Uintipäivä

Meillä on jo jonkun aikaa ollut mielessä, että pitäisi käydä Lunan kanssa Hyvinkään Koirakylpylässä. Vielä ei vaan olla saatu sitä aikaiseksi, kun minun on jo pitkään ollut tarkoitus soitaa ja kysellä kuinka aikaisin vuoro oikein pitää varata. Saako esimerkiksi seuraavalle päivälle vai pitääkö varata viikkoa ehkä jopa kahta ennen.

Yllättäen meille sitten tarjoutuikin tilaisuus, kun Etelä-Hämeen Spanielikerhon jäsen kyseli fb:n cockerspanieliryhmässä koirakkoa uimaporukkaan hänen juuri juoksut aloittaneen nartun tilalle. Minä näin siinä hyvän tilaisuuden ja otettiin tämä seuraavana päivänä oleva uimavuoro. Hintakaan ei ollut paha, 30 minuuttia kustansi 7 euroa.

Ryhmässä oli kokonaisuudessaan siis 6 spanielia, englanninsprinkku, walesinsprinkku sekä 3 cockeria Lunan lisäksi. Uittajaa ei ollut, joten henkilö jolta vuoron ostin hieman varoitteli ettei kannata pettyä, jos koira ei menekään uimaan, kun kyseessä oli neidin ensimmäinen uintikerta koirauimalassa. Minä siinä kommentoin, että olin siihen kyllä varautunut, mutta ihan eri syystä. Luna jostain syystä hieman arkailee, jos ympärillä on vieraita koiria. Se ei esimerkiksi lähde lelun perään, jos se näkee että joku muu koira lähtee havittelemaan samaa lelua. Normaalisti Lunaa käytetään uimassa tuossa Tuusulanjärvessä, ja kerran siellä oli lauma valkoisiapaimenkoiria uimassa. No meidän neitihän ei voinut vieraiden vahtimiselta mennä itse uimaan.

Lähdimme sunnuntaina hyvissä ajoin ajamaan kohti Hyvinkäätä. Meidän uintivuoro alkoi kello 16 ja olimme paikalla noin 15.20. Luna käytettiin siinä ensin lenkillä, jonka jälkeen menimme sisään vuoroa odottamaan.

Ennen uimaan pääsyä koirat piti pestä ja kylpylän työntekijä totesi pesuvaiheessa, että kannattaa Lunalla ensin käyttää pelastusliivejä. Ensimmäistä kertaa altaassa uidessaan koira saattaa yrittää päästä ylös altaan korkealta reunalta, jolloin on riski että koiran pää painuu vedenalle ja vettä menee henkeen. Pelastusliivit pitävät tässä tapauksessa koiran pään pinnalla.

Sitten pääsimme altaalle. Luna oli tosissaan hieman ihmeissään, eikä mennyt itse veteen kuten luonnossa normaalisti. Ohjasin sen pelastusliivien kantokahvasta ramppia alas. Koko puolentunnin uinnin aikana Luna ei mennyt omatoimisesti kertaakaan veteen, mutta pienen houkuttelun ja ohjauksen avulla se lähti heitetyn lelun perään. Pidimme liivejä alkuun, kunnes neiti oli hiffannut ramppien sijainnit.

Vapaapäivän tokoilut

Kevät tulee ja kilpparikin sen huomaa.
Mette jäi lämmittelemään aurinkoon.

Ai että kevät on ihanaa aikaa. Ilma alkaa olla sen verran lämmin, että ulos pääsee ilman hirveää vaatetusta. Tänään ei tarvinnut enää ulkotakkiakaan ollenkaan, kun oli hieman lämpimämpi college-takki päällä. Lumet sulavat todella nopeaan, ja meidän tavanomainen treenikenttä alkaa olla vihdoin lumeton. Ainoa huono puoli tässä vaiheessa vuotta on se, että ne lumet sulaessaan jättävät kaiken märäksi ja kuraiseksi. Luna sitten puolipitkän turkkinsa kanssa vaatii pesun melkein jokaisen ulkona käynnin jälkeen. Voisi sillä kurapukuakin pitää, mutta se puolestaan takuttaa turkkia, itse ainakin koen helpommaksi käyttää 5 minuuttia turkin huuhteluun kuin 20 minuuttia takkujen selvittelyyn.

Torstaina olin vapaalla, joten pääsin Lunan kanssa hieman treenaamaan pihalle. Kävin aamulla vetämässä lyhyet treenit. Treenit jäivät suunniteltua lyhyemmäksi, kun unohdin ottaa sekä esteen että kameran mukaan. Tarkoitus oli siis kuvata meidän koeliikkeet.

Iltapäivällä sitten menimme uudestaan ja tällä kertaa muistin ottaa kaiken tarpeellisen mukaan. Kentälle päästyäni naureskelin, kun kentän lumimäärä oli sulanut puoleen aamuun verrattuna. Tällä kertaa häiriötäkin oli enemmän, 15 metrin päässä meidän treenipaikasta pojat pelasivat jalkapalloa kovalla metelillä ja jalankulkijoita oli liikkeellä useampia.

Aloitettiin seuruulla, mikä minusta meni ihan mukavasti. Palkkasin vaihtelevin väliajoin (pari kertaa tippu nami maahan mikä hieman keskeytti kulkemista). Valitettavasti videossa katoan pariin otteeseen kuvasta pois, en oikein osannut hahmottaa aluetta mitä kamera kuvaa.

Sitten otettiin kaukokäskyt. Näissäkään ei ollut pahemmin ongelmaa, ainut että Luna jäi katselemaan istumaan nousun jälkeen sivulle, mutta meni kumminkin käskystä maahan.

Seuruusta maahanmenossakaan ei minusta ollut isompaa ongelmaa. Jälleen Luna vilkuili hieman sivulle, minkä takia minä sitten vilkuilin samaan suuntaan varmistaen, ettei sieltä mitään koiraa ole tulossa kohti tai vastaavaa.

Sitten luoksetulo. Jälleen Luna katseli muualle. Minä sanoin käskyn ja kun Luna ei reagoinut heti, kerkesin jo ajattelemaan että nyt se meni ihan kuuroille korville. Mutta ei, sekunti-puolitoista neidillä meni tajuta, että käsky tuli jo ja sitten se lähti juoksemaan luokse.

Seuraavana estehyppy. Ei tässäkään ongelmaa. Olen nyt yrittänyt ottaa aina kun vaan muistan tuon esteen mukaan, koska neiti teki pitkään meidän ensimmäisten kokeiden jälkeenkin sitä, että se kiersi esteen. Eli treenasin muutamia tokoliikkeitä, jonka jälkeen menin esteelle ja tyttö kiersikin sen. Otin hypyn niin monta kertaa uudestaan, että Luna sen hyppäsi ilman mitään ylimääräisiä vihjeitä. Tätä meillä oli varmaan 3 tai 4 eri treenikerralla, ennen kuin se hiffasi, että se este pitää oikeasti hypätä.

Kapulanpito muuten hyvä, mutta jälleen kerran neiti vilkuilee ympärilleen.

Paikkamakuussa minä katoan taas kamerasta, mutta koiraahan te haluatte kumminkin seurata. :D Neiti maatessaan seuraa välillä minua ja välillä jalkapalloa pelaavia poikia, mutta ei vaikuta mitenkään rauhattomalta ja pysyy nätisti paikallaan.

Seuruussa palkkasin kesken liikkeen, mutta muissa palkan sai tietysti vasta liikkeen lopussa.

Ajattelin videoida vielä meidän toisen yrityksen, mutta se sitten muuttuikin haasteellisemmaksi, kun kentälle hyppäsi nainen saksenpaimenkoiran ja lyhytkarvaisen collien kanssa. Siinä sitten meni omat pasmat sekaisin, kun tiesin että ne koirat eivät välitä muista pahemmin ollenkaan ja mielessä kävi jos Luna päättäisi mennä haukkumaan heidät. Seuruutin Lunaa ensin heistä poispäin, mutta kentän loputtua en voinut kuin kääntyä niin, että neitikin näki vieraat koirat. No, tytöllähän nousi niskakarvat pystyyn ja murinaa kuului kurkusta. Otin pannasta varuiksi kiinni ja mietin että odotanko että he lähtevät vai jatkanko treeniä. Sain kumminkin Lunan huomion herkuilla hyvin, joten päätin jatkaa seuruuttamista. Tosin olin sen verta varovainen, että joka kerta kun neiti edes katsoi heitä päin, kutsuin sitä heti nimeltä ja palkkasin kunnolla, kun se kiinnitti huomion takaisin minuun.

Tämä rouva jäi koirineen sitten siihen kentän reunalle seuraamaan. Luna kumminkin kuunteli minua sen verran, että uskalsin tehdä liikkeet loppuun, vaikka tuon kontakti ei nyt ollut niin hyvä. 

Kaukokäskyissä jouduin käskemään istumaan kahdesti. Kun olin saanut kaikki liikkeet käytyä palasin meidän tavaroiden luokse ja laitoin Lunan remmiin. 

Tässä vaiheessa alkoi tämä rouva juttelemaan, että eikös tuo ole spanieli. Olin että joo on, cockerspanieli. Meillä oli etäisyyttä kumminkin sen verran, että vaikka puhuimme kovalla äänellä, peitti poikien huudot siinä vieressä meidän puheet hyvin. Siinä se rouva alkoi sitten kaivaa reppuaan ja kaivoin esiin Gummeruksen Cockerspanieli-kirjan ja kysyi että haluanko minä sen. Tässä vaiheessa minä olin ihan silmät pyöreenä ja kysymysmerkkinä. Käskin Lunan istumaan meidän tavaroiden luokse ja itse kävelin lähemmäs naista, jotta meidän ei tarvinnut keskustella huutamalla. En viitsinyt tyttöä ottaa siihen mukaan, kun en ollut varma miten vieraat koirat reagoisivat. Olin tosissaan kuullut puistotutulta, että toinen näistä koirista olisi joskus käynyt toisen koiran kimppuun (juoksevat usein vapaina) ja colliella oli kuonokoppa käytössä. Kuonokoppa tosin saattoi olla myös ihan estämässä ettei koira syö kaikkea löytämäänsä, mutta siitä huolimatta koin paremmaksi jättää Lunan kauemmaksi.

Nainen sanoi että hän on nähnyt meidän treenaavan usein ja tosissaan antoi sen kirjan jos vain suostuin sen ottamaan. Minä olin siinä että mikä ettei, voinhan minä sen ottaa jos hän ei sitä tarvinnut. (Mielessä kävi että kauankohan se on kantanut sitä repussaan, jos hänellä on ollut mielessä sitä minulle tarjota jo aikaisemminkin… tuskin kukaan muuten vaan kantelee kirjoja lenkillä mukana.)

Siinä sitten hetki keskusteltiin treenaamisesta ja kisaamisesta. Hän ei ollut varma häiritsivätkö he siihen jäädessään, mutta minä totesin että häiriötreeni on aina hyvästä. Hänellä collie oli myös ollut kisakoira tokossa, tosin nyt jo eläkkeelle jäänyt.  Hän myös kyseli onko Luna minun ensimmäinen koulutettava koira, johon olin että joo, ensimmäinen ihan oma ja ensimmäinen jolla kisataan. Rouva siinä nyökkäili ja totesi että ainakin hänen silmään meidän treenit näytti ihan hyvältä. Ei me sitten varmaan ihan surkeita olla, kun tämä rouva vielä näki meidän huonomman kierroksen. :D Pitäisi nyt saada vaan katsottua uudet kokeet ja lähteä uudestaan yrittämään.

Hetki vielä keskusteltiin, kunnes he jatkoivat matkaa. Luna oli nätisti odottanut koko ajan meidän tavaroiden luona, vaikka hihnaa ei ollut edes sidottu mihinkään.

Kapulanpitoa

Mentiin siinä vielä palkkioksi käymään koirapuistossa, jossa olikin 8 kuukauden ikäinen chihuahua. Hieman mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, kun kaikki neidin tuntemat chihut ovat raivoisia räksyttäjiä. Luna meni heti tekemään tuttavuutta ja tämäkin pikkutyttöchihu aloitti hirveän haukunnan. Siinä meidän neiti vain tuijotti ensin räksyttävää koiraa, sitten yritti saada sitä hieman leikkimään, ja kun se ei onnistunut, kääntyi ja lähti sivummalle syömään keppiä. Tässä näkee taas kuinka erilailla koira käyttäytyy vapaana kuin remmissä, koska hihnassa ollessaan Luna yleensä vastaa chihujen räksytykseen.

Minä sitten siinä tein tuttavuutta tämän chihun kanssa, joka oli käytökseltään kuin Lunan kopio. Se oli arka, joten se haukkui. Jos sitä sattui katsomaan, se peruutti ja haukkui. Minä sitten menin kyykkyyn ja juttelin omistajien kanssa (minä arvaisin että siinä oli sisko ja veli, mutta en nyt mene takuuseen) ja yritin olla katsomatta chihua. Chihulla oli hieman ongelmia, kun se ei tiennyt pitikö sen vahtia Lunaa vai minua, joten se pyöri siinä meidän molempien ympärillä haukkuen.

Luvan kanssa tarjosin chihulle nameja, jonka jälkeen se sitten olikin valmis tekemään paremmin tuttavuutta. Yllättäen kyllä, Luna ei välittänyt pätkääkään, että minä syötin sen nameja vieraalle koiralle. Välillä jos se, että yritän silittää toista koiraa lenkillä, aiheuttaa murinareaktion. Nyt Luna vaan vilkaisi meitä ja jatkoi keppinsä tuhoamista.

Siinä juteltiin sitten omistajien kanssa samalla kun tein tuttavuutta pikkusen kanssa. Jossain vaiheessa Lunakin tuli sitten katsomaan, saisiko hänkin nameja, mutta chihu päätti että namit oli hänen. Luna kun tuli lähelle alkoi pikkunen ärhentelemään kunnolla ja neiti hölmönä työnsi vielä kuonoaan lähemmäs, jolloin chihu yritti napata sitä kuonosta kiinni. Täytyy myöntää että pari sekuntia olin kauhuissani, että vastaakohan Luna samalla mitalla (se kun yleensä on se dominoiva osapuoli) ja olin jo valmiina menemään väliin, mutta pian kauhuntunne vaihtui ylpeyteen, kun tyttö katsoi chihua silmät pyöreenä ja siirtyi kauemmaksi. Tässä vaiheessa minä kehuin Lunaa kunnolla ja tyttö siitä sitten innostuikin, niin että alkoi hieman härnäämään chihua. Ja tällä tarkoitan että se tahalteen tuli lähelle ja just kun chihu ärähti, se pinkaisikin tuhatta sataa ohi, veti kierroksen ja tuli uudestaan. Kun se tarpeeksi monta kertaa tätä teki, sai se lopulta chihun peräänsä juoksemaan. :D  Chihu tosin oli sen verran hienohelma, että se lopetti juoksemisen heti kun lätäkkö tuli eteen.

Luna sai siinä sentään hieman purettua energiaa, minkä jälkeen lähettiin kotiin ja kohti suihkua.

Tähän loppuun vielä Lunan lempihomma, kilpparin etsiminen. Älkää välittäkö kuivuvista vaatteista tai vallitsevasta sekasorrosta.

Sukulointia Salossa

Lähimme pääsiäiseksi sukuloimaan Saloon, koska pitkäperjantaina siellä järjestettiin mätsäri. Torstaina töiden jälkeen pakkasimme auton ja haimme Lolan mukaan matkaan.  Olimme perillä vasta puoli yhdeksän maissa, joten torstai-ilta meni koirien sählätessä. Luna ei tykännyt ollenkaan, kun tädin saksanseisoja Topi oli aivan hurmioissaan saadessaan naisseuraa. Lola puolestaan meni heti tädin miehen luo, joka aina tarjoaa reilusti herkkuja. Onneksi koirat kerkesivät siinä päästämään pahimmat höyryt ja yö meni suhteelliset rauhallisesti. Kerran taisi Topi käydä meidän oven takana, jolloin Luna murisi sängyllä.

Kolmesta koirasta on jo tosi hankala saada onnistunuttua kuvaa. Vähintään aina yhdellä on hölmö ilme. :D Tässä siis tytöt + Topi.

Perjantaiaamu valkenikin sumuisena ja kosteana. Hiljaa mielessäni toivoin, että sää karkottaisi osan mätsäriin tulijoista, koska kyseessä oli vuoden ensimmäinen ulkokisa. Pakkasimme tavarat autoon ja ajoimme 10 minuutin ajomatkan Moision koululle. Jo kaukaa näkyi keskellä tietä seisova huomioliiviin pukeutunut liikenteenohjaaja, mikä murskasi minun toiveeni vähäisestä osallistujamäärästä. Liikenteenohjaaja viittaa isoon automäärään, mikä taas viittaa isoon osallistujamäärään.

Olimme paikalla puolituntia ennen kehien oletettua alkua, joten kerkesimme hyvin vielä kävelyttää tyttöjä. Kyllä hieman tuli säätä kirottua, kun aamulla käytin aikaa Lunan läpiharjaamiseen ja kostea keli sai turkin näyttämään kuraiselta ja harjaamattomalta. Sama ongelma onneksi oli kaikilla pidempikarvaisilla koirilla.

Osallistujia ei onneksi ollut ihan niin paljoa kuin olisi voinut, pieniä aikuisia oli ilmoittautunut 34. Luna kisasi numerolla 28, Lola 29. Eli meillä oli jälleen vuorossa odottelua. Olimme löytäneet kehän läheltä porrastasanteen, johon parkkeerasimme. Hain autosta huovan ja pyyhkeen, mitkä levitimme tasanteelle. Meidän viereemme tuli sitten toinen blueroan cockerinarttu kasvattajansa kanssa.

Ainoa positiivinen asia, mitä säästä pystyi sanomaan oli se, että vettä ei pahemmin tullut. Muuten ilma oli jäätävä; tuuli oli kylmä ja ilma oli todella kostea. Vaikka olin pukeutunut lämpimäst,i ei kestänyt kauaa kun sitä alkoi väristä kylmästä. Lola ja Lunakin makasivat toisissaan kiinni viltinpäällä ja pyyhe oli vielä kierretty heidän ympärilleen. Lola tärisi jo alkuun ja tunnin odottelun jälkeen Lunakin osoitti kylmenemisen merkkejä. Yritimme välillä hieman juoksuttaa koiria vuoroa odotellessamme, mutta märällä tiellä juoksuttaminen tietysti aiheutti karvojen kastumisen, mikä puolestaan teki koirille vielä kylmemmän olon.

Jälleen toivoin, että kehät olisivat oikeasti alkaneet ajallaan, mutta noin 20 minuuttia meni jälleen yliaikaa.

 Vieressä ollut cockeri kävi kehässä ennen meitä ja sai sinisen nauhan.

Sitten lopulta tuli Lunan vuoro. Yritin pikaisesti harjata neidin karvoja suoremmaksi, mutta se oli aika turha toivo. Minä olen yrittänyt tässä hiljalleen siirtyä Lunan kanssa vapaaseen esittämiseen, mutta meillä on vielä hieman petrattavaa oikeassa seisonta-asennossa. Joudun siis asettelemaan Lunan ensin kunnolla, sitten vasta siirryn sen eteen seisomaan. Tällä kertaa tyttö seisoi kyllä minusta todella nätisti ja pysyi ihan hyvin paikallaankin. Jouduinkohan kerran siirtämään toista jalkaa taaemmas. Tunnottomat sormet tuottivat hieman ongelmia esittäessä.

Juoksuosuudella taas Luna juoksi alkuun sellaisella vauhdilla, että kuljimme hihna kireällä. Pöytä oli taas hieman jännä paikka. Neiti köyristi selkäänsä kun tuomari tuli tutkimaan, mutta ei sentään yrittänyt kokonaan siirtyä pöydältä pois. Pöydän jälkeen kuljimme vielä edestakaisin sekä uudestaan kehän ympäri. Tällä kerralla Lunan vauhti oli jo hidastunut, mutta sitten sitä kiinnosti maassa olevat hajut, joten jouduin nostelemaan neidin päätä ylemmän muutamaan otteeseen. Keskityin sen verran omaan suoritukseen, etten pahemmin kerennyt seuraamaan vastustajan tekemisiä. Saimme tästä kehästä punaisen nauhan.

Seuraavaksi meni sitten Lola vuoroon ja heillä vastustajana oli mäyräkoira. Lola esiintyi minun silmääni hyvin ja mäyräkoiralla näytti olevan ongelmia. Se ei oikein suostunut kunnolla kulkemaan vaan meni kuono kokoajan maassa. Esittäjä nyki sitä hihnasta sitten sen verran, että minä epäilin koiran pian jopa oksentavan.  Kun tuomari oli molemmat nähtyään pyytänyt heitä kiertämään kehän, oli tämän mäyräkoiran esittäjä tokaissut että mäyräkoiraahan ei esitetä juosten.  Lopputuloksena Lola sai punaisen nauhan ja mäyris sinisen. Systeri totesi että siinä vaiheessa oli mäyriksen esittäjä tokaissut että heidän kisansa loppui siihen. :D Pinna kireällä selvästi…

Meidän jälkeen ei sitten ollut kuin muutama koirakko, joten sinisten ja punaisten kehät pääsivät nopeasti alkamaan. Ryhmäkehissä sitten juoksutettiin koirat kahdessa osassa pienten kenttien ja suuren koiramäärän takia. Sinisten kehässä tämä meidän vieressä ollut blueroan narttu ei sijoittunut, mutta musta cockeri pääsi neljänneksi.

Punaisten kehässä molemmat tytöt esiintyivät hyvin ja minä olin ylpeä Lunan vapaasta seisonnasta. Seisonta asento oli minusta hyvä (tiedä sitten miltä se näytti parin metrin päästä katsottuna), tassut pysyivät nätisti paikallaan ja häntä heilui. Tämä on syy miksi mätsäreissä tykkään esittää Lunan vapaasti ennemmin kuin miten cockeri kuuluisi esittää (kuonosta ja hännästä kiinnipitäen), neiti on paljon rennompi ja jopa tuntuu nauttivan siitä. Kun teen mätsäreistä neidille mahdollisimman mukavia kokemuksia, ei se ota nokkiinsa virallisessa näyttelyssä satunnaisesta epämukavammasta esitystavasta. Aikaisemmin olin polvillani Lunan sivulla ja pidin makupalaa neidin nenän edessä, mutta tämä aiheutti sen ongelman, että Luna havitteli sitä namia melkein koko ajan. Eli se nojasi eteenpäin aika paljon, mikä ei näyttänyt hirveän hyvältä ja sai helposti neidin siirtämään tassujaan. Sen takia olen nyt yrittänyt siirtyä siihen että seison tytön edessä. Tällöin Lunakin odottaa namia nätimmin.

Nauratti kyllä hieman kehässä, kun seisoin Lunan edessä niin näin että Lola joka oli heti neidin perässä myös tapitti minua. :D

Kumpikaan tytöistä ei valitettavasti sijoittunut, vaikka itse huomasin tuomarin katsovan meitä (minusta Lunaa) useaankin otteeseen. Pöytäosio olisi voinut mennä paremmin, mutta muuten olen ihan tyytyväinen meidän suoritukseen. Kamera oli mukana, mutta sormet olivat yksinkertaisesti niin jäässä että kuvien ottaminen ei onnistunut. 

Tämä on musta todella hyvin onnistunut kuva!

Illalla sitten pääsimme saunomaan ja pesulle. Täytyy sanoa, että siinä menee mukavasti aikaa kun peset kaksi koiraa shampoolla ja hoitoaineella. Ensin olimme hetkenaikaa saunassa, Lola ylimmällä lauteella ja Luna joko siitä yhden alemmalla tai sitten ihan alimmalla lauteella, ja kun koirat alkoivat osoittaa kuumuuden merkkejä, aloitin ensin Lolan pesemisellä. Lunakin oli tulossa saunasta pois, mutta siinä vaiheessa kun huomasi sen johtavan pesuun, siirtyi neiti sitten mieluummin makoilemaan ylälauteelle.

Kun olin saanut Lolan pestyä ja laitettua hoitoaineen, heitin vanhemman neidin takaisin saunaan ja otin Lunan puolestaan pesulle. Kun Luna oli pesty, piti alkaa Lolaa huuhtelemaan hoitoaineesta. Kuivatessani Lolaa oli systeri kerinnyt jo pesemään itsensä ja lähti sitten vanhemman neidin kanssa saunasta pois. Itse en ollut edes saanut shampoota päähän tässä vaiheessa…

Seuraava yö menikin sitten paljon rauhallisemmin, sen verran väsyttävää on kumminkin odotella mätsärivuoroa ja sen jälkeen joutua vielä pesulle.

Lauantaiksi olimme varanneet agilityhallivuoron klo 16-17. Tarkoituksena oli hieman treenata kontaktiesteitä. Olen tässä viikon aikana treenannut Lunan kanssa 2 on 2 off –menetelmää, mistä ohjajaa puhui viime tunnilla (video) , joten aloitimme samasta treenistä A-esteen luona. Aika nopeasti neiti tajusi, että namin sai laittamalla takatassut esteelle ja etutassut maahan. Sitten hieman vaikeennettiin tehtävää ja Luna kiipesi puoleenväliin estettä ja siitä sitten takaisin oikeaan asentoon. Kun tämä lähti sujumaan yritettiin sitten koko estettä. Välillä nopeutta oli liikaa ja Luna tuli alas niin vauhdilla ettei se vaan pystynyt pysähtymään haluttuun asentoon esteen loppuun. Jos sain hidastettua neitiä alastulon kohdalla niin silloin pysähtyminenkin onnistui.

Alkuun harjoittelua hieman hankaloitti Lunan innokkuus, kun systeri ja Lola treenasivat samaan aikaan kentän toisessa päässä. Neiti pinkaisi jokaisen vapautuskäskyn jälkeen Lolaa komentamaan ja joudun kutsumaan sen uudestaan ja uudestaan luokse. Tarpeeksi monta kertaa edestakaisin juostuaan Lunakin väsyi sen verran, että päätti jättää Lolan treenaamaan ihan rauhassa.

Harjoittelimme myös keppejä. Käsiavun kanssa ja ravaten Luna vetää kepit ihan nätisti, mutta heti kun yritän vähän nostaa vauhtia, tekee neiti pari ensimmäistä keppiä nätisti, mutta sitten se lähtee jättämään niitä välistä.

Loppuun otin vielä hieman tokoa. Paikkamakuuta harjoiteltiin niin, että laitoin Lunan maahan keskelle kenttää ja systeri juoksi  Lolan kanssa lyhyttä rataa neidin ympärillä. Kaksi kertaa jouduin palauttamaan Lunan takaisin alkuun, jonka jälkeen se pysyi paikallaan. Mitä nyt pää hieman kääntyili, mutta melko nopeaan katse palautui minuun. Seuruutakin oli hyvä ottaa, kun hallin seinällä oli iso peili. Siinäkin Luna pysyi hyvin kontaktissa kun suoraan käveltiin, käännöksissä jäi hieman jälkeen, mutta ei pahasti.

Sunnuntaina pidettiin sitten niin sanotusti lepopäivä ja lähdettiin metsään.  Täti miehensä kanssa omistaa Koski TL:ssä metsäalueen, jossa tekevät puutöitä. Meinasin ensin pitää Lunan hihnassa, koska Salossa oli fasaaneja todella paljon ja neiti oli kuin veturi lähdössä jokaisen linnun perään. Kierrokset nousivat jo fasaanin kiljaisusta. Mielessä siis kävi, että sitten vapaana ollessaan se päättäisikin lähteä ensimmäisen löytyneen jäljen perään.

Metsään päästyämme (ajomatka n. 20 minuuttia Salosta) Lunalla oli kierrokset todella korkealla, kun neiti oli loppumatkasta nähnyt, että Topi pääsi juoksemaan autojen edellä. (Kyseessä siis hiljainen hiekkatie, missä ei autoja liiku.) Pidin neidin alkuun hihnassa, mutta hieman hankalalta se tuntui kun Lola ja Topi saivat liikkua vapaina. Päästin tytön sitten irti, mutta heti alkuun kokeilin, että se oli varmasti kuulolla. Kun Luna nätisti kääntyi takaisin heti pillin vihellyksestä, pystyin olemaan rauhallisin mielin.

Luna oli ihan innoissaan vapaudesta; se hyppi ja pomppi hangissa ja lätäköissä, kun Lola puolestaan yritti pysytellä mahdollisimman kuivana. Metsässä oli tädin porukoilla pieni mökki, johon laskimme tavarat ja täti laittoi kamiinaan tulet ja lähdimme kävelemään metsään. Lenkin jälkeen palasimme hieman lämmenneelle mökille juomaan kahvia ja syömään makkaraa. 

Tähän loppuun vielä läjä metsäkuvia. :)

Lola lentää

Siis MIKSI sä kutsuit mut tänne hankeen?!

Luna puolestaan on ihan "JEE" -meiningillä

Peuranjälkien perässä

Lunan jarru ei toimi...

ja tömps.

Ja matka jatkuu

Työt kerkesivät takaisin metsämökille ennen meitä

Makkaraa odotellessa.

Match Show Orimattila 20.3.2016

Sunnuntaina 20. maaliskuuta ajelimme Orimattilaan Molossirace ry:n pitämään mätsäriin. Ilma oli todella hyvä ja ajomatka sujuikin sulien teiden takia nopeaan. Mätsäripaikka oli Orimattilan Megamyyntiareenalla oleva sisähalli. Koirat olivat tervetulleita myös itse kauppaan (jokainen kaupassa käynyt koira sai jopa dentastixin kassalta!) sekä kahvioon.

Lunalla on melkein joka kuvassa häntä heilumisen takia hassusti. :D (Kuvaaja Satu Rajala)

Olin varautunut hieman ahtaaseen tunnelmaan, kun mätsärin facebook-ryhmässä osallistujia oli yli 90, joten ei tullut yllätyksenä että hieman saimme etsiä itsellemme ja koirillemme paikkoja ennalta määrätyiltä alueilta. Kyllä sen tietää että talvella kun on lämmitetyssä sisähallissa kisat, niin osallistujia löytyy. Kun olimme saaneet tavarat purettua, alkoi odottelu. Tapahtuman huonona puolena sanoisin sen, että kehiä oli vain kaksi. Lapsi&koira, pennut (kaikki samassa) ja pienet aikuiset olivat yhdessä kehässä, x-rotuiset sekä isot aikuiset toisessa. Pentuja olikin sitten paljon, melkein 70kpl. Näimme toisen (maksanvärisen) cockerin, joka olisi osallistunut pentuluokkaan, mutta he eivät sitten jaksaneet jäädä odottelemaan.

Kuvaaja Satu Rajala

Hieman reilun puolentoista tunnin odottelun jälkeen X-rotuiset oli saatu loppuun, jolloin mätsäriväki päätti siirtää pienet aikuiset alkamaan vapautuneessa kehässä isojen aikuisten sijaan (pieniä oli paljon enemmän). Me siis vaihdoimme koirien kanssa paikkaa lähemmäs tätä toista kehää. Tuomari ei pitänyt mitään kiirettä koirien arvostelussa, mikä sinällään on ihan hyvä, mutta pieniä aikuisiakin oli lähemmäs 40. Luna oli vuorossa 33 ja Lola 37, meillä meni siis vielä pari tuntia ennen kehään pääsyä. Tytöt onneksi osaavat odottaa nätisti, pari kertaa Luna ärähti vieraille koirille, jos ne yrittivät hyppiä minun tuolia (ja minua) päin tai jos ne olivat tunkemassa kuonoaan herkkulaukun sisään.

Osa alueesta oli varattu koirakoulu Laumanhengen esittelylle, missä pääsi kokeilemaan pientä tehtävärataa. Menin Lunan kanssa sitä kokeilemaan kun emme jaksaneet enää istuakaan. 

Ensimmäisenä tehtävänä oli koskea kuonolla kosketuskeppiin, no tässä ei ollut ongelmaa, neiti koski heti. Seuraava vaihe oli laittaa vain etutassut pienen pölkyn päälle. Tässäkään ei ollut ongelmia, kun tätä treeniä on viimeaikoina otettu aika paljonkin. Kolmas oli sitten hieman haastavampi, tällä kertaa alustana oli pyörivä tasapainolauta. Pari kertaa Luna siirtyi laudan päältä pois, kun sehän keikkasi heti kun vain toinen tassu laitettiin päälle, mutta sen verran jääräpää tuo neiti on, että tämäkin suoritettiin suht nopeaan.

Tasapainoilun jälkeen siirryttiin tötsien pujotteluun. Luna seurasi hyvässä kontaktissa, tosin helpotin tehtävää hieman näyttämällä palkan. Häiriötä oli niin paljon ympärillä. Viimeinen tehtävä olikin sitten meille kompastuskivi. Koiran piti juosta kahden märkäruokaa sisältävän ruokakipon välistä omistajan luokse. Minä erehdyin viemään Lunan liian läheltä kippoja, jolloin neiti tajusi että niissä oli ruokaa tarjolla. Kun ensin siirryin kippojen toiselle puolelle ja käskin Lunan luokse, siirtyi neiti heti tyhjentämään toista ruokakuppia. Säännöissä oli että koiraa ei saa kieltää, mutta saat tehdä mitä tahansa muuta houkutellaksesi. Minä siinä yritin huudella ja liikkua niin että saisin neidin huomion, mutta aika turhaa se tuntui olevan. En tiedä oliko se sitten sattumaa, kun huusin ”Hei!” ja Luna nosti päänsä ylös ja tallusteli luokse, vai loppuiko siitä kiposta ruoka, minkä takia se sitten tuli luokse. :D

Lopulta sitten pääsimme kehään, mutta Lunalla oli kokoajan mielessä naapurikehän ruokakipot. Yritä siinä nyt esittää koiraa, joka vilkuilee koko ajan taaksepäin. Seisominen sujui ihan ookoo, pöytä jälleen pelotti, mutta pöytä olikin huteran tuntuinen, juoksemisesta ei meinannut tulla mitään, kun ensin Luna vetää hepulin ja sen jälkeen kuljettiin joko kuono maassa tai yritettiin vetää naapurikehään. Meitä vastassa oli selvästi näyttelykonkari villakoira, joten en yhtään yllättynyt, että saimme sinisen nauhan.

Mun ilme :D Juttelen varmaan Lunalle juuri. Seurataan tässä Lolan kehää, mulla oli varpaat jäässä ja yritin niitä lämmittää. (Kuvaaja Satu Rajala)

Lolalla puolestaan sujui hyvin ja he saivat punaisen nauhan. Omasta mielestä tämä tulos oli selvä, kun heidän kilpailijansa ei meinannut ollenkaan pysyä paikallaan.

Koska olimme loppupuolella, pääsimme Lunan kanssa pian sinisten kehään. Koiria oli ihan mukavasti, melkein 20 kappaletta. Ensin otettiin yhteisseisotus, sitten porukka jaettiin kahtia ja juoksuosuus tehtiin kahdessa osassa. Tämän jälkeen tuomari kävi kättelemässä ne, jotka putosivat kisasta tässä vaiheessa. Luna ei edelleenkään suostunut seisomaan kovin hyvin paikoillaan, joten sydän tykytti rinnassa kun tuomari käveli ohi. Porukasta pudotettiin hieman reilut puolet, mutta me saimme vielä jatkaa. Juoksimme uudestaan kehän ympäri, ja tällä kertaa Lunakin näytti miten nätisti se osaa kulkea. Sitten taas seisottiin. Tuomari käveli pariin kertaan rivistön päästä päähän ja tuli sen jälkeen käsi ojossa minun ja Lunan luo. Kerkesin siinä jo ajattelemaan, että se oli siinä, kunnes tuomari avasi suunsa ja sanoi meidän olevan kolmansia. Tuijotin tyhmänä tuomaria muutaman sekunnin ennen kuin totesin että ”ai kolmansia?”

Kuvaaja Satu Rajala

Kuvaaja Satu Rajala

Saatiin söpö pikku pokaali.

Joko tuomaria ei haitannut Lunan sählääminen tai sitten muut vetivät vielä huonommin, mutta minä olin ihan tyytyväinen sijoitukseen. Koiria oli kumminkin paljon ja meillä oli pitkä odottelu takana.

Seuraavana meni systeri Lolan kanssa kehään. Heillä meni edelleenkin hyvin, mutta punaisten kehässä kilpailu on aina kovempi. Tälläkin kertaa siellä oli monta todella hyvää koiraa. Systeri ja Lola jatkoivat ensimmäisestä eliminaatiokierroksesta, mutta eivät lopulta sijoittuneet.

Sen jälkeen pakkasimme tavarat ja heitimme koirat autoon siksi aikaa, että kävimme pikaiseen myymälän puolella kiertämässä. Koirathan olivat kyllä tervetulleita, mutta molemmilla on kumminkin tapana vetää innostuessaan, enkä halunnut riskeerata myynnissä olevia astioita sillä, että Luna päättääkin nykäistä itsensä pöydän ympäri.

Molossi Race otti paikalla kuvia, mutta ei ole vielä niitä fb-sivuillaan julkaissut. Lisään postaukseen siis lisää kuvia kun he saavat ne julkaistua.

EDIT 29.3. Lisätty kuvia

Kuvaaja Satu Rajala