Lunahan voitti tuossa pari kuukautta takaperin uintilahjakortin
uuteen koirien hyvinvointikeskukseen PetBrosille Nurmijärvelle ja vihdoin
saimme aikaiseksi lähdettyä pulikoimaan. Uinti osui sinällään todella hyvään
saumaan, kun en ole sairaslomani takia pystynyt viemään Lunaa metsään
juoksemaan tai muutenkaan hirveästi treenaamaan. Neiti ei oikein ole ymmärtänyt
että miksi olen kotona, mutta emme oikein tee mitään. Uiminen oli siksi todella sopiva tapahtuma kun
Luna sai kuluttaa energiaa kunnolla ja minun ei oikeastaan tarvinnut kuin
seistä altaan reunalla ja heitellä lelua.
Kuten jo aikaisemmin postauksessa "mätsäriviikonloppu" mainitsin, niin
yrityksen on perustanut meidän tokotreenikaveri, bordercollie Luckyn omistaja.
Olisimme todennäköisesti käyneet PetBrosilla muutenkin tutustumassa, mutta onhan
se aina plussaa kun pääsee ilmaiseksi lahjakortin voimin. :)
PetBrosin sisätilat olivat ihanan avarat ja valoisat, ulkoa
löytyy pieni ulkoilutusalue, mihin koiran voi viedä tekemään tarpeensa. Heillä
on siis monenlaista palvelua tarjolla, yritän tässä käydä lyhyesti kaikki läpi.
Uima-altaita on kaksi, isompi kooltaan 10mx4m ja pienempi 5mx3,5m,
syvyys molemmissa noin 1,4 metriä. Molemmissa altaissa on myös
vastavirtauintimahdollisuus. Ensimmäistä kertaa uima-altaassa uivalle
suositeltiin uittajaa, tai jos haluaa vastavirtauintiin koiransa, niin uittaja
oli pakollinen
.
PetBrosilta löytyi uintia varten pelastusliivejä niitä tarvitseville,
sekä tarjolla oli myös erinäisiä leluja. Uinnin jälkeen ja sitä ennen koiralle
löytyi shampoota sekä kuivatteluun sai talolta pyyhkeen. Eli periaatteessa
mukaan ei tarvitse kuin koiran. Tai sitten on kuten minä; pakkasin kaiken
mahdollisen omista shampoista, hoitoaineista, leluista, pyyhkeistä ja
kylpytakeista alkaen mukaan. :D
Neljä pesukoppia
Pienempi allas
Heiltä löytyy myös vesijuoksuallas.
Tämä on sellainen mikä meidän pitää joskus käydä kokeilemassa Lunan kanssa.
Vesijuoksu vahvistaa lihaksia, avaa nivelten liikeratoja, kohentaa tasapainoa,
lievittää kipua sekä vahvistaa hengitystä ja verenkiertoa. Sitä käytetään sekä
harrastuskoirille lihastreeniin, mutta myös kroonisista tuki- ja
liikuntaelimistön vaivoista kärsiville tai leikkauksesta kuntoutumisessa
oleville koirille. PetBrosilla on
mahdollisuus myös vesijuoksualtaassa kuivaharjoitteluun, jos koira on turhan
pelokas oikeaa vesijuoksua kohtaan.
Joulukussa PetBrosilla aloitaa myös fysioterapeutti, jonka toimeen tietysti kuuluu ne normaalit kivun
hallinnat, koiran toimintakyvyn ja toiminnallisuuden ylläpitäminen, terveillä
koirille ennaltaehkäisy ja suorituskyvyn nostaminen. Menetelmiä oli useampia,
perinteiset hieronnat, laitehoidot, lämpötilahoidot, terapeuttiset harjoittelut
ja akupunktiot.
Koirahierojia
löytyy kaksi kappaletta, jotka ainakin tällä hetkellä ovat paikalla noin kerran
viikossa.
PetBrosille voi viedä koiransa myös pelkästään pesulle ja takkujenselvitykseen,
myöhemmin on mahdollisuus myös trimmaukseen
ja kynsienleikkuuseen.
Halutessaan saa käynnistä lisämaksusta valokuvia ja heillä
on tilat myös ihan studiokuvaukseen.
Yläkerrasta löytyy luentotila
noin 30-40 hengelle, jonka pystyy vuokraamaan.
Eli monenlaista palvelua löytyy. Ja hinnatkin on ainakin
uima-altaiden osalta hieman edullisemmat kuin missä me ollaan aikaisemmin
käyty. Sitten palataan takaisin meidän reissuun.
Luna "vieraan" pestävänä
Riisuimme vaatteita naulakkoon ja systeri ojensi Lunan
yhdelle uittajista hetkeksi. Kun saimme vaatekerrokset purettua käännyimme
ympäri ja todettiin, että neiti olikin kadonnut johonkin. Edessä olevasta
suihkukopista kuului ääntä, joten kurkkasin sinne ja siellähän Luna oli jo
vieraan ihmisen toimesta pestävänä. Hyvä etten alkanut nauraa, kun neiti oli
siellä silmät pyöreänä kuin ajatellen että miten tässä nyt näin kävi. Lunahan
ei välitä vieraista hirveästi eikä se välitä suihkustakaan, niin nyt se oli
sitten tilanteessa missä yhdistyi nämä kaksi asiaa. Sinällään ihan hyvää tekee Lunalle että
poistutaan neidin mukavuusalueelta, varsinkin kun ei tuo näyttänyt ottavan sen
enempää tuosta nokkiinsa.
Sitten pääsimme altaalle. Olin varannut Lunalle PetBrosin
kahdesta altaasta isomman altaan ihan sen takia että tuo saisi kunnolla uitua. Lunalle
emme uittajaa ottaneet, kun neiti on altaassa uinut aikaisemminkin ja
vierasepävarmuuden takia olisi voinut stressata uittajaa. Hieman neiti alkuun
vieroksui veteen menevää ramppia, mutta hetken rohkaisun jälkeen ei ollut enää
ongelmaa. Luna nouti lelua puolen tunnin aika moneen otteeseen ja välillä uitin
sitä allasta ympäri. Neiti jaksoi todella hyvin uida melkein koko ajan, mitä se
nyt välillä kävi spurttaamassa altaan reuna-alueella kunnes palasi takaisin
rampin luokse.
Lopetimme uinnin hieman ennen puolta, kun neiti kumminkin ui
yksikseen ja sai siinä ajassa uitua todella paljon. Systeri meni tällä kertaa
suihkukoppiin neidin kanssa ja minä menin odotellessa ottamaan kupin kahvia.
Pesun jälkeen Luna kuivattiin ja heitettiin kylpytakki selkään. Heillä olisi
ollut koirille föönikin kuivaukseen tarjolla, mutta en ole vielä tähänkään
mennessä onnistunut totuttamaan Lunaa fööniin, joten annetaan sen mieluummin
kuivata luonnollisesti. Odoteltiin siinä vielä hetki ja join kahvini loppuun,
ennen kuin vaihdettiin neidin kylpytakki back on trackin takkiin ja lähdettiin
ajelemaan kohti kotia.
Mutta me kyllä tykättiin ja oli hyvä kokemus ja mennään varmasti uudestaankin!
Vuoden viimeisellä toko-tunnilla meillä oli möllikoe. Sinällään
oli kiva nähdä missä vaiheessa avo-luokkaa me oikeasti mennään, vaikka
tiesinkin ettei me ihan vielä kisavalmiita olla ja se tuli möllissäkin
todettua. Hieman ongelmia itse möllikokeeseen tuotti minun sairaana olo.
Minulla oli kurkku ollut kipeä viime viikon tiistaista ja torstaina se alkoi
olla jo todella kipeä. Kolme yötä meni valvoessa kurkkukivun kanssa, kun ei
särkylääkkeet tai Bafucinit auttanut ollenkaan. Perjantaina lähti lämpö
nousemaan. Sunnuntaina piti sitten ottaa kunnon dropit ennen treenejä, kun
halusin kumminkin viimeiselle tokotunnille. Siinä sitten kokeessa yskin ja ääni
meinasi muutamaankin kertaan jäädä kurkkuun käskyjä sanoessani, joten
ihmettelen että Luna ymmärsi edes sen verran mitä se ymmärsi.
Aloitimme möllikokeen seuraamisella. Lunan seuruu oli minusta
ihan siedettävää, neiti kyllä jätätti pariin otteeseen, mutta aika hyvin palasi
oikealle paikalleen ilman lisäkäskyjä. Yhdessä täyskäännöksessä lattialla ollut
nami tosin vei neidin mukanaan ja jouduin kutsumaan sen uudestaan sivulle.
Peruutusta emme tehneet, enkä syytä tiedä. Taisi kouluttaja unohtaa että se
kuuluu jo avoimeen luokkaan.
Kouluttajan antama arvoselu; Ole itse ihan himpun rauhallisempi niin kokonaisuus näyttää harmonisemmalta. Ihana asenne kun häntä heiluu :) - 9
Oma mielipide: Taisi olla aika rento arvostelu, itse olisin antanut ehkä sen 7 meille kun videolta suoritusta katselin. :D
Jäävä seisominen. Neiti pysähtyi melko nopeaan ja pysyi paikallaan, kun siirryin sen
taakse ja sieltä vierelle. Olen sitä naureskellut että Luna heiluttaa häntää
siihen asti kunnes siirryn taakse, silloin heilutus loppuu. :D
Kouluttajan antama arvostelu: Tämä oli hieno - 10 Oma mielipide: Samaa mieltä
Luoksetulo oli hyvä. Luna jäi nätisti maahan ja tuli suht
kovalla vauhdilla luokse. Miinuksena lopun pomppu.
Kouluttajan antama arvoselu; Törmäsi hieman innoissaan, muuten tosi hieno - 9 Oma mielipide: Törmäys = pomppu, edelleenkin tämä on poiskitkennässä. Tämä on tosi hankala kyllä kitkeä pois, jos teen alkuun pari treeniä missä huomautan siitä hypystä, niin sen jälkeen Luna muistaa olla hyppäämättä luoksarissa. Sitten kun ollaan hetki tekemättä luoksareita, niin se hyppy palaa. Pitää nyt oikeasti ottaa ihan nollatoleranssi tämän hypyn kanssa, vaikka minusta minä en sitä ole hyväksynytkään hetkeen. Jäävä istuminenei sitten onnistunut vaan Luna jäi
seisomaan vaikka minulla oli siinä aika selvä kroppa-apu mukana. Seisominen on
neidistä se helpoin jääväliike, kun ei tarvitse kuin pysähtyä.
Kouluttajan antama arvoselu; Seisoi kyllä tosi hienosti. :) Vahvista asentojen käskyjä ja mieti miten ne sanot että ne erottuu varmasti aina toisistaan. - 0
Oma mielipide: Luna kyllä osaa ne erotella, mutta välillä vaan tulee näitä että se toistaa samaa mitä viimeksi tehtiin. Pitää ottaa pohdintaan, pitäisikö minun muuttaa tässä oleva istu-käsky joksikin muuksi.
Ruutu oli fiasko. Se oli liike mitä epäilin jo itsekin
alkuun, joten ei tullut yllätyksenä ettei se oikein onnistunut. Yritin hieman
innostaa Lunaa ja kyselin ”missä ruutu, missä ruutu”, ja neiti näyttikin
bongaavan kauempana olevat ruututötsät. Kun sain luvan sanoa käskyn, lähetin
Lunan ruutuun. Tyttö lähti ihan hyvin ja kerkesin jo ajattelemaan että liike
voikin onnista, kun sitten huomasin Lunan ottavan kohteeksi lähimmän
ruututötsän. Yritin käskeä neidin maahan heti kun sen tassut koski etunauhaan,
mutta Luna oli nopeampi ja se kerkesi kiertämään tötsän ja meni sitten maahan
juuri ruudun ulkopuolelle. Totesin vain että jaaha, ja käskystä palasin Lunan
viereen ja toisesta käskystä pyysin sen istumaan.
Kouluttajan antama arvoselu; Harmillisesti kiersi kulmamerkin. Vahvista kahden kartion välistä, keskeltä ruudun perälle -juoksua paljon. Pienen koiran on haastavampi hahmottaa ruutu kentällä kuin isomman koiran.
Oma mielipide: Samaa mieltä että tätä pitää treenata ja paljon. Tajusin viime viikon keskiviikkona treenatessani jo että Luna ei ymmärrä ruutua näköjään ollenkaan. Sain Fb:n tokoryhmästä vinkin että vaihda ruudun paikkaa joka kerta, ja näin kuin aloin tekemään niin neitihän oli ihan pihalla. Se vaan yksinkertaisesti oppi sen paikan missä oli viimeksi saanut namin ja juoksi siihen paikalle tajuamatta ruutua ympärillään.
Kapulannoudossa ensimmäistä kertaa varmaan ikinä, Luna lähti
kapulan perään luvatta. Se haki kapulan kyllä nätisti ja palautti sen
mielestäni hyvin. Kyllä siinä hieman ihmettelin, koska neiti yleensä odottaa
käskyä.
Kouluttajan antama arvoselu; Varasti, mutta kiva asenne ja vauhti! - 0
Oma mielipide: Minä en edelleenkään ymmärrä miten tuo tällä kertaa päätti lähteä suoraan perään. :D Tiedämpähän nyt näköjään vahvistaa sitä odotusta kun se kerran voi tuollaista tehdä.
Kaukokäskyt sujuivat siedettävästi. Tuplakäsky ensimmäiseen
maahanmenoon. Kouluttajalle ehkä pieni huomautus siinä, että hän seisoi vain
metrin Lunan takasivulla ja antaessaan minulle merkin näki Lunakin
sivusilmällään. Tämän huomasi jo siitä että Luna vilkaisi kouluttajaa joka
kerta kun tämä liikutti kättään. Vaihdot sujuivat viimeistä lukuun ottamatta hyvin,
viimeisen maahanmenon Luna tosin hieman ennakoi (oli jo maassa kun minä olin kerennyt sanomaan vasta puolet käskystä).
Kouluttajan antama arvoselu; Oikein hyvät, hieman liikutti tassuja - 9
Oma mielipide: Ei tainnut kouluttaja huomata ennakointia tai sitten se oli niin mitätön ettei siihen reagoinut?
Estehypyssä ei ongelmaa.
Kouluttajan antama arvoselu; Ei moitteita! - 10
Oma mielipide: Samaa mieltä
Merkinkierto sujui muuten todella hyvin, mutta en tiedä
hämääntyikö neiti jotenkin ruudussa kiertäessään, koska se pysähtyi hetki
kierron jälkeen hieman epäilevänä. Mietin siinä että sanonko käskyn uudestaan,
mutta tyydyin pienempään kroppa-apuun ja kallistin hieman päätäni, jolloin Luna
palasi sivulle.
Kouluttajan antama arvoselu; Itsenäinen stoppi ja ylimääräinen kutsu - 8
Oma mielipide: Näinpä.
Loppuun otimme paikallaolot. Luna ja vieressä oleva
voi-luokkalainen istui ja kaksi alo-luokkalaista makasi. Luna pysyi istuessakin
todella hyvin paikoillaan ja plussana neiti pitää minusta istuessa paremman
kontaktin kuin maatessa. Hieman häiriötä toi vieressä oleva Onni-mitteli, joka
yrittämällä yritti saada muita reagoimaan tuijottamalla. Luna hieman ihmetteli
tätä tuijotusta ja varovasti vilkaisi takaisin, mutta ei onneksi reagoinut sen
enempää.
Kouluttajan antama arvoselu; Täysin moitteeton, hyvä! 10
Oma mielipide: Ei lisättävää :)
Jos nyt huvikseen lasketaan nämä pisteet niin (pisteet2 on minusta lähempänä eli seuruusta hieman vähensin itse enemmän pisteitä) kokonaisvaikutusta kouluttaja ei arvostellut, mutta laitan siihen nyt 8 mikä on se suunnilleen mitä yleensä saadaan.
Eli tällä olisi tullut 3. tulos... Jos jotain positiivista tosta haluaa, niin luulen tuon noudon olleen joku ajatuskatkos Lunan päässä, että se tuskin tulee olemaan liike jota me nollataan (nyt kun tämän sanon nii ihan varmasti nollataan). Mutta jos sanotaan että meidän normaali nouto olisi ehkä 9 arvoinen, niin sitten nuo pisteet olisi jo 241, mikä on jo reilu 2. tulos. Ja kunhan saan joko jäävän istumisen ja ruudun paljon varmemmaksi tai edes niin että molemmat onnistuu sen verran että saadaan siitä tulos niin luulisi pisteiden riittävän siihen ykköstulokseen (eli yli 255pts,)
Kouluttaja totesi että sinällään ihan ehyt kokonaisuus, vaikka siellä oli ihan omituisia virheitä. Minustakin positiivista oli että Luna jaksoi loppuun asti, palkkasin sitä kyllä välillä, mutta hieman vaihdellen kahden-kolmen liikkeen välein. Tuo ruutu on meillä ehkä se isoin ongelma, mutta onneksi en nyt ollut heti kokeeseen suunnitellut menevänikään, joten tässä on aikaa treenata… Kuhan ensin selviän tästä minun taudista. :D
Lopuksi hieman keskusteltiin jatkosta. Tämä kouluttaja
totesi ettei hän pysty tai uskalla sitoutua kevätkaudella ohjaamaan tätä
ryhmää, mutta hän on puhunut Koirakeitaan kanssa muista vaihtoehdoista (jos
olisi kerran kuukaudessa ohjaamassa tai jtsp). Odotan nyt mitä Koirakeidas
lopulta ilmoittaa, että jatkuuko meillä kurssi jonkun kolmannen kouluttajan
kanssa vai miten. Jos ei jatku niin joudun (taas) etsimään meille ensikaudeksi
jotain koulutuspaikkaa.
En olekaan hetkeen puhunut meidän tokotreeneistä. Montaa
ohjattua tuntia ei ole jäljellä tänä vuonna ja toivotaan että meidän tokoryhmä
voi jatkaa vielä ensi vuonnakin. Ainakin Koirakeitaalta tuli kyselyä moniko
olisi halukas jatkamaan.
Koda ja Luna metsälenkillä
Olemme tunneilla treenanneet noutoa, mikä sinällään on
Lunalle helppo liike. Olemme siinä pääasiassa keskittyneet vauhtiin. Neiti
usein laukkaa kapulan luokse, mutta ravaa takaisin. Yritettiin saada nopeutta
ensin hetsaamalla ensin kapulalla ja sitten lelulla palkkaamalla kun Luna tulee
takaisin. Kouluttajan ajatus oli että Luna saisi pudottaa kapulan kun sanon
palkkasanan ja vedän lelun esiin, mutta tyttö olikin eri mieltä. Kapula on sen
verran mieluinen Lunalle, että vaikka yritin sanoa iloisesti irti/vapaa tai
mitä tahansa, että toinen ymmärtäisi, että kapulan saa jättää ja tulla
palkalle, niin kapula pysyi suussa. Jouduin sitten ottamaan kapulan ja vasta sitten
pystyin palkkaamaan lelulla.
Saimme kyllä liikkeeseen siitä huolimatta vauhtia, vaikka se
ei nyt mennyt ihan suunnitellun mukaan. En tiedä mainitsinko jo aikaisemmin,
mutta kouluttaja on sitä mieltä, että liikkeen treenaaminen riippuu ihan siitä
mitä minä haluan, jos pidän nykyistä riittävänä, niin turha sitä on sen enempää
veivata. Minun on myönnettävä että minua ei sinällään haittaa että koira
palauttaa kapulan ravissa, koska se on kumminkin säännöissäkin sallittua. Mutta
jos siinä on jotain mistä me saatamme menettää pisteitä, niin haluan sen
korjata. Koska meillä seuruu on liikkeenä sellainen, mistä varmasti menetämme
pisteitä aika reilusti, joten koen paljon helpommaksi korjata kaikkia muita
liikkeitä.
Talvi hankaloittaa meidän omatoimista treenaamista aika
paljon, varsinkin verrattuna viimevuoteen lumi ja kylmyys tuli paljon
aikaisemmin. Yritin moneen otteeseen selata lähellä olevia halleja, josko
jostain saisi vuokrattua vaikka kerran viikkoon tunnin meille, mutta kaikki
kunnon hallit velottivat tunnin ajankohdasta riippuen 20-50 euroa. Joten täytyy
myöntää että minua ei innostanut maksaa 80-200 euroa kuussa sisätreeneistä.
Onneksi satuin katsomaan vielä Piskitiskin sivuja. Heillä on pienempi sisähalli
Tuusulassa, noin 15 minuutin ajomatkan päässä meiltä. Olemme siellä kertaalleen
tainneet käydä mätsärissä. Sitäkin pystyi vuokraamaan 20e tuntihinnalla, mutta
sivuilta löytyi myös toinen mahdollisuus: VIP-jäseneksi liittyminen.
VIP-jäsenyys maksaa 30€ / 3kk ja siihen kuuluu muun muassa 1 tunnin hallinvuokra
kerran viikossa. Nopean laskutoimituksen jälkeen se ei tee kuin 2,5 euroa
viikossa. Ilmoittauduin heti jäseneksi ja sainkin saman viikon perjantaille
heti ensimmäisen treenivuoron.
Treenipäivänaamuna sää oli mitä mahtavin ikkunan takaa
katsottuna ja mietin että tällä säällä olisimme voineet treenata ulkonakin.
Mielipide muuttui kun pääsin Lunan ja treenikassien kanssa autolle, kun auton
mittari näytti -14 astetta. Ei sillä kylmyydellä olisi treenaamisesta mitään
tullut. Ajoimme Piskitiskin hallille ja yritin pissattaa tytön ennen sisälle
menoa, mutta parin minuutin kävelyn jälkeen neiti vaan nosteli tassujaan
suostumatta kävelemään eteenpäin. Olisi pitänyt tajuta jo kotona katsoa
lämpömittariin ja laittaa Lunalle töppöset jalkaan, mutta siinä vaiheessa se
oli jo myöhäistä. Nappasin Lunan kainaloon ja kannoin sen loppumatkan hallille
luottaen että se ei pissaa sisälle.
Hallilla meille oven avasikin Piskitiskin agilitytreeneistä
tuttu henkilö. Meidän ryhmässä oli nainen shelttinsä kanssa joka tuli aina
viitisen minuuttia myöhässä, ymmärsin silloin, että hän on yksi Piskitiskin kouluttajista.
Hänkin kysyi että eikö me oltu samalla agilitykurssilla jossain vaiheessa.
Kannoin tavarat halliin ja täytyy sanoa että se ei ollut niin
pieni kuin muistin. Se itse asiassa on aika optimaalinen meille kooltaan,
pituutta hallilla oli arviolta 20 metriä. Kun laitoin ruudun hallin toiselle
reunalle niin laskeskelin, että hallin toiseen reunaan jäi vielä 15 metriä. Leveyttä
oli ehkä 10 metriä. Hallissa oli myös peili, mikä on meidän kannalta hyvä
juttu.
WTF?
En ollut suunnitellut treenejä mitenkään erikoisesti, koska
epäilin että Lunakaan tuskin keskittyy kunnolla, kun ollaan ns. uudessa
tilassa. Tehtiin sitten vähän kaikenlaista. Aloitettiin seuruusta ja
kapulannoudosta. Peili hieman ihmetytti Lunaa alkuun ja se muutamaan otteeseen
jäi tuijottamaan itseään peilistä. Otettiin myös ruutua, joka alkuun sujui tosi
hyvin, mutta en tiedä vaadinko taas liikaa kun otin uudessa paikassa targetin
pois nopeasti vai alkoiko neiti lopputunnista kyllästyä, kun se jossain vaiheessa
tarjosi taas aivan etunauhan päälle jäämistä.
Otimme myös merkinkiertoa, jääviä liikkeitä, luoksetuloa,
paikalla oloa. Oikeastaan tehtiin vähän kaikkia avoimen luokan liikkeitä sekä
ylemmistä luokista ohjattua noutoa sekä metallinoutoa. Luna keskittyi yllättävän
hyvin vaikka oltiin vieraassa paikassa, ainoa isompi häiriö oli ulkoota ja
viereisestä rakennuksesta kuuluvat lumityön äänet. Tunti on todella pitkä aika
yhdelle koiralle treenata, varsinkin kun tuo ei oikein osaa taukoja pitää.
Ajattelin ensi kertaa varten ottaa joko luun tai lelun mukaan ja antaa Lunan
leikkiä siinä hetken aikaa. Tai sitten käytän sen ulkona lyhyellä kävelyllä.
Tässä tilannekatsaus meidän tämän hetkisestä tilanteesta
Paikkaistuminen
Tässä ei oikeastaan ole ongelmaa, Luna istuu nätisti paikallaan. Minusta myös
tuntuu että se pitää kontaktia minuun paremmin kuin makuulla ollessaan.
Seuraaminen
Se meidän isoin ongelma. Välillä Lunan seuruu on melkein täydellistä, se tulee
vierellä hyvässä kontaktissa ja sitten välillä se jätättää. Olen nyt yrittänyt
kiinnittää huomiota etten painostaisi neitiä ja etten tekisi liian tiukkoja
käännöksiä, mutta silti tämä on liikkeistä hankalin. Peruuttaminen sujuu ihan
hyvin. Siinä isoin ongelma taitaa olla Lunan vauhti, kun se tajuaa että nyt
peruutetaan se ottaakin semmoset spurttiperuutukset ja se onkin edennyt
puolitoista metriä taaksepäin siinä vaiheessa kun olen ensimmäisen askeleen
saanut otettua. Olen yrittänyt tätä vauhtia hieman hidastaa ja yleensä kun otan
useamman askeleen niin tytön spurtitkin hidastuu.
Istuminen/maahanmeno/seisominen
seuraamisen yhteydessä
Nämä eivät ole kovinkaan iso ongelma enää, Luna tietää aika hyvin käskyt, mutta
edelleen lähtee silloin tällöin arpomaan. Yleensä jos minulla on jokin
superherkku käytössä niin neiti ei silloin viitsi arpoa ja tarjoaa oikeaa
liikettä lähes aina. Luna ei nykyään myöskään hirveästi reagoi enää siihen että
kävelen neidin ohi sinne taakse, paitsi seisoessa tyttö välillä ottaa
kääntöaskeleen.
Luoksetulo
Ei oikeastaan ongelmaa. Jo alokkaassa esiintyvästä hypystä yritetään edelleen
päästä eroon.
Merkinkierto
Tässä meillä ehkä isoin ongelma on merkin bongaus. Jos Luna näkee merkin, se
suorittaa sen yleensä ihan hyvin. Vauhtia voisi olla hieman enemmän, mutta aina
neiti vähintään ravaa.
Noutaminen
Tässä ei oikeastaan ole ongelmaa.
Kauko-ohjaus
Nämäkin sujuvat hyvin kun liikkeessä ei ole muuta eroa alokkaaseen kuin vaihtojen
määrä. Mutta vaikka nämä sujuvat treeneissä niin kokeessa tämä on yksi
stressaava liike, koska jostain syystä ne eivät aina onnistu siellä.
Estehyppy
Ei ongelmaa, sama hyppy kuin alokkaassa, mutta este vain umpieste.
Lähettäminen
määrätylle paikalle ja maahanmeno
Tämä on avoimen luokan liikkeistä toinen hieman epävarma meillä. Kun ruudussa
on targetti, neiti menee vauhdilla targetille ja vasta käskystä maahan. Kun targettia
ei ole niin tulos riippuu neidin päivästä. Luna on usein tarjonnut ruututolpan
kiertoa (tämä on onneksi vähentynyt), tai sitten sitä että se jää joko juuri
ruudun eteen tai etunauhan päälle.
Välillä Luna taas tekee aivan täydellisiä ruutuja ilman
targettia. Tässäkin on tosin bongaus ongelmia. Yritin tehdä ruutua niin että
meillä oli kiertotötsä 5 metriä meistä takavasemmalle ja ruutu-käskyllä Luna
meni kiertämään tämän tötsän vaikka se oli hieman taka-alalla. Pitää vaan tehdä
toistoja toistoja ja toistoja.
Eli yhteenvetona, minusta meidän liikkeet on ihan hyvällä
mallilla. Kun vaan saisin varmuutta tuohon ruutuun tai jäävät satavarmaksi niin
voisin pohtia avoimen kokeeseen ilmoittamista. Mieluiten tietysti molemmat
saisi varmaksi, mutta kehtaan ehkä mennä kokeeseen jos yksi liike on vain 75%
varma.
Sisähalli on tosi hankala kuvaamisen kannalta, valoa ei ole riittävästi että kuvia saisi ilman salamaa ja salamalla otetut taas on sitten valotukseltaan ihan pielessä...
Tokon jälkeen Luna pääsi metsälenkille Kodan kanssa. Kävin
vain kotona pukemassa itseni ja neidin hieman paremmin ja käveltiin pellolle
missä Siiri ja Koda jo odottelivat. Luna oli ihan innoissaan lenkistä vaikka
oli juuri tehnyt tunnin tehotreenit, se hyppi ja pomppi hangessa ja vähän väliä
oli pää hangessa. Kodalla oli hieman epämukavammat olot kun lumi takertui
tassuihin ja poika jäikin vähän väliä nakertelemaan paakkuja irti.
Suurimmaksi osaksi lenkistä Luna oli näin pää hangessa. :D
Koirakeitaalla pidettiin koiran ensiapukurssi 2.11. johon
päätin osallistua. Olen käynyt jo parillakin kurssilla, jossa käsitellään
koiran ensiapua, mutta eri luennoitsijat käyvät eri asioita läpi eikä
kertauskaan koskaan ole pahitteeksi.
Käsittelen tässä siis luennon sisällön mahdollisimman omin
sanoin. Luennoitsijana oli tarttuvien eläintautien erikoiseläinlääkäri Katja
Hautala, joka tosin toimii eläinlääkärinä nykyään pääasiassa hevospuolella.
Minun täytyy myöntää, että itse olisin halunnut luennoimaan mieluummin ihmisen,
joka on päivittäin tekemisissä koirapotilaiden kanssa. Hautalalla oli osa ihan
arkisistakin koiran ensiapuasioista hieman hakusessa. Mutta tämän postauksen
tiedot ovat siis Hautalan käsialaa, yritän vain muokata ne omin sanoin.
Miten tunnistan
sairaan koiran?
- Omistaja tuntee koiransa parhaiten, pienikin muutos koiran käytöksessä voi
viitata kipuun/sairauteen.
- Oireita voi olla erilaisia, mm. lisääntynyt tai vähentynyt ulostaminen,
virtsaaminen, syöminen tai juominen,
yleiskunnon heikentyminen, läähätyksen lisääntyminen
- Tutkittaessa kannattaa huomioida että kipeä koira voi käyttäytyä
arvaamattomasti ja esimerkiksi purra.
- Koiran lämpö on hyvä mitata, normaali on noin 38,5-39’C.
- Limakalvotestissä/KTA (kapillaarien täyttymisase) painetaan sormella
limakalvoa koiran hampaiden yläpuolelta, kun painaminen lopetetaan pitäisi
limakalvon palautua nopeasti (n. 2s) normaalin väriseksi. Jos aikaa menee yli
tämän, on jotain vialla.
- Ihopoimutestissä koiran ihoa vedetään varovaisesti ylöspäin ja vapautetaan,
ihon pitäisi palautua nopeasti normaaliksi. Idea kuten limakalvotestissä, eli
jos ihon palautumisessa kestää on jotain vialla.
- Ulkoisten muutosten havannointi on myös tärkeää (nuoreelko/kirputtaako jotain
tiettyä kohtaa, nosteleeko jotain jalkaansa ym.)
Tapaturmat
Haavat
- Puhdistus tärkeää! Juoksevalla vedellä alkuun, sitten haava-alue kannattaa
puhdistaa karvoista ja roskista. Haavanpuhdistusainettakin voi käyttää, mutta
kannattaa ottaa huomioon että nekin voivat liikaa käytettynä ärsyttää ihoa.
- Arvioi haavan syvyys ja laajuus
- Hunajatuotteet (Vetramil, Manuka) hyviä haavanhoidossa.
- Tuoreet haavat ommellaan eläinlääkärillä
- Puremahaavat: pieniä haavoja ei yleensä kannata ommella, plus puremahaavoilla
on iso riski sisäisiin vaurioihin
- Anturahaavat: ommelta mahdollisimman nopeasti. Ovat muutenkin huonoja
paranemaan ja melkein 50% ajoissa ommelluista anturahaavoista aukeaa jossain
vaiheessa uudestaan
- Voimakkaasti vuotavissa haavoissa paineside tai kiristysside tärkeä. Jos
pystyy niin haava-alueen nostaminen sydämen yläpuolelle vähentää myös
verenvirtausta haavaan.
Murtumat
- Avomurtumat
- Murtuma-alueen stabilointi ja useamman viikon häkkilepo
- Jos koira alkaa ontumaan viikonloppuna, mutta yleisvointi on muuten hyvä, voi
ja kannattaa seurata tilannetta seuraavaan arkipäivään
- Päivystyksessä kuulemma yleensä vaan annetaan ensiapua, eli tuetaan jalka ja
pyydetään tulemaan myöhemmin uudestaan
Loukkaantuneen koiran
kuljetus
- Kanna maton tai peitteen avulla, myös kuonokoppaa kannattaa harkita, koska
kuten aikaisemmin mainittiin, kipeä koira voi olla arvaamaton. Mieluiten koira
pyritään saada hoitoon ilman että auttaja/omistaja joutuu menemään seuraavaksi
tikattavaksi. Eli jos vaan mahdollista koiraa ei nostettaisi syliin, missä se
pystyy helpommin puremaan.
Silmävammat
-Huuhtelu fysiologisella suolaliuoksella tai keitetyllä
vedellä
- Suojaa lisävaurioilta, eli älä anna koiran raapia/hangata silmää, kauluri
käyttöön jos sellainen on
- Älä lääkitse silmää omatoimisesti
- Mahdollisimmat pian eläinlääkäriin!
Silmän ulosluiskahdus
- Pienillä lyhytkuonoisille roduilla yleisempi kuin muilla
- Tärkeää pitää silmä kosteana!
- Kylmä estää turvotusta, eli kylmään veteen kastettu pyyhe tai puhdasta
lunta/jäätä märän pyyhkeen sisään ja se pidetään varovaisesti silmän päällä
- Välittömästi eläinlääkäriin
- Silmä saatetaan voida vielä pelastaa, eläinlääkärille silmä painetaan
nukutuksessa takaisin (erittäin kivulias toimenpide) ja luomi ommellaan kiinni.
Silmää seurataan säännöllisesti ja tikit poistetaan myöhemmin
Kyyn purema ja
ampiaisen pistos
Kyyn purema
- Koira pidettävä mahdollisimman liikkumattomana ja vietävä eläinlääkäriin
mahdollisimman nopeasti
- Eläinlääkärissa hoidetaan sitten nesteyttämällä ja muulla tukihoidolla
(opioidit kipuun) ja/tai annetaan vastamyrkkyä
- Kyytabletin saa antaa vain eritystapauksissa (esimerkiksi henkitorvi
paisumassa umpeen, tällöin voi olla pienempi riski antaa kortisonitabletti jos
koira on tukehtumassa ennen eläinlääkärille pääsyä).
- Kipulääkkeitä ei saa antaa (ei edes koirien omia!) koska ne voivat kyyn
myrkyn kanssa aiheuttaa munuaisvaurioita
Ampiaisenpistos
- Tähän kyytabletti sopii, annos 1tbl/10kg, mutta korkeintaan 3 tbl/koira
- Piikki kannattaa yrittää poistaa koiran ihosta
- Tarvittaessa eläinlääkäriin (jos yleiskunto laskee, tulee tulehduksen
merkkejä, hengitysvaikeuksia)
Lämpöhalvaus
- Erityisesti kuumina kesäpäivinä autoon jätetyillä koirilla, mutta voi
- Oireina nopea hengitys, kirkkaan punaiset limakalvot sekä tajuttomuus koiran
lämmön noustessa yli 40’C
- Varovainen jäähdytys
- Hyvin tuuletettu tila, märät pyyhkeet tai haalea suihku. Tarkkaile lämmön
kehitystä lämpömittarilla, pitää varoa liikaa jäädyttämistä.
- Eläinlääkäriin mentävä mahdollisimman pian
Äkillinen
oksentelu ja ripuli
-Aiheuttajia yleensä suoliston bakteeritasapainon häiriö,
bakteeri- ja virustartunnat, vierasesine, suolitukos, mahalaukun
laajentuma/kiertymä ym.
- Mahalaukun kiertymä -> KIIRE!
- Vieras esine/ suolitukos -> melko kiire
- bakteeri- ja virustartunnat -> voidaan seurata jos yleiskunto on ok
Suolistotulehduksen hoito
- hetken paasto (ei pennuille), elektrolyytit, dietti, maitohappobakteerit,
pektiini/inuliini, runsaasti nestettä
- Jos yleiskunto heikkenee, oireet ovat erityisen rajut tai
ulosteessa/oksennuksessa on verta niin yhteys eläinlääkäriin
Tavallisia
myrkytyksiä
Suklaa
- tumma suklaa 4g/kg
- maitosuklaa 10-13g/kg
- myrkytysoireina yleensä lisääntynyt juominen ja virtsaaminen, oksentelu,
ripuli, levottomuus, horjuminen ja sydämen tiheälyöntisyys.
- vakavissa myrkytyksissä ilmenee tärinää, kuumetta, kouristelua ja
hengitysvaikeuksia
- oireet alkavat yleensä 6-12 tunnin sisään suklaan syömisestä ja voivat kestää
jopa kolme vuorokautta
- hoito: oksetus (jos alle 1 tunti suklaan syönnistä), lääkehiili, oireiden
mukainen tukihoito
Ksylitoli
- 0,1g/kg eli 1g/10kg
- aiheuttaa koiralla verensokerin laskun eli hypoglykemian
- Xylitol Jenkki – pieni koira voi saada oireita jo muutamasta palasta
(ksylitolipitoisuus vaihtelee eri valmisteissa)
- myrkytysoireita ovat oksentelu, väsymys, tärinä, koordinaatiohäiriöt,
tajuttomuus ja kouristukset ja nämä oireet ilmenevät yleensä noin tunnin
sisällä ksylitolin syömisestä, mutta joillakin yksilöillä voi kulua useampikin
tunti
- voi aiheuttaa myös maksavaurion, jossa oireina syömättömyys, vaisuus,
oksentelu, limakalvojen ja ihon keltaisuus ja verenvuodot. Maksavaurio voi
tulla myös ilman edeltävää hypoglykemiaa.
- hoito: oksetus, lääkehiili, verensokeria ylläpitämään hunaja tms. sokeri,
ruokaa (proteiinipitoista)
- jos ksylitolin syönnistä on yli puolituntia ei oksennuttamisesta ole hyötyä
kun ksylitoli on jo kerennyt imeytyä
- Hyväkuntoiselle koiralle annetaan sokeria/hunajaa n. 1 ruokalusikallinen /
5kg puolentunnin välein usean tunnin ajan nostamaan nopeammin verensokeritasoa.
Lisäksi annetaan vähän ruokaa puolen tunnin välein pitämään verensokerit
tasaisempana.
Rotanmyrkky
(warfariini) - oireet hieman epämääräisiä, mm. väsymystä, hengitysvaikeudet, verisyyttä
virtsassa ja voivat tulla useiden päivien päästä myrkyn syömisestä
- verenvuotojen takia voimakas anemia -> valkoiset limakalvot
- hoitona K-vitamiini ja verensiirto
Ibuprofeeni (Burana)
- myrkyllinen annos n. 8mg/kg voi aiheuttaa herkille ruoansulatuskanava oireita
- mahahaava – munuaisvaurio (>175mg/kg)
- kooma (>400mg/kg)
Viinirypäleet/rusinat
- osalle koirista oireita ja osalle ei
- myrkyllistä annostusta ei tunneta
- aiheuttaa akuutin munuaisvaurion
Sipuli (myös
valkosipuli)
- aiheuttaa hemolyysiä eli verisolujen hajoamista
- 100g sipulia aiheuttaa oireita n. 12kg koiralle
- oireita: tumma virtsa, heikkous, nopea hengitys, ruokahalun menetys,
painonlasku
- vakava myrkytys saattaa johtaa kuolemaan
Sinilevä
- keskushermosto-oireet, maksa- ja munuaismyrkky
- jos koira on päässyt sinileväseen veteen uimaan on se pestävä nopeasti ja
estettävä nuolemasta turkkia
Oksennutus
-Pitäisi tehdä mahdollisimman pian, viimeistään 1-2 tunnin
sisällä myrkyn syömisestä
- Anna koiralle puuromaista ruokaa juuri ennen oksetusta, koska sitä on paljon
helpompi oksentaa kuin tyhjää vatsaa
- Ruokasuolalla oksettamisessa on riski suolamyrkytykseen: suolalla oksettaesa
otetaan teelusikallinen suolaa ja vedenavulla pyöritetään siitä pallo, mikä
työnnetään koiran kurkkuun. Jos koira ei tästä huolimatta oksenna, hoitoa EI
saa uusia.
- 3% vetyperoksidi on turvallisempi, annos on noin 6ml/10kg (minä olen aina
lukenut että se annos olisi 2ml/kg?) ,
annos voidaan uusia 10 minuutin kuluttua ja korkeintaan 3 kertaa.
- Eläinlääkärin pistoksena käyttämä apomorfiini on oksetustavoista turvallisin
jos vaan pääsee lääkärille tarpeeksi nopeasti.
Lääkehiili
- Ei saa antaa tajuttomalle koiralle, koiran pitää pystyä nielemään itse
- Helpoin on carbomix –rakeet 50g, joita liuotetaan veteen 1g/5-10ml vettä
- Annos on iso, 1-4(8)g / kg,
- Annetaan hitaasti ettei liuos mene keuhkoihin
- Lääkehiiltä pitäisi antaa 4-6 tunnin välein 1-3 vuorokauden ajan (tässä tosin
ummetusriski)
Koirien lääkinnästä
- Reseptilääkkeitä vain eläinlääkärin määräyksestä
- Ihmislääkkeet eivät useinkaan sovi koiralle
- Koiralle sopivia ihmisten kipulääkkeitä: asetyylisalisyylihappo 10-24mg/kg,
ketoprofeeni 1mg/kg
Kohtutulehdus
- Tavallisimmin yli 5-vuotias steriloimaton narttu, 3-8 viikkoa juoksujen
jälkeen
- Oireina: väsymys, kuume, ruokahaluttomuus, runsas juominen ja virtsaaminen,
haiseva emätinvuoto (ei aina), emättimen tiheämpi peseminen. Ulkoiset oireet saattavat olla hyvin
huomaamattomat.
- Hoitona kiireellinen leikkaushoito (kohdun ja munasarjojen poisto)
Koiran lääkekaappi
- Lääkehiili, (carbomix)
- Haavanpuhdistusaine (esim. betanide)
- Haavarasvaa (esim. vetramil)
- Sidetarvikkeita
- Hanskat
- Parafiiniöljy
- Kuumemittari
- Ripulilääke (attapect, canicur)
- Kauluri
ShowHau Center on nyt oikein innostunut järjestämään
mätsäreitä. Osallistuimme tällä kertaa Halloween –teemaiseen kisaan. Katsoin
että siellä on mies tuomaroimassa, joten ajattelin sen olevan Lunan kannaltakin
hyvä. Lahti KV on liiankin hyvässä muistissa ja Lunan luonteen tuntien se
saattaa pöytää ja miestuomaria arastella yhdenkin ongelman jälkeen.
Lolan ylipitkää tukkaa siistittiin ennen mätsäriä ja Luna oli laadunvarmistajana
Osallistujia ei onneksi ollut tällä kertaa aivan yhtä paljon
kuin aikaisemmassa roosanauhan hyväntekeväisyysmätsärissä, mutta silti
sisätiloissa oli aika ahtaat tunnelmat. Pieniä pentuja oli melkein 50, joten en
yllättynyt ettei tapahtuma edennyt aivan suunnitellulla aikataululla.
Cockereita edustamassa oli tällä kertaa kokonaisuudessaan
viisi koiraa, Lola ja Luna molemmat tietenkin, sitten blueroan Taiga, jonka
kanssa ollaan oltu jo aika monessa mätsärissä, toinen punainen cockeri oleskeli
lähellä meidän leiripaikkaa ja sitten oli vielä musta uros. Tämän uroksen
näimme jo kassalla maksaessa ilmoittautumista ja Lola teki poikaan hieman
parempaa tuttavuutta. Minä otin Lunan varuilta hieman sivuun, koska tiedän että
neiti ärisee herkästi. Uroksen omistaja kuuluikin näihin omistajiin, jotka
eivät pidä murinaa heti aggressiivisen koiran merkkinä vaan nauroi että anna
murista. Päästin Lunan sitten varovaisesti haistelemaan ja kun uros yritti
puolestaan haistella neitiä, alkoi heti murina kuulua. Uros uskoi murinan
todella hyvin ja jätti haistelun sikseen ja jäi vaan paikalleen muualle katsoen
ja antoi Lunan haistella itseään rauhassa. Minä siinä mielessäni ajattelin että
siinä on uros jonka kanssa Luna varmaan pärjäisikin todella hyvin kun saisi
hieman paremmin tutusta.
Seuratessa pentujen kehiä tuli tuomarin maku aika hyvin
esille. Kehässä pärjäsi kunnon turkkirodut ja terrierit. Cockerspanielin
kannalta turkkirodut on hyvä juttu, ellei kehä ole täynnä lhasa apsoja, bichon
friseitä ynnä muita kunnon turkkirotuja.
Kun pennut oli saatu palkittua, tuomari piti parin minuutin
juomatauon ja sitten aloitettiin pienet aikuiset. Pisteet tuomarille siitä,
että kehät etenivät ihan siedettävä vauhtia ja silti minusta tuntui että koirat
tutkittiin hyvin. Pieniä aikuisia oli kokonaisuudessaan 30. Olimme Lunan ja
Lolan kanssa viimeisissä pareissa ja meitä edeltävistä cockereista yksi sai
punaisen nauhan ja kaksi sai sinisen.
Kun menin Lunan kanssa kehään, se oli jo ihan into piukeena
odottelusta. Onneksi paikallaseisominen on saatu suht vahvaksi, joten vaikka
koiran takapää meinasi tanssia sambaa hännän tahdissa, pysyi neiti nätisti
paikallaan. Menimme kierroksen ympäri
pienessä kehässä jonka jälkeen nostin Lunan pöydälle. Turhaan minä olin
stressannut että meidän pöytäkäytös olisi ottanut takapakkia Lahden tuomarin
takia. Nyt kun tämä miestuomari tuli oikeaoppisesti edestäpäin tutustumaan niin
Luna pysyi todella hyvin paikallaan. Pahus, se pysyi paikallaan vaikka minä en
pitänyt siitä jossain vaiheessa ollenkaan kiinni. :D Kun tuomari siirtyi
takapään tutkintaan alkoi neiti hieman vilkuilla taakseen jolloin heiluttelin
herkkua tytön nenän edessä välillä palkaten.
Sitten pöydältä alas ja kolmio liikkeenä. Hieman siinä
mietin kun tuomari kolmien jälkeen pyysi palaamaan sivuun odottelemaan että
miksi se juoksuttaa osaa koirista sekä kolmion että edestakaisen liikkeen ja me
juostiin vaan kolmio. Ajattelin että yrittääköhän tuomari hieman nopeuttaa
tahtia, mutta meidän kilpakumppani sitten juoksi kahdesti, joten kummastelin
kun siitä tuskin oli kyse.
Saimme kehästä punaisen nauhan ja siirryimme sivuun kun
systeri tuli Lolan kanssa kehään. Uroscockeri oleskeli siinä kehän vieressä ja
jäimme siihen hetkeksi keskustelemaan. Uroksen omistaja kehui että Luna oli
kyllä ihan elementissään kehässä ja hän ihasteli kun toinen yrittää nousta
pöydälle itsekseen. Totesin että neiti kyllä jo hyvin tietää mitä kehässä tapahtuu
ja vaikka pöytä on meillä se vaikein osio edelleen, niin silti Luna seisoo
takajaloillaan pöydän vieressä valmiina nostoon.
Uroscockeri yritti taas tehdä hieman tuttavuutta Lunan
kanssa, mutta tyytyi haisteltavan osaansa neidin murinan kuultuaan.
Lola sai myös punaisen nauhan, joten menimme hetkeksi
leirimme luokse. Kehä oli aika pieni kaikille sinisen nauhan saaneille, vaikka aikuisia
koiria oli paljon vähemmän kuin pentuja. Sinisten kehässä tämä uroscockeri
sijoittui neljänneksi. Menimme sitten Lunan, Lolan ja Taigan kanssa punaisten
kehään. Alkuseisotuksessa tuomari katseli minusta todella pitkään koiria ja
aloin jo epäilemään että Lunalla menee pian hermot seisomisen kanssa. Lopulta
tuomari alkoi kätellä tippujia ja siirsi jatkoon menijät kehän keskelle. Jatkoon
siirtyi 7 koiraa ja Luna oli yksi näistä. Tuomari halusi vielä nähdä vielä
jatkoon edenneiden liikkeet, ja meitä juoksutettiin edestakaisin ja ympäri.
Sitten tiputettiin kolme pois ja totesin meidän jääneen neljän viimeisen
kehässä olijan joukkoon. Siinä vielä hieman seisotettiin, jonka jälkeen tuomari
aloitti sijoittamiset. Luna oli lopulta punaisten 3.
Meidän ensimmäinen sijoitus ShowHau Centerin mätsärissä,
vaikka siellä on juostu jo muutamaan otteeseen. Luna sai palkinnoksi ruusukkeen
sekä Royal Caninin ison tassupyyhkeen sekä termosmukin. Minusta on kiva kun
Luna sijoittuu vaikka kehässä on muita cockereita, koska se aina lisää
kilpailua ja täten sijoituksen arvoa. Neiti kun vielä yleensä poikkeaa muista rotunsa
edustajista sillä, kun muut heiluttavan häntää tuomarin lähestyessä ja Luna päinvastoin
laskee hännän alas. Mutta näköjään muu iloisuus korvaa tämän pöytäkäytöksen
epävarmuuden.
Harmi että kuvia ei nyt tullut itse kisasta, systerikin oli sen verran kaukana kun Lunaa seisotin kolmospallilla etten kehdannut sitä enää huutaa kuvaa ottamaan. Kotona sitten otin pienimuotoisen palkintokuvan.
Sain tuossa viime viikolla sähköpostia Megamyyntiareenalta, missä
ilmoitettiin että lähettämäni kuva on valittu heidän ensivuoden
koirakalenteriinsa. Olin hetken aikaa kummissani kunnes mieleen tuli että minä
tosiaan taisin johonkin kalenteriin lähettää kuvia. Nämä joiden kuva/kuvat
valittiin, saivat kalenterin maksutta. Viestissä kysyttiin noudanko kalenterin
heiltä vai lähettävätkö sen postissa. Minulla kun ei mitään asiaa ollut
Megamyyntiareenalle päin, niin pyysin laittamaan postitse. Ja perjantaina
sitten postiluukusta kolahtikin isompi kirje.
Minulla kun ei ollut mitään mielikuvaa alkuun että olin edes
lähettänyt kuvia, niin en tietystikään muistanut että mitä kuvia olin laittanut.
Heinäkuun kohdalta löytyikin sitten neidin rantakuva.
Ps. Pitäisi kai uskoa että talvi on tullut ja alkaa hiljalleen päivitellä blogin otsikkokuvaa talvisempaan. ._.
30.10 lähdettiin Lunan, systerin sekä E:n ja Vanillan kanssa
Lahden kansainväliseen näyttelyyn. Olin Lunan ilmoittanut enemmän tai vähemmän
huvikseen, koska se on jo varmaa ettei tuosta neidistä muotovalioksi ole.
Tuomarina oli ensimmäistä kertaa Suomessa oleva australialainen William Smith,
joten tietysti myös kiinnosti mitä mieltä tämä aussituomari Lunasta olisi.
Näyttelyyn olivat ilmoittautuneet myös Siiri Kodan kanssa sekä meidän
tokoryhmässä oleva tolleri, joten tuttuja siellä oli tällä kertaa useampi.
Kävimme ensin ilmoittautumassa, jonka jälkeen E. lähti
Vanillan kanssa bc –kehien luokse. Minä lähdin kantamaan tavaroita kohti
cockerikehää, kun systeri auttoi E:tä Vanillan häkin kanssa. Löysinkin sopivan
kolon tavaroille juuri cockerikehän kohdalta ja kun aloin purkamaan tavaroita
siinä vieressä istunut nainen punaisen cockerinsa kanssa kysyi heti että eikö
tämä (Luna) ole Isbahanin. Totesin että on joo, niin nainen sanoi että hän
tunnisti minut kuvista. Hänen 8kk ikäinen narttunsa oli Isbahan’s Pink and
Pretty ”Mila”, tunnistin koiran nimestä
heti että he olivat myös Keravalta (FB on hyvä paikka stalkata). Purin leirin
siihen viereen ja täytyy myöntää että odottelu meni paljon nopeammin, kun oli
joku jonka kanssa keskustella.
Kävimme siinä välillä tervehtimässä Kodaa sekä nähtiin myös
tämä tokoryhmän tollerin omistaja. Yritin välillä käyttää Lunaa ulkona
pissallakin, mutta se olikin helpommin sanottu kuin tehty. Tuosta on tullut
siinä mielessä aika rinsenssa, koska se ei voi kävellä nurmikolla mihin koira
on tehnyt tarpeensa. Yritäppä siinä sitten löytää näyttelypaikan läheltä ”puhdasta”
nurmea. En ollut tähän kiinnittänyt sen enempää huomiota, kuin että kotona lenkillä
olen huomannut sen väistävän jos haistaa jotain nurmikolla edessään. Tuolla
sitten jouduin oikeasti vetämään Lunan nurmikolle, eikä neiti meinannut
ollenkaan kävellä siinä pissaamisesta puhumattakaan. Ensin kerkesin jo
säikähtää että kerkesikö tuo loukata jo jalkansa kun se niitä nosteli ja teki
omituisia loikkia, ennen kuin itse tajusin että ne nurmikot on varmaankin aivan
täynnä eritteitä (mikä ei nyt ajatuksena minustakaan ollut kovin mukava.)
Lopulta cockerien kehät pääsivät alkamaan. Siinä tuli
todettua että nyt oli kyseessä todella tiukka tuomari, kun moni valio-luokan
koirakin sai ”vaan” EH:ta. Plus tuomari tutki todella tarkkaan ja pitkään
pöydällä olevia koiria. Siinä jo alkoi käydä mielessä mahdollisuus, että Luna
saa pelkän H:n.
Mila kävi hakemassa juniorikehästä EH:n ja luokkavoiton
(toinen junnunarttu sai H:n), ennen kuin mentiin Lunan kanssa kehään. Olin
alkuun ajatellut esittäväni Lunan vapaasti, mutta tuomari vaikutti hieman
sellaiselta etten viitsinyt lähteä sooloilemaan. Huomasin sen jo pöydällä
näyttävän yhdelle esittäjälle että tämä pitäisi koiransa hännästä kiinni.
Avoimessa luokassa meitä oli seitsemän. Meidät juoksutettiin
kolmessa osassa, ensimmäiset kolme koiraa ensin, sitten Luna ja toinen narttu
ja lopuksi viimeiset kaksi. Menimme tämän jälkeen hetkeksi sivuun odottelemaan
omaa vuoroa ja lopulta kehäsihteeri kutsui meidän paikalle. Nostin Lunan
pöydälle ja yritin asetella sitä nätisti. Tässä vaiheessa neiti oli jo hieman
epäluuloinen, mutta seisoi kumminkin suht paikallaan. Saatuaan edellisen koiran
arvostelua tuomari siirtyi katsomaan Lunaa ensin hieman kauempaa. Sitten
tapahtuikin jotain kummallista. Tuomari nimittäin kiersi neidin takaa ja tökkäisi
Lunaa takajalkaan. Siitähän neiti meni kirjaimellisesti solmuun ja minusta
tuntui että yritin esittää siinä rautakankea. Sitten vasta tuomari tuli Lunan
eteen koiraa ”tervehtimään”, mutta neiti oli jo erittäin epäluuloinen tätä
kohtaan. Yritin itse pitää Lunaa siedettävässä asennossa vaikka en oikeasti
saanut sitä liikkumaan enää ollenkaan ja tuomarillakin oli hieman hankaluuksia
katsoa esimerkiksi neidin takajalkoja, kun neiti yritti vetää persuunsa piiloon.
Kuuntelin siinä samalla mitä tuomari kommentoi ja mielessäni
ajattelin että ei tämä arvostelu nyt niin huonolta kumminkaan kuulosta, että
meillä voisi sittenkin olla mahdollisuus EH:hon. Lopulta sain luvan laskea
Lunan pöydältä ja juosta edestakaisen liikkeen. Loppuseisonnassa pidin peukut
pystyssä mielessäni, mutta siitä huolimatta keltainen lappu nousi. ”Jaaha” oli
ensimmäinen ajatus kun siirryttiin neidin kanssa tuijottavien kasvattajien läpi
pois kehästä.
Eihän me Sertiä lähdetty tavoittelemaan, mutta kyllä tämä
H:kin tuli aikalailla yllätyksenä.
Tässä vielä arvostelu:
2,5 years old golden female. Correct size. Slighty
long in outline. Correct head and muzzle. Eyes dark, open. Correct ear leather.
Scrissor bite. Neck little short, falling into slighty upright shoulder. Strong
level topline. Short broad loin. Croup a little flat to tail. Hindquaters
little narrow. Good underline. Good turn of stifle to poorcarried hocks. Bone
is medium to tight feet. Coat is consistent lacking a little texture. Movement is smooth and thru lacking drive and
extension.
AVO-H
Karkea suomennos: 2,5 -vuotias kultainen narttu. Oikea
koko. Hieman pitkä siluetti. Hyvä pää ja kuono. Silmät tummat, avoimet. Hyvä korvalehti?
Saksipurenta. Kaula hieman lyhyt laskeutuen hieman pystyihin olkavarsiin. Vahva
ylälinja. Lyhyt, leveä lanne. Lantio hieman litteä häntään? Takaosa hieman
kapea. Hyvä alalinja. Hyvät takakulmaukset, mutta huonosti kannetut kintereet.
Luusto on keskiraskas. Turkki on yhtenevä, hieman vajavainen tekstuuri. Liike on
tasaista, mutta puuttui intoa ja pituutta.
Ensin nopeasti lukiessani ajattelin että eihän tämä nyt
mikään huono arvostelu ole, joten miksi me H saatiin, mutta kääntäessäni
tekstin suomeksi, huomasin että onhan se enemmän
negatiivispainotteinen. En
tiedä olisiko arvostelu ollut parempi, jos Luna ei olisi säikähtänyt tuomarin
tökkäystä ja olisi suostunut seisomaan normaalisti (nyt se tosissaan oli niin
rautakanki että ihmettelen että tuomari sai ylipäätään tutkittua). Eritoten tuo
kommentti ”huonosti kannetut kintereet”, siis pahus neidin jalat oli
kirjaimellisesti niin mutkalla että tuomari ei voinut saada todellista kuvaa
siitä.
No ei voi mitään. Totesin siinä kyllä että tälle tuomarille
meidän on turha enää tulla. Kun Lunan kehät olivat ohi, pakkasimme tavaramme ja
siirryimme bordercollieiden kehän reunalle seuraamaan E:tä ja Vanillaa. Minä
purkasin leirin taas ja kulutettiin aikaa siinä tokoilemalla ja kehiä
seuraamalla. Systerillä on ollut pohdinnassa bordercollien hankkiminen, joten
hän keskusteli yhden mahdollisen tulevan pentueen kasvattajan kanssa. Luna taas
keksi että bc –ihmisillä on myös herkkuja taskussa ja jäikin tuijottamaan
jokaista joka vähänkin koski taskuihinsa. Vanillan kasvattaja sitten heltyi ja
neiti sai varmaankin pari kourallista kokonaisuudessaan makkaranpaloja. Lunahan
jaksaa tuijottaa namien toivossa, joten se istui tämän rouvan lähellä koko
ajan.
Vanillalla meni todella hyvin, ensin se oli narttujen paras
juniori ja sijoittui paras narttu kehässä neljänneksi. Borderityttö oli myös
rotunsa paras juniori ja täten pääsi osallistumaan Royal Caninin näyttelyn
paras juniori kehään. Yllättäen neiti pärjäsi myös siellä ja oli loputa paras
junnu kolmonen.
Minä siinä Vanillan ensimmäisen kehän aikana kerkesin jo elätellä
toivoa että pääsemme lähtemään hyvissä ajoin, mutta jouduimmekin olemaan sitten
melkein loppuun asti. Ei siinä sinällään mitään, kun olin varautunut eväillä.
Ainut harmi oli että olisin halunnut keritä käymään messuhallin
myyntiosastolla, mutta ne olivat jo sulkeneet siinä vaiheessa, kun Vanilla
lopulta vapautui viimeisestä kehästään.
Meidän kannalta oli siis aika turha reissu, mutta Vanilla
sitten sijoittuikin varmaan Lunankin puolesta.
Nose Work Finland ilmoitti elokuussa syksyllä tulossa
olevista hajutesteistä ja ilmoitinkin Lunan Lohjalla pidettävään testiin. Testejä
ei hirveästi vielä järjestetä, joten pakko käydä nyt yrittämässä, kun sellainen
on siedettävän ajomatkan päässä. Mehän aloitettiin meidän Nose Work –ura
toukokuussa alkeiskurssilla ja syvensimme opintoja syyskuussa jatkokurssilla.
Molemmat kurssit käytiin Koirakeitaalla. Hankin sitten oman eukalyptus-pullon
NWF:ltä ja ollaan Lunan kanssa treenattu aika paljon kotona hajuetsintää.
Lunahan on ihan täpinöissään hajua etsiessään ja
jatkokurssin loputtua tajusinkin meillä olevan aika ison ongelman; neiti
mieluummin riehuu pahvilaatikoiden kanssa kuin etsii niistä sitä hajua. Kyllä
se sen hajun osoitti, sitten kun se nenään osui, mutta Luna rynni ensin varmaan
neljän ensimmäisen laatikon ohi ja siirteli laatikoita, yritti seistä niiden
päällä tai työntää päätään niiden sisälle ja kun mikään näistä ei kelvannut,
niin sitten se alkoi sattumanvaraisesti maata eri laatikoiden edessä.
Hamstrasin töistä useita pieniä pahvilaatikoita ja viimeiset
pari viikkoa ennen hajutestiä yritettiin saada neitiä haistelemaan niitä
nätisti. Muutaman kerran teki mieli lyödä hanskat tiskiin, kun Luna vaan
heittäytyi jonkun laatikon eteen namin toivossa, jos oikea laatikko ei osunut
muutaman ensimmäisen tutkitun joukkoon. Neiti myös edelleen rynni laatikoiden
luokse niin että puolet niistä kaatui ja lensi ympäri olohuonetta. Totesin siinä että jos tämä meno jatkuu, niin
en voi luottaa hajutestissäkään että Luna osoittaa minulle oikean laatikon. Onneksi
paria päivää ennen hajutestiä alkoi laatikkoetsintä sujua ja vaikka vääriä
ilmaisujakin oli, tuli niitä paljon vähemmän kuin ensimerkiksi viikkoa
aikaisemmin.
Hajutestiaamuna ajattelin että en oikein voi muuta kuin
luottaa koiraan ja toivoa ettei Luna hirveästi ala sähläämään.
Kymmeneltä pakkasimme auton ja lähdimme ajelemaan kohti
Lohjaa. Hajutesti pidettiin Lohjan Koirakeskuksen tiloissa. Hallia mainostetaan
sivuilla ”täysin lämpimänä”, mutta en tiedä olivatko he unohtaneet laittaa
lämmöt päälle vai mitä, mutta lämpötila oli korkeintaan kymmenisen astetta.
Kävin ilmoittautumassa, jonka jälkeen purimme leirin hallin nurkkaan ja jäimme
odottelemaan testin alkua.
Nose Work Finland muutti kesäkuussa sääntöjään siten, että
nykyään pitää olla yhdistyksen jäsen, jotta tuloksen saa ns. virallisesti.
Tästä mainittiin jo silloin elokuussa tulleissa hajutesti-ilmoituksissa, joten
minähän liityin jäseneksi heti elokuussa. Varsinkin kun sivuilla oli vielä
maininta että jäsenhakemukset käydään läpi vain kerran kuussa. Ilmoittautuessa
kuulin ohimennen kuinka osa osallistujista valitti, etteivät olleet tällaista
tienneet ja osa oli laittanut jäsenhakemuksen niin myöhään ettei sitä oltu keritty
vielä käsitellä. Minusta sinällään hölmöä valittaa asiasta, koska se tosissaan
luki testin tiedoissa.
Siinä istuessa huomasi hyvin kuinka rotukirjo oli paljon
laajempi verrattuna esimerkiksi tokoon, joka nyt on muutenkin aika yksipuolinen
rotukirjoltaan. Lunan lisäksi testiin osallistui toinen cockerspanieli
(möllikokeeseen tuli myös kolmas), sitten oli villakoiraa, bordercollieta,
australianpaimenkoiraa, pumia, saksan- ja valkoinenpaimenkoira, pari labbista
sekä pari terrieriä. Naurettiin myös että melkein joka toisella ohjaajalla oli
samanlaiset koirateemaiset pipot päässä, kuin mitä systerillä ja minulla oli
(IloWillan pipot).
Kahdeltatoista lähti hajutestit käyntiin. Luna oli vuorossa
yhdeksäntenä, joten hetken jouduimme vielä odottelemaan. Testi tehtiin hallin
takaosassa olevassa erillisessä hieman pienemmässä tilassa, kun odotus tapahtui
taas isommalla agilitypuolella. Eli emme tietenkään nähneet miten testissä
oleva koira hajutestissä onnistui. Koirakolla oli kolme minuuttia aikaa löytää
oikea eukalyptuksen tuoksun sisältävä laatikko, mutta parhaimmillaan koira tuli
ulos jo puolen minuutin jälkeen ja välillä odotettiin melkein kymmenenkin
minuuttia.
Pakko siinä oli välillä nousta liikkumaan ja lämmittelemään ja
huvikseen treenattiin tokoa Lunan kanssa. Yllättävän hyvin neiti kuunteli
tekonurmipohjaisessa sisähallissa vaikka seinämät olivat täynnä muita koiria.
Seuraaminen oli ainut enemmän ongelmallinen liike kun neidin nenä tippui
haisteluun, mutta sehän meillä nyt muutenkin on ongelma. Mutta positiivisena
asiana voin sanoa että meidän jäävät alkavat olla todella hyvällä mallilla,
seiso-istu-maahan erottelu on viimeaikoina sujunut hyvin.
Yritin myös herätellä Lunan nenää siinä odotellessa ja pyysin
systeriä piilottamaan eukalyptushajupalan meidän retkituoliin. Minulla oli
pieni kauhukuva mielessä että Luna ei sitten testin alkaessa ymmärtäisikään
että mitä pitää tehdä. Mutta hyvin haju löytyi vieraassakin paikassa ja sen
verran neiti siinä innostui että yritti sitten etsiskellä lisää hajupisteitä
lähellä olevista agilityesteistä.
Lunakin alkoi olla väsynyt odotteluun
Lopulta Lunaa kutsuttiin valmistautumaan ja siirryimme
lähemmäksi takahallin ovea. Neiti oli ihan täpinöissään päästessään taas
liikkeelle, eikä meinannut jaksaa odotella enää ollenkaan. Siinä taas kerkesin
maalaamaan kauhukuvia mielessäni kuinka Luna vaan innoissaan jyrää kaikki
pahvilaatikot tai yrittää seisoa niiden päällä tai tekee jotain muuta ei
toivottua. Parin minuutin päästä meidät pyydettiin sisälle. Ensimmäinen asia
minkä näin oli 12 pahvilaatikkoa, jotka täällä olivat kenkälaatikoita. Ne
olivat siis sellaisia matalia laatikoista, joissa huonona puolena neiti pystyy
todella helposti nousemaan niiden päälle ja hyvänä puolena haistellessaan
laatikoita neidin ei tarvitsisi nousta korkealle, kuten isoissa laatikoissa.
Systeri kysyi saako hän tulla katsomaan ja tuomari totesi, että
jos se vaan minulle sopii niin hänen puolestaan saa tulla. Kysyttiin lupa vielä
suorituksen kuvaamiseen ja tuomari sanoikin, että jos systeri haluaa kuvata
pitäisi hänen olla tuomarin osoittamassa paikassa. Ajattelin ensin, että
laittaako tuomari systerin seisomaan jonnekin mahdollisimman kauas ettei se ”häiritsisi”
suoritusta, mutta hän osoittikin paikan noin viiden metrin päästä sanoen että ”tästä
kohti saat parhaiten kuvattua.”
Kun systeri oli päässyt kuvauspaikalleen, sain luvan
aloittaa testin. Päätin olla alkuun sanomatta Lunalle ”haju”-käskyä, koska se
muutenkin lähti innokkaasti nenänsä perässä. Olin kotonakin huomannut, että jos
sanoin ”haju” ennen laatikoille menoa niin Luna rynni liian innokkaasti ja
pahvit lenteli sinne tänne. Kun en sanonut käskyä, vaan pikemminkin käskin
menemään rauhallisemmin, neiti haisteli alkuun paljon nätimmin. Päätin sen
takia kokeilla tätä rauhallisuus-ajatusta testissäkin. Mutta Luna kyllä yllätti
positiivisesti! Neiti haisteli innokkaasti ja tarkasti, mutta jyräämättä laatikoita
ollenkaan! Kävimme laatikko laatikolta läpi, osaa Luna haisteli hieman kauemmin
ja osaa vain nuuhkaisi. Ensimmäisellä rivillä ei tullut kummempaa reagointia
mihinkään laatikoista, toisella rivillä neiti jäikin yhtä laatikkoa haistelemaan
paljon tarkemmin. Ajattelin mielessäni että se voisi olla tämä laatikko, mutta
koska Luna ei mennyt maahan vaan jatkoi haistelua, niin en vielä nostanut
kättäni ylös. Kun olimme kaikki laatikot käyneet kertaalleen läpi, meinasi
neiti jäädä katselemaan kehän reunalla olevia kirjureita, joten osoitin sille
uudestaan laatikoita. Haistelu jatkui ja tällä kertaa Luna haisteli pariakin
laatikkoa tarkemmin, mutta vasta kun pääsimme sen saman laatikon kohdalle, mitä
neiti oli jo ensimmäisellä kierroksella haistellut heittäytyi Luna maahan.
Nostin käden ilmaan ja kuulin tuomarin sanovan ”jes” joten tiesin olevani
oikealla laatikolla. Luna sai kunnon palkan ja kehut todella hienosta
suorituksesta. Aikaa etsintään meillä meni vajaa minuutti.
Uusi kisakirja
Palasimme paikallemme helpottuneena. Kun hajutesti meni läpi,
niin minulle oli ihan sama miten meidän möllikoe menisi. Koska olimme noin
puolessa välissä ryhmää jouduimme taas odottelemaan, joten kävin neidin kanssa
pienellä kävelyllä. Odottelu oli selvästi patouttanut energiaa Lunan sisään,
koska yrittäessäni ottaa puhelimella kuvaa, neidin hihna tippui ja Lunahan
päätti lähteä vetämään murinahepulirallia pyörien minun ympärilläni. Se kerkesi
pyörimään varmaan nelisen kierrosta ennen kuin sain napattua hihnan käsiini,
jonka jälkeen neiti vetikin tuhatta ja sataa takaisin halliin.
Siinä odotellessa yritettiin hieman arvailla testistä
tulleiden tuloksia, osasta näki heti että läpi meni ja osasta oli todella
hankala lukea. Luulen, että ne jotka tulivat koiransa kanssa takahallista ja
kävelivät suoraan ulos eivät tainneet läpäistä testiä.
Lopulta kaikki koira olivat käyneet hajutestissä ja tuomari
antoi loppupuheen. Suurin osa oli testin läpäissyt, muutama valitettavasti ei.
Testissä myös palkittiin kolme parasta. Pakko mainita että nopein oli nuori
labradorinnoutaja, joka oli löytänyt oikean laatikon 8 sekunnissa.
Tuomari vielä jakoi kisakirjat oikeutetuille, ennen kuin
piti pienen juomatauon, jonka jälkeen aloitettiin möllikoe. Kisakirjoja ei
jaettu kuin varmaan 5 kappaletta, joten oikeasti kovinkaan moni ei ollut
tajunnut liittyä Nose Work Finlandin jäseneksi ajoissa. Suurin osa
osallistujista, jotka olivat hajutestissä jatkoivat myös möllikokeessa.
Möllikokeessa oli kaksi osiota: sisätilaetsintä sekä
ajoneuvoetsintä. Nämä suoritukset tehtiin heti peräkkäin, eli kun
sisätilaetsintä oli saatu suoritettua, siirryttiin ulos tekemään
ajoneuvoetsintää. Tämän takia suositeltiin, ettei koirien kanssa kuljettaisi
ulkona häiritsemässä tai katsomassa muiden suorituksia.
Odottelua oli siis taas edessä, koska olimme jälleen vuorossa
yhdeksäntenä. Meidänkin vuoro kumminkin lopulta koitti. En stressannut
möllikoetta ollenkaan niin paljoa kuin hajutestiä, kun tiesin että meillä ei
sisätilaetsinnässä ole ongelmia ollut. Luna ei huonekaluista etsiessään tee
huijausmakaamisia, mitä se on laatikoilla taas useinkin tarjonnut.
Etsintäalue oli arviolta 7mx7m ja siihen oli aseteltu
ympyrään tuoleja, keskellä oli roskakori missä oli tavaraa ja reunalla oli
hyllyjä. Systeri taas aseteltiin hyvälle kuvauspaikalle.
Luvan saatuaan Luna lähti kuin raketti ja alkoi tutkia
huonekaluja. Jos jostain voin moittia niin siitä, että neiti ei tietenkään
tutkinut niitä mitenkään loogisessa järjestyksessä vaan se veti omituista
siksakkia. Eihän se muuten haittaa,
mutta yritä siinä sitten pitää itse mielessä mitkä huonekalut on tutkittu hyvin
ja mitkä on vain ohitettu.
Luna haisteli pariakin kohtaa (tuolin reunaa, hyllyä)
tarkemmin, mutta en taaskaan nostanut kättä ylös koska neiti ei mennyt maate.
Luna tutki vielä hyllyt tarkemmin ja toisen tuolin, kunnes palasi edelliselle
penkille ja meni maate. Tuomarilta tuli taas ”jes” ja kunnon palkkaus. Tuomari
käski palkata todellakin kunnolla, koska jostain syystä neiti ei ilmaise heti
hajua sen löydettyään vaan se käy tutkimassa muuallakin. Muuten Luna sai kehuja
todella hyvästä etsimisestä. Aikaa tähän kului 37 sekuntia.
Siirryimme siitä sitten pihalle, missä odotti kolme autoa,
joista haju oli piilotettu yhteen. Tämä oli meillä ehkä se hieman epävarmempi
osio, koska en ole ajoneuvoetsintää harjoitellut kuin pari kertaa. Luvan
saatuamme vein neidin auton luokse ja toistin sanaa ”haju” ja yritin osoittaa
autoa. Alkuun Luna haisteli vain maata auton ympärillä, mutta lopulta alkoi
nuuskuttamaan autoa. Aloitimme ensimmäisen auton kyljestä ja jatkoimme matkaa
kohti keulaa. Eturekisterikilven kohdalla Luna haisteli taas paljon tarkemmin,
mutta ei mennyt maahan joten jatkoimme matkaa. Hieman siinä itse epäilin että
näinköhän se haju on piilotettuna heti ensimmäiseen autoon. Pääsimme auton
toiselle kyljelle kun sanoin uudestaan ”haju” käskyn, tällöin Luna teki
täyskäännöksen ja ihan oikeasti veti meidät takaisin auton keulaan ja meni
rekisterikilven luona maahan. Eikun käsi ylös ja tuomarilta hyväksyntä.
Tuomari siinä hieman naureskeli, että hän jo ihmetteli, kun
minä jatkoin matkaa vaikka toinen selvästi haisteli tarkempaan. Totesin siinä
että meillä on ollut viimeaikoina paljon valeilmaisuja, joten en uskalla
luottaa ennen kuin neiti ihan oikeasti kunnolla ilmaisee hajun löytyneen.
Tässäkin tosin ihmettelin että miksi Luna ei heti mennyt maahan vaan jatkoi
matkaa. Kun se selvästi tiesi, että haju oli siinä rekisterikilvessä. Sähläyksestä
huolimatta saimme ihan hyvän ajan: 32 sekuntia.
Hetken aikaa siinä keskusteltiin vielä tuomarin kanssa,
mihin kannattaa vielä kiinnittää huomiota harjoitellessa. Sitten palattiin
takaisin paikallemme. Systeri pohti että joko me voitaisiin lähteä vai pitääkö
meidän vielä jäädä odottelemaan, johon totesin että eiköhän tässäkin palkita
kolme parasta. Systeri myös pohti että muisti lukeneensa että möllikokeesta saa
myös arvostelun.
Odotellessa systeri kävi juttelemassa toisen
cockerinomistajan kanssa ja minä kävin tutkimassa mitä koirakeskuksen kaupassa
oli myynnissä. Yllättävää oli että heillä oli itse asiassa suht edulliset
hinnat. Huomasin hyllyssä olevan Isle of dogsin pesuaineita ja itse asiassa juuri
niitä mitä olen Lunalla nyt käyttänyt. Shampoo on ollut todella hyvä ja ostin
Petenkoiratarvikkeen avajaisista saman sarjan hoitoaineen, jota en ole vielä
päässyt kokeilemaan. Pari päivää myöhemmin huomasin että siitä löytyy vielä
hoito/selvityssuihke. Näitä kaikkia oli tuolla myynnissä ja pohdin siinä sen
selvitysuihkeen ostamista. Ainut miinuspuoli suihkeessa oli sen pieni koko,
200ml pullo ei riitä Lunan turkissa kovinkaan pitkälle. Jätin sen vielä sinne
hyllyyn ja palasin paikallemme. Pohdin siinä odottaessa että meillä kotona
oleva hoitosuihke on todella vähissä, joten kun kirjuri huusi takahallista
kahvioon että kaupan voi laittaa kiinni, minä hyppäsin tuolilta ylös ja kävin
ostamassa sen suihkeen. Hintakin tosissaan oli mielestäni hyvä, koirakeskus myi
suihketta 15€ kun esimerkiksi Petellä hinta oli 15,90€.
Vihdoin reilun neljän tunnin kokonaisodotuksen jälkeen
huudettiin viimeinen koira kokeeseen. Oli varmaan päivän parhaat sanat, kun
siinä oli kerennyt jäätymään sekä hirveä nälkä tulemaan. Hallilla oli kahvio,
mutta ei siellä myyty kuin suklaakeksejä ja kahvia/teetä. Kun viimeinenkin
koira tuli ulos, tuomari taas sanoi loppusanat ja alkoi luetella kolmea
parasta. Siinä totesin systerille, että olisi kiva jos tulokset tulisivat vielä
julki johonkin, niin pystyisi hieman vertaamaan miten meillä oli mennyt, kun
siinä odottaessa oli oikeasti todella hankala arvioida mitään. Ensimmäinen koira
(tällä kertaa bordercollie) oli vetänyt taas todella huippuajat, molemmissa
etsinnöissä aika oli alle 15 sekuntia (eli yhteensä alle puoli minuuttia).
Toiseksi sijoittuneella koiralla oli hieman vajaan minuutin
yhteenlaskettu aika. Arvioin että me ollaan todennäköisesti aika kärjessä
meidän ajalla, mutta siitä huolimatta yllätyin kun tuomari kutsui Lunaa
kolmantena. Huvitti kyllä kun heti perään tuomari alkoi etsiä meitä yleisöstä
kysyen että ”missäs se meidän luppakorva nyt on?” Kiva että oli jäänyt
tuomarille Luna mieleen, kun kumminkin 20 koiraa oli paikalla. :D Käytiin
hakemassa meidän palkintopussi sekä arvostelupaperi. Tuomari vielä kehui meidän
yhteistyötä arvostelulomaketta ojentaessaan.
Palkintopussissa oli pieni tennispallo, pieni minigrip-pussillinen
Natures Menun nappulaa sekä possunkorva minkä Luna hotkaisi kitaansa
kotimatkalla.
Eli ei ollut meidän kannalta turha reissu, hajutesti meni
läpi mikä nyt oli se ensisijainen tavoite ja suoriuduttiin möllikokeestakin
sijoituksen arvoisesti. Voimme siis hyvillä mielin jäädä odottelemaan Nose Work
kisojen alkamista, joiden on suunniteltu alkavan ensi vuonna. :)
Ruotsissahan Nose Work on 2017 vuoden alusta alkaen
Kennelliiton alainen laji. Joten luulen että Suomi seuraa tässä(kin)
tapauksessa perässä, joten ei taida olla kuin ajankysymys milloin täälläkin
saadaan NW:N tulokset näkymään KoiraNettiin.
Tässä vielä meidän suoritus videolla. Ensin hajutesti ja sen perään sisätilaetsintä. Ajoneuvoetsinnästä systeri ei saanut kunnon videota.
