keskiviikko 17. helmikuuta 2021

Silmätarkastuksessa

Joulukuussa 2015 Luna on käynyt viimeksi silmätarkastuksessa. Nyt ollaan systerin kanssa kiinnitetty huomiota siihen, että Luna jää lenkkeillessä satunnaisesti yhtäkkiä tuijottamaan tyhjyyteen. Tätä käy sekä pimeällä että valoisalla ja neiti ei ole tätä aikaisemmin tehnyt. Itse huomasin tämän muutama viikko takaperin ja noin viikko sitten systeri otti asian puheeksi, että olenko huomannut Lunan jäävän yhtäkkiä tuijottamaan.

Siinä vaiheessa, kun toinenkin huomaa oudon käytöksen, niin ehkä on parempi asiaa käydä vähän tutkimassa. Joten varasin ajan silmätarkastukseen. Sain Lunan ensin ilmoitettua Kauniaisten joukkotarkastukseen, mutta sieltä tuli edellisenä päivänä ilmoitus, että eläinlääkärin loukkaantumisen takia se joudutaan perumaan. Joten ilmoitin sitten neidin Tammiston Evidensiaan. Oli se 20 euroa kalliimpi, mutta tietysti Tammisto on paljon lähempänä.

Parin viikon takaa, kun oltiin vaunulla viikonloppu.

Paikalle piti mennä se 30 minuuttia etukäteen, jotta saimme laitettua laajentavat tipat silmiin.

Tippojen jälkeen täytin kennelliiton lomakkeen siinä odotellessa. Lunallahan tosissaan tutkittiin 2015 silmät edellisen kerran, jolloin silmistä ei löytynyt cockereille tyypilliseen tapaan ylimääräisiä ripsiä (distichiasis), mutta PHTVL/PHPV aste 1 löytyi. Tämä oli siis odotettavissa tälläkin kertaa, mutta halusin tietysti tietää onko tullut jotain muuta/uutta muutosta silmiin, mikä voisi selittää oudot tuijottamiset.

Hoitohuoneessa käytiin läpi edellisen tarkastuksen tulokset ennen tarkastuksen aloitusta. Todettiin että Luna ei ole jalostuskäytössä, että ihan nyt näiden outojen käytösoireiden takia todettiin että olisi ehkä hyvä tarkistuttaa silmät uudelleen.

Lääkäri aloitti tutkimuksen ja hetken päästä sitten kysäisi selvästi varmistaen, että eihän Lunaa ollut tarkoitus käyttää jalostukseen. Totesin jälleen, että ei todellakaan, mutta tämä kysymys jo kertoi, että jotain muutosta silmissä oli.

Lääkäri siinä sitten totesi, että se PHTVL on edennyt. Hän sanoisi, että aste olisi tällä hetkellä 2,5-3. Mutta se ei kumminkaan olisi todennäköisesti syy Lunan oudolle tuijottamisille, koska kuulemma tämän asteen PHTVL näkyy koiralla silmässä samanlaisena, kuin jos ihmisen silmälaseissa olisi pari pientä roskaa. Distichiasista ei ollut edelleenkään.

Mutta jalostuskäyttöön Lunasta ei enää olisi, johon totesinkin että se on laskettu ulos jalostuskäytöstä jo moneen kertaan tämän 7 vuoden elämänsä aikana.

Pitää siis jatkaa tuota tuijottamisen seurailua. Mielessä kävi myös, että voisiko se liittyä jotenkin Lunan vestibulaarioireisiin, eli jos sillä hetkellisesti jotenkin heittää päässä, minkä takia se sitten jää paikoilleen tuijottamaan. Ota ja tiedä.

Se mikä minusta oli hieman jännä, on että silloin 2015 tuo PHTVL todettiin olevan aste 1, eli lievä ja se ei etene. Mutta nyt kumminkin se oli edennyt, eli onko ensimmäinen silmälääkäri arvioinut asteen väärin, että se olisi jo silloin ollutkin 2 asteen?

Käytiin Salossa tuossa muutama viikko takaperin ja Topi sai jo makoilla todella lähellä tyttöjä.

Tässä vielä kertaukset kennelliiton sivuilta:

PHTVL/PHPV (persistent hyperplastic tunica vasculosa lentis/persistent hyperplastic primary vitreous) tarkoittaa linssiä ympäröivän verisuonituksen ja/tai alkulasiaisen liiallista kasvua sikiönkehityksen alussa ja vajavaista surkastumista syntymän aikoihin/sen jälkeen. Seurauksena on eriasteisia samentumia linssin takana sekä mahdollisesti myös linssin epämuotoisuutta.

Muutokset on jaettu kuuteen vakavuusasteeseen, joista lievin (aste 1) on onneksi yleisin. Siinä linssin takapinnalla on pieniä pistemäisiä (ei paljain silmin nähtäviä) pigmenttipisteitä / sidekudosplakkeja, joista ei koiralle ole haittaa. Vakavammissa muodoissa (2-6) sidekudosplakki on laajempi (aste 2) ja siihen voi liittyä aktiivista verisuonitusta (aste 3) sekä linssin epämuotoisuutta (asteet 4-6). Vakavampiin asteisiin saattaa liittyä toissijaisia kaihimuutoksia ja nämä yhdessä voivat aiheuttaa merkittävää näköhaittaa ja silmän tulehdusta ja kipua.

Sairaus on selkeästi perinnöllinen dobermannilla ja staffordshirenbullterrierillä, joilla se yleensä ilmenee molemmissa silmissä.

Koiria joilla on 1. asteen muutoksia, voidaan käyttää jalostukseen, mutta kumppanilla ei pidä olla samaa diagnoosia. Vakavampia muotoja (aste 2-6) ei pidä käyttää jalostukseen.

Suomen Dobermanyhdistyksen sivuilla oli vielä mainittuna: Vakavuutta kuvataan asteikolla 2-6, jossa 6 aste ilmaisee koiran olevan kokonaan sokean. Koska näkökyky ei ole tärkein koiran aisteista, ainoastaan erittäin vakavat muutokset häiritsevät koiraa. 2-6 asteen hidas eteneminen saattaa johtaa iäkkäämmän koiran näköhäiriöihin ja mahdollisiin pelosta johtuviin käyttäytymismuutoksiin.

Ylimääräisten ripsien (distichiasis ja ektooppinen cilia) karvatuppi sijaitsee luomirauhasessa tai sen vieressä. Distichiasiksessa, joka on näistä lievempi, karva kasvaa ulos luomen vapaasta reunasta. Oireet riippuvat karvan paksuudesta ja kasvusuunnasta. Ohuet, ulospäin suuntautuvat karvat aiheuttavat tuskin lainkaan oireita, paksummat ja silmän pintaan osuvat karvat sitä vastoin voivat aiheuttaa eriasteisia ärsytysoireita: lievää vuotamista ja räpyttelyä tai voimakkaampia kipuoireita ja jopa sarveiskalvovaurioita. Ripsiä voi irrota ja kasvaa takaisin karvan vaihtumisen yhteydessä.

Ektooppinen cilia kasvaa luomen sisäpinnan sidekalvon läpi ja aiheuttaa lähes aina voimakkaat kipuoireet (siristys, hankaaminen ja vetistys) ja sarveiskalvovaurioita.

Hoitona on tarvittaessa ripsien nyppiminen (ripset kasvavat takaisin) tai karvatuppien tuhoaminen joko polttamalla tai jäädyttämällä (distichiasis) tai ripsen ja karvatupen poistaminen kirurgisesti (ektooppinen cilia). Ylimääräisten ripsien merkitys koiralle on usein melko vähäinen, jolloin koiria voi perustellusta syystä käyttää jalostukseen, mutta mieluiten terveen kumppanin kanssa. Vakavia tapauksia (ektooppinen cilia ja selkeitä oireita aiheuttavat distichiat) ei kuitenkaan pidä käyttää jalostukseen. 


sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Mallinhommissa

 Ohjattujen treenien tauko sai jatkoa helmikuulle. 

Valokuvaaja huuteli koiramalleja Tuusulan Sarvikalliolle, jotta hän saisi uusia kuvia portfolioonsa. Toiveena oli keskikokoiset tai isot koirat, mutta kyselin että meneekö cockeri ja pienekö bortsu vielä keskikokoisiin. Osuipa vielä omaan arkivapaaseen. Kelpasimme (tai sitten kukaan muu ei ilmoittautunut), joten seuraavana aamupäivänä ajelimme tuohon parin kilometrin päähän.

Kotoa lähtiessä ajattelin sään olevan mitä mainioin, kun pakkasta oli vain muutama aste, mutta ajellessani kohti Sarvikalliota, lämpötila laski hiljalleen ja paikanpäällä olikin sitten jo kymmenisen astetta. Kyllähän koirat pärjäisivät, mutta omista sormista en ollut varma kun piti kaivella nameja taskusta aina kuvatessa.

Voin sanoa, että kuvaus oli rankempi minulle kuin koirille. Minä istutin tai seisotin koirat kuvaajan haluamaan paikkaan ja itse sitten hyppelin siellä syvässä hangessa yrittäen saada neidit katsomaan haluttuun suuntaan. :D 

Palkkioksi tästä sain muutaman kuvan itselle.

Eli seuraavat kuvat ovat Hanna Mäntysen käsialaa.






perjantai 1. tammikuuta 2021

Tavoitekatsaus

Tämähän on ollut siitä poikkeuksellinen vuosi, että koronan takia on ollut niin kilpailut kuin treenitkin tauolla vähän väliä. Aktiivisia kilpailukuukausia Lunalla ei ollut kuin elokuun lopusta marraskuun alkuun, kun alkuvuosi meni dopingissa murtuneen hampaan takia, siihen perään juoksut ja kun viimein oltiin menossa kisoihin, tuli vaihteeksi vatsatauti ja lopulta se korona. Elokuussa kun kisat jatkuivat, aloitettiin tietysti taas juoksut, minkä takia aloitus jäi sitten aivan elokuun loppuun. Marraskuussa aloitettiin taas Cartrophen -pistossarja, joten oltiin jälleen dopingin alla ja sitten ne kisat taas peruttiinkin.

Vuoden 2020 tavoitteet

Toko

Palkkaus kuntoon. En tiedä uskaltaako tässä tehdä sen enempää tavoitteita, ennen kuin tiedän, että Luna pystyy suorittamaan EVL-luokan kahdessa osassa hiljaa. Koska siinä missä ALO-VOI luokissa vinkumisesta voi saada huomautuksen tai oikeasti todella runsaasta vinkumisesta suoritus saatetaan keskeyttää (?) ymmärtääkseni EVL:ssä on paljon pienempi toleranssi vinkumiselle. Ei huvita maksaa koemaksua ja joutua ulosheitetyksi parin ensimmäisen liikkeen jälkeen (tai sehän riippuu mitkä liikkeet on kyseessä, Luna yleensä tekee alkuun hiljaa ellei ole kyse seuruusta). Voin laittaa varovaisen toiveen että käydään kokeilemassa EVL:ää ehkä loppuvuonna, toivottavasti saaden edes 3 tuloksen.

Ei päästy sinne kokeeseen kertaakaan. Toko on jäänyt nyt hieman taka-alalle kun metsästetään niitä tuloksia rallyn puolelta, mutta ohjatuissa treeneissä ollaan käyty suunnilleen kerran kuukaudessa, joten ei tätä ihan kokonaan ole unohdettu.

Tavoite saavuttamatta 

Rally-Toko

Jatkeataan valiotulosjahtia. Laitan tavoitteeksi ainakin yhden yli 95p tuloksen, mutta toiveissa tietysti kaikki kolme.

Vuoden ainoa toteutunut tavoite. Niitä yli 95p tuloksia yllättäen saatiinkin tänä vuonna kaksi kappaletta; molemmat seuran omissa kisoissa. Ensimmäinen elokuussa Klingerbergin radalta (97p) ja tästä 3.sija ja toinen marraskuussa Palosaaren radalta (97p) ja seuramestaruushopea.

Tavoite saavutettu

Koiratanssi

Sitten meidän uusi lajituttavuus. Tähän voi laittaa tavoitteeksi ensimmäisissä kisoissa käymisen.

Ei saatu ohjelmaa kasaan, joten ei tietysti myöskään käyty kisoissa. Meillä kävi niin ”hyvin”, että kevään koiratanssikurssihan jäi kesken kiitos koronan. No ei mitään, päästiin syksyllä uuteen ryhmään, joka nyt taas jäi kesken. :’D

Tavoite saavuttamatta 

Muuta
Positiivisena puolena, kävimme kesällä pitkästä aikaa kokeilemassa spanieleiden taipumuskoetta, jonka Luna tällä kertaa veti hyväksytysti läpi! Olin pitkään ollut sitä mieltä, että ei Lunalla olisi missään muussa osiossa ongelmia, kuin siinä alun sosiaalisuudessa. Mutta tällä kertaa sosiaalisuuttakin katsottiin ”koronavälein”, mikä kelpasi minulle ja Lunalle oikein hyvin.

Luna myös aloitti agilityuransa systerin kanssa saaden kaksi LUVAA hyppyradoilta.

 


Vuoden 2021 tavoitteet

Rally-Toko
Yritetään saada se viimeinen valiotulos. Tämä on harrastusrintamalla meidän koko vuoden päätavoite. Muut lajit saavat nyt jäädä siksi aikaa sivuun.

Muut

Terveenä pysyminen, vuonna 2020 rahaa paloi eläinlääkärikäynteihin (loppuvuoden -19 korvatulehdus, tammikuussa murtunut hammas, helmikuussa käytiin vain rokotuksilla, maaliskuussa vatsatauti ja siihen perään vestibulaarikohtaus, huhti-toukokuussa lonkkien kipuilu, kesäkuussa päänmagneettikuvaus vestibulaarioireiden uusiutumisen takia ja marraskuussa käytiin uusimassa Cartrophen-kuuri. Karu totuushan on, että ollaan jo jonkin aikaa eletty pienessä epävarmuudessa, että kauan Lunan kilpailu-ura enää kestää. Se voi kestää viikon tai se voi kestää pari vuotta. Tämän takia haluaisin sen rally-valion arvon kasaan mahdollisimman piakkoin (jota korona nyt hieman häiritsee), sen jälkeen kaikki mitä keretään saavuttamaan on vain plussaa.

 


Laran tavoitteet

Toko

TK1

Tavoite tuli saavutetuksi tammikuussa. Lara korkkasi myös avoimen luokan, mutta siinä ei tullut ykköstuloksia.

Tavoite saavutettu

Rally-Toko

Avoimenluokan korkkaus

Rallysta Lara haki RTK2:sen.

Tavoite saavutettu

Näyttelyt:

Ulkomaalainen näyttely

Sattuneesta syystä ulkomaille ei paljoa matkusteltu.

Tavoite saavuttamatta 

Agility

Lähdössä pysyminen ja parempi irtoaminen esteille, ei kisatavotteita.

Lähdössä pysytään aina välillä, irtoaminen parempi ja kisoissakin kävi hakemassa ensimmäisen LUVAn.

Tavoite saavutettu

 


Laran vuoden 2021 tavoitteet

Rally-Toko

Voittajaluokan korkkaus

Agility

Kontaktit kuntoon (juoksarin opetus)


lauantai 26. joulukuuta 2020

Joulun aikaa

Blogi on vaihteeksi ollut hiljaiselossa, kun ohjatut treenit jäivät tauolle ja koko halli meni vaihteeksi kiinni. Alkuun puhe oli, että treenit jatkuisivat 20.12., mutta juuri ennen tuota päivää tuli ilmoitus, että tauko jatkuu tammikuun 10. päivän jälkeen, ellei silloin taas tule uutta tiedotetta. Mutta positiivisena asiana, halli avattiin uudelleen ja nyt pystyy kentän varaamaan jopa tunniksi. 

Meillähän ei ole aikaisemmin ollut minkäänlaista varaussysteemiä, vaan hallille mentiin ja toivottiin että kentällä ei ole ketään ja ettei joku olisi heti tulossa siihen samalle kentälle. Treeniaika oli 20 minuuttia jos joku oli "jonossa" samalle kentälle. Käytimme tämän hyväksi ja kävimme sitten jouluaattoaamuna hallilla hieman treenaamassa. Yhdellä kentällä sai olle vain yksi henkilö, joten varasimme systerin kanssa vierekkäiset kentät ja puolessa välissä tuntia vaihdoimme koiria. Minä treenasin rally-tokoa ja systeri teki agikentällä keppitreeniä. 

Viimeisellä viidellätoista minuutilla otettiin sitten joulukuvat. Systeri piteli kenttäaidan toisella puolella lakanaa ylhäällä, kun minä asettelin koiria ja koristeita. Ajattelin, että hallilla on tilaa ja valaistusta enemmän kuin meillä kotona, mutta silti piti tietysti hieman turvautua photoshopin apuun.




Ajatus oli myös saada tytöt hieman väsyneeksi, kun menimme aattoa viettämään normaaliin tapaan tädin luokse. Pääasiassa jotta he eivät jaksaisi Lolalle pöristä turhia. 

Joulu itsessään meni tutun kaavan mukaan, alkupörinöitten jälkeen Lola totesi että parempi pysyä sohvalla, eikä sieltä sitten liikkunut kuin puoliksi pakotettuna jouluaterialle. Ja kertaalleen ulos.


Tytöille tuli paketista lisää leluja (ihan kuin meidän leluvuori ei olisi jo tarpeeksi iso :'D) sekä luita ja herkkuja. 

Lola kohta 11v, vietti joulunsa sohvannurkassa nukkuen. Paitsi kun tuli pari herkkua tarjolle niin ne kyllä syötiin.

Pahvilaatikot on aina in.

Joulupäivänä kävimme sitten iskällä syömässä, kun emme aattona kerenneet treenien takia aamupäivällä käymään. Molemmat tytöt olivat aikalailla dööd.



Kohta on taas aika katsoa tämän vuoden tavotteita ja asettaa seuraavalle vuodelle uudet.

keskiviikko 25. marraskuuta 2020

Kuono.fi - Koirankoulutuksen perusteet

Kuono.fi yhteistyö




Kuten parille muullekin bloggaajalle, meillekin tuli tarjous osallistua Kuono.fin nettikurssille: Koirankoulutuksen perusteet eläintenkouluttaja Noora Tihtosen kanssa. Kurssin mainospuheissa sanottiin sen sopivan niin uusille että kokeneille koiranomistajille. Lunahan on jo aika ”korkeasti koulutettu”, jos näin voi sanoa, mutta tietysti eihän sekään täydellinen ole. Ruoka-aikaan vedetään hihnassa ihan hirveästi ja rauhoittumista en ole oikeastaan koskaan neidille opettanut. Lopulta päädyin katsomaan kurssin läpi. Voihan sieltä saada sitten neuvoja sitten seuraavaa koiraa ajatellen.

Kurssi itsessään sisälsi kolme osiota:
-Johdanto: kuinka koirat oppivat
-perustaidot
-ongelmakäyttäytyminen.

Johdannossa käytiin läpi koiran käytösten ja koulutusten historiaa ja mitä se on nykytutkimusten mukaan. Kurssilla käytetään positiivista vahvistamista ja alussa puhutaan oikeaoppisesta palkkaamisesta ja näytetään miten naksutinta käytetään ja voidaan hyödyntää koulutuksessa.

Perustaidoissa käytiin läpi lähellä pysyminen, rauhoittuminen, lupasana, luoksetulo, hihnakäyttäytyminen sekä luopuminen. Kaikki tärkeitä taitoja myös perus perhekoiralle.

Ongelmaosuudessa sitten oli pureminen, haukkuminen, vetäminen, hyppiminen ja ohitushaasteet. 


Verkkokurssit ovat eritoten näin korona-aikana todella hyviä. Ei tarvitse oleskella muiden ihmisten lähettyvillä, vaan kurssin voi suorittaa ihan kotoa sohvalta. Tietysti jos on kuten minä, että tarvitaan se kouluttaja siihen vierelle potkimaan persuksille jotta saan aikaiseksi tehtyä jotain, niin sitten verkkokurssin hyöty saattaa jäädä hieman pienemmäksi. Toinen tapa saada kurssilainen varmasti treenaamaan jotain, on tehdä kurssi aina kestämään tietyn ajan jakson, jolloin yhdellä viikolla käydään aina yksi osio, johon liittyy palautettavat kotiläksyt. Tämmöinen oli silloin aikanaan Sporttirakin kurssilla, eli piti videoita niitä omia treenejä, joihin sai sitten kouluttajalta rakentavaa kommenttia.

Tietysti, silloin kurssia ei voi myydä näin edulliseen hintaan (tällä hetkellä 29€), koska se vaatii kouluttajalta kanssa sitoutumista ja kurssilaisten määrää pitäisi rajoittaa jotta kouluttajan ei tarvitsisi yötä päivää katsoa treenivideoita. Tällöin ei myöskään pystyisi hyppäämään mukaan milloin vain, vaan olisi odotettava edellisen kurssin loppumista ja seuraavan alkamista.

Mutta, vaikkakin ilman kouluttajan kommentteja, koulutusvideoilta saa hyvin vinkkejä koulutukseen. Se on vain sitten omasta itsestä kiinni, kuinka ahkerasti tulee treenattua.

Kurssin videot olivat selkeitä ja kouluttaja puhui selkeästi. Hieman itseäni tosin häiritsi ulkokuvauksissa valonmäärän yllättävä muutos, joka sai kuvan hetkellisesti melko pimeäksi. Mutta ulkokuvauksissa säälle ei tietysti aina voi mitään. Eikä tuota tainnut käydä kuin parilla videolla. Jokaisen videon jälkeen pystyi kuittaamaan osion suoritetuksi ja etusivulta näki kurssin etenemisen.

Kun keskittyy kurssivideoon voi toinen keksiä omaa tekemistä.


Tämä voi olla monesta hieman hassu kommentti, mutta teoriaosuusvideoissa katsottiin pelkästään kouluttajan naamaa, mikä itselle tekee videosta hankalamman seurata. En tiedä miksi, mutta minun on hankala katsoa videota, mistä toinen tuijottaa takaisin koko ajan. Tämä sama tosin on ihan oikeassakin elämässä, en yleensä keskustellessa toisen kanssa pysty vaan tuijottamaan toisen kasvoja koko aikaa. Ihan sama onko ne kasvot oikeasti minun edessä tai ruudun takana. Joo, eihän minun tarvitse katsoa kouluttajan naamaa videon pyöriessä, mutta sitten kun alan katsella muualle, niin en enää keskitykään siihen mitä kouluttaja puhuu. Hetken päästä tajuan että minulta on viimeiset pari minuuttia mennyt täysin ohi. Arvatkaa sitten koulutus, missä on pelkkä ääni eikä mitään videota. En pysty keskittymään siihen oikeastaan ollenkaan. Näitä ei onneksi tässä koulutuksessa ollut.

Minulle helpoin seurattava on video, jossa teoriaosuus on myös tekstinä dioissa. Vielä kun minulla on näkömuisti parempi kuin kuulomuisti (kunhan ei ole kyse työvuoroista… :’D) Kyllä se kouluttajan pää saa näkyä jossain sivussa, mutta tällöin minä saan rauhassa tuijottaa sitä tekstiä ja sisäistellä sitä.

Perustaidot ja ongelmakäyttäytyminen osioissa sitten lähes kaikissa videoissa kouluttaja näytti esimerkkikoiran kanssa, miten käytännössä koulutus tapahtuu. Mallikoirat eivät olleet mitään täysinoppineita tottelevaisuusvalioita, vaan nuoria koiria, jotka tuntuivat vähän väliä jäävän kiinni milloin mihinkin häiriöön. Tämä tietysti antaa vähän todellisemman kuvan siitä oikeasta koulutustilanteesta. Ei koe kotona harjoitteleva koirakko itseään niin surkeaksi, kun ei se videonkaan koira osannut asiaa heti ensimmäisellä yrittämällä. Toisekseen kouluttaja pääsi näyttämään miten virheisiin reagoidaan ja miten voidaan palkata myös ns. ohi tehtävän (eli tarkoittaen että tehtävänä oli vaikka pallosta luopuminen, mutta koira jäikin katsomaan ohi menevää ötökkää. Kun koira jätti ötökän sikseen ja keskittyi kouluttajaan, se palkattiin. Luopumista ötökän jättäminenkin oli, mutta sitä ei olisi pakosti tajunnut ilman että kouluttaja siitä sanoi.)

Videot olivat pituudeltaan noin 2-10 minuuttiin, joten sitä helposti pystyi katsomaan videon tai pari kerralla ja sitten jatkaa myöhemmin. Videon alapuolelta löytyi usein Word-tiedostona vielä harjoitusohjeet, johon on selkeästi laitettu tehtävät vaiheittain.

Loppukommentti: Kurssi on sisällöltään sopiva ensikertalaisille koiranomistajille tai sellaisille, jotka eivät ole aiemmin isommin kouluttanut koiria vaikka niitä olisi omistanutkin. Kertauksena sopii tietysti myös jo enemmän koiria kouluttaneelle, mutta uutta asiaa tällaiselle tuskin kurssilta tulee.



sunnuntai 8. marraskuuta 2020

Seuramestaruuskilpailut

Meillä järjestettiin viikonloppuna seuramestikset rally-tokon, tokon ja koiratanssin osalta. Ilman koronaa, olisin varmaan ilmoittanut Lunan rallyyn ja koiratanssiin, mutta koska meillä ei ollut nyt ohjelmaa valmiina, pääsi neiti vain rallattelemaan.

Lauantai (toko ja kt-mestits) meni kumminkin buffassa töissä, kun selvisi että buffan toinen talkoilija oli mystisesti kadonnut listasta ja sinne oli jäämässä yksin vain ensikertaa buffassa työskentelevä (ja ymmärsin puheista että oli jäsenenäkin uusi). Minun oli tarkoitus vain avata buffa ja jättää se sen jälkeen talkoilijoille, mutta enhän minä sitten voinut toista yksin jättää, joten jäin sitten koko aamuvuoron ajaksi opettamaan ja auttamaan. Ei sillä että se lauantaiaamu olisi muutenkaan ollut täysin onnistunut, listoihin oli laitettu talkoilijoiden työvuoro alkamaan 7.30. Tuohon kellonaikaan meitä oli lopulta paikalla minä ja seuran PJ, joka oli myös vastaavakoetoimitsija. Kyllä niitä ihmisiä alkoi sitten ehkä varttia vailla kahdeksan hiljalleen tippumaan, mutta hieman siinä tuli mietittyä, että missäköhän kaikki viipyy. Onneksi päivävuoroon tuli kaksi talkoilijaa, niin pääsin sitten lopulta lähtemään kotiin.

Rally-tokon vuoro oli sitten sunnuntaina. Mestariluokka oli jaettu kahteen ryhmään ja olimme Lunan kanssa jälkimmäisessä, joten ei tarvinnut mennä paikalle aikaisin aamusta. Yllätyin, kun ratapiirrokset julkaistiin tapahtuman FB-sivuilla ensimmäisen ryhmän aloittaessa. Voisi kuvitella, että ei ole ehkä ihan reilua ensimmäistä ryhmää kohtaan, että parin tunnin päästä tuleva toinen ryhmä olisi voinut harjoitella etukäteen rataa, koska aikaa oli sen verran reilusti.

Tuomarina oli Heikki Palosaari, jonka radalla olen viimeksi ollut alokasluokassa. Rata itsessään oli sellainen, että heti ajattelin sen olevan juuri Lunan rata. Meillä tällä hetkellä kun on hieman ongelmaa pysäyttävissä liikkeissä, jos niitä on hirveästi, alkaa Luna haukkumaan ja/tai se yrittää lähteä peruuttamaan aina kun pyydän neidin perusasentoon. Tällä radalla ei ollut yhtään koiran pysäyttävää kylttiä! Tosin näin sitten live-videolta, että houkutukseen oli laitettu lelukoira häkkiin. Ja houkutukseen mentiin tietysti suoraan estehypyltä. Kun seurasin ensimmäisiä suorituksia videolta, arvailin, että ”toisena houkutuksena” oli varmaankin ruokakuppi, koska moni koira hypyn jälkeen ryntäsi tälle toiselle houkutukselle ennemmin kuin häkissä olevaa lelukoiraa katsomaan. Mutta koska video kuvasi kaukaa ja siinä oli vielä aita edessä, niin en nähnyt tarkemmin.


En kumminkaan uskonut houkutuksen olevan meille se ongelma. Muuten radalla oli paljon erottelua. Mutta ei olisi ensimmäinen kerta, kun totean radan olevan meille hyvä ja helppo, niin sitten paineiden kasvaessa jännitys kasvaa ja aina menee jotain pieleen. Eikä jännitystä yhtään helpottanut, kun kuulin muiden kilpailijoiden puhuvan tuomarin olevan erittäin tarkka yhdenmukaisuudesta. Ehkä vähän selittää miksi tämä tuomari laittoi monta pyörivää tehtävää.

Tein saman rutiinin kuin edellisissä kisoissa, eli treenailin Lunan kanssa niitä ensimmäisiä radan kylttejä kisamaisesti. Ennen putkeahan ne oli vain pyörimisiä siellä tässä ja tuossa ja kukkasenjälkeen saman oikealla puolella, eli selvästi tästä oli tehty erottelurata. Rataantutustumisessa kävelin radan kahteen kertaan läpi, jonka jälkeen lähdin vielä kertaamaan Lunan kanssa.

Olimme toisena vuorossa, joten pääsimme myös halliin heti odottelemaan. Tein pari liikettä vielä odotusalueella, mutta muuten otin luopumistreeniä loppu ajan.

Lopulta pääsimme radalle.

Menin taas hieman hitaammalla tempolla, jotta en kiihdyttelisi Lunaa turhaan. Ja hieman hitaammalla vauhdilla neitikin käyttää päätään paremmin. Alun pyörimiset menivät todella hyvin, pienen pieni myöhästyminen oli oikealla pyörähdyksessä. Hieman jännitin, että jääkö neiti katsomaan lelukoiraa (joka itseasiassa näytti ihan Laralta), mutta taisi Luna tunnistaa sen leluksi, eikä häiriintynyt.

Putken jälkeen oli meille hankalin tehtävä, eli oikealla 270 käännös oikealle. Putki oli kiihdyttänyt sen verran, että Lunalta pääsi kääntyessä kaksi komentavaa haukkua, mutta muuten itse käännös sujui ihan hyvin. Siitä puolenvaihto jalkojen ali ja esteelle. Luna ei onneksi ollut reagoinut houkutuksessa olevaan lelukoiraan ollenkaan ja nytkin se sai vaan pienen vilkaisun aikaiseksi. Houkutuksen toinen puoli oli ruokarasia, mutta onneksi kiinni oleva, joten senkin ohi mentiin ihan nätisti.

Loppuradasta en enää tainnut hengittää. Se on jotenkin ärsyttävää, kun tietää että nyt menee hyvin ja mitä lähemmäs maali tulee niin sitä enemmän alkaa jännittämään, että saadaanko tämä loppuun asti hyvin.

Onneksi, ei meillä ollut ongelmia loppuradallakaan. Olin todella tyytyväinen päästyämme maaliin, ainut selkeä virhe radalla oli Lunan haukkuminen, josta varmasti lähtisi miinusta, mutta muita en itse noteerannut.

Video on otettu meidän livestreamista, joten pahoittelut, se ei ole parhain mahdollinen. Suoritus on takakentällä.


Palasimme autolle ja muutaman minuutin päästä meidän tulos näkyikin jo sähköisessä järjestelmässä: 97 pistettä! Olin satavarma, että otimme -3 pistettä Lunan haukkumisesta, mutta yllättäen saadessani tulospaperin, oli -3 tullutkin minun lähes joka kertaisesta virheestä, eli otin jälleen sivuaskeleen puolenvaihdossa edessä. Ihmettelen, että haukkumisesta ei mennyt pisteitä, mutta joko tuomari ei pitänyt kahta hau:ta merkittävänä tai sitten se ei jostain kumman syystä huomannut niitä.

Olimme pitkään ykkössijalla, mutta sitten lopulta käyttölinjainen bortsu veti samat pisteet, mutta nopeamman ajan, joten me tipuimme toiseksi.

Olisihan se ollut superhienoa voittaa seuramestaruus, mutta olen supertyytyväinen meidän toiseen 97p tulokseen. Tämä tarkoittaa, että viimeistä viedään valiotulosten osalta.

Nyt meille tulee pieni kisatauko, kun Lunalla uusitaan Cartrophen-kuuri. Katsotaan jos loppuvuodesta on sitten vielä jotain kisoja joihin uskaltaisi osallistua.


keskiviikko 28. lokakuuta 2020

Luento luonnejalostamisesta sekä rotukohtainen neuvottelu

Cockerspanielit ry järjesti jalostuksellisen päivän ja ensimmäistä kertaa siihen oli mahdollista osallistua etänä. Olen jo muutamana vuotena miettinyt osallistumista, mutta sitten se on järjestetty joko turhan kaukana tai kun se oli viime vuonna lähellä, oli minulla siihen päivälle jo muita suunnitelmia. Nyt ilmoittauduin mukaan etänä.

Alkuun meillä oli parin tunnit Katriina Tiiran pitämä luento ”Miksi koira puree? Faktaa koiran aggressiivisuudesta”. Luennolla käytiin ensin läpi erilaisia aggressiivisuus muotoja: impulsiivi-, resurssi/reviiri-, ihmis-, koira-aggre, emän aggre suojellessaan pentujaan, lauman muiden koirien käytös ja uudelleen suunnattu aggressio. Ihmis- ja koira-aggre jaoteltiin vielä vieraisiin kohdistuvaan ja omaan perheeseen kohdistuvaan.

Impulsiiviaggressiivisuudella tarkoitettiin tilanteita, joille ei oikeasti tunnu löytyvän mitään selkeää syytä.

Lauma-esimerkkinä oli jokin karkuun päässyt husky-lauma, joka oli käynyt vastaantulevan yksittäisen koiran kimppuun tappaen sen. Kuulemma yksikään niistä koirista ei olisi yksinään käyttäynyt niin. Uudelleen suunnatusta aggressiosta oli puolestaan esimerkki, jossa koira oli pyrkinyt päästä lenkillä toisen koiran kimppuun, kun siinä ei onnistunut, oli aggressio kohdistunutkin omaan omistajaan.

Resurssiaggressio näkyy jo pentuna (Lunahan taisi käydä Lolan päälle ensimmäisen kerran siinä nelikuisena…), mutta reviiriaggressio tulee yleensä sukukypsyyden jälkeen.

Omistajaan kohdistuva aggressio oli yleisintä nuorilla 1-3 vuotiailla uroksilla. Tätä on pitkään pidetty johtajuusongelmana, mutta nykytutkimuksen mukaan ei ole kyse siitä. Yleensä kyse on arkuudesta/epävarmuudesta, mutta oli myös ilman selkeää syytä olevaa impulssiaggressiivisuutta. Nämä koirat yleensä olivat vieraille ihmisille ystävällisä, eli aggre kohdistui tosissaan vaan omaan omistajaan/perheeseen.

Koira-aggressiivisuuteen on perimällä iso vaikutus. Pentuna tai nuorena saadut huonot kokemukset vaikuttavat.

Kastrointi ei vähennä aggressiivisuutta. Eli luonne-ongelmat eivät johdu testosteronista.

Cockereilla näistä isoin ongelma on tuo resurssiaggressiivisuus, mutta muitakin muotoja löytyi.

Aggressiivisuus voi näkyä ja johtua monestakin eri seikasta. Kipu tai pelko voi saada koiran reagoimaan aggressiivisesti. Se voi olla myös opittu tapa, koira on oppinut että se saa oman rauhan/muun tahtonsa läpi vain ilmoittamalla siitä aggressiivisesti (ts. ihminen/omistaja ei osaa lukea aikaisempia merkkejä). Negatiiviset kokemukset eritoten pentuaikana voi näkyä aggressiivisuutena myöhemmin.

Aggressiivisuus sinällään on aivan luontaista käytöstä koirilla (ja ihmisillä, kyllähän ihmisetkin suuttuvat joskus). Osalla roduista se on myös haluttu ominaisuus (vartiokoirat ym.)

Tilastojen mukaa eniten purevat kastroidut urokset, vähän liikuntaa saavat koirat, rescue taustaiset koirat sekä ketjuun kytkettynä olevat tai vapaana omalla tontilla olevat koirat. Puremat kohdistuivat eniten miehiin ja lapsiin.

Cockereiden luonneongelmia on tutkittu jo aikaisemmin, oliko ensimmäiset tutkimukset 80-luvulta, jolloin todettiin että eri värien luonteissa on eroja. Eniten ongelmia oli punaisella, sen jälkeen mustalla ja kolmantena oli kirjavat (jostain syystä muita yksivärisiä ei eroteltu). Tiira oli käynyt koiranettiä läpi viimeisen kymmenen vuodelta ajalta katsoen aggressiivisuuden takia lopetettuja ja totesi, että ainakaan Suomen tilastoissa ei voi erotella yhtä väriä ylitse muiden, siellä oli kaikkia näkyvissä. Tietysti koiranetin tiedoissa on pari aukkoa. A. siellä on vain ilmoitetut tapaukset, eli jos omistaja ei ole ilmoittanut koiran lopetuksesta ollenkaan, vaikka se olisi luonteen takia, se ei tuolla näy. B. aggressiivinen koira on lopetettu jostain muusta syystä. Mutta jalostustoimikunta oli samaa mieltä siinä, että meillä ongelma ei ole pelkästään punaisten koirien.

2010-2020

Tiira myös kauhisteli, että siellä oli luonteen takia myös lopetettu uroskoira 5-vuotiaana, mutta tästä huolimatta sillä oli keretty teettää 12 pentuetta. Ja ”yllättäen” tämän jälkeläisissäkin oli luonneongelman takia lopetettuja. 

Luonne ei periydy yksittäisten geenien toimesta, kuten jotkut sairauksista, joten luonteen jalostaminen on hankalaa. Mutta se luonne kumminkin selvästi periytyy. Emän luonne vaikuttaa todella paljon (40-50%), mutta isänkin luonteella oli n. 20% vaikutus. Myös ympäristö vaikuttaa luonteen kehitykseen.

Luonteen jalostamisessa on sekin ongelma, että meillä ei ole mitään virallista koetta/testiä joka kertoisi aivan kaiken luonteesta. Tiira kehui kyllä MH-kuvausta, mutta totesi, että siinä ei paljastu resurssi/reviiriaggressiivisuus, kun ollaan vieraalla alueella. 

Eli näistä ilmoittaminen on tällä hetkellä aika lailla omistajan itsensä vastuulla. Ja valitettavasti kasvattajien käytös vaikuttaa tähän ilmoittamisinnokkuuteen, jos kasvattaja alkaa väittämään, että vika on vain ja ainoastaan omistajassa, kuinka moni enää haluaa ilmoittaa luonneongelmasta? Tällaiset kasvattajat eivät varmaankaan sitten ilmoita asiasta eteenpäin, kun ”eihän koirassa ole mitään vikaa.” Tiira totesi, että pitäisi kasvattajille saada taottua päähän, että ei syyttäisi vain omistajaa, vaikka osasyy olisi omistajassa, on toinen osasyy aina myös koirassa.

Tiiran mielestä jalostus on mennyt liiaksi ulkomuodon tavoitteluun ja nyt pitäisi alkaa ottaa sitä luonnetta enemmän jalostukseen mukaan. Kukaan ei tee mitään huippukauniilla koiralla, jolla on mittavat luonneongelmat.

Rotukohtainen neuvottelu

Tässä käytiin läpi PEVISA, JTO, tilastoja sekä jalostuksentoimintaohje. Tähän olen lisännyt omia mielipiteitä asioista.

Cockereiden päivitetty PEVISA hyväksyttiin vastikään, mitään isoja muutoksia siihen tosin ei tullut. Pakollisia edelleen lonkka- ja alle 24kk vanha silmätutkimus. D-lonkkainen pitää parittaa A-lonkkaisen kanssa.

Mutta sitten on iso kasa suosituksia jalostuskoirille.

Silmät
Silmät on tosissaan tarkistettava, mutta tulos ei vaikuta pentujen rekisteröintiin. Suositus on tietysti, ettei kahta saman sairauden omaavaa yksilö yhdistettäisi. Suositus on myös, että jalostuskoiralla tulee olla geenitestitulos, jossa se tutkittu prcd-PRA ellei se ole tästä puhtaista vanhemmista.

Noin 30% cockereiden silmistä tutkitaan, terveitä niistä on noin puolet. Yleisin ongelmahan näillä on distichiasis, eli ylimääräiset ripset, todetuista noin 35% on tätä. Tästä osa on sitä mieltä, että on tyhmää luetella tämä sairauksiin. Koska tämän saatuaan koira on ”sairas” vaikka sillä olisi vain yksi ylimääräinen ripsi, mikä ei häiritse yhtään mitenkään. Ja voi hyvin olla että kahden vuoden päästä seuraavassa tutkimuksessa se on kadonnut! Tietysti jos ylimääräisiä ripsiä on paljon, saattavat ne vaurioittaa silmää. Distichiasista oli 20v aikana todettu n. 1000 koiralla, tästä seuraavat sairaudet on paljon harvinaisempia määriltään muutamista kymmenistä tapauksista reiluun sataan. Näitä oli mm. silmäluomen ulospäin kiertyminen (105), ektooppinen cilia (ylimääräiset ripset luomen sisäpinnalla) (53), kortikaalinen katarakta (55).

Lonkat

Näissäkin vain noin joka kolmas lonkkakuvataan. Pääsääntöisesti cockereilla on noin 50% A-lonkkia, 30% B-lonkkia, 15% C-lonkkia ja loput sitten D:tä ja pienen pieni määrä E:tä. Mitään isompaa muutosta näihin määriin ei ole tutkitulla aikavälillä tullut. Yksivärisillä ja käyttölinjaisilla on hieman huonommat lonkkatulokset (70% A-B, 30% C-E) kuin kirjavilla. Lonkissa cockereilla on BLUP-indeksit ja suositus on, että pentueen vanhempien keskiarvon olisi oltava yli 100.

PEVISA:ssa on siis maininta, että D-lonkkainen yhdistettävä A-lonkkaiseen. Kokouksessa tuli minusta erittäin hyvä ehdotus, että jos tämän muuttaisi niin että D:tä ei saa käyttää ollenkaan ja C-lonkkainen olisi yhdistettävä A-lonkkaiseen. JTO:ssakin on maininta että D-lonkkaisten koirien käyttöön ei ole tarvetta, joten ne voisi jättää jalostuksen ulkopuolelle. Valitettavasti, kun PEVISA on juuri hyväksytty, ei tätä pääse enää muuttamaan, mutta ajatus on nyt heitetty ilmaan seuraavaa PEVISA:a varten.  Ja näitä D-lonkkaisia silloin tällöin näkee pentueiden sukupuissa, yleensä ovat olleet näyttelyissä voitokkaita koiria.

Sydänsairaudet

Suositus olisi ultrata jalostuskäyttöön tulevat koirat.

Sydänviat ovat harmillisen yleisiä cockerspanieleilla, ongelmahan näissä on, että osalla sairaus todetaan vasta myöhemmällä iällä ja koiraa on keretty jo käyttämään jalostukseen. Ja tietysti tutkimukset kertovat vain sen hetkisen tilanteen. Joten tässä tapauksessa minusta pitäisi muistaa seurata myös niitä suvun vanhempia koiria. Tietysti olisi hyvä tarkastuttaa se koira siinä ennen jalostusaikeita, mutta varmistaa myös ettei kummankaan vanhemmilla ja isovanhemmilla ole oireita.

Toinen ongelma sydänsairauksissa on sama mikä on polvissa. Kun oireet todetaan, niitä vain aletaan hoitamaan/lääkitsemään. Virallisia tarkkeja ei siinä vaiheessa yleensä enää tehdä (eikä se tavalliselle kotikoiran omistavalle Matti Meikäläiselle pakosti tule mieleenkään), joten se ei tule näkyviin tilastoihin. Ja vaikka asiasta ilmoitetaan kasvattajalle, ilmoittaako kasvattaja siitä eteenpäin. Tämä on asia, mihin voisi eläinlääkärit puuttua. Kun vika todetaan, voisivat he suositella virallista tarkistusta tai ainakin sanoa, että omistaja ilmoittaisi jalostustoimikunnalle.

Sydänsairauksista oli kuulemma tullut jo jotain kommenttia (kennelliitolta? pevisaan liittyen?) liittyen Agrian tilastoihin, jossa sydänviat oli alle 10-vuotiaan cockerin yleisin kuolinsyy. Näistä isoin osa oli dilatoivaa kardiomyopatiaa. Eli tähän pitäisi alkaa kiinnittämään enemmän huomiota.

Dilatoiva kardiomyopatia eli sydänlihas rappeuma, on ainakin viime aikoina ollut enemmän esillä fb:n cockeriryhmässä. Cockereilla tämä ei onneksi ole yleensä niin ”tappava”, vaikka lopultahan tähänkin koira lopulta menehtyy. Tauti etenee cockereilla hitaammin kuin monella muulla rodulla ja vaste lääkehoitoon on yleensä hyvä.

Ihotaudit

Suositus: koiraa jolla on ollut toistuvia korva- ja/tai ihotulehduksia tai diagnosoitu atopia taikka allergia ei saa käyttää jalostukseen. Koiraa, jonka huulipoimut ovat kroonisesti tulehtuneet tai leikattu, ei saa käyttää jalostukseen.

Kutina- ja allergiaoireet/ihotulehdukset ovat terveyskyselyjen mukaan vähentyneet. Mutta edelleen niitä esiintyy kyselyn mukaan noin 13% prosentilla ja yleisin ongelma on huulipoimutulehdukset. Kyselyn mukaan 2005-2008 22% cockereista olisi sairastanut huulipoimuntulehduksen, 2009-2014 kyselyssä 13%. Suuri osa näistä vaatii säännöllistä ihon puhdistusta, ettei tulehdus palaa. Osa on pitänyt leikata.

En tiedä kuinka moni kasvattajista oikeasti pohtii jotain huulipoimujen pituutta jalostuskoirassaan.

Ulkokorvatulehdus

Suositus: koiraa, jolla on ollut toistuvia korvatulehduksia tai krooninen korvatulehdus ei saa käyttää jalostukseen.

Tämä on sellainen ikuisuusaihe ja moni vieraskin aina kyselee, että kuinka paljon cockereilla on korvatulehduksia. Tietysti, cockerin korvan rakenne on sellainen, että se altistaa tulehduksille, varsinkin jos niitä korvia ei trimmata tai trimmataan liian harvoin.

34% prosentilla terveyskyselyyn vastanneista cockereista on ollut korvatulehdus vähintään kerran. Näistä puolestaan 40% on ollut useampia tulehduksia ja 6% tulehdukset oli kroonisia.

Luusto

Selän ongelmat

Terveyskyselyn (2005-08) mukaan 19% on tuki- ja liikuntelimiin liittyvä vaiva ja näistä 55% oli selkävaivoja, 28% nivelrikko ja 10% pentuiän ontuminen. Selkävaivoista puolet koski välilevyvaivoja ja 44% lihasvaivoja. Rodulla on suurentunut riski sairastua selkärangan välilevytyrään. Tutkimuksessa todettiin, että cockerspanielilla on välilevyrappeumalle ja sitä myöten välilevytyrälle altistava retrogeeni 12-FGF4, mikä aiheuttaa välilevyjen varhaisen rappeutumisen ja mineralisaation sekä lyhyet jalat. Retrogeeni on mahdollista löytää geenitestillä.

Spondyloosia tavataan satunnaisesti.

Etujalat

Kieroja eturaajoja on satunnaisesti sekä näyttö- että käyttöcockereilla. Cockereilla on tavattu kyynärnivelten inkongruenssia joka saattaa liittyä äsken mainitun 12-FGF4 retrogeenin vaikutukseen. Cockereille on mahdollista saada kyynärnivelten inkongruenssilausunto.

Kyynärnivelen kasvuhäiriöitä esiintyy vähän.

Patellaluksaatio

Suositus: koiraa, jolla on 2-4 asteen polvilumpioluksaatio ei saa käyttää jalostukseen ja 1-polvi on yhdistettävä 0-polvisen kanssa.

Cockerspanielilla patellaluksaatio on yleensä lateraalinen eli lumpio siirtyy takaraajan ulkosivulle. Patellaluksaatio esiintyy jonkun verran ja viime vuosina etenevin määrin. Ja valitettavasti kuten sydänsairauksissa, näistä ei ilmoiteta. Yleensä polvet vain tarvittaessa operoidaan ja that’s it. Eli tässä taas eläinlääkäreille vastuuta kertoa omistajalle, että asiasta kannattaa ilmoittaa eteenpäin, elleivät ole halukkaita käymään vielä virallisessa tutkimuksessa.

Ja olen samaa mieltä kuin joku kasvattaja joka luennolla totesi, että hän ei ymmärrä miksi pitäisi edes käyttää 1-polvet omaavaa koiraa jalostuksessa. Tilanne cockereilla on vielä hyvä, niitä nollapolvisia on suurin osa. Ja kun ne polvet tuppaavat huononemaan iän myötä, eli vaikka se olisi ykkönen silloin kolmevuotiaana, voi koira olla parinvuoden päästä jo leikkauspöydällä.  

Veri- ja immunologiset sairaudet

Suositus: mihinkään immunologiseen sairauteen sairastunutta koiraa ei saa käyttää jalostukseen. (Minä olisin kyllä erittäin varovainen jo näiden (lähi)sukulaisten jalostuskäytöstä, vaikka perinnöllisyystautasta ei ole tarkkaa tietoa).

Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (AIHA,IHA tai IMHA) ja trombosytopenia

Rodussa saattaa olla geneettinen alttius ko. sairauksien kehittymiseen, koska sitä esiintyy muihin rotuihin verrattuna usein. Tavallisin sairastuva on keski-ikäinen narttu.

Epilepsia

Suositus: Epilepsiaa sairastavaa koiraa ei saa käyttää jalostukseen. Samoin on vältettävä sellaisten riskilinjojen yhdistämistä, joiden tiedetään tuottaneet epileptikoita. Koiraa, joka on tuottanut epileptikkojälkeläisen ei saa käyttää uudelleen jalostukseen.

Kyselyn mukaan 3% koirista on epilepsia tai ne ovat saaneet vastaavia kohtauksia. Lisäksi yhdellä koiralla epäiltiin poissaolokohtauksia.

Kuurous

Suositus: synnynnäiseen kuurouteen on kiinnitettävä huomiota jalostuksessa tois- tai molemminpuoleisesti kuuroa koiraa ei saa käyttää jalostukseen.

Cockerspanielilla (sekä dalmatiankoiralla, englanninsetterillä, bullterrierillä) on täyskuurouden esiityminen yleisempää kuin muilla roduilla. Amerikkalaisen aineistoin mukaan 8,7% cockereista oli toispuoleisestai tai täysin kuuroja. Kuurous voi johtua perimästä tai olla hankittu vika. Perimästä johtuva synnynnäinen muoto johtuu aistinsolujen toiminnasta, mikä yhdistyy usein turkin valkoiseen väritykseen. Cockereilla turkin valkolaikkuisuuden aiheuttavaan resessiiviseen piebaldismi-geeniin (pystyyköhän tätä testata geenitestillä?). Hankittu kuurous taas johtuu usein esim. kroonosista korvatulehduksista.

Listassa oli lueteltu myös muita sairauksia, mutta niissä oli esiintynyt yksittäistapauksia, niin en käy niitä tässä läpi.

Luna, jolla on terveydellisesti ongelmia vähän kaikessa.


Sitten niihin muihin ”ongelmiin”.

Cockereilla edelleen (minusta) nähdään samojen urosten ylikäyttämistä, vaikka JTO:ssa mainitaan että ”takavuosien matadorijalostusta ei enää esiinny”.  Top 10 uroksella oli parhaimmillaan 170 pentua. Tilastoja läpikäyvän cockerikasvattaja-eläinlääkärin mielestä isoin ongelma, on se, että suurin osa listan uroksista oli ulkomaantuonteja. Eritoten kun ulkomailla pyörivät ihan samat linjat kuin täällä kotosuomessakin, eli sieltä ei hirveästi oikeasti uutta verta tule. Mutta tuota jälkeläismäärää reilusti rajoittamalla voitaisiin kasvattaa sitä suomalaisten urosten suosiota. Kun kaikki ei vaan pystyisi käyttämään sitä yhtä ulkomaantuontia. Keskustelussa tuli ilmi, että (epävirallinen?) rajoitus urosten jälkeläismäärälle tulisi olemaan 70 pentua. Koska jos me emme laita joitain rajoitusta, joku tulee jossain vaiheessa sen laittamaan. Minusta tuo 70 pentuakin kuulostaa todella isolta määrältä, kun mietitään että cockerin keskimääräinen pentuekoko on 5 pentua, tekee tuo 70 pentua yhteensä 14 pentuetta! Jos minulta kysyttäisiin, rajaisin määrän 5(-6) pentueeseen tai 30 pentuun.

Tähän liittyen JTO:ssa suositellaan käytettävän niitä ns. ihan kotikoirauroksia jalostukseen. Ongelmaksihan tässä oikeastaan tulee se matala ”vain kotikoirien” terveystarkastusinnokkuus. Jos niitä saataisiin käymään enemmän tarkistuksissa, niin varmasti alkaisi hiljalleen lisääntymään näidenkin käyttäminen jos/kun uroksen pentumääriä rajoitetaan. Eli pitää keksiä jokin hyvä porkkana nostamaan terveystarkkien innostusta, koska näköjään cockerin terveys ei ole sellainen kotikoirien omistajille. Kasvattaja tietysti saattaa pystyä vaikuttamaan tähän, järjestämällä joukkotarkkeja ja olemalla muutenkin yhteydessä kasvattien omistajiin enemmän, mutta sitten olen kuullut myös sitä toista puolta, että omistaja kokee että kasvattaja painostaa/pakottaa. Otollisinta olisi, että halu tutkia koira lähtisi siitä omistajasta itsestään.

-

Yksi ehdotus jalostuspäivillä oli (nyt en muista kuka tämän heitti ilmaan, oliko kasvattaja vai harrastaja), että nostettaisiin koiran näyttelytulos”vaatimus” Erinomaiseen. Eli jalostustoimikunnan suosituksissa on tällä hetkellä jalostuskoiralla EH:n vaatimus tai jos koiralla on käytynä rotutyypillinen koe (taipparit, metsästys), riittää H. Pieni puhe oli myös tämän H:n nostaminen EH:hon.

Tässä koettiin ongelmaksi se, että kun jokainen tuomari lukee rotumääritelmää vähän eri tavalla. Valiokoiratkin saavat välillä EH:ta. Tai Luna joka käyttää skaalaa ERI:stä H:on. Itse en näe tarvetta nostaa vaatimusta yhtään korkeammalle, kuten Tiirakin aikaisemmin sanoi, pitäisi sitä luonnetta alkaa jalostaa ennemmin kuin ulkonäköä. Sitä paitsi, lähes satavarmasti EH:n koirakin saa joltain tuomarilta joskus sen ERI:n. Ja jos nostetaan tuo rotutyypillisten raja H:sta EH:hon, niin lähes kaikki käyttölinjaiset pentueet ovat suositusten ulkopuolella.

-

Viimeisenä asiana äänestettiin seuraavan vuoden sponsoroinneista. Viimeiset pari vuotta on sponssattu geenitestejä. Nyt tehtiin äänestys geenitestien, sydänultran, selän ja lonkkien välillä. Sydänultra ja selkä saivat eniten ääniä, mutta selkä voitti nipin napin, joten sponssi ensivuodesta on sitten selkään ja lonkkiin. 

Hieman mielessäni naureskelin, kun mielestäni parikin ihmistä ei pitänyt sydänultraa järkevänä "koska se on niin kallis". Halvimmillaan olen tainnut nähdä jossain joukkotarkissa n. 160-170€ hintaan. En tiedä mitä nämä kommentoijat äänestivät, mutta jos äänestivät selkää, niin eipä ne selkäkuvat ole pahemmin sen halvempia. :'D