Loman loppu - valokuvapostaus

Loma on nyt ohi. 2 viikkoa vietimme Inkoon saaristossa vaunuillen, minkä takia en ole blogiakaan päivitellyt. Ensimmäisellä viikolla meillä oli Lunan lisäksi Lola mukana, mutta vanhempi neiti lähti viikon päätteeksi kotosalle lomailemaan. Jäin nimittäin muutamana päivänä yksin, systerin opiskelujen alkaessa ja koin helpommaksi olla vain Lunan kanssa. Lola kun ei olisi halunnut tehdä mitään muuta kuin nukkua, eli lenkillä sitä sai kirjaimellisesti vetää perässä. Se myöskin söi vaihteeksi todella huonosti, minkä takia sitten monena aamuna oksensi tyhjää vatsaansa.

Mutta hirveästi mitään erikoisuuksia ei lomalla tullut tehtyä. Päivät koostui aikalailla lyhyestä aamulenkistä, sekä pidemmistä aamupäivä- ja iltapäivälenkeistä sekä uimisesta. Luna sai juosta aikalailla vapaasti (liina oli neidissä kiinni, jos se olisi sattunut yrittää peurojen perään lähtöä. Liinasta olisi silloin kerennyt ottamaan kiinni.) ja täytyy sanoa että todella hyvin meni lenkit. Luna tuli kutsusta viereen kävelemään, jos autoja ajoi ohi, mutta viikolla oli niin vähän porukkaa, eikä paikallaolijat pahemmin autolla liikkuneet. 

Laitan tässä kuvia lomalta ja selitän samalla kuvateksteissä jos on jotain erikoista tarinaa siitä kerrottavana. :)

Märkä koira. Vaunulla oli vaunuilijoiden sekä saaren ravintolan työntekijöiden välinen jalkapallo-ottelu. Ennen matsin alkua vaan satoi hieman vettä. 

Märkä koira vol.2 

Lola ja Mesi. Nämä tytöt pärjäävät keskenään Lolan alistuvuuden takia, mutta Luna ja Mesi alottaisi tappelut.

Viikolla oli niin vähän porukkaa, että peurat ja kauriit uskaltautuivat alueelle.

Mettekin nautta lomasta, varsinkin kun ateriaksi oli oman puskan tomaatteja.

Lähdimme mustikkaan. Luna juoksi edestakaisin minun ja kalliolla istuvan systerin välillä. Lola oli myös alkuun pusikossa, mutta vanhempi neiti totesi nopeasti systerin olevan paljon paremmassa paikassa. Lunas tosin taisi olla enemmän haittaa kun hyötyä, kun neiti popsi niitä mustikoita juuri siitä pusikosta mistä minä yritin marjoja kerätä. :D Positiivisena asiana neiti myös putsasi pusikot hämähäkinseitestä, minkä takia marjoja oli paljon mukavampi noukkia.

Ei me ihan tyhjinkäsin sieltä mustikasta tultu - tosin osa näistä joutui heti piirakkaan.

Grillikatoksessa oli nälkäisiä pääskynpoikasia. Eikä emolintua haitannut ollenkaan grillillä olevat ihmiset ja koirat, siinä ne lenteli meidän päitten yli ja välillä välistä tuomaan poikasille ruokaa. 

Luna oppi hyppäämään veteen.

Laiturilla

Vauhdilla luokse

Meidän piti käydä normaalilla lenkillä, mutta siirryimme mustikoiden perässä metsään. Hetken kävelyn jälkeen tajusimme olevamme eksyksissä, joten seikkailimme 2,5 tuntia kallioita ylös ja alas, soilla ja hakkuualueilla, kunnes pääsimme takaisin tielle. Tosin ihan eri puolelle saarta kuin tarkoitus oli.

Olisi pitänyt tajuta laittaa kurapuku Lunalle päälle, sen karvathan keräsi kaikki risut matkalta ja vaunulle päästyämme menikin seuraava tunti oksia poistellessa.

Luna oli ihan innoissaan pitkästä metsälenkistä, varsinkin kun alue on täynnä peuroja ja hirviä (näimme kaksi sarvipäistä peuraa sekä yhden nuoren hirven seikkaillessamme.)

Ihan tyhjin käsin ei metsäseikkailu päättynyt.

Illalla tuli sammakot esiin. Luna tykkäsi seurata näitä otuksia. Aina kun neiti
tökkäsi sammakkoa kuonolla persuuseen niin sammakko hyppäsi eteenpäin. Ei se onneksi syödä
näitä yrittänyt, varmaan yhdisti hyppijän meidän kilppariin johon ei saa sen enempää koskea.

Käytiin vaununaapurilla kahvilla. Luna on suht hyvin sisäistänyt idean, että
ovesta ei mennä ilman lupaa ulos.

Kauppareissulla, Luna halusi nuuskia avoimen ikkunan tuomia hajuja.

Lunan juoksut alkoivat heti loman toisena päivän, joten neiti on ollut vaippapöksynä. Ja neiti nukkui todella sikeästi heti kun vunuun illalla grilliltä tulimme.

Luna sai uida todella paljon, tuulinen sää oli puhaltanut levät pois.

Saarella nähtiin kuinka lokki ja merikotka ottivat yhteen. Kiistan lopputuloksena kotka joutui siirtymään kauemmaksi.

Veneilyä.

Outo toukka tuli tontille

Sehän voi olla vaikka koiransyöjätoukka

Välillä piti ottaa rennosti

Lossissa matkalla Karjaalle

Luna eikä minä pahemmin puhuta ruotsiä mitä Karjaalla pääasiassa
puhutaan, mutta sen verran ymmärrettiin että muutamakin ohikulkija ihasteli "nättiä koiraa"

Rankan päivän päätteeksi piti ottaa rennosti.

Match Show Helsinki 2.8.2016

Maanantai-iltana systeri kysäisi päästäisikö me lähtemään tiistaina Helsingissä järjestettävään mätsäriin. Olin itsekin katsellut kyseistä tapahtumaa, mutta ajattelin että emme sinne pääse kun systeri on ollut töissä kuuteen ja tuolla kehät alkoivat kuudelta. Hän sitten tosin ilmoittikin että voi lähteä töistä jo neljältä. Minähän olin töissä viiteen, joten hieman siinä oli kiireinen aikataulu jotta kerkesimme kuudeksi Helsinkiin. Olin nimittäin sopinut käyväni Järvenpään eläinlääkäriasema Jät-Vetissä vaihtamassa 50 tunnistusnoudon kapulaa töiden jälkeen ja sitten meille oli tulossa trimmipöydän ostaja kuudelta. Jälkimmäisen kanssa tosin sain sovittua, että me vietäisiin pöytä heille mätsärin jälkeen.

Noutokapuloiden vaihdon jälkeen ajoin suoraan kotiin, missä vaihdoin vaatteet ja nappasin Lunan ja systerin mukaan, minkä jälkeen lähdimme kiireellä kohti Helsinkiä. E. ja Vanilla olivat jo paikanpäällä ja valmiina ilmoittamaan meidät, jos jäisimme ruuhkaan tai muuten myöhästyisimme. Match Show oli HSKP:n seura- ja kääpiökoirajaoston järjestämä ja se pidettiin Rastilan leirintaälueella. Kerkesimme kumminkin ihan hyvin, vaikka olimme perillä varmaan muutaman minuutin kuuden jälkeen.  Siinä leirintäalueen läpi kävellessämme totesimme systerin kanssa että onneksi meidän alue Inkoossa ei ole samanlainen. Olihan siellä suht siistiä ja jokaisella vaunulla oli omat määritellyt tilat ja pihat ja kunnon puska-aita vaunujen välissä. Mutta maisemana näkyi ympäröivät kerrostalot ja porukkaa oli todella paljon. Ei siis mitenkään rauhallinen paikka.

Löysimme E:n ja Vanillan ja kävimme ilmoittautumassa, jonka jälkeen levitimme leirimme isojen pentujen kehän viereen, koska Vanilla oli menossa kehään reilusti ennen meitä.

Luna teki hieman tuttavuutta naapurikoirien (toinen oli pentusamojedi ja toisen rotua en muista) kanssa yllättävän vähällä murinalla alkuun. Ei sitä iloista tervehtimistä tosin kauaa kestänyt, kun pilkoin herkkuja valmiiksi taskuun ja Luna tuli viereen istumaan. Myös naapuripentu nimittäin huomasi herkut ja tuli luokse, jolloin neiti ärähti kunnolla.

Luna kerkesi ärähtää parille muullekin koiralle siinä odotellessa, mutta ne olivat minusta enemmän näiden toisten koirien omistajien vika, kun Luna oli nätisti minun jaloissa ja nämä toiset koirat tulivat siinä iholle kiinni (eivät siis mitenkään aggressiivisesti vaan ihan haistelemaan, mutta silti). Vanilla oli kehässä numerolla 19 ja parina heillä oli käyttölinjainen saksanpaimenkoira. Vanilla meni oikein nätisti, mitä taas ei oikein voinut sanoa sakemannista, joka innostuksissaan ei meinannut seistä saati juosta pomppimatta. Joten ei tullut E:lle eikä meille yllätyksenä, että Vanilla sai punaisen nauhan.

Me olimme Lunan kanssa vasta vuorolla 42, joten odottamista riitti. Siinä ympäröiviä ihmisiä ja koiria seuratessa tuli todettua että cockerspanieleita oli todella paljon. Tämä tietenkin tiukensi meidän kilpailua. Kun kaikki isot pennut olivat käyneet kertaalleen kehässä, siirsimme leirimme pienten aikuisten kehän viereen. Systeri, E. ja Vanilla menivät vielä edellisen kehän lähettyville odottamaan punaisten kehän alkua, kun me jäimme Lunan kanssa odottamaan meidän vuoroamme. Siinä tosin kerkesi isojen pentujen molemmat värikehät loppua ja systeri ja E. palata leirille, emmekä olleet edelleenkään päässeet neidin kanssa kehään. Vanilla ei sijoittunut enää punaisten kehässä.

Vanilla

Lopulta tuli meidän vuoro ja menimme Lunan kanssa kehään. Vastassa meillä oli göötti, en hirveästi seurannut miten heillä meni, mutta E:n ottamassa videosta näin että meidän ympyrässä kulkeminen oli ainakin (minusta) nätimpää. Pöydällä Luna taas osoitti epämukavuutensa, mutta päätin tällä kertaa tyynesti namittaa neitiä koko ajan, joten se pysyi todella hyvin paikallaan. Saimme tästä kehästä punaisen nauhan. Meidän jälkeen ei sitten ollut kuin yksi koira, joten värikehät pääsivät alkamaan nopeasti.

Kaikki paitsi yksi cockeri oli punaisten kehässä (muistelen näitä oli siinä 5 kappaletta). En muista milloin viimeksi on ollut näin monta tämän rodun edustajaa samassa mätsärissä. :D Luna seisoi ihan nätisti, tosin välillä innostui liikaa ja hyppi, mutta sain sen nopeasti palautettua oikeaan asentoon. Mutta koska kisa oli kovaa, valitsi tuomari yhden muista cockereista jatkoon ja tiesin meidän kisan olevan siinä. Todella harvoin tuomari valitsee kaksi saman rodun edustajaa. Ja niinhän siinä kävi, tuomari valitsi kolme muuta vielä jatkoon, ja kaikki loput cockerit putosivat.

 Pakkasimme siinä sitten tavaramme kasaan, mutta siirryimme vain hieman sivummalle ja päästimme Lunan ja Vanillan hieman rallittamaan keskenään. Tytöt leikkivätkin nätisti (vaikka Lunan leikki nyt on kaikkea muuta kuin nätin näköistä), mutta hetken rallittelun jälkeen Vanilla taisi juosta liian kovaa Lunaa päin, josta punainen neiti veti herneen nenään ja leikkiärinä muuttui kunnon ärhentelyyn. Jouduin menemään väliin ja ärähdin Lunalle kiellon, sekä vihelsin varuilta kutsupilliin. Ärhentely loppuikin nopeasti ja neiti juoksi nätisti sivulle. Tämän jälkeen tyttöjä ei enää huvittanut rallitella, joten otimme koirat kiinni ja lähdimme pois. Kävimme heittämässä E:n ja Vanillan kotiinsa Viikkiin, josta matka jatkui Tikkurilaan trimmipöytää heittämään. Olimme kotona lopulta puoli kymmenen jälkeen. Tuli siinä päivälle mukavasti pituutta, kun olin töihin lähtenyt 8.15.

Vanillakin katsoo että "hui kauhea mikä ilme".

Hieman takaa-ajoa

Noi Lunan korvat :DD 

Lisää lintutreeniä

Maanantaina Luna pääsi taas lintutreeniin. Lähdimme Kodan ja Kodan omistajan kanssa autolla Tuusulan puolelle hieman vieraampaan metsään. Kodalle oli sulatettu useampi varis ja Luna puolestaan sai pienemmän kuovin.

Koda harjoitteli ensin hiekkatiellä muutaman kerran, jonka jälkeen pääsin Lunan kanssa yrittämään. Kuovi oli neidille jälleen ihan vieras tuttavuus, joten alkuun meillä meni aikaa, kun Lunan piti haistella lintu erittäin tarkkaan. Yritin sitten houkutella tyttöä ottamaan lintua suuhunsa, mutta se selvästi oli vastenmielinen ajatus Lunasta, kun neiti vain vilkaisi minua ja jatkoi kuovin haistelua. Hetken harjoittelun jälkeen emme olleet edenneet ollenkaan, jolloin Koda omistajineen siirtyi hieman syvemmälle metsään variksilla treenaamaan.

Minä siinä sitten yritin tehdä linnusta erittäin kiinnostavaa ja juoksin hiekkatietä pitkin edes takaisin lintu kourassa. Luna juoksi kyllä innoissaan vieressä, mutta ei yrittänyt tarttua kuoviin. Välillä kokeilin heittää lintua, jolloin neiti juoksi kyllä saaliin luokse, mutta ei edelleenkään yrittänyt ottaa suuhunsa sitä. Pikemminkin se tökkäsi sitä kuonollaan ja osoitti että tässähän tämä on. Jatkoin yllyttämistä, en tiedä kyllä edes kuinka kauan, ja jossain vaiheessa aloin jo pohtimaan että näinköhän tämä päivä menee tässä että Luna ei ota lintu edes suuhunsa.

Sitten jossain vaiheessa neidin päässä napsahti ja Luna nappasi linnusta tukevalla otteella ja toisen minulle niin kuin mitään ongelmaa ei olisi koskaan ollutkaan. Tästä neiti ansaitsi kunnon kehut ja palkan, jonka jälkeen pidimme pienen treenitauon. Annettiin ajatuksen hieman muhia Lunan päässä ja menimme katsomaan Kodan treeniä. Kodalla oli hakuruutu menossa, eli variksia oli piilotettu metikköön ja herran piti ne sieltä noutaa. Hyvin sekin jaksoi keskittyä vaikka olimme Lunan kanssa siinä vieressä. Linnutkin löytyivät yksitellen, vaikka kanto-ote ei aina ollut ihan oppien mukainen. 

Mutta silti Koda yritti parhaansa mukaan tuoda varikset takaisin, vaikkakin sitten joutui kantamaan päätä erittäin ylhäällä. Tuli sieltä sitten treenien lopulla jo oikeaoppisia kantamisiakin, vaikkakin herran keskittyminen alkoi sitten rakoilla.

Tää on vaan niin söpö kuva jotenkin. :D

Tein pari heittoa vielä Lunalle ja oikein nätisti kuovi haettiin ja palautettiin. Jos jostain voi nipottaa, niin siitä että neiti ei palauttanut lintua perusasennossa vaan jäi seisomaan kädenmitan päähän. Mutta minusta oli jo iso edistys se, että tyttö ylipäätään suostui ottamaan linnun suuhunsa.

Saimme pitää kuovin, joten pääsemme itsenäisestikin joskus harjoittelemaan linnun noutoa. Lintu oli Lunasta lopuksi sen verran kiva, että se piti kantaa kotiin asti. Edes pissalla ei meinannut käydä, ennen kuin otin kuovin itselleni. Nopean rakon tyhjennyksen jälkeen neidin piti saada lintu takaisin. 

"Mun aarre"

Hyvän mielen treenit

Lunalla on nyt näillä helteillä ollut märkä kylpytakki ulkoilessa ja kyllä huomaa eron
normaalisti näillä keleillä neidin kieli hipoo maata jo 10 minuutin kävelyn jälkeen.
Pyyhe päällä voidaan kävellä jopa 20 minuutia niin että läähätys tapahtuu vain suu auki
(eli kieli pysyy sisällä) :D

Tämä helle on jotain ihan kamalaa. Emme ole päässeet treenaamaan tavalliseen tapaan, kun ilma on kuuma jopa iltaisin. Olemme sen sijaan sitten yrittäneet opetella tunnistusnoutoa sisätiloissa. Alkuun koko liike tuntui aivan mahdottomalta, kun en meinannut saada Lunaa edes haistelemaan kapuloita. Neiti vaan tarjosi joko kapulan tökkäämistä kuonolla tai sen osoittamista maahanmenolla. Muutamana iltana yritin naksutella aina kun tyttö haisteli kapulaa, mutta heti naksahduksen kuultuaan se alkoi tarjota jälleen kapulan tökkäämistä. Kun siitä ei palkkaa herunutkaan, yritti Luna seuraavaksi tuoda kapulan minulle. Tätä en vielä tässä vaiheessa halunnut, joten piti keksiä jotain muuta.

Netistä löytää välillä ihan hyviäkin ohjeita. Jostain luin että nenänkäyttöä voi treenata esimerkiksi lenkkeillessä. Otin siis ohjeen mukaan kapulan mukaan lenkille ja heittelin sitä silloin tällöin pusikkoon, mistä Luna sen joutui etsimään OMA-käskyllä. Ulkona neiti käyttää nenäänsä heti ja lähti nuuskien kapulan perään. Tällä pystyy treenaamaan sekä sitä hajun etsimistä sekä tietysti haluttua ohjaajan hajua.

Näistä treeneistä huolimatta, kotona Luna ei niitä kapuloita edelleenkään haistellut. Jos käytin vain kahta kapulaa niin neiti sattumanvaraisesti toi toisen. Joten kokeilin käyttää useampaa kapulaa, jotta Luna joutui hieman miettimään minkä niistä toisi. No, sekään ei oikein onnistunut, kun tyttö nappasi suuhun ensimmäisen kapulan mikä eteen osui. Välillä se jopa vaihtoi kapulaa muutamaan otteeseen.Joten siirryin sitten toiseen keinoon. Vaihteeksi jostain luin, että jotkut pitävät kapuloita jonkinlaisen verkon alla, jotta koira ei saa kapulaa nostettua. Minä sitten otin käyttöön yhden kompostikehikon reunapalan.  Kapulat verkon alle ja uusi yritys. Luna alkuun ryntäsi ensimmäiselle kapulalle ja yritti nostaa sitä verkon läpi. Kun se ei onnistunut, siirtyi neiti seuraavalle kapulalle. Kun kapuloiden nostaminen ei onnistunutkaan, ei Luna varmaan keksinyt muuta kuin tutkia niitä kapuloita, jolloin alkuun palkkasin siitä kun se haisteli edes jotakin kapuloista. Vihdoin tyttö alkoi tajuta mitä pitää tehdä. Kun haistelu vakiintui, siirryin palkkaamaan vain oikean kapulan haistelemisesta.

Tein näitä treenejä siis aina iltaisin hetken aikaa, hiljalleen edeten. Seuraavassa vaiheessa halusin Lunan alkavan erottaa sen oikean kapulan sieltä muiden joukosta, ilman että minä naksautan sen kohdalla. En tiedä oliko haju jo painunut mieleen, mutta neiti aika nopeasti alkoi tarjota makuuta osoittamaan oikean kapulan. Tai sitten se yritti kaivaa sen kapulan pois verkosta. Teki se kumman tahansa, niin palkkasin tytön. Tehtävä sitten vaikeutui kapuloiden hiljalleen lisääntyessä.

Kun melkein jokainen yritys päättyi oikean kapulan ilmaisuun, aloin ottamaan verkkoa pois. Sen jälkeen mentiinkin takapakkia. Kun kapulat ”vapautuivat” alkoi taas ensimmäisen mahdollisen kapulan nostaminen. En palkannut tästä vaan siirsin väärän nostetun kapulan pois ja lähetin Lunan uudelleen kapuloille. Hiljalleen neiti alkoi käyttämään nenäänsä valitessaan kapulaa, kun mistä tahansa kapulasta ei sitä namia herunutkaan. Kun oikea kapula nousi, laitoin bileet pystyyn. Muutaman kerran se oikea kapula jäi viimeiseksi kapulaksi tarjolla. :D

Mutta voi noita pienen cockerin aivoja. Luna tajusi todella nopeasti, että kehut viittaavan oikeaan kapulaan, joten se alkoi seuraamaan minun reagointia. Neiti otti yhden kapuloista suuhun ja siirtyi katsomaan minua, jos kehua ei kuulunut, kapula tippui ja neiti lähti itse tutkimaan loppuja kapuloita. Eli se ymmärsi kyseessä olevan väärän kapulan, kun kehuja ei kuulunut. Annoin sen alkuun tehdäkin näin, koska sai sen siten haistelemaan kapuloita tarkemmin, mutta pian tajusin että jos minun reagoinnin seuraaminen jää tavaksi niin olemme tokokokeessa pulassa. Neitihän jäisi sinne kapuloiden keskelle ihmettelemään kun en reagoikaan mitenkään. Joten muutin tekemistä sen verran, että vaikka Luna nosti väärän kapulan, kutsuin sen silti tuomaan kapulan minulle.

Pientä etenemistä alkoi lopulta näkyä ja pystyin parhaimmillaan jopa pitämään kahdeksan kapulaa matolla samaa aikaa ja Luna tutki niitä hienosti haistellen ja 90% suorituksista toi oikean. Pientä ongelmaa meillä on edelleen siinä, että jos oikea kapula ei ole muutaman ensimmäisen tutkittavan joukossa, Luna saattaa nostaa väärän kapulan. Mutta se jatkaa silti muiden tutkimista ja oikean löydyttyä vaihtaa kapulan siihen. En tiedä miten saisin tämän tavan pois.

Tässä vaiheessa huomasin meillä seuraavan ongelman. Kun vaihdoin oman kapulan uuteen (vanha alkoi olla märkä kuolasta), ei Luna enää tunnistanutkaan sitä yhtä selvästi. Toisin sanoen, se on tainnut tunnistaa sen oikean kapulan oletettavasti oman sylkensä hajusta.  Tämä ajastus vahvistui, kun vaihdoin kaikki kapulat ja lähetin Lunan hakemaan. Se toi väärän, minkä palautin palkkaamatta takaisin kapulariviin. Kun lähetin neidin uudestaan, se toi suht varmasti tämän saman väärän kapulan.

Tiputin sitten kapulamäärän takaisin kolmeen kapulaan, jotta Lunalla ei ollut montaa mahdollisuutta epäonnistua. Ja joka kerta kun neiti tuo kapulan, oli se oikea tai väärä, vaihdan sen uuteen, koska pakostikin siihen kapulaan jää tuon kuolaa. Minun 50 kapulan pussi on huventunut hirveää vauhtia, mutta pakko kai se näin on tehdä, että Luna oppii liikkeen oikeasti kunnolla.

Kapulat turvassa verkon alla

Lauantaina päätin sitten lähteä myöhään illalla (=klo 22, menen normaalisti nukkumaan viimeistään klo 23 joten minulle se oli myöhään :D ) treenaamaan ulos kun lämpötila oli vihdoin laskenut alle 20-asteen.

Luna oli vaihteeksi ihanassa vireessä, seuruu oli hyvää ja kontaktikin pysyi vaihteeksi todella hyvin. Tai sitten Lunakin oppi jotain meidän edellisestä kokeesta ja totesi että se kontakti kannattaa pitää tai muuten hänen päällensä kävellään. Käännöksetkin sujuivat pääosin, ainoastaan oikealle käännyttäessä Luna ei aina pysynyt mukana ja irtaantui hieman kauemmaksi.

Kaukot oli just hyvät, napakat vaihdot. Seuruusta maahan olisi voinut olla hieman nopeampi, mutta mielestäni se oli samanlainen kuin edellisessä kokeessa, josta tuli 10, joten kelvatkoon vielä.  Noutokapulan pidossa ei ongelmaa. Noutokapulan noudossa Luna ryntää kapulalle hieman turhan kovaa, minkä takia kapulan nosto ei ole kovin elegantin näköinen, mutta vauhtia siinä kyllä riitti. Piti minun vielä paikkamakuukin ottaa, kuin hieman jäin miettimään miten edellinen koe oli siihen vaikuttanut, mutta näköjään turhaan huolehdin. Luna jäi hiljaa makaamaan ja hetken katselun jälkeen laski päänsä maahan.

Loppuun ajattelin sitten yrittää treenata sitä pahuksen hyppyä pois meidän luoksetulosta. Yritin ensin aloittaa niin sanotusti aivan alusta ja ohjasin Lunan kädellä luoksetulon jälkeen oikeaan perusasentoon. Mutta vaikka tein monta toistoa ja palkkasin varmuuden vuoksi vielä toisella kädellä, heti käden noustessa yli Lunan pään jatkoi neiti hyppimistä.

Sitten minulle tuli mieleen peruasentotreenit mitä teimme joskus tunnilla. Eli minä otan sivuaskeleen oikealle ja Lunan pitäisi oikeaoppisesti siirtää vain takamustaan siirtyessään takaisin peusasentoon. Lunahan alkuun hyppäsi tässäkin joka kerta, eli se otti semmoisen jännän loikan sivulle. Jätin yksinkertaisesti palkkaamatta siirtymisen, joissa Luna hiemankaan hyppäsi ja aika nopeasti neiti alkoi tarjota paljon nätimpää siirtymistä. Kun nämä sivusiirtymisen sujuivat, siirryin itse Lunan eteen. Siitä taas käsky sivulle. Lyhyellä matkalla Luna teki liikkeen todella hyvin, eikä pientäkään hyppyä tullut. Mutta annas olla kun välimatka kasvoi, samalla kasvoi Lunan vauhti ja neiti varmaan kokee hypyn helpoimmaksi tavaksi hidastaa vauhtia. Jatkoin sitten treenaamista lyhyellä etäisyydellä ja todella hiljakseen pidensin matkaa. Loppuun otin pari melkein täysimittaista luoksetuloa. Pari kertaa jouduin ottamaan liikkeen palkkaamatta uudestaan, kun Luna hyppäsi, vaikkakin hyppy oli jo paljon pienempi kuin aikaisemmin eikä neiti koskenut minuun ollenkaan. Kun saimme kaksi hienoa hypytöntä luoksetuloa, lopetimme hyvillä mielin treenin.

Yhdessä kohtaa istuessaan ja käskyä odottaessaan Luna teki pienen nytkähdyksen, mistä joku saattaisi ajatella huonoa (eli koira meinaa ennakoida ja lähteä ennen käskyä), mutta minä näin asian hieman päinvastoin. Ajatellen, että joskus vuosi sitten treenatessamme Lunan vire oli aika huono ja nyt tilanne oli se että se odotti oikein innoissaan, että milloin käsky tulee ja milloin se saa spurtata minun luokseni. Eli minusta se oli vain hienoa, että tyttö oli niin innokas oikeasti tekemään töitä minun kanssani. :) Varsinkin kun yleensä Luna noissa odotuskohdissa saattaa katsoa ihan jonnekin muualle välittämättä minusta sen enempää. Nyt se oli selvästi kuulolla.  Hyvä vire ei siis ole ollut vain kahdessa edellisessä kokeessa vaan se näyttää jatkuvan, joten minun tekisi niin mieli ilmoittaa tuo uuteen kokeeseen heti kuin vain mahdollista, mutta ne perhanan juoksut… alkaisivat jo.

Luna kukkaistyttönä