Uusi aluevaltaus

Systeri ilmoitti molemmat tytöt oman seuran agilitykisoihin. Laran kanssahan tuo pääasiassa treenaa, Lunan kunnon agilitytreenit ovat sieltä viiden-kuuden vuoden takaa. Mitä se nyt on välillä tehnyt pientä hömppäaksaa ja käynyt systerin kanssa satunnaisesti supermölleissä. Mutta pienemmästä treenimäärästä huolimatta, Luna on radalla varmempi suorittaja. Tietysti ikä vaikuttaa, Luna on vanhempana rauhallisempi ja rotuna hitaampi kuin bordercollie.

Puhe oli, että systeri kisaisi satunnaisesti ykkösluokassa Lunan kanssa, koska neidin polvet/lonkat eivät kyllä kestä kunnon treeniä. Mutta tällä hetkellä tuo juoksee metsässäkin hyppien ja pomppien useamman tunnin, joten en usko lyhyehköjen ykkösluokan ratojen olevan kovin rankkoja.

Ensimmäiset agilitykisat tarkoittivat myös ensimmäistä kunnollista virallista mittausta. Lunan säkä on kotimittauksissa ollut noin 37,5cm ja tämä on otettu niinkin virallisesti kuin koira matolle seisomaan, metallinen mittanauha viereen ja kirjalla sään kohdalta mitta. Lara on puolestaan ollut arviolta 45cm.

Eli näillä tiedoilla, Lunan piti olla varma medi ja Lara rajatapaus pikkumaksi-maksi välillä.

Oli sitten ollut yllätys kun tuomari ilmoitti Lunan olevan rajatapaus. Systeri oli kuulemma hieman kauhuissaan ajatellut, että eihän Luna voi olla mitenkään pikkumaksi, kunnes tuomari oli todennut neidin olevan mini; 34,6cm. Tätä ei ihan helposti hyväksytty vaan tuomari joutui mittaamaan Lunan kolmesti, ennen kuin tulokseen oli uskottava ja todettava, että meidän kotimittaukset on heittänyt häränpyllyä.

Joten systeri joutui käymään toimistolla vaihtamassa Lunan kilpailuluokka medeistä mineihin. Lara oli sitten siellä paikkeilla missä oletettiinkin.

Eli molemmat joutuvat vielä uusinta mittaukseen.

Luna osallistui ensin agiradalle. Systeri ei ollut tähän ilmoittanut Laraa ollenkaan, koska bc-neidillä on kontaktit uudelleen koulutuksessa.

Minä seurasin etänä tollerista tuloksia ja katselin, kuinka koirakot toisensa jälkeen otti hylkyjä. Lopulta sieltä tuli yksi nollatulos hylkyjen lisäksi ennen Lunan vuoroa. Hetken päästä Lunan kohdalle ilmestyi 5,11. Jotka oli pelkkiä aikavirheitä. Eli puhdas rata oli muuten. Systeri myöhemmin laittoi viestiä, että Luna oli pyörinyt putken edessä, mikä kulutti aikaa. En ollut tästä yhtään yllättynyt, heti kun meillä koiratanssi treenit alkoivat, on Luna tarjonnut pyörimistä rally-tokossakin joka toisella kyltillä. Parhaimmillaan se pyörii putken suulla niin että meinaa törmätä siihen putkeen. Toinen missä aikaa kului oli kepit. Lunahan ei ”virallisesti” osaa keppejä. Eli sitä pitää ohjata koko keppien matkalta edes takaisin. Luna kuuntelee kyllä ohjeita todella hyvin, mutta tässä tietysti menee aikaa.

Muita tuloksia ei radalta tullut, joten Luna sijoittui 2.

Myöhemmin oli sitten hyppyrata, jossa molemmat tytöt kisasi. Systeri oli sanonut että hypäri näytti vaikeammalta kuin mitä agirata oli ollut. Ja tulokset puhuivat puolesta, kun sieltäkin tuli hylky toisensa perään. Lopulta oli Lunan vuoro. Tuijotin tolleria tuloksia odottaen ja lopulta riville ilmestyi miinusmerkkinen aika (tosin alle sekunti jäi aikaa) sekä sen perässä rv 0! Ja täten tuli ensimmäinen LUVA!

Pahoittelut, en saa tästä isompaa, klikkammalla aukeaa paremmin.

Hieman myöhemmin pääsi Lara radalle. Rata lähti hyvin, mutta kepit koitui kohtaloksi. Lara pyrki pari kertaa kakkosväliin. Kun rata ei edennyt, alkoi sitten kaikki muu kiinnostamaan. Muutaman yrityksen jälkeen systeri luovutti ja jatkoi radan loppuun ottaen tästä tietysti hylyn.

Laran suorituksesta on huonolaatuinen video, Lunasta ei valitettavasti ole kun itse olin kurssilla eikä alueelle saanut tulla ylimääräisiä ihmisiä koronarajoitusten takia.

 

Mutta sitten minun viikonloppu meni näissä merkeissä:

Eli olin Pornaisissa kasvattajan peruskurssilla.

8 tuntia sekä lauantaina että sunnuntaina tuli istuttua työväenopiston kovalla penkillä maski päässä. Voin sanoa, että pikkaisen oli pää kipeä ja väsynyt olo päivien jälkeen, kun ei sitä maskin kanssa pystynyt aivan normaalisti hengittämään. Lauantaina oli paljon perus biologiaa, käytiin koiran luita ja lihaksia läpi sekä DNA:n rakennetta, josta päästiin perinnöllisyyteen. Alussa käytiin myös Kennelliiton toimintatapoja läpi. Ainut harmi, että tästä 8 tunnista, varmaan 6,5 tuntia oli sitä biologiaa ja loppuaika sitten päästiin niin periytyviin ominaisuuksiin ja tauteihin, josta tottakai aika loppui sitten vielä kesken. Sunnuntaina oli sitten enemmän kasvatukseen liittyvää luentoa, astuttamisesta synnytykseen ja pentujen hoitoon, mitä sopimuksia voidaan tehdä ja millaisilla lomakkeilla, mitä lakisääteisiä asioita on huomioitava koirankasvatatuksessa, mitä oikeuksia on kasvattajalla, mitä oikeuksia on ostajalla, pennun ohjekirjan kirjoittamista sun muuta. Lopuksi oli sitten 20 monivalintakysymyksen tentti.

Jännitin tuota tenttiä ihan hirveästi, mutta kun siihen lopulta päästiin totesin että aika turhaan. 20 kysymyksestä 18 oli vastaus suoraan tiedossa, kahdesta jäljelle jäävästä toinen oli selkeä kun hetken sisäistin kysymystä ja vastauksia (oli kompakysymys) ja mihin käytin eniten aikaa oli se, että oliko aikuisella koiralla 42 vai 46 hammasta. :’D

Kokeen tulokset luvattiin lähettää sähköpostilla sunnuntai-iltana, jotta tarkistus ei keräisi turhaa jonoa (koronan takia). Minä sitten odotin sitä tulosta myöhään iltaan ja kun sitä ei nukkumaan mennessä (klo 22) kuulunut aloin jo pohtia, että onkohan se lähetetty väärään osoitteeseen tai jotain. Mutta ei, aamulla huomasin että 23.50 oli tullut sähköposti, jossa ilmoitettiin minun tulokseni olevan täydet 20/20.

Nythän minulla on 5 vuotta aikaa hakea kennelnimeä. Mikään kiirehän tässä ei ole, koska eihän minulla ole kasvatukseen sopivaa koiraakaan eikä mikään tarkoita, että seuraavakaan koira olisi jalostukseen sopiva. Voi olla että minullekin käy niin kuin luennolle puhuneelle kennelneuvojalle, joka on saanut oman kennelnimensä 2005, mutta ei tähän päivään mennessä ole tehnyt yhtään pentuetta, koska hänellä on ollut erittäin huono tuuri narttujen kanssa (oliko hänellä nyt kolmas vai neljäs narttu, jonka on todennut ettei se sovi jalostukseen). Mutta ajatus kumminkin oli hakea sitä nimeä, kun vaan keksin kivoja. Tähän mennessä keksimäni nimet ovat sitten kumminkin löytyneet jostain päin Eurooppaa, ja koska samaa ei saa olla, olen nämä joutunut hylkäämään.

Haluaisin Lunan jotenkin näkyvän nimessä, eli jotenkin siinä saisi näkyä ”kuu” tai ”mysteeri” jotenkin ja mieluiten englannin kielellä.

Tarkoitus olisi kasvattaa pienimuotoisesti, kiinnittäen erityistä huomioita luonteisiin ja tietysti muuhun terveyteen (tutkia mahdollisimman laajasti) sekä toiveissa olisi käyttää koiria, joilla on jonkin sortin tuloksia muista lajeista kuin näyttelyistä. Tietysti omalta osalta tämä hoituu, mutta tulenko löytämään urosta joka täyttää kaikki vaatimukset on sitten toinen juttu. Mutta onneksi tämä ei tosissaan ole tämän hetkinen tilanne, varmaan menee lähemmäs viiden vuoden päähän aikaisintaan.

Tässä piti olla hieno kuva mun todistuksesta, mutta posti ei ole saanut sitä edelleenkään tuotua vaikka se on kuulemma maanantaina laitettu eteenpäin. Joten joudutte tyytymään Omakoiran kuvaan.

Todistus tuli viimein 2.11.

Luna on myös käytetty tässä välissä virallisessa sydämen auskultaatiotutkimuksessa. Tiedossahan oli, että neidillä on sivuääni, mutta halusin sen näkymään jalostustietokantaan. Ja koska kaikki vapaat ajat oli keskellä päivää, joutui systeri kuljettamaan Lunan Viikkiin Ahmaan jossa oli PEVISA-päivät.

Lääkäri oli kuulemma ollut erittäin outo, todennut kuuntelun jälkeen että tämä pitäisi ultrata. Kun systeri oli sanonut, että se on jo ultrattu ja todettu pieni läppävika, oli lääkäri todennut että siltä se kuulostaakin. Muuten oli ollut erittäin vähäpuheinen. Lopulta se oli todennut, että nyt se näkyy koiranetissä ja lähettänyt systerin Lunan kanssa ulos kertomatta edes mikä se tulos oli. Siinä sitten odotettiin jonkun aikaa, että tulos ilmestyi näkyviin. Tunnin päästä Lunan tietoihin ilmestyi ”Sivuääni: kyllä, oireeton, aste II”.

Hieman yllätti tuo II -tulos, kun itse olin ajatellut sen olevan pikemminkin I kun osa eläinlääkäreistä on joutunut sitä etsimällä etsimään. Voihan se tietysti olla, että se on tässä alkanut vahvistumaan, joten pitää keskustella tuon meidän lääkäriaseman eläinlääkärien kanssa, että pitäisikö meidän käydä ultraamassa sydän uudelleen vai mitä tehdään.

Täytyy sanoa, että sydän”ongelmat” ja nivelrikko on aika huono yhdistelmä. Kun päästään siihen vaiheeseen, että sydän alkaa oireilla, pitäisi välttää turhaa/raskasta rasitusta. Varsinkin helteillä. Mutta sitten taas nivelrikossa hoitona on ensisijaisesti hyvä lihaskunto, joka vaatii tietynlaisen rasituksen että ne lihakset pysyvät hyvänä. Joten jos vältetään rasitusta, köyhtyy lihakset ja jos hoidetaan lihaskuntoa, ei sydän tykkää siitä. Myöskin osa nivelrikon tulehduskipulääkkeistä ei sovi sydänvaivaisille. Tietysti siellä on vaihtoehtona sitten gabapentiinit sun muut.

Mutta tällä hetkellä onneksi sekä sydän että nivelrikko ovat oireettomia, joten jatketaan normaaliin tapaan.

Hallikausi alkoi

 Hallikauden treenit ovat alkaneet, meillä kävi tällä kertaa niin hyvä tuuri, että pääsimme kaikkiin hakemiimme ryhmiin. Eli meillä on koiratanssi ja rally-toko vuoroviikoin ja kerran kuukaudessa ohjattu tokokurssi.

Treenit alkoivat viime viikon koiratanssilla. Ohjaajana meillä on seuran ulkopuolinen Laulajainen Anna. Ymmärsin että muut olivat tainneet ollakin jo hänen kurssillaan, ainakin olivat sen verran tuttavallisen oloisia. Meidän vuorolla kävimme alkuun hieman taustoja läpi, totesin että meidän koiratanssitausta rajautuu meidän seuran omaan alkeiskurssiin. Silloin olin kovin suuntautumassa freestylen puoleen, mutta tässä koronatauon aikana olen asiaa pohtinut uudelleen ja päätynyt että ehkä se heelwork olisi meille helpompi aloitettava. Koska vaikka Luna osaa vaikka ja mitä, niin minä en. Ja edelleenkin olen ihan pulassa omien käsien kanssa. Kouluttaja totesi kanssa että heelwork olisi tokotaustaiselle koiralle helpompi aloitettava.

Joten kävimme sitten hieman läpi meidän lähtökohtia heelworkiin. Positioista Lunalle on erittäin tuttuja tietysti perus seuruupaikat oikealla ja vasemmalla kuono samaan suuntaan, melko tuttuja on jalkojen välissä sekä edessä kuono oikealle. Muita ei sitten olla vielä edes treenattu.

Positioiden vaihtoihin tulee rally-tokosta suurin osa, eli edestä, takaa ja jalan alta puolenvaihdot. Minä kun sanoin että rallyssa ohjaan hirveästi käsimerkein, testasimme vaihdot ja joitakin liikkeitä (ympäripyöriminen, kieppi vierellä) ilman käsiä. Tai pidin käsiä milloin selän takana, milloin lanteilla tai muussa melko järkevässä paikassa. Pari kertaa Luna hieman ihmetteli ja arpoi, mutta sitten tajusi alkaa kuunnella käskyjä. Hetken päästä kouluttaja sitten kyselikin, että mihin minä niitä käsimerkkejä tarvitsinkaan, kun Luna teki ihan hyvin pelkällä suullisella käskyllä.

Musiikkina olin ajatellut pitää saman Alessia Caran How far I’ll go:n, mutta nyt pitää sitten alkaa miettiä musiikkiin sopivaa ohjelmaa.

Rally-toko

Rallyssa olemme jälleen Heinin voi-mes kurssilla. Tällä kertaa kurssi on enemmän tekniikkapainotteinen, eli lyhyitä ratapätkiä täyspitkien ratojen sijasta.  Meillä oli kolme rataa, lämmittelyratana avoluokan 10 kyltin rata, sitten 6 kyltin voi- ja mes-rata. Me Lunan kanssa aloitettiin kylmiltään voi-luokan radasta. Neidille ei ole optimaalisen tilanne lähteä suoraan radalle, kun vire on tässä vaiheessa korkea ja vauhtikin sen mukainen.

Tämä sitten huomattiinkin meidän miniradalla. Koko ajan jouduin huomauttamaan oikeasta seuruupaikasta, mutta tästä huolimatta päästiin ihan hyvin eteen istu kyltille asti, jossa Luna sitten ennakoi väärin ja lähti vauhdilla peruuttamaan istumisen sijasta. Uusinta sujui ihan hyvin kun vielä painotin istu-käskyä. Heini tosin kysyi että onko Lunalla lihakset jumissa tai jotain, kun oikeaan täyskäännös ei ollut niin tiivis kuin normaalisti. Teimme käännöksen vielä pariin kertaan, mutta Heinin mukaan nekään eivät näyttäneet normaaleilta vaikka olivatkin parempia.

Tämän miniradan jälkeen menimme tauolle, jossa pääsimme hetken odottelun jälkeen tekemään avo-luokan rataa. Tässä ei sinällään ollut hankalia liikkeitä, mutta jatkuvat istumiset ja kääntymiset saa nykyään Lunan ääntelemään. Ei se suoranaisesti haukkumaan ala, mutta sellaista epämääräistä örinää kuuluu.

Saimme avo-radalla suurimmat energiat purettua, joten mes-minirata meillä menikin sitten ihan nappiin. Mitä nyt itse ohjasin meidän liian lähelle tulppaanin kylttiä, mutta silti saatiin se suoritettua ongelmitta.

Cockeri ei ole tyytyväinen.

Sitten meillä alkoi vielä ohjatut tokotreenit Mari Leiviskän opeissa. Systeri oli käyttänyt koirat metsälenkillä ennen treenejä, joten mielessä kävi että näyttääköhän Luna meidän vinkumisongelmaa ollenkaan jos on väsyneempi. No, täytyy todeta, että kyllä se näytti. En tiedä tekikö pitkä odottelu sen (olimme viimeisenä vuorossa) vai oliko sillä muuten vaan jäänyt energiaa, mutta heti päästyämme kentälle ja esitellessä meitä, Luna näytti hienosti kuinka ääntä käytetään odotellessa.

Totesin, että tämä on tällä hetkellä meidän isoin ongelma. Liikkeitä on treenattu ja ne alkaa sujumaan hiljalleen ihan hyvin, mutta en halua mennä kokeilemaan kokeeseen kuuntelemaan vinkumista. Sanoinkin meillä olleen viimeiset pari vuotta tokossa palkasta luopumisen treenaaminen tehtävänä. Luna osaa siitä näennäisesti luopua, mutta todellisuudessa ei. Kerroin että meillä oli herkkupalkka odottamassa kentänreunalla, mutta sitten kokeissa kävi ensin niin, että Luna oli jokaisen liikkeen välillä menossa palkalle. Seuraavalla kerralla sitten liikkeiden aikana oli lähdössä kentältä pois. Joten nyt olen pyrkinyt siihen, että Luna kuvittelee palkan olevan aina minulla. Vinkuminen sitten taas näkyy edelleen pääasiassa odottaessa. Pitkä seuraaminen on toinen missä vinkumista tuppaa tulemaan, varsinkin mitä pidempi seuruupätkä on kyseessä ja varsinkin jos pohjalla on jo pari liikettä palkatta.

Luopumisen treenausta olen myös jatkanut satunnaisesti ruokakipolla, ja kun kysyin kouluttajalta onko se hänestä ”liian vaikea” aloitus, koska ruokakippohan on Lunan elämän numero yksi. Ja todetusti, Lunalla on ollut ongelmia esimerkiksi ihan vain istua, kun ruokakippo on kyseessä. Hän ei pitänyt sitä liian vaikeana, kun vaan tehtävät aloittaa tarpeeksi helposta (tosin naurahti, että istumisen voisi kyllä jo kuvitella olevan tarpeeksi helppo). Hän myös sanoi että kannattaa kokeilla treenata kipon ollessa eri paikoissa. Esimerkiksi pöydällä oleva ruokakippo on vähemmän houkutteleva kuin lattialla oleva. Ja todennäköisesti kädessä oleva kippo olisi se hankalin. Joten tämä treeni jatkukoon.

Kouluttaja käski nyt jatkossa tehdä namista luopumisen aina ennen liikkeiden alkua ja palkata oikeasta mielentilasta.

Otimme pätkän seuruuta, jossa Luna nyt tietenkään ei sitten näyttänyt vinkumistaan. Tosin pätkä oli lyhyehkö, joten neiti ei kerennyt vielä keräämään kierroksia.

Kouluttaja totesi, että Luna seuraa hieman etäällä. Joo, osasyy on varmaan se, että minä olen tallannut tassuille useammin kuin kerran ja toisekseen parikin eri kouluttajaa on sanonut, että Luna on sen verran pieni ja kun se pyrkii pitämään kontaktia, se ei pysty sitä tekemään suoraan vierestä treenitaskun takia. Tämäkin kouluttaja totesi että joo, tuokin vaikuttaa, mutta minä myös kävelen kohti koiraa koko ajan.

Katsoin hetken pöllästyneenä ja totesin, että en sitten taida osata kävellä suoraan. Minähän katson seuraamisessa alaviistoon, jotta näen Lunan tulevan oikeassa kohdassa mukana. Pitää varmaan opetella katsomaan enemmän eteenpäin ja ottaa jokin kiintopiste mitä kohti kävellä. Kouluttaja myös käski treenata enemmän koirasta poispäin menevää liikettä, jotta saataisiin vahvistettua oikeaa seuraamispaikkaa.

Otimme loppuun vielä jäävät. Seisominen sujui hyvin, maahanmeno jostain syystä jäi seisomaan, mutta uudella yrittämällä onnistui. Istuminen meni hieman hankalaksi, kun tila loppui (seinä tuli vastaan). Luna kyllä istui hienosti, mutta itse tuli annettua pieni kroppa-apu. Kouluttaja totesi kumminkin, että tuon pienen kroppa-apu huomioimatta liike oli oikein sujuva. Tässä vaiheessa meillä loppui aika, joten kotiläksynä meillä jatkui luopumisharjoitukset.

-

Tokotreenien jälkeen Luna pääsi (tai joutui) perjantaina vesijuoksemaan ja siitä parin tunnin päästä hierojalle. Vasemmassa lonkankoukistajassa oli kireä jumi, josta hieroja sanoi että on varmasti vaikuttanut liikkumiseen. Mutta yllättäen tällä kertaa lantiossa ei ollut mitään, vaikka tähän asti siellä on aina ollut jumia.

Omegaöljyt

Päivitetäänpä muutaman vuoden takainen lisäravinnepostaus tähän päivään. Kursivoitu teksti on vanhasta postauksesta: Mitä tänään syötäisiin?

Omega-3 hillitsee mahdollisia tulehdusreaktioita, joita esimerkiksi nivelrikossa on. Tämä vaikutus on eritoten EPA:lla ja DHA:lla. Omega-6 taas edistää tulehdusta. Tietysti keho tarvitsee tulehdusreaktioita puolustautuakseen, mutta tästä johtuen halusin öljyn, missä omega-3 pitoisuus on suuri ja omega-6 pitoisuus pieni. Ollessani tuossa marraskuussa 2015 eläinlääkärin luennolla koirien nivelrikosta, oli siellä eläinlääkärin kommentti, että nivelrikkoiselle (ja ennaltaehkäisyynkin) omegojen suhde olisi hyvä olla omega3:omega6 10:1 tai 5:1. Katiskan mukaan tässä pitäisi omega3:ksi laskea vain EPA+DHA, eli näiden kahden suhde Omega6:seen, koska näillä (EPA+DHA) on tutkimukset tehty. Samalta sivustolta löytyy kommentti, että tuo O3:O6 haluttu suhde riippuu aina halutusta vaikutuksesta ja henkilöstä kuka asiaa on tutkinut, eli mitään virallista täysin oikeaa suhdelukua ei ole olemassa.

Tällöin elimistö saa tarpeeksi omega-6:sta pitääkseen ihon terveenä, mutta tulehdusreaktiot kurissa. Öljyn pitää myös olla kalaöljyä, eikä kalanMAKSAöljyä. Kalanmaksaöljy ei vaikuta jostain syystä samalla tavalla.

Tein uuden vertailutaulukon löytämistäni eri öljyvalmisteista. Ongelmia tietysti tuotti, että osa ei kertonut pitoisuuksia ollenkaan, osa kertoi vain omega3 ja omega6 suhteen, osa kertoo mg/ml yksiköllä (mikä olisi selkein) ja osa vaan prosenttiosuutena. Kaikista valmisteista ei myöskään löytynyt annostelutaulukkoa netistä, joten näiden kohdalla on kysymysmerkit.

Nyt jos katsotaan alla olevaa taulukkoa ja sen valmisteita, tuohon 10:1 suhteeseen pääsi periaatteessa kaksi valmistetta. 5:1 ei yhtään. Nimet hieman yllättivät, ensimmäinen oli Grizzlyn lohiöljy, joka sivuillaan mainitsee tuotteen omegasuhteen olevan 9-10:1. Mutta mitään muuta tarkempaa tietoa pitoisuuksista ei ollut, enkä löytänyt mistään tähän edes annostelutaulukkoa. Eli tämän kohdalla ei tiedetä mikä on EPA+DHA suhde Omega6:seen.
//Kävin vakoilemassa purkinkyljestä pitoisuudet ja ne on lisätty taulukkoon. Annosteluohjeen tosin unohdin katsoa.

Toinen valmiste oli CanineCare omegaöljy. Jos katsotaan vain omega3:omega6, on tämä 17,5:1, mutta jos katsotaan vain EPA+DHA, on suhde juuri 10:1. Tässä valmisteessa tiedot tosin annettiin ”minimissään/maksimissaan” arvoilla, mutta pienillä heitoilla tämä kumminkin on lähin oikealla suhteella oleva öljyvalmiste. Miinuspuolena on sitten annostelu, 10ml on aika iso annos jos on yhtään vatsan kanssa ongelmia.

Jahti ja Vahdin pellavaöljy pääsi lähelle 4:1 suhteella, mutta tässä on huomioitava, että omega3 on alfalinoleenihappoa (ALA). Eli se ei sisällä EPA:a eikä DHA:ta, joten hyöty nivelrikon hoidossa on heikompi.

Vielä yksi huomautettava asia on, että valitessa sopivaa öljyä, pitäisi ottaa huomioon myös koiran ruoasta saama omegamäärä. Ruoasta kannattaa katsoa mitä öljyä se sisältää, jos siellä on kalaöljyä niin todennäköisesti mukana on EPA:a ja DHA:ta, mutta jos on vain kasviöljyä, niin omega3 on olettavasti ALA:a. Kuivaruuissa useimmiten on omega6 pitoisuus korkeampi kuin omega3.  Tietysti omegaöljyjen määrät harvemmin on kovin isoja, mutta saattaa vaikuttaa suhdelukuihin jonkin verran. Nivelrikkoiselle itse valitsisin joko pelkkää omega3:sta sisältävää öljyä, jossa on hyvät EPA ja DHA pitoisuudet tai sitten valmisteen jossa omega3:sta on enemmän kuin omega6:sta.

Tulipahan myös todettua, että Biofarmin Omegamax, Booster lohiöljy ja Rokka lohiöljy taitavatkin olla samalta valmistajalta, koska pitoisuudet tismalleen samat.

Rally-kisat Mäntsälässä

 Koska edelliset kisat menivät hyvin, päätin alkaa katsoa seuraavia kisoja. Tietysti kaikki lähialueiden kisat seuraavan muutaman viikon ajalta olivat jo täynnä, mutta lähetin viestiä useammalle siitä huolimatta. Sen olin todennut oman seuran kisoista, että peruutuksia tulee. Ja näin korona-aikana niitä tulee melkein tuplaten.

Valitettavasti suurimmalla osalla oli varasijatkin jo täynnä, mutta Mäntsälästä tuli ilmoitus että pääsen varasijalle. Eikä sitten mennyt edes 12 tuntia kun tuli uusi ilmoitus, että meille on vapautunut paikka. Seuraavan viikon sitten seurailin säätiedotuksia kieroillen. Lauantaille oli luvattu vesisadetta ja Lunan tuntien, sehän ei tosissaan suostu istumaan tai menemään maahan jos maa on märkä. Mutta onni onnettomuudessa, vaikka perjantai-iltana vielä luvattiin että aamu seitsemän jälkeen sataa reilummin, ei aamulla herätessä vielä pahemmin satanut. Todella pieniä kevyitä kuuroja tuli satunnaisesti, mutta ei sen enempää. Pääsimme kisapaikalle asti ilman isompia sateita. Kehään tutustuessa (menimme kahdessa ryhmässä), tuli hetkellisesti sadetta enemmän, mutta onneksi kentän hiekkapohja imi suurimman osan vedestä.

Tuomarina Mäntsälässä oli itselle uusi tuttavuus Raili Sonninen-Korhonen. Katselin hänen ratojaan etukäteen ja totesin, ettei hänellä yleensä näyttänyt olevan mitään huippuvaikeita ratoja. Tietysti helpollakin radalla saa virhepisteitä helposti jo tuomari on erittäin tiukka. Joten menimme sitten katsomaan millainen tämä tuomari oli.

Paikanpäällä totesin että rata on meille todella kiva. Jälleen, yhtään oikean puolen käännöstä oikealle ei radalla ollut. Isoin haaste oli oikeastaan peruutus ja sen jälkeisellä kyltillä istuminen, koska Lunalla on paha tapa yrittää lähteä uudelleen peruuttamaan. Olihan radalla ehkä enemmän agilitykoiralle tehtyjä haasteita, kuten lähdön jälkeen oli ensimmäisenä suora putki, kiertotötsän takana oli este ja ennen estettä pyörähdys. Mutta nämä ei taas neidille olleet haasteita.

Tuomarinpuhuttelussa tuomari vaikutti äärimmäisen tiukalta. Eritoten kun tuli kommenttia että ”mestariluokassa apujen pitäisi olla erittäin vähäisiä”, olin jo varma että minä otan miinusta jokaisesta kyltistä, kun Lunaa ohjaan pääasiassa käsiavuin. Rataantutustumisessa tuomari huomautti että peruutukseen lähdössä ei saa pysähtyä ja sama juttu sen kolmen askeleen jälkeen. Mietin, että mikä siinä lasketaan pysähtymiseksi…

Olimme toiseksi viimeisenä vuorossa, joten kerkesin hyvin katsoa parin saman seuralaisen suorituksen ennen neidin valmistamista. Tälläkin radalla meidän alkuvalmisteluissa toi haasteen ensimmäinen putki. Tälläkin kertaa siis treenasin ensimmäisiä kylttejä samassa järjestyksessä kuin ne oli radalla, mutta putkea en tietenkään voinut treenata. Toivoin vain että Luna on sen verran kuulolla ettei tarjoa pysähtymistä kun lähetän sen putkeen.

Lopulta tuli meidän vuoro ja siirryimme lähtöön. Luna, kuten normaalisti, vinkui hieman siinä lähtökyltillä. En ymmärrä mikä piru siinä on, neiti odotti siinä kehän laidalla nätisti täysin hiljaa sivulla istuen ja kontaktia tarjoten. Mutta annas olla kun siirryin kaksi metriä eteenpäin lähtökyltille niin heti alkoi vinkumista kuulumaan.

Normaalisti vinkuminen loppuu heti liikkeelle lähdettyä, mutta tällä kertaa niin ei tapahtunut. Luna lähti putkeen nätisti ja oli hyvin kontaktissa, mutta pientä vinkumista kuului vähän koko ajan. Tämä ei kumminkaan häirinnyt Lunan tekemistä, mutta oma stressitaso nousi. En tiedä mistä minä otin virheitä, oliko ne sitten ne tuomarin mielestä liialliset käsiavut vai mikä, mutta -1 ohjaajavirhe tuli kylteiltä liikkeestä seiso kirerä koira, puolenvaihto takaa ja valkovuokko. Harmi kun ylimääräiset ihmiset on edelleen pannassa, enkä sitten viitsinyt pyytää ketään kuvaamaan, niin en voi katsoa videolta mitä olen tehnyt.

Vinkumista lukuunottamatta Luna teki todella hyvin. Peruutus sujui kukkasen jälkeen (se vähän jännitti itseä) ja peruutuksen jälkeen seuraavalla kyltillä istuttiin ilman aikomuksia peruuttaa. Merkki löytyi ongelmitta, eikä edes yritetty mennä takana olevalle esteelle.

Tempon vaihdot meni minusta ihan hyvin, mutta kumminkin tuli -3 TVÄ kyltiltä jossa vaihdettiin hitaasta vauhdista normaaliin. Kommenttina oli ”epätarkka tempon vaihto koiralla”. Mietin että mitäköhän pahusta tässä on tapahtunut, en itse ainakaan huomannut mitään, joten olisiko Luna ottanut pari askelta vielä hitaasti ennen nopeuden nostamista? Ei se ainakaan mitään pitkää matkaa kulkenut koska olisin sen huomannut että mulla ei ollut enää koiraa mukana.

Tästä pääsimme radan loppuun muuten hyvin, mutta viimeisenä ollut peruutus edessä tuotti meille ensimmäistä kertaa -3 Hau. Osasin tätä hieman odottaakin, kun tuo edessä peruutus on Lunalle muutenkin kiihdyttävä liike ja siinä useimmin tulee treeneissäkin se haukkuminen (ei kyllä aina). Nyt vielä kun sitä vinkumista oli vähän koko ajan radalla, niin ei tullut yllätyksenä, että Luna sitten haukahti useamman kerran peruuttaessaan. Peruutus itsessään sujui kyllä hyvin. Tämän jälkeen oltiinkin maalissa.

Jos jatkuvaa vinkumista ei mietitä, niin rata muuten meni minusta hyvin. Tiesin että miinusta tulee haukkumisesta ja pohdin mahdollisia miinuksia myös peruutukseen ja kieppiin, joista peruutuksessa en tiennyt olinko pysähtynyt vaiko en ja kiepissä luulin hidastaneeni.

Lopulta tulostauluun kirjattiin meidän kohdalle 91p. Tuloshan oli todella hyvä, mutta niin lähellä mutta niin kaukana siitä halutusta 95p tuloksesta. Tietysti lähdin kisaamaan vähän sillä mielellä, että kunhan tulos saadaan, kun oletin että sitä vettä tulee runsaasti. Joten siihen nähden meillä meni todella hyvin.

Pistemenetykset näin tietysti vasta paperista ja nehän oli tosissaan aivan eri kylteillä kuin olin odottanut pl. haukkuminen.

Sijoille ei näillä pisteillä päästy (taisimme olla kyllä neljänsiä), joten pitää laittaa uutta matoa koukkuun ja alkaa katsoa seuraavia kisoja.

 

Valiokello pärähti liikkeelle

 Perjantaina oli meidän tämän vuoden ensimmäiset rallykisat. Alkuvuodestahan emme päässeet kisaamaan ensin Lunan hammasoperaation tuoman dopingvaroajan takia sen jälkeen tuli juoksut ja kolmantena koronan takia peruutettiin kilpailut. Ja nyt syksyllähän rajoitusten purettua meille osui taas ne juoksut. Naureskelin että edelliset kisat meillä on ollut viime vuoden lokakuussa, joten aikas pitkä kisatauko tähän tuli.

Edelliset treenit tehtiin kaatosateessa. Lopussa kumminkin aurinko paistoi.

Kävin keskiviikkona tekemässä Klingerbergin radan seuran treenikentällä kisamaisena ajatellen, että Lunalla olisi sitten helpompaa perjantaina, kun tietää hieman mihin joutuu. No, ensimmäisen ja vielä toisenkin kierroksen jälkeen olin heittämässä hanskoja tiskiin ja toteamassa, ettei me kyllä perjantaina kisata. Kolmas kierros oli sitten jo sellainen mitä hain.

Lunalla ei niinkään liikkeissä ollut ongelmia, vaan kuuntelemisessa. Neiti siis unohtui katselemaan jotain (en tiedä mitä, kun ei siellä oikeastaan mitään häiriöitäkään ollut) ja käskyt sitten menivät ohi korvien.

Koska keskiviikolta ei jäänyt kovin vahva fiilis, kävin vielä torstaina tekemässä töiden jälkeen radan meidän lähikentällä. Tällä kertaa häiriöitä oli enemmän ja yhden kerran jouduin huomauttamaan kun käskyt menivät ohi. Olimme vasta kolmannella kyltillä, joten aloitin uudelleen radan alusta. Toisella yrityksellä sitten pääsimme pienin virhein alusta loppuun ja treeneistä jäi paljon parempi fiilis kuin edellisestä päivästä.

Ei se siitäkään huolimatta estänyt jännitystä, joka alkoi kisoja edeltävänä yönä kun olin jo unissakin Lunan kanssa radalla. Olen myös todennut että nämä arkikisat eivät ole itselle kovin hyviä, koska minä jännitän vatsallani, eli ruokahalu katoaa ja joudun työntää ruoat kurkusta alas, syömättömyys sitten tekee huonoa oloa ja siihen lisäksi vatsassa kiertää. Joten yritä siinä sitten olla töissä. :’D

Onneksi töissä oli hieman hiljaisempaa, joten pyysin luvan karata tuntia aikaisemmin, jotta minun ei tarvinnut kiirehtiä talla pohjassa hakemaan Lunaa kotoa ja siitä kisoihin.

Olin kisapaikalla kumminkin hyvissä ajoin ja ilmoittautumisen jälkeen kävin katsomassa kisaradat. Meillä oli siis kaksi mestariluokan rataa, Anna Klingenbergin ja Kirsi Petäjän. Petäjän radasta oli jo kuva ja se näytti ensisilmäyksellä aika vaativalta meille, paljon oikealla puolella olemista ja käännöksiä. Klingenbergin rataa ei ollut vielä esillä, mutta olin katsonut hänen ratojaan netistä ja niissä oli lähes aina samanlainen, käskyjen erotteluun perustuva, teema. Eivätkä näkemäni radat ole olleet mitään hirveän vaativan näköisiä. Kun ratapiirros lopulta ilmestyi seinälle, kiitin mielessäni että aloitimme Lunan kanssa Klingenbergin radasta. Siellä ei ollut meille mitään kovinkaan vaativaa jos Luna vaan pysyy kuulolla.

Olin huomannut, että Klingenberg tykkää pitää radoillaan jäävien erottelua, useimmissa radoissa oli kaikki kolme variaatiota (istu, maahan, seiso) ja tälläkin radalla löytyi niistä kaksi. Erotteluteema löytyi myös käännöksistä, kun välillä koira tuli heti mukana ja välillä se jäi odottamaan. Myös useampia eri puolenvaihtoja oli kaikille katsomillani radoilla.

Pientä lisäjännitysmomenttia toi systeri, joka oli avaamassa buffaa. Lunalla kun on paha tapa bongailla systeri kehänlaidalta. Siihen vielä lisättynä että Luna näkee systerin vasta siellä kehänlaidalla. Alkuun ajattelin, etten anna Lunan kohdata systeriä (se mitä se ei näe, ei se myöskään osaa kaivata), kun systeri oli lähdössä Laran kanssa muualle treeneihin. Mutta ei ne sitten heti lähtenytkään, joten en voinut muuta kuin hakea Lunan autosta, koska siitä ei olisi tullut mitään jos neiti olisi bongannut systerin kun olen sitä kehään viemässä. Hieman yllättäen, Lunaa ei tällä kertaa pahemmin systeri kiinnostanut. Kävi se sen pikaisesti tervehtimässä, mutta siinä se.

Odotellessamme omaa vuoroa, kertailin Lunalle radan ensimmäisiä kylttejä. Olen todennut tämän tavan neidillä melko toimivaksi, eli teen hieman radasta riippuen 2-5 ensimmäistä kylttiä kuivaharjotteluna putkeen muutamia kertoja. Luna oppii melko nopeasti minkä tehtävän jälkeen tulee mikäkin, mikä helpottaa radalla kun lähtö on ensinnäkin a) varmempi ja b) jos jostain syystä Lunalta menee käsky ohi, se tietää mitä on tulossa seuraavaksi. Ongelma onkin sitten radat, kuten näiden kisojen jälkimmäinen, mikä alkoi hypyllä…

Lopulta tuli meidän vuoro.

Kuten normaalisti, Luna hieman vinkui lähtökyltillä, mutta hiljeni heti kun lähdettiin liikkeelle. Lähdin liikkeelle hieman normaalia hitaammalla vauhdilla, jolloin Luna keskittyi vielä hieman paremmin. Alku ole todella hyvä, pääsimme ongelmitta 10. kyltille, mikä oli istu-puolenvaihto takaa -istu. Tässä hieman yllättäen Luna oli hassusti vaihtamassa etupuolelta puolta. Uusin liikkeen ja toisella yrittämällä se sujui kuten piti. Siitä jatkettiin taas ongelmitta eteenpäin. Hieman Luna oli turhan edellä pujottelun jälkeisellä 270 vasempaan kyltillä, minkä takia minusta tuntui että en tehnyt käännöstä aivan paikoillani, mutta Luna pääsi siihen kumminkin hyvin mukaan.

Loppurata sujui sitten ongelmitta.

Tiesin itse, että nyt meillä oikeasti oli mahdollisuudet todella hyvään tulokseen. Ainoa selkeä virhe oli se puolenvaihto ja sekin onnistui uusinnalla. Eli siinä sitten jännitettiin tuliko meillä muita pienempiä virheitä, tai huomasiko tuomari niitä. Se 270 vasempaan käännöksen askel oli yksi mahdollinen pisteenmenetyskyltti ja toinen oli liikkeestä istu – jos minä olen hidastanut siinä vauhtia.

Tuloksia sitten jouduttiinkin odottelemaan. Systerin piti tässä välissä lähteä ja hieman yllättäen Luna ei välittänyt pahemmin siitäkään. Lopulta kirjuri tuli laittamaan tuloksia taululle. Ja meidän kohdalle tuli 97p!!

Eli meidän ensimmäinen valionarvoon vaadittava tulos!

Totesinkin tähän että nyt on ihan sama miten tuo toinen rata menee.

Toinen rata oli siis Kirsi Petäjän rata, jossa oli monen kauhuksi viisi hyppyä. Lunalla en kokenut niitä hyppyjä ongelmaksi, vaan useat oikeanpuolen käännökset. Heti ensimmäisen hypyn jälkeen koira olikin loppuradan oikealla puolella. Käydessäni rataa läpi, totesin että ei se nyt mahdoton ollut. Eniten siellä pelotti kyltit 7-9, jossa ensimmäisenä oli istu – täyskäännös oikealle – istu, toisena 270 oikealle ja kolmantena sivuaskel vasemmalle.

Kävelin radan pariin kertaan ympäri, jonka jälkeen menin Lunan luo odottelemaan vuoroa. Neiti oli hyvin kuulolla siinä radan ulkopuolella, mutta kun meidän vuoro lopulta tuli katosi ne korvatkin sen sileän tien. Tai tarkalleen, korvat taisi olla paikoillaan yhteys aivoihin puuttui.

Kuten edellisellä radalla, pientä vinkumista oli lähtökyltillä. Ensimmäisenä oleva hyppy sujui hyvin, mutta heti seuraavalla edestä puolenvaihdolla Luna pysähtyi kesken liikkeen. Tämähän on ollut ongelma aikanaan ja nyt neiti yllättäen otti tämän ongelman uudelleen esille. Joten uusin liikkeen ja toisella yrittämällä Luna sai puolen vaihdettua, mutta jostain syystä spurttasi vauhdilla eteenpäin. Tästä tuli -3 uusi ja -3 ov. Toisena kylttinä oli niinkin helppo kuin 2x oikea täyskäännös, jossa neiti sitten yllättäen pyöri itsensä ympäri. Joten jouduin sitten uusimaan tämänkin eli – 3 uusi.

Sitten varmaan jotenkin häkeltyneenä että jouduin uusinnat käyttämään heti enkä siellä kylteillä missä oletin, niin mitä tein seuraavan käännöksen väärin. kyltti oli 270 vasemmalle niin mitä tein suoran oikealle käännöksen, joten -10 tvä sieltä tuli.

Esteet meni hyvin, mutta niiden jälkeisellä pyörähdyskyltillä Luna ei sitten pyörähtänyt. Koska uusinnat oli jo käytetty, en voinut muuta kuin yrittää saada sitä pyörähtämään, joka sitten lopulta tapahtui kyltin jälkeen. Eli -10 tvä.

Sitten me päästiin sille meidän ongelmakyltille. Ensimmäinen istuminen oli vielä hyvä, mutta kun pyysin pakittamaan ympäri, lähti Luna kirjaimellisesti peruuttamaan. Kyllä se sieltä parin metrin päästä löysi tiensä takaisin oikealle puolelle, mutta sieltä tuli -3 ov ja -10 tvä.  Yllättäen 270 käännös sujui siedettävästi ilman virheitä. Mutta sitten sivuaskeleessa otettiin -10 tvä kun Luna ei tullut kunnolla mukana.

Siitä sitten eteenpäin päästiin jo paremmassa yhteistyössä ja aivan lopussa otin minä -3 tvä:n oikealle käännöksessä. Joten niitä pisteitä lähti mukavat -55p yhteensä. Joten nollatuloshan siitä tuli.

Eli joo, olin kiitollinen että meillä oli se toinen rata ensin, koska minua ei pätkääkään haitannut että tämä rata meni persiilleen. En tiedä, jos olisin ollut ensimmäisenä tällä radalla, olisiko Luna jaksanut pitää mielenkiinnon yllä paremmin, mutta jos ei olisi, olisi minulla ollut huonot fiilikset lähteä toiselle radalle.

Kisakirjojen ja palkintojaon yhteydessä selvisi, että meidän hienolla 97p tuloksella tulimme vielä kolmannelle sijalle!

Eli valiokello lähti käyntiin, nyt vaan metsästämään puuttuvia tuloksia.

Kisatauko jatkuu

 Tässä on ollut hieman kiireitä, kun töiden lisäksi meillä vihdoin alkoivat myös kisojen järjestäminen HSKH:lla. Ja onnistuneesti meidän buffatoimikunnan vetäjä joutui sairaalaan, joten minä hoidin buffan asioita muutaman viikon. Siihen sitten kuuluikin yhdet viikonlopun agilitykilpailut ja muiden järjestelyjen ja leipojien lisäksi piti tietysti kehitellä ohjeet ja toimintatavat koronan takia. Melkein kaikki vapaa-aika töiden jälkeen meni joko koirien kanssa tai sitten kisojen buffan suunnittelussa ja selvittelemisessä.

Kisat olivat lopulta viime viikonloppuna, eikä siellä onneksi mitään katastrofaalista tapahtunut. Juomien määrän olin arvioinut turhan alakanttiin, minkä takia jouduin sunnuntaina käydä tukussa hakemassa niitä lisää. Mutta muuten oli paljon odotettua hiljaisempaa myyntipuolella.

Kun agikisat oli saatu taputeltua, oli aika siirtyä pohtimaan parin viikon sisään olevia rally- ja tokokokeita. Nyt onneksi on tiimivetäjä jo enemmän mukana, mutta siitä huolimatta töitä riittää.

Laaduntarkastaja

Lunan kisataukokin vielä piteni vaikka koronarajoitukset jo heltyivät, koska neiti sitten päätti aloittaa juoksunsa mukavasti monta viikkoa oletettua aikaisemmin. Odotin juoksujen alkua elokuun loppupuolelle tai syyskuulle. En pitänyt mahdottomana myöskään pihtaamista lokakuun alkuun, mutta ei, ne alkoi sitten elokuun alussa. Jouduin perumaan meidän jo pariin otteeseen siirretyt Salon rally-tokokisat. Onni onnettomuudessa, että ne sitten alkoivat niinkin ajoissa, on että minun ei sentään tarvinnut perua loppukuun oman seuran kisoja.

Juoksut sitten toivat myös närästyksen takaisin. Lunalla oli ollut jo viikkoa aikaisemmin pientä närästysoiretta, mutta se meni ohi ihan lisäämällä piimää ruoan joukkoon. Päivä-kaksi juoksujen jälkeen se sitten iski taas kunnolla päälle. Lunallahan tuo närästys häiritsee eniten öisin (välillä pahenee jo illalla ennen nukkumaanmenoa) ja niin se tälläkin kertaa alkoi. Hetki sänkyyn kaatumisen jälkeen alkoi hirveä huulien lipominen ja nieleskely. Hetken päästä Lunan piti laskeutua sängystä lattialle, jossa se sitten käveli selkä kyyryssä ja pää alhaalla näyttäen siltä että oksentaisi hetkenä minä hyvänsä. Lyhyen kävelyn jälkeen sitten venyteltiin ja pysyttiin ”rukousasennossa” hetken aikaa, jonka jälkeen taas hetki käveltiin pää alhaalla ja taas venyteltiin. Tätä jatkui hetken, kunnes nousin hakemaan jääkaapista piimää. Piimä helpotti noin puoleksi tunniksi, kunnes levottomuus alkoi uudelleen. Joten kaivoin sitten happosalpaajat kaapista. Ne ei taas auta kovin nopeasti, joten lääkkeen annon jälkeen odoteltiin muutamia tunteja ennen kuin Lunan olo helpotti sen verran että pääsimme lopulta nukkumaan (kello oli tässä vaiheessa jo neljä aamuyöllä).

Närästyksen lisäksi Lunalle iski jokin mystinen murkkuikä ja näin 6,5v iässä ensimmäistä kertaa repi juoksuhousunsa. Ja se oli se pieni paha, kun neiti myös söi 2/3 housuissa olleesta pikkuhousunsuojasta. Lunaa ei ole koskaan pöksyt kiinnostaneet, joten olin ihan ymmälläni että mikä niissä tällä kertaa oli. Mielessä kävi, että onkohan se pyörinyt jotenkin sängyllä ja side sitten irronnut ja jäänyt karvoihin/ihoon kiinni? Mutta miksi se on silti syönyt sitä eikä tyytynyt irroittamiseen?

Housuissa oli uusi tuuletusaukko.

Sen jälkeen sitten muutama päivä seurailtiin että tuleeko syöty tavara myös ulos, mutta tähän päivään mennessä en ainakaan itse ole huomannut mitään ylimääräistä pökäleiden joukossa. Voihan se olla se on ollut niin silppua että on ollut jotenkin pökäleiden sisällä, ota ja tiedä. Mitään tukosmerkkejä ei ainakaan ole ollut, joten tämä ohitettu säikähdyksellä. Mitä nyt jouduin käydä ostamassa uudet juoksuhousut, kun olimme treeneihin lähdössä jossa on housupakko, eikä meillä ollut kotona housuja jotka pysyivät Lunan päällä. Petellä oli hieman huonohko housuvalikoima, netistä katsomani oli kaikki loppu ja muuten vaihtoehdot olivat joko pinkkiä tai yksisarvisia, joten neiti sai päällensä sitten ainoat siniset kukkakuosiset housut.

Meidän kesän viimeinen kurssikin alkoi, nimittäin rallyn tekniikkatreenit. Kurssikertoja on kaksi takana. Ensimmäisellä tunnilla meillä oli kuntopiiri tyylinen harjoitus. Jokainen sai siis valita itselleen treenattavan aiheen, joka sitten oli treenin yksi pisteistä. Lunalle valitsin käännökset oikealla. Muita pisteitä oli peruutukset, kukkaset, houkutus ja eteentulot+erottelut.

Houkutuksesta Luna ei välittänyt tuon taivaallista, ihan sama suoritinko sen neiti oikealla, vasemmalla, juosten, madellen, omat kädet taivaissa tai selän takana.

Kukkasissa ei ollut ongelmaa, jos tehtiin niitä ns. koemaisena. Tehtävässä oli myös lisätreeni, jossa käännökset piti tehdä paikoillaan ja pysähtyen perusasentoon käännöksen jälkeen. Lunalle, joka on kukkaset tehnyt aikalailla aina koemaisena, eli käännöksen jälkeen matka jatkuu, oli tuo pysähtyminen alkuun hieman hankala. Kun koira hakeutuu käännöksen jälkeen vierelle perusasentoon, tekee se käännökset todennäköisesti tiukemmin. Kukkasia/käännöksiä suositeltiin myös tehtävän targetin päällä, jotta niistä tulisi tiukempia.

Peruutuksissa huomasin, että pitänee muistutella Lunalle hieman edessäperuutusta. Tai tarkemmin, sitä peruutettavaa matkaa siinä, kun neiti tuppasi pysähtymään turhan lyhyen matkan jälkeen. Myös oikealla puolella peruutus on Lunalle edelleen haastava. Kyllä se sen osaa, mutta todella helposti lähtee erkaantumaan (kiitos jonkun joka on tallannut muutamaan otteeseen pienen snaapelin tassuille).

Eteentulot on Lunalle helpponakki, mitä sen nyt välillä saattaa jäädä vähän turhan kauas istumaan, mutta on aina ollut kumminkin rajojen sisällä. Tehtäväpisteellä oli myös erottelua ja välillä eteentulon sijasta olikin 2x täyskäännökset tai ohjaajan ympärimenemiset, koska näissä usein monella on kuulemma todella samankaltaiset käsimerkit. Lunahan tekee rallya todella paljon käsimerkkeihin pohjautuen, jos sanon käsimerkin ja siitä poikkeavan käskyn, tekee neiti käsimerkin mukaan. Ei Lunalla kumminkaan ollut erotteluissa vaikeuksia, vaikka itsekin siinä tehdessä totesin että on ne omatkin käsimerkit aika samanlaisia.

Käännöksissä ei ollut ongelmaa, kun niitä tehtiin yksittäisinä kyltteinä. Ongelmahan oikeastaan tulee niissä oikean puolen oikealle käännöksissä kun ne on radan osana. En vain ole saanut niitä vahvaksi. Pitäisi varmaan alkaa ottaa oikeasti päivittäin joku 5-10 toistoa niin eiköhän ne saisi vahvemmiksi, on vaan ollut ohjaaja laiskalla päällä.

Toisella treenikerralla meillä oli jo pieniä ratapätkiä eri teemoilla, mutta yhteisellä aiheella: kyseenalaiset kylttivälit.

Alkuun oli tosin lähtötreeniä, eli miten tullaan koekentälle. Siinä tietysti on jokaisella omat variaatiot, eli osalla koira on käskynalla kentälle menosta sieltä poistumiseen asti tai sitten koira menee ns. vapaana lähtökyltille asti. Minulla on ollut tämä jälkimmäinen tapa käytössä alusta asti, eli neiti usein menee kuono maassa kentälle ja oikeastaan vasta siinä lähtökyltin perusasennossa tulee se työmoodi. Olen pohtinut, että olisiko helpompi, että vaatisin alusta loppuun kunnon kontaktin, mutta enpä ole sille nyt ainakaan vielä tehnyt mitään.

Lähtökyltillähän meillä on kisoissa ongelmana vinkuminen. Se nyt onneksi jää siihen lähtökyltille eikä ole mitään isoa vinkumista, mutta minua itseäni se alkaa ahdistamaan. Näin treeneissä sitä ei ole ollut.

Ensimmäisellä kierroksella Lunalla sitten oli niinkin herkeämätön kontakti, että ensimmäinen käsky jalkojen ali pujahtamiselle meni kokonaan ohi. Teimme siis kaksi tehtävää, jonka jälkeen tuli palkka. Toisella lähtökierroksella sitten oltiin mukana jo paremmin.

Tämän jälkeen aloitimme kiertävillä tehtävillä. Olimme ensimmäisenä käännöstreenissä, johon oli tehty tehtäväjatkumo, jolloin kylttirataa pystyi vetämään ympyrää keskeytyksettä. Tässä oli paljon käännöksiä joka suuntaan ja ensimmäisen kierroksen jälkeen koira vaihtoi viimeisellä kyltillä toiselle puolelle ja kierroksen pystyi tekemään uudelleen koira nyt toisella puolella. Kylttien välit olivat todella tiukat, melkein 2-3 metrin väleillä.

Toisessa tehtävässä oli laitettu ensinnäkin kiertotötsä aivan houkutukseen kiinni. Kouluttaja kysyi, että siirtääkö hän tötsää ensin lähemmäs, johon totesin että tuskin tarvitsee. Nimittäin lähin ”houkutus” oli lelu, joten tiesin ettei se kiinnostanut Lunaa ollenkaan. Joten lähetin Lunan kiertoon. Neiti löysi tötsän hienosti, hieman kyllä taisi ihmetellä muuta lähellä olevaa rojua, mutta kuten osasin arvata, ei ne sen enempää sitä kiinnostanut. Seuraavaksi tuli tietysti luoksetulo kutsu ja sen jälkeen oli erittäin lyhyellä (parin metrin) kylttivälillä puolenvaihto takaa. Vaikka kuinka hidastin ennen kylttiä ei Luna kunnolla kerennyt sivulle seuraamaan joten puolenvaihto oli vähän semmoinen suoraan liikkeestä vaihdettu oikealle puolelle.

Nyt on myönnettävä että kolmatta tehtäväsarjaa en oikeastaan pahemmin enää edes muista. Mitään sellaista hankalaa siinä ei ollut tai kuvittelisin sen jääneen mieleen. :'D 

Lomailua ja tokoilua

Ollaan tokoiltu Maarit Hellmanin kanssa nyt sekä HSKH:lla että sitten systerin ja Laran kanssa erikseen valmennuksessa, joka on pääasiassa Magical Joyn kasvateille, mutta koska kesällä väkeä oli vähemmän, pääsi Lunakin valmennukseen mukaan.

Laitoimme vaunulle aidat, jotta koirat saisivat olla pihalla vapaana. Pitkissä hihnoissa ne olivat koko ajan jossain jumissa. Mutta Luna oli pystyttäessä aina väärällä puolella aitaa.

Hieman yllättäen Luna hyväksyi Bemminkin meidän piha-aitaukseen. Tämä kyllä vaati, että Bemmi tuli ensin pihalle, sitten vasta Luna, jotta Luna ei voinut omia aluetta itselleen. Lara piilotteli teltassa, se ei tykännyt yhtään että meillä oli poika kylässä.

Ai mikä kukkapuska?

Pieni ero ulkoiluttaako cockerspanielia joka ui ojat vaiko bordercollieta joka pääasiassa käppäilee tiellä.

HSKH:n tunnilla otettiin tehtäväerottelua. Ensimmäisenä oli ohjattu nouto niin, että haettava kapula oli putken suulla. Tämän en uskonut olevan ongelma, koska kyllä Lunan arvoasteikolla kapula voittaa aina putken. Merkkikin löytyi hyvin, vaikka meillä oli ruutu aivan vieressä ja merkkikin oli outo puolipallo.

Toisena otettiin, tai yritettiin ottaa, ruututreeni. Alkuperäinen ajatus oli, että kiertomerkki on aivan ruudun edessä ja Lunan olisi kuunneltava tuleeko käsky ruutuun vain kiertoon. Tähän jo totesin että menee kyllä Lunalle liian vaikeaksi, kun näiden kahden erottelu on jo avoimesta asti ollut työn alla.

Joten otimme kierron pois (tai sitä siirrettiin reilusti sivummalle) ja otimme häiriöksi esteet. Eli tarkoitus oli, että Luna juoksisi esteiden välistä ruutuun. Mutta ei, Luna jäi esteisiin kiinni ja kierteli niitä tai hyppi yli. Teimme lähetyksen EVL-tyylillä eli sivusuuntiin, joten se oli myös Lunalle hieman hankala. Olen jonkun verran treenannut sivuruutuja, mutta määrä on laskettavissa kahden käsin sormin. Joten en sinällään ollut aivan yllättynyt ettei se ruutu löytynyt. Joten sain suosituksen laittaa Lunalle ruokapalkan sinne ruutuun, jotta sen suosio kasvaisi.

Totesin, että olen tällä hetkellä tehnyt tyhjään – ja ruutuunlähetystä erillisinä treeneinä, todella satunnaisesti yhdistänyt nämä. Tähän sain ohjeeksi, että tästä eteenpäin mieluiten mahdollisimman usein lähettäisin neidin tyhjästä myös sinne ruutuun, jotta se tulee Lunalle tututksi. Neidin tuntien, se kyllä alkaa ennakoimaan ja arvatenkin juoksee tyhjän läpi kaartaen kohti ruutua pysähtymättä. :’D Mutta tehdään niin kuin on ohjeistettu.

Mekin voitais maistaa sitä mitä sä syöt.

Luna tykästyi Lidlin koiranpetiin, kunhan se oli kunnolla pehmustettu. :D

Toisella kerralla otettiin hieman koemaisempi suoritus. Otettiin Z-liike, kaukot ja luoksetulo palkattomana. Luoksetulo meni ok (ilman stoppeja, kun tällä kertaa ei haluttu virheitä), Z-liikkeessä oli hieman hankaluuksia maahanmenossa (tätä hieman ihmettelin, mutta jälkikäteen tajusin että oli satanut ja nurmikko oli märkä), kaukoissa oli perus, että Luna ei meinannut nousta ensimmäisellä käskyllä tekemään ensimmäistä vaihtoa. Myös I-S vaihdossa sain sanoa käskyn pariin otteeseen, jotta se takamus nousi sieltä kunnolla.

Ajatus tässä oli näyttää Lunan vinkuminen kun tehdään palkatonta, mutta eihän se neiti tietysti tällä kertaa päästänyt ääntäkään. Sanoinkin, että viretila vaikuttaa tietysti myös siihen vinkumiseen. Korkeampi viretila tekee liikkeistä näyttävämpiä, mutta silloin yleensä myös sitä ääntä löytyy. Matalampi viretila näkyy vauhdissa, mutta sitten tehdään hiljaa. Mikä nyt on ihan ymmärrettävää. Maarit tähän suositteli, että kun Luna perusasennossa aloittaa vinkumisen (koska siinä se on yleisintä), että siirryn pois Lunan viereltä ja odotan että neiti hiljenee. Kun hiljentyminen on tapahtunut, palaan vierelle ja jatketaan.

Tässä pohditaan millainen paisti tuosta tulisi.

Viimeisimmällä kerralla otettiin jälleen ruutua. Ensin kokeiltiin kylmiltään niin, että jätin Lunan seisomaan kylki ruutua kohti (kuin olisi tyhjäänlähetyksen ympyrän sisällä), ruutu oikealla puolella arviolta ehkä 15 metrin päässä. Siinä välissä oli estehyppy hieman sivummalla. Alkuun mukana oli myös kiertotötsä, mutta otettiin se pois, koska neidillä kun on tapana valita aina se lähempi vaihtoehto. Yritin lähettää Lunaa siitä suorilta ruutuun. Suunta oli alkuun oikea, mutta tästä huolimatta neiti päätyi menemään lähempänä olevalle esteelle, vaikka se oli yritetty vielä kääntää mahdollisimman huomaamattomaksi.

Kutsuin Lunan takaisin ja kokeilimme uudelleen, mutta sama juttu, Luna hakeutui esteelle.

Maarit sitten kyseli, että oonko pitänyt ruokapalkkaa ruudussa. Totesin, että yleensä pari ensimmäistä kertaa kyllä, jonka jälkeen oon ruoan ottanut pois. Hän nyt suositteli, että otetaan tehokuuri; seuraavan kuukauden ajan se ruokapalkka on AINA siellä ruudussa. Jotta saadaan se hakeutuminen sinne ruutuun vahvaksi.

Teimme seuraavaksi niin, että Maarit vei targetin ja palkan ruutuun ja hetkenpäästä minä lähetin neidin jälleen kerran. Luna lähti selkeästi nopeammalla vauhdilla, mutta alkuun taas kohti estettä. Ilman mitään käskyjä, neiti vaihtoi kohteeksi ruudun ja pienen kaarroksen jälkeen päätyi herkkutargetille. En oikein aina tiedä mitä tuon päässä liikkuu, en usko että se edelleenkään erotteli ruutu-käskyä esteestä, koska se oli esteelle menossa ensimmäisenä. Osasiko se sitten ajatella, että target ja palkka ei liity esteeseen mitenkään, vaan targetti on yleensä aina ollut ruudussa, minkä takia vaihtoi sitten lennosta ruutuun. Vai, pääsikö se kumminkin tarpeeksi lähelle estettä nähdäkseen, ettei targetti ollut siinä lähettyvillä ja sen takia vaihtoi ruutuun. Ota taas ja tiedä.

Otimme ruudun sitten kolmesta eri suunnasta (niin että ruutu oli välillä oikealla ja välillä vasemmalla puolella) ja näillä kerroilla Luna meni suoraan ruutuun, kun tiesi palkan olevan siellä.

Koska aikaa oli, Maarit kertaalleen siirsi ruutua. Lunalla on ”paha tapa” jäädä kiinni paikkoihin ja se näkyi tälläkin kertaa. Ruutu oli siirretty nurmikenttään nähden ”vinottain” ja ensimmäisellä lähetyksellä Luna palasi siihen kohtaan missä ruutu oli aikaisemmin ollut ja oli hieman ihmeissään kun ei sieltä mitään löytynyt. Pyysin neidin takaisin eteen seisomaan ja pyysin tällä kertaa bongaamaan ruudun. Emme ole ottaneet pahemmin ollenkaan näitä sivubongauksia, mutta yllättäen Luna osasi kääntää päätään käden näyttämään suuntaan ilman että koko kroppa kääntyi. Lähetin neidin uudelleen ja tällä kertaa se ruutu löytyi ongelmitta. Maarit totesi, että nyt Luna selvästi käytti päätään ja itse ratkaisi ruudun. Se ei ollut ihan varma tehtävästä, mutta löysi sen ruudun kumminkin. Totesinkin, että juuri ruudun kanssa olen huomannut sekä avoimessa että voittajassa, että välillä Lunalla ei ole hajuakaan mitä pitäisi tehdä, vaan se lähtee juoksemaan eteenpäin ja sitten sattumalta bongaa sen ruudun juostessaan eteenpäin. Tässä tietysti tulee ongelma, jos siinä ennen ruutua on jotain muuta, koska kuten jo todettu, Luna erittäin helposti valitsee sen lähempänä olevan kohteen.

Pienellä retkellä Fagervikissä

Meillä on kesälomat aikalailla lusittu, ensi viikolla on paluu töihin. Kolmisen viikkoa vietettiin vaunulla saaressa ja koirat ovat saaneet päivittäin juosta lenkeillä (noin 10-14km per pvä), uiden ojissa, treenaten, makkaraa syöden. Aika epävakaista säätähän meillä oli melkein koko loma, pari oikein lämmintä päivää, pari aivan sateista päivää, mutta muuten vaihdellen. Sinällään ihan hyvä, ettei hirmuhelteitä ollut, koska koirien kanssa tekeminen olisi sitten ollut haastavaa.

Viimeisinä lomapäivinä on hyvä kaivaa ompelukone esiin. Tässä Luna esitestaa autohäkkiin tulevaa pehmustetta. Neiti kermaperse ei oikein välitä häkin kovista metallisista reunoista, joten ompelin siihen pehmusteen. (Vielä ei ole kuvaa pehmusteesta häkissä, ku nse odottaa tuossa lattialla autoon menoa).