Tykkäyskisan päätös

Jotenkin tuntuu että on ollut hirveän kiire viikko. Ettei ole kerennyt miettiä pahemmin mitä blogiin kirjottaisi.  Sekin tietysti voi vaikuttaa että maanantaista asti minulla on pää ollut räkää täynnä, mutta koska kuume ei ole noussut olen tukkoisuudesta ja kurkkukivusta välittämättä ollut töissä.

Alotetaampa nyt vaikka ShowHau Centerin kisasta. Kerroin edellisessä postauksessa kuinka sekä Lolan että Lunan kuvat olivat ko. paikan tykkäyskisassa, jossa palkintona oli vapaavalintainen Hurtta-tuote. Kisa käytiin aikalailla kahden koiran välillä: Lunan ja rhodesiankoiran (luulisin?) välillä. Jaoin Lunan kuvan omalla facebook-seinälläni, sekä cockerspanielit-ryhmässä ja aika nopeasti neiti saikin reilu sata tykkäystä kasaan. Olimme johdossa reilun puoli viikkoa, kunnes kilpailija meni ohi. Olin aikalailla saanut kavereista ja cockeriryhmästä ne tykkäykset mitkä voi saada ja siinä pohdin viitsinkö minnekään muualle kuvaa jakaa. Muutaman päivän ajan kilpailija johti vajaalla kymmenellä äänellä. Tässä vaiheessa huomasin että hän oli jakanut kuvaa 10 kertaa eri paikkoihin, joten uskalsin sitten itsekin laittaa kuvan vielä pariin eri ryhmään. Lopputuloksena Luna voitti 8 äänen johdolla. Huvittavasti kyllä, Lunalla ja kilpailijalla oli 150-160 ääntä, ja muilla koirilla pääasiassa vajaa 30. :D

Keskiviikkona käytiin sitten hakemassa meidän palkinto. Olin alun perin ajatellut ottaa Lunalle Hurtan Micro huomioliivin, mutta sitäpä heillä ei sitten ollutkaan valikoimissa. Haalareita neiti ei oikein tarvinnut, pantoja ja hihnojakin meillä oli riittämiin (tai ehkä jopa liiaksi). Päädyin sitten ottamaan Hurtan Lifeguard uutuussarjan Dazzlen valjaat. Näitä olin jo aikaisemmin pohtinut, mutta Mustissa ja Mirrissä ei löytynyt kuin keltaisena, joten ostin kevyemmät Rukka Comfort-valjaat, ajatellen etteivät ne takuttaisi tuota turkkia niin paljoa. Väärässähän minä olin, takkuja tuli kuten muillakin valjailla.

Ostimme ShowHau Centeristä mukaan myös Lolan kuvasta tehdyn taulun. Suunnitelmana on antaa tämä tädille joko synttäri- tai joululahjaksi. Taulu kerkesi seisomaan keittiön pöydällä vajaan päivän, kun sekä minulle että äidille tuli sama ajatus: kehykset on pakko laittaa vaihtoon. Taulussa oli mustat puiset kehykset, mikä sai kuvan näyttämään ihan in memoriam -muistokuvalta. Systeri kävi sitten kaupasta ostamassa uudet ja nyt ei kuvaa katsoessa ensimmäinen ajatus ole edesmenneen koiran kuva.

AGILITY

Agilitytunnilla tehtiin taas ratatreeniä. Rata itsessään ei ollut kovin vaikea, esteinä oli vain putkia ja perus hyppyesteitä (ja yksi muuri). Itse tiesin heti alussa että viitosputki on meille se ongelma. Sitä ei tuossa kuvassa näy, mutta putki meni A-esteen ali, ja koska Luna ei kunnolla irtoa joudun ohjaamaan neidin todella lähelle putken suuta jotta se sinne menee. Eli tässä tapauksessa kun oli neidin saanut putkeen, piti minun vielä keretä kiertämään A-este ja päästä seuraavan hyppyesteen puoleen väliin ennen kuin tyttö tuli putkesta ulos. Kyllä minä siinä onnistuin, mutta myönnettävä on että kiire tuli.

Otimme vuoron päätteeksi hieman vielä yksittäisiä putkia, kun totesin meillä olevan sen irtaantumisen kanssa ongelmia. No, kun yritimme tehdä yksittäistä putkea, ei Luna enää ymmärtänyt ollenkaan mitä piti tehdä. Yritin lähettää sitä putkeen käskyllä ja käsimerkillä, niin neiti pysähtyi heti kun minä pysähdyin. Oikein houkuttelemalla sain sen menemään putken läpi ilman että minä juoksin vieressä. Kouluttaja tässä totesikin että kotitreeninä pitäisi tehdä putkea pelkästään ja mieluiten vaikka niin että Luna alkaa itse menemään putkea (ilman käskyä) palkkion toivossa.

Meillä onneksi kotona on joku pieni putki, pitää varmaan se aukaista tuohon eteiseen ja alkaa uudestaan opetella. Agilityä on muuten hieman hankala treenata omin päin, ilman että vuokraa hallia. Varsinkin kun asuu kerrostalossa. Jos olisi iso (aidattu) piha niin sinne nyt voisi niitä esteitä pystyttääkin ja treenata paljon paremmin kuin kerrostalohuoneiston eteisessä. Tietysti esteet voisi viedä ulos, mutta sitten pitäisi olla alue missä ei muita koiria olisi häiritsemässä.

Lunalla meni siis treenit hyvin ja se mistä olen vielä ylpeämpi, tällä kertaa se ei kiljunut kertaakaan systerin ja Lolan perään, kun nämä menivät radalle. Neiti istua tökötti minun edessä ja piti kontaktia melkein koko ajan. Tästä tietenkin palkkasin aina lyhyen väliajoin. Aikaisemmilla kerroilla olen istuttanut tytön jalkoihin, mutta heti kun neiti sai palkan vetäs se itsensä hihnan päähän ja vinkui Lolan perään.

Tilaamani joulukortitkin saapuivat

Vuoden vika tokotunti

Joulu lähestyy kovaa vauhtia ja tänävuonna todettiin että yritetään saada joulukortit ajoissa. Viime vuonna meni niin viime tippaan että kortit saapuivat samana päivänä kun ne piti jos postittaa.

Näin netissä hienon asetelman missä on koira jouluvalojen kanssa, ja halusin yrittää sitä. No se nyt ei ollut ihan niin helppoa kuin ajattelelin, mutta onneksi otetun 200 kuvan joukossa oli muutaman suht onnistunut otos.

Tuli otettua joulukortteihin kuvia

"En mä jaksa"

Ei niin onnistunut otos :D

TOKO

Tajusinpa tässä että en ole kirjoittanut meidän tämän vuoden viimeisestä tokotunnista! Meillä oli siis pieni tokokoe, jossa tosin palkata sai ja kouluttaja antoi aina liikkeiden välillä ohjeistusta jos tarve oli.  Koirat olivat yksitellen sisällä, jotta kaikki uskalsivat pitää koiriaan seuruussa vapaana. Meidän suoritus näkyy videolla tässä alla.

Muuten olen tyytyväinen suoritukseen, mutta tuo alun seuraaminen meni ihan penkin alle. Neiti ei meinanut ottaa kontaktia tai jos otti, ei se kovin kauaa pysynyt. Kun totesin että Lunalla on ajatuksen jossain ihan muualla, otin seuraamiseen herkun avuksi.

Tämä oli siis vuoden viimeinen tokotunti, seuraava kurssi alkaa tammikuun alusta.

Lunalla pitää tietenkin olla oma joulukalenteri.

AGILITY

Agilitytunnilla katsottiinkin sitten ohjausta. Pieni rata oli aikamoista siksakkia. Ensimmäisellä kierroksella oli tarkoitus tehdä jokaisen esteen jälkeen valssiaskel (videolla). Toisella kierroksella piti tehdä takaaleikkuu. Jälkimmäinen tapa vaikutti alkuun paljon yksinkertaisemmalta, mutta ei se sitä sitten ollutkaan. En jotenkin ymmärtänyt sitä miten siinä takaaleikkuussa tehdään ohjaavan kädenvaihto. Pidin käsiä jotenkin alhaalla, joten kun yritin vaihtaa kättä, oli Luna siinä käsien luona makupalaa odottamassa. Eli neiti ei ymmärtänyt että hänen olisi pitänyt jatkaa matkaa eikä pysähtyä minun luokseni.

Valssiosuudella onnistuimme menemään koko siksakradan läpi, tosin en tiedä kuinka oikeaoppinen minun valssini oli. Ainakin pyörähdin jokaisen esteen jälkeen. :D Kouluttaja totesikin että tässä näkee että koira on melko hyvin totteleva, vaikka minä olin myöhässä Luna hidasti ja jäi odottamaan mihin minä siinä sitten seuraavaksi sitä ohjaan.

Se on kiva että mulla on tilava sohva kun Luna on toisella puolella...

ja Lola valtaa toisen puolen

Itsenäisyyspäivänä lähdimme systerin kanssa koiramessuilla käymään. Lunan jätimme kotiin ja se jäikin ihan nätisti, mutta kun systeri unohti puhelimensa ja joutui palaamaan kotiin, meni neitikin jotenkin sekaisin ja jäi toisella kerralla ulvomaan perään. Soitimme sitten autosta mummille josko hän voisi hakea Lunan hänen luokseen siksi aikaa. Mummi oli juuri lähdössä lenkille joten hän kävi neidin hakemassa. Luna on nyt muutamaan otteeseen ollut mummin luona hoidossa ja alkaa lopulta näyttää että tyttö on mummiin tottumassa. Eihän se vienyt kuin melkein kaksi vuotta.

Koiramessuilla kävimme ensin seuraamassa cockereiden kehää, osittain siinä toivossa että Lunan kasvattaja olisi osallistunut tai ollut edes kehää katsomassa, mutta vaikka sekä minä että systeri olimme pää kuin pöllöllä, ei kasvattajaa siellä näkynyt. Tiesin hänen olevan paikanpäällä kun oli siitä facebookissa maininnut, mutta emme sitten vaan osuneet samaan paikkaan samaa aikaa. Siinä kehää katsoessa istui viereemme joku hieman vanhempirouva, joka tykkäsi puhua. Tuli siinä kehää seurattua ja samalla kuultua rouvan cockerikokemukset siitä alkaen kun hän oli 8-vuotias. Myönnettävä on että meni osa rouvan selityksistä ohi kun samalla yrität pysyä kärryillä mitä kehässä tapahtuu ja toisella korvalla kuunnella systerin kommentteja koirista.

Kehien jälkeen kävimme syömässä pikaisesti, ennen kuin lähdimme kiertelemään. Sunnuntai-iltapäivällä on se huonopuoli että melkein kaikki parhaimmat tarjoukset olivat loppuneet. Siitä huolimatta onnistuin käyttämään rahaa arvioiden 150e. Ostoslistalla messuille mentäessä oli tokoon painavat pikkutötsät ruutua varten (4x pienet tötsät olivat yht. 19,50€, yksi isompi tötsä oli parin euron paikkeilla), heijastinkuviolla oleva pipo, ShowLinkin kennelkansio ja herkkuja. Herkkuja tulikin ostettua reilusti, HauHaun täyslihaherkkupusseja sai 3kpl 5€, ja sitten ostin 50kpl lihatikkolaatikon 10 eurolla. Myös Hauhaun viljattomat hammashoitoherkut tarttuivat mukaan, 6pss=5€.

Kennelkansiota en sitten ostanutkaan, kun kansio oli paljon isompi kuin oletin. Mutta mukaan tarttuikin Showlinkin tarvikelaukku 60€ minkä totesin olevan todella hyvä treeneihin ja kun kisoihin/näyttelyihin mennään. Sisälle mahtuu kunnolla tavaraa ja taskuja on useampia.

Mukaan tarttui myös Chris Christensen Ice on Ice hoitosuihke, mitä on usein kehuttu facebookin cockerspanieliryhmässä hyvänä takkusuihkeena. Tätä tuli heti kokeiltua kotona, kun Lunalla tulee kainaloihin heti takkuja kun sillä pidetään valjaita (autossa). Täytyy myöntää että kyllä tuo helpotti takkujen selvittelyä ja tuntui avaavan niitä helpommin kuin meidän edellinen suihke. Ainut mitä olisin toivonut, oli että suihke olisi kastellut hieman enemmän niitä karvoja. Nyt sai aika monta suihkausta laittaa että karvat oikeasti kostuivat.

Sain sen pipon minkä halusin (10e/kpl), sekä ostin pari pientä pussia Acanan nappulaa kokeiltavaksi (5€). Ostin myös karva-alustan (8e, kuvasta poiketen ruskea, sininen on systerin ostos) minkä jätän autoon suojaamaan takapenkin keskiosaa. Ajattelin myös että alusta on hyvä ottaa mukaan treeneihin koirille alustaksi.

Koiramessujen saldo

Kangasalan ryhmänäyttely 28.11.2015 sekä ShowHaun Match Show

Lauantaina kävimme Kangasalalla ryhmänäyttelyssä, jossa tuomarina toimi Talvitie Marja. Lähdimme hieman ennen yhdeksää ajelemaan kotoa Tampereen suuntaan. Näihin näyttelyihin lähdettiin kun systeri halusi viedä Lolan virallisiin. Vanhempi neiti oli käytetty trimmaajalla viikko takaperin, mutta siitä huolimatta sillä oli mahassa kunnon takut kun yritin niitä selvitellä edellisenä iltana.

 Näyttelyt pidettiin ratsastustallin maneesissa ja voin sanoa että se on yksi näyttelypaikka mistä minä en tällä kertaa oikein välittänyt. Ensinnäkin autot jätettiin tallin vieressä olevalle pellolle, ja kun sää oli sateinen voi arvata että niin se pelto, kuin tiet maneesille oli aivan kurasia. Sitten kun päästiin sisälle maneesiin, niin maneesin pohjahan on semmoista pehmeää hiekka-multa-mitälie-seosta, joka kuivanakin tarttuu kenkiin ja vaatteisiin. Laitappa sinne juuri pihalla kastunut koira kävelemään. Edellisen illan koristekarvojen pesut menivät kyllä hukkaan kun märkä turkki oli kuin kärpäspaperia hiekalle. Ja maneesissa kun oltiin, niin hevosen lanta haisi koko ajan nenään.

Moni on varmaan joskus käynyt maneesissa, joten ajattele että sinne laitetaan 8 kehää ja useampi sata koiraa, omistajineen ja häkkineen ja tuoleineen. Siellä oli lievästi sanottuna ahdasta. Yleensä näyttelyalueilla ihmiset varovat etteivät koirat hirveästi pääse kosketuksiin toistensa (varsinkaan vieraiden) kanssa, tuolla sellainen varominen ei yksinkertaisesti ollut mahdollista. Kävelytilaa oli ehkä korkeintaan semmoinen metrin leveydeltä, jossa sitten oli liikettä molempiin suuntiin. Onneksi Lunaakin jännittää sen verran noissa isoissa koiratapahtumissa, että sekään ei ärise vaikka vieras koira tuleekin aivan liki. Neiti vaan haistelee nätisti. Yllättäen muutkaan koirat eivät näyttäneet pahemmin välittävän muista lähellä olevista koirista. Yhden ainoan tilanteen huomasin missä uros ärähti liian lähelle tulleelle toiselle urokselle.  Mikä on aika hyvin, kun ajattelee esimerkiksi Vantaalla pidettyä näyttelyä missä kävimme katsomassa, siellä osa koirista raivosi muilla vaikka vieras koira ohittikin parin metrin päästä.

Cockereita ei jälleen ollut kuin se parisenkymmentä. Luna meni ensimmäisenä nuorten kehään ja hetki ennen kehän alkua yritin puhdistaa enimmät hiekat pois turkista. Vedimme kehässä ympäri ja edestakaisen liikkeen, ja muutaman kerran piti muistutella että päätä pitäisi pitää ylhäällä. Maneesin hajut kun meinasi vetää tytön kuonon maahan. Seuraavaksi nostin Lunan pöydälle. Neiti selvästi arasti pöytää edelleen, mutta tällä kertaa ei onneksi rimpuillut. Nojasi kyllä koko 11 kilon painollaan minun kättäni vasten kun tuomari häntä tutki.

Kun laskin neidin pöydältä alas, se veti pienet hepulit ja juoksi muutaman kerran ympyrää. Sain sen lopulta rauhoitettua ja seisotettua tuomarin eteen. Seisotus meni muuten huvin, mutta Luna ei kyllä katsonut tuomaria ollenkaan vaan seurasi kehään tulevia avo-luokan koiria.

Jälleen kerran Luna sai arvosteluksi EH:n, mutta oli siitä huolimatta luokkavoittaja! …koska luokassa ei ollut muita koiria. :D Tämä tuomari tuntui olevan aika tarkka, kun kovinkaan moni ei ERIä saanut, joten olen ihan tyytyväinen tuohon neidin EH:hon.

Lunan arvostelu:

”Kovin ujosti esiintyvä. Hieman liian pyöreärunkoinen ja lyhytrintakehäinen tyttö. Voimakas otsapenger. Kaula voisi olla pidempi. Löysähköt kyynärpäät. Aavistus ylös kiinnittynyt ja liikkeessä ylhäällä kannettu häntä. Hyvä karva. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella.”

Kuvia ei tällä kertaa saatu, kun systeri meni Lolan kanssa heti seuraavaan avoimen luokan kehään. Siinä kisaajia oli jo useampia. Minusta Lola kulki ihan nätisti (ei tosin niin hyvin kuin tiedän sen osaavan) ja pöydälläkin oli (varsinkin Lunaan verrattuna) todella hyvin. Vanhemmalla neidillä seisominen on yleensä se ongelma, kun se ei tykkää että kuonosta pidetään kiinni, mutta tällä kertaa sekin sujui hienosti.

Mutta kuten olen mielestäni aikaisemminkin maininnut, se iso ero on näyttelyiden ja mätsäreiden välillä, että näyttelyissä se on aivan sama miten hyvin koira esiintyy, jos siinä on tuomarin mielestä rakenteellista puutosta, ko. koira ei pärjää kovin hyvin.  Sekä minun että systerin yllätykseksi Lola sai tuomarilta vain H:n.

Lolan arvostelu:

”Lanneosaansa köyristävä edestä kovin niukasti kulmautunut. Kevyt ja pienipäinen tyttö. Hyvät silmät. Kovin löysät kyynärpäät mikä näkyy liikkeessä. Todella lyhyt rintalasta. Hieman liian lyhyt ja laskeva lantio. Niukahkot takakulmaukset.”

Tuomari oli siis tiukka. Ihmisenä kyllä mukava, kun Lunaakin siinä yritti rauhoitella kun tämä selvästi sitä jännitti. Ja hänellä tuntui nuo kyynärpäät olevan jotenkin painopisteenä. Lunallakin oli arvostelun mukaan hieman löysät kyynärpäät, mitä en oikein ymmärtänyt. Neidin kyynäräthän on kuvattu ja terveiksi todettu, joten mikä siellä oikein on löysää? No, ota ja tiedä.

Lolan arvostelu silti yllätti. Moni on kehunut tuota vanhempaa neitiä ja kysynyt käykö se ihan virallisissa näyttelyissä. Okei, kenelläkään ei ole ollut cockerspanieli tuomarin koulutusta, joten ovat sanoneet omat mielipiteensä, mutta en siltikään kuvitellut neidissä olevan noin paljoa rakenteellista puutetta. Tämähän nyt oli vain tämän tuomarin mielipide, pitää myöhemmin käydä uudestaan näyttelyissä ja katsoa mitä mieltä muuta ovat.

-

Sunnuntaina sitten lähdimme Vantaalle mätsäriin. ShowHau Center piti sekä lauantaina että sunnuntaina avajaismätsärin. Aluneperin shown oli tarkoitus olla ulkona, mutta onneksi muuttivat sään takia kehät sisälle. Sisälle mennessämme ihmettelin koirien vähyyttä. Ilmoittautuminen oli alkanut 10.00 ja me olimme paikalla varmaan 10.25, kehien oli tarkoitus alkaa klo 11. eikä sisällä ollut kuin muutamia kymmeniä koiria. Kun telkkarista on tullut Showhaun ohjelma, on heidän mätsäreissään aina hirveästi osallistujia.

Enkö ookki söpö?

Hiljalleen alkoi porukkaa lappaamaan sisälle ja hieman siinä systerin kanssa mietittiin että eikö ihmiset osaa lukea vai mitä, kun mätsäri-infossa mainittiin ilmottautumisen menevän kiinni 5 minuuttia ennen kehien alkua, eli loogisesti ajateltuna klo 10.55. Tästä huolimatta ihmisiä tuli vielä 11.15, jotka asettuivat ilmottautumisjonoon. Tämän takia sitten kehien alku myöhästyi (tosin, kehien myöhästyminen on enemmän tapa kuin poikkeus).

Siinä odotellessamme kävimme kuvauttamassa molemmat tytöt. Kuvaus oli ilmainen ja otetut valokuvat laitetaan ShowHau Centerin facebook –sivulle, jossa eniten tykkäyksiä saanut voittaa haluamansa Hurtta-tuotteen.

Käykää tykkäämässä kuvista nimeä klikkaamalla kiitos <3 LUNA ja LOLA

Lunan kuva ei minusta ole niin onnistunut, tiedän että neiti osaa olla söpömpikin.

Lolan kuvasta tuli hyvä.

Lopulta kehät pääsivät alkuun. Lola oli numerolla 205 ja Luna 213. Vanhempi neiti meni siis ensimmäisenä kehään, ja minun silmiini kehä näytti menevän hyvin. Mutta niin meni vastapuolellakin. Lola sai ensimmäisestä kehästä sinisen nauhan.

Hetken päästä menin Lunan kanssa kehään. Muuten meillä meni hyvin, mutta pöydällä neiti näytti epämukavuutensa. Onneksi kyllä, Luna ei rimpuillut eikä ihan hirveästi väistänyt tuomaria, mutta vilkuili tätä silmät pyöreenä ja hieman liikehti levottomasti. Vastapuolella kun ei ollut ongelmia pöydällä, saivat he punaisen ja me sinisen nauhan.

Sitten olikin odettelua ennen sinisten kehän alkamista. Siinä odotellessa ja tapahtumaa seuratessa tulee aina todettua itselle outoja asioita. Yksi on niinkin yksinkertainen asia kuin koirien ulkoiluttaminen ennen tapahtumaan tuloa ja tarvittaessa tapahtuman aikana. Tällä kertaa saldona oli 3 koiraa kakkaamassa kehään tai kehän ulkopuolella, pari pissasi sisämatolle. Eikö omistajille tule mieleen että jos se oma koira ei ole esim. sinä päivänä kakannut, se kannattaa käyttää ulkona ja kävellä niin kauan että se tekee ne tarpeensa. Kehien välilläkin kerkeää hyvin käymään tarvittaessa ulkona.

Systeri Lolan kanssa kehässä

Toinen mikä tänään ärsytti oli eräs omistaja koiransa (bullterrieri, mutta rotu nyt ei liity tilanteeseen mitenkään) päätti jäädä istumaan sohvanreunalle (meidän tuolien taakse). Se nyt sinällään ei ollut ongelma, mutta sohvan ja kehän välissä oli arvioiden metri tilaa, mistä ihmiset sitten kävelivät kuten kuuluikin. Tämä omistaja koiransa kanssa vei siitä metrin tilasta varmaan puolet ja kaiken lisäksi käski kaikkia ohikulkijoita pitämään koiransa kauempana hänen uroksestaan. Ei siinä ohikulkijat voineet muuta kuin väistää ja kävellä sitten koiriensa kanssa kehien läpi missä muut koirat parhaillaan yrittivät esiintyä. Meinasin jo muutamaankin otteeseen sanoa hänelle, että eiköhän voisi nyt sitten siirtyä jonnekin muualle koiransa kanssa kuin siihen keskelle kävelyväylää. Olisi päässyt itsekin helpommalla, kun hän nyt joutui parin minuutin välein kiljumaan, etteivät ohittavat koirat saa tulla hänen koiransa luokse.

Lopulta pääsi sinisten kehä käyntiin. Koiria oli aika paljon kehään nähden ja meidät juoksutettiinkin kahdessa osassa. Minusta meillä meni Lunan kanssa todella hyvin tämä jälkimmäinen kehä, mutta siitä huolimatta emme sijoittuneet. Eikä sijoittunut Lolakaan. Palkintoja ei siis herunut, mutta Luna sai kumminkin sitä hänelle tärkeää pöytätreeniä. 

Oli siellä pelottava Joulupukkikin, Luna haukkui pukin epäilyttävänä tyyppinä ja Lola yritti kiivetä sen syliin kun huomasi että korissa oli herkkuja tarjolla. :D

Mahatauti vai närästys

Luna on ollut hieman kipeänä tällä viikolla. Tiistaina se aloitti oksentelun, jolloin tyttö oli puklannut kahdesti sappinesteitä. Tässä vaiheessa kirosin että voi kun kiva toisen saada vatsatauti, kun perjantaina on agility, lauantaina näyttelyt ja sunnuntaina vuoden vika tokotunti. No ei siinä mitään voinut, jaottelin neidin ruoat neljään antokertaan (eli siis sekä aamu- että iltaruoka annettiin kahdessa osassa) ja lisäsin joukkoon Gefiluksen piimää sekä Gefiluksen maitohappobakteereja. Aloin seuraamaan lähteekö tuo paranemaan vai joudunko alkaa ilmoittelee ettei ollakaan tulossa tunneille tai näyttelyyn.

Systeri on tällä ja vielä ensi viikolla osan viikosta töissä, joten mummi on käynyt päivällä ulkoiluttamassa Lunaa. Tai ainakin yrittänyt. Edelleenkin Luna juoksee karkuun kun mummi tulee, mutta kun neiti toteaa ettei pääse minnekään piiloon, se antaa ihan nätisti ottaa kiinni ja lähtee ulos. Mummi on sitten antanut Lunalle aamupalan toisen osan. Tosin ensimmäisellä kerralla neiti oli kuulemma hotkaissut ruokansa joten mummi oli antanut ”nälkäiselle koiraparalle” lisää ruokaa. En sitten viitsinyt enää jälkeenpäin mainita että siinä oli ihan syy että ruokaa oli vähän.

Ihmettelin tosin kun Luna oli ihan pirteä, vatsa oli normaali, ruokahalu oli normaali eikä tyttö oksennellut päivällä tai illalla ollenkaan, että oliko nyt oikeasti kyse vatsataudista vai jostain muusta. Vielä parina seuraavana päivänä Luna oksensi, mutta joka kerta se ajoittui aamuyöhön. Aika tarkalleen siihen kello neljän maihin, ja loppupäivä olikin oksennusvapaa. Tästä aloin epäilemään että olisiko meidän neidillä pikemminkin närästystä. Oksennuskin oli minusta tyhjänvatsan puklua, kun ei joukossa ruokaa ollut.

Soitin meidän eläinlääkäriasemalle alun perin varatakseni Lunalle ajan virallisiin silmätarkastuksiin, mutta kysäisin samalla närästyksen oireista ja hoidosta. Ell.opiskelija selitti puhelimessa närästyksen kotihoidosta. Olin aikalailla tehnyt jo kaiken mitä närästyksen kotihoidossa voi tehdä: ruoan anto useammassa osassa, vatsaystävällisempi ruoka (olin vähentänyt nappuloiden määrää ja lisännyt joukkoon kanaa ja riisiä), piimän antaminen… Sanoin seuraavani tilannetta vielä viikonlopun yli ja jos tilanne olisi sama maanantaina kävisin neitiä näyttämässä. Perjantaina annoin iltaruoan tavallista myöhempään (normaalisti Luna saa ruoan siinä klo 19 maissa, nyt meni yli klo 22.) ja tällä kertaa meillä meni yö oksentamatta. Eli luulen ettei tällä kertaa kyse ollut vatsataudista, vaan närästyksestä tai jostain muusta vatsanärsytyksestä.

AGILITY

Agilitytunnilla teimme jälleen rataa. Päivän haaste oli esteet 2&3 (/9&10). Kouluttaja näytti parikin tapaa ohjata kyseiset esteet. Ensimmäisellä kierroksella ohjattiin koira ylittämään este 2 niin että ohjaaja jäi suunnilleen 3. esteen kohdalle ja siitä ohjaus kolmosesteelle. Toinen tapa oli juosta esteen 2. ohi ja tehdä valssiaskel kolmosesteen edessä ja siitä taas jatkaa matkaa.

Seuraava ongelma olikin sitten kun palasimme samoille esteille eri suunnasta, sain ohjattua neidin hyvin kyllä 9. esteen yli, mutta jos yritin pikkaisenkin oikaista, enkä ohjannut Lunaa aivan 10. esteen kohdalle, ei tyttö tietenkään kyseistä estettä hypännyt. Yhden kerran onnistuimme vetämään virheittä tämän radan ja se minusta oli huippusuoritus. J Videoilla näkyy molemmat tavat suorittaa esteet 2. ja 3, toisessa teen sunnilleen jotain minkä pitäisi olla valssiaskel ja toisessa ohjaan suoraan. Valssiaskel-tapa oli minusta ehkä se hieman hankalampi, mutta kumpikaan ei nyt vaikea ollut ja molemmissa esteiden ylitys sujui hyvin. Ja kuten kuuluu, Luna ei oikein osaa olla hiljaa.

Systerillä ja Lolalla meni hieman enemmän sähläämiseksi rata, kun vanhempi neiti oli sitä mieltä että hän hyppää mieluummin niitä esteitä mitä haluaa. 

Voihan hepuli

AGILITY

Tällä kertaa tunti aloitettiin koirien kunto/temppuradalla. Pisteitä oli 5 ja jokaisessa treenattiin jotain tiettyä liikettä. Lunan kanssa aloitimme pisteeltä, jossa meillä oli maassa ison lautasen kokoinen tasapainoalusta. Siinä sitten piti koiran ensin olla etutassuillaan ja hakea tasapainoa ja kun tämä onnistui piti takajaloilla alkaa kiertämään lautaa ympäri.

Toisessa pisteessä oli sitten koiran pyöriminen, eli ihan perus kaikki tassut maassa ja itsensä ympäri. Lopuksi tästä piti tehdä venytysliike, eli koira pysyy paikallaan ja kääntää etukroppaansa niin kuin olisi tekemässä pyörimistä (eli kuono menee takamusta kohti).

Kolmantena oli peruutus. Koira seisoo ohjaajan edessä ja siitä lähdettiin taaksepäin. Lunalla ei tässä ollut mitään ongelmia joten yritin haasteeksi aina pidentää peruutusmatkaa. Neiti kun oli vähän väliä istahtatamassa alas.

Vanha kuva, mutta tästä siis piti koiran nousta seisomaan
takatassuilla.

Neljännessä pisteessä sitten tasapainoiltiin kahdella tassulla. Eli ohjaaja nosti kevyesti ensin vuorotellen yhden tassun ilmaan, jolloin koira tasapainoitteli kolmella tassulla. Sitten tehtävää vaikeennettiin ja nostettiin ristikkäiset tassut (eli esimerkiksi oikea etutassu ja vasen takatassu), jolloin koiran piti tasapainotella kahdella tassulla.

Viimeisessä sitten piti koiran pysyä ”pupuasennossa” eli mistä meillä puhutaan kerjäämisasennosta. Koira siis istuu takamuksellaan ja nostaa etutassut ylös. Kun tässä tasapaino löytyi, yrittettiin saada koira nousemaan tästä asennosta seisomaan suorille takajaloille, niin ettei se kumminkaan mene hyppimiseksi.

Temppuradan jälkeen otettiinkin sitten irtoamisharjoitusta.  Rata oli lyhyt, ensimmäisenä putki, sitten kolme perus hyppyestettä. Ohjaaja ohjasi koiran putkeen ja yli ensimmäisen esteen, mutta sitten piti koira saada hyppäämään kaksi seuraavaa estettä vaikka ohjaaja ei vieressä juossutkaan.  Radan lopussa oli kouluttaja herkkukipon kanssa houkuttimena.

Putkesta esteille. Ohjata
sai ensimmäisen hypyn
kohdalle.

Tämä ei sitten oikein sujunutkaan niin kuin piti. Enkä edelleenkään ymmärrä mitä siinä oikein tapahtui. Menin vuorollani Lunan kanssa kentälle ja päästi tytön irti, niin tuo sai hepulikohtauksen, mitä se nyt silloin tällöin on aina saanut. Eli tuo juoksi äristen kuin tuli hännän alla ympäri kenttää ja meni niitä esteitä yksin mitä eteen sattui. Eikä kuunnellut mitään. Pillillä sain sen tulemaan kyllä luokse lopulta, mutta kun lähetin sen tunneliin niin hepuli jatkui.

Jätettiin meidän kierros siihen, kun tuo ei suostunut kuuntelemaan. Tilanne oli kyllä jotenkin sen verran koominen että kaikkia vaan nauratti kun neiti juoksi kentällä kuin päätön kana.

Seuraavaksi meni systeri kentälle Lolan kanssa. Ja meidän molempien yllätykseksi, vanhempi neiti veti ihan samanlaiset hepulit. Sillä sentään ikää alkaa olla kohta 6 vuotta. Ymmärrän että tuo kohta 2 vuotias voi kuvitella itsensä pennuksi, mutta Lola, joka normaalisti on itse rauhallisuus. Kouluttaja jo nauroi että mitä niille oikein on syötetty, kun molemmat hepuloivat. Itsekin pohdin oliko systeri syöttänyt niille jotain kofeiinipillereitä tai jotain. Myös he joutuivat lopettamaan kierroksen kesken, koska systeri ei saanut Lolaa ollenkaan kuuntelemaan.

Kun odotimme seuraavaa vuoroamme, temppuilin neidin kanssa kentän ulkopuolella. Toinen kierros meni onneksi hieman paremmin. Kun menin kentälle, sanoin kouluttajalle että otan ensin hetken tokoa, jotta pystyn varmistumaan että neiti varmasti kuuntelee.  Kun kymmenisen metriä onnistunutta seuraamista ja kaukokäskyt onnistui, totesin että nyt voimme kokeilla uudestaan. Tällä kertaa Luna onneksi kuunteli, eikä lähtenyt hepuloimaan kertaakaan. Ongelman meillä sitten tuottikin se irtautuminen. Lunalla ei ollut hajuakaan mitä siltä haluttiin, vaan normaaliin tapaansa katsoi minua jokaisen esteen jälkeen. Otimme pelkkää este-osuutta yrittäen selventää neidille, että siellä kolmen esteen päässä odotti herkkukippo. Pian Luna sen kipon keksikin, mutta yritti oikoa esteitä hyppäämällä vain ensimmäisen ja kiertämällä kaksi viimeistä estettä. Yhden ainoan kerran sain Lunan hyppäämään kaikki esteet ja tällöin ohjasin sitä toiselle hyppyesteelle asti (eli periaatteessa neiti hyppäsi vain viimeisen esteen itsenäisesti).

Lola vuorollaan veti taas kerran hepulit, mutta lopulta kun tajusi että herkkuja oli tarjolla, suostui sekin hyppäämään rataa. Ja kunhan systeri ohjasi sen pannasta pitäen radan alkuun.

TOKO

Tokossa oli pääaiheena sosiaalinen palkkaus. Tarkoitus oli aloittaa pienellä viestijuoksulla, jossa koirat jaettiin kahteen ryhmään. Tarkoitus oli juosta hallin toisella puolella olevan tötsän luokse niin että koira pitäisi edes jonkinlaista kontaktia. Tötsän luona sitten innostettiin/palkattiin koiraa, jotta saatiin se leikkimään ja sitten juostiin takaisin. Idea oli sinällään ihan hyvä, me kerkesimme Lunan kanssa radan juoksemaan ja myös toinen narttu kerkesi, mutta sitten kun kaksi urosta juoksi (vaikka niiden välillä oli varmaan 5-7 metriä), kiihtyivät ne niin paljon että lopputuloksena kaikki kolme urosta (bordercollie, bokseri ja dobermanni) räyhäsivät toisilleen. No, kuten arvata saattaa, kisa loppu siihen. :D

Seuraavaksi yritettiin saada koirat rauhoittumaan ja otimme paikallamakuun. Tämä(kin) meni tytöllä ihan hyvin. Neiti ei välittänyt vaikka minä liikuin paikaltani, kävin välillä kiertämässä Lunan takaa ja palasin kauemmaksi. Myöskään vierelle tullut vierasihminen ei saanut tyttöä nousemaan, vaikka neiti sitä vilkaisikin.

Treenasimme myös luoksetuloa sosiaalisella palkalla. Tämä on varmaan yksi meidän varmimmista liikkeistä, Luna tuli nätisti luokse vaikka ensin annoinkin väärän käskysanan (sanoin ”sivuun” kun piti sanoa ”tänne”.) Sillä aikaa kun kouluttaja seurasi muiden luoksetuloja, treenasin neidin kanssa ohjattua noutoa. Tämä treeni tosissaan sujuu paljon paremmin kapuloiden (kuin makupalalautasen) kanssa. Laitoin videon meidän noudosta (sori en leikannut väliltä sitä tyhjää kohtaa pois kun palautan kapulan). Kuten näkyy, vasemmassa noudossa ei oikeastaan ole ongelmaa. Oikeassa Luna muutamaankin otteeseen haki kyllä oikean kapulan, mutta kävi sitten myös toisen kapulan luona (tämä näkyy videolla).

Melko helposti tuonkin sai korjattua, kun aloitin kehumisen/hihkumisen heti kun neidillä oli oikea kapula suussa ja otin pari askelta taaksepäin, tuli tyttö suoraan takaisin käymättä toisen kapulan luona.

Lopuksi otimme ”uutena” liikkeenä jäävistä liikkeistä seisomisen. Lunallehan liike oli tuttu kun vanhoissa säännöissä oli sekä maahanmeno että seisominen jo alokkaassa. Mutta tässä oli tämän päivän ongelma. Luna kyllä jäi seisomaan nätisti ei siinä mitään, mutta se tarjosi sitä seisomista ihan sama mitä minä pyysin. Minulla meni varmaan valehtelematta 10 minuuttia siihen kun yritin saada neitiä menemään maahan. Alkoi jo hieman oma pinna menemään, kun koko ajan neiti jäi vain seisomaan. Mietin että onko tässä nyt joku syy taustalla että toinen ei suostu makaamaan, mutta kun väliin kokeilin kaukoja (maahan-istu-maahan), niin niissä ei ollut mitään ongelmaa.

Helpotin liikettä sitten reilusti niin, että minäkin jopa pysähdyin kunnes Luna oli mennyt maahan. Muutaman tämmöisen toiston jälkeen alkoi neidin rusina-aivokin raksuttaa ja maahanmeno lähti sujumaan myös liikkeessä. Hihkuin yli-iloisesti palkkaukseksi joka kerta kun neiti meni maahan. Otin loppuun sekaisin maahan/istumaan/seisomaan jäämistä ja ne lopulta onnistui kaikki todella hyvin.

Hieman keskusteltiin kouluttajan kanssa jäävien ongelmista. Meillä sanoin yhden ongelman olevan, että neiti ei aina kuuntele mitä minä käsken vaan aika usein tekee sen liikkeen minkä olen viimeksi sillä teetättänyt. Kouluttaja sanoi, että osa koirista sekoittaa sanat ”istu” ja ”seiso”, kun niissä s-kirjain painottuu, että jos ongelma on näissä kannattaa toinen sana (vaikka seiso) siis muuttaa joksikin muuksi. En usko, että meillä ongelma on tässä (tämän hänelle sanoinkin), kun meillä yleensä ongelma on se, että nyt kun olemme alokasluokkaa varten treenanneet maahanmenoa, jos yllättäen pyydän jotain muuta, niin neiti olettaa sen olevan sama maahanmenoliike ja menee sitten makuulle. Eli se minusta ei yksinkertaisesti kuuntele.

Tähän kouluttaja sanoi että sitten pitää treenata sitä että sanoo mahdollisimman samankaltaisia sanoja, ja koira saa tehdä liikkeen vasta oikean sanan tullessa. Tätähän minä olen treenannut Lunan ennakoinnin takia, mutta myönnettävä on että sanat eivät ehkä ole olleet lähellekään saman kuuloisia. :D Olen pikemminkin sanonut sanoja mitä silmät ovat nähneet (eli esimerkkinä: ”televisio, lattia, kippo, pallo, lelu, maahan…”) kun se varmaan pitäisi olla ”matto, maapallo, matikka, maahan…”

Ensitunnilla onkin sitten pienimuotoinen alokasluokan koe. 

Lisää agilityä ja tokoa

Systeri osti Lunalle oman talon.

AGILITY

Kuva/rata 1

Agilitytunnilla keskityttiin tällä kertaa enemmän ohjaamiseen. Meillä oli kolme estettä peräkkäin ja ideana oli kuvien 1 ja 2 mukaisesti eteneminen. Eli vasemmalla kädellä ohjattiin ensin koira kiertämään ensimmäistä estettä ja oikealla kädellä ohjattiin sitten hyppäämään sen. Sitten piti taas kiertää kakkosesteen taakse ja yli.  Ohjaaja meni koko ajan esteiden oikealla puolella.

Seuraavalla kierroksella meni samalla idealla, mutta nyt ensin hypättiin este ja sitten kierrettiin taas samalle puolelle ohjaajan kanssa ja hypättiin taas.  

Kuva/rata 2

Nämä oli minulle ja Lunalle hieman hankalia. Luna oli niin vauhdilla menossa eteenpäin, ettei meinannut hypätä estettä yli, vaan juoksi suoraan siitä takaa. Lunalla oli vauhtiakin niin paljon että jos minä olin lelun kanssa sekunnin myöhässä, oli koira jo ohittanut esteen. Jälkimmäinen tyyli oli meille se helpompi jostain syystä, onnistuimme kerran menemään kaikki kolme estettä peräjälkeen, kun ensimmäisellä tyylillä tökkäsimme jo ensimmäiseen ylitykseen.

Tarkoitus oli kokeilla myös rengasestettä, mutta kouluttaja kysyi haluaisimmeko mieluummin jatkaa näiden esteiden treenaamista. Yhteismielin päätimme jatkaa.

Lolalla ei näyttänyt olevan isompia ongelmia näillä esteillä, mutta se nyt on treenannutkin agilitya Lunaa enemmän. Plus se on enemmän perso nameille, kun se näki että systerillä oli palkka tarjolla, ei se ei jää pohtimaan pitäisikö vielä tehdä jotain, vaan se tulee suoraa herkun luokse.

TOKO

Sunnuntain tokotunnilla meillä oli pieni kokeenomainen treeni alkuun. Kouluttaja oli valinnut 4 liikettä (paikkamakuu, seuraaminen, liikkeestä maahanmeno ja kaukokäskyt) jotka suoritettiin ensimmäistä lukuun ottamatta putkeen.  Aloitimme paikkamakuulla; dobermanni, bokseri ja bordercollie (urokset) menivät yhdelle seinäsivulle, 3 metrin välein jotta eivät suoraan tuijottaisi toisiaan, kun Luna ja seropinarttu laitettiin puolentoista metrin päähän toisistaan uroksia vastaan. Molemmat tytöt makasivat hienosti sen minuutin ajan, vaikka me ohjaajat olimme salin toisessa päässä (n. 10metrin päässä). Pieni sydämenlyönti jäi välistä kun Luna vaihtoi makuuasentonsa lonkalle (takamus nousi hieman joten säikähdin että nyt se nousee), mutta onneksi neiti sitten vaan laski päänsä alas.

Olimme ”koevuorossa ” viimeisiä ja Luna odotti nätisti jaloissa omaa vuoroaan. Videosta näkee meidän suorituksen (kuva on hieman kaukana kun jätin puhelimen kuvaamaan sohvalle). Seuruu meni minusta todella hyvin. Palkkasin vain pysähdyksissä. Yhdessä kohdassa kuono tippui maahan, missä luulen että oli jotain namia lattialla, koska seropinarttu, joka yleensä seuraa todella nätisti, keskeytti myös seuraamisensa eikä meinannut kuunnella ohjaajaansa.

Sain neidin nopeasti siitä takaisin mukaan ja seuruu jatkui. Seuraavaksi oli maahanmeno, josta voin mainita että en muista milloin Luna on viimeksi mennyt niin nopeasti maahan. Hyvä etten pysähtynyt kesken liikkeen katsomaan, että menikö se ihan oikeasti maahan. Hyvä kun olin kerennyt sanoa käskyä loppuun, kun tuo neiti oli jo maassa.

Viimeinen, eli kaukot, menikin ihan penkin alle. Sain Lunan menemään maahan, niin minä olin ennakoimassa ja ottamassa asekelta ilman lupaa. No, tajusin sen kumminkin heti ja otin sen puolikkaan askeleen takaisin. Sitten en saanutkaan Lunaa oikein kuuntelemaan, se ennakoi vuorostaan ja otti häiriötä kouluttajasta joka oli meidän selän takana. Eli kun alku menee pieleen, menee se loppukin.

Kun sain neidin pysymään paikallaan ja siirryin parin metrin päähän, ei tyttö sitten noussutkaan ensimmäisestä eikä vielä toisestakaan käskystä. Lopulta sain Lunan nousemaan istumaan ja sitten otimmekin muutamaan kertaan maahan-istu-maahan-istu käskyn. Tämän jälkeen palasin neidin viereen ja pyysin sen sivulle. Kouluttaja totesi että pitää Lunan kanssa ottaa enemmän tämmöistä häiriötreeniä, koska se selvästi kiinnitti huomiota häneen.

Otimme myöhemmin uudestaan kaukokäskytreeniä, ja sillä kerralla Luna ei enää välittänyt ollenkaan takana seisovasta kouluttajasta. Tosin, Luna kyllä puolestaan nousi istumaan taas väärällä tavalla, eli se veti pehvan etutassujen luokse. Kouluttaja oli sitä mieltä, että pitää ottaa askel taaksepäin, eli ottaa kaukoja hieman lyhyemmällä etäisyydellä. Koska silloin neiti nousee oikein. Kouluttaja myös kehotti käyttämään käsimerkkiä istumisessa, koska sekin näytti lisäävän todennäköisyyttä oikeaan nousutapaan.

Olen kotona treenannut Lunan kanssa ohjattua noutoa ihan noutokapuloilla herkkulautasten sijaan. Siinä treenatessa huomasin, että meillä olevat pienet noutokapulat taitavat olla neidille liian pienet, koska tuo ottaa ne takahampailla suuhun ja aloittaa heti kunnon nakertelun.  Minähän aloitin ihan noutoharjoituksetkin pienellä ohjatunnoudonkapulalla kun tuo oli pentu (oli silloin sopivan kokoinen) ja siirryin normaaliin kapulaan kun huomasin että pikkukapula oli koko ajan puruleluna. Koulutuspaikalla on myös tarvikemyyntiä ja huomasin siellä olevan yhden keskikokoisen ohjatunnoudonkapulan. Kysyin tästä kouluttajalta, ja tämä totesi että hänellä saattaisi olla hyviä harjoituskapuloita autossa. Häneltä sitten löytyikin pari keskikokoista kapulaa, jotka hän antoi meille ilmaiseksi, koska ne ”olivat liian vinoja” myyntiin laitettavaksi. No, eivät ne minusta mitenkään liian vinoilta näyttäneet, todella hyvät kapulat meidän treeneihin.

Vasemmalla uusi keskikokoinen kapula, oikealla meidän vanha pieni.

Lola oli meillä tällä kertaa perjantaista maanantaihin, ja tytöt pärjäsivät tällä kertaa todella hyvin. Ainoastaan kerran Luna oli ärähtämässä Lolalle, siitä syystä että minä silitin juuri Lunaa kun Lola yritti tulla myös paijattavaksi. Mutta muuten pärjättiin ilman ärinoitä, mikä on siis todella hyvin.

Maanantaina käytimme Lolan trimmaajalla meidän Kangasalan näyttelyitä varten. Minä pesin sen heti aamulla ja systeri sitten selvitti turkin pesun jälkeen. Pari tuntia trimmaajalla ja vanhempi neiti oikein muutti väritystä.

Lola ennen (okei karvat on hieman pörhistetty) Kuvan ottanut trimmaaja

Lola trimmin jälkeen. Kuvan ottanut trimmaaja

Meidät on haastettu

Saimme haasteen Sinisukan blogilta. Eli pitää vastata 11 kysymykseen, jonka jälkeen pitää keksiä 11 omaa kysymystä ja haastaa 11 blogia.

1. Mikä sai sinut valitsemaan juuri sen rodun/rodut, mitä sinulla on nyt kotona? Oletko tyytyväinen valintaasi?
Cockerspanieleita on ollut meillä suvussa useita. Mummi hankki niitä kotiin silloin kun äitini oli pieni ja heillä oli narttuna ollut useampia. Kun äitini ja muut sisarukset muuttivat omilleen jatkoi tätini cockerilinjaa ja hänelläkin on nyt ollut jo 3 vai 4 cockerspanielia (yksitellen kylläkin). Jotenkin rotu sitten tuntui itselle sopivimmalta kun niitä olin nähnyt ja niistä niin paljon kuullut. Kyllä sitä moni muukin rotu kävi mielessä, mutta tähän sitten päädyin ja tyytyväinen olen.

2. Mikä oli ensimmäinen käsky jonka opetit koirallesi/koirillesi, miksi?
Taisi olla ihan istuminen. Syytä tähän nyt en oikein osaa sanoa, se on ollut yleensä se ensimmäinen käsky mikä kaikissa kirjoissakin mainitaan ja mikä tulee sitten ensimmäisenä mieleen.

3. Mitä mieltä olet oman rotusi/rotujesi kasvatuksesta, onko jotain mihin haluaisit muutosta jalostuksessa?
 Minun mielestäni cockerspanieleiden kasvatus on mennyt hiljalleen parempaan suuntaan. Cockerspanielihan kuuluu PEVISAAn, eli siltä vaaditaan tietyt terveystarkastukset ja tietyt tulokset niistä. Esimerkkinä nyt siis lonkat joissa cockereilla on usein vikaa. Myös Cockerspanielit ry:llä on omat vaatimuksensa (tai ne taitavat pikemminkin olla ohjeistuksia?) joita suositellaan seurattavan. Tästä huolimatta cockerit ry:n pentulistalla näkee pentueilmoituksia, jotka eivät täytä ehtoja. Joillakin pentueilla siellä on usempi kohta (esimerkiksi vanhemman lonkat huonot, BLUP-indeksit, silmäsairauksia) mitkä ei täytä ehtoja. Silloin mietin, että mitäköhän siinä kasvattaja on oikeasti miettinyt.

Yksi mitä itse muuttaisin on juurikin tuo lonkkajuttu. Muistaakseni nyt hyväksytään C-lonkat vanhemmille, niin mielestäni sen voisi nostaa siihen B:hen.

4. Onko koirallasi/koirillasi ollut ongelmakäyttäytymistä, jos on niin mitä? 
Arkuus. Alusta alkaen Luna on ollut arka vieraita kohtaan. Alun perin pelotti vieraat koirat ja ihmiset, nykyään koirat ovat yleensä ok, mutta ihmiset on edelleen ongelma. Trimmaajan mukaan kyse on Lunan tapauksessa huonosta hermorakenteesta. Tilanne on kyllä helpottanut tässä ajan kanssa, mutta edelleenkin näkee että Luna ei vain välitä vieraista saati niiden kosketuksista. Neiti ei enää juokse karkuun niin pitkälle kuin remmi päästää vaan ottaa sen muutaman askeleen sivuun ettei vieras ylety koskettamaan.

5. Mieleenpainuvin onnistuminen koiran kanssa?
 Varmaan meidän viimeisimmästä mätsäristä sijoistus BIS2. Itse sijoitus oli siis todella upea, mutta enemmän olin ylpeä Lunan käytöksestä. Vaikka neiti on niin arka, se seisoi pöydällä koko tuomarin (todella pitkän) tutkailun ajan. Sitten vielä seistiin ja kuljettiin nätisti.


6. Haluaisitko itse joskus kasvattajaksi? 
Tämä on itse asiassa ollut pohdinnassa jo jonkin aikaa. Sinällään houkuttaisi aloittaa cockerien kasvattaminen, kun mietin että olisi ihana ajatuksena sitten joskus nähdä kuinka ne omat kasvatit kasvavat ja osa pärjäisi kilpailuissa. Jättäisi tavallaan oman jäljen cockerimaailmaan. Jotkut sitten pitkän ajan päästä puhuisivat ”kennelin x” kasvateista (toivottavasti siis positiivisessa mielessä). Mutta ihan heti en tätä kasvatusta ole alottamassa, kun Lunasta ei jalostukseen ole. Sen huono hermorakenne ja lonkat ovat semmoisia joita en halua jalostaa eteenpäin. Jos Lunan hermorakenne olisi ok, niin olisin voinut jopa harkita (A-lonkkaisella uroksella), mutta kun ei niin ei. Tulevaisuudessa on suunnitelmissa hankkia toinen narttu (kunhan Luna on oikeasti kasvanut aikuiseksi ja jopa hieman vanhentunut), niin katsoo sitten onnistuisio sen kanssa.

7. Harrastatteko jotain lajia, mitä ja miksi? Haluaisitteko harrastaa jotain lajia? 
Tällä hetkellä harrastuksena on Toko ja agility. Tokon aloitin kun Luna oli pentuna niin hankala, joten halusin parantaa sen tottelevaisuutta. No sitten huomasin että hei tämähän näyttää sujuvan ja sille tielle jäin. :D Kokeisiin olisi nyt tarkoitus mennä kuhan saan itseäni niskasta kiinni (ja odotan nyt Lunan juoksut ohi, jotka pitäisi näihin aikoihin olla).

Agility oli meillä se alkuperäinen suunnitelma ja nyt syksyllä olemme senkin lopulta päässeet aloittamaan. Se vaan on jotenkin niin ihanan vauhdikasta ja en ole vielä nähnyt koiraa joka siitä ei pitäisi. Meillä tosin ongelman tuottaa nuo Lunan C-lonkat. Sekä eläinlääkäri että kasvattaja sanoi ettei C-lonkat estä agilityn harrastamista, kunhan pitää treenit kohtuudessa ja menee koiran ehdoilla.

Minä olen harrastusten suhteen kaikkiruokainen ja innokas kokeilemaan mitä tahansa lajia kun vain tällainen mahdollisuus tulee.

8. Pahin asia, jota koirasi on rikkonut?
 Minkäköhän nyt sanoisin, Luna on tuhonnut kyllä aika paljon kaikenlaista. Jotenkin minä ymmärrän tuon ”pahin” sanan tässä semmoisena mistä olisin suuttunut tai muuten pahoittanut mieleni, mutta sellaisia ei oikeastaan ole. Mutta jos sanon vaikka arvokkaimmasta päästä, Luna on tuhonnut muutamat silmälasit (meidän moka kun jätettiin ne pennun saataville) ja muutaman tietokoneen laturin (tässä olen pikemminkin ollut huojentunut ettei koira ole sähköiskua saanut). Lasit minun oli tarkoituskin uusia, joten tyynesti kävelin Specseiversille uusia tilaamaan (vanhat pidin jesarilla kasassa) ja tietokoneen piuhoillekin vain kohautin olkia ja kävin ostamassa uuden.

9. Oletko tyytyväinen koirasi arkitottelevaisuuteen? 
kyllä sanoisin olevani suht tyytyväinen, mutta paremminkin voisi käyttäytyä. Meillä ehkä isoin ongelma on muiden koirien ohittaminen, kun neiti on menossa melkein jokaista nuuskimaan. Myös jotkut hajut saa tytön vetämään kunnolla. Muuten meillä esimerkiksi lenkit sujuu hyvin. Luna osaa kävellä keskellä kävelykatua missä menee muita ihmisiä, se osaa odottaa nätisti jos jonnekin jonotetaan.

Peruskäskyissä ei ole ongelmaa ja niitä totellaan myös ilman herkkuja. Tosin luoksetuloissa on vielä petrattavaa. Pääasiassa silloin jos Luna leikkii jonkun toisen kanssa, ei se meinaa tulla kutsusta luokse. Sanotaanko näin että meillä ei ole mitään isompia ongelmia, mitkä sitten tuottaisi vaivaa arkielämässä.

10. Oletko käynyt koirasi/koiriesi kanssa näyttelyssä? 

Olemme käyneet. Lunan kanssa ollaan mätsäreissä juosseet useastikin ja nyt uskaltautuneet jopa kahteen viralliseenkin näyttelyyn (kolmas tulossa tämän kuun lopulla).


11. Tämän vuoden paras hetki/muisto? 
Melkein sanoisin saman kuin tuohon viitoskohtaan (olen tylsä, tiedän), mutta se ylpeyden tunne mikä siitä päivästä jäi on varmaan kyllä pitkään vielä mielessä.


Sitten haastettujen kysymyksiin, sori mulla ei oikein ole mielikuvitusta näiden suhteen.

1. Miksi sinulla on juuri uros/narttu/molemmat? 
2. Mainitse yksi piirre mistä olet koirassasi ylpeä ja miksi juuri se.
3. Onko koirallasi jotain omaa (käyttäytymis)tapaa, minkä olet huomannut vain sen tekevän?
4. Mitä lajeja harrastatte?
5. Jos saisit valita niin mitä uutta lajia haluaisit koirasi kanssa kokeilla?
6. Mitä koirasi syö? Käytätkö jotain lisäravinteita (öljyjä, vitamiineja?)
7. Oletko kisannut koirasi kanssa missään lajissa? Jos olet, mikä on paras sijoituksenne?
8. Onko koirallasi jotain terveydellisiä ongelmia? Jos on vaikuttaako ne jotenkin arkielämiseen/harrastamiseen?
9. Mikä on koirasi paras herkku?
10. Onko koirallasi jotain lempilelua?
11. Arvioiden, paljonko luulet käyttäneesi rahaa koiraasi sen hankkimisen jälkeen?

Sitten minä haastan (kuvitelkaa että niitä on 11):
Herkkupaloja ja vinkuleluja
Koiramaista
Loving Luumu
Mäkiharjun Zupreme Surprise
Olipa kerran Priya
Tassunjälkiä sydämessä
Team LIMIMO