Junnusertin metsästystä

Kouvola KV

Junnusertien metsästys jatkui Kouvolasta. Tuomarina oli aivan vieras Faarup Helle (Tanska), josta ei löytynyt oikein mitään tietoa mistään. Joten lähdettiin hieman sokkona sotaan. Bordercollieita oli ilmoitettu 19 kappaletta, joista junnunarttuja oli 8 kappaletta. Bortsuja ennen oli iso joukko shelttejä ja tuomari käytti kyllä oman aikansa arvosteluun, ollen suunnitelluista aikatauluista reilusti myöhässä.

Onneksi löysimme hyvän paikan leirille läheltä kehää, mutta ison kyltin varjosta. Vieressä oli yksi mustavalkoinen sheltti ja Patukat olivat selvästi sitä mieltä, että se on yksi bordercollieista.

Sheltit tuntuivat saavan ihan hyviä tuloksia ja ERIä ja SA:ta jaettiin todella monelle. Sitten alkoivat bordercolliet, jonka jälkeen punainen lappunen oli harvinaisuus. Ja vielä harvinaisempi oli SA. Hieman siinä seuratessakin jäi epäselväksi, mikä on se tyyppi mistä tämä tuomari pitää. Hampaita hän katsoi purennan verran ja selkeästi osasi arvostella junnun junnuna.

Joten tuloksilla ei tällä kertaa loistettu. Positiivista oli, että Geisha pysyi yksilöliikkeen (kolmion) todella hienosti ravissa!

Geisha – JUN-EH

Feminine young girl with nice expression. Good bite. Strong muzzle and underjaw. Elegant neck. Enough forechest for her age. Need a stronger topline. Too tucked up. Nice bone. A bit flat on feet. Long muscular thigh. Moves with a good drive as a young lady. Very nice temperament.

Kismet – JUN-ERI, JUK3

Young feminine girl, nice expression. Good eyes and ears. Strong bite and underjaw. Elegant neck. Good topline for her age. Enough forechest for age. Strong bone. A bit flat on foot. Long muscular thigh. Strong hocks. Moves ok for her age. Very nice temperament.

Lara – VAL-ERI2, VAK2

5 years old, feminine with a nice expression. Well developed underjaw. Elegant neck. Strong topline. Enough forechest. Strong bone. A bit flat on forefeet. Long broad very muscular thigh. Nice strong hocks. Is a bit tucked up when she moves. Moves with a good drive. Very nice temperament.

Seuraavana päivänä oli vuorossa Heinola ja tuomari Holm Larnemaa Marianne. Meillä alunperin piti olla Elena Oikkonen, mutta vajaa viikkoa ennen näyttelyä tuli vaihdos. Harmi sinällään, kun Oikkonen on tykännyt Larasta, joten todennäköisyys, että hän olisi tykännyt pennuista olisi ollut suurempi. 

Bordercollieita oli ilmoitettu 15 kappaletta ja näistä 5 oli junnunarttuja. Edellisenä päivänä saimme jo kuulla elokuun alussa kyseisellä tuomarilla käyneiltä bc-porukoilta, että tälle tuomarille ei tarvitse mennä uudelleen. On erittäin tiukka ja tarkka hampaista. Ja kuulemma on aika ailahtelevainen sekä arvosteluissa. Myös tuomarin päivän hyvän tai huonontuulisuus näkyy ulospäin.

Hieman siinä taas mietitytti, että kannattaako sitä edes lähteä, mutta totesin että otetaan se sitten harjoituksena, jos muuten tuomari ei tykkäisi.

Joten taas aamulla pakattiin kimpsut ja kampsut autoon ja lähdettiin ajelemaan. Täytyy sanoa, että tässä kun on nyt roudannut näitä tavaroita edes takaisin, niin kohta kyllä kaivan Milopetin kärryt autotallin takaosasta esille. Ne on muuten hyvät kärryt, mutta ne on se ensimmäinen versio niistä, jossa on paksut ja leveät renkaat mitkä pitää ihan hirveää ääntä. Tai sitten hankin sellaiset kunnolliset isot ”kaljakärryt”.

Mutta siis jälleen kerran kannettiin tavarat kehänreunalle. Sheltit olivat taas ennen bordercollieita ja tuomari kyllä antoi ERIäkin, mutta reilusti tuli EH:ta ja oli siellä aika monta pelkkää H:takin. Ja shelteillä tuomari katsoi päitä todella pitkään ja erikulmista. Kun systeri kävi sitten kyselemässä joltakulta kehän toisessa laidassa, niin siellä todettiin että hampaita se taitaa katsoa eri kulmista.

Liikuttaa tämä tuomari tykkäsi, moni shelteistäkin liikkui vähintään pari kertaa ympäri ja samaten kun bordercollieurokset alkoivat, juoksivat nekin aina sen pari kierrosta putkeen. Minusta tuomari ei tutkinut näiden urosten hammaskalustoa niin tarkkaan kuin mitä se teki shelteillä. Uroksia ei ollut kuin kolme kappaletta, joten melko nopeasti pääsimme patukoiden kanssa kehään. Lähdimme tietysti ensin yhdessä ympäri. Kerkesin siinä jo mielessäni taputella, kun Geisha pääasiassa pysyi ravissa kierroksen ajan. Ensimmäisenä juossut stoppasi yhden kierroksen jälkeen, jolloin tuomari käski uudelle kierrokselle. Lähdimme taas liikkeelle. Geisha edelleen pysyi jotenkuten ravissa. Ryhmän ensimmäisen pysähtyi taas kierroksen jälkeen, jolloin tuomari jo hieman ärähti, että nyt ihan oikeasti, teillä on työkoiria jolloin yksi kierros ei riitä, nyt liikkeelle. Joten taas juostiin, eikä se Geisha enää oikein pysynyt siinä ravissa. Minusta tuomari olisi toki voinut kertoa heti siinä kehän alussa, että juoskaa useampi kierros ympäri, koska todella usein juostaan vain se yksi kierros.

Yksilöarvostelussa sitten nähtiin taas tuomarin kanta, kun EH:ta tuli EHn perään. Mielessäni ajattelin, että olisin ihan tyytyväinen siihen erittäin hyvään. Menimme yksilöarvosteluun ja tällä kertaa yritin pitää huolen siitä, että seisotan Geishaa kunnolla, kun heti tulee sanomista ylälinjasta jos neiti seisoi itsenäisesti.

Tuomari tuli katsomaan ja kurkkasi suuhun ja vilkaisi sivuhampaat. Mutta tämä ei kestänyt muutamaa sekuntia kauempaa, joten en nyt väittäisi ainakaan kovin tarkaksi hampaista. Siitä lähdimme tuomarin käskystä ympyrälle. Geisha on nyt selvästi hienosti tajunnut sen ravissa pysymisen yksilökehässä. Ryhmäkehässä sitten vaan se kiihtymys ottaa vallan. Mutta menimme siis hienon ympyrän, mitä nyt pari kertaa meinasi neiti siirtyä laukalle, mutta pieni himmaus hihnasta sai sen pudottamaan vauhdin takaisin raville.

Sitten tuomari pyysi vielä juoksemaan edestakaisin, mitä se ei ollut tehnyt edeltävien junnunarttujen kanssa. Tämä yllätti systerinkin, joka oli siirtynyt Kismetin kanssa kehän kulmaan odottamaan ajatellen olevansa siellä vähiten häiriöksi. Ja sitten me juostiin tietysti juuri sitä kulmaa kohti. Onneksi olen paljon harjoitellut Geishan kanssa juuri Kismettiä kohti (tai sen perässä) juoksemista, joten tämä onneksi sujui hyvin. Takaisin menossa sitten tuli pieni kiihdytys alkuun, mutta loppumatka mentiin taas ravaten.

Hieman kerkesin jo elättelemään toiveita, että ehkä voitaisiin saada jopa se ERI sieltä, mutta ei, EH:n punainen nousi. Mutta ei se mitään, ihan kelpaa sekin tältä tuomarilta. Viimeinen junnunarttu sitten sai ryhmän ainoan ERIn.

Anteeksi, voisimmeko puhua pallosta? - Lara

Kilpailuluokassa ERIn saanut meni tietysti ensimmäiseksi ja me muut EH:t seisotimme junnuja rivissä. Tuomari osoitti Geishan kakkospaikalle ja Kismetin kolmoseksi, jonka jälkeen taas juostiin. Menimme mielestäni ihan hyvin ravissa alkuun, mutta puolessavälissä kierrosta takana tapahtui jotain, mikä sai Geishan kierrokset hyppäämään. Sain melko nopeasti pahimmat kierrokset alaspäin, mutta loppukierros ei enää ollut niin nättiä ravia. Tästä huolimatta tuomari piti järjestyksen, eli Geisha oli 2. ja Kismet 3.

Geisha – JUN-EH, JUK2

11 kk luustoltaan heiveröinen. Kehittymätön runko. Lisäksi esiintyy turhan hoikkana. Ylälinja on oikea. Hyvä ilmeinen pää. Erinomainen kaula. Hieman ulkokierteisen käpälät. Liikkuu oikein ja oikeassa asennossa, mutta saa voimistua kaikin tavoin.

Kismet – JUN-EH, JUK3

11 kk feminiinen kevyt runko. Vielä kovin kehittymätön rintakehä. Hyvä ylälinja, mutta saa laskeutua kulmauksilleen. Oikea ilmeinen pää. Hyvä karva. Liikkuu vaivatta.

Lara – VAL-ERI2, VAK2, SA, PN4

Hyvin rakentunut, tasapainoinen, hieman sirompi rakenteinen tyypiltään. Kokonaisuuteen sopiva pää. Hyvä kaula, runko ja raajat. Liikkuu vaivatta.

Naureskeltiin, kun Geisha sai kommentin, että ”hoikassa kunnossa”. Joo, kyllä se on, mutta ollaan tässä just todettu, että Kismetin ruoka-annosta pitää lisätä. Kismetillä oli 11 kuukauden punnituksessa painoa 13,6kg, mikä on ihan vähän enemmän kuin Laralla. Ja Kismet on aika reilusti isompi. Toki, jos kokoa katsoo, niin Geisha ja Larahan ovat samankokoiset ja Geishalla on painoa 11,9kg eli kyllä sekin tulee nyt taas saamaan extraruokaa.

Mutta seuraavaksi lähdetään kokeilemaan onnea Forssaan, jossa sielläkin on tullut tuomarinmuutos.

Takana metsässä on kauris.

Kävimme myös viettämässä meidän viimeisen kesälomaviikon (tai tarkalleen sunnuntaista perjantaihin) vaunulla. Hyvin huomasi, että porukat ovat vähentyneet, kun kauriit taas pyörivät alueella. 

Lappeenranta rn 13.8.2022

Patukoita tuli ilmoitettua vähän joka suuntaan näyttelyyn niiden junnusertien toivossa. 13.8. oli vuorossa Lappeenranta. Täytyy myöntää, että kyllä sitä hieman tuli mielessä kirottua kun kello soi kuudelta lauantaiaamuna ja 2,5 tuntia oli ajomatkaa edessäpäin. Pohdimme kyllä Lappeenrannan ja parin muun näyttelyn välillä, mutta päädyimme tuomarin takia Lappeenrantaan. Tarja Löfman oli tykännyt Larasta nuorena ja ei yleensä tarkista kuin purennan, niin totesimme sen olevan meille paras valinta.

Bordercollieita oli ilmoitettu 23 kappaletta. Tämä oli myös ensimmäinen virallinen näyttely, jossa Geisha ja Kismet olivat yhdessä. Olimme kyllä pari-kolme kertaa viikossa käyneet lähikentällä treenaamassa hieman vaihtelevalla menestyksellä. Systeri totesi, että jos tämän näyttelyn tavoitteeksi laittaisi sen kehässä pysymisen. Totesin, että jos Kismet vetää systerin pois kehästä, niin Geisha varmaan lähtee perässä. :’D Ne kun juoksevat alkuun peräkkäin.

Näyttelypaikka oli Lappeenrannan raviradalla. Kismet joka normaalisti on melko äänekäs, oli yllättävänkin hiljaa vaikka osa muista koirista rähisi toisilleen. Se varmaan kauhistui mihin villiin länteen hänet tuotiin.

Olimme paikalla hyvissä ajoin, jotta patukat kerkesivät kuluttamaan pahimmat energiat ympäristön ihmettelyyn.

Junnunarttuja oli patukoiden lisäksi neljä kappaletta, kaksi edessä ja kaksi takana. Alkuseisotuksen jälkeen kävikin meidän kannalta paras tilanne, kun tuomari laittoi meidät juoksemaan kahdessa ryhmässä. Ja pisti jonon poikki tietenkin Geishan ja Kismetin välistä. Eli Kismet juoksi ensimmäisen ryhmän viimeisenä (mikä Kismetille yleensä sopii paremmin, koska se kulkee tällä hetkellä todennäköisesti paremmin toisen imussa kuin edessä). Geisha sitten pääsi oman ryhmänsä ensimmäisenä. Kun lähdin pikkuGn kanssa liikkeelle, kuulin tuomarin käskevän lisätä vauhtia. No, myönnettävä on että en uskaltanut aivan täysiä juosta, koska tiesin neidin vaihtavan laukalle, mutta pääsimme yllättävän hyvin ympyrän suurimmaksi osaksi ravissa. Ja jopa niin vauhdilla, että juoksimme melkein meidän perässä tulleet kiinni. Tässä vaiheessa hieman himmailin, kun näin että Geisha alkoi kiihtymään edessä liikkuvista. Mutta pääsimme ensimmäisen haasteen ohi!

Siirryimme sitten omalle paikalle odottamaan vuoroa. Kismetin vuoro oli ennen meitä ja ensikertalainen esiintyi hienosti ja liikkui minusta melko rauhallisesti ravissa. Kismet sai hienosti ERIn, jonka jälkeen menin Geishan kanssa vuorostani kehään. PikkuG seisoi nätisti paikoillaan, mitä nyt tuomari hieman naureskeli neidin ”tosikko” ilmeelle. Tuomari tutki minusta todella nopeaan G:n ja siirtyi pöydän taakse. Siinä sitten odoteltiinkin hetki, ennen kuin tuomari käski liikkumaan edes takaisin. Hieman jännittyneenä tein pienen ympyrän ja lähdin liikkeelle. Verrattuna edelliseen kertaan, nyt pysyttiin minusta todella hyvin ravissa kumpaakin suuntaan. Ympyrälle lähtiessäni tuomari huikkasi pöydän takaa, että nyt juokset sitten TÄYSIÄ. No, minä juoksin sitten niin lähes niin kovaa kuin pehmeässä maastossa uskalsin. Geisha pysyi yllättävän hyvin ravissa, kyllä se siinä laukallekin yritti, mutta sain sen omasta mielestä laskettua takaisin raviin.

Pysähdyimme takaisin loppuseisontaan ja olin tyytyväinen kuin sieltä se erinomainen nousi. Menimme hetkeksi leiripaikalle odottamaan kahden viimeisen junnun arviointia. Lopulta neljä kuudesta junnusta sai ERIn ja kilpailuluokka sai alkaa. Ensimmäinen juoksuosuus meni siedettävästi.
Tuomari siirsi meidät kakkospaikalle, Kismet oli kolmantena. Tuomari antoi SA:t kolmelle ensimmäiselle ja totesi systerille, että sen pitää sitten juosta kunnolla seuraavalla kierroksella. Mutta koska luokkaykkösellä oli sekä junnu- että normisertit kasassa, tuli Geishalle ensimmäinen junnuserti!

Kismetin arvostelu:

10 kk vanha erinomaisen tyyppinen feminiininen juniori. Hyvä purenta ja pigmentti. Kevytlinjainen pää ja otsapenger voisi olla selvempi. Hyvä kaulanpituus. Vielä kovin tyhjä eturinta ja kevyt rintakehä. Riittävät kulmaukset. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja asenteella. Laadukas karva ja mukava käytös.

Geishan arvostelu:

11 kk vanha erinomaisen tyyppinen, mutta vielä kovin kevytrunkoinen narttu. Hyvä purenta. lupaavanmallinen pää. Hyvä kaulanpituus ja rungon mittasuhteet. Hyvin kulmautunut. Erinomainen pitkä lantio. Upeat liikkeet, joissa hyvä ulottuvuus.

Tässä vaiheessa totesin, että eipä tullut turhaan ajettua Lappeenrantaan asti. Odotimme sitten valiokehän alkamista. Laralle ei laitettu mitään hirveitä suoriutumispaineita, koska mammakoira oli aikalailla turkiton ja se turkki mitä oli jäljellä osoitti vähän joka suuntaan. Hieman siinä pohdittiin, että mitä tehdään jos Lara kumminkin saa sen SA:n, koska sitten meillä on kaikki kolme koiraa paras narttu-kehässä. Aika epätodennäköistä se oli, varsinkin kun muut valiot olivat turkissaan, mutta systeri kumminkin kävi kyselemässä lähellä olevilta ihmisiltä ja löysikin sitten jonkun joka pystyi tarvittaessa esittämään Laran.

Lara esiintyi normaalin tapaansa erittäin tottuneesti. Ensimmäisellä juoksukierroksella häntä meinasi nousta turhan korkealle, mutta yksilöliikkeissä se pysyi sitten hienosti alhaalla. Tuomari oli kommentoinut, että tässä taitaa olla sitten äitikoira, että pennuilla ja Laralla on selkeä yhdennäköisyys.

Laran arvostelu:

5-v erinomaisen tyyppinen feminiininen narttu. Hyvä purenta. Hieman kapealinjainen pää. Hyvät kulmaukset. Oikeanpituinen, hieman kevyt rintakehä. Hyvä ylälinja ja lantion asento. Liikkuu erinomaisella askelpituudella ja oikealla asenteella

Tuomarin maku oli pysynyt samana, se edelleen tykkäsi Larasta, näköjään myös ilman turkkia ja sijoittikin Laran valioiden ensimmäiseksi – tietysti SA:n kera. Joten siinä tulikin sitten kiire vipata Lara toiselle esittäjälle, etsiä Kismetille toinen näyttelyhihna ja sitten lähdettiin kaikkien kolmen kanssa paras narttu kehään. Tässä kehässä sitten Geisha ei pysynyt ravissa oikeastaan ollenkaan. Yritin pitää toki sen kovan vauhdin, mistä tuomari selvästi piti vaikka liike ei siinä ravissa meinannut pysyäkään. Kerkesin juoksukierrosten jälkeen jo ajattelemaan, että no, sitä junnusertiä me tultiin hakemaan niin ei haittaa ettei nyt enää oikein liike suju. Mutta tuomari sitten kumminkin osoitti sekä junnuluokan ykköstä että meitä sekä Laraa ja valioiden kakkosta jatkoon. Sitten piti vielä juosta ympäri. En yhtään yllättynyt ettei se onnistunut tälläkään kierroksella, luulen että alkoi Geisha olla väsynyt, joten ei se sitten jaksanut keskittyä vaan rynni vaan eteenpäin. Ei-niin-yllättäen tuomari sitten laittoi meidän neljännelle sijalle. Tässä vaiheessa tajusin, juuri hetki ennen kuin systeri sen kehän reunalta sanoi, että koska sijalla 1 ja 2 oli valiot ja kolmantena oli junnu, jolla oli jo sertit kasassa, niin Geishalle tulisi myös normi SERT!

Koska Serti tuli Geishalle, tarkoitti tämä vielä Vara-Sertin jakoa sijoittuneiden ulkopuolelle. Eli Kismet ja loput kaksi koiraa palasivat kehään ja lähtivät liikkeelle. Nyt systeri otti tuomarin sanoista vaarin ja lähti Kismetin kanssa vauhdilla liikkeelle. Ne kaksi muuta koirakkoa eivät kunnolla kerenneet edes juoksemista aloittaa, kun systeri oli tehnyt jo kierroksen ja tuomari ojensi varasertin heille.

Tässä vaiheessa oikeastaan tajuttiin, että pahus, sehän oli Lara joka sijoitettiin narttujen ensimmäiseksi. Joten minulle vaan työnnettiin Kismetin hihna ja systeri lähti vielä Laran kanssa Rop-kehään, josta tuloksena oli sitten VSP. Tuomari oli siinä kommentoinut lopuksi Laran karvattomuutta, mutta kuulemma siitä huolimatta hän tykkäsi hirveästi sekä Larasta että sen pennuista.

Eli kaikki saivat jotain, Geisha junnusertin ja sertin, Kismet vara-sertin ja Lara vsp:n. Ei ollut ollenkaan turha reissu, aivan päinvastainen lopputulos kuin oletettiin hakevamme.

Kismet, Lara, Geisha

Magical Joy Ain't She Fabulous "Geisha" - Jun-Eri, Juk2, SA, PN4, JUN-SERT, SERT

Magical Joy Ain't She Awesome "Kismet" - Jun-Eri, Juk3, SA, VARA-SERT

Viva La Tia Revolution "Lara" - Val-Eri, Vak1, SA, PN1, VSP

ps. Geishan betonivesikuppi on pysynyt pystyssä ainakin näiden kolmen testipäivän ajan.

Tee-se-itse betoninen vesikuppiteline

Toivottavasti muillakin on junnukoiria, joista on erittäin kivaa yksin jäädessään kaadella vesikippoja. Nimittäin Geisha on sellainen. Olen nyt kokeillut oikeastaan kaikki kupit mitä meiltä löytyy, niin tavalliset metalliset kipot, muoviset spanielikupit, painavan keraamisen spanielikupin, matalan pyöreäreunaisen kupin ja olikohan vielä muita… mutta kaikki Geisha on kaatanut ja alkanut leikkimään niillä. Hieman pelottaa, että missä vaiheessa tuo meidän laminaatti sanoo itsensä irti, kun joutuu kestämään kipollisen vettä monta kertaa viikossa. On siellä kyllä matto ja kasa pyyhkeitä imemässä sitä vettä, mutta kumminkin.

Jossain vaiheessa itselle tuli mieleen, että on olemassa niitä painavia betonisia kuppitelineitä. Netissä hinnat vaihtelivat valmistajasta riippuen 50 eurosta melkein jopa 90 euroon. Pikkasen ne olivat tällä hetkellä oman budjetin ulkopuolella (varsinkin kun juuri meni yllättäen 600 euroa auton jarruhuoltoon). Joten aloin uudelleen miettimään ja googlettelemaan ja totesin, että pääsen paljon halvemmalla jos yritän tehdä telineen itse. 20kg betonipussi maksaa alle 10 euroa, mutta totesin etten kyllä niin paljoa tarvitse. K-raudasta löytyi sitten 5kg askartelubetonipussi. Hintaa tällä oli jo 15 euroa, mutta se oli vähemmän pölyävää.

Tarvikkeet

5kg askartelubetonia
ruokaöljyä
0,7-1 litraa vettä
muotit (minulla oli tässä muovinen karkkirasia ulkomuottina ja se vesikippo sisämuottina)

Missään pussissa ei ollut arviota, minkälainen määrä siitä yhdestä pussista tulee. Myyjä oli sitä mieltä, että hyvin riittää ja jäisi vielä ylikin. Joten ensin sekoittelin ohjeen mukaan puolet pussista pieneen määrään vettä. Öljysin karkkirasian sisäpuolen ruokaöljyllä, jonka jälkeen kaadoin betonin ulkomuottiin vain todetakseni etteihän se riittänyt kuin pohjalle. Öljysin metallikupin ja laitoin sen betonin päälle. Sekoitin puolesta vielä puolet ja yritin änkeä sitä metallikupin ja karkkirasian väliin. Mutta ei tämäkään riittänyt, joten kaadoin sitten loppupussin ämpäriin ja sekoitin. Tähän viimeiseen erään lorahti vettä vähän enemmän, joten se jäi melko löysäksi, mutta kaadoin sen kumminkin muottiin.

Tämän jälkeen siirsin rasian keittiön pöydälle kuivamaan. Laitoin metallikuppiin pari isoa kiveä pitämään sitä paikoillaan ja muovipussin sitten koko hökötyksen päälle. Suihkepullolla kastelin sementtiä aamuin illoin.

Kahden päivän jälkeen uskalsin irrottaa metallikupin. Hieman jouduin työstämään irrottamisen kanssa, koska betoni oli valunut kupin yläreunoille, mutta kyllä se siitä lopulta irtosi. Sain vielä betonin irti siitä itse metallikupistakin.

Kolmen päivän jälkeen irrotin pohjamuotin. Sitäkin jouduin hieman pohtimaan, että miten saan betonin ulos, mutta hieman kun rasiaa käänteli ja kopautteli reunoille, valahti betoni lopulta kiltisti ulos.

Jätin edelleen betonin kuivumaan ja seuraavana päivänä sitten otin Mastonin pronssinvärisen spraymaalin ja takapihalla vedin ensimmäisen maalikerroksen päälle. Toki hieman hioin ensin hiekkapaperilla yläreunaa, joka oli kostean betonin takia jäänyt röpelöiseksi.

Minulle on jotenkin hankala pitää spraypulloa saman etäisyyden päässä kohteesta koko aikaa, ja tälläkin kertaa huomasin pariin otteeseen pitäväni pulloa hirveän lähellä. Tämähän tekee sen, että maali lähtee valumaan, mitä sen taas ei pitäisi tehdä. Lopputulos oli kumminkin aivan tasainen pienistä valumisista huolimatta.

Maalarinteipillä tehty viivat

Maalin piti antaa sitten vielä kuivahtaa se vuorokausi, ennen kuin telineen uskalsi ottaa käyttöön. Laitoin ensin betonin pohjalle huopatossupalat, mutta totesin että kippo liikkuu niiden avulla meidän laminaattilattialla liian hyvin. Joten leikkasin sitten muovimatosta palasen betonin alle ja nyt se pysyy aika hyvin paikoillaan. Totuus toki selviää tässä parin päivän sisällä, pysyykö tämäkään viritys pystyssä.

Patukat 10kk

Niin se aika rientää ja team Patukat ovat saavuttaneet 10 kuukauden iän. Tämä tarkoittaa, että kohta tulee aika myös virallisille kuvauksille. Mihin tämä aika oikein rientää. Olin suunnitellut kuvauksia syyskuun loppupuolelle, laitoin jo kyselyä Vetsonille joukkotarkin järjestämiseksi. Systeri vie Kismetin vuositarkastukseen Toijalan Tiiulle, joka pennun leikkasikin. Toijala toki on vaihtanut työpaikkaa tässä välissä Urheilukoiraklinikalta Porvoon Aveciin. Heillä tosin oli virallisten tarkkien hinnat (sis. lonkat, kyynärät, polvet, olat, selkä) satasen kalliimmat kuin Vetsonilla, joten itse päädyin että yritän saada porukan kasaan Espooseen.

Geisha

Kismet

Vauhti pennuilla ei ole oikeastaan hidastunut, ehkä ennemminkin päinvastoin. Mutta onneksi osaavat sisällä välillä rauhoittuakin. Paino sanalla välillä, koska satunnaisesti siskokset innostuvat leikkimään keskenään. Ollaan sallittu pieni painiminen, mutta jos meinaa mennä juoksuksi, niin sitten leikki saa loppua siihen. 

Sisäsiisteys on onneksi edennyt. Kismetillähän toki ei ole ollut ongelmaa pitkään aikaan, mutta nyt on Geishakin kehittynyt. Meidän kesäloman jälkeen tuli pieni taantuma molemmille, Geisha taisi pissata sisälle pariin otteeseen ja Kismetkin kerran. Mutta tähän tosissaan saattoi vaikuttaa vaunulta kotiinpaluu. Pennut olivat tottuneet olemaan niin paljon ulkona, ettei tarvinnut miettiä pidättämistä vaan heti pääsi pissalle, kun siltä tuntui. Ja kotona se ei sitten ihan onnistunutkaan. Onhan meillä kyllä takapiha, mutta koirilla ei ole sinne vapaata pääsyä, kun ne tuppaa sitten haukkumaan kaikki aitojen toisella puolella liikkuvat ja syömään minun istutukset. Mutta kyllä ne pennut osaavat myös pidättää. Normaalisti meillä koirien yksinolo on suunnilleen kuutisen tuntia, nyt on pariin kertaan ollut jopa sen hieman reilu kahdeksan tuntia eikä siitä huolimatta ole vahinkoja tapahtunut sisälle. Uskalsimme vihdoin pestä keittiön ja eteisen käytävämatot ja laittaa ne paikoilleen. Katsotaan, joudutaanko tässä uudestaan mattopyykille.

Vaikka juoksuja ei ole ollut, alkaa pohjavillat irtoamaan.

Ensimmäiset juoksut edelleen antavat odotuttaa, ei niillä muuten mikään kiire olisi, mutta kun sanotaan, että nartuilla ne juoksujen hormonitoiminta kehittää sen virtsanpidätyskyvyn loppuun. Sitä tässä ehkä hieman kaivataan. Toki, toiveissa olisi myös se, että juoksut ajoittuvat niin etteivät pennut pudota karvojaan Messariin.

Yksinolojen aikaan Kismet on vielä aidalla erotettuna Geishasta ja Larasta. Pääasiassa sen takia, etteivät pennut innostu leikkimään liian rajusti, kun kukaan ei ole niitä vahtimassa. Ja varsinkin, kun meillä ei siinä eteisessä ollut sitä mattoa. Kismetin erottamisessa on toki se ongelma, että se lähtee helposti haukkumaan. Eritoten jos Geisha tekee jotain. Ei siskoksia voi toki koko loppuikää pitää erossa toisistaan yksinolojen aikoina (tai toki voi, mutta meneehän se hankalaksi), joten pitää sitä varmaan alkaa tässä kohta taas harjoitella.

Olemme viime aikoina käyneet aika ahkerasti näyttelytreeneissä sekä Tuusulassa, että Järvenpäässä. Geishalla on edelleen isoin ongelma muiden perässä liikkuminen ja ravi muuttuu nopeasti rynnimiseksi. Sitten kun ravissa pysytään, niin neiti liikkuu hienosti. Seisominen sujuu jo melko hyvin, mitä nyt Geisha  meinaa laittaa ns. tuomarin puoleisen jalan aina liian eteen. Olen sitten opettanut sitä käskystä korjaamaan jalkoja taaksepäin. Idea on jo selvä, mutta nyt neiti sitten vetää ne jalat aivan liian taakse. :’D Seuraavat näytelmät ovat elokuun puolessa välissä, joten yritetään siihen mennessä saada hieman esiintymistä kuntoon. Kismet on toki myös ilmoitettu näihin näyttelyihin, joten haastetta niissä tulee olemaan.

Kävimme myös paimenlauman kanssa Espoossa uusilla lenkkipoluilla. Mukana Vanilla ja Dalia

Luna oli töttöröö lenkin jälkeen

Mäntsälä KR

Geishan junioriluokan debyytti oli Mäntsälässä, tuomarina piti ensin olla Richard Kinsey Iso-Britanniasta, mutta siihen tulikin vaihdos ja tuomariksi tuli irlantilainen Carol Mulcahy. Yritimme hieman etsiskellä tietoa tästä tuomarista, mutta ainoat kommentit olivat yli seitsemän vuoden takaa, jolloin hänen todettiin olevan erittäin tarkka hampaista.

Tämä oli meidän kannalta huono uutinen, koska Geishalta puuttuu hampaita. Itseasiassa molemmilta pennuilta puuttuu, Kismetiltä yksi ja Geishalta useampi. Ne nyt onneksi ovat P-hampaita, eivätkä loista puuttumisellaan ellei niitä erikseen lähde kaivelemaan. Siinä kun on sekä huulta että kieltä edessä. Ja jos tuomari katsoo vain purennan, ei niiden hampaiden puuttumista edes huomaa. Mutta toki kun sanotaan, että tuomari on tarkka hampaista, oletus oli että hän sitten myös katsoo ne kunnolla. Joten lähdin hieman epäröivin mielin kohti Mäntsälää. Systeri kyllä totesi, että katsotaan ensin mitä tuomari tekee urosten kanssa, jos näyttää siltä, että se oikeasti tyyliin laskee hampaat, niin pitää miettiä kannattaako pikkuneidin kanssa edes mennä kehään.

Kehät olivat tällä kertaa paljon isommat kuin mitä Helsingissä viimeksi. Kävin liikuttamassa neitiä kehässä ja yksikseen se liikkui kyllä todella hyvin. Mutta edelleen on ongelmia, kun joudutaan juosta jonkun perässä. Ja junnunartuissa oli tietenkin sitten 7 muuta Geishan lisäksi. Ja pikkuneiti oli suunnilleen keskellä.

Urosten alkaessa saimme todeta, että kyllä se tuomari sinne suuhun katsoo tarkemmin kuin pelkän purennan. Mutta katselin, että se lopputarkastus oli loppupeleissä melko nopea ja näytti että siinä olisi enemmän katsottu syvemmälle suuhun. Joten totesin, että kyllä me mennään Geishan kanssa kehään. Haetaan sitten vaikka vaan kokemusta, jos tuomari huomaa hammaspuutokset ja sakottaa niistä reilusti.

Urosten loppuessa alkoivat junnunartut. Geishalta onneksi on loppunut se muiden koirien luo rynniminen, joten pystyimme hienosti seisomaan rivissä muiden vanhempien junnunarttujen kanssa. Kun lähdimme puolitetussa ryhmässä ympäri, kävi vähän kuten arvasin, että Geisha lähti niin vauhdilla, että ravissahan ei pysytty. Välillä juostiin jopa vain takajalat maassa. Oli siellä pätkiä ihan hyvääkin, mutta nyt täytyy myöntää, että oli melko vähän.

Tuomari halusi kaikki koirat pitää koko ajan kehässä, joten siinä me sitten kehässä seisoskeltiin ja odoteltiin ensin omaa vuoroa. Kuudentena pääsimme tuomarin kopeloitavaksi. Voin sanoa, että pidätin henkeä, kun tuomari tuli luokse ja ensimmäisenä tietenkin katsoi pään ja sen jälkeen alkoi kurkkimaan suuhun. Se tuntui katsovan purukalusta hirveän pitkään (vaikka varmaan tosiasiassa ei katsonut yhtään sen pidempään kuin muillakaan). Mutta olin sen muutaman sekunnin aikana varma, että se näki puutokset. Sitten mitään sanomatta tuomari siirtyi tutkimaan loppu kroppaa. Tutkimisen jälkeen tuomari laittoi juoksemaan edestakaisin. No, sehän mentiin taas aika reilulla vedolla. Joten tuomari laittoi juoksemaan uudelleen. Toisella yrityksellä pääsimme poispäin hyvin, mutta takaisin tullessa taas iski veto päälle.

Olin jo muita seuraessa huomannut, että tuomari laittaa ne koirat juoksemaan vielä ympyrän, jotka olisivat mahdollisesti saamassa ERIn. Joten en yllättynyt, että meidät pyydettiin takaisin seisontaan edestakaisin juoksun jälkeen. Toki, en tiennyt oliko syy hampaat vai liikkuminen vai molemmat. Seuraava minuutti oli sitten piinaava, kun oikeasti mahdollisuus oli varmaankin kaikki hylystä ylöspäin.

Joten voinen sanoa, että huokaisin helpotuksesta, kun sininen lappu nousi ja kehäsihteeri huusi erittäin hyvän. Eihän se toki ollut se ERInomainen, mutta paljon parempi kuin pelkäämäni mahdollinen hylky.

Toisekseen, kahdeksasta junnunartusta 2 sai ERIn ja loput EH:n. Mielessäni ajattelin, että tuomari ei tainnut huomata kumminkaan neidin hammaspuutoksia. Olisin ainakin kuvitellut, että arvosana olisi pudonnut reilummin. Palkintosijoille emme päässeet. Tuomarilla näytti olevan vähän tapa ottaa koirat siinä järjestyksessä kuin ne olivat. Eli kahden ERI-koiran jälkeen hän otti seuraavana olevat EH:n koirat.

Palasimme kehälaidalle, jossa sitten näin arvotelun:

” correct size correct head shape, correct ears, correct body proportions, not balanced on the move, not paying attention.”

Eli täten voidaan olettaa, että tuomari ei nähnyt (puuttuvia) hampaita. Luulisi siitä saavan maininnan arvosteluun. Muutenhan arvostelussa ei ole valittamista. Lisää liikkumistreeniä porukassa, niin eiköhän se tässä lähde sujumaan. Jäimme siinä vielä odottamaan sitten Laran valiokehää.

Geisha sai siinä uuden leikkikaverin isosta (ainakin Geishaan ja Laraan verrattuna isosta) junnu-uroksesta Aidanista (Voice Of My Soul Of Rainbow Landscape). Pikkuneiti sille ensi alkuun hieman irvisteli epäluuloisena, mutta heti kun päästiin haisteluvaiheeseen, olikin erittäin nopeasti leikit pystyssä.

Laran kehässä ei sitten ollut kuin kaksi valionarttua. Molemmat ottivat ERIn, mutta Lara sitten jäi toiseksi. Sai kyllä SA:n ja oli lopulta PN3.

Laran arvostelussa luki:

” Correct size, good head shape, correct dark eye, flity ears, correct length of neck, balanced bodyproportions, moved well.”

Hieman mietittiin, että mitä tuo ”flity ears” tarkoittaa. Ensin ajateltiin, että siinä on kirjoitusvirhe, mutta se on kirjoitettu muillekin aivan samalla tavalla. Toki, voihan se silti olla kirjoitettu väärin. Aavistus on että se viittaa jotenkin Laralla pystyihin korviin, mutta ota ja tiedä sitten.

Mutta koska tästä ei tullut sitä pelättyä hylkyä, niin uskaltanee tuon pikkuneidin viedä vielä uudelleenkin kehiin. Pitää vaan ottaa tuo ryhmässä juokseminen treeniin. Tuomari totesi junnunarttujen kehän jälkeen, että bordercollieiden kuuluu juosta, niitä ei saisi yrittää hidastaa (mitä meistä varmaan suurin osa teki, koska noh, junnuja.) Mutta eipä se hyvältä näytä se vetäminenkään.

 

Lara 5 vuotta!

 Aika vierii eteenpäin ja niin tuo Puolasta lennätetty mustavalkoinen täytti 5 vuotta 28.5. 

Kismet, Lara ja Geisha

Lara pääsi synttärilahjaksi viettämään  aikaa Touhun ja Temmellyksen Männikössä Geishan kanssa. Kismet ei vielä ole siinä pisteessä, että saisi vapaasti juosta ja riehua muiden kanssa. 

Enemmän Geisha tuntui ottavan ilon irti vapaana olemisesta. Pikkuneiti juoksi isoja ympyröitä Laran ja minun ympärillä, yrittäen välillä saada Laraa leikkimään. Kyllähän se mamma välillä innostui painimaan ja juoksemaan, mutta sitten hetken päästä se taas pisti pään pusikkoon ja alkoi laiduntamaan. Joten sattuneesta syystä suurin osa kuvista on Geishasta.