Puppies are born

 Laran pentujen laskettuaika oli tiistaina 21.9, mutta olin jo moneen kertaan kertonut neidille, että parempi aika olisi lauantaina klo 16 jälkeen. Tämä ihan sen takia, että minullahan on työt normaalisti ja lauantaina pääsin klo 15 töistä. Hirveästi ei innostanut viettää yötä synnyttämässä, jos seuraavana päivänä pitäisi mennä töihin.

Lauantai-aamuna Laran lämmöt olivatkin jo alle 36,8’C, mutta kasvattajan mielestä lämmön pitäisi vielä laskea ennen kuin synnytys käynnistyy. Joten lähdin töihin melko varmana, että Lara ei synnyttäisi sen kuuden tunnin aikana kun olin poissa. Varsinkaan kun sairastapausten takia olin ainoa vakituinen työntekijä paikalla, muiden ollessa vuokralaisia. Olin elätellyt pientä toivoa, että voisin lähteä hieman aikaisemmin jo se synnytys alkaisi työpäivän aikana, mutta nyt se ei olisi ollut mahdollista.

Synnytys ei osunut työpäivän ajalle, eikä lauantaille muutenkaan, mutta illalla oli jo sen verran pieniä merkkejä, että Luna lähti illalla äidin luokse hoitoon. Lara vietti koko yön minun makkarissa, johon sillä ei normaalisti ole öisin asiaa, kun se on Lunan valtakuntaa. Voin sanoa, että kumpikaan meistä ei nukkunut koko yönä. Lara makasi tai istui sängynvieressä olevassa Lunan pedissä ja läähätti äänekkäästi koko yön. Hieman siinä mielessäni kirosin aamulla, että piru on jos se ei ala synnyttämään piakkoin.

Aamulla lämmöt oli noussut takaisin 37,5 asteeseen. Lara edelleen läähätti, mutta isompia merkkejä ei ollut. Neiti välillä kävi kaivamassa takanalusta, mutta ei sen kyllä sen useammin kuin tavallisestikaan. Poikkeuksellista oli, että se änkesi olkkarissa olevaan Lunan pieneen kevythäkkiin muutamaan kertaan.

Meillä oli pentulaatikko rakennettu keittiöön valmiiksi, mutta vaikka kuinka ”mukavaksi” sitä yritimme saada, ei Lara sitä oikeastaan arvotanut. Yritimme kovasti houkutella neitiä kuopimaan mieluummin pentulaatikossa, kuin takan alla. Lopulta päädyin istumaan laatikkoon Laran kanssa, jotta saisimme sen rauhoittumaan. Systeri soitti kasvattajalle, joka oli sitä mieltä, että synnytys olisi aikaisintaan seuraavan yönä.

Puhelusta ei tainnut kulua kuin vartti, kun yhtäkkiä kuului kova splurts-ääni ja Lara pinkaisi boksin toiseen reunaan. Matolle oli tullut märkä läntti, imeytin sen pyyhkeeseen, ja se oli ehkä hieman kellertävää väriltään, mutta ei haissut oikein miltään. Systeri soitti uudelleen kasvattajalle, joka oli edelleen sitä mieltä että ei hätää, ei se synnytys ole vielä alkamassa. Nestettä olisi pitänyt olla kuulemma paljon enemmän. Systeri soitti tai viestitteli vielä E:n kanssa (jolla siis Vanilla ja Dhalia bc:t, eläinlääkäri josta täällä blogissakin on ollut juttua), joka jo hieman pohti että pitäisiköhän hänen lähteä ajamaan meille päin.

Näistä puheluista ei mennytkään sitten hirveän kauaa (arvioisin puoli tuntia?) kun Lara yhtäkkiä päästi kovan ponnistusäänen. Taas soitto E:lle, joka kahden sanan jälkeen totesi hyppäävänsä autoon. Soitto myös kasvattajalle joka halusi vielä videota Larasta ja sekin totesi, että kyllä se vaan kumminkin on synnyttämässä. Joten hänkin hyppäsi autoon ja lähti tien päälle.

Lara siinä liikkui ja pinnisteli ja me jännitimme systerin kanssa kerkeääkö meidän tukijoukot paikalle, ennen kuin ensimmäinen pentu putkahtaa maailmaan. Olimme siinä kasvattajan kanssa videoyhteydessä, joka ohjeisti koko ajan mitä tehdä ja mitä katsoa. Puolen tunnin päästä E. saapui paikalle ja hyppäsi pentulaatikkoon. Hän totesi, että ensimmäinen pentu on aivan hollilla, mutta se on iso. Hän hetken yritti avittaa Laraa tämän ponnistaessa, mutta pentu ei meinannut tulla ulos. Kasvattaja käski mennä takapihalle hieman liikuttamaan neitiä (pyyhkeen kera jos pentu tupsahtaakin pihalle). Hetken liikuttelun jälkeen tultiin taas sisälle ja taas E. auttoi ponnistuksissa. Lopulta pentu päätti tulla avustuksella maailmaan, mutta pari kiljahdusta ja Laran hampaiden napsaisu E:n suuntaan kertoi että se sattui.

Kuivaus, limojen poisto, napanuoran irroitus, sukupuolen tarkistus (narttu) ja pentu pääsi Laran tutkittavaksi. Neiti alkoi pesemään pentua nätisti. Tässä vaiheessa kasvattaja saapui paikalle ja jäimme odottelemaan seuraavan pennun tuloa. Sitä ei tarvinnut odotella pitkään, puolen tunnin päästä alkoi taas ähkiminen. Toinen pentu syntyi perätilassa ja oli isomahainen, mutta tuli kumminkin helpommin ulos kuin ensimmäinen. Narttu oli tämä toinenkin. Olimme aivan varmoja, että sieltä syntyy pelkkiä uroksia, kun isäkoiran jälkeläisnäyttö taisi olla tällä hetkellä 10-1 uroksille. Molemmat pennut olivat isoja, ensimmäinen 375g ja toinen 360g. Ja Larahan on pieni narttu.

Ja homma olikin sitten hoidettu, synnytys kesti klo 11 – 13. Ajattelin, että vaikka ei osunutkaan siihen lauantaille niin ei tämä sunnuntai-aamupäiväkään ollut huono ajankohta.

Siinä hetki seurattiin pentujen imetystä, jonka jälkeen Lara käytettiin ulkona ja suihkussa ja vaihdoimme pentulaatikon pohjat puhtaisiin. Hetken kuluttua kasvattaja ja E. lähtivät. Ensimmäiset muutamat tunnit menivät hyvin, mutta sitten aivan yllättäen Lara lähti pentujen luota ja ei suostunut mennä imettämään niitä uudelleen. Eikä se edes suostunut katsomaan pentuja, jos yritit niitä neidillä näyttää. Laralla alkoi taas jatkuva läähätys ja se oli rauhaton.

Kasvattajan ohjeesta houkuttelimme Laran pentujen luo ja hellästi pakottaen laitoimme neidin kyljelleen ja pennut tissille. Kun pennut saivat nisät suuhunsa, Lara imetti ihan nätisti, mutta jos nisä tippui ja alkoi sen etsiminen tai pennut lähtivät muuten ryömimään alkoi neiti murisemaan. Eritoten jos pennut yritti mennä takajalkojen luokse. Joten jouduimme sitten vahtimaan sitä imettämistä siinä vierellä. Lara ei tietenkään myöskään pissattanut/kakattanut pentuja, kun se ei alkuun suostunut niitä edes katsomaan. Yritimme houkutella pesuun laittamalla nutri-plussaa ja margariinia pentuihin, mutta edes se ei saanut Laraa vilkaisemaan pentujaan. Heti kun pennut lopettivat imemisen, Lara poistui aitauksesta muualle.

Emme voineet sitten muuta kuin jatkaa tätä puolipakotteista ruokailua, kehuen ja palkaten Laraa kun se oli rauhassa tai katsoi pentuja. Pohdimme, että neiti on varmaankin kipeä ja kasvattaja sanoi, että sillä todennäköiesesti on synnytyksen jälkeisiä polttoja, ja se oli nyt sitten yhdistänyt kivut jotenkin pentulaatikkoon ja pentuihin. Siihen vielä päälle että ensikertalaisena se ei muutenkaan ollut varma mitä oli tapahtunut ja mitä pitää tehdä.

Jos lasketaan mukaan edellinen yö, jolloin emme Laran kanssa nukkuneet, niin seuraava yö meni aivan yhtä huonoilla unilla. Pennut imivät kerrallaan 30-45 minuuttia, jonka jälkeen oli puolen tunnin tauko jonka Lara vietti läähättäen minun vieressä sohvalla, kun yritin välillä sulkea silmiäni. Systeri makasi pentulaatikon vieressä badenbadenin patjalla. Voin sanoa, että siitä oli sitten kiva lähteä avaushommiin töihin. Imetyksen päätimme tehdä pentulaatikon ulkopuolella, koska Lara selvästi karttoi laatikkoa. Jossain vaiheessa neiti rentoutui imetysten aikana niin, että malttoi nukkua pentujen syödessä.

Hissukseen alkoi pieniä kiinnostumisen merkkejä näkymään Larassa. Jos pennut vinkuivat, se saattoi mennä katsomaan boksin reunalle niitä. Edelleenkään niitä ei menty imettämään vapaaehtoisesti, mutta imettäessä saattoi jo pari kertaa nuuskutella tai jopa nuolaista pentuja. Tässä vaiheessa pentujen laittaminen tissille onnistui jo yksinkin. Meillä oli suunnitelmissa antaa Laralle kipulääkettä, koska edelleen oli selkeähköä kipukäytöstä näkyvissä, mutta samalla hetkellä neidille sitten iski ripuli, joten kipulääkettä ei saanutkaan antaa. Onneksi ne kivut lähtivät selvästi helpottamaan kumminkin siitä eteenpäin. Siirsimme imetykset laatikkoon, pari ensimmäistä kertaa Lara oli silmät pyöreinä maatessaan laatikossa, mutta sen jälkeen rentoutui ja nukahti. Lara tosin tuppaa keskeyttämään imetyksen todetessaan jotain kiinnostavampaa. Jouduin töistä kotiin tullessa aina varmistamaan mikä oli tilanne, ja jos Laralla oli imetys kesken, odottelin autossa ja ulkona. Myös meidän omat ruokailut ovat sellaisia että pentujen imetys jää silloin sikseen.

Seuraavat kaksi yötä valvottiin systerin kanssa puoliksi, ensin toinen siihen noin aamu kolmeen ja siitä eteenpäin seuraava. Koko ajan tuli pientä etenemistä. Toisena päivänä Lara alkoi hoivaamaan ja yritti imettää pehmoleluja. Tai kävi fleece-ulkoilutushihnakin kun kaikki sen löytämät lelut siirrettiin pois. Todettiin, että samperi kun sillä selvästi on sitä hoivaviettiä, niin se kohdistaa sen nyt aivan vääriin kohteisiin.

Sitten lopulta kolmantena yönä, Lara kipusi itse laatikkoon imettämään. Niin yllättäen kuin pentujen karttaminen alkoi, teki neiti sitten täyskäännöksen eikä sen jälkeen ollutkaan enää pennuissa ongelmaa. Nyt ”ongelmat” johtuvat pikemminkin Laran kokemattomuudesta. Neidillä kesti hetken ennen kuin se tajusi, että se voi pissattaa niitä pentuja. Mutta oppivaisena bortsuna, se katseli kun systeri ja minä pissatimme tyttöjä ja lopulta tuli sitten siihen mukaan änkemään kieltään väliin. Siitä jonkun aikaa eteenpäin Lara tajusi että niitä voi pissattaa myös ilman, että me ollaan pissattamassa. Kakattamisessa on vielä ongelmaa, Lara kyllä pesee pentujen takamuksia, mutta ei tarpeeksi pitkään jotta pentu kakkaisi. Tai onnistui se kerran kakattamaan, jolloin taisi pökäle olla jo hollilla. Neiti jäi silmät pyöreänä katsomaan ja haistelemaan tippunutta pökälettä ja päätti siirtyä muualle. :’D

Lara ei edelleenkään ole pentulaatikossa 24/7, mutta kakattamista lukuunottamatta hoitaa pennut jo hyvin ja itsekseen. Toinen nartuista jää systerille (ei vielä päätetty), toisen kohtalo on hieman avoin. Kasvattaja totesi, että jos molemmat on ”hyviä” hän saattaisi ottaa toisen sitten itselleen.

Tyttö 1 – syntymäpaino 375g

Tällä tytöllä on isompi valkoinen kaulus, joka menee leveänä kuonosta pään yli niskaan ja edelleen laajana jatkuvana valkoisena etujalkoihin asti. Pään kuvioissa on hauska musta pallo. Tyttö on kova ääntelemään ja liikkumaan. Se ei myöskään oikein keskity tekemiseensä ja sen maidon imeminen on aina hieman haastavampaa, koska se etsii sitä nisää niin vauhdilla, ettei huomaa vaikka se olisi jo suussa vaan jatkaa etsimistä. Tämä myös pudottaa sen nisän hieman helpommin.

Tyttö 2 – syntymäpaino 360g

Tällä tytöllä on sitten paljon kapeampi kaulus, naamassa menee ohut viiva takaraivoon (päälaella hieman leveämpi valkoinen alue), mutta voi olla että kasvaessa se takaraivossa oleva valkoinen jää mustan alle piiloon. Kaulus itsessään on myös pienempi, mutta hieman leveämpi toiselta puolelta kuin toiselta. Tyttö 2 oli alkuun kunnon nukkumatti, jos se ei syönyt niin se nukkui paikoillaan. Tämän paino myös lähti nopeasti nousuun, koska se löytää nisän ihan parissa sekunnissa ja tarrautuu kuin iilimato kiinni. Eikä se siitä hevillä sitten irtoakaan.

Luna oli lauantain lisäksi vielä sen sunnuntain äidillä hoidossa, mutta maanantaina minun lähtiessä töihin äiti tuli systerin avuksi. Spanielineidillä on edelleen oma iso aitaus olohuoneessa, jossa se kyllä viihtyy muuten paitsi ruoka-aikoina olisi kova halu keittiöön. Alunperinhän oli ajatus että Luna saa olla muuten vapaasti, Laran ollessa pentuaitauksessa pentujen kanssa näkösuojassa, mutta tämä nyt hieman kaatui siihen, että Lara ei halua olla siellä aitauksessa 24/7. Mutta aitauksen ovi on pidettävä auki, jotta se pääsee pentujen luokse halutessaan. Joten Luna joutui nyt tyytymään aitauselämään.

Luna on erittäin kiinnostunut pennuista, mutta hieman pelkäsi, kun toista pentua esiteltiin aidan läpi. Spanielineiti kuuntelee tarkasti pentujen itkiessä ja välillä sitten liittyy siihen mukaan.

Laran tiineyden eteneminen

 Laran tiineys on edennyt siihen vaiheeseen, että tässä on noin viikko enää laskettuun aikaan. Me tässä edelleen odotellaan, milloin neidin vatsa pullahtaa esille.

Alkuun Laran painohan lähti laskemaan vaikka ruokamäärää lisättiin, mutta nyt paino on noussut reiluun 15 kiloon. Vatsanympärys on lähtenyt kasvamaan viikosta 6 eteenpäin.

Ultrassahan lääkäri näki 5 pentua, mutta nyt kaikki on melko vahvasti sitä mieltä, että tuskin on enää niin montaa tulossa. Jos vatsan kokoa arvioi, on arvio 2-3 pentua. Ellei ne nyt ole jotain todella kääpiöitä.

Tässä jo vitsailtiin, että onkohan koko tiineys mennyt kesken ja painonnousu johtuukin ihan liikaruokinnasta. Mutta nisät kumminkin on muuttuneet ja Lara pissaa lenkeille miljoona kertaa ja on erittäin ahne edelleen, joten nämä muut merkit viittasivat tiineyteen.

Epäilykset haihtuivat kun ensimmäiset liikkeet vatsasta löytyivät. Eritoten Laran oikealla puolella tuntuu selvää ja voimakasta liikettä ja sen näkee ulospäin. Vasemmalla puolella vatsaa on hiljaisempaa, mutta kyllä sieltäkin on liikettä lopulta löytynyt, joten ainakin kaksi pentua on odotettavissa.

Laran lähtöpaino oli noin 14,2kg.

Viikko 4 – paino 13,6 kg, vatsanympärys 49 cm

Viikko 5 – paino 13,9 kg, vatsanympärys 49 cm

Ei kuvaa.

Viikko 6 – paino 14,2 kg, vatsanympärys 55 cm

Viikko 7 – paino 15,2 kg, vatsanympärys 59 cm 

Viikko 8 - paino 15,7 kg, vatsanympärys 61 cm

Röntgen paljasti 13.9. että siellä tosissaan on vain se kaksi pentua. Mutta olemme tyytyväisiä että pentuja on ja niitä on enemmän kuin se yksi.

Voihan leukamurtuma

Olin lähdössä Lunan kanssa vesijuoksutreeneihin, kun tytöillä tuli kränää todennäköisesti minulla olevasta nakkipaketista. Tämä taisi olla nyt kolmas kerta tässä parin kuukauden sisään, kun jouduttiin mennä erottamaan koirat toisistaan. Mikä on yllättävän paljon, kun usein saattaa hyvin olla puolen vuoden tai jopa vuoden tauko kränien välillä. Yleensä tilanteen laukaisee ruoka, kuten näilläkin kerroilla. Kahdella kerralla kolmesta oli ihan ruoka kyseessä ja yhdellä ruoka-aika. Olemme jo ruoka-aikoina opettaneen Lunaa menemään ”omalle paikalle” odottamaan ruoan tarjoilua, koska snaapelineiti kiihtyy ruokailusta ihan hirveästi. Ja jos molemmat tytöt juoksevat keittiössä edestakaisin kierrokset tapissa, napsahtaa Lunalla jossain vaiheessa yli.

Yleensä tilanteet ovat nopeasti ohi, kun koirat ovat saatu toisistaan erilleen. Eikä kumpikaan jää potemaan tilannetta sen isommin, Lara saattaa hetken olla hieman varovaisesti, mutta nopeasti taas rentoutuu, kun toteaa Lunan olevan ”taas normaali”. Ja lähes poikkeuksetta näistä kiistoista ei jää kumpaakaan koiraan jälkeä. Ne pari yksittäistä kertaa kun jotain on tullut, on ne tullut Lunalle. Neiti on onnistunut puremaan omaan huuleensa pariin otteeseen ja kertaalleen oli korvassa pieni haava.

Tällä kertaa sitten kävikin isommin, tosin tälläkään kertaa vaurio ei ollut suoraan kummankaan koiran aiheuttama. Vaan todennäköisesti väliin osunut kivitakka.

Erotimme koirat toisistaan ja tarkistettiin, ettei kummassakaan näkynyt jälkeäkään. Joten pakkasin loput tavarat ja lähdimme Lunan kanssa sinne vesijuoksuun. Autossa aloin sitten kuunnella kun Luna maiskutteli tavallista enemmän. Maiskuttelu sinällään nyt ei ole uutta, kun neidillä sitä närästystäkin satunnaisesti esiintyy, mutta PetBrosin parkkipaikalle päästyäni aloin uudelleen tarkistamaan, josko Luna olisi sitten kumminkin purrut huuleensa. Vaikka kuinka tutkin suunpieliä, en nähnyt missään jälkeäkään. Kunnes nostin huulia ylöspäin.

Kulmahampaiden välissä olevista neljästä etuhampaasta kaksi oli siirtynyt reilusti eteenpäin. Verta ei pahemmin tullut, vaikka kulmahampaan vieressä oli kunnon vekki ja näki että koko ien oli siirtynyt eteenpäin.

Hetkeen en voinut ajatella, kuin että voi h*lvetti. Luna ei vaikuttanut kipeältä, se ei vinkunut ja ruoka kelpasi, mutta tiesin, että nyt ei ollut mikään ihan pieni juttu kyseessä. Kävin sanomassa tiskille, että en pääsekään Lunan kanssa tulemaan, kun me joudutaankin lähtemään päivystykseen. Sen verran olin kumminkin shokissa, että unohdin sanoa että tulimme vesijuoksuun. Varsinkin kun tiskillä ollut työntekijä ei äkkiseltään näyttänyt tutulta.

Jätin Evidensiaan soittopyynnön ja lähdin ajamaan kotia kohti. Kerkesimmekin kotiin asti ja kun takaisinsoittoa ei vieläkään kuulunut, soitimme uudelleen. Lopulta systeri sai hoitajan kiinni, joka sitten käski tulemaan paikanpäälle. Hammaslääkäriähän heillä ei illasta tietenkään ollut paikalla, mutta Luna saisi ensiavun jolla pärjättäisiin eteenpäin.

Joten pakkasin Lunan takaisin autoon ja lähdimme kohti Tammistoa. Siellä sitten ilmoittautumisen jälkeen meidän ohjattiin suoraan huoneeseen odottamaan, jonne hetken päästä tuli hoitaja ottamaan tietoja ylös ja katsomaan tilannetta. Hoitaja sattui olemaan aikaisemmin Anidentissä töissä (mikä voi olla syy, että hänet laitettiin katsomaan Lunaa), hän kurkkasi neidin suuhun, kurtsisti kulmiaan ja totesi että hänestä näyttää että yläleukaluu on murtunut. Lääkäri oli juuri lopettelemassa jotain leikkausta, joten jouduimme jonkin aikaa odottelemaan. Hoitaja lähti viemään alustavia tietoja lääkärille, ja selvittelemään samalla oliko heillä seuraavalle päivälle hammaslääkäriin aikoja.

Siinä sitten meni tunti ja melkein toinen. Tässä vaiheessa puhelimeni soi ja toinen hoitaja soitti, että olin jättänyt soittopyynnön ja pahoitteli, että oli mennyt näin kauan takaisin soittoon. En voinut kuin naureskella, että joo, me ollaan jo koiran kanssa täällä teidän huoneessa. Tässä vaiheessa alkoi soittajaakin naurattamaan, mutta totesi että okei hyvä että homma on jo hoidossa. Siitä meni vielä hetki ennen kuin tutkinut hoitaja tuli uudelleen ja haki Lunan lääkärin tutkittavaksi. Siinä ei sitten mennyt varttiakaan kun neiti tuotiin jo takaisin. Lääkärinkin tuomio oli, että leuassa on murtuma. Lunalle oli annettu kipulääkkeet pistoksena ja mukaan saatiin vielä Metacam ja siihen ohelle happosalpaajakuuri, kun sen pyysin. Lunalla on pari kertaa aikaisemminkin ollut meloksikaamia ja joka kerta se on aiheuttanut jäätävän närästyksen.

Heillä ei ollut hammaslääkärille vapaita aikoja ennen kuin keskiviikkona, joten he laittoivat lähetteen Anidenttiin. Tämä Lunan tutkinut hoitaja oli ollut jo yhteydessä sinne ja selvittänyt, että heillä pitäisi olla vapaa aika seuraavalle päivälle ja käskivät minun soittamaan sinne heti aamusta kun lääkäri vain aukeaa.

Maksun jälkeen ajoimme kotiin. Kotiparkkiksella päästettyäni Lunan ulos autosta totesin, että neidille on selvästi annettu jotain tujumpaa kipulääkettä. Luna nimittäin jäi tuijottamaan liikennevaloja erittäin pöllästyneenä. Ja niitä tuijotettiinkin hetken aikaa ennen kuin sain neidin liikkumaan eteenpäin.

Minun oli tarkoitus tarjota Lunalle hieman ruokaa ennen nukkumaanmenoa, mutta eihän tuo ymmärrä syödä ollessaan opioidi- tai nukutusainehuuruissa. Hieman siinä harmitti, kun Luna oli syönyt aamulla vasta viimeksi ja neiti kun tuppaa oksentamaan helposti tyhjällä vatsalla. Yritin vielä lopuksi pissattaa Lunan, mutta eihän siitä tullut mitään. Neiti käveli nimittäin metrin eteenpäin, sitten takaisin, mentiin toiseen suuntaan metri ja sitten taas takaisin. Tehtiin pieni ympyrä, pysähdyttiin, jonka jälkeen Luna päätti että riitti ja palattiin kotiin. Vedin varuilta sängystä patjan lattialle ja nukuin neidin kanssa matalalla. Viiden maissa aamuyöstä mulla olikin Luna naamassa kiinni, joten lähdimme käymään ulkona, jolloin neiti vihdoin suostui pissaamaan. Annoin pienen määrän ruokaa, mutta koska en tiennyt minkä ajan saisin aamulla Lunalle, en uskaltanut antaa isompaa annosta. Kun syömättä piti olla se 8 tuntia ja jos saisimme aamuajan.

Kahdeksalta soitin sitten Anidenttiin. Lunan tiedot sieltä jo löytyivätkin. Hoitaja sanoi että heillä olisi vapaa aika 16.45, mutta hän käy ensin keskustelemassa lääkärien kanssa ja he katsovat Lunan tiedot. Ajattelin, että jos hoitaja palaa asiaan nopeasti, niin kerkeän antamaan Lunalle ruokaakin vielä aamulla. No eihän se sitten tietysti palannut kuin vasta parin tunnin jälkeen sanoen, että he voivat ottaa Lunan siihen 16.45 ajalle. Hinta-arvio oli Lunan tietoihin tutustumisen jälkeen 1000-1500e. Sanoi, että leukaoperaatiot välillä kustantavat jopa lähemmäs 3000 euroa, mutta näillä tiedoilla eivät uskoneet hinnan nousevan sinne asti.

Eihän siinä, totesin että systeri tuo Lunan, kun itse olin iltavuorossa töissä. Harmi vain, että Luna joutui sitten olemaan edelleen syömättä.

Joten systeri sitten kiltisti ajoi Veikkolaan. Minä vilkuilin töissä asiakkaiden välillä puhelinta ja yritin vastata lääkäriltä tulleisiin kysymyksiin.

Viiden jälkeen tuli ilmoitus että lääkäri oli sanonut, että joko leuka korjataan tai murtunut pala poistetaan jos se on todella irrallaan. Tunnin päästä kyselin tilannetietoja, niin systeri myös edelleen odotti tietoja. Lääkärit olivat kuvanneet Lunan ja pohtivat miten he leikkauksen hoitaa.

Hieman ennen seitsemää tuli lopulta ilmoitus, että lääkärit poistavat palan, koska korjauksen ennuste olisi todella huono. Hinta-arviokin pomppasi mukavasti siinä samalla 2200 euroon. Ei voinut todeta kuin että auts ja anti mennä.

Kahdeksan jälkeen tuli sitten lopputietoja, että leikkaus on ohi. Kahden viikon päästä pitäisi mennä kontrolliin, mutta siihen asti treenit olisi tauolla. Ruoka myös pehmennettynä 2 viikkoa eikä tietenkään mitään muutakaan kovaa pureskeltavaa saisi antaa. Mukaan tuli antibiootit ja maitohappobakteerit ja Tammistosta saatu kipulääke ja happosalpaaja jatkuivat.

Luna oli jälleen koko loppuillan tokkurassa eikä se ruoka maittanut edelleenkään. Ennen nukkumaanmenoa sipaisin pikkuisen Isegrimin hepparuokaa huulen alle. Seuraavan yönä herätys oli sitten kolmen maissa, jolloin kävimme taas ulkona pissalla. Annoin myös pienen määrän märkäruokaa ennen kuin jatkettiin nukkumista.

Aamulla totesin Lunan suun vuotaneen verta ihan mukavasti (lääkäri oli tästä sanonut että saattaa vuotaa), koska sängyn jalkopäässä oli monta verilaikkua. Niitä laikkuja oli varmaan arvioiden yli kymmenen kappaletta, isoimmat oli tennispallon kokoisia ja pienimmät golfpallon kokoisia. Luna oli myös koko seuraavan päivän sitä mieltä, että ei halua lähteä lenkille. Neiti suostui käymään tarpeillaan tien toisella puolella ja sitten aloitti vetämisen takaisin kotiin. Mutta oikeastaan muita jälkioireita ei ollut eikä ole tullut.

Voisin kuvitella, että Lunalla olisi suu kipeä, kun kahden hampaan lisäksi sieltä poistettiin vielä osa leukaluusta. Neidillä on kyllä kipulääke, mutta silti. Jonkun pitäisi kertoa Lunalle, että yleensä tällaisten operaatioiden jälkeen siihen suuhun sattuu jonkun aikaa. Luna nimittäin syö ihan ongelmitta ja erittäin ahneesti ja kantelee tavaroita vähänkin kiihtyessään. Eli tässä nyt pitää sitten vahtia ettei neiti onnistu repimään suussa olevia tikkejä mihinkään.

En sitten tiedä onko kyse siitä, että nyt oli kumminkin hammashoitoon erikoistuneet lääkärit asialla vai eikö Lunalla vaan ole suussa tuntoa.

Sain taas kiitellä, että olen kiltisti maksanut Lunan vakuutusmaksuja. Minulle oli selvää jo neidin ollessa vuoden vanha ja todettua että ne polvet on löysät, että vakuutus pysyy, koska ne saattaa joutua operoimaan. No, polvia ei ole vielä operoitu, mutta vakuutusta on jouduttu muuten käyttämään ahkerasti. Ja ihmiset puhuvat että bordercollie on tapaturma-altisrotu?! Laitoin tiistai-iltana laskut Lähi-Tapiolalle ja sitten odotin, tuleeko sieltä puoltava korvauspäätös, kieltäytyminen vai ilmoitus että Lunan vakuutus irtisanotaan. Mutta puolenpäivän jälkeen keskiviikkona tuli puoltava päätös. Kustannuksethan tässä vaiheessa oli maanantai-illan 200e ja tiistain loppulasku oli 2155e, eli yhteensä 2355e. Omavastuu on 60e + 20% loppusummasta ja Lunan vuotuinen korvauskatto on 1700e, joten nämä löi vakuutuskaton täyteen kerrasta (tai jäi sinne joku 20e…). Eli minun menetykseksi jäi tällä hetkellä 650e. Tähän sitten vielä kontrollikäynti, johon varmaan menee se 200 euroa, ja jonka jälkeen toivottavasti kaikki on kunnossa. Lunan vakuutuskausihan vaihtuu vasta keväällä, olisiko ollut toukokuussa, joten nyt kaikki peukut on pidettävä pystyssä ettei tässä tule enää muuta tarvetta eläinlääkärille.

Lunan MH-luonnekuvaus

Olen monta vuotta miettinyt, että pitäisi Lunan kanssa käydä MH-kuvauksessa ihan omasta mielenkiinnosta. Luonnetestikin kiinnostaisi, mutta neiti on siihen ensinnäkin jo yli-ikäinen ja toisekseen, olen koko Lunan eliniän joutunut tekemään töitä ihmispelon kanssa, joten koin huonoksi luonnetestin ihmisen hyökkäämis-osuuden. Tässä MH-kuvauksessakin Luna oli paljon vanhempi kuin kaikki muuta osallistujat (Luna 7,5v muuta oli 2-3v), mutta koska ikä ei tässä ole este, ilmoitin neidin mukaan, kun järjestäjänä oleva Cockeriharrastat ry huuteli PK-seudun cockeriryhmässä, että eikö oikeasti cockerinomistajia kiinnosta, kun ei yhtään cockeria ollut ilmoittautunut mukaan. 

Minä olen säännöllisen epäsäännöllisesti seurannut Virkkua ja sieltä MH-kuvauksia, mutta tähän mennessä ei ole ollut oikeaan aikaan tarpeeksi lähellä sopivaa. Itse totesinkin, että heidän kannattaisi aloittaa pikkaisen aikaisemmin tapahtuman mainostaminen cockeri-ihmisille, eikä ihmetellä kun viimeisiä ilmopäiviä mennään ettei ilmoittautumisia ole, kun kukaan ei tiedä tapahtumasta mitään. Muistan heidän ihmetelleet tätä aikaisemminkin, kun tapahtuma oli jo mennyt ohi... Itseltäkin tämä kuvaus oli mennyt ohi, kiitos oman maantieteenosaaminen. Järjestämispaikkana oli Hausjärvi, jonka oletin olevan paljon kauempana kuin se sitten olikaan, joten myönnän, että en ollut tutkinut karttaa. 

1a KONTAKTI Tervehtiminen
                           4 Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

Tämä oli ehkä se pelottavin osuus tässä. Sain ennen tapahtumaa ohjeet, missä oli ohjeistettu miten kättelyosio tehdään koronan aikana. No, Lunahan reagoi jos vieraat ihmiset sanovat tervehdyksen, jolloin neiti epäluuloisena yleensä kyyristyy, murisee ja menee varovaisesti kiertäen tervehtijän taakse haistelemaan jalkoja.

Mutta, kiitos koronan, ei tätä osiota tehtykään näin. Me vain kiersimme ensin katsojaporukan ja sitten kävelimme ohjaajan luokse. Lunan piti olla löysällä hihnalla, joten neiti sitten itse kävi hieman haistelemassa ohjaajaa ja sen ojennettuja sormia, kuten se usein tekee ihan treeneissäkin, varsinkin jos on uusi kouluttaja. Ohjaaja kun ei alkuun puhunut Lunalle ollenkaan, helpotti se myös tehtävää.

1b KONTAKTI Yhteistyö
                           3 Lähtee mukaan, mutta ei ole kiinnostunut testiohjaajasta

Luna lähtee mukaan, mutta ei kovin vapaaehtoisesti. Neiti kulkee hihnan päässä ja yrittää kääntyä takaisin päin ja kun ei pääse, kävelee hetken ohjaajan kanssa ja yrittää taas kääntyä takaisin.

1c KONTAKTI Käsittely (jos 1, merkitään A tai B)
                           1 Torjuu murisemalla / yrittää purra
                           B Torjuu murisemalla ja/tai yrittää purra

Koskemisesta Luna ei välitä ollenkaan. Ohjaaja ottaa hihnan lyhyelle ja yrittää silittää, mutta ensin Luna väistää pariin kertaan ja sitten murahtaa pikkaisen väistäessään. Aivan oli odotettu reaktio, olisin ihmetellyt enemmän jos Luna olisi antanut ongelmitta silittää. Tilanne tietysti olisi voinut olla eri, jos ohjaaja olisi ollut kyykyssä eikä yrittänyt kumartumalla neidin päälle ja/tai ohjaaja olisi ollut nainen. 

2a LEIKKI 1 Leikkihalu
                           3 Aloittaa hitaasti, muuttuu aktiiviseksi, leikkii

Tämä tuli hieman itselle yllätyksenä, että Luna oikeasti lähti leikkimään. Oletin, että lelun ollessa ohjaajalla, Luna vaan jättää joko lelun kokonaan huomiotta tai haukkuu jossain minun jaloissa. Mutta neiti tosissaan lähti leikkiin, vaikka se ei luottanut ohjaajaan. Kyllä se sen haukkuikin, mutta kumminkin oli leikissä mukana. Patukka tosin oli samankokoinen kun Luna, mikä ehkä tuotti hieman ihmetystä neidissä.

2b LEIKKI 1 Tarttuminen
                           3 Tarttuu viiveellä tai etuhampailla

Tässä tarttumisessa oli hetken viive, mikä tosin saattoi johtua ihan siitä, että neiti joutui hieman tutkimaan miten se saa ison lelun nostettua ja kannettua.

2c LEIKKI 1 Puruote ja taisteluhalu
                           1 Ei tartu

Kun lelu siirtyi kokonaan ohjaajalle, Luna sitten haukkui. Kyllä se liikkui ohjaajan mukana ja vähän kävi lelua suulla koskemassa, mutta ei sitten uskaltanut tarttua sen kummemmin.

3a TAKAA-AJO 1.kerta
                           2 Aloittaa, mutta keskeyttää

Tämän jouduimme ottamaan uusintana, kun ensimmäisellä kerralla Luna ei vaan nähnyt saalista katsoessaan aivan toieen suuntaan. Toiselle yrityksellä se jo nähtiinkin ja neiti seisokin sitten magnustina hihnanpäässä. Luvan saatuani irroitin otteen ja Luna meni saaliin perässä haistelemaan, mutta kun lelu ei enää liikkunut, niin ei neitiäkään kiinnostanut etsiä sitä sen enempää.

3b TARTTUMINEN 1. kerta
                           1 Ei tartu

Ei mennyt lelulle asti, joten ei myöskään tarttunut siihen.

3a TAKAA-AJO 2. kerta

                           1 Ei aloita

Tämä oli hieman harmi, juuri kun olimme lähtökohdalla, kolisi kattila vieressä olevasta talosta ja Luna jäi tuijottamaan sitä joten eihän se taaskaan nähnyt koko lelua. Joten ei se sitten lähtenyt takaa-ajoonkaan.

3b TARTTUMINEN 2. kerta
                           1 Ei tartu

Ei takaa-ajoa, joten ei tarttumistakaan.

4 AKTIVITEETTITASO

                           3 Tarkkailevainen ja pääasiallisesti rauhallinen. Yksittäisiä aktiviteetteja.

Luna pääasiassa haisteli maata ja koska ei tehty mitään, päätti myös käydä kakalla. :'D Sitten taas jatkui maan haistelu. Taisi se pari heinääkin syödä ja kerran kuopsasta hiekkaa.

5a ETÄLEIKKI Kiinnostus

                           1 Ei kiinnostu avustajasta

Kyllä se katsoi kun joku hyypiö ilmestyi kauas, mutta eipä se kiinnostanut sen enempää.

5b ETÄLEIKKI Uhka/aggressio
                           1 Ei osoite uhkauseleitä

5c ETÄLEIKKI Uteliaisuus
                           1 Ei saavu avustajan luo

Kyllä se kävi avustajan suunnalla, mutta päätti sitten tulla takaisin. :'D Kävimme sitten yhdessä katsomassa leikittäjää, joka pikaisesti haisteltiin ja lopuksi Luna sitten haukkui sen.

5d ETÄLEIKKI Leikkihalu
                           1 Ei osoita kiinnostusta

5e ETÄLEIKKI Yhteistyö
                           1 Ei osoita kiinnostusta

6a YLLÄTYS Pelko

                           3 Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan

Tämä tuli hieman yllätyksenä, oletin vahvempaa reaktiota ja haukkumista haalaria kohti, mutta ei. Luna vaan säpsähti.

6b YLLÄTYS Puolustus/aggressio
                           1 Ei osoita uhkauseleitä

Ei tullut sitä olettettua haukkumista.

6c YLLÄTYS Uteliaisuus
                           4 Menee haalarin luo, kun ohjaaja on edennyt puoliväliin

Luna vähän kierteli siinä haalarin lähellä jo ennen kuin siirryin eteenpäin, mutta viimeiset askeleet otti vasta kun liikuin.

6d YLLÄTYS Jäljelle jäävä pelko
                           1 Ei minkäänlaista temponvaihtelua tai väistelyä

6e YLLÄTYS Jäljelle jäävä kiinnostus
                           1 Ei osoita kiinnostusta

Haalaria ei ihmetelty sen enempää kun kävelimme edestakaisin pariin kertaan.

7a ÄÄNIHERKKYYS Pelko

                           3 Tekee väistöliikkeitä kääntämättä pois katsettaan

Tämäkin jouduttiin uusimaan, kun ensimmäisellä yrityksellä hihna olikin liian löysällä ja neiti ylttikin laitteeseen. Toisella yrittämällä onnistu, räminän alkaessa neiti peruutti hieman kauemmas.

7b ÄÄNIHERKKYYS Uteliaisuus
                           5 Menee laitteen luo ilman apua

Heti räminän loputtua Luna menee itse tutkimaan laitetta.

7c ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä pelko
                           1 Ei minkäänlaista temponvaihteluita tai väistelyä

Ei jäänyt laitetta pelkäämään.

7d ÄÄNIHERKKYYS Jäljelle jäävä kiinnostus
                           2 Pysähtyy. Haistelee tai katselee laitetta yhdellä ohituskerralla.

Mutta se pikemminkin kiinnosti seuraavilla ohituskerroilla. Sitä käytiin tutkimassa uudelleen kun kävelimme ohi.

8a AAVEET Puolustus/Aggressio

                           2 Osoittaa yksittäisiä uhkauselkeitä

Alkuun aaveet eivät kiinnostaneet ollenkaan, mutta kun ne saapuivat tarpeeksi lähelle, Luna alkoi haukkumaan. 

8b AAVEET Tarkkaavaisuus
                           4 Kontrolloi ja/tai käsittelee aaveita. Lyhyempiä taukoja.

Luna haukkuu aaveita vuorotellen.

8c AAVEET Pelko
                           5 Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta.

Aaveet pääsivät lähimmälle etäisyydelle ja käänsivät selkänsä, jonka jälkeen Luna totesi että nyt riitti ja se siirtyi sitten hieman kauemmaksi haukkumaan.

8d AAVEET Uteliaisuus
                           1 Menee katsomaan, kun ohjaaja on ottanut avustajalta hupun pois.

Luna tuli lähelle vasta kun huppu oli poistettu ja kävi pikaisesti haistelemassa, mutta edelleen piti aaveita epäilyttävänä. Tässä tosin voi vaikuttaa sekin, että aaveet alkoivat puhumaan Lunalle ja  kutsuivat sitä nimeltä. Neidistähän ei mikään ole sen epäilyttävämpää kuin että vieraat ihmiset puhuvat sille ja vielä epäilyttävämpää on, jos ne yrittävät houkutella luokse. Jos jos aaveet olisivat olleet aivan hiljaa ja minä vain kutsunut, olisi neiti todennäköisesti tullut nopeammin luokse.

8e AAVEET Kontaktin otto aaveeseen
                           1 Torjuu tai välttelee kontaktinoton yrityksiä

Kun aaveet olivat stripanneet pukunsa pois, Lunaa kiinnosti enemmän ne valkoiset lakanat kuin alta löytyneet ihmiset.

9a LEIKKI 2 Leikkihalu

                           4 Aloittaa nopeasti, leikkii aktiivisesti

Luna lähti leikkiin oikein innokkaasti. 

9b LEIKKI 2 Tarttuminen
                           4 Tarttuu heti koko suulla

Ja nyt leluun osattiin jo tarttuakin, tosin se vietiin systerin luo joka kuvasi suoritusta.

10 AMPUMINEN
                           3 Kohdistaa kiinnostuksen laukauksia, yleisöä tms. kohden, mutta palaa
                              leikkiin/passiivisuuteen.

Leluun tartuttiin hyvin ja ensimmäisen laukausen tullessa leikki jatkui. Pieni tauko siinä tuli muutaman sekunnin jälkeen, mutta sitten taas leikittiin. Toisen laukauksen jälkeen, Luna selvästi jo vähän ihmetteli, mutta tuli sitten taas leikkimään. 

Hihnassa laukauset myös aiheutti vain parin sekunnin ihmetyksen, jonka jälkeen neiti taas jatkoi kuljeskelua.

PALAUTE

Lopuksi kävimme palautteet läpi. Omia yllätyksiä oli, että Luna leikki niinkin innokkaasti, vaikka se ei vieraista välitä. Ajattelin että se ei tosissaan kiinnitä mitään huomiota, kun lelu on vieraalla. 

Tuomari siinä totesikin, että Luna selvästi on koira jolle ihmiset on aivan ok, kunhan ne ei yritä iholle tulla. Sanoi myös, että Luna ei taida muutenkaan välittää edes minun kosketuksesta, johon totesin että joo, neiti ei ole sellainen "ai ihanaa kun minua rapsutetaan" koira. Se tulee kyllä silitettäväksi kun se itse haluaa, mutta jos sitä ei huvita, niin se lähtee pois. Sama on palkatessa, ruoka on se kaikesta paras, lelukin menee satunnaisesti, mutta silitykset/kosketukset on vähän niin ja näin, että enemmän se on kättä väistämässä. Kävi se siinä tämän tuomarin luonakin rapsutettavana, kun se itse sai sen valita. Tuomari totesi, että hänellä itsellään on rhodesiankoiria, joten tällainen reaktio on hänelle ihan tuttu omista koirista.

Häntä kuulemma eli ihan omaa elämäänsä, siitä ei voinut lukea mitään se vaan heilui lähes koko ajan. 

Tässä lopuksi koko kuvaus yhdellä videolla.

Hoopers

Pääsimme Lunan kanssa kokeilemaan Hooperssia, kun pari meidän seuran jäsentä päättivät järjestää treenipäivän. Kouluttajana oli Nora Renell ja treenata sai 2x15minuutin pätkän. Systerikin olisi päässyt Laran kanssa peruutuspaikalle, mutta bc-neidin ollessa mammalomalla, jäi heiltä tämä tilaisuus nyt käyttämättä.

(c) Nenonen Niina

Koska emme Lunan kanssa olleet Hoopersia ollenkaan tehneet, aloitettiin ihan alkeista. Eli meille laitettiin pari Hoopers-vannetta ja neitiä palkattiin, kun se meni niiden läpi ja itsenäisesti kääntyi takaisin vanteita kohti. Kun idea alkoi olla selvä, tehtävää vaikeutettiin ensin lisäämällä vanteita ja sitten laittamalla ne kaareen. Luna hiffasi ajatuksen todella nopeasti ja oli sen verran kierroksilla että yritti monta kertaa treenien aikana lähteä itsenäisesti tekemään vanteita palkan toivossa. Pariin otteeseen kyllä ohitettiin joku vanne ja kertaalleen neiti yllättäen tarjoisikin vanteilla agilityn keppien pujottelua. :’D Seuraavat kolme videota kuvannut Nenonen Niina.

Hooperssissa kuulemma ei saa jäädä korjaamaan, eli jos koira menee yhden esteen ohi, pitää vain jatkaa matkaa. Lajin on tarkoitus olla koiralle suht suoraviivaista ilman tiukkoja käännöksiä, niin korjaamalla tämä suoraviivaisuus katoaa. Korjaamattomuus oli itselle ehkä hieman hankalaa, kun on tottunut korjailemaan asioita jos ne tehdään pieleen.

Luna myös treenin alussa tarjosi vahvasti kontaktia vanteita mennessään, jolloin kouluttaja totesi että minun on alkuun jätettävä käsiapu pois, koska neiti katsoo minua ja sitä kättä. Voin ohjata kyllä, mutta se pitäisi enemmän tehdä kroppa-avulla ja parhaiten tämä sujui pitämällä katseen noin metrin koiraa edellä ja kääntymällä sen mukaan. Käsiapukin sai toki olla, mutta alkuun jouduin pitämään kättä alhaalla, jotta neidin huomio ei kiinnittyisi siihen. Parin yrityksen jälkeen Luna lopettikin minun tuijottamisen ja alkoi katsomaan menosuuntaansa.

Treenien jatkuessa lisäsimme yhden ”tynnyrin”. Ensin otimme pelkästään tämän tynnyrin kiertoa ja sitten lisäsimme sen vanteiden eteen. Eli Luna joutui ensin kiertämään tynnyrin ja siitä matka jatkui vanteille. Lopputreenit sitten olikin pääasiassa tätä hieman eri muodostelmissa ja tynnyri eri etäisyyksillä ja eri suunnissa.

Varsinkin toisella treenipuoliskolla näki, että Lunalla oli jo selvästi hyvä idea mitä piti tehdä ja edelleen neiti tarjosi esteiden suorittamista omatoimisesti jos vaan kerkesi.

Hooperssihan vasta hakee paikkaansa Suomessa uutena lajina, joten hieman epäilen että Lunan elinaikana se ei kerkeä virallistumaan niin että kisoja alettaisiin järjestämään. Tietysti jotkin epäviralliset nyt on mahdollisia aikaisemmin. Ja neidin lonkkien nivelrikko ja polvien löysyys huomioon ottaen, en tiedä onko Hoopers myöskään kovin kevyt neidille vaikkakin se on varmasti paljon parempi kuin agility. Mutta Luna siitä tykkäsi hirveästi, joten voihan sitä hieman treenata neidin kropan ehdoilla, jos näyttää että treenien jälkeen alkaa yhtään kipuilemaan niin jättää sitten vähemmälle tai kokonaan pois. Näiden treenien jälkeen ei tosin epämukavuudestaa ollut merkkiäkään, vaikka Luna vielä hyppi ja pomppi siinä treenatessa enemmän kuin oli tassut maassa.

We are expecting

 Lara on astutettu, tai tarkalleen ottaen siemennetty, heinäkuun loppupuolella tanskalaisella uroksella. Neiti on viikko sitten ultrattu kantavaksi.

Astutus on ollut tähtäimessä jo pidemmän aikaa ja vuosi sitten vahvistui, että astutus tapahtuisi tämän kevään-kesän juoksuista.

Alkuperäinen suunnitelma oli, että systeri lähtisi Magical Joy -kasvattajan kanssa autolla Tanskaan astutusreissulle, mutta rajojen ollessa milloin auki ja milloin kiinni, kaatui tämä suunnitelma koronaan. Sitä kyllä vielä pohdittiin viikkoa-kahta ennen juoksujen alkuakin, kun selvisi, että jotkut olivat jo menneet Tanskaan koiranäyttelyynkin.

Toisena vaihtoehtona olikin sitten pakastesperman lähetys. Pakasteen etu verrattuna tuoreeseen oli sen säilyvyys. Sen pystyi tilaamaan reilusti etukäteen ja jos oikeat päivät osuisivat viikonlopulle, olisi sperma jo täällä. Koska viikonloppuna ei taas rahti kulkenut. Siemennys itsessään tosin maksoi enemmän viikonloppuna, mutta ei ainakaan kaatuisi siihen ettei tavaraa ole.

Uroksen omistajan ja tanskalaisen eläinlääkäriaseman suosituksesta, sitä päädyttiin kumminkin jäähdytettyyn spermaan. Tämä oli huomattavasti edullisempi vaihtoehto, mutta isompi riski tuli ajankohdan kanssa. Uroksen omistajalle piti saada tieto hyvissä ajoin, jotta hän kerkesi varaamaan eläinlääkäriajan seuraavalle aamulle. Lähetys piti saada matkaan Tanskasta aamu yhdeksään mennessä, jotta se oli seuraavana päivänä Suomessa. Joten tiedon tullessa sen verran myöhään, että eläinlääkäri olisi kmennyt jo kiinni, olisi lähetys pakosti siirtynyt päivällä eteenpäin. Ja perjantai-sunnuntai aikavälillä ei tietystikään liikkunut mikään.

Jotta koko siemennysprosessi ei olisi ollut ilman jännitystä ja stressiä, oli heti alkuun ongelmia. Kun juoksut alkoivat, siitä hetken päästä alkoi progesteronin mittaaminen. Ensimmäinen mittaus oli sovittu perjantaille Reprovettiin. Olimme silloin kesälomalla vaunulla ja systeri lähti aamusta Laran kanssa matkaan, mikä sitten tyssäsikin parin kilometrin päähän lossirantaan. Lossi nimittäin meni rikki juuri tullessaan mantereelta saaren puolelle. Systeri sitten hieman ärsyyntyneenä odotteli rannassa jonkin aikaa, kunnes varmistui että lossi tosissaan oli rikki. Joten hän joutui soittamaan lääkäriin, että nyt he eivät vaan konkreettisesti pääse tulemaan. Vaikka joku olisi heittänyt systerin ja Laran veneellä väylän yli, niin ilman autoa olisi ollut hankala jatkaa matkaa.

Seuraavan ajan he sai maanantaille. Hieman siinä joutui jännittämään, missä vaiheessa silloin mentiin, koska Larahan ei ole tähän mennessä oikeastaan koskaan selvästi näyttänyt juoksujen vaiheita. Toisin kuin Luna joka ensinnäkin tyrkyttää itseään Laralle aina kun silmä välttää (ja Lunahan tyrkyttää itseään vaikka Laralla olisi ne juoksut…), ja punaisella neidillä lähtee selvästi häntä sivulle. Joten meillä ei ollut Laran juoksujen tilanteesta mitään tietoa. 

Maanantaina systeri ja Lara pääsi sitten lääkärille asti. Laralle tehtiin progen lisäksi papakoe ja emätintutkimus, jossa katsottiin että kaikki on ok, mikään ei estäisi luonnollista astumista tai synnytystä. Papakoe näytti kuulemma todella hyvältä, ”valmiilta” niin sanotusti. Mutta proge näyttikin sitten vain 0,3mg/ml:a. Tässä vaiheessa elettiin siis päivää 9. juoksujen alusta.

Progesteroni on ovulaation aikaan 5-10ng/ml välillä. Nousu on yleensä hidasta n. 2ng/ml asti ja siitä sitten nousee nopeasti. Jäähdytetyllä spermalla tehtävä siemennys tehdään pari päivää ovulaation jälkeen.

Koska papakoe näytti ns. valmiilta, suositteli lääkäri seuraavaa mittausta keskiviikolle (päivä 11), mutta heidän ollessa kiinni käskivät käymään Mevetissä. Systeri siis varasi sinne ajan keskiviikolle. Varauksesta meni varmaan pari tuntia eteenpäin, kun Mevetistä soitettiin takaisinpäin että heidän progelaite on rikki. Joten ei voinut muuta, kuin varata torstaille aika Reprovettiin ja toivoa, että vaikka papa näytti valmista, niin proge ei kumminkaan olisi noussut.

Torstain lääkärikäynnillä sitten todettiin, ettei se tosissaan ollut noussut. Arvo oli silloin 0.8ng/ml.

Kolmas mittaus meni sitten sunnuntaille (päivä 15). Reprovet oli jälleen kiinni, joten toiveet laitettiin Mevettiin ja siihen että laite olisi korjattu. Yhteydenotto sinne paljasti, että korjaaja oli tulossa, mutta asia piti varmistaa vielä seuraavana päivänä. Seuraavan päivän soitolla sitten selvisi, että laite oli korjattu ja systeri lähti sunnuntaina päivystykseen jonottamaan testiin pääsyä. Uroksen omistaja oli sopinut sikäläisen lääkäriaseman eläinlääkärin kanssa, että voi ilmoittaa sunnuntaina että pitääkö heidän tulla maanantaiaamusta paikalle vaiko ei. Sunnuntaina arvo olikin sitten 6,04ng/ml.

Päiviä 30, ei vielä mitään isoa pömppistä.

Joten uros kävi maanantaina eläinlääkärillä tyhjentämässä lastin, joka sitten tuli tiistaina puolilta päivin DHL:n mukana Suomeen. Uroksen omistaja otti heti maanantaina yhteyttä sanoen että sperman laatu ei tällä hetkellä ollut huippuhyvää. Ei se huonoakaan ollut, oliko liikkuvuus 70%, mutta selvästi huonompaa kuin viimeksi kun lasti lähetettiin. Sitä kumminkin päädyttiin käyttämään.

Systeri soitti DHL:lle Reprovetin suosituksesta, että paketti piti pysäyttää heidän terminaaliin, mistä systeri kävi sen sitten noutamassa. Paketti oli meillä jääkaapissa hetken aikaa ennen lähtöä Reprovettin.

Lääkärillä kuluikin sitten aikaa. Kuulemma ensin oli kasa papereita täytettäväksi. Sitten spermaa lämmiteltiin ja tutkittiin ja jaettiin kahteen osaan. Kunnes todettiin, että sen laatu ei olekaan niin hyvä, että siemennystä kannattaa tehdä kahtena päivänä. Oli kuulemma riski, että seuraavana päivänä ei olisikaan yhtään siittiötä elossa. Joten se sperma sitten taas yhdistettiin yhdeksi annokseksi.

Itse siemennys oli ollut helppo Laran seisoessa paikoillaan kuin tatti.

Sitten odotettiin 4 viikkoa, jotta päästiin ultraan, joka paljasti neidin olevan paksuna. Ainakin 5 pentua löytyi, mutta siinähän on mahdollisuus että joku pentu on jäänyt piiloon. Ja onhan tässä mahdollista että osa vielä menetetään. Mutta Lara jäi ultran jälkeen virallisesti mammalomalle.

Pentukyselyitä on jo tarpeeksi, joten uusia kyselyitä ei enää oteta. Pennut syntyvät Magical Joy -nimen alle, mutta systeri päätyi kasvattajan kanssa siihen että Lara synnyttää ja hoitaa pennut täällä kotona.

Miten voi olla yhden pentuemainoksen tekeminen hankalaa. Ajattelin että voisin harjoitella mainoksen tekemistä, ja siihen lopulta menikin sittenvarmaan yli 10 tuntia, kun suomikasvattaja halusi sitä tätä ja tota ja sitten peruutettiinkin ja tehtiin kolmatta asiaa, mikä ei sittenkään ollut hyvä ja yritettiin neljättä ja niin pois päin. Mutta yllä näette lopputuloksen, jonka lopullinen versionumero on nro15. :'D 

Suomen Rally-tokovalio

 Olemme juhannuksesta asti oltu kesälomalla ja suurimman osan ajasta vietetty vaunulla. Tytöt on tykänneet kun on päässyt pulikoimaan aikalailla päivittäin näiden helteiden takia (eikä sinilevää ole vielä näkynyt!) ja lenkkimaastot on höystetty peurojen, hirvien ja muiden eläinten tuoksuilla. Bemmi-kultainennoutaja on ollut menossa mukana tyttöjen seurana (tai kiusana).

Lämpöä on piisannut ehkä hieman liiaksikin, vaikka saaressa ollaan merellä, on ne lämmöt olleet siellä lähempänä kolmeakymppiä varjossakin. Joten emme ole oikeastaan tehneet kuin yhden hieman pidemmän lenkin päivässä, kun normaalisti olemme käyneet pidemmällä aamu- ja iltalenkillä. Nyt lenkit ovat ajoittuneet aamupäivään ja suuntana saaren toinen ranta, jossa on sitten vietetty hetki aikaa pulikoiden.

Kävimme myös muutaman päivän sukuloimassa Salossa. Tädin saksanseisoja Topi oli jostain syystä aivan hullaantunut Lunaan, jolla on valeraskaus päällä. Seurasi kuin hai laivaa ja aina kun neiti vaihtoi paikkaa, meni Topi pesemään lattian siitä kohti missä Luna oli istunut/maannut. Mutta Topia ei sitten kiinnostanut Lara sen enempää, vaikka tällä puolestaan alkoi juoksut kun olimme siellä. Aloin jo miettimään mahdollista kohtu- tai pissatulehdusta Lunalla, mutta mitään näkyviä oireita (eikä lämpöä) ei ole eikä sitten taas Bemmi kiinnitä mitään huomiota Lunaan. Joten pitänee nyt vaan seurata.

Olin ilmoittanut Lunan Itä-Helsingin agilityharrastajien rally-tokokisoihin, kahteen kisaan keskiviikolle ja yhteen torstaille. Joten tiistaina pakkasin Lunan autoon ja lähdettiin pariksi päiväksi kotiin. Siinä kerkesi hyvin siivoamaan (olimme lähteneet vähän kamat kasaan ja autoon tyylillä, niin koti jäi vähän siihen kuntoon kun se oli ja me kun emme systerin kanssa ole mitään himosiivoojia) ja pesemään muutaman koneellisen pyykkiä.

Keskiviikkona sitten ensimmäinen rata alkoi klo 17.30 oli lämpötila mukavat 29 astetta. I-HAHin kenttähän on aivan auringossa eikä autojakaan saatu mihinkään varjoon (siitä kyllä kiitos, että saimme käyttää kentän lähellä olevaa koriskenttää parkkiksena, koska oikealta parkkipaikalta oli melkoinen matka kentälle.)

Molemmilla radoilla oli tuomarina Anna Pekkala. Ensimmäinen rata näytti omaan silmään oikeastaan ihan mukavalta, toinen rata sitten oli meille se haastavampi. Joten mielessäni toivoin, että saamme sen puuttuvan valiotuloksen ensimmäiseltä radalta, koska aika varmasti emme sitä siitä jälkimmäiseltä saa.

Olimme vuorossa kuudentena, mikä sopi paremmin kuin hyvin. Mieluiten olen ensimmäisten joukossa, mutta en ensimmäisenä, koska inhoan sitä odottamista, kun jännitän niin perkuleesti koko ajan. Lämpöä oli kyllä aivan liikaa, mutta kyllä siinä varjossa odotellessa pärjäsi. Lunalla oli päällä kylmä kylpytakki (kotona kasteltu ja heitetty kylmälaukkuun kylmäkallen kanssa). Hieman siinä mietin että mitäköhän tästä tulee, kun herkkuna mukana minulla oli taas vain kuivia nappuloita (koska Luna keulii paremmilla nameilla), mutta riittivätkö ne tällä helteellä siihen että neiti jaksaa yrittää koko radan. Siihen päälle vielä se valeraskaus, vaikka normaalisti Luna ei sitä sen kummemmin oireile. Tissit kyllä roikkuvat.

Lopulta lähdimme radalle. Videon kuvasi Johanna Malmberg.

Heti alkuun Luna oli hieman keulimassa ja ensimmäisellä kyltillä oli menossa kiertämään kyltin, mutta sain herätettyä neidin ja ohjattua kiertämään minut. Sitten päästiin pitkä pätkä hyvin, mitä nyt välillä oli pientä keulimista, mutta muuten tehtiin tarkasti. Molemmat käännös oikealle -käännöksessä Luna ei kääntynyt niin tiukasti kuin normaalisti ja joutui täten selkäni taakse. Taisin itsekin ottaa sivuaskeleen jotta neiti pääsi takaisin oikealle puolelle. Tästä tuli yllättäen vain -1p (tvä). Tästä jatkettiin taas hienosti, kunnes tuli kyltti 14 (täyskäännös oikealla koira oikealla), mikä oli tämän radan pelottavin. Jos olosuhteet on huonot (kuuma, väsymys, palkkaamattomuus, yms) se näkyy Lunalla ensimmäisenä oikeanpuolen käännöksissä oikealle. Joko niitä ei tehdä ollenkaan tai ne on todella laajoja käännöksiä. Mutta tällä kertaa liike sujui muuten ihan hyvin, mutta Luna kääntyi ehkä liiankin tiukasti ja osui minua oikeaan jalkaan. Tästä tuli -1p (kontr) ja matka jatkui. Tuplatäyskäännöksen jälkeen tultiin peruuttamaan, jossa Luna lähti muuten hienosti, mutta sieltä tuli yksi kovaääninen haukahdus. Hieman jäin myös miettimään peruutusmatkan pituutta, mutta koska Luna oli jo pysähtynyt, en voinut muuta kuin kutsua neidin takaisin vierelle. Seuraava oikeanpuolen käännös oikealle oli tosi hyvä. Sitten viimeisellä kyltillä (istu-askel seiso -2 askelta istu – 3 askelta maahan), Luna taas keuli ja en saanut sitä pysähtymään ja istumaan ennen kuin olin jo kyltin kohdalla. Seisominen ja istuminen meni suht hyvin, istuminen oli ehkä pikkiriikkisen vino. Mutta maahanmenossa sitten sitä vinoutta olikin jo reilusti. Siinä sitten on kiva yrittää arvioida onko se yli vai alle 45 astetta vino ja miltä se mahtaa näyttää sieltä tuomarin paikalta. Minusta oltiin ehkä just siinä 45 asteessa. Totesin vaan että perkule ja jatkettiin matkaa maaliin. Tästä tulikin sitten -1p ov (liike aloitettiin kyltin vierestä), sekä vain -1p (vino).

Täten meille jäi 96p ja saimme viimeisen puuttuvan valiotuloksen!

Tätähän en tietysti tiennyt ennen kuin 15 minuutin päästä, kun tulokset tultiin kirjaamaan tulostaululle. Tiesin itsekin, että mitään isoa virhettä siellä ei tullut, mutta ajattelin että -3p olisi tullut niistä lopun vinouksista ja siitä yhdessä oikealle käännöksestä.

Siinä sitten odotettiin viimeisten kisailijoiden suoritukset. Ilmoitin jo, että koska saatiin puuttuva tulos, niin en jää sille toiselle radalle, enkä myöskään osallistu torstain kisoihin vaan lähdemme jatkamaan kesälomaamme saaristoon. En kokenut järkeväksi jäädä seisomaan sinne helteeseen, kun saimme jo sen mitä tulimme hakemaan.

Joten ennen muiden seuraavaa rataantutustumista, palkittiin meidät valioruusukkeella ja otettiin valokuvat, jonka jälkeen me lähdimme Mustin ja Mirrin kautta kotia tekemään valioilmoitusta kenneliittoon.

Sijoituksille ei kumminkaan päästy. Taisimme olle 5. sijalla.