvoissa, mutta se oli enää niin vähäistä että se sai luvan jäädä.

Sen verran kuuma oli, että Lolakin mieluummin makoili varjossa.
Normaalistihan vanhempineiti on liimaantuneena syliin.

Mätsäri oli Etelä-Suomen Seropien järjestämä ja se oli tutulla kentällä Oulunkylässä. Ilmoittautuminen alkoi kello 11 ja loppui klo 12 kehien alkaessa. Lähdimme yhdentoista maissa ja paikalla olimme puoli kahdeltatoista. Ilmoittautumisen jälkeen purkasimme leirin kentän reunalle koivun alle, joka toi hieman varjoa meille ja koirille. Ilma oli todella kuuma eikä silloin tällöin puhaltava tuulenvire kovinkaan paljoa viilentänyt.

Systeri ja Lola olivat vuorolla 19 ja minä ja Luna vuorolla 23. Vaikka olimme suurimmaksi osaksi varjossa, alkoi kuumuus ainakin minulla tehdä hieman huonon olon. Myös molemmat koirat makoilivat varjossa.

Mätsäriin ilmoittautuessa ilmoitin Lunan myös temppurataan, mikä alkoi yhdeltä. Siinä kilpailua katsellessa alkoi hieman epäilyttää, että meidän kehä- ja ratavuorot osuisivat juuri päällekkäin. Näin ei kumminkaan käynyt, vaan pääsimme ensimmäisenä tekemään temppurataa, jossa oli 5 eri tehtävää. Yllättävän vähän oli koiria ilmoittautunut tähän vaikka temppurata oli ilmainen ja siinäkin palkittiin kolme parasta.

 Ensimmäisenä tehtävänä oli merkinkierto. Merkki ei ollut kuin metrin päässä, mutta siitä huolimatta meillä meni alku hieman pieleen. Luna ei oikein ollut kuulolla kun sanoin ensimmäisen kierrä-käskyn, minkä takia se ei sitten oikein tiennyt mitä sen piti kiertää. Otin sen sitten lopulta kunnolla sivulle ja siitä käskin kiertämään, jolloin ei ongelmaa enää ollutkaan. Hieno kierto ja paluu sivulle.

Toisena oli herkkupujottelu. Maahan oli laitettu neljä kippoa, jotka sisälsivät nameja. Tässä otin varmanpäälle ja näytin Lunalle, että minulla oli herkkuja kädessä ja pidin tämän namikäden nyrkissä rintaa vasten. Pujottelu lähti todella hyvin, neiti pysyi nätissä kontaktissa kolmen ensimmäisen kipon ohi, mutta juuri viimeisen kohdalla taisi namit osua neidin nenään ja Luna pysähtyi niille sijoille haistelemaan mistä haju tulee. Jouduin sitten houkuttelemaan namilla viimeisen puolimetriä.

Kolmantena oli temppuruutu, eli vapaavalintainen temppu. Päätin tehdä ”bäkkärin” eli Luna peruuttaa minun ympäri. Liike sujui hyvin vaikka jouduin ottamaan hihnan pois tempun ajaksi. Palkkauksen jälkeen neiti oli tosin menossa edellisen pujottelun herkkukipolle ja jouduin kutsumaan sen takaisin.

Neljäntenä oli sitten tehtävä, mitä Luna ei meinannut ymmärtää. Pyyhkeen sisälle laitettiin nami ja pyyhe taiteltiin muutamaan otteeseen. Koiran olisi pitänyt kaivaa nami esiin. Luna haisteli pyyhettä ja löysi namin sieltä pyyhkeen sisältä, mutta se ei tajunnut että sen piti itse kaivaa se nami esiin. Neiti tarjosi monta kertaa maahanmenoa ja kun minä en hänen mielestään ymmärtänyt, se tökkäsi pyyhkeessä olevaa herkkua ja meni uudestaan maahan. Meiltä sitten loppui aika kesken, mutta saimme suorittaa liikkeen loppuun. Jouduin avaamaan pyyhettä reilustikin, ennen kuin Luna alkoi itse kaivaa piilotettua namia.

Viimeinen piste oli keilan kaato. Kuten ensimmäisessä pisteessä, keila oli noin metrin päässä ja koira piti käskeä kaatamaan keila. Tätähän emme oikeastaan ole koskaan Lunan kanssa tehneet, joten hetken siinä mietin että mitä käskyä pitäisi käyttää. Lopulta päätin vain sanoa ”kaada” ja osoitin keilaa. Luna varmaan sattumalta meni keilaa tutkimaan, joka sitten kuonon tökkäisystä kaatui.

Vuoromme päätyttyä juoksimme leirimme luokse, vaihdoin hihnan ja sitten mentiin heti kehään. Kuumuus oli aika hyvin väsyttänyt neidin ja seisotuksen jälkeisessä juoksutuksessa jouduin hoputtamaan Lunaa melkein koko ajan. Pöydällä vaihteeksi arasteltiin ja nojattiin kunnolla sivulle, mutta siitä huolimatta neiti antaa hampaat katsoa nätisti. En siis yllättynyt että saimme ensimmäisestä kehästä sinisen nauhan. Palasimme leirille ja huomasin Lolankin saaneen sinisen nauhan.

Olimmekin aika loppupäässä, kun meidän jälkeen oli enää yksi tai kaksi paria, jonka jälkeen siniset pääsivät kehään. Juoksimme kahdessa erässä ja tuomari kävi vielä jokaisen luona yksitellen. Tässä vaiheessa Luna ei onneksi enää väistänyt vaan nuuskaisi ojennettua kättä. Tuomari sitten valitsi viisi koiraa jatkoon, ja valitettavasti sekä Lola että Luna putosi tässä vaiheessa. Jäimme hetkeksi odottelemaan temppuradan tuloksia. Punaisten kehä kerkesi juuri alkaa, kun näin temppuradan ohjaajan kulkevan papereitten kanssa kehän toisella puolella. Kiirehdimme Lunan kanssa temppuradan luokse juuri kun tuloksia julkistettiin. Olimme menossa muiden luokse riviin, kun kuulin Lunan nimen mainittavan kolmannelle sijalle. Eikun täyskäännös ja palkintojen jakoon. :D  Ei me sitten ihan tyhjin käsin paikalta lähdettykään.

Luna kantoi palkintonsa itse

Musta on kiva kun näitä tällaisia temppuratoja ynnä muita ”lisätapahtumia” on tullut mätsäreihin. Me ainakin yritämme Lunan kanssa osallistua jos tällaisia on, koska se pelkkä oman vuoron odottelu on aika tylsää niin minusta kuin koirasta. Paikalla oli myös rallytokorata, mutta sitä en viitsinyt mennä kokeilemaan kun pisteellä ei ollut minkäänlaista ohjeistusta. Rallya kun emme ole treenanneet niin olisin halunnut jonkun siihen neuvomaan ja ohjeistamaan, että mitä meidän oikeastaan pitää siinä tehdä. :D Tiedän sen verran että siinä on kasa kylttejä joiden mukaan mennään, mutta siihen loppuu minun tietotaito.

Pakkasimme tavarat kasaan ja lähdimme kohti Keravaa. Kuumuus oli edelleen tukahduttava, joten päätimme kiertää vielä Keravanjoen kautta, jotta tytöt pääsivät uimaan. Tai tarkalleen ottaen Luna pääsi uimaan ja Lola pikemminkin heitettiin jokeen sen verran syvälle, että se kastui kunnolla.

Menimme vielä illalla koirapuistoilemaan. Minä olen onnistunut telomaan polveni perjantaina jossain ja pelkkä kävelykin tekee kipeää. Särkylääkkeetkään ei tunnu vievän kipua pahemmin pois. En sen takia voinut lähteä kunnolla lenkille koirien kanssa.

Sunnuntaina sitten oli Lunan vuoro siistimiselle. Käytiin ensin vetämässä lyhyet mukavat tokotreenit, ja sen jälkeen heitin tytön suihkuun. Suihkun jälkeen hetki kuivattelua, jonka jälkeen harjaus. Takkuja ei onneksi pahemmin ollut edellisaamun harjauksen takia. Sitten taas kuivateltiin.
Vaikka Lunalla ei ole mitään hirveää karvamäärää, saan näköjään siihen kulumaan aikaa. Tassuihin itsessään menee reilu tunti kun yritän saada mahdollisimman siistiä jälkeä (eikä se kyllä siltikään vastaa ammattilaisen tekemää). Sitten muu kroppa on melkein se toinen tunti. Mutta kyllä sitä sitten on ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Edelleenkin minun isoin ongelma on jäljen epätasaisuus, siirtymät esimerkiksi pään ja korvan välillä pitäisi olla huomaamaton, mutta nyt se on kaikkea muuta.