Vaihteeksi peltokuvailua

Tiistai-vapaapäivän ja hienon sään kunniaksi tuli vihdoin mentyä pellolle kuvailemaan (suurin osa päivästä tosin meni uuden tietokoneen käyttöön otossa).  Molemmat tytöt olivat aivan täpinöissään päästyään rallattamaan. Tai Luna rallatti hetken aikaa Laran kanssa, mutta sitten pellon ihanat tuoksut saivat yliotteen ja neiti kulki pitkin peltoa kuono maassa häntä vispaten, mitälie myyriä etsien. Lara sitten rallatteli Lunan perässä tajuamatta miksi toinen ei juokse hänen kanssaan. :D 

Otettiin siinä hieman (paljon) juoksutus- ja pönötyskuvia.

Ah, niin ihania hajuja.

Kyllä sitä välillä innostui Lunakin juoksemaan.

Yhteispönötystä

Hieroja kävi myös tsekkaamassa Lunan tilanteen. Isompi jumi löytyi vasemman takajalan sisäreidestä, hieroja pohti että neiti on varmaan liukastunut/revähdättänyt sen jossain. Muuten oli kroppa ihan hyvänä. Laralta jäi hieronta väliin, kun neiti päätti vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa  kahta päivää ennen hierontaa.

Simmut meinasi painua monta kertaa kiinni.

Ihan kuin rahaa ei olisi palanut jo tarpeeksi, niin päätin hakea seuran vapaatreenioikeutta hallikaudelle ja tänään tuli ilmoitus että sen sainkin. Halpa se ei ole, 200e joudun pulittamaan joten yritän nyt sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja sitten käydä siellä hallilla treenailemassa.

Ei ole koiraharrastus aina pelkkää ylämäkeä, välillä on tultava alas, jotta voi taas kivuta ylös

Pahoittelen, tämä postaus on totaalisen myöhässä kun odottelin kuvia julkaistavaksi.

Perjantaina lähdin töistä etuajassa, jotta kerkesin hakemaan Lunan ja muut kotoa ja ajaa Hakunilaan, missä meidän toinen voittajaluokan koe pidettiin. Olimme siis ns. kotikentällä, mikä omalla tavallaan hieman jännitti. Luna on tottunut että siellä kentällä treenataan ja namia satelee. Plus, kun koe on heti työpäivän jälkeen, en kerkeä purkamaan neidin energioita mihinkään. Pelkäsin että minulla on kierrokset täysillä oleva koira, ja korkealla ne kierrokset sitten olikin.

(c) Merete Pelkonen

Kävin ilmoittautumassa ja puolisen tuntia siinä odoteltiin ennen kokeen aloitusta. Tuomarina oli minulle uusi tuttavuus Mari Väänänen. Näin jälkeenpäin sanottuna oli ihan mukava tuomari, ei kyllä lepsuimmasta päästä, mutta ei nyt ehkä tiukinkaan. Voisin mennä uudestaan.

Paikallaolo

Tässä laitan pistevähennykset osittain systerin syyksi. Systeri nimittäin käveli edestakaisin kehän reunalla etsien hyvää kuvauspaikkaa, minkä takia Lunan piti katsoa ja vahtia ettei toinen katoa yllättäen mihinkään. Tästä syystä ensimmäinen maahan –käsky meni ohi korvien. Toisella sitten mentiin maate, huvittavaa oli että kaikki koirakot tässä paikkamakuussa vaati tuplakäskyn. Luna oli laittanut pään alas alkuun, mutta nosti sen liikkurin lähtiessä kiertämään. Jossain vaiheessa Luna myös valui lonkalle, mutta muuta sanottavaa ei ollut. Istumaan noustiin ensimmäisestä käskystä. Tuomari naureskeli että ensimmäisen puolen minuutin ajan häntä vaan heilui.

Arvosana: 8

Pääsimme hetkeksi odottelemaan, kun olimme toisena suoritusvuorossa. Seurasin ensimmäisen suoritusta reunalla, ajatellen loppuvaiheessa meneväni aloituspaikan lähelle ruutua bongaamaan. Onneksi seurasin, koska ensimmäinen koirakko keskeytti puolessa välissä suoritusta. Systeri lähti viemään Laraa äkkiä autoon ja minä odottelin Lunan kanssa niin kauan että neiti näki systerin palaavan. Sitten kiiruhdimme aloituspaikalle.

Ruutu

Tämä oli mukavasti heti ensimmäisenä yksilöliikkeenä ja kehään tultiin niin että ruutu oli heti edessä. Joten odotellessa kerkesin kehän reunallakin kysymään pariin otteeseen ”missä ruutu” ja neiti näytti bongaavan sen hienosti. Luvan saatuamme menimme kehään. Menin lähtöpaikalle ja kysyin vielä kerran, että missä ruutu. Luvan saatuani lähetin Lunan. Neiti lähti määrätietoisena matkaan ja kerkesin jo iloita onnistumisesta, mutta sitten jokin roska tai takku takajalassa häiritsi sen verran että Luna teki kiepin kesken matkan. Taisi tyttökin tajuta että hups, ja jäi seisomaan paikalleen hieman ihmettelevänä. Annoin uuden ruutukäskyn ja neiti teki täyskäännöksen ja juoksi ruutuun. Maahanmeno oli hieman hidas, mutta ei sentään vaatinut uutta käskyä. Luna odotti nätisti minun kävelyosuuden ja tuli vauhdilla kutsusta luokse.

Arvosana: 7,5

Luoksetulo ja pysäytys

Siirryimme seuraavalle lähtöpaikalle. Tässä meille tuli sellainen pieni moka, kun pääsin kentän toiselle puolelle jätettyäni Lunan, tajusin että minulle ei kerrottu mihin minä pysäytän koiran. Tai jos se kerrottiin niin sitten minulta meni kokonaan ohi, mutta kun minä aina korvatarkkana kuuntelen niin sanoisin että liikkuri unohti sen mainita. Meidän välissä oli kyllä merkki, mutta se merkki oli todella lähellä minua, kaukana puolestavälistä. Siinä paniikissa sitten pysäytin Lunan arviolta noin puoleen väliin ja luvan saatuani kutsuin luokse. Meillä oli kuvaaja suoraa takana joka sarjakuvaus ääni kuului melko kovaa. En tiedä häiritsikö se ääni vai ihmettelikö Luna kuvaajaa yleensä (sinällään kamera on neidille tuttu juttu eli luulen äänen nyt häirinneen), mutta tyttö jäi seisomaan puolentoista metrin päähän minusta ja tuijotti kuvaajaa. Jouduin siis kutsumaan Lunan vierelle. Tässä vaiheessa liikkuri meni kiireesti tuomarin luokse juttelemaan ja osoitti johonkin merkin eteen. En tiedä tajusiko liikkuri itsekin että ei maininnut pysäytyspaikkaa, vai oliko merkki itsessään väärässä paikassa… En tiedä, mutta pistevähennyksistä päätellen en voinut kovin pieleen tehdä tai sitten minua ei siitä rankaistu.

Arvosana 8

Katse kameraan!
(c) Merete Pelkonen

Tunnistusnouto

Normaalisti meidän bravuuri ja tällä kertaa eniten pieleen mennyt liike. Luna oli tässä vaiheessa niin kierroksilla, että ei oikein tajunnut mitä tehdään. Kun liikkuri toi kapulan minulle ja minä sitä hajustin, Luna kääntyi katsomaan minua (oli vilkuillut systeriä kehänraunalla) ja hyppäsi katsomaan että mitä minulla on käsissä. Jouduin siis käskemään neidin takaisin sivulle. Siitä kaikki meni hyvin lähetykseen asti. Luna meni nätisti kapuloille ja nosti oman. Sitten jokin maassa oleva haju piti tarkistaa ja kapula tippui. Kapula nostettiin hieman huolimattomasti, minkä takia se putosi Lunan palauttaessa sitä sivulle. Taas Luna nosti sen uudelleen ja sain sen otettua nätisti. Tämän sähläilyn takia ihan ansaittu tulos, mutta harmitti että meidän paras liike meni näinkin puihin.

Arvosana: 5

(c) Merete Pelkonen

Kauko-ohjaus

Tämä sujui todella hyvin. Lunalla oli tosi vauhdikkaat vaihdot ja tuplakäskyjä ei tarvittu ollenkaan. Hieman jossain vaihdossa tultiin eteenpäin (arvatenkin S-I vaihto), mutta liikkumista tuli ehkä yksi Lunan tassunmitta.

Arvosana 9

(c) Merete Pelkonen

Jäävät (M-S)

Näissä ei pitänyt olla ongelmia, eikä onneksi sitten ollutkaan. Maahanmeno oli nätti ja seisominen hyvä, pieni miinus saattoi tulla minun kroppa-avuista.

Arvosana: 9,5

Seuraaminen

Tuntui aivan joltain kamalalta itse tehdessä, mutta videolta katsottuna ei se sitten niin paha ollutkaan. Ääntelyä tuli varsinkin peruutuksissa. Pientä haahuilua, mikä teki sen että yhdessä vasemmalle käännöksessä Luna kolautti päänsä minun polveen, mutta ainakin sen jälkeen neiti tuntui heräävän. Täyskäännökset oli Lunaksi todella hienoja ja tiiviitä! Ihan lopussa neiti taas bongasi systerin kehänreunalta ja minun pysähtyessä Luna jatkoi nätisti matkaa, kunnes kutsuin sen takaisin sivulle.

Arvosana: 7

Ohjattunouto

Arpaonni toi meillä oikeanpuolen kapulan. Luna taas vaihteeksi äänteli alussa, eikä pahemmin katsonut mihin kapuloita vietiin. Hieman siinä mietin että mitäköhän tästäkin taas tulee. Lähdin liikkeelle ja Luna seurasi ihan hyvin, täyskäännös oli vähän väljä. Pysäytyskäsky meni Lunalta selvästi ohi, olin sanomassa uutta käskyä kun neiti vilkaisi minua ja taisi itse tajuta mitä piti tehdä ja pysähtyi lopulta. Noutoon lähtö oli hyvä, mutta kapulan kanssa hieman mietittiin. Se kuitenkin nostettiin ja tuotiin takaisin.

Arvosana 8

Metallinouto

Tässä ei myöskään ollut mitään isompia ongelmia, pieni miinus saattoi lähteä hieman vinosta perusasennosta.

Arvosana: 9,5

Kokonaisvaikutus 9

Hieman saatiin noottia ääntelystä. Muuten sanoi olevan tosi mukavan näköistä menoa, tällä kertaa tosin hölmönoloisia virheitä siellä täällä. Totesin kanssa sen olevan näin harmikseni.

Täten pisteitä tuli 254p ja VOI2… jäimme 2 pistettä VOI1 tuloksesta. Tiesin jo kehästä lähtiessäni että nyt on hilkulla mikä tulee ja kun systeri laski pisteet totesimme että se tosissaan jäi hilkulle siitä ykkösestä. Ai että siinä harmitti. Yritin harmitella itsekseni niin ettei Luna reagoisi minun tunnetilaan, mutta koiralta piiloittelu taitaa olla mahdotonta. Joten tyydyin siinä odotellessa treenailemaan, jotta Luna sai onnistumisia ja minä ajatukseni muualle.

Tällä tuloksella sijoituimme kumminkin kolmanneksi.

(c) Merete Pelkonen

Näin jälkeenpäin ajateltuna, meillä on viime aikoina mennyt niin hyvin että tekee ihan hyvää välillä pettyä. Koska todennäköisesti meillä EVL:ssä kumminkin tulee olemaan erilaisia tuloksia, parempi harjoitella tätä pettymistä tässä vaiheessa. Toiseksi, se että meidän ”huono” suoritus antaa pisteitä kumminkin niin paljon että melkein se ykkönen tuli silti, niin normaalissa tapauksessa meillä ei pitäisi olla ongelmia saada se ykkönen.

Videon kun katsoo niin ei se meno nyt niin kamalaa ollut.

Minulla oli hieno suunnitelma että hoidetaan tämä voittajaluokka pikaisesti alta, joten olin ilmoittanut neidin sunnuntaille Hyvinkäälle kokeeseen. Olin ihan hyvillä mielin, kun ajatteli että ykkönen oli ollut aivan ulottuvissa jo perjantaina. No, sain nähdä tämän koiraharrastuksen yhden ongelmista, kun minulla olikin aivan perjantain vastakohta Luna mukana sunnuntaina.

Koe oli laitettu alkavaksi aamulla klo 10. Heräsimme kahdeksalta ja annoin Lunalle puolikkaan aamuruoan. En uskaltanut jättää kokonaan ruoatta, mikä jälkeenpäin olisi voinut olla parempi ratkaisu, mutta koska perjantain kiihtyneisyys oli niin korkea, kuvittelin ruoatta jättämisen vain nostattavan kiihtyneisyyttä.

Kisapaikalla Luna oli kiinnostunut ympäröivistä tapahtumista, mutta vaikutti paljon rauhallisemmalta kuin perjantaina. Pidin tätä hyvänä merkkinä, jos neiti olisi paremmin kuulolla tällä kertaa eikä vinkuisi ihan koko aikaa.

Voittajakoiria ei ollut kuin kolme. Kävin ilmoittautumassa ja hieman kauhistuin kuin katsoin voittajaluokassa olevan myös mustan käppänän. Itse käppänässä ei ollut ongelmaa, mutta olen huomannut Lunan alkaneen yhdistää pieniä mustia koiria meidän naapurin mustaan mitteliin, jota neiti inhoaa yli kaiken. Eli tyttö saattaa kiihtyä jo nähdessään pienen mustan koiran kauempana, luullen sitä naapurin koiraksi. Onneksi käppänä on näköjään sen verran erinäkönen Lunan mielestä, ettei se välittänyt siitä yhtään.

Tuomarina oli Susanna Berghäll ja ensimmäistä kertaa meillä oli koe kahdessa osassa. En oikein tiennyt mitä siitä ajatella. Itse koin että olisin halunnut kaikki liikkeet putkeen, jotta tilanne olisi nopeasti ohi. Mutta kahdessa osassa oleminen voisi taas olla Lunalle parempi, kun pääsen palkkaamaan sen välillä.

Paikallaolot

Koe alkoi tuttuun tapaan paikkiksilla. Luna tuntui olevan paremmin kuulolla ja vaikka alkuun kuului pientä vinkunaa, niin se rauhoittui nopeasi. Vaikka neiti tuntui olevan paremmin kuulolla (eikä vilkuillut systeriä samalla tavalla kuin perjantaina) niin silti tarvittiin kaksi käskyä maahan. Loppu meni ok.

Arvosana: 8

Menimme sitten hetkeksi sivummalle ja kertailin Lunalle jääviä. Huonopuoli kahdessa osassa suorittamisessa oli, että oma vuoro tuli todella nopeasti.

Luoksetulo

Mielessäni hurrasin että koe alkoi meille helpolla liikkeellä, saataisiin hyvä alku kokeelle. Mentiin lähtöpaikalle ja taas Luna tarvitsi tuplakäskyn maahan. Hieman tätä ihmettelin, mutta en sitten kiinnittänyt siihen enempää huomiota. Itse liike sujui ihan ok, Luna lähti hitaassa laukassa, pysähtyminen valui hieman. Siitä tultiin sivulle hieman vinoon.  Kehuin Lunaa normaaliin tapaan innostaen, mutta neiti vaan istui ja mulkoili minua. Tässä vaiheessa tajusin että jos perjantaina oli vire korkea, niin nyt se vire oli kadonnut jonnekin pohjamutiin.

Arvosana:  8

Tunnistusnouto

Tämä liike sujui tällä kertaa paljon paremmin. Luna odotti nätisti kun hipelöin kapulan, käskystä lähti tavallista hitaampaa laukkaa kapulariville. Kapulat haisteltiin nätisti ja oma nostettiin hyvin. Palautuksessa laukka tippui raville ja perusasento oli jälleen hieman vino.

Arvosana: 9,5

L-Liike (istu & seiso)

Tämä meni ihan hyvin, seuruu oli hieman hapuilevaa ja istumiseen annoin hieman vahvemman kroppa-avun.  Seisominen oli hieno, mutta taas perusasento jäi vinoksi.

Arvosana: 9

Ruutu

Viimeisenä ensimmäisessä sarjassa oli ruutu, olin ottanut kehänreunalla pariin otteeseen missä ruutu-kysymystä. Otin tässäkin hyvin meille matkaa taaksepäin jotta saimme kunnon suoran kohti ruutua. Luna näytti bongaavan ruudun hyvin. Luvan saatuani lähetin neidin eteenpäin. No, Luna kaarsi ensin vasemmalle aivan kuin olisi menossa systerin luokse, sanoin uuden ruutukäskyn ja nyt neiti sitten lähti oikealle jo hieman ihmeissään. Tässä vaiheessa tuli ehkä pyöriteltyä silmiä ja sanoin ruudun kolmannen kerran. Nyt Luna kääntyi oikeaan suuntaan ja juoksi ruutuun. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä ja loppu sujui ongelmitta. 

Arvosana: 6

Siihen loppui meidän ensimmäinen puolisko. Tässä vaiheessa en vielä ollut heittänyt hanskoja tiskiin, mutta olin jo tullut siihen tulokseen että Luna ei ole kovin työintoinen tällä kertaa. Mentiin laukulle, josta Luna sai palkan. hieman siinä pohdiskelin että miten minä nyt neidin palkkaan, kun minulla oli vain yksi superpalkka. Annoin sitten herkkupussista useamman namin kerralla ja jätin superpalkan myöhäisemmäksi.

Ei siinä kauaa taas kerinnyt odottelemaan kun piti mennä uudelleen kehään. Tässä vaiheessa Luna totesi että antaa riittää.

(c) Merete Pelkonen

Ohjattu nouto

Arvoin meille oikean puolen, mistä olin tyytyväinen, koska vasemman kapulan vieressä oli myös estehyppy. Luna tosin oli jo niin laiskahkolla päällä, että tuskin se olisi hyppyyn mennyt muutenkaan.  Liikkeelle lähtö oli ihan ok, täyskäännös meni löysäksi. Pysähtymiseen tarvittiin kaksi käskyä. Itse nouto sujui hyvin. Palautus jälleen hieman vinoon.

Arvosana: 7,5

Kaukokäskyt

Vaikka olin tätä yrittänyt innostaa Lunalle ennen kehään tuloa, niin ottaen huomioon Lunan mielentilan en yllättynyt yhtään ettei se nyt sujunut kovinkaan hyvin. Vaihdot oli itse asiassa samat kuin perjantaina, eli I-S-M-S-I-M. Ensimmäiseen istumiseen tarvittiin tuplakäsky. Kerkesin jo pelkäämään, että nouseeko neiti ollenkaan, koska ensimmäiseen ei reagoitu mitenkään. Nousihan se onneksi. Seisominen vaati tuplakäskyn, sekä toinen seisominen tehtiin istumisen kautta. Vaihdot tosin onnistuivat niin ettei Luna liikkunut ollenkaan.

Arvosana: 6

Seuraaminen

No, ei ollut ihan parasta seuraamista, mutta se olikin jo arvattavissa. Heti lähdettiin peruuttamaan, Luna meni vinoon ja peruutus jäi päälle. Neiti nimittäin tuli sivulle, peruutti, tuli sivulle peruutti uudestaan. Jonkin verran irtoamista tapahtui muualla seuruuliikkeessä. Toinen peruutus meni samalla tavalla. En ajatellut liikkeen loppuvan vielä siihen, joten en kiinnittänyt Lunaan tarpeeksi huomiota. Se ei nimittäin ollut perusasennossa.

Arvosana: 6

Metallinouto

Viimeisenä oli liike, jonka ajattelin sujuvan ongelmitta. Menimme esteen luokse ja kun tuomari käski korottamaan estettä, katselin sitä korkeutta hieman kauhuissani. Lunalla on este yleensä ollut 30-35cm korkea, nyt se oli reilu 40cm varmaan jopa 45cm koska esteen reuna oli samalla korkeudella kuin Lunan päälaki.

Heitin kapulan ja lähetin Lunan noutoon. Tähänkin tarvittiin kaksi käskyä, koska neidin huomio oli kentän toisella puolella kävelevissä koiranulkoiluttajissa (ja siellä oli yksi vaihteeksi Laran näköinen koira). Luna pääsi esteen yli ihan hyvin, haki kapulan ja kääntyi, mutta sitten esteen korkeus tulikin ongelmaksi. Neiti oli niin lähellä estettä todetessaan ettei pääse sen yli, joten minun lisäkäskykään ei olisi enää auttanut, joten Luna ei voinut muuta kuin kiertää esteen.

Arvosana: 0

Kokonaisvaikutus: 8

Huomautusta tuli seuraamisen väljyydestä sekä vinoista perusasennoista. Isoin ongelmahan meillä oikeastaan oli se että melkein kaikki vaati tuplakäskyt tänään.

No tällä kertaa oli tällainen päivä, Luna ei ollut niin messissä kuin olisi voinut olla. Tälläkään kertaa meillä ei oikeastaan liikkeissä ollut ongelmaa, kaikki suoritettiin niin kuin piti (paitsi hypyn kierto, mutta sen pistän kyllä liian korkean esteen piikkiin), vire vaan oli liian matala mikä sitten vaati ne tuplakäskyt.

Paha tuota virettäkään oli ennakoida, kun ajattelee että perjantaina oli vain toisenlainen meno. Minulla oli hienot suunnitelmat laskea hieman palkan tasoa (eli en palkkaisi odottaessa nakeilla) ja kehuisin rauhallisemmin kehässä. No ne nakit unohtuivat kotiin kun niitä sitten olisinkin tarvinnut, mutta kehua yritin mahdollisimman innostavasti. Olisi myös pitänyt tajuta olla antamatta aamuruokaa, jos se työinto oli siitä herännyt. Voihan myös olla että sekään ei olisi tilannetta pelastanut.

Pisteitä meille siis kertyi tällä kertaa 213,5p ja VOI3 –tulos. Sijoituimme tällä 2./3. Toivottavasti tästä olisi suunta vaihteeksi ylöspäin, kun nyt on tullut 1,2 ja 3 tulos.

Jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna ei vinkunut kokeessa pahemmin ollenkaan. Ja voin huoletta osallistua HSKH:n tokon voittaja-kurssille, vaikka itsessään liikkeet eivät vaadi sitä treeniä vaan nyt vire ja häiriöt menee työnalle.

Kurssipohdintaa

Hiljalleen kesä jää taakse ja syksy lähestyy. Treenirintamalla tämä ajankohta on meillä hiljaisempi, kun HSKH:n syksyn kurssit eivät ole vielä alkaneet. Rally-tokon koko kesän mittava kurssi tuli viime viikolla päätökseen. Viimeisellä tunnilla saimme Lunan kanssa harjoitella mestariluokan rataa. Luna on nyt viimeisellä parilla kerralla kiihtynyt odotellessa mitä en ymmärrä. Kahdeksan kuukautta neiti on osannut istua ja odottaa nätisti, mutta nyt se on innostunut kiljumaan minun rakentaessa rataa. Vai onko se ollut aikaisemminkin innostunut mutta on ollut liian kuuma että äänihuulia on viitsinyt avata…

No, moni varmaan osaa kuvitella miten treenit sujuu, kun koira kiihdyttelee itseään kentänreunalla odottaen ja siitä mennään suoraan radalle ja ohjaaja on onnistunut ottamaan vielä liian hyvän palkan mukaan. Niin ja siihen voi varmaan laskea vielä mukaan sen että meidän treenithän on suoraan töiden jälkeen, eli reilun 8 tunnin odottelun jälkeen tulen kotiin ja nappaan koiran ja lähdetään treeneihin.

Minullahan oli ylivirittynyt haukkuva adhd-koira siinä radalla. Luna, joka ei melkein koskaan ole haukkunut rallya tehdessä haukahteli nyt niin että lopulta jouduin puutumaan siihen. Heti ensimmäinen jalkojen alta puolen vaihto vaati tuplakäskyn, koska Luna tuijotti palkkakättä liian tiiviisti. Oikealla puolella liikkuminen kärsii hirveästi Lunan ollessa liian kiihtynyt ja kaikki oikealla istumiset meni todella vinoon. Edessä peruuttaminen oli Lunasta todella kiihdyttävä ja siinä haukuttiin koko ajan, kunnes sitten jouduin siitä kieltämään. Peruutushan ei onnistunut kuin askeleen-kaksi , joten päätin jättää sen kyltin siihen. Myönnettävä on että emme ole piiiiiitkään aikaan ottanut edessä peruutusta, kunnolla varmaan viimeksi alkuvuodesta joten oli ehkä vähän epäreilua vaatia sitä nyt.  (Kun sitten treenasin tätä kentän reunalla vuoron jälkeen, niin Lunahan näytti oikein näyttävän edessä peruuttamisen, tajusin itse että meidän normaali ”peru” ei toimikaan vaan neiti vaatii tässä kokonaisen ”peruuta” –käskyn. ) Sitten kun perus istu-käännös vasemmalle- istu meni aivan penkin alle, päätin vaihtaa palkan huonompaan. Tämä hieman paransi neidin keskittymistä, mutta edelleenkin mentiin vire aika korkealla. Jos jotain todella positiivista voisin sanoa niin peruutus oli aivan super!

Loppurata menikin sitten siedettävästi. Mestariradaksi se ei ollut mitenkään hirveän vaativa, oikeastaan ainoat kunnon ongelmat meillä oli siinä edessä peruutuksessa, muuten muut virheet meni Lunan liian korkean vireen piikkiin. Pitää taas seuraaviin treeneihin ottaa ihan kuivaraksuja mukaan ja laskea sitä yleistä virettä ja parantaa keskittymistä.

Rally-tokon syksyn kursseissa oli meidän kannalta ihan hyvä valikoima, siellä oli jopa kolme mestaritason kurssia. Hieman siinä kirosin itsekseni vähäistä talkoomäärääni (tuolla hetkellä tunteja oli kertynyt 16 (nyt 21) mikä teoriassa oli ihan ok määrä kun vaatimus on 20h vuodessa), mutta tässä nyt vuoden jäsenenä ollessani olen todennut että rally/toko –puolella se ei ylemmissä luokissa riitä.

Hain ensisijaisesti syksyn kestäviin mestariluokan tekniikkakursseille (2 eri vaihtoehtoa), koska ajattelin meidän eniten vaativan harjoitusta muutamalla mestarin kyltillä ja näiden kurssien ajat sopivat minulle paremmin. Kolmantena sitten koko syksyn ja kevään kestävälle mestarin ratatreenikurssille. No, en hirveästi yllättynyt kun ilmoitus tuli tähän kolmanneksi laittamaani vaihtoehtoon. Luulisi että ratatreeneissäkin saa treenata itselle tuntemattomia kylttejä vähän enemmän.

Tokokursseissa olikin sitten hieman huonompi valikoima. Ylempien luokkien kursseja ei ollut oikeastaan kuin pari, yksi voittajaluokan kurssi ja yksi yleisesti ”ylempien luokkien” kurssi. Laitoin hakemukset menemään heti elokuun alussa kun ne tulivat etten vaan unohtaisi. Tällöin hain ensisijaisesti voittajakurssille ja seuraavaksi tälle toiselle kurssille. No, sitten käytiin siellä voittajaluokan tokokokeessa saaden sen ykköstuloksen. Tällöin aloin miettiä, että kannattaako minun sittenkään hakea siihen voittajaluokan kurssille, kun näköjään meidän taso on nyt jo riittävä ykköstulokseen. Ja toisekseen, meillä on kumminkin tavoitteena se TK3 tässä syksyllä, eli jos se saadaan heti alkusyksystä (jos arpaonni suosii ja tähdet on oikeassa asennossa meille) kuten suunnitelmissa on (koska TK3 on tämän vuoden tavoite ja Lunalla melko varmasti ajoittuu juoksut loppuvuodelle). Mitä minä sitten teen enää voittajaluokan kurssilla?

Joten laitoin uuden hakemuksen niin että ensimmäisenä vaihtoehtona olisikin se perus ylempien luokkien kurssi ja laitoin tämän voittajan vasta varalle. No, kuten rallyssa muilla ylempien luokkien hakijoilla oli paremmin tunteja kasassa tai sitten olivat kaikki kouluttajia jotka pääsee ensisijaisesti kurssille, mutta meillä tuli ilmoitus pääsystä tähän voittajakurssille.

Meillä on nyt tulevana viikonloppuna seuraavat tokokokeet, katsotaan miten sujuu oman seuran kentällä. Jos kaikki menee hyvin ja saamme toisen ykköstuloksen, niin ilmoitan että emme tule sille voittajaluokan kurssille ja paikan voi antaa seuraavalle (luulisi jonossa olevan joku joka sitten tarvitsee kurssia enemmän kuin me). Jos taas koe menee aivan penkin alle, niin ehkä lisäkurssi ei ole pahitteeksi.

Harmittaa kyllä hieman, jos perun kurssin, niin olemme taas koko syksyn ilman ohjattua treeniä. Hain kyllä myös kerran kuukaudessa pidettävään Maarit Hellmanin valmennukseen, mutta kun ei siihenkään oteta kuin muutama koira niin mukaanpääsyprosentti on meillä aika pieni.

Meillä olisi myös ollut mahdollisuus hakea HSKH:n haastajatehoryhmään, johon haettiin lisää koirakoita, joilla on VOI- tai EVL-kisaoikeus. Siinä vaan oli sitten oli muutamiakin asioita mitkä jäi epäilyttämään, niin jätin hakematta. Isoin syy oli se että kyseessä olisi omatoimiryhmä. Koin että me ehkä tarvitsisimme ohjattua treeniä siirryttäessä EVL:ään, koska eihän minulla ole aikaisempaa kokemusta kyseisestä luokasta ja sen tuomista ongelmista.

 Toinen oli vaatimus oli arvokisaedustus. Meillähän Lunan kanssa on tavoitteena nykyään se TVA, mutta olen ajatellut että emme lähtisi mihinkään SM-kisoihin, kun aika varmasti cockeri ei kuitenkaan pärjää sillä tasolla sitten paimenia vastaan. Tietysti mielessä kävi että jos ryhmä on täynnä paimenia, voihan se olla ettei meidän tarvitsisi edes mennä edustajaan jos joukkue täyttyy paimenista. Ja jos nyt niin ei olisi käynyt, ei se maata olisi kaatanut jos sitten Lunan kanssa olisimme sitten SM-joukkueeseen joutuneet.

Kolmas ongelma oli treeniaika. Perjantai-ilta 18-20(/21). Meilläkin aika usein viikonloppuisin on ohjelmaa, niin lähtö menisi sitten aina yömyöhäiseksi. Ja treenit olisi joka perjantai ensivuoden elokuulle asti. Ei se haittaisi jos olisi ollut kerran tai kaksi kuussa, mutta tuossa olisin ollut oikeasti kiinni koko vuoden.

Olisi siellä ollut tietysti etujakin säännöllisen treenin lisäksi, mm. vapaatreenikortin saisi edullisempaan hintaan. Tämä oli syy miksi pohdin aika pitkään että hakisinko kumminkin. Koen että minun melkein täytyy ostaa ensi talveksi tuo vapaatreenikortti jotta pääsemme Lunan kanssa treenaamaan sisälle talvella. Voi muuten meidän EVL-depyytti siirtyä jonnekin kauas tulevaisuuteen.  Plus olisimme olleet etusijalla ulkopuolisten pitämiin koulutuksiin.

Mutta jätin nyt siis hakematta kumminkin, koin että ohjaajan puuttuminen ja treeniaika nyt painoivat kupissa enemmän. Pidetään peukkuja että pääsisimme edes siihen Hellmannin valmennukseen vaikka todennäköisyys onkin pieni.

Meillä on PK-kentällä tällaiset tikkaat, joiden idean Luna hiffasi hyvin parin harjoittelun jälkeen.

Elokuun kisojen jälkeen emme ole ihan hirveästi tehneet mitään. Hieman omia treenejä (piti käydä Ojangossa treenaamassa tokoa viikoloppua varten, jotta Luna muistaa että siellä tehdään muutakin kuin rallya) ja kävimme me mätsärissäkin kääntymässä (molemmille tytöille punainen nauha, mutta siitä pidemmälle ei sijoituttu). Hieman kyllä mätsärissä ihmetytti kuinka kaikille lapsille ei selvästikään ole opetettu että pitää kysyä jos haluaa silittää vierasta koiraa. Järjestäjänä oli Koirakoulu Visio sekä joku ala-asteluokka, minkä takia siellä sitten lapsia riitti. Ensimmäiset kolme tyttöä kysyi nätisti Lunan kohdalla että saako sitä silittää. No, neitihän ei hirveästi välitä, mutta namien avulla tytöt saivat pikkuisen rapsutella. Mutta kentän laidalla odotellessa minulla oli Lara kopassa ja Luna hihnassa ja yllättäen pari tyttöä juoksi suoraan Laran luokse (pikkuneidillä oli siis kattoikkuna auki ja se kurssi sieltä) silittämään. Minä olin niin pöllästynyt että en osannut kuin tuijottaa suu auki, siitä ne sitten juoksivat Lunan luokse. Onni onnettomuudessa että edelliset lapset oli antanut Lunalle nameja, koska neiti selvästi luuli että myös nämä oli tulossa hälle herkkuja syöttämään eikä sen takia pörissyt (Lunahan ei myöskään pidä kun lapset juoksevat suoraan iholle). Siitä tytöt sitten taas jatkoivat juoksua seuraavan koiran luokse. Mielessäni ajattelin että onneksi Lara oli kopassa eikä Luna, koska sitten olisi voinut käydä huonosti.

Lara odotteli vuoroaan mätsäriin

Sain Lunalle vihdoin ja viimein hankittua jo kauan haluamani Kana Collectionin tartten tilaa – talutinputken. Tosin jouduin sitä hieman tuunaamaan, koska putki on suunniteltu isommalle hihnalle kuin tuolle Lunan 1cm levyiselle nahkaremmille. Lunahan ei tykkää vieraista koirista ihollaan ja meidän alueella on muutamakin ulkoiluttaja jotka ei tätä ymmärrä ja joudun vetämään Lunan seläntaakse. Tähän mennessä siitä nyt ei ihan hirveetä apua ole ollut, mätsärissä ostos pääsi kokeiluun ja silti muutamakin koira oli tulossa haistelemaan. Yhdelle samojedille Luna ärähtikin kun koira pongahti siihen parin kymmenen sentin päähän, mutta omistaja tajusi vetäistä koiransa pois ja pahoitella. Mielessä kävi että ainakin tuo keltainenputki tekee sen, että vieraan koiran omistaja tajuaa että vika on nyt siellä puolella hihnaa, kun meillä on varoitus näkyvillä.

Laitoin liimattavaa tarranauhaa erittäin ohuen siivun reunoille, nyt pysyy putki suorassa kapeassakin hihnassa. 

Seuraava päivitys tulee todennäköisesti olemaan meidän seuraavasta tokokokeesta, pitäkää peukkuja että uutiset on hyviä. :’D

Viikonlopun tuplavoittajakisat -> RTK3!

Kisaamiset jatkuivat tänä viikonloppuna rally-tokon merkeissä. Minä olen varmaan täällä aikaisemminkin maininnut, että olen hieman sellaista tyyppiä joka haluaa kokeet pois alta, jotta voin keskittyä treenaamaan uutta. Tämän takia sitten ilmoitin Lunan 18.8. Lohjalle ja 19.8. Hämeenlinnaan kisaamaan. Ajattelin että jos suunnitelmat pitävät paikkaansa ja saamme kaksi hyväksyttyä tulosta, voisimme rauhassa alkaa keskittyä mestariluokan liikkeiden treenaamisen ja käsiapujen vähentämiseen.

Lauantaina herätys oli kahdeksalta, kun lenkitin koirat, syötiin ja  pakkasimme tavarat ja lähdimme ajelemaan kohti Lohjaa. Voittajaluokka oli laitettu alkamaan klo 11.10 ja olimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalla. Systeri ja Lara lähtivät mukaan katsomaan ja kuvaamaan. Ajaessa kisapaikalle tuli jo mietittyä että mitäköhän siitäkin tulee. Olin mukamas katsonut että sään piti olla hyvä, tosin järkevänä olin katsonut vain Keravan säätä. Kun nokka suuntasi kohti Lohjaa, alkoi tummia pilviä kerääntyä ja jossain vaiheessa tulikin sitten melkein kaatamalla vettä. Voisin kuvitella käytösruudun todella hankalaksi jos vettä tulee niskaan.

Systeri odotti koirien kanssa autossa, kun kävin ilmoittautumassa ja katsomassa ratapiirroksen. Nopealla katsauksella rata ei näyttänyt hirveän pahalta. Siellä oli joo peruutus, mistä kouluttajat olivat paljon varoitelleet (ja mitä yllättäen ei viime kisassa ollut ollenkaan) ja toinen mikä hieman pelotti oli molempien kääntyminen oikealle. Jälkimmäinen ihan sen takia, ettei sitä oltu treenattu ihan hetkeen.

Siinä oli vielä puolisen tuntia ennen luokan alkua, joten kerittiin hyvin kävelyttää koirat. Sitten jäimme odottelemaan kentän lähettyville. Siinä sain hyvin kerrattua liikkeitä ja kuten pelkäsin, molempien kääntyminen oikealle tuotti ongelmia. Jouduin ottamaan monta toistoa, jotta Luna muisti mitä siinä piti tehdä. Onneksi tarpeeksi monen toiston jälkeen neidille tuntui jäävän idea hommasta.

Lopulta kehääntutustuminen alkoi. Meillä oli tässä kisassa myös harjoittelijatuomari, mikä toi hieman muutosta tavalliseen kisaan. Ensinnäkin nyt radalla oli neljä ihmistä kahden sijaan ja koirakoiden välillä tuomarit keskustelivat mikä kannatti ottaa huomioon käytösruudussa, ettei laittanut koiraa liian ajoissa asentoon jos keskustelu vaan jatkui ja jatkui.

Kävimme radan läpi ja tosissaan ei siinä hirveästi vaikeita liikkeitä ollut edellä mainittujen lisäksi. Kävelin radan vielä kahdesti läpi (hieman kauhistellen kun houkutuksessa oli pizzalaatikoita), kunnes palasin Lunan luokse. Otin viimeiset kertaukset (minulla on tullut tavaksi tehdä kolme ensimmäistä kylttiä koemaisesti ennen radalle menoa) ja lähdin radan lähettyville odottelemaan. Ei siinä tarvinnut onneksi kauaa odotella, puolen minuutin päästä saimme luvan astua radalle.

Heti radan alussa totesin, ettei Luna ole aivan yhtä hyvin kuulolla kuin normaalisti, mutta sain sen sentään lähtökyltille perusasentoon. Sitten lähdettiin, lähtö oli hyvä ja siitä seuraavat kyltit sujuivat oikein nätisti. Ensimmäinen virhe oli tulossa kyltillä 5, jossa Luna siirtyi käskyttä takaa oikealta vasemmalle. Onni onnettomuudessa se oli tämän kyltin tehtävä. Kun tajusin neidin siirtyvän omatoimisesti toiselle puolelle, sanoin äkkiä käskysanan siihen perään. Hieman pelkäsin että olimme aivan liian kaukana suorituspaikasta, mutta taisi juuri viimeinen osa siirtymisestä osua oikeaan kohtaan, koska miinuksia ei tästä tullut ollenkaan.

Seuraava kyltti oli helppo (istu-maahan), mutta Lunalla oli vauhti päällä ja kun minä pysähdyin jatkoi neiti matkaa. Puolen metrin jälkeen Luna tajusi että minä en tullutkaan perässä ja oli istuutumassa alas, kun viimeisellä sekunnilla kutsuin sen sivulle. Onneksi takamus ei kerinnyt koskemaan maata. Tästä kyltistä tuli -1 vino ja -3 epätarkasti suoritettu tehtävä.

Seuraava kyltti oli istu-käännös oikealle istu. Luna edelleen edisti, minkä takia ensimmäinen istuminen oli taas kaukana ja vino. Myöskään käännös ei ollut yhdenaikainen, kun Luna jäi katselemaan systeriä kehänlaidalla. Mysteeri onkin, että tästä ei lähtenyt pisteitä?! Olinko sitten juuri sellaisessa kulmassa tuomariin, etteivät meidän virheet näkyneet vaikka videolta ne ovat selvästi näkyvissä.

Houkutus oli hieman hankala, mutta se ei johtunutkaan pizzalaatikoista, vaan neiti taas vilkuili systeriä ja vauhti oli niin kova että jouduin toistelemaan tässä-käskyä moneen otteeseen.  Sitten tuli ensimmäinen pelätty kyltti, eli molemmat oikealle käännös. Luna taas vilkuili muualle, minkä takia liike pelotti, mutta onneksi viimeiset harjoitukset ennen radalle tuloa pelastivat ja Luna kääntyi nätisti. Kyltti 12, eli koira oikealta eteen ja oikealta oikealle, istu sujui muuten hyvin, mutta edessä neiti oli aivan aavistuksen vinossa. Mutta ei pahasti kun pisteitä ei mennyt.

Kyltti 14, istu-täyskäännös oikealle –istu, minkä piti olla aivan helppo, niin Luna taas oli vauhti päällä, minkä takia istuminen tapahtui aivan liian edessä ja vinoon. Eli tästä -1 vino.

Sitten kyltti 15, eli peruutus kolme askelta. Tämä sujui minusta ihan hyvin, ihan viimeisellä askeleella Luna veti vinoon josta ansaitusti lähti -1 vino. Mutta tästä tuli myös -3 epätarkasti suoritettu tehtävä mitä hieman ihmettelen. En tajunnut kysyä tätä tuomarilta (kun jotenkin kuvittelin -3 tulleen edellisestä kyltistä, vasta kotona katsoin että se tulikin peruutuksesta). Kun tässä videota katselen, ainut mistä se pistevähennys minusta on voinut tulla oli ennen ensimmäistä askelta. Videolta näkee että ennen peruutusta, että juuri ennen peruutukseen lähtöä minulla on vain toinen jalka maassa, mutta nouseva jalka ei nouse paljoa. Tuomari sanoi rataantutustumisessa että painon pitää olla selkeästi toisella jalalla, minun painonvaihto ei tainnut olla tarpeeksi selkeä.

Siitä päästiin sitten maaliin nätisti. Tiesin että meillä oli tullut virheitä, mutta en kokenut minkään olevan niin iso että kannatti liikettä uusia. Pääasiassa meidän ongelma oli Lunan eteenpäinmeno ja tästä johtuvat vinoudet liikkeissä.

Olen yrittänyt rauhoittaa meidän menemistä, ajatellen että ei sillä ajalla ole niin väliä kunhan tehdään kunnolla. Maaliin päästyäni nostin käteni merkiksi käytösruudussa olevalle, kunnes tajusin etteivät he olleetkaan vielä valmiita. Se, että odottelin puoli minuuttia käytösruutuun pääsyä viittasi kyllä siihen että me taas liidettiin rata läpi. Lopulta edellisen aika tuli täyteen ja pääsimme siirtymään käytösruutuun. Liikkeenä tässä oli vasemmalla maaten.

Odottelin hetken aikaa, että tuomarit saivat keskusteltua ja nähdessäni seuraavan koiran kävelevän radalle, käskin Lunan maahan. Tässä ei ollut oikeastaan mitään ongelmia, Luna pääasiassa katseli eteenpäin systeriin tai radalla suorittavaa koirakkoa. Välillä neidin vilkaistessa minua kehuin rauhallisesti ja käskin jatkamaan makaamista.

Meidän aikamme täyttyi, mutta jälleen odottelimme kunnes radalla oleva koirakko pääsi maaliin asti ja sai koiran hihnaan.

Siitä sitten juoksimme palkalle. Laskeskelin siinä mielessäni että meidän pisteet varmaan olisi taas siellä 80 tienoilla, niitä vinoja asentoja oli niin monessa eri kohdassa. Odottelin hetken aikaa seuraten seuraavia koirakoita, kun näin jonkun menevän kirjoittamaan tulostauluun. Jätin Lunan systerin kanssa ja kävin vilkaisemassa. Yllätys oli mukava, kun näin taulussa meidän kohdalla 91p. Ihmettelin todenteolla saamiani pisteitä, koska olin varma että teimme enemmän virheitä. Mutta näin jälkeenpäin todettuna tuomari ei tainnut kaikkia virheitä vaan nähdä.

Yllättäen rata taisikin olla vaativampi kuin kuvittelin, koska yli 90 tuloksia ei tullut meidän lisäksi kuin yhdelle. Aivan viimeinen koirakko veti todella hienon suorituksen. Ainoa mistä totesin heidän menettäneen pisteitä oli peruutus, jossa askeleet olivat melko lyhyitä.

Palkintojen jaossa tiesin meidän sijoittuvan, mutta siinä sitten jännitettiin että tullaanko ykköseksi vai kakkoseksi. Lopputuloksena viimeisen koirakon peruutus ei ollut niin lyhyt askeleinen kuin ajattelin ja he tiputtivat meidän kakkossijalle (taisivat saada 96p jos en ihan väärin muista). Joku tuli ottamaan sijoittuneista kuvaa, kun meillä oli Lunan kanssa pieniä teknisiä ongelmia palkintopussin kanssa. Neiti kun niin rakastaa noita palkintopusseja, ja ne pitäisi heti päästä tutkimaan. Siinä minulla sitten roikkui pieni spanieli paperikassissa kun yritin saada sitä nätisti istumaan. :’D Lopulta kuva otettiin ja yritettiin lähteä rivistä, mikä sitten tuotti ongelmia kun Luna edelleen roikkui pussissa.

Palkinnot oli tällä kertaa hieman erilaiset mutta kivat: paketti Inupekt Fortea (näitä Lunallahan kuluu), Maximin hammastahna (meillä pestään hampaat päivittäin) sekä Maximin 2in1 shampoo. Luna tarvitsee shampoon ja hoitoaineen erikseen, mutta tuon voitetun voi Laralla käyttää.

Sunnuntaina sitten lähdimme Lunan kanssa kaksistaan Hämeenlinnaan yrittämään sitä viimeistä vaadittavaa tulosta. Sää taas hieman pelotteli, kun motarille päästyäni edessä oli vain todella tummia pilviä. Vettäkin tuli pariin otteeseen niin paljon että hyvä että eteensä näki. Sääennuste kumminkin oli lupaillut puolipilvistä keliä, mutta eivätpä nekään aina oikeaan osu.

Paikanpäälle päästyämme kävin kävelyttää neidin nopeasti, jonka jälkeen kävin ilmoittautumassa. Edellisenä päivänä olimme ensimmäisenä radalla ja tällä kertaa sitten viimeisenä.  Ulkona oli ratapiirros, joka näytti mukavan helpolta. Peruutusta ei ollut tälläkään radalla. Ainoa mikä hieman epäilytti oli pitkät seuruupätkät oikealla. Katsoin paperilta muutaman hankalimmat kyltit ja menin sivummalle treenaamaan niitä Lunan kanssa. Yllättäen isoimmaksi ongelmaksi meille tuli puolenvaihto takaa vasemmalta oikealle. Vaikka liike on sellainen mitä tulee melkein päivittäin lenkilläkin tehtyä, niin nyt ei Luna meinannut ymmärtää tätä ollenkaan. Myös nenä vei useaan otteeseen neidin kauemmas oikeasta seuruupaikasta. Hetken harjoittelun jälkeen laitoin Lunan autoon odottamaan ja menin kehän reunalle odottelemaan rataantutustumista.

Tuomari esitteli radan nopeasti ja kävelin sen itsekseni vielä kahdesti läpi. Se ei tuntunut siinäkään vaikealta, isoin ongelma oli tosissaan hieman pidemmät kylttien välit, mitkä tekivät oikealla seuruun pitkäksi liikkeeksi.

Lopulta luokka lähti käyntiin. Istuskelin radan reunalla ja nopeasti tuli todettua että vaikka rata näytti helpolta, se ei tainnutkaan sitä olla. Nimittäin koirakko koirakon perään teki useita virheitä ja moni oli käyttänyt jo molemmat uusinnat ennen kuin kerkesivät puoleen väliin rataan.

Tämän lisäksi paineita toi aivan radan vieressä oleva makkaranpaistopiste, koska koko alue tuoksui todella vahvasti makkaralle. Rataantutustumisessa totesin tuulen vielä tuovan sen siihen radalle. Pohdin että näinköhän Lunaa kiinnostaa tehdä töitä kylmän kanan eteen kun makkanrantuoksu sai omankin vatsan kurisemaan.

Kun meitä ennen oleva koirakko meni kehään, hain Lunan odottelemaan kentän reunalle. Kuten arvata saattaa, neitihän veti nenänsä perässä minkä jaksoi ja jouduin muutamaan otteeseen pyytämään sitä tekemään töitä minun kanssa.

Lopulta tuli meidän vuoro ja lähdimme aloituspaikalle. Nenä kävi edelleen ja jouduin huomauttamaan pariin otteeseen kontaktista ennen kuin pääsimme edes perusasentoon. Videota ei valitettavasti tästä ole kun kuvaaja oli Heinolassa näyttelyssä.

Ensimmäinen kyltti oli meille todella helppo istu-seiso-maahan, Luna vaan oli taas niin vauhti päällä että kun pyysin sen istumaan, meni käsky kuuroille korville. Neiti käppäili taas puolisenmetriä eteenpäin, ennen kuin tajusi tulla takaisin. Itse liikehän sujui täydellisesti, mutta tämä harhailu ja kääntymisen toi tietenkin -10p rintamasuunnan takia. Jännitykseltäni en tajunnut uusia. Matka jatkui 3. kyltillä, mikä oli pyörähdys vasemmalla, Luna tarvitsi vaihteeksi tuplakäskyn. Tästä tuli -3p ohjaaja virheen takia, eli minä todennäköisesti taas pysähdyin. Harhailu jatkui, mutta sain tarpeeksi tiheällä käskytyksellä pidettyä neidin lähettyvillä. Oikeastaan kyltin 5. jälkeen, mikä oli puolenvaihto jalan ali, Luna heräsi. Tässä vaiheessa totesin että nyt minulla on töitä tekevä Luna mukana.

Seuraava virhe tuli jo odotetusti kyltillä 12, missä piti se puoli vaihtaa takaa vasemmalta oikealle. Kolmannellakaan käskyllä Luna ei vaihtanut puolta, joten otin uusinnan eli -3p.

Sitten hieman mystisesti tuli kyltiltä 15. mikä oli estehyppy oikealla puolella -1 kontrolli ja -1 vino. Kontrollista en tiedä mistä se meni, mutta vino saattoi lähteä siitä kun Luna hyppäsi niin vauhdikkaasti että minun olisi pitänyt juosta pari askelta. Eli Lunan rintamasuunta kääntyi hieman sen palatessa sivulle.

Meillä tuli myös kyltiltä 16. -1 kontrolli, enkä ole aivan varma mistä tämä tuli. Olisiko Luna nuuskaissut maata tai jotain. //EDIT: eikun Lunahan hyppäsi kättä vasten, eli siitä tämä varmaan lähti!

Siitä sitten pääsimme loppuun virheittä.

Siirryimme suoraan käytösruutuun, missä oli edessä istuminen. Tässä hieman jännitystä toi käytösruudunvalvoja, joka rapisteli taskuaan juuri ennen ajan alkua. Lunahan tästä kiinnostui että olisiko siellä taskussa jotain herkkuja hänelle. Parin otteeseen käskin jättämään, kun alkoi kuono ja sitä myötä paino siirtyä valvojaa kohti. Neiti sitten tyytyi tuijottamaan valvojaa. Pientä jännitystä toi myös vesisade, mikä alkoi noin minuutin jälkeen. Tässä vaiheessa Luna kääntyi katsomaan minua oikein surkean näköisenä ja minä yritän siinä sanoa ettei meitä vesisade haittaa, pysytään vain paikoillamme. Neiti oli selvästi asiasta eri mieltä, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan. Lopulta valvoja sanoi ajan päättyneen ja pääsin vapauttamaan Lunan. Nollakoirakkona radalla oli oikein rauhallinen nöffi, joten jouduimme odottelemaan vielä jonkin aikaa siinä sateessa ennen kuin pääsimme käytösruudusta pois.

Eli lopputulos viimeiseltä voittajaradalta oli 81p ja täten VOIHYV. Hieman harmittaa tuo hölmö -10p, mutta tiedänpähän nyt lähteä tuollaisetkin uusimaan.

Kävin Lunalle syöttämässä rasiallisen kanaa auton luona, jonka jälkeen jäimme odottelemaan tuloksia. Täällä niitä ei kirjattu mihinkään ennen kuin vasta palkintojen jaon jälkeen, mutta itse arvioiden ajattelin meillä olevan ihan hyvät mahdollisuudet jälleen sijoittua.

Lopulta tuomari tuli ja palkintojen jako alkoi. Kun kolmanneksi sijoittuneesta aloitettiin, totesin että rata oli tosissaan ollut monelle hankala. Kolmanneksi sijoittunut sai 74pistettä. Sitten sanottiin kakkonen 76p pisteellä. Tässä vaiheessa totesin että meidän on pakko olla ykkösiä, tai sitten meillä meni pieleen jotain niin pahasti mitä en edes ollut huomannut.

Onneksi ykköseksi huudeltiin cockerspanielia 81pisteellä (tässä vaiheessahan en pisteitäni tiennyt, joten hieman ihmettelin kun oli niinkin vähän, mutta jälkeenpäin ymmärsin -10p). Vaikka suoritus ei ollut meidän parhaimmistoa, niin ei se nyt ihan surkeastikaan mennyt.

Eli 81p, jolla luokkavoitto ja RTK3!

Nyt on taas yksi etappi takana. Mestariluokkaan pitää taas treenata enemmän ja tarkemmin ja kumminkin kun ajatus on valioitua, niin mieluummin tekisin sen mahdollisimman vähillä kisasuorituksilla. Voisi loppuvuodesta katsoa mikä on tilanne, haetaanko vielä RTK4 tälle vuodelle ja sitten ensi vuonna keskitytään valioitumiseen. Vai jääkö se RTK4:kin ensivuoden tavoitteeksi. Pitää katsoa.

Nyt voisi vihdoinkin keskittyä siihen tokoon ja alkaa tutkiskella koekalenteria, että saataisiin se TK3:nenkin mikä on tämän vuodetavoitelistalla. Yksi ykkönen on siinä hienosti pohjalla, eli kaksi vielä tarvitaan.

Jee, ollaan yli puolessa välissä!