Nose Work jatkokurssi

Tiistaina meillä alkoi Noseworkin jatkokurssi, missä pääpaino on ilmaisun tehostamisella sekä hajutestiin treenaamisella. Ryhmässä meitä on neljä, Lunan lisäksi erittäin äänekäs cavalieri, sakemanni sekä neljännen rotua en osaa sanoa, mutta iso koira kumminkin. Kouluttajana oli meidän ex-tokokouluttaja Sanna Ylesmäki.

Aloitimme tunnin ensin kertomalla oman koiran tasot, jonka jälkeen otimme tasotestin. Testi oli kuten virallinen hajutesti, eli 12 laatikkoa noin 1,2 metrin päässä toisistaan. Aloitimme Lunan kanssa ensimmäisenä.

Olemme kotona treenanneet paljon huonekaluetsintää (koska kotona ei ole eikä meille mahdu montaakaan pahvilaatikkoa), joten Lunalla oli selvästi hieman epäselvää mitä tehtiin, eikä ymmärtänyt ”Haju” käskyä uudessa tilanteessa. Kuljimme laatikkoriviä monta kertaa edestakaisin eikä neiti näyttänyt minkäänlaista reagointia muuhun kuin lattialta löytyneisiin namipaloihin. Luna kyllä haisteli laatikkoja alkuun oikeaoppisesti, mutta kun se ei reilun minuutinkaan jälkeen tiennyt mitä etsitään, alkoi se vaan tarjoamaan jotakin laatikkoa. Tyttö seisoi reunimmaisen laatikon edessä ja jäi katsomaan minua. Hieman siinä mietin että näinköhän se on oikea laatikko, kun normaalisti neiti menee melko nopeaan maahan, kuten opetettu. Mutta koska se ei ollut reagoinut mihinkään muuhun laatikkoon mitenkään, niin katsoin kouluttajaa kysyvästi. Sanna pudisti päätään, joten jatkettiin etsimistä. Luna meni seuraavan laatikon luokse ja alkoi työntää päätään sen sisälle, jolloin kouluttaja totesi että nyt se kyllä tekee jotain ihan omiaan ja kertoi että oikea laatikko löytyy meistä nähden siitä toisesta rivistä.

Osoitin sitten Lunalle toisen rivin laatikoita, mutta tytön mielenkiinto oli jo alkanut lopahtaa, joten se enimmäkseen käveli niiden ohi. Sattumalta oikeasta laatikosta tuleva haju osui tytön nenään ja tällä kertaa tuli selvä ilmaisu. Annoin palkan ja siirryttiin sivuun katsomaan muiden suoritusta.

Kun kaikki olivat löytäneet oikean laatikon (kaikilla kului useampi minuutti etsiessä) kouluttaja piilotti sisätiloihin hajuja. Kun me aloitimme sisätilaetsinnät, kävi kouluttaja laittamassa meille ulos hajupisteitä. Sisätilaetsintä sujuikin paljon paremmin laatikkoetsintään verrattuna, tosin laatikkoetsinnässä tuo vihdoin hiffasi että mitä me taas etsittiinkään, joten ilmaisut olivat vahvoja heti hajunlähteen löytyessä.

Hetken päästä siirryimme ulos. Ensimmäinen haju oli Koirakeitaan alasmenorampilla. Kouluttaja totesikin että tämä haju on hieman hankalampi, kun tuuli tuli vastaan ja toi hajua paljon kauemmaksi lähteestä. Tosin minusta näytti että ainoa, joka tähän kaukaiseen hajuun reagoi, oli Luna. Neidin nenä lähti käymään jo viittä metriä ennen paikannettavaa kohtaa. Hajunlähde kumminkin löytyi ja ulkonakin ilmaisu sujui ongelmitta.

Toinen haju oli meille hieman hankalampi, se oli metallisessa tienreuna-aidassa (jos joku nyt ymmärtää millaista tässä yritän selittää). Tuuli kuljetti hajua taas pidemmälle, mutta isoimman ongelman meille toi aidassa kiinni oleva puuvartinen kasvi, minkä taakse kouluttaja oli hajulapun laittanut. En tiedä osuiko kasvit osat jotenkin ikävästi neidin naamaan, kun se ei meinannut työntää päätään kasvin ohi, mutta joutui sen lopulta tekemään todettuaan hajun tulevan sieltä.

Kolmas haju oli piilotettu pitkän seinän keskellä olevan tolpan sivuun. Luna haisteli todella nätisti seinää ja kääntyi heti tolpan jälkeen takaisinpäin hajunlähteelle. Viimeinen haju oli liikennemerkin jalassa ja tässäkään Lunalla ei ollut ongelma paikantaa hajunlähdettä.

Pitää nyt alkaa selvästi harjoitella tuota laatikkoetsintää, koska se taitaa olla meillä se hankalin osa-alue (mikä tietenkin on siinä hajutestissä…). 

Tokotreenit jatkuvat jälleen

Sunnuntaina kävimme Tikkurilassa treenaamassa vieraammassa ympäristössä. Facebookin Toko treenejä Uudenmaan alueella ryhmässä eräs kyseli ALOn paikkamakuuseen häiriötreeniä ja minä ajattelin että mehän voisimme hyvin mennä Lunan kanssa. Saisin vielä lisää varmuutta paikkikseen edellisen kokeen jättämän stressin jälkeen.

Alkuun treeneihin oli ilmoittautunut 5 ihmistä, mutta loppujen lopuksi meitä ei ollut kuin kolme. Lunan lisäksi tuli siis lk. collie ja avunkyselijällä oli kleinspiz.  Tosin mielessä kävi, jos aloittajan koira ei ole tottunut treenaamaan häiriössä, voi olla ihan hyväkin ettei meitä ollut useampaa. Tapasimme parkkiksella, mistä kävelimme lyhyen matkan päässä olevalle hiekkakentälle. Hieman siinä kyllä pyörittelin silmiäni, kun kleini ja collie kävelivät nätisti sivulla ja Luna veti kun viimeistä päivää, että tässäpä minulla on hyvin koulutettu tokokoira. Positiivista tietysti oli neidin energia, koska juoksujen loputtua se on ollut hieman masentuneen oloinen.

En oiken treenatessa saanut otettua porukka kuvaa, joten tässä tällainen epämääräinen pönötyskuva.

Siinä alkuun hieman keskustelimme tokotaustoista (olin ainut jo kisannut) ennen kuin aloitimme treenit. Systeri oli onneksi tullut meidän mukaan joten saimme kunnon liikkuroitua treeniä. Aloitimme paikkamakuun niin että olimme Lunan kanssa keskellä. Meille isoin häiriö oli tuttu liikkuri, Luna siis jäi katselemaan edessä seisovaa systeriä eikä mennyt maahan vielä toisellakaan käskyllä. Jätimme koirat ja siirryimme arvioiden riittävän matkan päähän.  Ensimmäinen paikkamakuu meni ihan hyvin, mitä nyt Luna haisteli alkuun innokkaasti maata ja löysikin jotain syötävää siitä. Hieman pohdin että näinköhän se alkaa etsiä lisää herkkuja, mutta onneksi kun ei kuonon pituudelta enempää löytynyt, päätti neiti jäädä kumminkin paikalleen. Palasimme koirien viereen ajan täytyttyä ja systeri liikkuroi ylösnousut. Luna ei edelleenkään oikein tajunnut systeri-liikkuria ja tuijotti systeriä minun käskyttäessä neitiä istumaan.

Otimme heti perään toisen makuun paikkoja vaihtaen. Tällä kertaa Lunakin kuunteli ja meni heti ensimmäisestä käskystä maahan. Siirryimme taas kauemmaksi. Keskipaikka, missä Luna oli alkuun oli selvästi hankala, koska collie joka siinä oli toisella kerralla, haisteli maata myös todella tarkasti. Myöhemmin myös kleinspizi keskittyi haisteluun siinä samalla paikalla. Collie sitten lopulta nousi ylös, jolloin myös kleini hyppäsi pystyyn ja juoksi muutaman metrin eteenpäin. Molemmat ohjaajat lähtivät palauttamaan koiria paikoilleen. Luna siinä vaan makoili paikoillaan vaikka collie väistyi ohjaajaansa neidin suuntaan.  Palasin palkkaamaan tytön vasta kun kaksi muuta oli saatu paikoilleen ja ohjaajat siirtyneet hieman kauemmaksi.

Collie päätti siinä vaiheessa lopettaa yhteistyön ja nousi seisomaan ohjaajan siirtyessä kauemmaksi. He päättivät tässä vaiheessa pitää taukoa ja me jatkoimme kleinin kanssa vielä kertaalleen hieman lyhyemmällä ajalla.

Sitten siirryimme treenaamaan hieman omia liikkeitä, muiden harjoitellessa lähettyvillä. Lunalla oli pitkästä aikaa ihan hyvä vire vaikka aurinko paistoi kentälle ja oli lämmin. Kleinin omistaja kysyi vielä liikkuroitua möllikoetyylistä treeniä, joten systeri meni Lunan ja collien ohjaajan kanssa varjoon pitämään taukoa. Eipä minun liikkurointi nyt aivan ammattimaista ollut, kun käskyistä usein puuttui ”mars” osio, mutta kyllä se treenistä kävi ja luulen että kleinin omistaja huomasi kehitettäviä kohtia itsekin. :D Heillä oli kyllä omaan silmään todella hyvää menoa, seuruu oli jotain aivan kadehdittavaa.

Treenien jälkeen hieman vielä keskusteltiin tokokokeista ja koirista ylipäätään, ennen kuin collien piti lähteä seuraaviin treeneihinsä. Olimmehan me siinä aikaa saaneet kulumaankin, olin ajatellut että meillä menee suunnilleen puolituntia, mutta aikaa oli kerinnyt kulumaan puolitoista tuntia. Annoin kotona palautusjuomaa neidille, koska illalla oli vielä syksyn ensimmäiset tokotreenit Koirakeitaalla.

-

Tokossa meillä vaihtui kouluttaja. Tämän syksyn ainakin meitä ohjastaa Jenni Sohlberg, joka on kuulemma joskus aikaisemminkin kouluttanut tokoa Koirakeitaalla. Hän ainakin omien puheidensa mukaan tulee olemaan todella tarkka "pikkuseikoista" ja meidän kropan käytöstä. Ryhmässä meitä on neljä koirakkoa, ”vanhoja” kurssilaisia me ja bordercollie Lucky ja uusia olivat 8 kuukauden ikäinen novascotiannoutaja Hilde sekä Musca, jonka rodusta en ole sata varma mutta arvaisin lagotoksi tai perroksi.  Ensimmäinen tunti aloitettiin lyhyellä esittelyllä ja sitten tehtiin pieni tasokoe.

En tiedä vaikuttiko se että pitkästä aikaa treenattiin sisätiloissa ja edelliseltä ryhmältä oli pudonnut nameja lattialle vai mikä, mutta oli vaihteeksi kiva esitellä seuraavaa koira joka ei seuraa. Luna siis seuruuosuudessa aloitti heti haistelun ja napsi löytämiään nameja maasta. En muista milloin viimeksi meillä on ollut näin surkeeta seuraamista.

Loput liikkeet nyt oli siedettävämpiä. Kapulanpidossa ei ollut ongelmia, seuruusta maahan oli hieman hidas ja Luna jäi vinoon, luoksetulo olisi voinut olla nopeampi, kaukot oli ok.

Menimme sitten takaisin sohvalle odottelemaan kun muut koiratkot tekivät tasokokeensa.

Kun kaikki olivat vuoronsa tehneet aloitettiin vaihteeksi niinkin perusteista kuin perusasennoista. Kouluttaja huomautti mm. Lunan vinosta asennosta, etutassut ovat niin kuin kuuluu, mutta perä jää sitten vinoon. Olen ollut tietoinen tästä seikasta kyllä jonkun aikaa. En muista kuka ja minkä kokeen tuomari siitä huomautti ja olen itsekin yrittänyt sitä korjata palkkaamalla vasta kun neiti korjaa asentonsa oikeaksi, mutta aika harvoin tuo vielä tulee aivan suoraan täysin oikeaan asentoon. Aloitimme siis peräpään käyttötreenit targetilla. Harjoitus oli tuttu eli etutassut targetille ja sitten koira pitäisi saada käyttämään takajalkojaan ja pyörimään targettia oikeaan ja vasempaan. Targetti oli aika minimaalinen, edes Lunan tassut eivät mahtuneet siihen aivan kokonaan, joten hieman mietin ryhmän isompia koiria, joilla oli aivan sama targetti.

Koska tehtävä oli tuttu, ei kestänyt kauaakaan kun neiti hiffasi idean. Isoin ongelma taisi olla pieni targetti, kun Luna tarjosi pitkään vain toisella tassulla seisomista, eli toinen etutassuista oli ilmassa. Kun molemmat tassut alkoivat pysymään targetin päällä (mikä oli muuten todella hankala hahmottaa, kun targetti jäi neidin karvojen alle piiloon), alettiin pyörimään oikeaan ja vasempaan.

Nätisti targetilla

Tästä sitten seuraava vaikeutusaste oli sivuun siirtyminen. Eli koiran piti yrittää siirtyä etutassut pikkutargetilla sivulle. Luna kyllä yritti siirtyä, mutta tassut putosivat aina targetilta pois. Yritin siinä sitten palkata pienestäkin liikkeestä kun tassut pysyivät paikallaan. Kouluttaja tosin totesi, että minun ei tarvitsisi vaatia niin paljoa heti alkuun, eli vaikka neidin tassut tippuisivat on ok palkata, jos vaan tyttö siirsi takajalkojaan kuten piti. Tämä sinällään oli minusta hieman outoa, koska jotenkin oletuksena ajattelen, että kun koira tajuaa että etutassut pitää olla targetilla, niin luulisi sen olevan vaatimuksena edelleen, vaikka liikettä hieman vaikeutetaan. Aloitin sitten ohjeiden mukaan palkkaamaan enemmän siitä perän käytöstä, vaikka tassut targetilta putosivatkin.

Emme kerenneet sen enempää treenaamaan tällä tunnilla, kun tasokokeet veivät yli puolet ajasta. Kouluttaja tosin jäi keskustelemaan Lunan seuruusta siinä lopputunnista. Se kuulemma oli kaikkea muuta kuin iloista menemistä koirasta ja vielä kun käskyistä kuului läpi etten minäkään välittänyt koko liikkeestä. No, tiedossahan se on, että seuruu on meidän heikoin osa-alue, mutta kyllä minä aloitin sen minusta ihan hyvin. Siinä vaiheessa itsellä vasta romahti, kun tajusin että Luna ei vaihteeksi seuraa ollenkaan ja yritin sitten käskyttää sitä seuraamaan turhaan. Vaikka otin namit siinä esiin, niin lattialta löytyneet herkut olivat paljon mielenkiintoisempia. Mutta tuo suoritus oli oikeasti meidänkin tasolla surkea. Päivällä Luna oli vetänyt ihan tavallista iloista seuruuta, mutta sisätilat, hajut ja lattialta löytyvät namit yhdistettynä oli aivan liikaa. (syy miksi en tykkää hallikokeista.) Ja mielestäni kun katsoo kahta edellistä koetta, niin niissä se seuruu on ihan hyvää. Kouluttaja oli kyllä sitä mieltä että kyllä se seuruu saadaan kuntoon, joten jäädään sitten odottelemaan seuraavia tunteja, jotta nähdään miten hänen mielestään me saisimme tuota parannettua.

Luna pääsi vaihteeksi tutustumaan Keravan JataPetin lintuihin.
Itse shoppailin tytölle reissulla lisää Natures Fresh Meatin pötköjä ja nivelravinnetta.

Match Show:n ABC

Mikä on Match Show? Mitä siellä tapahtuu? Mitä pitää ottaa mukaan?

Match Show (tai mätsäri) on epävirallinen ja enemmän tai vähemmän leikkimielinen koiranäyttely. Järjestäjinä toimivat usein erilaiset rotu- ja eläinyhdistykset/kerhot. Mätsäriin voi tavallisista näyttelyistä poiketen osallistua esimerkiksi sekarotuisella tai näyttelyissä hylkäävän virheen (mm. värivirhe) omaavalla koiralla. Ainoastaan vuonna 2001 tai sen jälkeen syntyneet, typistetyt koirat eivät saa osallistua.

Osallistuvalla koiralla pitää olla rokotukset kunnossa. Ainoastaan kennelyskärokoteen ei ole pakko olla voimassa, mutta itse suosittelen senkin uusimista koska isossa koiraporukassa kennelyskäkin voi päästä leviämään. Erityisesti pennuilla ja koirilla joilla rokotteet ovat päässeet vanhenemaan, kannattaa ottaa huomioon 3 viikon varoaika. Eli epävirallisiinkaan kisoihin ei ole asiaa ennen kuin on kulunut se 3 viikkoa rokotuksista. Tällä varmistetaan, että rokotteet kerkeävät tuomaan sen kunnon suojan. Jos koiran rokotteet on uusittu ennen kuin edelliset ovat päässeet vanhenemaan, ei varoaikaa ole.

Kannattaa myös selvittää onko juoksuisen nartun tuominen sallittua. Lähes aina juoksuisen nartun kanssa saa osallistua, sanoivat urosten omistajat mitä tahansa. Poikkeuksena tilanteet, joissa mätsäri pidetään esimerkiksi sisähallissa, jolloin osallistuminen saatetaan sallia juoksuhousut jalassa tai kieltää, ettei hajuja jää hallin mattoon ja täten häiritse sitten myöhempiä treenejä. Yleensä mätsärin tiedoissa ilmoitetaan jos juoksuiset nartut eivät ole tervetulleita.

Mitä Match Show:ssa katsotaan/arvostetaan?
Mätsärissä arvioidaan pääasiassa koiran ja esittäjän yhteistyötä ja katsotaan, että koira on hoidetun oloinen. Hammashuolto on aika isossa osassa, joten jos koiran purukalusto on täynnä hammaskiveä, voi se laskea sijoituksen mahdollisuutta melkoisesti. Liikkeenkin on hyvä olla niiltä osin kunnossa, että koira ei onnu tai liiku muuten normaalista poikkeavasti. Ulkomuodolla ei ole niin vahvaa painoa arvostelussa, kunhan nyt ei aivan takkuista ja kuraista koiraa vie kehään. Värivirheet, häntämutkat sun muut virheet eivät haittaa. Koiran luonnekin tietysti vaikuttaa, kaikille (tai ainakin tuomarille) ystävällinen koira on ideaalitapaus. Aggressiivinen koira ei saisi olla ja arkuuden arviointi riippuu tuomarista. Osa tuomareista ymmärtää ettei kaikki koirat rakasta vieraita ja kunhan koiran pystyy jotenkuten tutkimaan niin se on ok.

Tuomarit eivät yleensä katso hyvällä jos koiraa revitään hihnassa perässä. Eli koiran hyvä käsittely on arvostelevan silmän alla. Myös sekä koiran että esittäjän iloinen asenne auttaa paljon ja kompensoi hyvin muita pieniä kehäongelmia.

Mitä pitää ottaa Match Show:hun mukaan?
- rokotuskortti!
- näyttelyhihna (myös tavallinen panta ja hihna käy)
- rahaa (osallistumismaksu vaihtelee 5-12€ välillä)
- paljon herkkuja ( tai lelu)
- koiralle vettä ja vesikippo
- koirankakkapusseja
- hakaneula (numerolapun kiinnitykseen)
- retkituolit/viltti (jos vaan löytyy, on paljon mukavampi istua ja odotella vuoroa)

Yleistä Match Show:sta

- Kuten kaikkialla muuallakin, kannattaa katsoa ettei oma koira mene jokaiseen vieraaseen koiraan tekemään tuttavuutta, kaikki eivät näissäkään tapahtumissa pidä muista koirista.
- Varaudu odottamaan. Mätsäri normaalisti kestää 1,5-3h, mutta jos osallistujia on paljon ja tuomari tarkka, voi tapahtuman pituus harvoissa tapauksissa venyä jopa 6-7 tuntiin!

- Koiran voi esittää myös tavallisella pannalla ja hihnalla, jos ei omista näyttelyremmiä tai ei halua sellaisella esittää. Flexiä ei saa käyttää, eikä valjaita katsota kovin hyvällä.
- Muista, että kyseessä on leikkimielinen kilpailu eikä mitään sen vakavampaa, eli jos et jotain ymmärrä voit aina kysyä. Kehässä ollessa tuomarikin ohjeistaa kysyttäessä.

Ilmoittautuminen
Ilmoittautuminen yleensä alkaa noin tuntia ennen kehien alkua, mutta tämän ajankohdan voi varmistaa kisan ilmoituksesta. Ole paikalla mieluumin hieman liian ajoissa kuin myöhässä. Ilmoittautumispisteessä kannattaa katsoa onko eri luokkiin omat ilmoittautumisjononsa, välillä kaikki ilmoittautuvat samalle henkilölle ja välillä jokaiselle luokalle on omat pisteensä. Tässä vaiheessa kannattaa kaivaa rokotustodistus ja rahat jo esiin.  Ilmoittautuessa kysytään aina koiran nimi, rotu, luokka mihin osallistutaan sekä esittäjän/omistajan nimi, välillä saatetaan kysyä myös koiran ikää ja osallistujan kotipaikkakuntaa. 

Ilmoittautuessa saa koiran vuoronumeron, mikä kannattaa kiinnittää johonkin näkyville. Yleensä suositellaan esittäjän vasenta puolta, koska liikkuessa ja normaalisti myös koiraa seisottaessa numero näkyy paremmin. Välillä tarjolla on hakaneuloja kiinnitykseen, mutta ei kannata luottaa että näin on, joten on ihan hyvä varautua omalla hakaneulalla.

Leiri kannattaa purkaa kehän lähelle niin on helpompi seurata tapahtumia
(c) Satu Rajala

Kilpailuluokat

Pienet pennut
Pentuluokassa koiran pitää yleensä olla alle vuoden ikäinen, mutta ikäraja voi vaihdella. Kilpailun ilmoituksesta selviää luokan maksimi-ikä. Välillä pentuluokkaan osallistuvat vain alle 9-10 kuukauden ikäiset. Osallistuvan koiran aikuisiän säkä yleensä korkeintaan 40cm.

Isot pennut
Pentuluokassa koiran pitää yleensä olla alle vuoden ikäinen, mutta kuten jo yllä kirjoitin, ikäraja voi vaihdella. Kilpailun ilmoituksesta selviää luokan maksimi-ikä. Välillä pentuluokkaan osallistuvat vain alle 9-10 kuukauden ikäiset. Osallistuvan koiran aikuisiän säkä yleensä oltava yli 40cm

Pienet aikuiset
Osallistuvan koiran ikäraja riippuu pentuluokan rajoista, mutta yleensä koiran pitää olla vähintään vuoden ikäinen, mutta yläikärajaa ei ole. Jos pentuluokassa on matalammat rajat (esim. max. 10kk), osallistuu kaikki tämän iän ylittävät koirat aikuisiin. Koiran säkä saa olla korkeintaan 40cm.

Isot aikuiset
Osallistuvan koiran ikäraja riippuu pentuluokan rajoista, mutta yleensä koiran pitää olla vähintään vuoden ikäinen, mutta yläikärajaa ei ole. Jos pentuluokassa on matalammat rajat (esim. max 10kk), osallistuu kaikki tämän iän ylittävät koirat aikuisiin. Koiran säkä oltava yli 40cm.

X-rotuiset/Monirotuiset
Eli sekarotuiset koirat. Tässä luokassa on pariakin käytäntöä, voi olla että kaikki sekarotuiset pennusta veteraaneihin ovat samassa kehässä. Toinen vaihtoehto on, että pennut kisaavat pentuluokissa puhdasrotuisten kanssa ja aikuiset sitten tässä X-rotuisten luokassa.

Veteraanit
Koiran ikä oltava vähintään 7-10 vuotta, varmista oikea alaraja ilmoituksesta. Isot ja pienet koirat kisaavat samassa luokassa. Yleensä myös sekarotuiset saavat osallistua tähän luokkaan.

Pariluokka
Saman omistajan kaksi yleensä samanrotuista koiraa esitetään yhdessä.

Junior Handler
10-17 -vuotiaille nuorille tarkoitettu koiranesittämiskilpailu, missä enemmän arvostellaan esittäjän taitoja esittää koiraa ja tuoda koiran parhaat puolet esille.

Lapsi ja koira
Korkeintaan 12-vuotiaiden lasten luokka, jossa lapsi esittää perheensä koiran.  Tosin on sitä nähty vanhempienkin kulkevan mukana varsinkin pienempien lasten tukena. Luokassa usein palkitaan kaikki osallistujat.

Lapsi ja lelukoira
Lapsi (normaalisti alle 10-vuotias) esittää lelukoiransa hihnassa. Myös tässä luokassa vanhemmat ovat usein lapsen tukena kehässä. Yleensä kaikki palkitaan tässä luokassa ja tämä luokka on myös lähes aina ilmainen.

Luokkia voi olla myös muita erilaisia, olen nähnyt melko usein myös Mies ja koira –kehän sekä koirapuku-kehän. Myös on ollut rotukehiä, esimerkiksi Broholmer ry järjestämässä Match Show:ssa  broholmerinkoirille oma luokkansa.

Saman koiran voi myös ilmoittaa useampaan luokkaan jos vain vaatimukset täyttyvät. Aika usein näkee koiria, jotka on ilmoitettu sekä veteraani- että pienet aikuiset kehään. Tai Lapsi ja koira sekä aikuiset/pennut kehään.

Jos Match Show:ssa ei erikseen järjestetä esimerkiksi X-rotuisten tai veteraanien luokkia, osallistuvat kyseiset koirat normaalisti kokonsa ja ikänsä mukaan pienten/isojen pentujen/aikuisten luokkiin. Normaaleissa luokissa (ja nyt tarkoitan ei lasten kehiä) ei myöskään ole mitään rajoitusta esittäjälle, eli lapsi voi yhtä hyvin osallistua muihin luokkiin koiransa kanssa.

Kehätapahtumat
Match Show:ssa on usein 3-5 kehää riippuen tuomarimäärästä ja kisa-alueesta. Ilmoittautumispisteellä on yleensä jonkinsortin kartta, mistä näkee missä mikäkin luokka kilpailee. Jos tällaista ei näy, niin kannattaa kysyä ilmoittautumisessa olevilta henkilöiltä oman kehän sijaintia. Myös kehän laidalle on usein merkattu, mitkä luokat siinä ovat. Samassa kehässä voi siis olla peräkkäin monta eri luokkaa. Itse tykkään jäädä melko lähelle omaa kehää, jotta kilpailun kulkua on helpompi seurata. Välillä kehätoimitsijat ovat vielä todella hiljaisia, eikä siinä kehän reunallakaan kuule mitä numeroita kutsutaan.

Mätsäreistä kehään mennään kaksi koiraa kerrallaan numerojärjestyksessä (eli ensin koirat 1&2, sitten 3&4 jne.) Heti mainitsen että kuuntele tuomaria, jokaisella on hieman oma tapansa liikuttaa koiria, eli kahdessa eri mätsärissä liikkuminen voi mennä aivan eri järjestyksessä. Mutta normaalisti alkuun koiria seisotetaan vierekkäin. Teoriassa koiran voi esittää miten haluaa, mutta yleensä koira esitetään rodunomaisesti tai vapaasti seisottaen. Sitten tuomari usein pyytää molempia koiria juoksemaan peräkkäin ympyrän. Koiran tulee kulkea aina esittäjän vasemmalla puolella. Liike tehdään ravaten ja tässä kannattaa ottaa huomioon kisatoverin juoksunopeus. Jos edessä juoksee hidas koira, niin joko jättää tarpeeksi väliä (eli ei lähde heti ensimmäisen perään) tai sitten reilusti kiertää ulkokautta ohi. Myös hyvin ennakoiva tuomari saattaa suoraan ohjeistaa nopeampaa koiraa juoksemaan edellä.

Herkku nenän edessä -esitystyyli

Cockerspanielin "oikea" esittämistyli

Vapaa seisonta -esittämistyyli

Tässä vielä oma asento vapaassa seisotuksessa

Juoksuosuuden jälkeen joko seisotetaan koiria vierekkäin hetki, tai tuomari voi pyytää heti ensimmäisen koiran yksilöarvosteluun. Pienet koirat nostetaan pöydälle ja isommat tutkitaan maassa. Tuomari saattaa siinä lähelle tullessaan alkuun kysellä hieman tietoja, kuten koiran ikää. Osa tuomareista tutkii koiran todella lyhyesti ja osa saattaa käyttää tunnusteluun parikin minuuttia. Otollisin tilanne tietysti olisi, että koira antaisi tutkita eikä lähtisi tuomaria karkuun tai näytä mitään aggressiivisuuden merkkejä. Hampaat tuomari joko katsoo itse tai pyytää esittäjää näyttämään ne.

Tunnustelun jälkeen on yksilöjuoksun vuoro. Tuomari kertoo miten liikutaan, mutta liikeradat ovat joko ympyrä, kolmio ja/tai edestakainen liike. Liikkeen jälkeen koira vielä seisotetaan parin metrin päässä tuomarista. Sitten palataan riviin. Sillä aikaa, kun kilpakumppani on arvosteltava on se ja sama miten koira on. Minä hieman katson koiran mielentilaa ja joko seisotan sitä paikallaan, teen temppuja jos vire on matala ja koiraa pitää innostaa tai annan sen istahtaa ja katsella ympärilleen. Kun molemmat koirat on yksilöarvosteltu, seisotetaan niitä jälleen vierekkäin. Tuomari saattaa vielä juoksuttaa koiria kerran tai kaksi ympäri.

Yhdessä ympäri

Sitten tuomari sijoittaa koirat niin sanotusti paremmuusjärjestykseen. Näistä kahdesta koirasta ”parempi” saa punaisen nauhan ja ”huonompi” sinisen nauhan. Huomaa, jos kuulut viimeisten koirien joukkoon ja koiria on epätasaluku, saattaa kehässä olla kerralla jopa kolme koiraa. Tällöin tuomari voi antaa joko kaksi punaista ja yhden sinisen nauhan tai yhden punaisen ja kaksi sinistä nauhaa. Tuomari saattaa kertoa miksi järjestys on tämä, mutta osa vain ojentaa nauhat ja se osuus oli siinä.

Tähän väliin mainitsen, että koiran palkkaaminen on sallittua koko kehässä olon ajan. Jos tuntuu, että koira nuuskii maata tai mielenkiinto on jossain muualla, heiluta nameja koiran nenän edessä ja vaikka näytä kädessäsi olevaa herkkua koko ajan. Jos koiralla on ongelmia tuomarin tukiessa niin anna koiran vaikka havitella nyrkissä olevia nameja.

Tuli sieltä kumpi nauha tahansa, kannattaa koiraa kehua ja palkata hyvästä suorituksesta. Kisa ei kumminkaan ole tässä vaiheessa vielä ohi! Nimittäin kun kaikki koirat ovat käyneet kertaalleen kehässä, alkavat niin kutsutut värikehät, joissa sinisen nauhan saaneet koirat menevät keskenään kehään ja sama juttu punaisen nauhan saaneilla koirilla.

Värikehät

Tosiaan, kun kaikki koirat siinä luokassa ovat kertaalleen käyneet kehässä, alkavat värikehät. Ensimmäisenä menevät KAIKKI sinisen nauhan saaneet yhdessä kehään. Tässä kehässä on sitten isoakin heittoa tapahtumankulussa tuomarista riippuen. Useimmiten koiria juoksutetaan yhdessä ainakin kerran, joko kaikki kerralla tai jos on paljon koiria, jaetaan ne 4-6 koiran ryhmiin ja juoksutetaan näissä ryhmissä. Sitten jälleen seisotetaan koiria. Osa tuomareista valitsee suoraan sijoittujat, joita on kisasta riippuen 3-5 kappaletta. Osa taas tiputtaa osan koirista, saattaa juoksuttaa hieman lisää ja tiputtaa taas osan, kunnes jäljellä on enää oikea määrä kisaajia. Yleensä vielä tuomari juoksuttaa näitä muutamaa koiraa kerran tai pari ja ilmoittaa sitten lopullisen sijoittumisjärjestyksen. Sitten on kaikkien punaisen nauhan saaneiden koirien vuoro palata kehään.

Sekä sinisten ryhmästä että punaisten ryhmästä ensimmäiseksi sijoittuneet koirat jatkavat Best In Show-kehään (=BIS-kehä), missä jokaisen luokan voittajat kisaavat kilpailun parhaan koiran tittelistä. Tässä on sellainen pieni poikkeus, että jos BIS-kehän tuomari on ulkomuototuomari ja ykköseksi tullut koira on sekarotuinen, se ei yleensä saa BIS-kehään osallistua. Joskus sekarotuisille järjestetään omat BIS-kehänsä.

BIS-kehä
BIS-kehä alkaa vasta, kun kaikki muut kehät ovat päättyneet. Tässä kehässä kisaavat jokaisen luokan sekä sinisten että punaisten ryhmien ensimmäiseksi sijoittuneet koirat. BIS-kehässä voi olla joko yksi tuomari tai kaikkien kehien tuomarit yhdessä. Kehä alkaa kuten muutkin koirien rivissä seisottamisella ja tässä vaiheessa tuomari(t) tutkivat ne koirat joita eivät ole vielä tutkineet. Sitten usein liikutaan ryhmässä, joskus jopa yksittäin. Sitten samalla lailla kuin värikehissä tuomarit saattavat valita sijoittujat suoraan, tai pudottavat ensin tippujat. Tässä kehässä palkitaan yleensä 4-6 koiraa, mutta olen nähnyt palkittavan myös kaikki kilpailijat.

Tuomarit
Todella usein tuomarit ovat tavallisia kasvattajia tai hieman tunnetumpia koiraharrastajia. Myös Junior Handlereita on usein ollut juuri JH, tai lapsi ja koira –kehässä tuomaroimassa. Välillä tuomaroimaan saadaan ihan virallisia ulkomuototuomareita, mutta nämä eivät saa arvostella sekarotuisia koiria (tällöin on aina sekarotuisille oma kehä). Jokaisella tuomarilla on omat maut ja mieltymykset, minkä mukaan he arvioivat.  Koiran luonne ja avoimuus on joillekin todella tärkeä arviointikriteeri ja tällaiset yleensä tiputtavat heti vähäänkään arkuutta osoittavat kilpailijat.

Osa ulkomuototuomareista tosin tuntuu aika paljon painottavan juuri sitä koiran ulkomuotoa ja olemusta, mikä ei nyt minusta ole aivan mätsärin ideana.

Siinä oli yleisesti mätsäreiden kulku ja minusta kaikki mitä siitä pitää tietää pääpiirteittäin. :) Suurin osa mätsäreistä seuraa tätä kaavaa, mutta poikkeuksiakin on, mutta näistä yleensä ohjeistetaan mätsärin alkaessa.

Oma mielipide

Voiko joku väittää ettei tämmöinen
palkintokasa olisi tavoittelemisen
arvoinen?

Mätsäreistä löytää aika paljonkin keskusteltua netin syövereistä. Osa menee sinne vain pitämään hauskaa, osa kunnolla harjoittelemaan ja osa oikeasti kilpailee. Minä en näe näissä missään väärää, vaikka näitä ”kilpailijoita” haukutaankin aika usein.  Monella on mielipide, ettei mätsäreihin saisi mukamas mennä palkintojen perässä. Me kierretään mätsäreitä pääasiassa harjoittelemassa vieraiden sietämistä, mutta kyllä me joka kerta esiinnytään parhaiden kykyjemme mukaan ja tavoitteena olisi edes jokin sijoitus. Useimmiten lähdetään tapahtumasta vain kokemusta rikkaampana, mutta kyllä se sijoittuminen tuo omalla tavallaan erinomaisen fiiliksen ja saadut palkinnot on iso plussa.

Mätsäreissä käyminen myös totuttaa koiraa ympäröivään hälinään ja vieraisiin ihmisiin ja koiriin. Pennulle se on esimerkiksi erittäin hyvä sosiaalistumisharjoitus.

Varoitan kyllä että jokaisessa kisassa on ihmisiä, jotka ovat huonolla tuulella tai erittäin kilpailuhenkisiä, ja nämä sitten äksyilevät muille kilpailijoille jos osuvat tielle. Parhaimpia (tai pahimpia) tällaisia tilanteita mitä mieleen tulee on kaksi. Ensimmäisessä kisa pidettiin sisähallissa ja nainen istui ison koiransa kanssa keskellä kulkuväylää. Siinä se sitten ärähti jokaiselle ohikulkijalle ettei koiria saanut päästää hänen koiransa lähelle vaikka he vain kävelivät osoitettua kulkuväylää. Nämä ohittajat joutuivat lopulta kävelemään lähellä olevan kehän läpi, koska eivät saaneet tämän naisen takia kävellä kulkuväylällä.

Toisessa tapauksessa nainen (miksi aina nainen?!) istui kahden mäyräkoiransa kanssa kehän reunalla ja vieressä oli nuorempi tyttö koiransa kanssa. Tytöllä oli selkä näitä mäykkyjä kohti, ja tämä tytön koira ja mäykyt kaikki vetivät hihnassa yrittäen nuuskia toisiaan (eivät olleen kuin juuri ja juuri kuonojen kosketusetäisyydellä.) Joku koirista sitten murisi (olin niin kaukana että en erottanut kuka), mutta tämä nainen kiljui LAPSELLE kovaan ääneen että älä päästä sitä koiraas lähelle. Olin siinä että hei haloo, aikuisen ihmisen luulisi osaavan sanoa asiat toisinkin.

Mutta suurin osa meidän mätsäreistä on mennyt ihan hyvässä hengessä.

Match Show Sipoo 26.8.2016

Perjantaina minulla oli vapaapäivä, joten tekemistä riitti. Aamu alkoi Lunan lenkityksellä ja osuttiin samaa aikaa ulos shelttipoikien Elviksen ja Alexin kanssa. Varoittelin O:ta että neidillä on juoksut aivan lopussa, että hajuja varmasti on vielä, mutta ei pojat sitten tavallista enempää osoittanut kiinnostusta Lunaa kohtaan. Pojat tulivat innokkaina haistelemaan, jolloin neiti hieman ärähti niille (ja aloitti vinkuhaukun), mutta kun jatkettiin sitten samaan suuntaan kaikki kävelivät ihan nätisti. Luna sai myös ihailijan O:n vajaan vuoden vanhasta tytöstä, joka koko matkan tuijotti Lunaa nauraen rattaissaan.

Lenkin jälkeen kävimme vielä hieman treenaamassa kentällä. Olimme käyneet jo pari päivää aikaisemminkin treenaamassa, ja silloin huomasi hyvin että ollaan oltu pari viikkoa saaristossa poissa kaupungin hälinästä. Lunalla nimittäin oli minimaalinen keskittymiskyky, jokaista äänenlähdettä ja ohikulkijaa piti jäädä tuijottamaan. Halusin tehdä vielä kokeenomaisen treenin ja sehän meni ihan persiilleen. Jatkoimme siinä treenaamista, jotta tyttö taas siedättyisi äänille. Palkkasin siis tiheästi, kunnes Lunan mielenkiinto alkoi pysyä taas enemmän minussa. Hetken päästä meille tulikin kunnon häiriö, kun kentälle saapui eskariryhmä. Varmaan 20 naperoa juoksi ja leikki kentällä, parhaimmillaan juosten alle kymmenen metrin päästä meistä. Päätin tietysti käyttää tilanteen hyväksi. Aloitin paikkamakuulla niin päin, että Luna makasi kentän reunalla ja neidillä oli näköyhteys lapsiin. Olin hieman lyhyemmällä etäisyydellä ja palkkasin aina kun katse siirtyi naperoista takaisin minuun. Sitten hieman vaikeennettiin ja Luna siirtyi selkä lapsiin päin (eli äänet tulivat takaapäin). Tämä itse asiassa sujui paremmin, Luna ei pahemmin välittänyt takana kiljuvista lapsista. Eli se selvästi enemmän reagoi näkyvään ärsykkeeseen. Otimme myös pätkän seuraamista, luoksetulon, kaukokäskyt ja kapulan noudon. Kapulan nouto oli ainoa, missä se otti enemmän häiriötä naperoista, kun neidin piti itse mennä niitä kohti hakemaan kapulaa. Luna pysähtyi muutaman metrin päähän kapulasta arvioimaan tilannetta, mutta haki sen kumminkin ilman lisäkäskyjä. Häiriötreenit tuottivat tulosta, koska perjantaina neiti ei enää välittänyt ympäröivästä hälinästä.

Treenien jälkeen alkoikin iso urakka. Heitin ensin Lunan pesulle, minkä jälkeen oli hetken kuivattelu ja sitten takkujen selvittely. Annettiin turkin kuivahtaa, joten kerkesin tässä välissä syömään. Sitten eikun koira uudelle trimmauspöydälle. Täytyy kyllä kehua sen verran että paljon helpompi trimmata kun Luna ei pystynyt liikkumaan käsien ulottumattomiin. Eipä se oma kädenjälki edelleenkään ole täysin kehuttavaa, mutta kyllä siinä pientä parantumista on näkyvissä.

Trimmauksen jälkeen kaivoin ompelukoneen esiin ja aloin väsäämään Lunalle uutta kaulapantaa sekä uuteen häkkiin pehmustetta. Pannasta tuli ihan siedettävä, mitä nyt pari virhettä kävi ommellessa, mutta ne onneksi jäävän pannan nurjalle puolelle eli eivät ulospäin näy. Tyynystä taas tuli muutaman sentin liian lyhyt, ja ajatus kun oli että häkissä on kaksi koiraa, niin toiselle olisi jäänyt vain 2/3 tyynystä. Tyyny sitten muutti systerin huoneessa olevaan Lunan mökkiin ja otin mökissä olevan pehmusteen häkkiin.

Uusi panta

Uusi panta kaulassa

Häkkiin tehty tyyny oli Lunan mieleen

Vaikkakin se tyyny sitten oli hiean lyhyt toisesta reunasta.
Lunakin aina änkee häkkiin kun se kasataan :D

Sitten meillä olikin edessä lähtö Sipooseen mätsäröimään. Vantaan SAR Dog:s ry järjesti tapahtuman Sipoon Nikkilässä urheilukentällä. Ilmoittautuminen alkoi kello 17, kehät klo 18. Olimme paikalla hyvissä ajoin ja hieman ihmettelimme kun parkkialueella oli järjestäjiä ohjaamassa liikennettä. Se nimittäin yleensä viittaa isoon mätsäriin. Saatuamme auton parkkiin kävimme ilmoittautumassa. Isoksi yllätykseksi saimme numeron 6, vaikka ilmoittautuminen oli ollut avoinna noin 40 minuuttia. Purkasimme leirimme kehän viereen. Kehät olivat minusta pienille koirille todella reilun kokoiset, mikä oli positiivista. Kehän reunalla tosin oli useampia cockerspanieleita, mikä hieman harmitti. Cockerspanieli on yleensä niitä ns. ”sijoittujarotuja”, en muista montaakaan mätsäriä missä ollaan oltu, missä cockerspanieli ei olisi sijoittunut jotenkin.  Sitten kun Lunan luonne on mikä on, niin ei tule yllätyksenä että tuomari sijoittaa mieluummin cockerspanielin, jolla häntä heiluu ja joka tervehtii tuomaria iloisesti kuin koiran, joka mulkoilee kulmiensa alta, kun tuomari lähestyy, ja nojautuu niin pitkälle koskevasta kädestä kuin vaan mahdollista. Plus normaalisti tuomarit eivät sijoita montaa samanrotuista koiraa kisassa. Pari kertaa aikaisemmin olen nähnyt kahden cockerspanielin sijoittuman samassa kisassa, yleensä yksi on ollut punaisissa ja yksi sinisissä, ja sitten Kouvolassa Luna ja Lola sijoittuivat molemmat punaisissa, mutta siinä ryhmässä ei ollut kuin 5 koiraa (4 sijoittui) ja yksi koirista ei suostunut kävelemään olleenkaan. Joten en yllättynyt että molemmat neidit silloin pääsivät palkintopallille.

Tuomarina meillä oli tällä kertaa Kennel Agorian Mari Lindholm. Ajattelin, että tällä kertaa voi olla mahdollista että pääsisimme vähemmällä arkuudella, kun tuomari oli punapää ja ”nuorehko” (olen surkea arvioimaan, mutta sanoisin iän olevan arviolta 27-33?). Kuvittelin Lunan saattavan jotenkin sietävän henkilön paremmin, kun itsekin olen punapää :’D mutta se ajatus katosi siinä kentän reunalla kun ensimmäiset koirat menivät kehään. Koirat seisovat suoraan meidän edessä, ja kun tuomari käveli kohti, alkoi Luna murista epävarmuuttaan. Eli se siitä vähemmästä arkuudesta.

Pieniä aikuisia oli kokonaisuudessaan 17 kappaletta, eli sijaintiin ja ajankohtaan nähden todella vähän. Pääsimme Lunan kanssa nopeasti kehään, emmekä kerenneet edes alkuseisontaan, kun tuomari jo pyysi kiertämään yhdessä ympäri. En tiedä vaikuttiko (loppu)juoksut sen verran, että neiti oli hieman tavallista kiinnostuneempi muista koirista. Mikä itse asiassa oli tällä kertaa ihan hyvä tilanne, koska tyttö lähti kunnon nopeaa ravia juoksemaan edellisen koiran perässä. Vapaassa seisonnassa Luna pysyi todella hyvin paikallaan. Sitten pääsimme pöydälle. Nostin neidin suoraan oikeaan asentoon, mutta Luna olikin erimieltä ja kääntyi kurottaen yrittäen haistella lähellä seisovaa tuomaria. Heiluttelin herkkuja neidin nenän edessä, mutta aika monta kertaa sain heilutella, että tyttö suostui kääntymään takaisin oikeaan asentoon. Sitten tuomari tuli lähelle ja alkuun silitteli hieman kysyen ikää. Sitten tuomari kysyikin, että onko Lunalla ollut huonoja kokemuksia pöydällä olemisesta kun se niin epäluuloisesti vilkuilee. Ei siinä voinut kuin myöntää ettei neidillä mitään huonoja kokemuksia ole ollut vaan saanut vaan arvonnassa huonot geenit. Tuomari sai sitten minulta pisteet todetessaan että ei hänestä koirien tarvitse kaikista pitääkään. Päinvastoin tilanne, jossa vieras tulee koiran iholle on jo lähtökohdiltaan koiran kannalta väärin. Tuomari siinä sitten varovaisesti vielä hiplasi koiran läpi (yllättäen Luna ei mielestäni nojannut tällä kertaa ainakaan hirveästi tuomarin käden alta pois?) ja pyysi näyttämään hampaat (tuomari ei siis itse katsonut kenenkään hampaita). Sitten pääsimme taas liikkeelle, kävelimme kolmion ja tuomarin eteen seisomaan. Siitä palasimme riviin ja menimme vielä kertaalleen ympäri. Meille tuli ensimmäisestä kehästä punainen nauha.

On se helppoo omata koira joka osaa odottaa, siinä se neiti seuraili muitten kehiä.

Odotellessa tokoilimme kentän reunalla. Mätsärin hälinä antaa aina hyvää häiriötreeniä, vaikka Luna on aikalailla jo tottunut kisameininkiin eikä välitä ympäröivistä koirista. Kaikkien koirien käytyä kehässä, totesin että tilanne ei näytä meille kovinkaan valoisalta, punaisten ryhmässä oli 3 cockerspanielia. Sinisten kehät alkoivat tietysti ensin ja meidän tilanne näytti entistä huonommalta, kun sinisten ainoa cockerspanieli sijoittui ensimmäiseksi eikä luokassa palkittu kuin kolme parasta.

Menimme kumminkin täysillä punaisten kehään. Hieman siinä alkuseisonnassa huvitti kyllä kun meidän edessä että perässä oli cockerspanielit, joita esitettiin ns. ”oikealla tavalla”, ja minä siinä välissä poikkean ja esitän vapaasti. Olen kumminkin todennut tämän parhaimmaksi ja Lunaa vähiten stressaavaksi tavaksi. Ei neiti nokkiinsa ota vaikka esittäisin sen kuonosta ja hännästä pitäen, mutta vapaasti esittämisessä on se etu että neidin heiluva häntä näkyy. Minulla on pieni ajatus, että iloinen seisonta ja liikkuminen hieman kompensoisivat neidin arkailevaa pöytäkäytöstä.

Tuomari sitten lähti kättelemään putoavia koirakoita. Minä siinä sivusilmällä yritän vilkuilla, että tuleeko tuomari meitä kohti, mutta vain meidän kummaltakin puolelta tippui koiria. Juoksimme pari kertaa ympäri uudestaan ja takaisin seisontaan. Lopulta viiden parhaassa oli edelleen kaikki cockerit ja kaksi muuta. Meidän edessä oleva cockeri lopulta putosi tuomarin kommentilla, että he nyt muutenkin ovat jo todella taitavia. Kyllä sitä oli sitten uskottava että me sijoitutaan, kun jäljellä oli meidän lisäksi toinen cockeri ja villakoira. Lopulta tämä toinen cockeri sijoittui ensimmäiseksi, me olimme Lunan kanssa toisina ja villakoira kolmas.

Me poiketaan joukosta. Tässä myös näkee tuon Lunan korkean hännän hyvin verrattuna vieressä olevaan cockeriin. Tosin saanhan minäkin sen hännän alas siitä kiitti pitämällä. :D Ja tässä olen vähän turhan lähellä kun neiti joutuu katosmaan ylöspäin.

Pitkästä aikaa mekin sijoituimme! Monet aina mätsärikeskusteluissa valittavat että mätsäreihin ei pidä mennä sijoitusten ja palkintojen takia, mutta kyllä minun on myönnettävä että kyllä se sijoittuminen on aina yhtä kivaa. :) Varsinkin, kun Luna ei ole oikeiden näyttelyiden sijoittuja-ainesta. Yllättävää minusta oli, että cockerspanielit veivät kolme sijoitusta kuudesta (Pun1, Pun2, Sin1), kuten alussa sanoin normaalisti samanrodun edustajia ei sijoutu useampaa samassa kisassa. Saimme pokaalin, ruusukkeen sekä Koirakoulu Vision tekemän Koirien käytöskoulu-dvd:n kotiin viemisiksi.

Pitää laittaa Luna katsomaan tuo dvd, jos neiti ottaisi jotain oppia siitä. ;D 

Ostoksia

Tuli tuossa loman lopulla shoppailtua ja rahaa paloi. Petenkoiratarvikkeella oli tarjouksia, joten tilasin Lunalle uuden Acanan 13kg ruokasäkin (lammasversion tällä kertaa kun kalkkuna oli jo loppu), uuden isomman häkin, trimmauspöydän ja shampoon. Paketit tulivat kotiinkuljetuksena seuraavana tiistaina. Tässä hieman mietteitä tavaroista:

Isle of Dogs: Silky coating shampoo 15,90€
Minun oli alun perin tarkoitus ostaa iso pakkaus BioGroomin proteiinilanoliinishampoota, mutta se oli tuolta loppu ja erilaisia shampoita selatessani tämä osui silmiin. Kuvauksessa mainittiin sen sopivan ”silkkisen ja laskeutuvan turkin omaaville roduille, kuten spanieleille, yorkeille ja beagleille.” Päätin sitten ottaa vaihteeksi uuden shampoon kokeiluun

.

Olen nyt kertaalleen pessyt Lunan tällä ja täytyy sanoa että minä tykkäsin. Shampoo tuntuu jotenkin pehmeältä jo omissa käsissä ja levittyy hyvin koiran turkkiin. Se oli myös hyvin vaahtoavaa. Alkuun mietin ettei kyseinen pullo (500ml) ei pakosti kestä kovinkaan kauaa, kun sitä ei ainakaan pakkauksen ohjeen mukaan ollut tarkoitus laimentaa, mutta juuri tuon vaahtoavuuden ja helpon levittyvyyden takia sitä ei kulukaan mitään hirveitä määriä. Tuoksukin oli ihan hyvä minun mielestäni.

En tiedä oliko tuo kuinka takkuja avaava vaikka sitä mainostetaan olevan ”selvittävä, kosteuttava ja hellävaraisesti puhdistava”, mutta en kyllä ole huomannut eroa minkään shampoon välillä. Takun ovat aina samanlaisia. Pitäisi varmaan odottaa ja kokeilla tuota kun on valjaista tullut oikeasti kunnolliset takut.

Mutta näin vähäisellä käytöllä en osaa vielä enempää sanoa, mutta minusta tämä on hyvä shampoo.

Koiranhäkki Life Stages A.C.E. 63,95€
Sain vihdoin tilattua isomman häkin. Täälläkin olen puhunut kuinka minulla on ollut tarkoitus ostaa

Tässä yritetään hahmottaa puolikkaan häkin
kokoa.

häkki, mihin saisimme sekä Lunan että Lolan mahtumaan. Tähän häkkiin päädyin, koska tässä oli mukana jakopaneeli. Luna ja Lola kun eivät edelleenkään ole mitkään parhaat kaverukset johtuen Lunan viha-rakkausluonteesta, joten jakopaneelilla koirat ovat eripuolilla ja täten Lolakin ehkä uskaltaa rentoutua, kun tietää ettei Luna pääse iholle asti. Pohdin kokojen 78x50x55cm ja 93x57x63cm välillä ja taittelin jopa keittiöpyyhkeestä esimerkkipohjia, jotta näkisin käytännössä minkä kokoisia ne olivat. Lopulta sitten päädyin tilaamaan tuon isomman version. Minun on kumminkin tarkoitus joskus hamassa tulevaisuudessa hankkia toinen koira (cockeri oletettavasti), joten isompi häkki ei sinällään ole turha.

Kun häkki tuli niin ensimmäinen ajatus oli että se on ISO. No, totta kai sen pitää ollakin, että kaksi aikuista cockerspanielia mahtuu siinä olemaan siedettävästi. Kokoomisessa pieni miinus on se, että tuo vaatii tilaa vähintään kaksi häkin leveyttä, että sen saa nostettua ylös. Päätysivut vaativat myös hieman enemmän voimaa, jotta ne saa laitettua kiinni. Sitten se jakopaneeli oli aikalailla pettymys. Materiaali on samaa kuin itse häkissä, mutta ihan kuin se olisi 2-3 senttiä liian lyhyt. Sitä on nimittäin todella hankala saada kiinni, siinä on koukut jolla se laitetaan kiinni sivuseiniin, mutta tosissaan se ei yltä kunnolla. Paljon voimaa käyttämällä ja häkin reunoja painamalla sisään, paneelin saa jotenkuten kiinni, mutta taitan tutkailla saako siihen kehitettyä jonkun vähemmän työtä vaativan vaihtoehdon.

Tässä häkissä ei myöskään ollut pohjakaukalossa pehmustetta, eikä häkkiin ollut erikseen myynnissä minkäänlaista päällystä. Ompelukoneen omistavana en kokenut näiden olevan isoja vikoja, ne voi aina tehdä itse.

Tässä jakopaneeli käytössä.

Trimmauspöytä PetEasy 76x46cm pyörillä 127,20€
Toinen mitä olen paljon puhunut ostavani, eli pienempi trimmauspöytä. Olen monessa mätsärissä ja näyttelyssä nähnyt tismalleen samanlaisen pöydän ja Petenkoiratarvikekin mainostaa pöytää laadukkaana, joten sen ollessa -20% tarjouksessa päätin tuhlata ja ostaa vielä sekin. Tässä sitten kävikin epämiellyttävä yllätys, kun purin pöydän paketista. Ensinnäkin pöytä oli hieman eri kuin mitä piti, siinä oli tuo trimmaustanko mitä ei tilaamassani pöydässä ollut ja toisena pöydän puinen pohjalevy oli aivan homeessa. Myöskin mutterit joilla renkaat olivat kiinni oli ruosteessa. Eikun pöytä takaisin pakettiin ja palautukseen. Se olikin kiva kantaa 15kg pöytä takaisin postiin. Huonopuoli palautksessa oli se, että tässä voi mennä jopa kuukausi ennen kuin saan rahani takaisin... Petellä luki että palautuvan paketin matkaan voi mennä ojpa 2 viikkoa ja sitten he maksavat rahat takaisin joka toinen perjantai.

Pet Nap wheel 76x46cm 132,05€
Samalla kun laitoin PetEasyn pöydän palautukseen, laitoin PetNapin pöydän tilaukseen. Meidän edellinen pöytä oli PetNapin ja siihen oli todella tyytyväinen (ainut että oli meidän tarpeisiin nähden liian iso). Pöytä tulikin puolessatoista vuorokaudessa. Täytyy myöntää että onni ei oikein ole minulla matkassa, pöytä on muuten ihan hyvä, mutta tasaisella alustalla (kuten meidän parkettilattialla) se hieman keikkaa. Pehmeällä alustalla (siirsin matolle) tätä ei tapahdu, eli jalat taitaa olla hieman epätasaiset. Plus pöydän kuvauksessa puhuttiin kumisesta kädensijasta, mitä tässä meille tulleessa pöydässä ei ollut…Laitoin heille nyt viestiä ja katsotaan mitä vastataan.

Vastusta tuli, että valmistaja oli poistanut kumisen kädensijan koska se ei ollut kestänyt käytössä. He olisivat kyllä lähettäneet eristenauhaa korvaamaan puuttuvaa kädensijaa, mutt annoin sen sitten olla. He myös päivittivät tuotetiedot sivuiltaan yhteydenottoni jälkeen.

Eipä ole kumista kädensijaa tässä...

Skeittilauta 15€
Laitetaampa tähän vielä kevennykseksi, että ostin Citymarketista Lunalle skeittilaudan. Neitihän on Helsingin Sirkuskentällä pidetystä pentukoulusta asti pelännyt skeittaajia, joten olen pitkään ajatellut että pitää hankkia itselle skeittilauta ja alkaa totuttamaan. Ihan senkin takia, että koskaan ei tiedä milloin esimerkiksi tokokoealueella menisi lapsi skeittilaudan kanssa, eikä siinä tilanteessa oli varaa menettää koiran yhteistyötä (Lunahan on parhaimmillaan mennyt ihan paniikkiin ja vetää seuraavan tunnin kohti autoa).

Sovin vielä systerin kanssa niin, että se tuli ulos Lunan kanssa ja käveli vastaan kun minä yritin tulla skeittilaudalla parkkipaikalta kotia kohti. Ajatuksena, että Luna yhdistäisi skeittilaudan johonkin positiiviseen (= minun kotiin tuloon). Tulipahan taas todettua että isoin ongelma skeittilaudassa taitaa olla vaihteeksi ne vieraat ihmiset. Koska tyttö tuli tavalliseen tapaansa iloisena luokse vaikka tulin skeittilaudalla vastaan. Eli ei minkäänlaista pelonmerkkiä itse lautaan kohtaan, eikä se välittänyt vaikka siinä yritin kaiken maailman kolauksia saada laudalla tehtyä.

Pitää nyt jonkun aikaa treenata tällä omalla laudalla ja yrittää kyllästää neiti sen ääniin vaikka se ei meillä niihin reagoikaan. Sitten käydä myöhemmin kokeilemassa jossain yksittäisen skeittaajan lähettyvillä ja hiljalleen edetä skeittipuiston lähettyville.

Hei me skeitataan!

Loman loppu - valokuvapostaus

Loma on nyt ohi. 2 viikkoa vietimme Inkoon saaristossa vaunuillen, minkä takia en ole blogiakaan päivitellyt. Ensimmäisellä viikolla meillä oli Lunan lisäksi Lola mukana, mutta vanhempi neiti lähti viikon päätteeksi kotosalle lomailemaan. Jäin nimittäin muutamana päivänä yksin, systerin opiskelujen alkaessa ja koin helpommaksi olla vain Lunan kanssa. Lola kun ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin nukkua, eli lenkillä sitä sai kirjaimellisesti vetää perässä. Se myöskin söi vaihteeksi todella huonosti, minkä takia sitten monena aamuna oksensi tyhjää vatsaansa.

Mutta hirveästi mitään erikoisuuksia ei lomalla tullut tehtyä. Päivät koostui aikalailla lyhyestä aamulenkistä, sekä pidemmistä aamupäivä- ja iltapäivälenkeistä sekä uimisesta. Luna sai juosta aikalailla vapaasti (liina oli neidissä kiinni, jos se olisi sattunut yrittää peurojen perään lähtöä. Liinasta olisi silloin kerennyt ottamaan kiinni.) ja täytyy sanoa että todella hyvin meni lenkit. Luna tuli kutsusta viereen kävelemään, jos autoja ajoi ohi, mutta viikolla oli niin vähän porukkaa, eikä paikallaolijat pahemmin autolla liikkuneet. 

Laitan tässä kuvia lomalta ja selitän samalla kuvateksteissä jos on jotain erikoista tarinaa siitä kerrottavana. :)

Märkä koira. Vaunulla oli vaunuilijoiden sekä saaren ravintolan työntekijöiden välinen jalkapallo-ottelu. Ennen matsin alkua vaan satoi hieman vettä. 

Märkä koira vol.2 

Lola ja Mesi. Nämä tytöt pärjäävät keskenään Lolan alistuvuuden takia, mutta Luna ja Mesi alottaisi tappelut.

Viikolla oli niin vähän porukkaa, että peurat ja kauriit uskaltautuivat alueelle.

Mettekin nautta lomasta, varsinkin kun ateriaksi oli oman puskan tomaatteja.

Lähdimme mustikkaan. Luna juoksi edestakaisin minun ja kalliolla istuvan systerin välillä. Lola oli myös alkuun pusikossa, mutta vanhempi neiti totesi nopeasti systerin olevan paljon paremmassa paikassa. Lunas tosin taisi olla enemmän haittaa kun hyötyä, kun neiti popsi niitä mustikoita juuri siitä pusikosta mistä minä yritin marjoja kerätä. :D Positiivisena asiana neiti myös putsasi pusikot hämähäkinseitestä, minkä takia marjoja oli paljon mukavampi noukkia.

Ei me ihan tyhjinkäsin sieltä mustikasta tultu - tosin osa näistä joutui heti piirakkaan.

Grillikatoksessa oli nälkäisiä pääskynpoikasia. Eikä emolintua haitannut ollenkaan grillillä olevat ihmiset ja koirat, siinä ne lenteli meidän päitten yli ja välillä välistä tuomaan poikasille ruokaa. 

Luna oppi hyppäämään veteen.

Laiturilla

Vauhdilla luokse

Meidän piti käydä normaalilla lenkillä, mutta siirryimme mustikoiden perässä metsään. Hetken kävelyn jälkeen tajusimme olevamme eksyksissä, joten seikkailimme 2,5 tuntia kallioita ylös ja alas, soilla ja hakkuualueilla, kunnes pääsimme takaisin tielle. Tosin ihan eri puolelle saarta kuin tarkoitus oli.

Olisi pitänyt tajuta laittaa kurapuku Lunalle päälle, sen karvathan keräsi kaikki risut matkalta ja vaunulle päästyämme menikin seuraava tunti oksia poistellessa.

Luna oli ihan innoissaan pitkästä metsälenkistä, varsinkin kun alue on täynnä peuroja ja hirviä (näimme kaksi sarvipäistä peuraa sekä yhden nuoren hirven seikkaillessamme.)

Ihan tyhjin käsin ei metsäseikkailu päättynyt.

Illalla tuli sammakot esiin. Luna tykkäsi seurata näitä otuksia. Aina kun neiti
tökkäsi sammakkoa kuonolla persuuseen niin sammakko hyppäsi eteenpäin. Ei se onneksi syödä
näitä yrittänyt, varmaan yhdisti hyppijän meidän kilppariin johon ei saa sen enempää koskea.

Käytiin vaununaapurilla kahvilla. Luna on suht hyvin sisäistänyt idean, että
ovesta ei mennä ilman lupaa ulos.

Kauppareissulla, Luna halusi nuuskia avoimen ikkunan tuomia hajuja.

Lunan juoksut alkoivat heti loman toisena päivän, joten neiti on ollut vaippapöksynä. Ja neiti nukkui todella sikeästi heti kun vunuun illalla grilliltä tulimme.

Luna sai uida todella paljon, tuulinen sää oli puhaltanut levät pois.

Saarella nähtiin kuinka lokki ja merikotka ottivat yhteen. Kiistan lopputuloksena kotka joutui siirtymään kauemmaksi.

Veneilyä.

Outo toukka tuli tontille

Sehän voi olla vaikka koiransyöjätoukka

Välillä piti ottaa rennosti

Lossissa matkalla Karjaalle

Luna eikä minä pahemmin puhuta ruotsiä mitä Karjaalla pääasiassa
puhutaan, mutta sen verran ymmärrettiin että muutamakin ohikulkija ihasteli "nättiä koiraa"

Rankan päivän päätteeksi piti ottaa rennosti.