Uintipäivä

Meillä on jo jonkun aikaa ollut mielessä, että pitäisi käydä Lunan kanssa Hyvinkään Koirakylpylässä. Vielä ei vaan olla saatu sitä aikaiseksi, kun minun on jo pitkään ollut tarkoitus soitaa ja kysellä kuinka aikaisin vuoro oikein pitää varata. Saako esimerkiksi seuraavalle päivälle vai pitääkö varata viikkoa ehkä jopa kahta ennen.

Yllättäen meille sitten tarjoutuikin tilaisuus, kun Etelä-Hämeen Spanielikerhon jäsen kyseli fb:n cockerspanieliryhmässä koirakkoa uimaporukkaan hänen juuri juoksut aloittaneen nartun tilalle. Minä näin siinä hyvän tilaisuuden ja otettiin tämä seuraavana päivänä oleva uimavuoro. Hintakaan ei ollut paha, 30 minuuttia kustansi 7 euroa.

Ryhmässä oli kokonaisuudessaan siis 6 spanielia, englanninsprinkku, walesinsprinkku sekä 3 cockeria Lunan lisäksi. Uittajaa ei ollut, joten henkilö jolta vuoron ostin hieman varoitteli ettei kannata pettyä, jos koira ei menekään uimaan, kun kyseessä oli neidin ensimmäinen uintikerta koirauimalassa. Minä siinä kommentoin, että olin siihen kyllä varautunut, mutta ihan eri syystä. Luna jostain syystä hieman arkailee, jos ympärillä on vieraita koiria. Se ei esimerkiksi lähde lelun perään, jos se näkee että joku muu koira lähtee havittelemaan samaa lelua. Normaalisti Lunaa käytetään uimassa tuossa Tuusulanjärvessä, ja kerran siellä oli lauma valkoisiapaimenkoiria uimassa. No meidän neitihän ei voinut vieraiden vahtimiselta mennä itse uimaan.

Lähdimme sunnuntaina hyvissä ajoin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Meidän uintivuoro alkoi kello 16 ja olimme paikalla noin 15.20. Luna käytettiin siinä ensin lenkillä, jonka jälkeen menimme sisään vuoroa odottamaan.

Ennen uimaan pääsyä koirat piti pestä ja kylpylän työntekijä totesi pesuvaiheessa, että kannattaa Lunalla ensin käyttää pelastusliivejä. Ensimmäistä kertaa altaassa uidessaan koira saattaa yrittää päästä ylös altaan korkealta reunalta, jolloin on riski että koiran pää painuu vedenalle ja vettä menee henkeen. Pelastusliivit pitävät tässä tapauksessa koiran pään pinnalla.

Sitten pääsimme altaalle. Luna oli tosissaan hieman ihmeissään, eikä mennyt itse veteen kuten luonnossa normaalisti. Ohjasin sen pelastusliivien kantokahvasta ramppia alas. Koko puolentunnin uinnin aikana Luna ei mennyt omatoimisesti kertaakaan veteen, mutta pienen houkuttelun ja ohjauksen avulla se lähti heitetyn lelun perään. Pidimme liivejä alkuun, kunnes neiti oli hiffannut ramppien sijainnit.