Heippa taasen, elossa ollaan edelleen!
Meillä treenit edelleen jatkuvat, minkään lajin virallisiin kisoihin ei olla päästy vieläkään. Rally-tokon osalta vuosi alkaa olla siinä vaiheessa, että suuntaan ne kisatavoitteet sinne ensivuoden puolelle, jotta voimme samalla tavoitella vuoden rally-tokokoira kisoja. Olemme olleet nyt kesän Tiina Jankan rally-toko- sekä agilitykurssilla.
Rally-tokossa Geishalla on kesän aikana vahvistunut hyvin
oikealla puolella tekeminen ja itseasiassa käännökset ovat siinä paremmat kuin
vasemmalla. Tähän osasi Iiris Harju todeta myöhemmin kesällä, kun osallistuin
hänen yhden kerran valmennukseen, että tätä näkee usein koirilla, jotka ovat
aloittaneet tokosta. Vasemmalla puolella tehdään tehtävät (ehkä liiankin)
tiiviisti ja sitten oikealla puolella on hieman väljempää, jolloin käännöksetkin
sujuvat helpommin. Mutta rally-radalla
olevista kylteistä Geisha osaa lähes kaikki, isoimmat haasteet ovat tällä
hetkellä peruutukset (meinaa mennä vinoon) sekä oikealla puolella askel
sivulle. Muuten se meidän päähaaste jatkuu viretilassa. Nyt olen löytänyt
sopivan palkan (kaupan lohi/kinkku/maksapasteijatahnat tuubissa), jolla Geishan
mielentila pysyy hyvänä. Nyt pitää vaan alkaa taas hiljalleen häivyttää sitä
palkkatuubia.
Toinen mitä meidän pitää testata ja opetella on tuo
sosiaalinen palkka. Rallyssa olen sen huomannut, että jos kehun Geishaa radalla,
se todennäköisemmin aloittaa sen napsimisen. Ja tämä tapahtuu, vaikka yritän
kehua erittäin rauhallisestikin. Radan lopussa jos palkkaan innokkaammin
kehuilla, roikkuu minulla nopeasti 15 kiloa paimenta takinkauluksessa. Joten
olen nyt itsenäisesti treenatessa alkanut harjoittelemaan tätä rauhallista
kehumista sekä liikkeissä että ”loppupalkkana”.
Kun vaan tämä palkkaamattomuus/palkkaus/viretila ongelmat
saadaan ratkottua, niin sitten voidaankin melkein kisata luokka luokan perään.
Agilityssa edetään hissukseen. Geishalla on vauhtia ihan
hirveästi ja kropan hallinta ei vielä aivan hanskassa, niin eritoten kepit on
hankalat. Kuusi keppiä menee jo melko isolla onnistumisprosentilla, mutta sen
pidemmät ei. Myös sen oikean ensimmäisen välin löytäminen on välillä hieman
hankalaa. Keinu ja A-este etenevät kanssa hissukseen. Keinun Geisha uskaltaa
suorittaa jo itsenäisesti, mitä nyt jouduimme hieman korjaamaan pysähtymispaikkaa.
Ensin neiti jäi suunnilleen puoleenväliin keinua, mitä nyt ollaan lähdetty
hivuttamaan eteenpäin. Geisha ehkä enemmän reagoi minun hidasteluun siinä
keinulla, jos liikkuisin vauhdikkaasti eteenpäin niin neitikään ei pysähtyisi
niin aikaisin, mutta siinä pelottaa sitten suorituksen muuttumisen
lentokeinuksi.
Omat ohjaukset vaativat vielä treeniä ja minun edelleen
pitää joissakin kohti varmistaa, että mitä käskyä minun pitää tietyissä kohti
käyttää.
Tiia Vitikaisen
puomitreeneissä ollaan edistytty reippaasti, Geisha suorittaa jo helposti
muutaman esteen ennen puomia ja yhden suoran esteen puomin jälkeen. Nyt pitäisi
alkaa ottaa este-erottelua, jotta päästään työstämään puomin-exit treeniä.
Lähdössä pysymisessä on sitten alkanut olla ongelmaa. Olen
tässä ollut ehdottoman mustavalkoinen, eli radalle ei pääse jos takamus nousee
ylös. Tästä tuli Tiialta hieman noottia, että sen lähdössä pysymisen pitäisi
olla varma, ennen kuin lähtee kunnolla rataa treenaamaan. No, kyllä se alkuun
olikin. Onhan Geishan kanssa tehty melkein 1,5 vuotta tottelevaisuuslajeja
ennen kunnon agilityn aloittamista, mutta se veto sinne radalle alkaa olla niin
kova, ettei se paikallaolo enää vaan meinaa pitää.
Tiian kommentti oli, että toko-tyylillä opetettu
paikallapysyminen ei koskaan ole varma agilityssa, hän opettaa klassisella
ehdostamisella, jolloin koira ei koskaan karkaa lähdöstä. Vähän aina vierastan
kommentteja, joissa sanotaan vain yhden tavan olevan se oikea toimiva (tätä
kuulee myös tokopuolella välillä useinkin). Mutta jatketaan tuota
paikallaolotreeniä. Tiia kyllä puhui että voisi järjestää verkkokurssin
lähdössä pysymisestä, mutta ennen kuin sellainen julkaistaan, mennään tutulla
tokotyylillä.
Elokuun lopulla meillä oli Magical Joyn kennelpäivä Espoon
Marketanpuistossa. Meillä oli Nadja Böckerman kouluttamassa temppuja sekä Nose
Workia.
Tauolla tuli tehtyä lenkkiä puistoalueella. Se on varmasti
kesämmällä ollut todella loistokas, mutta tässä vaiheessa oli monet kasvit jo
nähneet parhaat päivänsä.
Sitten sairastuvalle. Lunalla on reilun viikon ajan ollut
nielu punainen, mutta muuta oiretta ei ollut. Eli snaapeli syö ja juo ihan
hyvin. Ensimmäisenä tuli mieleen Lunalla oleva närästys, mutta mitään muuta närästykseen
viittaavaa ei ollut. Juttelin E:n kanssa, joka käski kokeilla Antepsin kuuria.
Vajaan viikon kuurin jälkeen huomasin Lunalla keskellä kieltä pari pientä
vesikellomaista pattia. Jälkeenpäin huomasin, että yksi patti oli ollut jo
ottaessani Lunan nielusta kuvaa E:lle. Nielun punaisuus oli tässä vaiheessa
hieman pienentynyt-.
E. epäili jonkin sortin nielu/suutulehdusta, kun ne kuulemma
joskus aiheuttaa myös kieleen muutoksia. Hampaissa ei kumminkaan ole pahemmin
hammaskiveä eikä ikenet punoita ollenkaan. Eli nyt sitten kokeillaan hetki
klooriheksidiinisuuhuuhteella, että muuttuuko tilanne. Jos ei ole muutosta,
niin pitää varmaan alkaa varailemaan eläinlääkäriaikaa.
Toinen sairastupalainen on ollut Kismet. 24.8. Kismetillä todettiin olevan pissatulehdus, koska se oli pissinyt sisälle useamman kerran meidän ollessa töissä ja ulkona pissailli tiheästi. Systeri yritti saada lääkärille aikaa, mutta oikeastaan millään asemalla ei ollut sille illalla enää vapaita aikoja, joten hän jätti vielä kunnalliselle soittopyynnön. Kunnanlääkäri soitti takaisin juuri, kun minä olin takapihalla yrittämässä ottaa Kismetiltä kauhalla pissanäytettä, jonka sitten sain todeta olevan täysin veristä. Yritin siinä sitten huudella talon toiseen päähän, jossa systeri jutteli lääkärin kanssa. Lopulta he sopivat systerin käyvän Kismetin kanssa siellä näytillä sen pienen näytteen kanssa minkä kerkesin neidiltä saamaan.
Meillä on aikaisemmin Lara ja Geisha käynyt pissatulehduksen
takia lääkärissä (Laralla tästä aikaa joitakin vuosia ja Geisha puolestaan oli
alle luovutusikäinen) ja molemmat saivat suoraan antibioottikuurit. No, tämä
kunnanlääkäripä ei sitten antibioottia suorilta käsiltä antanutkaan, vaan otti
pissanäytteen viljelyyn ja antoi kipulääkekuurin. Hieman tätä ihmeteltiin, kun
oireet ovat selkeät, mutta eihän siinä mitään voinut. Kipulääkekin onneksi
helpotti Kismetin oloa sen verran, että sen ei tarvinnut koko yötä pyydellä
pissalle.
Seuraavana iltapäivänä lääkäri sitten soitteli, että kyllä
näytteessä näkyy bakteerikasvustoa, eli kuuri aloitetaan. Kismet sai Clavaseptin
kuurin 1tbl 2 kertaa päivässä 4 päivän ajan. Systeri oli jutellut E:n kanssa,
joka pohti kuurin olevan kyllä aika mieto oireiluun nähden. No, kuuri syötettiin,
mutta pari päivää kuurin jälkeen oireet uusiutuivat. Systeri soitti taas
kunnanlääkärille, josta hoitaja vastasi. Hoitaja sanoi laittavansa lääkärille
kyselyä, että tarvitaanko uusi näyte vai voiko lääkäri määrätä uuden kuurin
näkemättä. Jos mitään ei kuulu, piti mennä kyselemään apteekista oliko sinne mahdollisesti
tullut reseptiä. Tässä vaiheessa oltiin hieman WTF-meiningillä, mutta onneksi
lääkäri sitten kumminkin soitteli myöhemmin perään ja totesi itsekin kuurin
olleen ehkä turhan lyhyt. Eli Kismetille tuli sama antibiootti, tällä kertaa 1
tabletti 3 kertaa päivässä ja 10 päivän kuuri.
No, kuuria saatiin syötettyä noin 9 päivää, kunnes Kismet
alkoi oksentelemaan aina lääkkeen annon jälkeen sen verran, että kuuri
jouduttiin keskeyttämään. Mutta tähän todettiin että jos tämä kuuri on
toimiakseen, niin 9 päivää pitäisi kyllä olla riittävä.
Taas meni joitakin päiviä kuurin loputtua, niin johan se Kismet taas alkoi pissailemaan tiheästi (jopa parikymmentä kertaa yhden lenkin aikana). Nyt sitten systeri varasi ajan Keravan Evidensialle, josta Kismet sai trimetopriimikuurin (3/4tbl 2 kertaa päivässä toistaiseksi). Virtsanäyte otettiin suoraan rakosta, jossa näkyi jonkin sortin bakteerihippua (tässä toki vaikutti syödyt ab:t). Näyte jäi viljelyyn ja lääkäri sanoi lähettävänsä sen eteenpäin herkkyystutkimuksiin, jos siihen tulee kasvustoa. Sille annettiin aikaa useampi päivä (lääkäri oli torstaina, jossa sanottiin odotettavan ainakin maanantaille asti ellei kasvustoa ole jo aikaisemmin näkyvissä). Perjantaina tuli kumminkin lasku näytteenlähetyksestä ja lääkäriltä myöhemmin viestiä, että näytteessä oli jo selkeästi kasvustoa, joten se lähti eteenpäin tutkimuksiin. Antibioottia syödään siihen asti, kunnes tulokset tulevat ja jatko selviää sitten