Voihan korona

Joka tuutista tulee nyt vain koronauutisia ja tietoja, että mikä milloinkin sulkeutuu. Meidänkin seuralla tuli ensin ilmoitus, että hallista poistetaan odotusalueet kokonaan ja treenaamassa ei saa olla kuin yksi koirakko kerrallaan. Hieman sitä kyllä naureskelin, kun esimerkiksi rally-tokotreeneissä on ensin kaikki ihmiset sisällä rakentamassa sitä rataa, ja kun rata on saatu valmiiksi, ei enää saadakaan olla sisällä. Koirien oli odotettava autossa. Ihan kuin ne koirat olisi näiden tartuntojen lähde.

No, pääsimme maanantaina hallille rally-treeneihin. Meitä ei ollut kyllä kuin kaksi paikalla kouluttajan lisäksi. Saimme radan rakennettua ja olin lähtemässä hakemaan Lunaa autosta, kun vilkaisin puhelinta. Huomasin seuran laittaneen ilmoituksen, että kaikki koulutustoiminta ja vapaaharjoittelut lopetetaan. Hetki siinä keskusteltiin, mutta päätettiin kumminkin tehdä pikaiset treenit kuin kaikki oli jo muuten valmista.

Jirkan kurssi saatiin viime sunnuntaina päätökseen, eli siinä ei ”hävitty” mitään. Koiratanssista jäi muutaman viimeiset tunnit nyt väliin. Kouluttaja oli tosin jo todennut, että hän ei tule enää loppukeväänä hallille eli treenit olisi ollut omatoimitreenejä. Joten siinäkään nyt sitten ei menetetty ihan hirveitä.

Eli nyt meillä on sitten treenihalli ja ulkokentät kiinni. Onneksi tietysti sää alkaa olla sellainen, että treenaamaan pääsee kyllä jo ihan noille lähikentille kohtapuoliin. Ja, että meidän lajeja nyt pystyy tosissaan treenaamaan ja varusteet löytyy. Agilityn harrastaminen saattaa joillakin olla tällä hetkellä hieman hankalaa, koska harva omistaa koko ratasettiä kotonaan.

Olin Lunan ilmoittanut useampaan rally-kisaan, yhden kisamaksun maksanut, muissa oltiin ensimmäisellä varasijalla. Tuosta yhdestä maksetusta kisasta tulee myöhemmin vielä ilmoitusta, että saako rahoja edes osittain takaisin. Joten rahallisesti tappio minulle ei ollut kovin suuri. Minä olin varannut Salosta koirahallin kisoja edeltävälle illalla, ajatuksena että käydään treenaamassa siellä ennen kisoja. Kun kisat peruutettiin, todettiin, että käydään nyt sitten ainakin treenaamassa. No, sitten tietysti peruuntui sekin. Hallilta tuli tieto, että hallivarauksen voi siirtää myöhäisempään ajankohtaan. Vielä ei ollut tietoa tietenkään että kuinka pitkälle varauksen siirto onnistuu. Muutenkin olin tehnyt tehotreenejä tässä jo hetken aikaa, keskittyen vaan rallyyn tulevia kisoja ajatellen. 

Minä olen tällä hetkellä (vielä) talvilomalla, olin suunnitellut treenaavani paljon kisoja varten, mutta ne suunnitelmat tosissaan katosivat. Muita tehtäviä oli Lunan fyssari torstaina, mutta PetBros ilmoitti laittavansa ovet kiinni kuukaudeksi, joten aika peruttiin. Juttelin fyssarin kanssa ja sain siirrettyä ajan hänen kotivastaanotolleen tiistai-aamuksi, mutta Luna päätti sitten aloittaa vastataudin. Ilmoitin fyssarille maanantai-tiistai yönä juostuani Lunan kanssa ulkona, että ei taidetakaan tulla.

Toivon, että minua ei pakkokutsuta töihin, koska tällä hetkellä Lunan uloshaluamisväli on ollut about kolme tuntia. Töihinmeno tarkoittaisi katkonaisten yöunien lisäksi, töissä ihan hirveää kiirettä ja kotona sitten siivoamista.

Mutta Luna tykkää kun se saa ruokaa monta kertaa päivässä. Vaikkakin mitättömiä annoksia. :'D

Lunan tämänhetkinen ruokavalio. Nappulat on pääasiassa herkkuna. Neiti kun on tottunut saamaan raksuja mm. jäädessään yksin tai lenkin jälkeen, niin piti nyt sitten ostaa sellaisia mitkä ei ärsytä mahaa enempää.

En vaan keksi otsikkoa, treenejä kumminkin

Koiratanssi

Aloitimme tuntimme jälleen palkattomuustreenillä (eli minuutti tekemistä ilman palkkaa) sekä älä-reagoi-musiikkiin-treenillä (en tiedä miten tämän olisi sanonut järkevämmin :’D )

Menimme ensin tekemään musiikinjättämistreenin meidän omalla musiikilla. Meidän biisihän alkaa hiljaisella musiikilla, niin tehtävän vaikein osio oli oikeasti yrittää kuulla milloin kappale alkaa. Vaikka kaiutin ei ollut kuin vajaan kymmenen metrin päässä, teki 4 kentällistä agilitytreenaajia sellaista meteliä, että jouduin oikeasti pinnistämään korviani jotta kuulin musiikin alun. Luna puolestaan ei reagoinut musiikkiin mitenkään.

Toisella kierroksella otettiin sitten palkattomuus treeni omaan musiikkiin. Kun aloitus oli tuttu, Lunakin teki rauhallisemmin (mitä nyt olisi halunnut ennakoida kiertoon lähtöä). Minuutti meni nopeasti ohi. Neitihän on kyllä tottunut sellaisiin noin 3 minuutin palkattomiin tehtäviin jo rallyn puolelta, joten tuo minuutti ei oikeasti ole tuolle pahemmin mitään.

Käytiin kävelemässä Sipoonkorven kalkinpolttajan polku (4,8km)

Tällä kertaa otimme myös ne tassutemput jotka jäivät edelliseltä kerralta. Olen Lunan kanssa jatkanut tassun nostoja vuorotellen ja ne on alkanut hiljalleen edistymään niin, että niitä tassuja voi nostaa myös minun jalkojen välissä. Välillä tassua vaihdetaan turhankin vauhdikkaasti, kun Luna varmaan kuvittelee saavansa palkan nopeammin suorittaessaan tehtävän itsenäisesti ennen liikevihjeitä.

Itse tässä liikkeessä olen pohtinut, kannattaako minun suorittaa se paikoillaan vaiko pyrkiä liikkumaan eteenpäin. Alkuperäinen ajatus oli, että liikumme eteenpäin nostaen vuorotellen toista jalkaa/tassua. Mutta, koska Luna on sen verran pieni, on neidin askelluskin pieni. Eli en voisi kumminkaan ottaa kuin vajaan puolikkaan askeleen eteenpäin tai muuten Luna joutuu ottamaan jo useamman. Joten olisiko sittenkin järkevämpi tehdä tassunnostot paikoillaan tai lähes paikoillaan.

Tuntuu vain, että meidän esitys ei (ainakaan tällä hetkellä) käytä koko mahdollista esiintymisaluetta kovinkaan paljoa. Seuraavalle tunnille tuli tehtäväksi piirtää esityskartta, joten pitänee alkaa pohtia sitä meidän esitystä loppuun asti. Jos joku keksii jonkin esineen Vaiana-teemaan sopien jonka Luna voisi kiertää, voi vinkata.

Siellä oli välillä todella jyrkkiäkin nousuja. Luna jaksoi hyvin koko matkan ja aivan lopussakin oli veto päällä. Itsellä taas oli ihan pirun kuuma, kun lähdettäessä oli pakkasta ja kävellessä se läheni nollaa.

Palkkauskurssi

Vierimaan kurssilla treenattiin jälleen koiran omatoimista kontaktin ottoa ohjaajaan.

Eli meillä oli kippo, jossa oli ruokaa keskellä treenialuetta ja koiran piti valita kipon ja kontaktin tarjoamisen välillä. Alkuun oli tarkoitus palkata joka kerta, kun koira kääntää katseensa kiposta ohjaajaan ja siitä edetään siihen, että ensimmäisestä vilkaisusta tulee keep going -signaalisana ja toisesta vasta palkkasana ja palkka.

Pohdin siinä itsekseni, että tämä voi olla meille siinä mielessä hankala treeni, että jos Luna tajuaa meidän tekevän jättötreeniä, sehän ei vilkaise kovin helposti kippoon. Ja jos ajatus on että koira palkataan siitä, että se kääntää katseensa kiposta ohjaajaan, voi palkkaaminen mennä meillä hankalaksi.

Ja tietystikään mitään käsky- tai vihjesanoja ei saanut sanoa, vaan koiran piti omaehtoisesti luopua ruokakiposta.

Lunahan oli jo tarjoamassa kipon päällä seisomista, ennen kuin sain namejakaan sinne. Kun saimme namit kuppiin ja treenin aloitettua, kävi vähän kuten arvelin, eli Luna vilkaisi kippoa kerran, mutta keskittyi sen jälkeen seuraamiseen. Kyllä minä sain sen vilkaisemaan kuppia menemällä oikein läheltä. Palkkasanan jälkeen palkka tuli minulta, eikä kiposta.

Tehtävää sitten vaikeutettiin laittamalla kuppi lähelle seinää. Ja tehtävä oli tietenkin kiertää sieltä seinän ja kipon välistä. Lunasta huomasi heti, että kupin ”arvo” muuttui. Keskellä treenialuetta ruokakippo oli häiriö, mutta laitettaessa se seinän viereen siitä tuli palkkakuppi. Tällöin Luna tuijotti kippoa meidän kulkiessa sitä kohti ja palkkasanan kuullessaan ryntäsi kipolle eikä minun luokse kuten aikaisemmin treenatessa. Tässä jouduinkin sitten siirtämään kipon takaisin keskemmälle kenttää ja hiljalleen kohti seinää.

Toisena meillä oli erottelu/kuuntelutehtävä. Tämä oli nyt aika alkeistasoa, eli valittiin tehtävä jonka koira varmasti ostaa (minä otin seisomasta maahanmenon) ja koiran piti tarjota ensimmäistä tehtävää (seisomista) niin kauan kunnes se käsketään maahan. Kun tämän teki tarpeeksi monta kertaa, alkaa koira todennäköisesti ennakoimaan ja tarjoamaan itse sitä maahanmenoa, jolloin tietysti vaaditaan, että käskyä on odotettava. Seuraavaksi vaikeutettiin tehtävää lisäämällä ylimääräisiä sanoja joukkoon, jolloin koiran oli tietysti kuunneltava milloin se oikea käskysana tulee.

Luna mystisesti reagoi lähes aina ”Mallorca” -sanaan ja oli menossa maahan. Muihin sanoihin se ei reagoinut (ei edes maa-nantaihin, vaikka meidän maahankäsky on yleensä vain maa). Näitä häiriösanoja sitten pyrin sanomaan erilaisia painotuksilla, välillä oikein iloisesti hihkuen ja välillä todella matalalla äänellä. Kolmantena siihen lisättiin vielä erilaiset kropanliikkeet, heilumiset, pyörimiset sun muut tuomaan ”lisähäiriötä.”

Kolmantena ja viimeisenä treeninä tai tehtävänä oli käyttää, tai ainakin yrittää käyttää, jahtausta palkkana. Tehtävää kuvattiin nopea-hidas-nopea -tehtävänä. Eli nopea kohdassa koira jahtaa lelua/palkkaa ja hidas kohdassa käsketään tehdä tehtävä (tässä tapauksessa tehtävä oli maahan). Kun koira oli maassa, ohjaaja jatkoi innostavaa leikkiä ja palkkasanalla koira sai palata jahtaamaan palkkaa.

Ajatus tässä oli, että itse se palkan jahtaaminen on osalle koirista palkitsevaa, vaikka ne eivät koskaan sitä saavuttaisi.

Kokeilin ensin pelkän namin jahtausta, mutta minun piti olla polvillani maassa, jotta Luna pääsi jotenkuten jahtaamaan. Mutta tällöin tietysti ei jahtausliike ollut kovin suurta. Löysin onneksi namipallon treenitavaroista, jonka sitten sidoin Lunan nahkaremmiin ja vetelin sitä sitten ympäriinsä. Luna kyllä innostui namipallon jahtaamisesta, mutta ei se kyllä ehkä ihan palkkautunut siitä. Tosin tässä voi olla osasyy siinä, kun Luna sai pallon kiinni sanoin ”oho” kun tarkoitus ei ollut että koira nappaisi lelusta. Joten neiti saattoi reagoida myös tähän minun ohotteluun. Kyllä me varmaan 7-8 toistoa saatiin tehtyä, mutta pari viimeistä oli sellaisia, joissa Luna sitten murmutti maahan mennessään. Lopulta sitten neiti palkkasanan kuullessaan tulikin minun luokse, eikä enää lähtenyt namipallon perään. Eli jos se alussa palkkautuikin jahtaamisesta, niin se ei kestänyt kovinkaan kauaa.

Kun siinä lopussa sitten käytiin tätä viimeistä tehtävää läpi, totesin että Luna ehkä palkkautui ehkä ei tästä tehtävästä. Jirka tähän kommentoi, että suurimmalle osalle koirista jahtaaminen (esimerkiksi riistaeläimen) on jo itsessään palkitsevaa ja ne jaksavat juosta ”palkan” perässä pitkiäkin matkoja. 

Sitten taas osa palkkautuu nenän käytöstä ja saattavat jaksaa todella pitkiäkin jälkiä seurata metsässä.

Jirkallekin totesin, että Luna kyllä kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, joka ”palkkautuu” nenän käytöstä ja jaksaa kulkea nenänsä perässä pitkiäkin aikoja. Spanielit kun luonnostaankin on nenällä työskentelevä rotu eikä niinkään saalista jahtaava. Joten onko ihmekkään ettei tuo jaksanut palkkautua ikuisuutta lelun jahtaamisesta. :'D

En niin välitä tästä odottelusta. - Luna

Mikä on perusterve?

Käytin Lunan tänään (vaihteeksi) eläinlääkärillä, tosin tällä kertaa vain rokotuksilla. Luna oli normaaliin tapaansa kääntymässä heti ovelta ulos, mutta suostui lopulta kävelemään sisälle. Neiti oli myös totuttuun tapaan erittäin ujopiimä hoitajia nähdessään. Tuntuu, että Lunan ego jää eläinlääkärin oven ulkopuolelle.

Vaa'alla totesimme painon taas nousseen 10,4 kiloon, joten hetki taas vahditaan ruoka-annoksia. Olen yrittänyt pitää Lunan painon siinä 9,8-10,2 välillä. Eli eihän se nyt pahasti ole yläkantissa, mutta kumminkin. :D

Menimme lääkärin perässä huoneeseen ja ensimmäinen kysymys olikin, että onko Luna perusterve. Tähän totesin, että niin, miten määritetään perusterve. Luettelin siinä että Lunalla on C:n lonkat, 2:n polvet, pieni sivuääni sydämessä ja haluaako hän, että jatkan vielä listaa. ((Ei se lista olisi siitä pahemmin jatkunut, ehkä maininta erittäin herkästä vatsasta ja säännöllisen epäsäännöllisestä närästyksestä))

Mikään noista ei (tällä hetkellä) häiritse arkielämää ja harrastaminenkin sujuu. Eläinlääkäri siinä jutteli sitten hetken sydänvaivoista ja mistä tietää oireiden pahenevan. Perus korva-, suu- silmä- ja yleiskopeloinnin (jolloin ell. sanoi että Luna on todella hyvässä kunnossa oleva spanieli), lekuri otti stetoskoopin ja alkoi kuunnella sydäntä.

Siinä menikin sitten hetki jos toinenkin ja aloin jo itse miettiä, että näinköhän sieltä kuuluu nyt jotain muuta poikkeavaa. Hetken päästä lääkäri otti stetoskoopin pois ja kysyi, että miksi me mentiin sydänultraan. Sanoin, että pari vuotta takaperin suolistotulehduksen aikana Lunalla kuului sivuääni ja se sama sivuääni kuului siitä vuoden päästä rokotuksilla. Joten päätettiin, että on parempi käydä tutkituttamassa tilanne kunnolla, kun on aktiivisesti harrastuskoirasta kyse. Lääkäri siinä nyökkäili ja totesi, että siellä tosissaan on aivan pieni sivuääni, mutta hänkin joutui oikein etsimään ja kuuntelemaan, jotta se sieltä löytyi. Eli ei se ainakaan huonommaksi tässä vuoden jälkeen ole mennyt.

Lopulta Luna sai rokotuksensa (ja tiedot myös siirrettiin Oma Koiraan) ja pääsimme lähtemään kotiin.

Siellä ne näkyvät

Mutta lääkärin kysymys sai taas pohtimaan termiä perusterve. Googlea käyttäessä moni tuntui miettivän perusterve-sanan merkitystä ja yksi tulos oli "yksilö, jolla ei ole sairauksia, jotka rajoittavat elämää."

Jos mennään tämän määritelmän mukaan, sanoisin Lunan olevan perusterve. Mutta silti esimerkiksi sydämen sivuäänestä olen aina maininnut eri operaatioissa ja otan polvet huomioon treeneissä. Polvet ei tällä hetkellä virallisesti "rajoita" mitään, ainakaan arkielämässä. Harrastuspuolella pyrin välttämään tehtäviä mitkä luo turhaan kovan rasituksen polville, mutta tällä hetkellä polvet eivät estä mitään tekemistä.

Koiraryhmissä ja eritoten nivelrikkoryhmässä aina silloin tällöin pohditaan eroa terveen ja sairaan välillä. Tekeekö 2:n polvet (tai jonkun toisen D-lonkat) koirasta automaattisesti sairaan, jos koira on kumminkin oireeton? Onko allerginen, mutta hyvässä hoitotasapainossa oleva koira terve vai sairas?
Jos katsotaan perus arkielämää, laskettaisiin nämä oireettomana terveiksi. Jalostuspuolella taas olisivat sairaita.

Mutta siis, palaten tuohon netistä löytyneeseen merkitykseen, jos perusterve koira on sellainen, jolla ei ole elämää rajoittavia tekijöitä, niin mikä lasketaan rajoitteeksi? Jos koira voi harrastaa mitä tahansa muuta paitsi agilityä, onko se sairas? Jos koira saa syödä mitä tahansa muuta paitsi kanaa, onko se sairas? Yksi saattaa kokea, ettei kanan poisjättäminen ole rajoite, kun ruokkia voi millä tahansa muulla. Mutta sitten taas agilityä varten koiran hankkinut omistaja kokee agin poisjäännin rajoitteeksi, kun taas vaikka mejään suuntaavaa tuskin häiritsee tieto, ettei koiran kanssa pysty agilityä pakosti koskaan harrastamaan. Eli rajoitteetkin koetaan ehkä hieman eri tavoin.

Mutta pohdinnat sikseen, omalla mittapuulla, Luna ei ole täysin terve, mutta en koe sen olevan sairaskaan. Sillä ei tällä hetkellä ole arkielämää häiritseviä vaivoja, joten siinä mielessä voisin sanoa sen olevan perusterve.

Niin siis mikä dieetti? Kello näyttää ruoka-aikaa.

Keep going ja omituista ratasuunnittelua

Treenit jatkuivat viikonloppuna Jirka Vierimaan palkkauskurssilla. Edellisistä palkkaustreeneistä ei tullut kirjoitettua, kun silloin ei tullut oikein mitään uutta. Tällä kertaa sitten treenit aloitettiin ketjuttamis- ja kuunteluharjoituksella. Eli ajatus tietysti lyhkäisyydessään, että opetetaan koiralle erikseen tehtävä A ja tehtävä B. Tarkoitus on, että koira tekee tehtävää A niin kauan, kunnes saa tehtävän B vihjeen. Ja tämän jälkeen palkka.

Jos ihminen olisi esimerkkinä, olisi tehtävä A käden pitäminen ylhäällä ja tehtävä B ”High five” anto, kun ohjaaja nostaa oman kätensä. Eli kättä pidetään ylhäällä niin kauan, kunnes ohjaaja antaa vihjeen tehtävään B.

Yksi esimerkki, mikä saatiin, oli noutokapulan nouto. Eli tehtävä A voisi olla sivulle perusasentoon tuleminen ja tehtävä B sitten noutokapulan pito/nouto. Toinen oli peittotemppu, eli koira menee peitolle ja nappaa reunasta kiinni ja käskystä kierähtää vetäen peiton ympärilleen. Mutta siis mitkä tahansa ketjutettavissa olevat tehtävät kävivät.

Olin koiratanssia ajatellen alkanut Lunalle hiljalleen opettamaan etutassun pitoa ilmassa. Joten päätin ottaa sen ja yhdistää sen vaikka läpsyyn. Alkuperäinen ajatushan on, että Luna nostaa vuorotellen kumpaakin etutassua minun jalkojen mukana, mutta ajattelin tuon yhdistämisen menevän ehkä hieman hankalaksi, joten läpsy olisi helppo.

Vaikka tosissaan olin tassunpidon harjoittelun jo aloittanut aikaisemmin, niin olimme päässeet siihen vaiheeseen, että Luna kyllä nostaa tassun, mutta ei pahemmin pidä sitä ilmassa. En ole osannut saati keksinyt miten saisin opetettua sen tassun ilmassapidon.

Aloimme siis työstämään sitä. Jirka tuli alkuun katsomaan tilannetta ja antoi parikin neuvoa. Ensimmäisenä hän etsi meille pienen harjan, jonka päälle Lunan piti laittaa tassu, jota sitten lähdettiin häivyttämään ja toisena oli palkkaussuunta. Eli jos Luna istui edessäni ja halusin minusta vasemman tassun ilmaan, minun kannatti palkata neitiä oikealle, jotta se piti painonsa oikealla tassulla. Tällöin se vasen jäi helpommin ylös.

Näillä neuvoilla Luna hiffasi idean melko nopeasti. Saimme tassunpidon ensin parin sekunnin pituiseksi ja siitä hiljalleen ylöspäin. Toisen puolen tassunnostoa ei tarvinnut ”opettaa erikseen” vaan Luna lähti tarjoamaan sitä automaattisesti kun vaihdon palkkauspuolen.

Treenailin hetken aikaa tätä yhdistettynä läpsyyn, mutta päädyin lopulta kumminkin yhdistämään sen tassupuolen vaihtoon. Se lähti etenemään ihan hyvin. Jirkakin tuli toisella kierroksella katsomaan ja ihmetteli siinä että mikä se meidän lähtötaso olikaan. Totesin siihen, että kyllä se tassua nosti, mutta ei osannut pitää sitä ylhäällä.

Sanoinkin siinä, että Luna on aina ollut aika nopea oppimaan, kun vaan minä osaan opettaa oikein. Sitten kun minä en tiedä miten edetä, niin jummataan paikoillaan välillä pitkiäkin aikoja. Nyt nuo Jirkan antamat vinkit toimivat.

Seuraavaksi jatkettiin Keep going-signaalin vahvistamista. Jirka siinä totesi, että tämä on sinällään hankala huomata koirasta, että onko se oikeasti tajunnut signaalisanan tarkoituksen. Jos verrataan vaikka istu-sanaan, siinä vaiheessa kun koira istuu sanan kuultuaan, tiedämme, että sana on ainakin jollain tavoin ymmärretty ellei nyt käynyt vain erittäin hyvä tuuri koiralla.

Keep goingissa, koiran pitäisi ymmärtää, että se teki oikein ja vielä jatketaan hetki, että palkka tulee. Mutta miten tämä näkyy koirassa? Periaatteessa ajatus olisi, että valittu signaali saisi koiran (ainakin osittain) valmistautumaan palkalle vapauttamiseen. Se, että näkyykö se sitten pienenä asennon muutoksena, nytkähdyksenä vai jonain muuna, riippuukin sitten koirasta.

Aloitimme ( tai jatkoimme ) harjoittelua jättämällä koiran paikoilleen ja alkuun vain vapauttamalla muutaman kerran palkkasanalla palkalle. Sitten lisättiin signaali väliin ennen palkalle vapautusta. Jätin Lunan eri asentoihin ja eri paikkoihin palkkakuppiin nähden, mutta täytyy sanoa että minkäänlaista merkkiä en neidistä nähnyt, että se olisi ymmärtänyt kohta pääsevänsä palkan luo. 

Istuessaankin se istua tökötti niin paikoillaan kuin pystyi. En tiedä vaikuttaako tähän pohjalla olevat häiriötreenit, jotta luettelen erilaisia sanoja ja vain oikeaan reagoidaan. Emme sitä ole siis hetkeen tehneet, mutta jos Luna kuvitteli että kyse oli tällaisesta treenistä. :’D Aivan treenien lopulla, tuli seisomisessa sitten aina pienen pieni nytkähdys ”hyvä”-sanan kohdalla, mutta johtuiko se siitä, että neiti tiesi kohta vapautuksen tulevan vaiko olettiko se minun sanovan palkkasanan ja tajusi että sana oli väärä. Ota ja tiedä sitten.

Hieman yllättäen Luna kelpuutti Laran samaan mökkiin kanssaan. Lara ei siitä ollut kovin tyytyväinen.

En ole pitkään aikaan kirjoittanut meidän rally-treeneistä. Niissä nyt sinällään ei ole mitään kummempia, joka kerta tehdään erilaista rataa ja lähes joka kerta Luna tekee todella hienosti (kunpa tekisi myös kisoissa). :’D

Mutta meidän radat on joka kerta menneet ”oudoimmiksi” jos tuo nyt oikea sana. Tälläkin kertaa kouluttaja jo alussa sanoi että on tarkoituksella muutaman ”huonon” linjan ja välit on välillä todella pitkiä ja välillä todella lyhyitä.

Ne linjat ensinnäkin, en sanoisi olleen huonoja vaan ihan kamalia. Esteiden jälkeen piti tehdä 90 asteen käännös, jotta pääsi kyltille 6. Oikea täyskäännös. 8. kyltin (270 vasempaan) jälkeen kyltti 9 oli taas 90 asteen kulmassa vasemmalla. Kyltin 11. (mol.täyskäännös vasempaan) oli kyltti 12. sijoitettu a) aivan liian lähelle, väliä kylteillä ei ollut kuin hieman reilu kaksi metriä, eli oikeastaan kun tein käännöksen Lunan kanssa olinkin jo yhden askeleen päässä seuraavasta (puolenvaihto jalkojen ali) kyltistä. b) kyltti oli edellisen liikkeen lopetuspaikkaan nähden aivan liian vasemmalla. Eli minun olisi pitänyt paikallani siirtyä ensin suoraan vasemmalle (ja koira oli tietenkin tässä vasemmalla eli koiraan päin) ja tehdä siitä heti puolenvaihto.

Me sitä kyllä yritettiin, mutta kolmen yrityksen jälkeen totesin että näillä kylttipaikoilla tämä oli oikeasti mahdoton. Kouluttaja siinä yritti, että kyllä sen pystyy tekemään, kun vaan menen heti vasemmalle. Mutta totesin, että ei ei pysty, kun oikeasti minun pitäisi siirtyä sivuaskelilla se reilu metri ja tehdä sitten paikoillaan seuraava kyltti. Lopulta kouluttaja suostui siirtämään kylttiä hieman kauemmaksi, jolloin tehtävä helpottui hieman. 

Seuraava omituisuus oli kyltin 14 (eteen istu, koira vasemmalta oikealle) ja kyltin 15 (molemmat täyskäännös oikealle) väli. Siinä mihin 14 päättyi, piti siirtyä 5 metriä suoraan vasemmalle ja sitten oltiinkin jo seuraavan kyltin suorituspaikalla.

Normaalisti minä ja toinen ryhmäläinen oikaisemme näitä omituisia lähestymisiä tai siirrämme kylttejä tarvittaessa kauemmas jos väli on aivan liian lyhyt, kun kouluttaja keskittyy johonkin muuhun. Hassuja lähestymisiä on siis lähes joka treeneissä, mutta aikaisemmin ne eivät ole olleet aivan tällaisia. Ja nyt kun kouluttaja oli itse tietoinen niistä, oli niitä paha lähteä kunnolla korjaamaan.

Vähän tulee sellainen hälläväliä -mielikuva treenien suunnittelusta, kun rata on tällainen. Minua ei haittaisi vaikka meillä olisi ihan oikeita kisaratoja treeneissä (eikä kisaradan valitsemiseen pakosti mene pahemmin aikaa). Vältyttäisiin ainakin tällaisiltä omituisuuksilta.

Luna 6v

Ja niin on jälleen yksi vuosi vierähtänyt ja Luna täytti jo 6 vuotta!

Syntymäpäivä kului ensin rakennusmestarin hommissa, kun minä kasasin itselleni uuden lipaston ja neiti makoili ohjeiden päällä tai kuorsasi vieressä sängyllä. Lara juoksee kauemmaksi aina, kun alan vasaralla hakkaamaan jotain, mutta Luna ei korvaansa lotkauta. Jos en tietäisi neidin korvien toimivan ihan hyvin, voisin kuvitella sen olevan kuuro.

Siitä sitten lähdettiin kaupoille synttärilahjaa metsästämään. Ajattelin ensin ostavani Lickimatin, mutta Keravalta ei sitten löytynytkään kuin sitä isointa kokoa, joten jätin sen sikseen. Jatapetista lähti mukaan kakkuainekset (pieni kissanruokapurkki villisikaa&silliä) sekä saksanhirven jännepaloja. Mustista ja Mirristä sitten aktiviteettilelu sekä herkkupussi M&M kanttissynttärilahjana.

Iltapäivälle olin varannut Lunalle vesijuoksun. Jos Lunalta kysytään kuina paljon se pitää vesijuoksusta, niin asteikoilla 1-10 mennään kyllä reilusti negatiivisen puolella. :'D Mutta alun märkyysinhotuksen jälkeen alkoi häntäkin jo heilua.

Emma suunnitteli Lunalle mäkitreeniohjelman, kun polvien takia neidille tärkein on takapäänlihaskunto. Alkutotuttelun jälkeen, koko loppuohjelma olikin pientä mäkitreeniä. Pääasiassa siis 6 asteen kulmassa ja välillä pätkiä 10 asteen kulmassa. Emma totesi että seuraavalla kerralla voi vauhtia hieman nopeuttaa ja nostaa asteet vaikka 8 ja 12.

Kuva napattu videosta, joten laatu huonohko.

Vesijuoksun jälkeen sitten kotona neidit saivat synttärikakut. Lunalla oli tosissaan se villisika-sillimärkäruoka sekoitettuna jääkaapista löytyneeseen riisikauraseosloppuun. Laralla puolestaan jostain saatu RC minimärkäruoka samaisessa riisikauraseoksessa.

Luna oli oikein tyytyväinen lahjoihinsa, paitsi ehkä 5 kerran vesijuoksukorttiin. Ainut, että aktiviteettilelu ei tiputa nameja kovin helposti, mutta onneksi Lunalla on pitkä pinna ja se jaksaa sitä pyöritellä. Systeriltä neiti sai luita.

Voihan improvisointi

Koiratanssissa meillä oli aiheena palkkaamattomuus sekä tassutemput. Meitä ei ollut paikalla kuin kaksi, joten saatiin treenata sitten kunnolla.

Palkkaamattomuustreenissä tehtävänä oli minuutin verran tehdä koiran kanssa liikkumisia ja kontaktia. Ohjeistus oli tosin hieman epäselvä, kun kouluttaja totesi ettei saa antaa koiralle käskyjä. No, mitä siinä voit koiran kanssa tehdä kun et saa mitään käskyjä antaa, joten minähän sitten vain kävelin hieman eri temmoilla ympäri kenttää, Luna seuraten vieressä kontaktissa. Tästä sitten tuli kommenttia, että enhän minä tehnyt oikeastaan mitään (ja olin tylsä). Mitä muuta siinä voi tehdä kun ei saa mitään käskyjä koiralle antaa?

Käskykielto sitten peruttiin, joten otettiin seuraava kierros sitten temputtaen. Tämä sai Lunan hieman kiihtymään ja välillä tuli haukahdus siellä täällä. Haukkuminenhan ei ole hyvä, mutta kouluttajallekin totesin, että nyt se johtui kyllä ihan siitä temputtamisesta ja neidin innostumisesta. Seuraavaksi piti tehdä liikkumisia, eli temppu, liikkuminen paikkaan B, temppu ja siitä paikkaan C.

Treenikaveri meni vuorostaan kentälle (ja teki alkuun myös ilman käskytyksiä kun hän ei ollut paikalla silloin kun kouluttaja sen perui).

Meidän tehtävä sitten muuttuikin ennen kentälle pääsyä, kun kouluttaja päätti, että hän laittaa jonkin musiikin soimaan ja siihen tehdään sitten liikkeitä. Tassutemputkin sai jäädä.

Edelleenkin koen aika hankalaksi lähteä tuosta noin vain tekemään musiikin tahtiin temppuja suunnittelematta asiaa ollenkaan. Siinä kun yrittää kuunnella musiikkia, keskittyä siihen missä Luna menee ja sitten vielä keksiä musiikkiin sopivaa tekemistä, käskyttää Lunaa ja itse vielä esiintyä ”taiteellisesti”, niin katastrofihan siitä tulee. Luna osaa varmaan yli 50 temppua, ja siinä aivojen käydessä tuhatta ja sataa, en saanut päähäni kuin pari kolme. Yritimme kyllä, mutta Lunasta alkoi nähdä, että se oli ihmeissään ja jäi useasti paikoilleen seisomaan ja tuijottamaan tyylillä mitä h*lvettiä.

Totesin kouluttajallekin, että tämä on oikeasti minusta tosi hankalaa, kun en vain pysty saati kykene keskittymään niin moneen eri asiaan samaan aikaan ja sitten se näkyy Lunassa.

Kouluttaja varmaan kuvitteli helpottavansa tehtävää, antamalla meille ”tehtävän” jonka mukaan tehdä hommia. Ainut, että ne tehtävät eivät kyllä helpottaneet ollenkaan, päinvastoin koin itseni todella tyhmäksi niiden jälkeen.

Ensimmäisenä oli tehtävänä ”siivous” eli piti tehdä siivous-liikkeitä musiikin tahtiin ja käskyttää koiraa. Musiikki oli jälleen aivan vieras, eikä minun mielikuvitus oikein keksinyt siivousliikkeistä kuin lakaisun/imuroinnin ja ikkunanpesun. No, jos minä teen imurointiliikettä, niin mitä pahusta käsken Lunan tekemään?! HTM nyt varmaan olisi onnistunut, mutta FStä en oikein keksinyt yhtään mitään. Yritin siinä sitten taas jotain, mutta ei sekään oikein ottanut toimiakseen.

Kun se ei onnistunut, kouluttaja tarjosi seuraavaa tehtävää: ole kuin nouseva lentokone. En osannut kuin tyhjänä tuijottaa kouluttajaa. Systeri siinä sivussa sanoi että kädet voi laittaa kuin lentokoneen siivet, no joo, sen minäkin keksin, mutta mitä muuta?! Kolmasvaihtoehto oli sitten surffari. Tässä vaiheessa teki mieli jo kadota maan alle ja hiljaisena vaan rapsuttelin Lunaa. Surffari tasapainottelee laudan päällä ja siihen loppui minun mielikuvitukseni. Tuli sieltä vielä purjehtija, joka vetää ankkuria ylös tai laittaa purjeita, mutta olin aikalailla heittänyt jo hanskat tiskiin tämän suhteen. Minä en vain osaa improvisoida ollenkaan. Luna osaa läjäpäin temppuja, mutta ne eivät vain tule mieleen tehdessä.

Päädyimme sitten seuraavalla kierroksella tekemään oman ohjelman aloituksia. Alkuun palkkasin Lunaa siitä ettei neiti reagoinut alkavaan musiikkiin ollenkaan. Seuraavalla kierroksella sitten otin normaalin aloituksen ja kolme-neljä ensimmäistä suunniteltua temppua. Hieman Luna edelleen pohti, että onko meillä nyt oikeasti jokin suunniteltu tehtävä, minkä takia tuli muutamia pysähdyksiä, mutta kun jatkoin varmempana tekemistä, alkoi Lunakin taas tehdä varmemmin.

En tiedä vaikuttaako meidän harrastuspohja tähän, tokossa tiedän aina tarkalleen mikä on tehtävänä, eikä rally-tokoradallekaan heitetä sokkona. Tai vaikka heitettäisiin, tehtävä lukee kyltissä, minun ei tarvitse miettiä sitä itse. Välillä kun olen tehnyt radatonta rally-treeniä, olen huomannut että usein jään tekemään vajaata kymmentä liikettä, vaikka eri tehtävävariaatioita rallyssäkin on useita ja useita kymmeniä ja vieläkin enemmän jos lasketaan sekä oikealla että vasemmalla puolella tehtävät.

Siinä tunnin jälkeen puhuttiin kouluttajan kanssa, jolloin totesin jälleen että minä en vaan osaa improvisoida. No, jos se ei ollut selvää hänelle ennen tätä treeniä, niin nyt se tuli varmasti selville. Koen, että kun minulla olisi valmis esitys mitä harjoitella, menisi treeni paljon helpommin. Hän totesi, että nyt voi tietysti olla siitäkin kiinni, että hänhän ei itse ole kisannut koiratanssissa kertaakaan, että hän ei vaan osaa antaa oikeita neuvoja. Minun kannattaisi mennä Lunan kanssa johonkin koreografiakurssille, jos vaan mahdollista, koska kyse ei tosissaan ole siitä, että Lunalla ei olisi tarpeeksi liikkeitä esitystä varten. Hyötyisin enemmän siitä että katsoisin ja kehittäisin jonkun kanssa meidän omaa esitystä. Kun sitten tiedän esityksen läpikotaisin, voin alkaa miettimään sitten sitä omaa taiteellisuutta siinä (pääasiassa käsiä ja muuta liikkumista).

Kouluttaja tähän totesi että voin myös hyvin kuivaharjoitella ilman koiraa, johon oli kommentoitava että se on kanssa asia, mikä minulle on hankalaa. Voin kuivaharjoitella kyllä yksinäni niin ettei kukaan katso, mutta sitten jos joku on katsomassa, en enää tiedä kävelenkö jaloillani vai käsilläni vai päälläni. Tämä on ollut myös ongelma tokon seuruussa, kun useamman kerran eri kouluttajat on käskenyt kuivaharjoitella seuruun askelia ilman koiraa ja todeta sen jälkeen, että olen vielä pahemmassa solmussa kuin aloittaessani. :’D

Totuushan (tai ainakin minun mielestäni) on, että improvisointi ei ole pakollinen koiratanssissa, koska siinä kumminkin on se tietty esitys jonka esität. Ei siinä heitetä sokkona kehään ja laiteta jotain musiikkia soimaan, muuta kuin jossain möllikisojen hönstäluokassa. Tietysti se improvisointi voi pelastaa esityksen, jos tapahtuukin jotain yllättävää, mutta ehkä näin alussa mieluummin yritän jatkaa esitystä virheestä huolimatta kuin keksiä siihen jotain uutta ja huonossa lykyssä sekoittaa koko esityksen.

Mutta täytyy sanoa, että ei ole oikeasti todella pitkään aikaan ollut näin huonoa tai osaamatonta oloa treenien jälkeen. On meillä ollut ”huonoja” päiviä jolloin Lunaa ei ole huvittanut, tai itsellä ollut huonompi päivä, mutta niitä nyt tietää että aina silloin tällöin on. Nyt voi olla, että muisti pettää, mutta viimeksi oli tällainen olo Lunan cockerspanieleiden pentukurssilla, jolloin Luna pelkäsi skeittaajia niin paljon ettei kyennyt tekemään mitään muuta kuin pyrkimään karkuun. Treenit olivat siis Helsingissä sirkuskentällä, jonka vieressä on iso skeittiramppi. Enkä saanut neitiä silloin mitenkään rohkaistua koko tuntiin. Harmitti niin vietävästi, kun Luna osasi, mutta emme päässeet näyttämään sitä. (En muista olenko täällä koskaan maininnut, mutta neitihän pelkäsi kaikkia skeittaajia muutaman vuoden. Se joutui aivan paniikkiin kuullessaan skeittilaudan tulevan ja monesti jouduin keskeyttämään treenit, kun Luna niitä säikähti ja lopetti kaiken tekemisen.)

Mutta jos me nyt keskitytään tuon neidin kanssa siihen oman ohjelman rakentamiseen, jätetään kaikki improvisoinnit pois, koska se ei sovi minulle eikä siten myöskään Lunalle.

Peittotemppu

Koiratanssissa meillä oli tällä kertaa teemana esineisiin tarttuminen sekä tasolla temppuilu, eli pääasiassa etu- tai takatassut tasolla pyöriminen.

Hieman kotona pohdin, että mitä otan mukaan tarttusmistreeneihin. Lunallahan ei ole yleensä mitään ongelmia tarttua erilaisiin tavaroihin, joten siinä sitten pohdin kapuloiden ja lelujen välillä. Tasoksi otin tylsästi matalan saavin.

Ajatus siis tarttumistreeneissä oli tietysti koiratanssissa mahdollisesti käytettävä rekvisiitta ja sen hyväksi käyttäminen. Esityksestä riippuen koira voi esimerkiksi tuoda tai viedä tavaroita. Tässä tietysti on säännöissä maininta, että koira ei saa pitää tavaraa palkkana. Tavaraan tarttuminen näkyy myös silloin tällöin käytetyssä peittotempussa (eli siis koira ottaa peitosta kiinni ja pyörähtää peitellen itsensä).

Kun sitten lähdimme kentälle treenaamaan, aloin miettiä, että me voitaisiin aloittaa siitä peittotempusta, koska tavaroiden noudossa/pitämisessä meillä ei oikein ole treenattavaa. Meillä oli Lunan boksissa viltti mukana, joten nappasin senkin mukaan. Aivan alkuun otin pari kapulan pitoa, jotta neiti saa ajatuksen mitä on nyt se tehtävä. Seuraavaksi otin kangaskassin jonka laitoin rullalle ja pyysin Lunaa pitämään sitä suussaan. Hieman haasteita tosin tuli istumasta maahan vaihdossa kun kassi oli suussa. Kapulan kanssa ei mitään ongelmaa, mutta kangaskassi putosi aina ennen maahanmenoa.

Vaihdoin kassin takaisin kapulaan hetkeksi aikaa ja otin pari onnistunutta I-M vaihtoa kapula suussa, jonka jälkeen vaihdoin takaisin kassiin. Oikea-aikaisella palkkauksella ja pidä-käskymuistutuskella Luna lopulta suostui pitämään kassia suussaan koko liikkeen.

Seuraavaksi pyysin Lunaa kierähtämään ympäri kassin kanssa. Tämä sujuikin parin yrityksen jälkeen yllättävän hyvin.

Sitten levitin viltin maahan. Alkuun palkkailin vain siitä, että Luna makasi ja otti viltin reunasta kiinni. Mielessäni ajattelin, että kokonaisena temppuna yksi haaste tässä liikkeessä on koiran paikka viltillä. Koska jos se oli liian lähellä reunaa, josta piti ottaa kiinni, meni viltin kanssa pyörähtäminen melko hankalaksi.

En ollut vielä päässyt tästä tehtävästä eteenpäin, kun Luna otti käskystä viltistä kiinni ja omatoimisesti yhdisti sen edelliseen tehtävään ja kierähti viltti suussa ympäri! Tästä tempusta tulikin sitten roppakaupalla nameja.

Kun Luna hiffasi idean, ei ollut isokaan ongelma saada neitiä toistamaan liike. Välillä tosin vauhtia oli enemmän kuin ajatusta mukana, ja Luna unohti ottaa peitosta kiinni ennen kierähtämistä. :’D

Seuraavaksi otettiin vati treeneihin mukaan.

Lunahan heti näytti kuinka hienosti hän osaa kiivetä vadin päälle. Sain kyllä käskyllä neidin laskemaan takajalat maahan, mutta vadin ympäripyöriminen oli hirveän vaativaa, kun hän halusi nostaa jalat takaisin vadille.

Luna osaa pyöriä vatia kumpaankin suuntaan, niin että minä liikun vadin toisella puolella. Eli pelkkää pyörimiskäskyä meillä ei tähän ole eikä olla sitä pahemmin harjoiteltu. Treenasin siis pääasiassa sitä pyörimistä niin, että yritin pysyä itse paikoillani. Tässä tietysti jouduin sitten käyttämään aika reilusti käsiapuja. Kouluttaja totesi, että tehtävä olisi Lunalle helpompi, jos pyörittävä taso olisi pienempi (eli se ei saisi vedettyä niitä takajalkoja tasolle joka toisella askeleella). Pitää siis kehitellä jokin parempi taso tähän treeniin.