Koiratanssin alkeiskurssi alkaa

Tiistaina meillä alkoi HSKH:n ensimmäinen koiratanssikurssi, läpikäymme siis sekä Freestylea että Heel Work to Musicia. Alkuun käydään aivan alkeita, mutta hiljalleen aletaan rakentaa omaa esitystä.

Ensimmäiselle tunnille meille oli otettu aiheeksi kehään menot sekä tempuista pyörähtäminen ja pujottelu.

Viime keväänä ostettu vilualusta on päässyt viimein käyttöön.

Aloitimme Lunan kanssa. En ole miettinyt meille sen isommin mitään aloitusasentoa, mutta ajattelin että otetaan nyt jotain vaativampaa kuin perus istuminen tai makaaminen. Joten päätin itse polvistua ja laittaa Lunan pupuistuntaan tassut minun käsivarrellani.

Itse kehäänmeno onnistui hienosti, Luna tuli nätisti kontaktissa, vaikka selvästi teki vähän mieli lähteä nenänperässä seikkailemaan. Tervehdin ensin kouluttajatuomaria ja menin sitten aloituspaikalle. Sain Lunan hyvin aloitusasentoon vaikka asennon päätin vasta muutamaa minuuttia ennen kehään menoa. Mutta yllätykseksi käden nostaminen sai Lunankin nousemaan pupuistunnasta seisomaan takajaloille. Jouduin pariin kertaan ottamaan käden noston uudelleen, jotta neidin persuu pysyi maassa.

Tuli ihan mieleen aika kun aloitettiin rally-toko, jolloin Luna reagoi kouluttajatuomarin ”Ole hyvä” -kommenttiin, kun se on ollut ruoalle vapautuskäsky. Eipä enää nykyään ole korvaansa sille lotkauttanut.

Menimme hetkeksi kehästä ulos ja omalla vuorolla takaisin sisälle. Toisella kierroksella tämä sujui jo paremmin, mutta edelleen meinasi se takamus lähteä nousemaan käden mukana. Aloituksen jälkeen piti tehdä koiran kanssa 1-2 temppua ja sitten palkata. Myönnän, että minun olisi pitänyt ehkä suunnitella kunnolla mitkä temput teen ennen kuin menen kehään ja kun siinä siten viimeisellä sekunnilla päätin laittaa Lunan pyörimään, ei neiti selvästikään päässyt oikein mukaan.

Kun toinen kierros oli saatu loppuun, siirryttiin temppuihin.

Ensimmäisenä otettiin pyörähdystä. Mentiin oikein oppikirjatyylisesti, eli ensin 5 toistoa avuilla, sitten pieni miettimistauko. Sitten uudet viisi toistoa, mieluummin hieman pienemmillä avuilla, taas tauko. Pyörähdys on liikkeenä Lunalle kyllä tuttu, mutta näköjään se vaati hieman muistuttelua varsinkin kun yritin heti alkuun näyttää sitä ilman käsiapuja. Parin muistutteluavun jälkeen, pyörähtäminen sujuikin hyvin. Vaikeutin tehtävää sitten sen verran että laitoin Lunan pyörähtämään kummallakin sivulla. Luna oli siis oikeasti pari metriä siellä sivulla, eikä siis rally-tokomaisesti vieressä pyörähtäessään. Tämäkin vaati alkuun pienen käsiavun, mutta aika nopeasti siitä päästiin irti.

Toisena temppuna otettiin jalkojen välistä pujottelun. Tämä nyt varsinkin oli Lunalle tuttujuttu ja pujottelu onnistui heti ilman minkäänlaista käsimerkkiä. Tässä oikeastaan oli kädet muuten ongelma, pujottelu onnistui, jos kädet roikkuivat tylsästi sivuilla tai jos pidin niitä selkäni takana. Mutta jos yritin niitä muuten heilutella tai pidellä esillä, alkoi Luna seurata käsiä ja lähti pyörimään. Luna satunnaisesti äänteli treenien aikana, mutta tässä vaiheessa ääntely paheni todennäköisesti, kun hän ei tiennyt mitä nyt haluttiin. Olen jo rally-tokossa todennut että neiti seuraa pääasiassa antamiani käsimerkkejä, ei niinkään suullisia käskyjä. No, koiratanssissahan se tulee olemaan ongelma. Pitää varmaan rallyssakin hieman muuttaa toimintatapaa enemmän suullisiin käskyihin, mutta odottakoon nyt seuraavien kisojen yli.

Mutta siis Luna pyöri ja pyöri vaikka kuinka yritin saada sitä pujottelemaan. Pitää varmaan aloittaa tämäkin jostain todella alkeista, vaikka ensin vain yksi käsi ylhäällä tai koukussa tai jotain. Se että molemmat heiluu sekoitti selvästi pienen spanielin pään. 

Kouluttaja vielä neuvoi, että minun kannattaisi lisätä omaan askellukseen ”jotain”, jotta se olisi hieman näyttävämpää kuin perus käveleminen. Siinä hän ehdotti pientä pomppausta toiselle jalalla. No, mehän kokeiltiin ja se onnistui niinkin hyvin että joka kerta tallasin Lunan takajaloille. Neiti ei sitä oikein arvostanut jostain syystä :’D. Pitää varmaan katsoa hieman enemmän pujottelua tanssivideoilta, jotta näen miten se oikeasti tehdään jollain hienommalla askellajilla.

Loppuun otettiin hieman HTM:ää. Pääasiassa siis valitsimme yhden uuden position, jota lähdemme treenaamaan. Lunallehan tuttuja seuraamispaikkoja on nyt vasen ja oikea nassu eteenpäin position (kuinka hyvin se pysyy oikeassa paikassa, onkin sitten toinen juttu). Sivuttaissuuntaiset positiot tuntuivat olevan hankalimpia (eli siis minun edessä tai takana sivuttain oleminen). Päädyin sitten jalkojenvälissä kuono eteenpäin positioon ja tähän valikoitui käskyksi ”Väli”.

Tämä olikin Lunalle yllättävän helppo ja selkeä positio. Paikka alkoi hahmottua nopeasti vaikka alkuun taas tarjottiin sitä pyörimistä ja sivulle tuloa aika reilusti. Kun paikka jotenkuten hallussa lähdin liikkumaan eteen- ja taaksepäin ja pahus, Lunahan pysyi hienosti jalkojenvälissä! Myös peruuttaessa, jolloin normaalisti lähtee niin vauhdilla taaksepäin, että minä jään jälkeen, niin tässä se peruutti oikein nätisti. Myös sivuaskelet sujuivat jotenkuten.

Naureskelin itsekseni, kun kouluttajan ohjeistaessa meitä kaikkia, laitoin neidin maakaamaan jalkoihin. Ja yllättäen, vaikka muuten ääntä tunnista löytyikin, niin Luna oli hiljaa odottaessaan! Neiti varmaan totesi, että tämän hän osaa ja ymmärtää, niin oli sitten hiljaa. :'D Vaikka tokossa meillä on ongelma juuri se odottaessa ääntely.

Siihen loppui ensimmäinen tanssitunti, kotiläksyksi tuli pääasiassa käsiavuista pois pääseminen.

Katsaus erikoisvoittajaluokkaan

Jos en ole ollut kovin ahkera tokon treenaaja kesällä, niin syksy ja talvi vähentää sitä innostusta ennestään. On märkää, kylmää ja tulee pimeää aikaisemmin. Nyt lopulta otin sunnuntaina itseäni niskasta kiinni ja kasasin kaikki kamat ja Lunan autoon (koska olin sen verran laiska etten lähtenyt kaikkia tavaroita raahaamaan kentälle asti).

Innostuttiin sitten treenaamaan oikein kunnolla ja aikaa vierähtikin varmaan puolitoista tuntia. Hienosti Luna jaksoi loppuun asti ja toistojakin useita.

Otin myös uuden kamerajalan testiin (edellinen halpa Honkkarista ostettu oli kadottanut osia eikä enää pysynyt pystyssä). Jalka itsessään toimi hyvin, mutta ärsyttää oman puhelimen videotoiminto, joka automaattisesti zoomaa kuvan melkein kaksinkertaiseksi. Tarkoittaen, että joudun viemään puhelimen oikeasti todella kauas, jotta pitkät EVL-liikkeet saadaan kokonaan kuvaan. Tai sitten pitäisi satsata ja ostaa se hökötin mitä facessa mainostetaan, mikä saa kameran seuraamaan kuvattavaa. Hintaa taisi olla useampi satanen…

Seuraaminen

EVL:än seuraaminen on Lunalle omalla tavallaan ehkä helpompi kuin alempien luokkien, koska siinä on enemmän eri suuntia mihin kulkea. Ja neidistä on paljon kivempaa mennä taaksepäin tai oikealle/vasemmalle kuin suoraan eteenpäin. Tosin, seuruun kesto kasvaa taas entisestään mikä voi olla isompi ongelma. Luna muuten seuraa ihan hyvin, välillä lähempänä ja välillä kauempana, mutta uskoisin meidän selviävän liikkeen alusta loppuun.

En edelleenkään näköjään osannut arvioida videon rajoja, joten älkää välittäkö että katoan videolta muutamaan otteeseen.

Seisominen, istuminen ja maahanmeno seuraamisen yhteydessä

Meidän yksi varmimpia liikkeitä vaikkakin varmaan yksi tylsempiä liikkeitä. Istuminen edelleen vaatii vähän varmistamista (tai vaati ainakin tänään treeneissä, mutta tätä nyt ei olla ihan hetkeen treenattukaan, eli voi johtua ihan siitä.) Toinen pienen pieni ongelma on satunnaisesti käyvä ennakointi maahanmenosta liikkeelle lähdössä. Eli Luna nousee jo seisomaan minun ollessa ehkä hännän kohdalla, kun voisi odottaa vielä sen yhden askeleen. Yleensä kertamuistutus (eli pari kertaa kävelen vain ohi palkaten siitä, että Luna pysyy maassa), riittää.

Luoksetulo ja pysäytykset seisomaan ja maahan

Luoksetulossa seisominen ja maahanmeno sujuvat kyllä hyvin, mutta valumista tapahtuu. Molemmissa näissä treeneissä valui arviolta metrin verran. Maahanmenossa se ei näyttänyt niin pahalta, koska se selvästi alkoi suorittamaan liikettä heti käskyn tultua, mutta ei tietenkään voinut heittäytyä maahan.

Eli joko pitää saada sitä Lunan vauhtia hieman hitaammaksi (tosin ei niin hitaaksi kuin meidän ensimmäinen yritys videolla, jossa neiti jäi takapalkkaan kiinni.) Tai sitten stoppeja napakammiksi. Ideoita?

Lähettäminen määrätylle paikalle, maahanmeno ja luoksetulo

Tämä on tällä hetkellä liikkeistä yksi epävarmimmista. Tyhjäänlähetys vaatii edelleen treeniä ja ketjuttaminen meillä on aivan alussa.

Ensimmäisellä yrityksellä targettia ei löytynyt (siinä oli kasa lehtiä ympärillä), mutta jos jotain positiivista voi sanoa, niin Luna meni suoraan. Ja jos olisin ollut viisas, olisin pysäyttänyt neidin oikeassa kohti. Toisella yrityksellä sitten mentiinkin vinoon. Siitä seuraavat pari yritystä oli ihan hyviä. Kun sitten otin ruudun mukaan, näki selvästi että ketjutusta ei ole pahemmin tehty. Lunalla ei oikein ollut hajuakaan mitä pitää tehdä. Otin sitten ”tavallisen” ruudun eli mentiin targetille ja lähetin suoraan ruutuun. Kun tämä sujui, vaihdettiin siihen, että jätin Lunan targetille ja lähetin sen ruuduun seisoessani siinä parin metrin päässä.

Jouduin kesken treenin mennä hetkeksi tekemään kaukoja, kun kaksi pikkulasta (arviolta ehkä 10v?) kulki aivan targetin takaa ohi ja niiden koirat sitten hyppi ja pomppi Lunan nähdessään. Eivät onneksi räksyttäneet, niin Lunakaan ei nostanut kierroksia vaan keskittyi treenaamaan nätisti.

Ohjattu noutaminen

Tämä on lähtenyt jo ihan hyvin alkuun. Otan aina ensin muutamia kertoja pelkkää merkille lähetystä. Paikka merkin kanssa on vähän niin ja näin, otollisinhan olisi jos Luna seisoisi suoraan merkin takana, mutta välillä se jää vinoon (mutta on kyllä merkin lähettyvillä eli pisteitähän tässä ei vinoudesta mene). Ihan hyvin Luna on lähtenyt hakemaan käskettyä kapulaa, vaikka olisi ollut helpompi kääntyä toiseen suuntaan.

Vasemman kapulan noudossa oli tällä kertaa treeneissä hieman ongelmia. Ensin haluttiin hakea se oikea kapula, mikä haettiin viimeksikin. Seuraavaksi siihen vasemman kapulan luokse tuli vieraita ihmisiä (kaksi lasta äitinsä kanssa), joten Luna sitten epäröi ja oli taas hakemassa sitä oikeanpuolista kapulaa. Hieman jouduin rohkaisemaan, että kyllä sen kapulan voi noutaa häiriöstä huolimatta.

Merkin kiertäminen, pysähtyminen ja ohjattu nouto esteen yli hypäten

Tämä on toinen liike, missä tällä hetkellä on riski nollautua. Otan alkuun pelkkää kiertoa, esteiden (tai nyt esteen) ollessa paikoillaan. Sitten lisätään kapulat. Molemmat tehdään ensin esteiden läheltä ja sitten esteiden takaa. Kun hinkataan pelkkää kiertoa, ei Luna jää yleensä este-kapula houkutuksiinsa. Mitä nyt välillä pitkä matka tötsälle saattaa häiritä.

Kun neiti kertaalleen saa ottaa kapulan mukaan ja hypätä, jää hän seuraavalla yrityksellä lähes 80% todennäköisyydellä kiinni.

Tunnistusnouto

Tämä on myös Lunalle vahva liike myös tässä luokassa. Tätä en tajunnut ottaa videolle, kun purin jo kameran pois tajutessani ettei oltu tätä tehty. Mutta tein tunnareita neljä kertaa, joka kerta kapulat eri muodossa ja hienosti oikea kapula tuli jokaisella kerralla. Yhdellä kerralla tosin napattiin ensimmäinen kapula vauhdissa suuhun ennen kuin meni haistelemaan muita, mutta vaihtoi kumminkin sen sitten oikeaan.

Kauko-ohjaus

Asennothan on jo voittajasta tutut eli sinällään niissä ei ole mitään uutta. Edelleen seiso-istu vaihdossa tulee helposti eteenpäin (tosin nyt treenatessa liikkui kyllä muutenkin eteenpäin). Tässä nyt edelleen on ehkä se isoin ongelma se, että jos liike on kokeessa viimeisenä saattaa meillä olla ongelmia siinä ensimmäisessä nousussa.

Paikallaolot

Paikkiksia on todella hankala treenata yksin, mutta pystyy ne sentään jotenkuten tekemään. Tein vähän lyhennettynä versiona, eli jätin Lunan istumaan ja menin itse puun taakse piiloon. Kumminkin niin, että näin hyvin ympärille ettei mistään hyppäisi ketään yllättäen kentälle. Luna nätisti istui minuutin, jonka jälkeen siirryin näkyville. Odottelin taas hetken, ennen kuin käskin neidin maahan. Tähän tarvittiin kaksi käskyä, kun neiti taisi ihmetellä että tosissaanko tässä mennään maate. Siinä sitten odoteltiin taas jonkin aikaa, kunnes kutsuin Lunan luokse.

Illalla sitten nautittiin kauratyynyhoidosta. Tyynystä tuli vain turhan lämmin joten piti laittaa
vielä lisäkangasta väliin.

Ensimmäiset vesijuoksutreenit

Perjantai-iltana tytöt pääsivät ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesijuoksua. Olimme varanneet ajan Petbrosille. Luna kun ei oikein arvosta tuota hallissa uimista (varsinkaan muiden koirien kanssa kun hän ei saa mennä omassa rauhassa uimaan ilman, että rampilla on joko menossa tai tulossa joku). Mielessäni ajattelin, että ei neiti tule arvostamaan vesijuoksuakaan kun tajuaa joutuvansa veteen, mutta todennäköisesti tämä puolituntia tulee hyödynnettyä paremmin kuin uintiin käytetty aika.

Päätimme Laran olevan ensimmäisenä vuorossa, koska ensinnäkin sillä varmasti olisi kierrokset korkealla (kun ajattelee pääsevänsä uimaan) ja toisekseen, Luna saisi vähän katsella ja totutella juoksulaitteeseen siinä odotellessa.

Pikkuneiti hieman jännitti, mutta lähti kävelemään kun matto lähti liikkeelle jalkojen alla. Pari pientä paniikkireaktiota kyllä siinä juostessa tuli, kun Lara lopetti kävelemisen ja matto vei sen tietysti sitten juoksulaitteen takaseinään kiinni.

Pikkuneitiä siinä kävelytettiin, ravuutettiin ja kävelytettiin ylämäkeen. Lunaa kiinnosti hirveästi juoksulaite ja se pyörikin laitetta ympäri Laran ollessa siellä. Tai tarkalleen, sitä taisi kiinnostaa herkut joita Lara sai laitteessa ollessaan ja yritti keksiä miten hän saisi niitä herkkuja.  Parin kymmenen minuutin jälkeen alkoi nähdä jo selkeää väsymistä, kun Laran vauhti hidastui ja se alkoi hiljalleen lipua kohti takaseinää. Kun matto pysäytettiin, tuli pikkuneidille jokin kummallinen loppupaniikki ja se yritti vähän joka reunalta pois. Laran rauhoittuessa ja veden laskettua tarpeeksi, se lopulta pääsi ulos.

Mitä siellä tapahtuu...?

Sitten oli Lunan vuoro. Neiti oli alkuun oikein innoissaan menossa, mutta matka tyssäsi tietysti siihen juoksumaton suulle, kun Luna tajusi joutuvansa veteen. Eikä se vesi varmaan siinä ollut se isoin ongelma, vaan että hän joutui laskeutumaan parikymmentä senttiä alaspäin.

Puoliksi pakottaen Luna joutui sitten altaaseen. Kun ohjaaja kuuli Lunan polvista, se totesi että näin ensimmäiselle kerralle nostetaan neidille veden tasoa hieman korkeammaksi (jolloin paino polville on vähäisempi). Hän myös kyseli, että oireileeko polvet jotenkin, johon totesin että ei kummoisemmin, ainoastaan hitaassa laukassa Lunan askellus on hieman hassu, mutta ravissa tai täysiä juostessa ei ole ongelmaa. Ohjaaja siinä kyseli vielä että miten hassusti, johon sitten todettiin että Luna vähän niin kuin pompauttaa takajalkoja yhtä aikaa tasajalkapupuloikka tyylillä, jolloin hän totesi että todennäköisesti takaosan lihaksisto on hieman heikommassa kunnossa mistä pompautus johtuu.

Lunalla treeni aloitettiin rauhallisella kävelyllä, ja hetken päästä siirryttiin ylämäkikävelyyn. Palkkailin Lunaa melko tiuhaan ja alkuun tuli hieman ongelmia siinä, että herkun saadessaan neiti lopetti kävelyn ja jäi mussuttamaan namia, minkä takia sitten valui uhkaavasti kohti takaseinää. Pidin hihnan kumminkin sellaisella pituudella, että se nykäisi Lunan takaisin liikkeelle reilusti ennen seinään osumista. Muutaman nykäisyn jälkeen Luna tajusi pysyä liikkeellä vaikka namia tulikin.

Luna käveli koko ajan melkein sivuseinässä kiinni (ja vilkuili siinä samalla Laraa joka käveli ohi koko ajan), yritin herkuilla saada neidin keskemmälle, mutta heti herkun saatuaan se pelasi takaisin reunalle.

Hetken kävelyn jälkeen ohjaaja totesi, että Luna liikkuu muuten hyvin, mutta hieman sen takapää heittelehtii tasaisesti kävellessä, mikä viittaisi tosissaan hieman heikompaan lihaskuntoon takana. Eli Luna kompensoi pitäen painoaan enemmän edessä, jolloin se takapää liikkuu helpommin veden voimasta. Ohjaaja totesi, ettei se mitenkään pahasti mene vinoon, mutta sillein selvästi kumminkin.

Lunaa ei kertaakaan ravuutettu, ohjaaja totesi että ei ainakaan näin ensimmäisellä kerralla ja neidille on paljon parempi tuo ylämäkeen kävely polvia ajatellen. Ylämäessä Luna käveli suoraan, ohjaaja sanoi sen johtuvan siitä, että mäki pakottaa sen käyttämään niitä takajalkoja kunnolla. Joten vuorottelimme sitten mäessä ja tasaisella kävelyä. Ohjaaja suositteli muutenkin, että ylämäkitreenit olisi Lunalle hyviä ihan kävellenkin, joten pitää varmaan yrittää suunnitella lenkit niin, että tulee noita mäkiä vastaan. Tai vaikka sitten kävelee samaa mäkeä edestakaisin.

Sen parikymmentä minuuttia Lunakin jaksoi reippaasti kävellä, jonka jälkeen alkoi väsyä. Toisin kuin Laralla, Lunan vauhti ei hidastunut väsyessä (no vauhti ei mikään huippunopea ollut muutenkaan), mutta neiti alkoi peitsaamaan.

Luna veti muuten tyynen rauhallisesti ja hienosti jaksaen koko treenin. Ohjaaja totesi, että molemmat oli todella rauhallisia juoksijoita siihen nähden että ensimmäistä kertaa hommaa tekivät. 

Pohdittiin, että jos vain onnistuu, niin ostamme tälle talvelle vesijuoksuun sarjakortin. Esimerkiksi niin että 10 kerran kortti, joista 5 kertaa on systerillä ja Laralla ja 5 kertaa minulla ja Lunalla. Jos kortin jakaminen ei onnistu saman katon alla asuvien koirien kesken, niin pitää miettiä miten on kannattavinta tehdä.

Kotona sitten kainaloisena.

Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.

Riitta Korrin koulutuksessa

Tänään oli meidän ensimmäinen tunti Riitta Korrin silmien alla. Onneksemme osui erittäin hieno päivä, aurinkoinen ja lämpöä hieman reilu kymmenen astetta. Treenit pidettiin pohjois-Paippisissa pienellä nurmettuneella hiekkakentällä.

Koska olin itse ensimmäistä kertaa Riitan opeissa, kävimme ensin hieman läpi meidän tilannetta. Totesin, että päätin siirtyä kesällä voittajasta evl-luokkaan tässä kesällä ja koska jäimme ilman kurssipaikkaa omasta seurasta, niin halusin jonkun katsovan että teemme jotain oikein.

Totesin meidän isoimmat treenikohteet olevan kiertohyppynouto, tyhjäänlähetys sekä ohjattu nouto. Plus palkkauksen kanssa on ongelmia. Sanoin ottaneeni käyttöön superpalkan kokeen päätteeksi, mikä sitten loi meille ongelman, että Luna mieluummin menisi palkan luo kuin tekisi minun kanssa hommia. Riitta siinä kysyi että onko minulla jokaisessa treenissä ympäri kenttää erilaisia namikippoja ja leluja, johon sanoin että ei. Yleensä jos vien namikippoja kentälle, niin olen päättänyt tehdä erikseen häiriötreeniä. Ja Luna erottaa todella hyvin milloin tehdään häiriötreeniä ja milloin on kisatilanne päällä. Riitta suositteli, että minun kannattaa treenatessa pitää melkein joka kerta jotain namihäiriötä mukana, koska se voi myös hiljalleen opettaa Lunaa oikeasti päästämään irti niistä.

Koska Riitalla ei ollut tietoa meidän tasosta, aloitimme näyttämällä liikkeitä. Otettiin ensin ohjattu nouto. Kävin näyttämässä merkin ennen lähetystä ja Luna löysi tiensä sille ihan hyvin. Ainut että normaalisti neiti tekee merkin kierron kaltaisesti, eli kaartaen vasemmalta. Tällä kertaa sille merkille ajauduttiin oikealta puolelta, eli hieman oli hakusessa että mitä tässä tehtiinkään, mutta oikealla suoritusalueella oltiin silti. Stopatessa Luna oli  vähän hassusti vinossa.

Hieman yllättäen meidän vaalean siniset kapulat katosi maastoon kunnolla. Minunkin oli hankala nähdä niitä vaikka tiesin missä ne oli. Lähetin neidin noutamaan vasenta kapulaa. Luna lähti oikeaan suuntaan, mutta joutui etsimään hetken että löysi kapulan. Lopulta se löytyi kumminkin ilman ylimääräisiä apuja ja se tuotiin vauhdilla takaisin.

Riitta totesi, että vaikka nyt ei ollut ihan täyden kympin suoritus, niin tästä näki että neiti kyllä osaa liikkeen ja tietää mitä tekee, kun se kääntyi oikeaan suuntaan vaikka ei nähnyt koko kapulaa.

Kun ei muuta videota ole, niin tässä meidän hieman aikaisemmista treeneistä video ohjatusta.

Seuraavana otettiin kiertonoutoa. Riitta kyseli että onko mulla usein kaikki vempeleet treenatessa mukana, johon totesin että itseasiassa ei. Usein tehdään vaan kiertoa kapuloiden kanssa, kun en tällä hetkellä omaa kahta estettä. Tällä kertaa treenasimme myös ilman esteitä. Totesin tässä olevan kaksikin ongelmaa; ensimmäisenä tietenkin se että Luna tykkää kapuloista, toisena neidin huonohko irtoaminen, mikä saa sen valitsemaan ennemmin kapulat tai esteet kuin kiertotötsän.

Otimme liikkeen koemaisena, niin että Riitta laittoi kapulat paikoilleen ja tötsä oli kaukana niiden takana. Pyysin Lunaa bongaamaan tötsän ja lähetin sen eteenpäin. Pieni vilkaisu tehtiin kapuoloihin, mutta neiti kumminkin juoksi koko matkan kierrolle asti.

Tämä tehtiin myös toistamiseen, jolloin vilkaistiin molempia kapuloita, mutta silti juostiin kierrolle. Riitta siinä naureskeli, että mikä se meidän ongelma tässä nyt olikaan.

Otimme vielä yhden kierron, tällä kertaa niin että käskin Lunan kierron jälkeen maahan. No, neiti eteni aika monta metriä, mutta meni kumminkin maahan ilman toista käskyä. Siitä sitten noudettiin vasen kapula. Tässä tein itse virheen, sanoin käskysanana “vasen”, vaikka sen piti olla “ota.” Onneksi Luna seurasi ennemmin käsimerkkiä ja haki sen kapulan kumminkin.

Riitta kiinnitti huomiota siihen, että Lunan vauhti kiertoa kohti mennessä oli hitaampi kuin takaisin tullessa. Neiti kyllä laukkaa kierrolle, mutta sen vauhti vaan on rauhallisempi siinä vaiheessa.

Tähän saatiin kaksikin vinkkiä. Yksi oli, että jätetään koira lähtöpaikalle taakse ja itse ollaan  lähempänä kiertotötsää. Sitten ohjaaja kiertää tötsän hieman innostaen koiraa (joka siis edelleen pysyy paikoillaan) ja jää muutaman metrin päähän tötsästä rintamasuunta tötsää kohti ja lähettää koiran kiertoon. Tästä on hieno paint-piirros. Tämä toimi Lunalla oikein hyvin. Jätin neidin taaemmas ja lähdin itse kiertämään merkkiä ja jäin siihen lyhyen matkan päähän selkä Lunaa kohti. Sitten käsin neidin kiertoon. Sillä samalla hetkellä kun sanoin käskyn, tajusin että mitä jos se neiti tuleekin suoraan sivulle. Hieman yllätti että ei tullut, pientä hidastusta oli minun kohdalla mitä sivusilmällä näin, mutta Luna kyllä kiersi tötsän ennen sivulle tuloa. Riitta totesi, että se kyllä joutui oikeasti miettimään siinä että mitä hänen käskettiinkään tehdä. Mutta se vauhti, jolla mentiin kiertoon oli jo paljon parempi.

Toinen vaihtoehto, mikä tukisi myös palkkahäiriötreeniä, olisi laittaa palkkakipot merkin eteen. Kipot toimisivat myös “ohjureina” ja niillä pystyisi muuttamaan kiertokulmaa jos sellaiseen olisi tarvetta, mutta Luna kuulemma kiertää todella nätisti. Tässä on häiriötreenin lisäksi takapalkkavaihtoehto, eli kun koira on kiertänyt sekä tötsän että herkkukipot, voi tehdä pysäytysliikkeen ja vapauttaa herkkukippotakapalkalle. Tässä tietysti Lunaa ajatellen voi tulla hankalaksi, kun se kerran pääsee takapalkalle, niin sen palkan ohi ei varmaan ihan helposti juosta toista kertaa...

Kolmantena sitten katsottiin tyhjäänlähetystä. Totesin, että tämän Luna on ehkä hiljalleen lähtenyt ymmärtämään, mutta siinä on meillä tullut pieni kaarros aina eteenmenossa. Vein targetin paikoilleen ja menin Lunan kanssa lähtöpaikalle. En tiedä vaikuttiko vieras paikka, vai se että targettia ei nähnyt yhtään, mutta lähettäessäni neidin, tämä lähti vinoon oikealle. Kutsuin Lunan takaisin, kävin erikseen näyttämässä targetin. Tämän jälkeen neiti teki enemmän meidän tasoisen suorituksen. Mukaan tuli jopa meidän pieni kaarros, josta sanoin treenin alussa.

Totesin siinä ennen treeniä jo, että en tiedä onko se kaarros sellainen että siihen kannattaisi puuttua. Koska oikeasti jos ajatellaan että minulla on halkaisijaltaan 2 metrin ympyrä ja pieni koira joka kaartaa parikymmentä senttiä, niin se aika isolla todennäköisyydellä on edelleen siellä ympyrän sisällä. Riitta totesi suorituksen jälkeen, että hän on samaa mieltä, että noin pieneen kaarrokseen hän ei Lunalla lähtisi puuttumaan. Varsinkin kun targetti oli jälleen arviolta siellä 15 metrissä, niin neiti juoksi kyllä ensimmäiset 10 metriä suoraan ja aivan parilla viimeisellä metrillä kaarsi. Joten se ei todennäköisesti sitä kaartoa tule tekemään.

Tässä taas video aikaisemmista treeneistä. Tarkkasilmäinen voi nähdä maassa piirretyn ympyrän (keskellä tummempi läntti) ja ympyrän takana oleva toinen läntti on targetti.

Yritin ottaa liikkeen loppuun, mutta hyvin näki ettei ole taas hetkeen otettu ruutua tähän yhdistettynä. Viimeksi kun treenasin näitä yhdessä, alkoi neiti nopeasti ennakoimaan ja juoksi kohti targettia ja tehden oman kaarroksen ja jatkaen suoraan kohti ruutua. Joten päätin keskittyä ensin tähän pelkkään tyhjään lähetykseen.

Nyt kun yritin lähettää neitiä ruutuun, oli tämä aivan pihalla mitä piti tehdä. Joten yritin ottaa ruudun voi-tyylillä, mutta neiti bongaili vaihteeksi kaikkea muuta kuin sen ruudun. Kiertotötsä, systeri, kentänreunalla oleva merkkitötsä oli helpommin bongattavia kuin suoraan edessä oleva ruutu. Joten kävin näyttämässä ruudun paikan, jonka jälkeen lähetin Lunan sinne. Vauhti oli hyvä aivan ruudun etureunalle (tosin näytti alkuun, että nyt mennään kyllä sivusta sisään), mutta siinä etureunalla sitten kuono valui maahan. Vauhti tyssäsi, mutta neiti jatkoi kumminkin ruutuun asti ja käskyttäessäni maahan, oli siinä muutaman sekunnin viive.

Riitta totesi, että tässä hän lähtisi jo hiljalleen kokoamaan liikettä yhdeksi. Eli siis yhdistäisi ruutuun menon tyhjään lähetykseen. Sanoinkin, että alkuun olin näin tehnytkin, mutta ennakoinnin alkaessa, jätin sitten ruudun pois. Mutta nyt varmaan pitää taas alkaa ottaa sitä ruutuakin hiljalleen mukaan.

Loppuun Riitta halusi nähdä vielä meidän häiriötreenin. Joten otimme merkinkierron niin, että laitoin pari metriä merkin eteen kippoon lihapullan. Sanoin Lunalle kerran “jätä” -käskyn ja menimme lähtöpaikalle. Otimme nyt hieman lyhyemmältä matkalta (ihan sen takia että jos Luna päättääkin syödä pullan, pystyn paremmin puuttumaan siihen). Lähetin neidin kiertoon. Luna vilkaisi lihapullaa, mutta juoksi kumminkin ohi kiertoon. Vauhti yltyi kierron jälkeen ja suunta vaihtui kohti namia, jolloin jouduin asiasta huomauttamaan. Neiti vaihtoi suunnan kohti minua ja sai tästä kunnon kehut.

Otimme liikkeen uudelleen ja tällä kertaa pullan ohi juostiin kumpaankin suuntaan, tosin edelleen vilkuillen.

Riitta totesi, että Luna tosissaan selvästi tietää mitä tässä tehdään ja tekee työt vaikka nami houkuttaakin. Mutta lihapullan vilkuili kertoo, ettei se kumminkaan aivan täysin pysty päästämään siitä irti, minkä takia häiriötreeniä olisi hyvä tehdä vaan lisää.

Otimme kierron vielä kolmannen kerran, mutta tällä kertaa niin että stoppasin neidin lihapullan jälkeen ja vapautin sitten syömään sen takapalkkana.

Siihen loppui meidän puolintuntinen. Riitta totesi että Luna on todella hyvässä vaiheessa, meidän vaan pitää nyt tehdä niitä kokonaisuuksia enemmän ja sitä häiriötreeniä. Eihän me nyt ihan hetkeen olla EVL:lää korkkaamassa, mutta sain ainakin itse kuvan, että oikeaan suuntaan ollaan menossa.

Systeri oli Laran kanssa toisen puolituntisen.

Laran luonnetesti

Systeri lähti Laran kanssa Suomen bordercolliet ja kelpiet ry:n järjestämään luonnetestiin viime sunnuntaina. Minä en saanut lähteä mukaan, koska pikkuneiti on vähän sitä tyyppiä että jos se paineistuu riittävästi, se mieluummin lähtee sitten muiden tuttujen luokse. Joten tämä postaus on tehty videon ja systerin kommenttien perusteella.

Luoksepäästävyys 

No, Larahan on kaikkien kaveri. Tätä ei ollut videolla, mutta voisin olettaa että se on istuutunut testaajien eteen rapsutettavaksi.

Taisteluhalu 

Lara lähti innolla leikkimään testaajan kanssa heti alkuun. Pikkuneidillä vaan välillä on tapana antaa pusuja kesken leikkien ja niin se oli antamassa tälle testaajallekin, joka tietysti säikähti naamaa kohti hypähtävää koiraa ja huitaisi Laraa. Tätä huitaisua taas pikkuneiti hätkähti eikä enää oikein innostunut leikkimään uudelleen. Kyllä se kävi varovaisesti ottamassa lelusta kiinni, mutta päästi sitten melkein heti irti. Lelua vaihdettiin pariin otteeseen, mutta varominen säilyi.

Pulkka 

Pulkkatestissä Lara alkaa haukkumaan lähestyvälle kelkalle ja yrittää juosta taaksepäin (hihna tosin estää). Pysyy hihnan mitan päässä pulkasta, jopa silloin kun systeri lähtee kävelemään pulkkaa ympäri. Lopulta menee varovaisesti muutaman kerran nuuskimaan. Hetken päästä kävelee pulkan ohi vilkaisemattakaan sitä.

Hyökkäys 

Hyökkäystilanteessa systerin kanssa Lara alkaa haukkumaan hyökkääjälle heti, mutta hyökkääjän tullessa lähemmäs, pikkuneiti väistää. Hyökkääjän ottaessa hupun pois, Lara menee silitettäväksi. Ai että minä naureskelen noille hyökkääjille kun niitä katsoo videolta, tulee mieleen jotkut 15 vuotta vanhat pleikkapelit, jossa “hyökkääjät” kulkivat juuri samalla tavalla. :’D

Haalari ja tynnyri 

Haalaria Lara säikähtää, mutta ei mene kumminkaan paniikkiin. Rymisevää tynnyriä lähtee myös karkuun, mutta tynnyrin pysähtyessä ei enää siitä välitä. Tässä vaiheessa kyllä jo näkee pientä paineistumista.

Pimeä huone 

Pimeässä huoneessa Lara ei kuulemma oikein ollut tiennyt, että mitä etsiä. Se kulki huoneessa ja muutaman kerran aivan systerin ohi, noteeraamatta tätä mitenkään. Kuulemma oli mennyt tuomarien luo istumaan. Systeri oli tuomarin pyynnöstä yskäissyt pari kertaa, ensimmäisellä kerralla Lara luuli tuomarin yskäisseen ja meni sitä katsomaan, toisella kerralla oli etsinyt sitten taas hieman mutta ei löytänyt. Toinen tuomareista oli sitten näyttänyt hieman taskulampulla valoa systerin suuntaan, jolloin pikkuneiti löysi tiensä oikeaan paikkaan. Ainut, että Lara ei näyttänyt minkäänlaista merkkiä, että se olisi oikeasti löytänyt systerin vaikka koski tämän jalkoihin.

Hyökkäys vol 2 

Seuraavassa vaiheessa kun Lara jäi yksin hyökkäävää tuomaria vastaan, ei pikkuneidillä ollut minkäänlaista puolustushalua. Se istui paikoillaan (voin kuvitella että korvat alhaalla, hännänpää varovaisesti vipattaen ja huuliaan lipoen) aivan hiljaa yrittäen näyttää mahdollisimman pieneltä. Pariin kertaan paikkaa hieman vaihdettiin, mutta silti istui mahdollisimman pienenä. Kun tuomari lopetti hyökkäyksen, sitä tervehdittiin varovaisesti.

Laukaukset 

Viimeisenä oli laukaukset. Lara oli tässä vaiheessa jo selvästi sitä mieltä että homma saisi jo loppua. Ensimmäiseen laukaukseen hieman käännettiin päätä, toista ei sitten enää edes huomattu.

Toimintakyky:+1b Kohtuullisen pieni
Terävyys: +1b Koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä
Puolustushalu: +1 pieni
Taisteluhalu: +2b kohtuullisen pieni
Hermorakenne: +1b Hermostunein pyrkimyksin
Temperamentti: +1 Erittäin vilkas
Kovuus: +1 Hieman pehmeä
Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävyys, avoin
Laukauspelottomuus: +++ Laukausvarma
= 140+++p 

Eli hyväksytty tulos ja koska näyttelyistä on sertit kasassa, Larasta tuli Suomen muotovalio.

Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.

Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.

Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.

Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.

Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D