Hyvää pääsiäistä

Pitänee varmaan hieman harjoitella tätä kuvaamisen ajoittamista. Keksin ottaa pääsiäiskuvia oltuamme ensin muutaman tunnin puutarhatöissä ja näin kuvia jälkeenpäin katsoessa huomasin että Lunallahan oli korvat ja tassut aivan märät. Nyt tässä esiintyy puolimärkä cockeri pääsiäistipujen kanssa:

Ps. Lunan juoksut alkoivat viimein! Eihän niitä odoteltu kuin 2 kuukautta. Laitoin jo ensimmäisen koeilmon menemään ja näillä näkymin me korkataan AVO-luokka Riihimäellä 7.5. Meillä on treenit menneet viime aikoina todella hyvin joten ainakin tässä vaiheessa olen hyvillä mielin menossa kokeeseen. Ruutua pitää kerrata vielä kunnolla, mutta oikeastaan kaikista muista liikkeistä olen 80-100% varma. 

Miinuspuolena neidin juoksut alkoivat niin että jouduin perumaan tuon hieronnan. Luna vaikuttaa muutenkin hieman jumittavalta välillä ja olen muutenkin myöhässä sen säännöllisen hieronnan kanssa ja nyt sitten se menee ainakin sen muutaman viikon myöhäisemmäksi.

Mutta me lähdetään pääsiäisen viettoon vaunulle.

Kaukojen viilausta

Joskos nyt vihdoin jaksaisi kirjoittaa tokotreeneistäkin vaihteeksi.

Viimeisimmällä tunnilla kouluttaja-Jenni olikin yllättäen poissa ja hänen tilallaan oli PetBrosilta tuttu Oona. Hän kun avasi hallin oven Jennin sijasta olin tiesin nähneeni henkilön aikaisemmin, mutta en vain sillä sekunnilla saanut mieleeni että mistä. Kun Oona totesi meitä katsoen että täällähän on tuttuja olin enemmän otsa kurtussa aivot raksuttaen. Hän taisi minun ilmeestäni tajuta, että nyt en onnistunut yhdistämään häntä mihinkään, joten hän lisäsi vielä perään että ”PetBrosilta.” Siinä vaiheessa valo syttyi ja tajusin hänen olleen meillä uittajanakin pari kertaa. Me juostaan Lunan kanssa niin monessa paikassa että ei voi vaan enää yksinkertaisesti muistaa kaikkia. Tai sitten minulla on vaan erittäin huono muisti, kun muut tunnistaa kyllä meidät hyvin hieman pidemmänkin ajan jälkeen (esimerkiksi PetBrosilla taidettiin käydä tammikuussa viimeksi…) ja minä sitten siinä näytän varmaan tyhmältä yrittäen pohtia mistä minä nämä tunnen. :D

Mutta takaisin tokoon. Aloitettiin Oonan kanssa paikalla oloilla. Ne on Lunalla tunnin alussa vähän hankalat, kun neiti on niin fiiliksissä että päästään treenaamaan niin se ei malttaisi pysyä paikallaan. Sitten hankaluutta meille toi se, että teimme paikalla oloja pysyen kokoajan koiran vieressä. Tätä Luna ei ymmärrä ollenkaan. Meillä on ongelmia jo ihan perusasennossa pidempään pysymisessä jos palkkaa ei tipu tiheään tahtiin. Neiti jaksaa arviolta puoliminuuttia pysyä paikallaan sivulla, mutta jos palkkaa ei tule tai minä katselen muualle (esimerkiksi selittävää kouluttajaa) Luna siirtyy istumaan eteen. Luulen tytön hakevan tällä parempaa kontaktia.

Otimme ensin ihan käskytykset maahan ja heti perään yksitellen istumaan. Tässä Luna nousi ylös ilman käskyä, mutta luulen sen tosissaan hämänneen että en lähtenytkään siitä mihinkään.  Sitten otimme erilaisia häiriöitä, ensin kouluttaja kulki sinne tänne käskyttäen eri käskyjä ja toisella kierroksella heitti kapuloita muutaman metrin päähän koirista. Viimeisenä sitten rapisutettiin namipussia hieman kauempana.

Seuraavaksi otettiin kaukokäskyjä. Ensin piti näyttää meille helppo vaihto, joten otettiin ihan yksinkertaisesti maahan-istu-maahan vaihtoja. Näissä ei ollut ongelmaa. Siinä sanoin että meillä on viimeaikoina ollut hieman ongelmana se, että ollaan alettu treenaamaan maahan-seiso vaihtoja ja Luna nykyään tarjoaa aina ensimmäisenä seisomista. Oona kysyi että ollaanko tehty myös muita vaihtoja, johon totesin että ei. Olen jotenkin keskittynyt näihin jotka kokeissa on tulossa, ihan sen takia kun tiedän neidillä olevan kuunteluongemia. Toisin sanoen Luna ei voi tehdä väärin liikettä jos se ei osaa tehdä sen kuin oikein (eli teen pääasiassa vain maahan-istu, ettei käy niin että Luna päättäisikin kokeessa nousta seisomaan).  Kouluttaja oli kumminkin sitä mieltä että meidän kannattaisi kumminkin tehdä kaikkia vaihtoja, koska Luna ne osaa. Otimme siihen sitten istu-seiso-istu vaihtoja ja yleensä istu-seiso onnistui ihan hyvin. Enemmän ongelmaa tuottikin yllättäen seiso-istu, jolloin Luna kolmella vaihdolla neljästä vetäisi takamustaan hieman eteenpäin.

Kouluttaja suositteli Lunalla käyttämään takajalkatargettia treenatessa, koska se taitaa olla ainoa apu tässä tapauksessa kun ne tassut eivät kumminkaan siirtyneet mitään järkyttävää matkaa. Hän myös totesi että ei ole varma rokotettaisiinko kokeessa tuosta neidin siirtymisestä ja sanoi että jatko riippuu ihan siitä mihin minä haluan riman asettaa. Pisteiden menetys riippuu tietysti ihan tuomarista, mutta kuten olen aikaisemminkin täälläkin maininnut, me menetetään reilusti pisteitä seuraamisesta joten yritän muut liikkeen saada hiottua siihen pisteeseen että niistä olisi ihan realistista odottaa sitä 10. En nyt muista olenko täällä jo aikaisemmin pohtinut (ei ehkä pitäisi kirjoittaa myöhään illalla niin voisi aivot toimiakin), mutta se on käynyt mielessä että Lunan 2-polvi aiheuttaa meidän ongelman tässä liikkeessä. Koska se on lähes aina se neidin vasen takajalka joka liikkuu. Lunan osaa kyllä vaihtaa asentoa liikkumatta, mutta jos se jossain siirtymisessä (yleensä seisomaan noustessa) jää jotenkin huonoon asentoon ja neiti tietysti korjaa sen sillä pienellä liikkeellä? Yritän nyt tietysti korjata tuota liikettä, mutta jos se kaikesta huolimatta vielä myöhemminkin liikuttaa vain tuota huonomman polven omaavaa jalkaa niin alan pistää sitä sen polven syyksi.

Loppuun otimme vielä luoksetuloja houkutusten highway –tyylillä, eli maahan oli jätetty tavaroita namipussista noutokapulaan. Aloitimme Lunan kanssa ja täytyy sanoa että ensimmäinen luoksetulo oli kyllä erittäin epävarma, neiti nousi kyllä ylös käskystä, mutta tuli todella hitaasti luokse. Luna on luonteeltaan hieman sellainen että se oudoksuu kaikkea uutta. Joudun sitten houkuttelemaan hieman enemmän jotta Luna suostui nostamaan laukan. Tehtiin sama toiseen suuntaan ja vauhti oli nyt hieman parempi vaikka edelleenkään se ei ollut lähellä normaalia juoksuvauhtia.

 Muut tekivät vuorollaan luoksetulot ja pääsimme vielä viimeisenä tekemään pari toistoa lisää. Tällä kertaa Luna jo alkoi tajuta ettei niistä maassa olevista tavaroita tarvinnut välittää. Otin pari vauhtitoistoa, jossa toisella lähdinkin heti kutsun jälkeen juoksemaan karkuun. Pieni tauko ja viimeiseksi otin enemmän koemaisen suorituksen ja tällä yrityksellä vaikka alku oli hieman hidas (laukkasi kumminkin) niin parin metrin jälkeen meni korkeampi vaihde päälle ja vauhti kasvoi kunnolla.

Nähtiin aamulenkillä Lunan kanssa cockeripoika Dino. Poitsu oli oikein innostnut tyttökaveritsa mutta tunne ei ollut molemmin puolinen. Kun Luna oli ensin selvittänyt pojulla kumpi on pomo nii saattoi jo häntäkin hieman heilua. :D 

Palatessa hieman ajassa taaksepäin, edellisellä tunnilla meillä oli hyppynoudot aiheena ja alkuun Luna nouti ja hyppi umpiesteellä todella hyvin. Sitten vaihdoimme avoesteelle ja tapahtui jotain outoa, neiti ei suostunutkaan hyppäämään. Se kiersi esteen lähtiessä noutamaan ja ei myöskään hypännyt takaisin tullessa. Otin uudestaan ja tällä kertaa lähdössä sanoin hyppy-käskyn, jolloin menosuuntaan hypättiin, mutta takaisin päin taas kierrettiin. Luna näytti koko palautuksen siltä että neiti on hyppäämässä ja sitten juuri esteen kohdalla laitettiin jarrut päälle ja kierrettiin. Ja tätä tapahtui muutama kerta peräkkäin, kunnes sitten palautuksessa toistin hyppy-käskyä ja osoitin estettä. Systeri pohti että vaivaakohan neitiä sen polvi, jos se oli jonkun hypyn hypännyt huonosti ja polveen olisi sattunut, minkä takia se sitten alkoi varomaan. Luna ei kumminkaan ontunut siinä ollenkaan ja oli muuten ihan innoissaan tekemässä. Se nyt tietysti on ihan mahdollista että syy johtuu polvesta (tämä on muuten aika ahdistavaa/ärsyttävää omalla tavallaan kun ei voi olla varma johtuuko ongelma polvesta vai jostain muusta.) Mutta Luna kumminkin kotona taas hyppeli ihan normaalisti korkealle sängylle ja sohvalle…

Varasin neidille nyt ensi alkuun hierontaan ajan, koska se muutenkin olisi ajankohtainen. Tarkalleen ottaen tässä on nyt ollut pidempi väli kuin normaalisti tämän muuton takia. Aikaa varatessani huomasin ettei meidän vakkarihieroja enää löytynytkään Järvenpään Koirienhyvinvointikeskuksen sivuilta, joten varasinkin tällä kertaa ajan PetBrosin Valton Kaisalta, jonka luona kävimme lyhyessä puolentunnin hieronnassa tammikuussa. Kokemus oli positiivinen ja hän löysi jumeja paikoista joista edellinen hieroja ei koskaan edes maininnut, joten katsotaan mitä hän löytää tällä kertaa. 

Sitten ihan arkisiin asioihin. Haimme Lolan meille viikonlopuksi hoitoon. Vanhempi neiti oli perjantaina hieman ymmällään mihin hänet oikein tuotiin. Kyllähän Lola on uudessa asunnossa käynyt pari kertaa kun kokosimme tavaroita, mutta ei näin kokonaan kalustettuna. Ensimmäisen päivän jälkeen kun vanhemmalle neidille tuli selväksi missä löhötään, missä nukutaan ja mistä ruoka- ja vesikippo löytyy niin ei ollut enää ongelmaa.

"Et kai sä sitä kokonaan meinannut yksin syödä?"

Se on kiva että meillä on iso sohva, jotta Lola voi olla aivan kiinni.

Kävimme lauantaina seikkailemassa tuossa uudessa lähimetsässä systerin tultua töistä vaikka oli märkää ja vettä tuli taivaalta kuuroittain. Luna oli ihan innoissaan uusista poluista ja hajuista ja juoksikin kunnon siksakkia polun lähettyvillä. Harmittelin ettei paikalla ollut taipumuskoetuomaria, oli niin hienon näköistä se haku. Lola taas yritti pysytellä mahdollisimman paljon polulla ja satunnaisesti eksyi jonkun todella hyvän hajun perässä puolen metrin päähän polusta. Huonon sään positiivinen puoli oli se ettei siellä metsässä ollut oikeastaan muita. Yksi ihminen nähtiin kaukaa kahden kultaisennoutajan(?) kanssa. Noin tunnin samoamisen jälkeen laitettiin sauna päälle ensimmäistä kertaa. Koirat jäivät pesuhuoneeseen hetkeksi aikaa odottelemaan saunan lämpeämistä, koska emme nähneet järkevänä ensin pestä ja kuivata koiria ja sitten ottaa ne saunaan ja siitä uudestaan suihkuun. Kun sauna oli lopulta lämmennyt sen verran että siellä tarkeni, Lola kiipesi heti ylimmälle lauteelle ja pisti maate. Luna puolestaan meni pesuhuoneen kauimmaiseen nurkkaan makaamaan. Kun annoin nuoremman neidin pysytellä pesuhuoneessa itsekseen, ei mennyt varmaan viittäkään minuuttia kun punainen kuono ilmestyi saunaoven taakse. Ovi auki ja Lunakin kipusi lauteille. Ei tainnut olla kovin mukavaa märkänä maata pesuhuoneen lattialla. Heitettiin Lola suihkuun ensin kun se oli ollut paljon pidempään lämmittelemässä. Kun tuli Lunan vuoro niin nuorempi neiti olikin vaihteeksi sitä mieltä että hän ei tule saunasta pois. :D Taisi tietää joutuvansa suihkuun. Saunaillan jälkeen oli vielä turkin selvitys, mikä on melkein Lunan arvoasteikon pohjalla.

Ps. Lunan yksinolo on tehnyt tässä aikalailla täyskäännöksen. Neitihän ensimmäisenä maanantaina kiljui ja yritti monta tuntia kaivaa tietään eteisen oven läpi. Tiistaina Luna sai kaulaansa Adaptilin feromonipannan -> huuto jatkui, mutta siinä alkoi olla jo hiljaisia taukoja. Keskiviikkona sitten ei meinannut koko koiraa näkyä kamerassa enkä kertaakaan nähnyt neidin ulvovan. Nyt nämä loppupäivät ovat menneet rauhassa. Jos Luna on näkynyt kävelevän kamerassa, se on kävellyt rentona makkarista olkkariin tai toisinpäin.

En tiedä sattuiko panta oikeasti taas auttamaan vai rauhoittuiko Luna ihan itsestään. Pannasta on kyllä annettava sen verran noottia että Adaptil on uudistanut pantaa sitten kahden vuoden takaiseen. Aikaisemmin panta oli leveämpi ja harmaa erilaisella lukitussysteemillä, nyt tuo on kapea ja musta. Eikä tämä panta meinaa pysyä Lunan kaulassa sitten mitenkään. Panta löystyy itsekseen ja jos sitä ei tajua kiristää pitkin päivää, se jossain vaiheessa putoaa kaulasta. Nyt on ollut vielä onni mukana että panta on jokaisella kerralla pudonnut sisälle, mutta se voisi yhtä hyvin pudota ulos mummin käydessä Lunaa lenkittämässä eikä mummi varmaan edes huomaisi jos se tippuisi. Voi olla että tämä on vain huonoa tuuria ja meille on osunut maanantaikappale, mutta netistä löysin tietoa että tätä löystymisongelmaa on ollut tässä "uudessa" pannassa muillakin. Joten hieman epäilen enemmänkin olevan uuden pannan tyyppivika.

"No nii lähde jo, jotta voin alkaa tyhjentää näitä levitettyjä leluja."

Laitoin kumminkin reklamaatiota Orionille ja sainkin vastaukseksi heidän epäilevän kyseessä olevaen "vain" viallisen pannan. Laittavat postitse uuden tulemaan. Ajattelin että laitan tämän uuden pannan talteen myöhempää käyttöä varten ja yritän pitää tätä viallista nyt niin pitkään kun se vaan kaulassa pysyy. Sitten kun se katoaa niin se katoaa. Luulen kumminkin neidin jo sen verran kotiutuneen että panta ei pakosti olisi edes pakollinen. Meille sinällään olisi voinut olla järkevämpi se pistorasiaan laitettava haihdutin kun tarve ei ollutkaan tämän pidempi, mutta tuo panta vaan on meillä toiminut hyvin. 

Edelleenkään pantojen kuvaaminen cockerilla ei ole se helpoin tehtävä.Varsinkin kun se on kutistettu niin pieneksi, että se
meinaa jo kadota tohon kaulaan. 

Uudessa kodissa

Nyt alkaa olla muutto suunnilleen hoidettu alta ja elossa ollaan! Voin sanoa että se on aika väsyttävää puuhaa, varsinkin kun ohella käydään töissä ja Lunan treeneissä. Viime keskiviikkona jäätiin ensimmäisen kerran uudelle asunnolle yöksi. Neiti oli kulkenut asunnolla joka kerta kun mekin olimme siellä, joten talo oli tullut jotenkuten tutuksi. Ensimmäisenä yönä Luna ei liikkunut sängystä mihinkään, seuraavana yönä kävi hieman tutkimassa paikkoja (ja tässä vaiheessa totesin että meidän pitää saada matot lattialle mahdollisimman nopeasti. Kynnet pitivät oikein kivaa ääntä laminaattilattialla.) Seuraavat yöt nukuttiin taas ihan rauhassa.

Olin pudottanut naapureiden postilaatikkoihin ilmoituksen muutosta ja pahoittelin jo etukäteen että Luna saattaa yksinollessaan pitää enemmän tai vähemmän meteliä. Emme kumminkaan jättäneet neitiä heti yksin vaan keskiviikkona olimme systerin kanssa molemmat kotona, torstaina Lunalle tuli 20 minuutin yksinolo (jossa oli ulvonut ehkä pariin otteeseen semmoisia 15 sekunnin pätkiä), perjantai-lauantai systeri oli kotona. Sunnuntaina kävimme kummipojan synttäreillä, minkä takia Luna oli sitten pari tuntia yksin. Olin saanut Elisa Vahdin asennettua seinälle ja kameralla seurattiin että siellä se neiti ulvoi. Se ei ollut mitään paniikinomaista ulvomista vaan Luna kävi välillä ovella ja ulvoi hetken, sitten katosi jonnekin joksikin aikaa ja saattoi kymmenen minuutin päästä käydä uudestaan osoittamassa mieltään ulvomalla ulko-ovella. Kun haimme neidin synttärien jälkeen treeneihin niin näimme seinänaapurin joka sanoi ettei hän ole kuullut mitään. Siinä myöhemmin pohdimme että onkohan vanhempi herra hieman kuuro vaiko onko asunnossa oikeasti paksummat seinät, koska kamerasta se ulvonta kuului todella hyvin vaikka Luna olisi asunnon toisessa päässä.

Maanantai olikin sitten pohjanoteeraus yksinoloissa. Työt alkoivat klo 10 ja systerillä alkoi työharjoittelu Helsingissä yhdeksältä. Tein kaikki lähtötoimet heräämisestä ja aamupalasta lähtien samalla rutiinilla kun aikaisemmin ja Luna jäikin asuntoon tyynesti tyhjentämään täytettyjä aktiviteettileluja. Laitoin kameran päälle ajomatkan ajaksi ja kuuntelin että ensimmäinen puolituntia meni ihan ok, kerran taisi neiti käydä ovella huutamassa. Mutta tunnin jälkeen Lunan hermot eivät enää pitäneet vaan neiti alkoi kirjaimellisesti kiljua. Se oli pääasiassa ovella huutamassa ja yritti pitkään raapia tietään eteisen oven ali (äiti pohti että missä kunnossa meidän lattia on tämän jälkeen, mutta minä olin enemmän huolissani Lunan kynsistä). Hieman siinä pohdin myös naapureita, vaikka kumpikaan seinänaapuri ei tuntunut olevan moksiskaan vaikka ihan kasvokkain mainitsin että Luna voi ulvoa niin en tiedä osasivatko he odottaa ihan tällaista (tai kuinka hyvin tuo nyt oikeasti kuuluu naapuriin). Mummi käytti neidin ulkona yhden maissa, jonka jälkeen tilanne rauhottui hieman, edelleen Luna kävi tiheään ulvomassa ovella, mutta nyt alkoi olla jo pidempiä pätkiä hiljaa. Äiti oli sitten hakenut Lunan päästyään töistä.

Päätin sitten ostaa Lunalle töistä Adaptilin feromonipannan. Se toi jonkinlaista apua neidin pentuaikana, joten kokeillaan sitä nyt uudestaan. Minulla oli iltavuoro seuraavaksi, niin käytin Lunan tunnin lenkillä, josta puolet se sai kulkea metsässä ja otettiin vielä hieman noseworkia lenkin jälkeen. Jätin vielä neljä aktiviteettilelua seuraksi, mutta kun lelut oli tyhjennetty niin ulvonta alkoi. Jos voi jotain positiivista sanoa, niin oli tämä toinen päivä hieman rauhallisempi kuin ensimmäinen. Ulvontaa kuului kamerasta pitkin päivää, mutta oli siellä myös melko pitkiä pätkiä pelkkää hiljaisuuttakin. Ehkä se Luna tästä hiljalleen tottuu uuteen asuntoon.

Mutta asunto itsessäänhän on isohko 67 neliön kaksio mukavan kokoisella pihalla. Tämä täytti melko hyvin kaikki vaatimukset mitä minulla tulevalle asunnolle oli. Jo ensimmäisellä käynnillä totesin että piha tarvitsee työtä, koska sitä on jostain syystä myllätty ihan mukavasti. Tässä lumien sulaessa olen saanut todeta että sitä työtä tulee olemaan hieman oletettua enemmän, koska piha on aikalailla kuollut nurmikkoa myöten. Pari kuollutta puskan oksaa näkyi yhdessä nurkassa ja toiseen nurkkaan oli kaadettu varmaan se puska ”maatumaan.” Sitten asia mitä minä en siedä ollenkaan, edelliset omistajat ovat antaneet koiriensa paskoa pihan täyteen. Siivosin varmaan 15 läjää jo pois ja saa nähdä monta sieltä vielä löytyy kun loput jäät ja lumet sulavat. Luna on jotenkin oppinut että tarpeet tehdään yleensä vain hihnassa, eikä täten itse tee kovin helposti mitään pihoille. Eikä myöskään koirapuistoon eikä metsään, vaan heti kun tullaan näistä pois ja laitan hihnan kiinni niin neidillä on kova kiire pissata. :D 

Tässä vielä hieman kuvia pääasiassa kohdista mistä löytää Lunan omaisuutta. Älkää välittäkö vallitsevasta sekasorrosta, tavarat vielä etsivät omia paikkojaan...

Tämä kuva on parin viikon takaa, lunta ei ole enää kuin kolmasosa tuosta.

Mutta pitää nyt alkuun istuttaa uusi nurmikko pihalle kun vaan säät sen sallii. Haluan pihasta mukavan oleskelupaikan niin ihmisille, koirille kuin kilppari Metellekin, mutta tällä hetkellä kun puolet pihasta on märkää mutaa ja toinen puoli kuollutta heinikkoa niin se ei oikein ole sitä.

Ps. Pienen viivästyksen (ell. lähetti kuvat ensin sairaslomalla olleelle lekurille) jälkeen Lunan kuvat tuli ortopediltä. Polvet oli hänestä siistit eikä irtopalaa ollut, lonkat edelleen löysät ja niissä näkyi pieniä nivelrikkomuutoksia.

Nivelrikko 3-vuotiaalla koiralla ei ole tietenkään mikään hyvä juttu, mutta rikon kehittyminen oli aikalailla ajan kysymys C-lonkkaisella harrastuskoiralla. Mutta se ettei kuvissa ortopedin mukaan näkynyt irtopalaa helpottaa asiaa siinä mielessä että Lunaa ei tarvitse viedä leikkauspöydälle nyt heti. Seurataan tilannetta nyt eteenpäin ja jos Luna alkaa oireilemaan 2-polveaan yhtään enempää niin sitten aletaan katsoa sitä leikkausta. Se kumminkin on jossain vaiheessa melkein pakosti edessä.

Uusilla metsäpoluilla

Muutto puuhissa

Kuten tuolla aikaisemmin jo mainitsin, niin ostin jokin aika sitten asunnon ja blogissa on hieman ollut hiljaiseloa viimeaikoina sen takia. Nyt viimeisen kolme päivää ollaan vietetty uudella asunnolla huonekaluja kooten ja tavaroita vieden. Onneksi matkaa vanhan ja uuden kodin välillä ei ole kuin vajaa pari kilometriä, joten automatkoihin ei kulu hirveää aikaa.

Luna varmistaa että hänet otetaan mukaan.

Luna on kulkenut joka kerta mukana jotta neiti saisi totutella uuteen asuntoon, vaikka luulen että yksinolo-ongelmia meillä tulee olemaan siitä huolimatta. Otimme vielä Lolankin mukaan viikonlopuksi, ajatuksena ettei Luna kerkeäisi omimaan asuntoa itselleen kokonaan vaan tajuaisi antaa Lolankin kulkea vapaasti. Luna oli enemmän takiaisena kiinni ja yleensä tutki mitä rakennettiin tai makoili samassa huoneessa. Lola puolestaan makoili sohvalla ja kävi välillä tarkastamassa että edelleen olimme asunnossa ja palasi sohvalle nukkumaan.

Muutto tapahtuu nyt todennäköisesti ensi keskiviikkona jos kaikki menee suunnitelmien mukaan. Koin keskiviikon parhaimmaksi päiväksi, kun itse olen vapaalla. Torstaina Lunalel tulee todella lyhyt yksinolo, kun minä menen töihin klo 12 ja systeri pääsee samaan aikaan koulusta. Perjantai-lauantai välillä systeri on vapaalla eli Luna ehkä kerkeää hieman tottumaan että koti on muuttunut ennen maanantain pidempää yksinoloa. Pitää kyllä laittaa lappu vielä ulko-oveen ja ehkä naapureiden postilaatikkoihin ja pahoitella jo ennalta Lunan mahdollista kiljumista. Neitihän ei nykyään pahemmin ääntele yksinollessaan, todella harvoin saattaa kuulua muutaman sekunnin ulvomista kun tytöllä on tylsää. Ja sekin on loppunut lyhyeen kun siihen ei ole tullut mitään reagointia.

Mutku toiki makaa täällä! - Luna

Luna auttaa tuolien kasaamisessa

Tätä naurettiin pitkään, Luna löysi hyvän petipaikan tyhjästä laatikosta. :D Iskä kävi ovella ja neidin piti nostaa päätään nähdäkseen.

Kyllä se silti sattuu vaikka sitä osasi odottaa

10.3. olin varannut Lunalle ajan viralliseen polvitutkimukseen, tällä kertaa Järvenpään Evidensiaan. Keravalla ei ajat sopineet ollenkaan omiin aikatauluihini. Halusin samalla kuvauttaa neidin lonkat, polvet ja ranteet. Lunalla on melko pienestä pitäen ollut hieman pompottava laukka ja neiti myös nakertelee silloin tällöin varsinkin polviaan ja ranteitaan.

"Mähän en lähde yhtään mihinkään"

Meidän aika oli klo 10.10 ja aamu oli Lunalle aika hankala kun neiti ei ymmärtänyt ollenkaan, miksi se ei saanut aamuruokaa. Minä ja systeri syötiin ja Luna joutui vain kuolaamaan vieressä. Lähdimme hyvissä ajoin ajelemaan kohti Järvenpäätä, koska olen tässä muutaman vuoden työmatka-ajolla oppinut että parhaimmillaan matka kulkee nopeasti, mutta jos eteen osuu mopoauto tai traktori niin sitten körötellään pitkä matka hiljakseen. Olimme kumminkin paikalla melkein varttia ennen sovittua aikaa joten kerkesimme hyvin pissattamaan Lunan ja sitten odottelemaan aulassa. Järvenpään Evidensia oli pienempi verrattuna Keravan rakennukseen ja jostain syystä siellä ei mielestäni haissut eläinlääkäriltä. Sen takia Lunakaan ei vielä tässä vaiheessa tuntunut stressaavan (vaikka jotain se varmasti aavisti, kun automatkalla oli tyhjentänyt anaalirauhasensa), neiti ei tainnut tunnistaa paikkaa eläinlääkäriksi.

Meitä ennen kävi vielä yksi pentu rokotuksilla, jonka jälkeen meidän kutsuttiin vaa’an kautta sisään. Lääkärin kanssa siinä alkuun hieman keskusteltiin yleisesti Lunan voinnista ja oireista. Mainitsin Lunan laukkapompotuksen ja lääkäri sanoi että se ei pakosti vielä kerro mistään, jotkut koirat vaan oppivat pompottavan laukan. Siinä sitten otettiin alkuun perusterveystarkastus ja lääkäri katsoi korvat, silmät, suun ja kuunteli sydämen, missä ei ollut mitään vikaa. Kuulemma ihan minimaalisesti oli hammaskiveä kertynyt ienrajaan, mutta ei niin että sille tarvitsee mitään tehdä.

Sitten lääkäri aloitti polvien kopeloinnin. Hän pian totesi vasemmasta polvesta että sen edelleen saa pois paikoiltaan. Ell. jatkoi polven kääntelyä ja vääntelyä eri suuntiin ja aloitti sanomaan ettei se kumminkaan tunnu lähtevän spontaanisti pois vaan se tarvitsee sen väännön, mutta kesken lauseen polvi kuulemma muljahti itse pois paikoiltaan. Polvi meni itse takaisin paikalleen ja lekuri yritti saada sitä menemään pois uudestaan, mutta ei onnistunut. Hän katsoi sitten vuorostaan oikeaa polvea ja totesi että se on huomattavasti tiukempi, mutta senkin hän sai otettua pois paikoiltaan. Lääkäri tutki vasemman vielä uudestaan, mutta ymmärtääkseni polvi ei mennyt enää itsenäisesti sijoiltaan.

2 vuotta sitten Luna sai polvitutkimuksesta puhtaan oikean polven ja vasen oli ykkönen, tällä kertaa molemmat oli huonontuneet. Oikea polvi oli nyt sen 1 ja vasemman tuomioksi tuli 2, koska se oli sen yhden kerran lähtenyt itsenäisesti sijoiltaan.

Eläinlääkäri tutki vielä lonkat venyttäen jalkoja eri suuntiin sekä etujalat, joita Luna on myös nakerrellut, mutta niistä ei löytynyt minkäänlaista aristusta. Alun perin ajattelin kuvauttaa myös neidin ranteet, mutta eläinlääkäri sanoi ettei hän näe tarvetta, koska hän sai taivuttaa niitä oikeasti kunnolla eikä Luna reagoinut yhtään mitään. Eli siellä tuskin on mitään huolestuttavaa ja nakertaminen on todennäköisesti johtunut kyllästymisestä tai ollut muuta sijaistoimintaa. Polvet hän kumminkin suositteli edelleen kuvauttamaan, joten Lunalle laitettiin rauhoitepiikki jalkaan ja me jäimme odottelemaan valojen sammumista. Hetken aikaa tyttö kierteli huonetta tuoleja tutkien, mutta muutaman minuutin päästä alkoi jo humalaisaskellus. Käskin neidin tulemaan lattialle levitetylle viltille maate.

Onko pakko jos ei halua? - Luna hieman huppelissa

No ei tää viltti nyt niin huono juttu ollutkaan...

Lopulta kroppa petti alta

Yllättävän nopeasti Luna rauhoittui tällä kertaa. Edellisillä kerroilla neiti on viidenkintoista minuutin jälkeen ollut valmis lähtemään liikkeelle, nyt vajaassa kymmenessä minuutissa kroppa oli jo menettänyt voimansa. Silmät kyllä liikkuivat edelleen eläinlääkärin tullessa neitiä noutamaan. Me menimme aulaan odottamaan, mikä oli sinällään yllättävää koska Keravalla on kuvauksissa mennyt aina enemmän aikaa ja meidät on käsketty palaamaan aikaisintaan puolentoista tunnin päästä. Nyt join kupin kaakaota siinä odotellessa, aikaa meni arviolta 15 minuuttia, jonka jälkeen lääkäri toi huopaan käärityn edelleen unisen Lunan syliin. Kävimme katsomassa kuvia. Lonkat olivat edelleen samanlaiset kuin aikaisemmin eli löysyyttä näkyi mutta ei muuta. Oikeassa polvessakaan ei näkynyt mitään muutoksia, mutta vasemmassa oli epämääräisyys jota lääkäri epäili irtopalaksi. 

Nivelrikkomuutoksia ymmärtääkseni siinä ei ollut ainakaan mitään isompia. He lähettävät vielä kuvat ortopedin lausuttavaksi ja ilmoittavat sitten kun saavat tulokset, että miten tässä olisi kannattavaa jatkaa. Lunalla kun oireilu pääasiassa jää siihen pieneen pompottamiseen laukassa, niin pohdin kannattako sen takia lähteä leikkauttamaan polvea, mutta jos sieltä se irtopala löytyy niin sitten taitaa pakosti olla leikkaus edessä.

Eläinlääkärille mentäessä olin varautunut siihen että tulokset eivät ehkä ole sitä mitä haluaisin, mutta kyllä sitä silti harmitti kuulla että Luna saattaa joutua leikkauspöydälle.

Jäimme vielä odotusaulaan istumaan ja odottelemaan Lunan heräämistä sekä lääkärin papereiden kirjoittamista ja vakuutusyhtiön vastausta korvauksiin. Neiti siinä hiljalleen alkoi reagoida enemmän ohi kulkeviin ihmisiin ja lattialla seisoi huterasti jaloillaan. Kävin siinä Lunan kanssa pikaisesti ulkona, kun systeri ajatteli sillä olevan kakkahätä, mutta sillä mikään hätä ollut. Pikemminkin sitä kutitti korvasta, mutta jalkojen liikuttaminen ei vielä oikein onnistunut. Neiti kyllä istahti ja nosti takajalkaa päätä samalla kallistaen mutta se itse rapsuttamisliike oli hakusessa. Kun pahimmat kutinat oli saatu ohi, alkoi neiti pyörimään hangessa. Tai ainakin se yritti, ei rauhoitusaineen alainen kroppa meinannut kyetä siihenkään. :D Menimme takaisin sisälle ja hetken jouduimme vielä odottelemaan vakuutusyhtiön vastausta. Lopulta vastaus tuli, virallinen polvitutkimus meni tietysti omaan piikkiin, mutta röntgenkuvat menivät vakuutukseen. Olisin kyllä ihmetellyt jos ne eivät olisi niitä korvanneet. Mutta oli päivän positiivisin asia oli, että maksettavaa minulle jäi noin 130 euroa, kun olin varautunut pahimmassa tapauksessa vajaan 400 euron laskuun.

Nyt sitten vain odotamme ilmoitusta että mitä seuraavaksi. Jos kuvissa näkynyt epäselvyys ei ole irtopala niin jatkamme varmaan ilman leikkausta vielä. Mutta jos se on se, niin sitten taitaa olla parasta vaan leikata. Kauhistuttaa vaan ajatus jos leikkaukseen joudutaan että miten saan pidettyä Lunan rauhassa toipilasajan. Tai mitä jos leikkaus ei onnistukaan?

Vähäinenkin agility saa nyt jäädä Lunalta pois, mutta tokoa jatketaan normaaliin tahtiin. Siihenkin tietysti tulee pakostikin tauko, jos leikkaukseen joudutaan. Mutta sitä kai on vielä turha murehtia. 

Muutaman tunnin unien jälkeen oltiin jo sen verran hereillä että piti aivotonta pehmoa
kannella.

Eikä lelusta irrotettu edes nukkuessa.

Match Show 5.3.2017

Pitkästä aikaa päästiin mätsäröimään. Näin talvella kun näitä kisoja ei ole kovinkaan usein, tai jos on, niin sitten olen töissä eikä sen takia päästä. Systeri haki Lolan tädin luota torstaina, jotta kerkeäisimme siistimään vanhemman neidin ennen mätsäripäivää. Hieman tosin tuli yllätyksenä, että täti oli vaihteeksi päättänyt itse trimmata Lolaa, mutta onneksi tädin siistimistyö rajoittui vain tassuihin. Hän oli vetänyt tassukarvat päältä aivan lyhyeksi, mutta melkein jokaisesta varvasvälistä tuli parisenttiä pitkiä hapsuja eikä anturoita nähnyt tassupohjien pitkiltä karvoilta. Lauantaina nostaessani Lolan trimmauspöydälle kiireisen työpäivän jälkeen totesin itsekseni että niitä tassuja ei kyllä enää kukaan pelasta. Tyydyin sitten vain poistamaan kaikki irtohapsut sekä siistimään jo ennestään todella lyhyitä karvoja. Jouduin myös lyhentämään karvoja pidemmältä etujaloista, koska se oli jopa hieman koomisen näköinen että tassut ovat erittäin lyhyttä karvaa, mutta heti ranteesta ylöspäin turkki olikin 5cm mittaista.

Ajattelin trimmauksen sujuvan melko nopeaan, koska yleensä näprään Lunalla tassujen kanssa pisimmän ajan, mutta kyllä tuohon vanhempaan neitiin sain silti kulutettua sen kaksi tuntia. Systeri oli vielä aikaisemmin siistinyt selkää coat kingillä, mikä vähensi minun työmäärää. Lähti Lolasta karvaa loppupeleissä kyllä sellainen iso leipäpussillinen. Minä olin muuten kyllä todella tyytyväinen lopputulokseen (ja koska olen niin hyvä bloggaaja, en tietenkään tajunnut ottaa mitään ennen-jälkeen kuvia) ja systerikin totesi myöhemmin, että Lola oli muuten todella hyvän näköinen.

Lunan olin trimmannut edellisellä viikolla, joten neiti ei tarvinnut kuin pikaisen harjauksen. Säätkin ovat olleet sen verran hyviä, että tuo ei ole edes kurannut turkkiaan. Vettä ja märkää on ollut, mutta ei kurasta.

Lähdimme hieman viimetingassa ajelemaan kohti ShowHau Centeriä, missä sitten olikin ongelma löytää parkkipaikkaa. Hyvin näki että ei niitä mätsäreitä ole ollut tarjolla, kun osallistuja oli talon täydeltä. Kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen systeri kävi auttamassa E:tä, joka tuli myös kokeilemaan onneaan Vanillan kanssa. Purimme leirimme isojen koirien kehän kulmaan, josta oli hyvä näköyhteys pienten koirien kehään.

Sitten alkoi se homman tutuin osio, eli odottelu. Pennut onneksi olivat aika loppusuoralla aloitettuaan tuntia ennen meidän saapumista, joten aika piakkoin saimme alkaa seurata aikuisia koiria. Positiivista oli, että sekä isojen että pienien koirien tuomarit olivat melko nopeita. Koiria nimittäin riitti, pieniä aikuisia oli 52 ja isoja muutama vähemmän. Me kun saavuimme ilmoittautumisen viimeisillä minuuteilla, niin olimme tietenkin aivan viimeisiä. Odottelu meni muuten nätisti, mutta yksi sydämenpysähdys tuli kun isojen koirien kehässä juossut tanskandoggi päättikin meidän kohdalla tulla tekemään tuttavuutta Lunan kanssa. Siinä ei oikein kukaan tajunnut pariin sekuntiin mitään, kun Luna katseli muualle ja minä tai doggin omistaja ei olettanut että uros yllättäen vaihtaakin suunnan kesken juoksun. Yllättäen se doggi vaan olikin siinä Lunan iholla ja minä säikähdin että kohta uroksella on reiät huulessa. Luna oli siis lyhyessä hihnassa ja istuskeli penkkien edessä, isojen kehään oli varmaan puolitoista metriä. En tiedä reagoiko Luna minun hätkähdykseen, mutta neiti kääntyi katsomaan ja säikähti kunnolla iholla ollutta vierasta jättisuurta koiraa. Neiti hyppäsi taaksepäin ja jos laukku ei olisi ollut heti selän takana, olisi Luna kaatunut selälleen lattialle. Nyt se rysähti laukun päälle. Doggin omistaja oli tietysti vetänyt koiransa jo pois, eikä koko tilanne tainnut kestää kuin muutaman sekunnin, mutta se siinä tuntui paljon pidemmältä ajalta. Lunahan ei muutenkaan ole ollut kovin innoissaan jättiroduista, joten saa nähdä miten se reagoi niihin tästä eteenpäin. Neiti halusi tapahtuman jälkeen tuolin alle piiloon eli ihan pienestä pelästymisestä ei ollut kyse. Luna nyt onneksi on aika hetkessä eläjä, kun systeri lähti hetkenpäästä E:n ja Vanillan ja Lunan kanssa ulos, ei tyttö enää tuntunut muistavan koko juttua.

Vanilla pääsi kehään ennen meitä ja bortsuneiti näytti vetävän tavalliseen tapaansa hienosti. Vastassa oli molossi, jonka tarkkaa rotua en nyt vaan saa enää mieleeni. Valitettavasti molossi oli enemmän tuomarin mieleen vaikka minusta Vanillan suoritus oli parempi, joten neiti sai sinisen nauhan. Positiivisesti ajateltuna, sinisten kehässä on hyvän koiran helpompi sijoittua, jos tuomari arvostaa yhtään hienoa esiintymistä.

Vanillan ryhmäkehätkin kerkesi alkaa ennen meidän suoritusta. Bc-neiti pärjäsi todella hyvin ja oli vielä mukana kun kehässä oli enää 6 koiraa, mutta sitten tuomari pudotti heidät. Isojen koirien kehässä alkoi punaisten värikehät, kun vihdoin oli minun ja Lunan vuoro. Tuomarina pienillä aikuisilla oli Kennel Finnskyn kasvattaja Carina Kitti, joka on meillä on varmasti ollut jossain muuallakin tuomaroimassa. En saanut mieleeni vain että missä ja mitä mieltä hän oli edellisellä kerralla Lunasta tai Lolasta ollut.

Kehässä vastassa meillä oli nuorempi tyttö maltankoiran kanssa. Alkuseisonnan jälkeen mentiin ensin kierros ympäri, sitten nostin Luna pöydälle. Seisotin tyttöä siinä hetken ja kun tuomari tuli lähelle laitoin ajatuksissani herkkukäden selän taakse, kuten vapaassa esityksessä. Tuomari heti kehui että ai kun ihanaa kun laitat herkun muualle, häntä niin ärsyttää kun kaikki pitää sitä namia koiran nenänedessä. Minä siinä en tajunnut kuin hymyillä ja nyökätä ja päätin pitää sen käteni siellä selän takana. :D

Neiti antoi katsoa hampaat ja pään todella nätisti, mutta tuomarin siirtyessä sivulle Luna painui hieman kyyryyn. Tuomari vaan siinä jutteli että vähän tämä taitaa jännittää, mutta on hyvää harjoittelua. Sitten sain luvan laskea tytön alas ja liikuttiin vielä edes takaisin kehässä. Seisotin Lunaa paikallaan ja sivusilmässä katselin maltankoiran menoa. Pöydällä heillä näytti sujuvan todella hyvin, joten mielessäni ja ajattelin että taidetaan se sininen nauha saada. Maltankoira palasi riviin ja otimme loppuseisonnan. Yllätyin kun tuomari ojensi meille kumminkin sen punaisen nauhan.

Systeri ja Lola menivät heti perään kehään ja palasivat sieltä myös punaisen nauhan kanssa. Odottelimme sitten vielä sinisten värikehän ennen meidän vuoroa. Täytyy myöntää että 26 koiraa pienessä kehässä sai aikaan aika tukalat olot eikä esittäminen onnistunut ihan niin kuin normaalisti. Yhteisjuoksutusta varten meidät jaettiin onneksi kolmeen ryhmään, mutta vaikka meitä ei ollut viimeisessä ryhmässä kuin 7 juoksemassa, niin tilaa kunnon liikkumiselle ei ollut. Tuomari valitsi siitä suoraan jatkoon pääsijät ja meidät osoitettiin Lunan kansa kehän keskelle. Systeri ja Lola putosivat tässä vaiheessa.

Juoksimme vielä jatkoon päässeiden kanssa kehää ympäri. Seisottaessa tuomari taas pudotti osan pois ja huomasin olevani vielä neljän viimeisen joukossa. Meidät siirrettiin seisomaan vielä kehän ”pitkälle” sivulle, josta tuomari lähti sitten sijoittamaan meitä. Lopputuloksena oltiin punaisten 3.

Palkinnoksi saatiin ruusuke, herkkupussi, Evidensian kansio sekä säkki RC:n penturuokaa, joka kyllä annettiin Vanillalle treeninameiksi.

ps. Lola on aina ollut todella huono syömään luita, mistä johtuen vanhemman tytön hampaat on aina todella kamalassa kunnossa. Ollaan saatu se opetettua hiljalleen syömään ohuita luita missä on kanafilettä kierrettynä päälle ja ne on kelvannut. Siitä sitten siirrytty hieman paksumpiin kierreluihin ja siitä sitten ihan ohkaisiin tavallisiin nahkaluihin ilman mitään herkkuja. Nyt viikonloppuna Lola sitten yllätti ja söi Lunan ihan normaaleja ”isoja” luita aivan itse. Jospa se nyt vihdoin olisi oppinut käyttämään hampaitaan. Eikä tähän mennyt kuin 7 vuotta.

Systerin ottama ei niin edustava kuvatodiste Lolan luunsyönnistä

Treenivideoita

Edellisellä tokotunnilla meillä oli aiheena hypyt (Lunalla tarkalleen ottaen hyppynouto), seuraaminen sekä kaukokäskyt.

Meidän alkutunti meni hieman odottamiseksi, kun kouluttaja laittoi kolmelle muulle ryhmäläiselle tavalliset avo- ja umpiesteet harjoiteltavaksi. Tein siinä odottaessa Lunan kanssa hieman jääviä liikkeitä ja neiti osasi erotella ne todella hyvin. Olen huomannut, että sanomalla ne käskyt hieman rauhallisemmin helpottaa Lunalla käskyjen erottelua.

Kun muut olivat saaneet hyppynsä suoritettua, me aloitimmekin Lunan kanssa kierrolla. Kouluttaja laittoi meille EVL:n kiertonoutotsydeemin tyylisesti kaksi estettä noin 4 metrin päähän toisistaan ja kiertotötsän hallin toiseen päähän. Ensimmäinen lähetys tehtiin aivan esteiden luota. Merkkitötsän bongaaminen oli Lunalla taas hakusessa, neiti mieluummin seurasi sivulle mennyttä kouluttajaa. Kouluttaja kävi taputtamassa merkkiä, jotta saimme pari onnistunutta bongausta. Sitten lähetin neidin kiertoon. Luna meni tasaisella hitaalla laukalla merkille ja siitä hieman nopeuttaen takaisin. Seuraavaksi siirryttiin metri taakse päin, mutta muuten samoin. Tällä kerralla Luna jäikin kesken kaiken haistelemaan maata ja unohti koko kiertämisen. Eikun takaisin perusasentoon ja uusi lähetys. Toinen yritys sujui jo paremmin. Otimme vielä kolmannen lähetyksen, tällä kertaa arviolta neljän metrin etäisyydellä esteistä. Luna lähti taas oikein nätisti, mitä nyt hieman vilkuili esteitä niiden ohi juostessaan.

Kouluttajalta tuli pientä noottia Lunan vauhdista (voisi olla kovempi), mutta positiivisena puolena totesi että neiti ei oikeastaan välittänyt esteistä ollenkaan. Tietysti esteet vaikeuttivat tehtävää tuomalla häiriötä, mutta osaltaan myös vahvistivat itse kiertoa kun neiti ei langennut häiriöön.

Sitten siirryimme hyppynoutoon. Ensin otimme metallikapulan, jonka Luna nouti ihan nätisti, mutta sen olemuksesta näki että se ei oikein ollut mieluinen. Matka kapulalle meni hyvässä vauhdissa, mutta palautus olikin ravissa. Vaihdoimme sitten puiseen kapulaan. Kouluttaja kävi vielä heiton jälkeen hieman hetsaamassa kapulalla ja heitti sen vielä pidemmälle, ennen kuin lähetin Lunan noutoon. Vauhtia oli tällä kertaa paljon paremmin myös palautuksessa. Treenasimme myös pelkkiä palautuksia niin että jätin Lunan hallin toiseen päähän, kapulan muutaman metrin päähän ja lähdin karkuun Lunaa kutsuen. Lopuksi vielä leikitin Lunaa esteen toisella puolella kun kouluttaja vei kapulan kauemmas ja kesken leikin lähetin neidin noutoon. Siinä vauhtia vasta riittikin, harmi kun systeri ei videoinut tätä osuutta. :D

Sitten vuorossa oli seuraaminen. Otettiin ensin pätkä ohjattua seuraamista palkaten aina käännöksistä. Suorituksen jälkeen kouluttaja totesi että meidän vasemmalle käännöksissä on jotain outoa, mutta hän ei saa mitenkään mieleen että missä vika oli. Hän totesi että hänen on todella hankala keksiä miten liikkeen saisi korjattua kun ei tiedä missä se oikeastaan kiikastaa. Hetken miettimisen jälkeen kouluttaja käski ottamaan lyhyempiä askelia kääntyessä. Vasemmalle käännöksissä minä jotenkin harppaan eteenpäin, mikä on osasyy että Luna ei tee käännöstä oikein. Kokeilimme tätä sitten niin että tein neliön pelkkiä vasemmalle käännöksiä ja kouluttajan mielestä liike oli heti parempi. Teimme myös lyhyen seurausliikkeen niin että suoran liikkeen jälkeen tein käännöksen vasemmalle ja siitä lähdinkin heti peruuttamaan. Tällöin Lunan oli pakko kääntää takamuksensa nopeasti oikeaan suuntaan, jotta peruuttaminen lähti suoraan. Tämä sujuikin yllättävän hyvin, olin varma että minä sekoan askelissa ja neiti jatkaa tyynesti matkaa eteenpäin kun minä yritän peruuttaa. Mutta ei. Systeri jätti taas tämän kohdan juuri kuvaamatta, mutta minusta se tuntui menevän hyvin ja kouluttajakin sanoi sen onnistuneen ja käski treenata tällaisia sekä pelkkiä vasemmallekäännöspysähdyksiä lisää. Niissä Luna joutuu kunnolla käyttämään takapäätään, minkä se kuulemma osaa todella hyvin. Minä vaan omalla liikkumisellani teen sen ettei se pysty kääntymään oikein.

Loppuun otettiin vielä kaukokäskyjä ja ne olivatkin tällä kertaa se ongelmallisin osuus. Kouluttaja meni häiriönä kyykkyyn metrin päähän Lunasta ja neitihän ei sitten pystynyt tekemään mitään kun ”vieras” ihminen oli vieressä. Tyttö kyllä kuuli käskyt ja nytkähti, mutta ei noussut käskystä istumaan. Muutaman uudelleenaloituksen jälkeen saatiin maahan-istu-maahan vaihdot onnistumaan, mutta sitten tuli maahan-seiso vaihdoissa ongelmia (mikä nyt sinällään ei ollut yllätys, koska ne on edelleen meillä kesken).

Luna tarjosi välillä istumista seisomisen sijaan, eli pitää varmaan vahvistaa seisomaan nousemisen käsimerkkiä koska se on kumminkin ihan eri istumaan nousussa. Toinen ongelma kouluttajan mielestä oli se että Lunalla on sen verran himo palkan luokse (joka on minulla), että sen takia se liikkuu siirtymisessä eteenpäin. Eli minun pitäisi joko vaihtaa palkka taakse tai käyttää avustajaa, joka palkkaa neidin sivulta. Kouluttaja teki sitä tässä hetken ja totesi että heti tuli paremmat siirtymät kun Lunalla ei ollut tarve tulla minua kohti.

Olemme kotona yrittäneet treenata takajalkojen paikallaoloa kaukoissa, mutta meillä on hieman ollut ongelmana löytää sopivaa apuvälinettä jossa tuo pitäisi jalkojaan. Erinäiset kipot ovat olleet kokeilussa, mutta lähes kaikki on niin korkeita että Luna pienenä koirana ei yksinkertaisesti pysty pitämään jalkoja niissä paikoillaan liikevaihtoja suorittaessaan. Toinen ongelma on, jos nämä takajalkatargetit ovat yhtään kevyempiä, niin Luna stepatessaan potkii niitä liikkeelle ja tehtävä vaikeutuu entisestään. Olen miettinyt pitääkö tässä lähteä vaikka ihan rautakaupassa käymään ja ostaa joku kapeampi lauta. Se ei olisi liian korkea ja sitä neiti ei ehkä liikuttelisi ihan samalla tavalla. Onneksi tässä on vielä aikaa ennen VOI-luokkaan menoa. :’D

Tämä on nyt hieman videopainotteinen postaus, lisään tähän loppuun vielä meidän omatreeneistä videot.