Petotesti – Ilves

Meidän maaliskuinen petotesti kun peruuntui, niin aika pitkään saatiin odotella seuraavaa, mikä osui sopivalle etäisyydelle ja sopivaan aikaan. Tänään sitten kävimme Kellokoskella tutustumassa ilvekseen. Bemmi jäi pois porukasta, koska poju on tässä todettu hermorakenteeltaan melko säikyksi. S. oli nimittäin tässä jonkun aikaa sitten käynyt Bemmin kanssa MH-kuvauksessa, mikä sitten piti keskeyttää kun poika säikähti liiaksi. Joten S. koki ettei hänen kannata tuoda Bemmiä, koska se todennäköisesti loppuisi taas lyhyeen.  

Mutta me menimme sitten systerin kanssa. Päivä oli kuuma, mutta onneksi meille osui aamun ensimmäiset ajat.  

Paikanpäällä saimme tietää, että meidän eteen oli siirretty kaksi koiraa, joten hetken aikaa siinä odottelimme. Meitä ennen oli kaksi molossia sutta katsomassa, Cane Corso ja mastiffi. Ensimmäinen koira haukkui heti, mutta piti turvallisen etäisyyden edessä kulkevaan petoon. Jälkimmäinen mastiffi, vaikka omistaja arveli toisen haukkuvan ja puolustavan, taas päätti ottaa ritolat.  

Sitten tuli meidän vuoro. Luna päätti näyttää rohkeutensa heti ilmoittautumisteltalla, haukkuen siinä olevat ihmiset häntä koipien välissä. Alkuhaastattelun jälkeen testaaja katosi verhon taakse ja odotimme hetken lupaa siirtyä aloituspaikalle.  

Lähtöön oli laitettu ilveksen kakkaa, jota Luna haisteli tarkasti. Neiti lähti kumminkin minun perässä liikkeelle. Muutaman metrin kävelyn jälkeen ilves ilmestyi verhon takaa. Luna tuijotti petoa pää pystyssä ja aloitti haukkumisen. Verrattuna kolmen vuoden takaiseen karhuun, neiti pysytteli edempänä ja kauempana minusta. Karhussahan Luna oikeastaan haukkui koko ajan minun selän takaa ja vaikka tälläkään kertaa ei neiti ollut kunnolla minun ja pedon välissä, niin se kumminkin oli minusta vajaan liinan mitan sivulla samassa tasossa.  

Luna ei myöskään kääntänyt selkää ilvekselle oikeastaan kertaakaan. Neiti liikkui joko sivusuunnassa tai sitten se oikeasti pakitti taakse päin. Pari kertaa Luna kävi minun selän takana, ennen kuin siirtyi kauemmaksi.  

Mielessä kävi kun liikuimme kohti kentänreunaa, missä systeri kuvasi, että näinköhän Luna päättää lähteä sinne turvaan, mutta ei. Vaikka neiti selvästi bongaa systerin, jää se silti haukkumaan ilvestä.  

Lopulta ilves karkoitetaan takaisin verhon taakse, mutta Luna senkun jatkaa haukkumista. Jommallekummalle edellisistä molosseista kuulin testaajan sanovan, kun koiran palautumisesta suorituksen jälkeen puhuivat, että koiralle siinä vaiheessa kun petoa ei enää näe, sitä ei enää ole. Tiedä sitten onko Luna sen verran viisaampi, että se tajuaa, että peto on siellä edelleen vaikka se silmistä katosikin. :’D Koska jos luonnossa ilves katoaa puskan taakse, ei se lakkaa olemasta. Neiti kyllä myös haukkui testaajan, joka tuli verhon takaa esille.  

En tiedä oliko testaaja odottanut totaalista karkaamista Lunan alkuihmispelon jälkeen, koska hän siinä teltalle kävellessämme totesi pariinkin otteeseen, että Luna oli kyllä oikeasti tosi rohkea.  

Kommentteina siinä tuli, että hyvin työskenteli myös itsenäisesti (eli kauempana minusta). Piti koko ajan sopivan turvavälin ilvekseen. Pelkoa ei näkynyt, päinvastoin häntä oli pystyssä koko ajan. Tyhmänrohkeakaan ei ollut, koska hyökätä ei edes yrittänyt, tiesi ettei pärjää tuon kokoiselle eläimelle.  

Teimme sitten vaihdon, eli kävin heittämässä Lunan autoon, kun systeri meni Laran kanssa alkukeskusteluihin. 

Olin menossa kentän sivulle samaan paikkaan missä systeri kuvasi Lunan suorituksen, kun katsoin että Lara oli tulossa perään. Käännyin siis takaisin ja menin teltalle. Testaaja totesi että voisi olla parempi, että minä kuljen mukana ja kuvaan, mieluummin kuin menen kentänreunalle. Ettei käy niin että Lara päättää haluta mieluummin minun luokse kuin ilveksen syötäväksi. Joten minä sitten kävelin mukana ja yritin kuvata. 

Lara ei oikein ensin tajunnut ilveksen kakkaa, vaan systeri joutui sen sille näyttämään - jolloin neiti päätti sitten syödä sitä. :’D Systeri vetäisi Laran siitä liikkeelle. Hetken päästä ilves ilmestyi verhon takaa, mutta neiti ei alkuun oikein reagoinut siihen mitenkään vaan käveli tyynesti eteenpäin. Eikö sille sitten pedon haju sanonut yhtään mitään ja kuvitteli vastaan tulevan vaan oudonnäköisen koiran? Koska oikeastaan vasta kun ilves tuli lähelle ja Lara katsoi sitä tarkemmin, tulikin kiire kauemmas ja haukkuminen alkoi. Lara käyttäytyi osittain samalla tavalla kuin Luna, eli piti turvallisen etäisyyden pedosta (tosin lähti karkuun kääntäen selän pedolle), mutta tuli vähän useammin meidän jalkoihin haukkumaan.  Kun ilves kääntyi, Lara lähti hieman voimakkaammin perään, mutta pedon kääntyessä lähdettiin taas äkkiä karkuun. Kun ilves siirtyi kauemmaksi, totesi Lara että “okei se lähti pois” ja päätti itsekin, että nyt riittää ja siirtyi kauemmaksi lähteäkseen. Kun hihna ei päästänyt ja ilves vaan palasi, kävi neiti sen vielä kertaalleen haukkumassa, mutta sen jälkeen häntä laskeutui alas ja Lara selvästi halusi jo pois. Testaaja lopetti testin tähän. 

Palasimme teltalle, missä oli lapsia katsomassa testejä, niin Larahan juoksi suoraan lapsien rapsuteltavaksi. Pikkuneiti on siis selvästi tyyliä poissa silmistä poissa mielestä.  

Arvostelulomakkeet olivat tytöillä siis lähes identtiset, ainoat erot oikeastaan että Luna reagoi hajuun vahvemmin, mutta Lara puolestaan palautui nopeammin.  

Edellisenä päivänä kävimme uimassa Bemmin kanssa, melko lähellä S. ja Bemmin kotia olevalla järvellä (eli meiltä oli kyllä matkaa reilu puolituntia). Meillä olikin melkein private beach, muutama uimari oli samaa aikaa ensimmäisen puolisen tuntia, mutta sen jälkeen ei ketään. Pidin Lunalla varuilta liinaa pannassa kiinni, koska jos joku vieras koira ilmestyisikin yhtäkkiä jostain, saisi neidin nopeasti kiinni.  

Tilaa oli juosta ja rallattaa, Lunakin sai ihan rauhassa mennä veteen ilman että kukaan oli tulossa päälle samaa aikaa. Yllättäen Luna oli vaihteeksi oikein innostunut pulikoimisesta, toisekseen, rannalla oli matalaa varmaan parikytä metriä ennen kuin järvi syveni, joten neiti sai kahlata sydämensä kyllyydestä. Tietysti lämmin keli ja lämmin vesi edestauttoi uimista, koska Luna joka ei rasvakerrosta pahemmin omaa, kylmenee yleensä nopeasti ja uiminen loppuu usein siihen.  

Mutta nyt neiti jaksoi uida useaan otteeseen koko kahden tunnin aikana mitä rannalla oltiin. 

Harjoiteltiin myös hieman VePeä. Pääsiassa piti treenata Laran kanssa, mutta pääsi Bemmi ja Lunakin kokeilemaan. En tiedä onko kyseessä rotuominaisuus (vaikka Luna ja Bemmi eivät samaa rotua olekaan, mutta lintukoiria kumminkin) vai sattuma, mutta Lara on aina ollut huono palauttamaan asioita. Eli kun heität sille lelun, neiti harvoin tuo lelua takaisin. Eikä kyse ole siitä että se lähtisi rallattamaan lelun kanssa, vaan siinä vaiheessa kun pikkuneidin tassut ylttävät pohjaan, tippuu lelu suusta. Vaikka ranta ei olisi lähelläkään. Tätä samaa Lara harrasti nyt vepeillessä, eli kun tassut osuivat pohjaan, jäi pelastaminen siihen. Lunalla ja Bemmille puolestaan oli kohde päästä rantaan asti. Eli meillä oli lelu sidottuna hyppynaruun, mistä koirat vetivät uimarengasta rantaan. Luna ja Bemmi eivät päästäneet lelusta irti rannassakaan, kun rengas osui pohjaan. Tässä vaiheessa minä päästin narun toisesta päästä irti, jotta koirat saivat viedä lelun ylpeinä kuivalle maalle.  

Jälleen taas nähtiin tyttöjen vaikutusvalta Bemmiin. Poika nimittäin yritti leikkiä Laran kanssa, mutta tämän leikit on jo pitkään ollut nuoresta neidistä turhan rajuja. Joten Lara sitten irvistää ja ajaa Bemmin pois, mutta poika palaa uudelleen ja uudelleen takaisin. Hyvä ettei Laralla ole vaaleita karvatuppoja suussa, kun se yrittää häätää toisen koko ajan rajummin ja rajummin. Sitten kun Bemmi vahingossa erehtyy Lunan luokse, vanhempi neiti murahtaa kertaalleen niin Bemmi tekee täyskäännökset ja häipyy mahdollisimman kauas.  

Mutta täytyy sanoa että parin tunnin pulikoinnin jälkeen, oli kotona erittäin dööd koiria.

Karjaa KR

Ensimmäinen osa lomasta loppui Karjaan näyttelyyn sunnuntaina 30.6. Koirahieroja MinTassu kävi meillä vaunulla vielä perjantaina hoitamassa molemmat neidit kuntoon. 

Sunnuntaina sitten pakattiin auto valmiiksi ja lähdettiin Karjaalle. Keli oli todella lämmin ja aurinko porotti vähän turhankin kuumasti kentälle, jossa ei pahemmin suojaa ollut.

Luna oli ensimmäisenä vuorossa. Cockerspanieleita oli 20 kappaletta, narttujen avoimessa luokassa neidin lisäksi kaksi muuta. Tuomarina oli virolainen Lundava Astrid.

Lunalla on hieman epätasainen moottori liikkuessaan, välillä liikutaan todella näyttävästi ja vauhdilla ja välillä ravataan melkein madellen. Tällä kertaa madeltiin, varmaan osittain helteen takia. Yritin siinä hieman hoputella ja saada neitiin vauhtia (kumminkaan pakottamatta hihnalla), mutta aika turhaan. Onneksi takana tuleva koirakko tajusi juosta hieman ulompana, jotta sai liikuttua kunnolla. 

Yksiloarvosteluissa ensimmäinen narttu sai EH:n. Jonka jälkeen siirryimme Lunan kanssa tuomarin eteen. Edelleenkään vauhtia ei pahemmin ollut liikkeessä, mutta muuten se näytti siinä esittäessä ihan hyvältä. Seisoessa pysyttiin nätisti paikoillaan.

Ja sieltä nousi punainen lappu! Siirryimme hetkeksi sivummalle, kuin luokan viimeinen narttu meni arvosteluun. Hetken päästä nousi sininen lappu, jolloin tajusin että ei pahus, Luna oli ainut ERIn saanut luokassaan. Joten kilpailuluokan alkaessa siirryimme jonon ensimmäiseksi. Hieman siinä pidin mielessäni peukkuja pystyssä joskos kävisi tuuri ja sieltä se SA napsahtaisi, mutta kuten arvelin, kehäsihteeri sijoja luetellessaan totesi että ei SA:ta. Eihän se yllätyksenä tullut, vaikka ei arvostelussa lukenut, niin varmaan tuo Lunan korkeahäntä oli taas syynä saamattomuuteen. Koska rotumääritelmässä eritoten kielletään sen nouseminen yli selkälinjan. 

Ja punainenhan sieltä nousi.

Mutta ei voi mitään, Lunalle tämä tulos oli todella hyvä. Oikeastaan jos ajatellaan että SA:ta neiti ei voi saada, niin tämä luokkavoitto on se paras saatavissa oleva tulos. 

"Suuri, erinomaiset mittasuhteet. Kaunis pää ja ilme. Riittävä kaula. Hyvä selkälinja. Eturinta saisi olla vielä syvempi. Yhdensuuntaiset hyvät liikkeet. Riittävät sivuliikkeet." ERI AVK1 

Naureskeltiin kyllä tuota “suuri” sanaa, koska Lunahan on 10 kiloisena kaikkea muuta kuin suuri. Arvelen, että joko se sana on täysin väärin tai sitten siitä puuttuu joku toinen sana perästä. :’D 

Siitä siirryimme sitten Bemmin ja Laran kehien luokse. Minä esitin ensimmäistä kertaa Bemmin ja täytyy myöntää, että hieman jännitti että näinköhän poika päättää vetää minut kehästä pihalle. Bemmillä kumminkin on painoa sen verran ja lihasta että jos se päättää lähteä niin siinä on oikeasti pitelemistä. Onneksi vaunulla olin jo todennut, että aika hyvin poika kulkee minunkin kanssa. 

Tuomarina kulttiksilla oli Leni Finne, jonka tiedettiin olevan todella tiukka. Joten mitään huipputulosta ei odotettu, minulle riitti että sain pidettyä koiran kehässä. 

Kulttiksilla oli hieman hassusti todella vähän koiria per luokka, joten piti tarkkaan seurata jotta osaisin mennä oikeaan aikaan pojan kanssa kehään. Silti, sen sekunnin kun kiinnitin huomion johonkin muuhun, huomasin meitä jo huudeltavan. Joten äkkiä Bemmi mukaan ja juosten kehään. 

En tiedä vaikuttiko helle pojuunkin, mutta se kulki todella nätisti vaikka perässä juoksi kolme muuta urosta. B myös seisoi hienosti paikoillaan, mitä nyt kertaalleen piti istahtaa rapsuttamaan kaulaa. 

EH:han sieltä lopulta tuli, mutta kun otetaan huomioon tuomarin tiukkuus ja se että me pysyimme hienosti kehässä, on tulos hyvä. Kolme muuta urosta saivat ERIn, joten jouduimme vielä lopuksi juoksemaan kolmikon perässä. Yllättäen tämäkin sujui aivan ongelmitta.

“Riittävät mittauhteet. Sopiva luusto. Oikealinjainen uroksen pää. Hyvät tummat silmät. Hyvin kompakti kaula ja ylälinja. Niukahko eturinta. Hieman lyhyt olkavarsi. Alaosasta varsin kapea rintakehä josta johtuen ahdasasentoiset eturaajat. Oikein kulmautuneet takaraajat. Oikea askelpituus. Melko löysät liikkeet" EH AVK4 

Viimeisenä oli Laran vuoro, tuomarina Savolainen Tuula.  Larahan ei tästä näyttelystä hirveästi mitään voinut enää saada kun Sertit oli jo kasassa. Neidin luokassa oli kanssa kolme koiraa. Kuten Lunalla, kaksi muuta koiraa sai EH:n Laran saadessa ERIn. Lara siis voitti luokkansa ja sai SA:n. 

Paras narttu –luokassa ei sitten ollutkaan kuin Lara ja valionarttu, ja näistä valio osoitettiin ykköseksi. Tuomaristakin näki että koirat olivat aika tasaisia, kun niitä juoksutettiin edestakaisin ja ympäri. Valio tosin liikkui nopeammalla vauhdilla ja siten hieman näyttävämmin, joten se saattoi olla syy ykkössijaan.

" 2v. Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä ylälinja. Kaunis pää ja ilme. Tummat silmät. Hyvä eturinta ja rungon tilavuus. Hyvin kulmautunut edestä ja takaa. Kapeahkot takaliikkeet. Kevyet joustava askeliset sivuliikkeet. Hyvä turkki ja häntä." ERI AVK1 SA PN2  

Samassa näyttelyssä oli vielä vaunuporukoista karkeakarvainen saksanseisoja Tazzi, mikä tuli hieman yllätyksenä ja näimmekin vasta paikan päällä. Heilläkin meni hienosti, uroksia tosin oli vain kaksi, mutta Tazzi tuli ykköseksi saaden SA:n ja täten SERTin ja ollen ROP, koska kumpikin osallistuneista nartuista sai EH:n. He jäivät vielä ryhmäkehiin. Seiskaryhmässä on muutenkin vähemmän rotuja ja mennessämme syömään läheiselle ABC:lle ennen kotiinlähtöä, laskettiin että seiskaryhmän koirissa olikin vain 5 ROP-tuloksen saanutta. Eli heillä olisi hyvä mahdollisuus sijoittua. No, loppupeleissä näistä viidestä koirasta kolme osallistui ryhmäkehään ja Tazzi sijoitettiin toiseksi.

(c) Salonen Seija

Eli vaunuilijoista kolme oli luokkavoittajia ja yksi jolla tavoitteena oli kehässä pysyminen, käyttäytyi oikein hienosti, joten voinee sanoa että hyvin meni. 

Holidays

Blogi on ollut hieman hiljaiselossa kun siirryimme lomailemaan vaunulle. 

S. hieman pohti miten käy Bemmin kanssa kun Lunalla oli alkulomasta juoksut. Normaalisti B ei ole pahemmin välittänyt äksystä neidistä. Yhden kerran pojun kuono oli mennä Lunan takamukseen, mutta siitä saadun kurituksen jälkeen ei juoksut enää kiinnostanut ollenkaan.

Aivan vierekkäinkin pystyivät olemaan ongelmitta.

Tokokurssi meiltä loppui pari viikkoa takaperin koemaiseen treeniin. Täytyy myöntää, että ei ollut kovin mieltäkohottava treeni. Teimme ensin paikallaolot, ensimmäistä kertaa treenin alussa. Tämä meni pääpiirteittäin hyvin, mitä Luna nyt ennakoi lopun nousemisen naapurin käskyllä. Jos joistain olen tyytyväinen, niin neiti on nykyään aikalailla hiljaa koko paikkiksen. Mutta se näköjään vaatii säännöllisen tekemisen.  

Saimme valita neljä yksilöliikettä, otin tunnarin, ruudun, ohjatun ja kaukokäskyt. 

Tunnari alkoi ihan hyvin, Luna oli nätisti hiljaa ja odotteli. Mutta sitten nouti kumminkin väärän kapulan?! Otimme liikkeen uudelleen ja tällöin nousi oikea. 

Siirryimme ruudun lähetyspaikalle. Otin perinteisen lähestymisen kysyen missä ruutu on ja Luna yritti bongailla, mutta ei selvästikään näyttänyt näkevän sitä. Aidan sivulla olevat esteen kyllä bongattiin muutamaankin otteeseen. 

Ei oikein voinut muuta kuin lähettää Luna eteenpäin. Neiti lähti liikkeelle, mutta aika selvästi vaikutti siltä ettei hänellä ollut oikein tietoa mitä piti tehdä. Onneksi siinä eteenpäin kulkiessaan se ruutu lopulta osui silmiin ja sinne suunnattiin. Vauhti olisi voinut olla nopeampi ja pysäytyksen ennakointia hieman vähemmän, mutta ruutu löytyi, sinne mentiin ja ensimmäisellä käskyllä maahan ruutunauhojen sisällä, joten menköön. Luoksetulo oli hyvä.

Me voitais maistaa tuota makkaraa.

Siitä sitten ohjattuun noutoon. Odottaminen oli taas ihan hyvä (hiljainen). Ensimmäistä kapulaa ei vahingossakaan katsottu ja toinen tietenkin katsottiin. Joten ei tullut yllätyksenä, että Luna lähti vasemmalle vaikka oikea piti noutaa. Seis-käskyllä tuli stoppi ja uudelleen ohjaus oikealle, jolloin bongattiin oikea kapula. Ei ollut nappisuoritus, mutta jos ajatellaan tarkemmin, niin korjaus oli hieno. 

Loppuun otettiin kaukokäskyt. Kuten odotettua, Luna vaati kaksi käskyä ensimmäiseen nousemiseen. Mutta, nyt en uskalla sanoa johtuiko tämä tuplakäsky normaalista mystisestä syystä, vai liikkurihäiriöstä. Koska liikkuri oli ehkä Lunalle hieman oudommassa paikassa, nimittäin ihan pari metriä Lunan edessä ja heilutti vielä koiran puolista kättä. Neitihän jäi ensimäistä käden heilautusta tuijottamaan. 

Muut siirtymiset suoritettiin yksillä käskyillä, mitä nyt seiso-istu vaihdossa se persuu valui hieman eteenpäin. Mutta kuulemma arviolta ehkä 5cm verran. 

Aika kaukana oli meidän parhaasta suorituksesta, mutta ei se nyt onneksi mikään ihan kamala ollut. 

Pidimme hetken tauon ja otimme loppuun vielä seuraamisen, mikä sitten meni jo aika lailla päin mäntyä. Pääasiassa peruutukset oli jotain kamalaa, vahingossakaan Luna ei peruuttanut suoraan tai ääneti. 

Karjaalla

Kun pääsin kentältä, jäin miettimään että mitähän pahusta. Päivä saattoi olla huono ja neidistä lämmin, mutta Lunan tekeminen oli tavallista huonompaa. Mutta myönnettävä on, että osasyy voi olla ihan treenaamattomuudella. Olen tässä jo jonkun aikaa pohtinut että meidän treenimäärät on vähentyneet ihan hirveästi. Aikaisemmin tuli treenattua vähintään kerran viikossa (usein parikin kertaa) itsenäisesti ohjattujen treenien lisäksi. Nykyään saattaa tulla parikin taukoviikkoa. Miksi? 

Yksi syy voinee olla oma vuorotyö. Koska olen pyytänyt kaksi päivää aamuvuoroja, jotta pääsemme meidän ohjattuihin treeneihin, on melkein jäävät kolme päivää iltavuoroja tai välivuoroja. Iltavuoron jälkeen ei oikein ole jaksanut lähteä mihinkään. 

NomNomnom

Toinen haaste onkin Lara. Yhden koiran kanssa oli helpompi mennä ja treenata. Nyt huomio pitää jakaa kahteen koiraan. Tietysti yksivaihtoehto on jättää Lara kotiin siksi aikaa kun käyn Lunan kanssa treenaamassa, mutta se vaatisi sitten tupla-ajan, kun pitäähän se Larakin käyttää ulkona. 

Kolmas syy onkin treeneissä vaadittavat tavarat, jotka lisääntyvät mitä ylemmäs luokissa noustaan. Alokasluokassa ei tarvinnut oikeastaan kuin noutokapulan mukaan, jos ei hyppyä treenannut. Joten sitä oli helppo pitää vaikka koko lenkin mukana ja pysähtyä hetkeksi treenaamaan kentälle sen ohi kävellessä. 

Nykyään pitäisi olla kaksi ohjatun kapulaa, metallikapula, tunnarikapulat ja ottimet, ruutu, este, tötsät. Sitten tietysti omat tarvittavat tarvikkeet kuten merkit, häiriöt, palkkapurkit. Tietysti ei kaikkea tarvitsisi treenata kerralla, mutta idean varmaan ymmärtää. Tuon tavaramäärän lisäksi vielä sitten olisi kaksi koiraa mukana. Pitää varmaan oikeasti lähteä vaan autolla aina lähikentälle. 

Mutta tosissaan, voiko Lunalta paljoa vaatia kun treenimäärä on ollut aika pieni. Ajattelin että lomalle jäätyäni sitten treenataan ja kunnolla, mutta arvatkaa vaan onko tässä jaksanut. Lämpötilat on tietysti olleet myös sen verran korkeat, että se on syönyt jaksamista. Ja olemme kumminkin lenkkeilleet reilusti. Lenkeillä on vähän tullut treenattua yksittäisiä rallyliikkeitä. Mutta yhden kerran olen saanut itseni, tavarat ja Lunan tuohon lähikentälle hetkeksi tokoilemaan. Hieman tehtiin voittajaluokan liikeitä, mutta sitten treenailtiin EVL:än tyhjäänlähetystä, merkkiä sekä kiertonoutoa. 

Mutta muuten lomailu on tosissaan mennyt lenkkeillen, uiden ja auringossa maaten. Käytiin me Hangossa ja Tammisaaressakin kävelemässä.

Lara tosin on hankkinut itselleen ongelmia peräperään. Ensin neiti veti jonkin kutisevan ärsytysreaktion merivedessä ja sillä oli nivuset, mahanalus ja kainalot punaisena. Sitä on sitten hoidettu pääasiassa Skingeelillä, mikä on toiminut hyvin. Ensimmäisinä öinä tuli laitettua vielä hydrokortisoniliuosta kutiseville alueille. Joten mereen Laraa ei ole enää päästetty. Toimme kotoa sitten koirien uima-altaan ja ostin Tokmannista usb-ladattavan retkisuihkun. Tuo retkisuihku on tullut todellakin tarpeeseen. Ensinnäkin koirat on ollut hyvä heittää ensin uima-altaaseen ja kastella suihkulla kun suurin osa vedestä valuu vielä takaisin. Toisekseen, Lara onnistui sitten saamaan jonkun vatsapöpön. Sitä ei tiedetä oikein että mistä, onko se syönyt jotain metsässä juostessaan vai onko se oikeasti saanut jonkun pöpön jostain. Mutta retkisuihku on ollut käytössä Laran takamuspesussa nyt päivittäin ja osoittautunut paljon helpommaksi kuin kastelukannulla peseminen mitä tähän asti on harrastettu.

Lomailu vielä jatkuu tämän viikon, tosin sunnuntaina lähdetään Karjaalle näyttelyyn. Eipä sieltä kummosta tulosta odoteta, Laralla on sertit kasassa, Luna ei teoriassa voi niitä edes saada, joten oikeastaan ainut, joka voi saada jotain on Bemmi. We will see. 

Hangossa Hiidenkirnu Rakkauden polulla

Jotain sodan aikaisia rakennelmia.

Hangon vapaudenpatsas

Paluumatkalla vaunulle pysähdyttiin vielä Tammisaaressa Santa Fe:ssä syömässä. 

Laran viimeiset Sertit

Systeri on nyt käynyt kiertämässä näyttelykehiä Laran kanssa hieman tiheämmin. Viimeisimmät kerrat oli helatorstaina palveluskoiratapahtumassa ja lauantaina Iitissä Siirin ja Coopperin kanssa. Itse olin töissä, mutta nykyään Showlink ja Whatsapp toimivat oikein hyvin. :’D

Palveluskoiratapahtumaan systeri lähti pienellä varauksella, kun kilpailijoita riitti ja siellä oli parikin tuttua nimeä, jotka saattoivat vetää Laran edelle.

Tuomarina oli Janger Nina ja Lara osallistui ensimmäistä kertaa avoimeen luokkaan.

2v. Oikeat mittasuhteet. Riittävä pään vahvuus, mutta kuono-osa voisi olla täyteläisempi. kaunis ylälinja. Erinomainen runko eturinta ja raajaluusto. Tasapainoisesti kulmautunut. Hieman korkealle kiinnittynyt häntä, jonka pitää kauniisti liikkeessä. Ulottuva kevyt sivuliike. Ahdas takaa. Rauhallinen käytös. Esitetään kauniisti." 

ERI1 SA 

Paras narttu –luokassa Laralla olikin sitten vastassa kolme veteraaniluokan valiota, yksi käyttöluokkalainen (myös valio) ja yksi avoluokkalainen.  Tässä vaiheessa tiedossa oli että Lara aika varmasti nappaa sertin, koska avoluokkalainen oli jäänyt toiseksi avoimessa luokassa.

Sitten tulikin viestissä:

 

Tuomari oli ohjannut Laran narttujen ykköseksi, ohi neljän valion!

Siitä he jatkoivat tietenkin vielä urosten voittajan kanssa kisaamaan. Heitä juoksutettiin vierekkäin ja lopulta tuomari laittoi pikkuneidin rotunsa parhaaksi.

Eli lopputulos oli ERI SA PN1 SERT ROP

(c) Siiri

Systeri on käyttänyt Laran kyseisellä tuomarilla aikaisemminkin, jolloin tuomari oli pitänyt neidistä kovin. Mutta silloin täysi karvattomuus alensi arvosanaa. Tällä kertaa Lara oli täydessä turkissa ja selvästi tuomari piti siitä edelleenkin. Systeri kävi Laran kanssa vielä BIS-kehässä (ryhmiä ei ollut) kiertämässä, mutta sieltä ei sitten enää pärjännyt.

Siinä oli parin päivän tauko, kun systeri ja Siiri menivät sitten Iittiin. Siellä oli tiukaksi tiedetty tuomari Salohalla Hilkka. Systeri oli alun perin pohtinut kahden näyttelyn välillä, ja päätynyt Iittiin koska toisella oli tämä Salohalla tuomarina. No, kävi tuomarimuutos ja Salohalla tuli Iittiinkin.

Kyseinen tuomari kuulemma rakasti mittakeppiä ja oli ottanut sen todella usein esille eri koirien kohdalla. Tosin, mittakepin käytössä oli hieman ongelmia. Tuomari mittasi kaikki koirat keppi vinossa ja täten jokaiselle tuli yllättäen korkeutta enemmän kuin normaalisti. Siitä oli kehän reunalla parikin sanonut.

Siirin Cooper joka muutenkin on isohko, sai vielä 0,5cm korkeutta lisää, mikä oli sitten tuomarista liikaa ja se rokotti arvosanaa reilusti.

Hieman myöhemmin sitten Lara joutui (bortsuista ainoana) mittakepin alle. Pikkuneiti sitten hujahti 1,5 cm korkeammaksi kuin aikaisemmin mitattuna. Tuomari oli kuulemma joutunut tarkistamaan ihan rotumääritelmästä mitä bortsujen korkeudesta sanotaan. Siellähän on mainittu vain, että urokset noin 53cm ja nartut hieman pienempiä.

46,5cm näytti tuomarin mittakeppi, johon tämä oli todennut sen olevan ihan riittävä korkeus.

Lara sai Erinomaisen ja SA:n, mikä riitti, koska paikalla oli niin vähän koiria että ainoat SA:n saaneet oli Laran lisäksi valio. Joten Serti tuli pakosti Laralle .

Riittävä koko. Oikeat mittasuhteet. Erittäin kaunis ilmeinen pää. Hyvä purenta, silmät ja korvat. Hyvä kaula ja ylälinja. Oikein kulmautunut. Kokoon sopiva luusto. Hyvät käpälät. Hyvä karvapeite. Liikkuu hyvin. 

Paras narttu –luokassa valio sitten laitettiin suoraan Laran edelle. Systeri totesi että sinällään ei ihmettele, Lara ei ollut liikkeessä tehnyt aivan parastaan ja häntäkin nousi tavallista korkeammalle.

Mutta lopputulos oli ERI SA PN2 SERT. 

Ja se oli täten pikkuneidin kolmas ja viimeinen Suomen serti. Nyt tarvitaan vain luonnetesti, paimennuskoe tai PK-koe jotta valionarvoa voi hakea.