Onnistunut tokotunti

Nyt oli pitkästä aikaa tokotunti, jonka jälkeen oli erittäin tyytyväinen olo. Ei ne edellisetkään ole pieleen menneet ja ihan hyvissä fiiliksissä tunnilta ollaan lähdetty, mutta nyt tuntui liikkeet menevän normaalia paremmin ja Luna ei ottanut samalla tavalla häiriöitä muista koirista kuten ennen. Juuri ennen tokotuntia olin vielä ilmoittautunut heidän tammikuussa alkavaan jatkuvaan ryhmäänsä, kun huomasin että siellä oli enää 2 paikkaa vapaana.

Tunnilla keskityttiin pääasiassa seuraamiseen. Se meillä on alokasluokan liikkeistä se hankalin, joten olin ihan tyytyväinen harjoittelusta. Siinä seuraamien ohella sai sitten treenata koiran kanssa tasapainotyynyllä sekä kiertotötsillä.

Me aloitimme Lunan kanssa tasapainotyynyltä, joka oli puolipallon muotoinen ja lohikäärmekuosinen tyyny. Tämä tuotti haastetta ja Lunallekkin, toisin kuin aikaisemmin käytetty iso tyyny, johon neiti mahtui kevyesti jopa makaamaan. Tyttö kyllä ensin ihmetteli koko tyynyä ja pyöri muutaman kerran sen ympäri haistellen, kunnes alkoi uskaltaa laittaa tassuja siihen päälle. Meillä meni varmaan muutama minuutti että Luna uskaltautui oikeasti kiipeämään tyynyn päälle. Sitten se tärisikin kuin haavanlehti tuulessa. Isolla tyynyllä tätä ei tapahtunut, joten tässä Luna selvästi joutui käyttämään syviä lihaksiaan pysyäkseen tasapainossa. Oli tyyny kyllä ihan erimallinenkin.

Sain otettua jopa kuvia tunnilta! Luna tyylikkäällä taisapainotyynyllä.

 Siitä vaihdoimme tötsille. Tässä huomasin, ettei Luna hirveästi ottanut häiriötä muista, vaikka vieressä treenasi bokseri seuraamista, muutaman metrin päässä tötsästä oli keskikokoinen seropi tasapainotyynyllä ja takana dobermanni isolla tasapainotyynyllä. Neiti lähti kiertämään tötsää ihan nätisti. Vauhtia tosin olisi voinut olla enemmän, mutta nyt oli ylpeä jo siitä että tuo oikeasti kiersi sen tötsän vaikka etäisyyttä oli jonkin verran ja muita ympärillä. Aikaisemmin kun tyttö otti häiriötä, se pysähtyi parin metrin päähän ja kääntyi takaisin. Kyllä se nytkin muutaman kerran jäi katsomaan mitä naapuri tekee, jos siellä oli esimerkiksi käsky tullut hieman kovemmalla äänellä, mutta uudella käskyllä lähti kiertämään.

Tötsän kiertoa, edessä treenaa seropi(?) ja meistä oikealla on bokseri joka nyt ei näy kuvassa.

Meidän vuoromme seuruussa oli toiseksi viimeisenä. Seuraaminen oli ehkä parasta, miten se on tähän mennessä ollut tuolla. Palkka kyllä oli Lunan superherkkua: kalkkunafileesiivuja. Otimme ensin seuraamista niin että minulla oli palkka kädessä ja tyttö seurasi nätisti, välittämättä ollenkaan muista. Seuraavaksi kouluttajan ohjeistuksella jätin herkun taskuun. Suoraan taskusta palkkaaminen on minusta jotenkin paljon hankalampaa, kun ajattelen että siinä menee sitten ajoitus pieleen. Tietysti ajatushan on se, että koira saa sen palkkion palkkiosanasta(/naksuttimesta), joka meillä on ”JES”, joka sanotaan oikeassa kohti ja sitten vasta annetaan nami. Siitä huolimatta musta tuntuu että herkku tulee liian myöhässä, kun alan sitä taskusta kaivelemaan.

Isoin ongelma tällä kertaa seuraamisessa oli Lunan jätättäminen silloin kun minulla ei ollut namia kädessä. Neiti seurasi siis niin että sen kuono oli suunnilleen jalkani kohdalla, jolloin en tietysti nähnyt sitä kun katsoin itse suoraan.  Kouluttaja totesi että minun oma vireeni (jälleen) laski, kun nami ei ollut kädessä. En tiedä miten siinä oikein onnistun, mikä ero siinä minulle on onko mulla herkkua kädessä vai ei. Onko minulla joku alitajuntainen ajatus, että Luna seuraa hyvin kun herkku on lähellä, ja kun herkkua ei ole, ajattelen, että ei tämä kumminkaan mene hienosti, jolloin vire laskee. Kouluttajan mukaan ei se pieni jätättäminen niin paha ole (verrattuna siihen että koira menee reilusti edellä), mutta hän käski kiinnittää huomiota meidän perusasentoon. Luna kuulemma myös siinä jää välillä hieman taakse, jolloin tietysti siitä seuruuseen lähtiessä on neiti jo valmiiksi liian takana.

Kokonaisuudessaan meidän tunti meni minusta todella hyvin, joten olin myös hyvillä mielin, kun tuli ilmoittauduttua sille jatkuvalle kurssille. Olin marraskuulle suunnitellut osallistumista ensimmäisiin tokokokeisiin, mutta jätetäänkin ne väliin kun vaikuttaa että neiti on aloittamassa juoksua. Ainakin tutut pojat ovat huomattavasti enemmän kiinnostuneempia neidin peräpäästä ja yrittävät selkäänkin hyppiä normaalia enemmän. He oletettavasti haistavat jonkin verran aikaisemmin mahdollisen juoksun. Kun tässä nyt 2 edellistä juoksua laskeskeli, niin marraskuulle sen pitäisikin osua. Onneksi kurssille saa osallistua juoksuissa, kuhan on pöksyt jalassa eli ei tule taukoa treeneihin.

Ensi perjantaina meillä nyt sitten alkaa agilityn alkeisjatkokurssi, joten sitä innolla odottaen. J

Tokotunti ja koiran ennakointi

Sunnuntain tokotunnilla harjoiteltiin muutamaakin asiaa. Tunti aloitettiin yhteisseuruulla, eli kuljettiin ringissä ja kouluttaja huusi käskyjä (seis, juoksuun, hidasta, täyskäännös…) joita sitten piti yrittää tehdä. Luna otti taas tavalliseen tapaansa häiriötä muista ja seuruussa ajautui vähän väliä jopa puolentoista metrin päähän, mutta ei sentään jäänyt tuijottamaan muita vaikka bordercollie uros aloitti tavalliset rähinänsä. Kiitos tästä ehkä kuuluu palkkioksi otetuille kalkkunafileille.

Mun sohvakaveri

Harjoittelimme myös hieman paikkamakuuta sekä siinä ennen olevaa luoksepäästävyyttä. Lunahan tapansa mukaan ei mennyt kuin hieman nuuskimaan ”kouluttajatuomaria”, mutta ei antanut tämän koskea. Kouluttaja ohjeisti että aran koiran kanssa kannattaa tulla mieluummin sivusta tuomarin luokse kuin kävellä suoraan, kun kylki edellä lähestymistä koira ei pidä niin uhkaavana. Kouluttaja myös totesi että vaikka koira ei antaisi ollenkaan koskea, saa se osallistua kokeeseen. Aika varmasti arkuus kuulemma pudottaa kokonaisarvosanaa, mutta ei kaada koetta. Aggressiivinen käytös estää kokeeseen tulon. Tämä oli itselle helpotus. Kun luoksepäästävyys oli omana liikkeenään mielessä kävi, että se on yksi aika iso riski saada nollatulos, mutta nyt, jos se ei pudota kokonaisarvosanapisteitä nollille, on meillä mahdollisuus möhliä jossain muussakin liikkeessä ja silti saada ALO1 tulos.

Koko tunnin ongelma meillä oli Lunan ennakointi. Kun olimme paikkamakuu rivissä, oli Luna koko ajan menossa maahan ilman että kerkesin sitä käskyttää. Ja kun kouluttaja tuli kohdalle ja Luna lopulta sai mennä maahan, alkoi se nousta istumaan vähän väliä. Palkkaamalla todella tiheästi sain sen pysymään alhaalla, mutta jos palkkausväli tuli edes sekunnin kaksi pidemmäksi nousi tyttö itse ylös. Paikkamakuussa myös katsottiin reagoiko koira muiden ohjaajien käskyihin. Luna ei kuunnellut muita kyllä sen enempää kuin tuntui kuuntelevan minuakaan.

Seuraavaksi otettiin noutokapulat treeniin. Näytin ensin kouluttajalle Lunan kapulanpidon, missä me molemmat tiesimme ettei siinä ole ongelmaa. Seuraavaksi kouluttaja halusi nähdä kapulan noudon. Laitoin Lunan perusasentoon ja tein pari huijausheittoa, nähdäkseni onko tyttö lähtemässä heti kapulan perään. Kun olin varma että neiti pysyy paikallaan, heitin kapulan noin 5 metrin päähän (tilaa ei siis ollut siinä enempää). Käskystä Luna haki kapulan, aluksi laukaten, mutta pian vauhti laski raviin ja tyttö palautti sen minulle ravissa suoraan perusasentoon. Kouluttaja totesi että teknisesti kaikki menee hyvin, mutta vauhtia voisi olla enemmän.   Kun treenaamme ulkona Lunalla noutaa laukalla ja aika usein palauttaakin kapulan laukaten.

Kouluttaja ohjeisti jos yrittäisin palkata lelulla Lunaa niin, että kun tuo ottaa kapulan ja on palaamassa takaisin, lähtisin lelun kanssa riehuen karkuun. Luna jostain syystä vaan välillä palkkautuu tosi huonosti lelusta ja niin se oli tälläkin kertaa. Neiti vaan ravasi kapula suussa minun perässäni. Tuntui että ryhmän muut koirat olisivat paljon innostuneempia lähtemään mun ja lelun perään.

Meillä oli myös kutsumaton vieras treeneissä. Minä treenasin Lunan kanssa noutoa kun kouluttaja oli muiden luona, kun parikin kertaa olin näkeväni liikettä silmäkulmassa. Minulla on huono kaukonäkö joten en reagoinut liikkeeseen ensin sen enempää, kunnes sitten olin hieman lähempänä ja näin kuin hiiri juoksi seinänviertä pitkin. Kun osoitin nelijalkaisen vieraan kouluttajalle, tämä pysytteli lopputunnin kaukana kyseisestä seinästä. :D

Viimeisenä harjoiteltiin liikkeestä maahanmenoa. Tässä Lunan ennakointi oli kyllä jotain ihan kamalaa. Tyttö ei kuunnellut yhtään mitä minä siltä pyysin vaan arvasi mitä saatoin olla käskemässä. Kun pyysin neidin sivulle, se meni jo maahan. Nostin tytön takaisin ylös ja tämä meni uudestaan maahan ennen käskyä. Tässä vaiheessa itse pyöritin silmiäni ja Luna innostui sen verran että se jo hyppi maasta istumaan ja takaisin maahan varmaan kolme tai neljä kertaa ilman että sanoin yhtään mitään. Kouluttaja ja muut kurssilaiset jo nauroivat kun tällä häntä heiluu ja tekee ihan innoissaan itsekseen liikkeitä. Kouluttaja kysyikin oliko Lunan kanssa harjoiteltu sheippaamista, mihin vastasin kieltävästi.

Pääsimme lopulta liikkeelle asti ja Luna jäi nätisti maahan käskystä. Kävelin pari metriä eteenpäin ja käännyin. Palatessani tytön luokse, nousi neiti heti kun olin viereen päässyt. Laitoin Lunan takaisin maahan ja otin taas muutaman askeleen poispäin. Tällä kertaa palkkasin sitä maahan tullessani, mutta kun kouluttaja käski sanoa käskysanan oli tyttö taas jo ylhäällä. Muutaman kerran jouduin ottamaan liikkeen uudestaan kunnes neiti suostui pysymään maassa siihen asti että sain käskyn sanottua.  Kouluttajakin sanoi  ”Käsky”-sanan kaksi kertaa ennen kuin minä sanoin omani, jolla varmistettiin ettei Luna ennakoinut kouluttajan sanaa.

Kotona olen nyt ottanut tämän ennakoinnin treeniin. Olen siis pyytänyt Lunan sivulle ja sitten alkanut latelemaan kaikenlaisia sanoja (yleensä mitä silmiin osuu) esimerkkinä ”lelu, sohva, tuoli, lautanen, roskis, pehmo, luu” ja sitten johonkin väliin laitan istu/maahan käskyn, jolloin tytön on vasta reagoitava. Aluksi oli ihan sama minkä sanan sanoin, kun neiti jo vaihtoi istumasta maahan tai toisin päin. Nyt kun pari päivää on treenattu, alkaa neiti taas jo kuuntelemaan niitä sanoja ja aika hyvin reagoi vasta oikeassa kohdassa. Vahinkojakin kyllä käy kun on joku samalla kirjaimella alkava sana. Ja välillä tuo nostaa persuun ylös ja kun toteaa että ei se ollutkaan käskysana, laskeutuu takaisin. 

Kouluttaja mainitsi että aikoi pitää meillä toiseksi viimeisellä tunnilla ihan harjoitustokokokeen. Minusta idea on hyvä (vaikka siellä osa hieman naureskeli omille taidoilleen), kun möllikokeitakaan ei ole hirveästi tarjolla. On kiva nähdä missä vaiheessa sitä oikeasti ollaan Lunan kanssa.

Kuvat ei nyt liity aiheeseen mitenkään, mut pelkkä tekstikin on tylsä. :D Tilasin Lunalle Petenkoiratarvikkeesta omat pelastusliivit, kun vaunulla olevat toiset on selvästi tarkoitettu paljon isommalle koiralle. Olivat -40% alennuksessa.

Spanieleiden erikoisnäyttely Hämeenlinnassa 17.10.2015

Lunan toiset viralliset näyttelyt oli Hämeenlinnassa Tuuloksen kauppakeskuksen parkkihallissa. Edellisenä päivänä oli koiran pesu ja harjaus. Herätys oli kello 6.00, Luna käytettiin pihalla, syötiin aamupala ja pakattiin auto ja lähdettiin huristelemaan kohti Hämeenlinnaa.

Oli aika talviset näkymät aamulla.

Kehät alkoivat yhdeksältä ja meidän oli tarkoitus olla paikanpäällä hieman yli kahdeksan, mutta tiet olivat sen verran liukkaita, etten uskaltanut ihan täysillä ajaa. Olimme perillä siinä hieman puoli yhdeksän jälkeen. Eipä siinä kiire tullut kun ketään ei ollut rokotustarkastusjonossa. Vapaata tilaakin oli heti kehän vieressä, johon sitten kasasimme leirimme.

Vaikka narttucockereita oli ilmoittautunut 50 kappaletta, ei nuorten kehässä ollut kuin 4 koiraa Lunan lisäksi. Näyttelyalueella tyttö oli melko rauhallinen kuten ennenkin. Ei piitannut kovasta metelistä tai ohittavista koirista. Neiti oli myös menossa haistelemaan useampaa koiraa ja antoi parin junnucockeritytönkin tulla yllättävän lähelle tuoleja ilman että se niille murisi.

Kehään mentiin sillä tavallisella innolla, mutta jo alku seisomisessa huomasin että tytön kiinnostus oli jossain muualla. En reagoinut siihen siinä sen enempää. Odotimme vuoroamme kehän reunalla ja kun tuomari piti edellistä narttua loppuseisonnassa, nostin Lunan pöydälle. Tämä oli meillä virhe. Luna kun muutenkin stressaa näyttelyiden pöytäosuutta, nyt se sitten oli siinä pöydällä ensin pari minuuttia keräten stressiä odottaessamme tuomarin tulevan. Ja kun se tuomari tuli, neiti päättikin että nyt riittää ja aloitti saman rimpuilun mitä se harrasti ensimmäisillä mätsärikerroilla. Se ei vaan halunnut antaa tuomarin koskea.  Myönnettävä on että siinä meni itselläkin pasmat sekaisin. Tuomarin ohjeistuksesta laskin koiran maahan ja teimme liikkeinä kolmion ja edestakaisin menon. Näissäkin Luna hieman hyppi ja pomppi, mutta lopulta sain sen kulkemaan nätisti. Sen jälkeen palasimme pöydälle ja nyt tyttö oli enemmän sellainen mihin olen viimeaikoina tottunut; eli se pysyi suht paikallaan, mutta mulkoili erittäin epäluuloisesti tuomaria. Alkurimpuilusta huolimatta paperiin tuli ”käsiteltävissä” kohtaan ruksi.

Siitä nostin koiran taas alas ja seisotin sitten tuomarin edessä. Tässä ei oikeastaan ollut enää ongelmaa, pari kertaa tyttö nykäisi pään irti otteesta, mutta suostui sitten vielä seisomaan sen tarvittavan hetken. Tuloksena tuli jälleen EH, vaikka pelkäsin meidän pöytäkäyttäytymisen sitä tiputtavan. Jotenkin en ole vielä sitä sisäistänyt, että virallisissa näyttelyissä on rakenne siinä melkein se pääasia. Koira voi rimpuilla pöydällä ja hyppiä juostessa ja silti saada Erinomaisen arvostelun. Me kun ollaan enemmän mätsäreissä juostu, missä taas kiinnitetään enemmän huomiota koiran ja omistajan yhteistyöhön ja koiran terveyteen kuin siihen kuonon paksuuteen.

Nuorten luokassa kokonaistuloksina tuli 3 ERIä sekä 2 EH:ta eli kilpailuluokkaan mennessämme totesin, että kisaamme tämän toisen EH:n saaneen kanssa neljännestä sijasta. Kiersimme kehän kertaalleen ympäri. Nyt Luna oli jo mielestäni päässyt siihen näyttelymielentilaan ja se kulki nätisti kierroksen ja sen jälkeinen seisominenkin sujui. Lopputuloksena meillä oli lopulta se EH4.

Tuomarin arvostelu:

” Ultra-feminine head. Would prefer better lay of shoulder and more forechest. Good topline. Short-coupled. Good turn of stifle. Would prefer more bone and substance. Steady on the move.”

Emme jääneet seuraamaan sen enempää muita kehiä, kun systerillä oli lähtö I love me-messuille myöhemmin päivällä. Kävimme hieman ostoksia tekemässä vielä poistuessamme. Lunalle tuli hankittua vihdoin hieman sopivamman värinen näyttelyremmi, kanapäällysteisiä luita, kuivatut siivet joista on tarkoitus tehdä dummy ensi kesää varten sekä vuoronumerolapulle klipsu, kun tuo olkavarteen laitettava malli on minun käsivarteen liian iso ja se valahtaa aina kehässä melkein ranteeseen asti. Niin ja ostin vielä cockerspanielikortin minkä ajattelin liimata työpaikalla mun kaapin oveen.

Pitää nyt treenata taas lisää tuota pöydällä oloa ja mätsäreissäkin namittaa enemmän siinä tilanteessa. En tosissaan osannut yhtään odottaa että neiti aloittaisi taas rimpuilut, kun nyt on sen viitisen kertaa vetänyt todella hyvin. 

Ostokset poislukien luut.

Vaikka Lunan ilma kertoo muuta niin minusta tämä näyttää paremmalta remmiltä verrattuna tumman punaiseen tai ruskeaan.

Kuinka tehdä narulelu koiralle

Minulla jostain syystä likaantuu vaatteet (vasinkin paidat) jotenkin mystisesti niin, että ne eivät lähde enää millään puhtaaksi. Jotain outoja tahroja, mitkä näyttäisi siltä että olisin heittänyt kahvia päälleni, mitä en ainakaan myönnä. :D Tällaisia paitoja alkoi olla useampia ja olin heittämässä niitä roskiin, kunnes tajusin että kankaanhan voi vielä uusiokäyttää. Netin syövereistä sitten löysin ohjeet koiran narulelun tekemiseen. Kysykää jos jokin kohta ei aukea, osaa oli välillä todella hankala yrittää sanallisesti selittää.

Vaihe 1. Leikkaa 4 saman pituista palaa kankaasta. Leveyden voit päättää itse, mitä leveämpi pala sitä paksumpi lelu. Minä yritän leikata silmämääräisesti noin 4-5 cm paloja. Ensimmäisiä kertoja tehdessä, tekemistä helpottaa jos kangasta on kahta eri väriä.

Vaihe 2. Solmi palat yhteen toisesta päästä

Vaihe 3. Levitä kankaat kuvan osoittamalla tavalla (solmu on siis alla). Itsellä nyt siis yksi sini- ja vihreäraidallinen ylhäällä ja alhaalla. 

Vaihe 4. Seuraavaksi taita sekä ylhäältä että alhaalta toinen kangaspala menemään toisen yli. (Tässä siis sinivalkokangas menee vihreävalkoisen yli)

Vaihe 5. Käännä nyt tämä alle jäänyt kangas menemään vastakkaisen  ylimenevän kankaan läpi. (Eli vihreävalkoinen tekee U-käännöksen ja menee vastakkaisen sinisen alta) Kuva varaan selittää paremmin kuin minä...

Vaihe 6. Kiristä sitten vetämällä vuorotellen kankaan päistä niin että keskelle kiristyy pieni neliö.

Vaihe 7. Lopputulos pitäisi näyttää suunnilleen tältä Kiristäminen onnistuu paremmin kun solmusta pitää kiinni (minulla tapana pitää jaloilla).

Tämän jälkeen palaa vaiheeseen 4, Mutta nyt päällimäiseksi vaihtui vihreävalkoraidallinen kangas.  Jatka vaiheet 4-7 monta kertaa.

Lelun pitäisi alkaa näyttää tältä. Kun se on mielestäsi tarpeeksi pitkä tee vain solmu päähän ja leikkaa ylijäämä (jos sitä on) pois. Halutessaan voi nuo päihin jäävät 4 hapsua hapsuttaa pieniksi hapsuiksi.

Tämä lelu on siis tehty vanhoista paidoista ja kelpaa meidän Lunalle niin veto- kuin noutoleikkeihin. Lelun sisälle voi myös piilottaa nameja ja näin se on hyvä aktivointilelu. Minä jos tosin laitan herkkuja sisälle niin Luna silpoo koko lelun, jolloin se ei tietenkään ole kovin pitkäikäinen...

 Seuraavan lelun tein fleecestä, koska se vaatii hieman pidemmät kankaanpalat. Uskoisin että jostain pitkästä vaatteesta (hameesta? Jos joku kehtaa semmoista heittää pois) tämänkin lelun voisi tehdä. Fleeceä saa myös yleensä melkohalvalla (parhaimmillaan paria euroa per metri) kun hakee esimerkiksi Eurokankaan tilkkulaatikosta.

Luna on kovasti mukana tekemässä leluja.

Luna vahtii ettei tule leikattua liikaa.

Vaihe 1. Eli tähän leluun tarvitaan 3 kankaanpalasta. Minulla edelleen leveytenä 4-5cm, ja näiden pituus oli jotain  70cm luokkaa, mutta totesin että se olisi voinut olla vielä pidempi.

Vaihe 2. Letitä kankaat keskeltä, tietysti mitä enemmän letität sitä isompi rengas syntyy.

Tältä siis näyttää valmistuva rengas. 

Vaihe 3. Kun rengas on sopivan kokoinen letitä päät yhteen ja jatka haluamasi matka. Solmi lopulta päät yhteen. 

Vaihe 4. Lopputulos. Minä kun arvioin tarvittavan kankaan pituuden väärin tuli tästä hieman lyhyt, mutta tosissaan halutessaan siitä voi tehdä paljon pidemmän ja renkaankin isommaksi. Hapsuja voi myös lyhentää tai lisätä leikkaamalla, itse vielä lyhensin niitä hieman kuvan oton jälkeen.

Ruutu ja merkin kierto

Tänään sitten taas tokoiltiin. Agilitykurssi loppui viikko sitten, joten ajattelin että Lunalla olisi tällä kertaa hieman enemmän energiaa tokoiluun. Kurssipaikalle päästyämme aloin ihmettelemään, kun tyttö pälyili ympärilleen huomattavasti tavallista enemmän enkä meinannut saada sitä käymään pikapissalla. Luna jäi tuijottamaan parkkipaikalle ja reagoi pieneenkin liikkeeseen pysähtymällä ja jäämällä katsomaan. Silloin tajusin että se etsi Lolaa. Tyttö oli jo tottunut kun neljällä edellisellä kerralla Lola oli aina mukana agilityn takia, ja nyt sitten oli ihmeissään kun ei toista kuulunutkaan.

Ihmettely jatkui myös sisällä, kun joka kerta oven auetessa Luna kääntyi toiveikkaana katsomaan, josko se Lola sieltä tulisi. Mietin jo miten meidän tunnin käy, jos tyttö nyt jää ihmettelemään toisen poissaoloa.

Minulla oli kaksi unikaveria mummin synttäreillä. 

Aloitimme tunnin ruudulla ja merkin kierrolla ja Luna aika nopeasti unohti koko Lolan poissaolon. Me menimme ensin merkille. Merkki oli meille tuttu liikkeenä ja parin herkulla ohjauksen jälkeen lähetin tytön kiertoon pelkällä käskysanalla. Pari kertaa se tötsän kiersi ihan nätisti, mutta sitten alkoivat muut koirat häiritsemään. Luna meni siis metrin – puoltoista merkin suuntaan ja pysähtyi jääden tuijottamaan muita tekeviä koiria.

Olemme treenanneet tokoa nyt jo hieman reilun vuoden ja tämä vieraiden koirien epäröinti on minusta alkanut vasta nyt kesällä. Luulen, että Toko-luokan tunneilta jäi jonkinlaiset traumat, kun yhden ohjaajan koira juoksi aina Lunan luokse ja ohjaaja vihaisena perässä. Nyt Luna siis jää pälyilemään muita koiria jos ne ovat liian lähellä peläten, että koira tulee luokse ja vihainen omistaja perässä.

Yritin houkutella targetilla Lunaa kiertämään tötsän muista koirista välittämättä, mutta ei sekään oikein onnistunut. Luna haki herkun tötsän toiselta puolelta, jäi sitten hetkeksi tuijottamaan muita ja palasi samaa reittiä takaisin tötsää kiertämättä.

Yritin hetken aikaa saada Lunaa tötsää kiertämään innostamalla ja menemällä itse mukana, mutta siinä vaiheessa kun neidin piti lähteä itse sitä kiertämään, pisti tuo jarrut edelleen päälle. No, ongelma ratkesi kun siirsin tötsää niin, että muut koirat jäivät selkämme taakse. Tällöin Lunalla ei ollut vaikeuksia lähteä yksin kiertämään. Mietin hetkenaikaa ennen kuin ”helpotin” tilannetta tötsää siirtämällä, että Lunankin pitäisi tottua siihen että muut koirat tekevät omiaan ilman että neidin siitä tarvitsee häiriintyä. Helpottamalla tehtävää se tuskin siihen tottuu, mutta piti meidän muutama onnistuminen saada.

Siitä siirryimme ruudulle. Olen meille oman ruutunauhan ostanut, mutta merkkikartiot puuttuu joten en ole sitä vielä edes pussista ottanut pois. Sen sijaan olen hiekkakentälle piirtänyt jalalla ruudun ja yrittänyt sillä harjoitella, mutta se ei oikein onnistu, kun Lunaa enemmän kiinnostaa se itse jalalla vedetty ruudun hajujälki kuin se herkku siellä ruudussa.

Ohjaaja suositteli, että koiralle kannattaa opettaa suoraan maahanmeno ruudussa. Eli käsky Ruutu ja heti koiran tultua ruudun sisälle niin käsky maahan. Liikkeessä saa kuulemma neljä käskyä antaa, eli toinen vaihtoehto on opettaa koira ensin käskystä seisomaan ruudussa, mutta tällöin ohjaaja käyttää kaikki käskyt ”ruutu-seiso-maahan-sivuun” liikkeessä. Jos koiran opettaa suoraan maahan, jää yksi käsky ”ylimääräiseksi”, ja jos jostain syystä koira ei keskitykään, vaan menee vaikka ruudun ohi, voi neljännen käskyn käyttää apuna ja ohjata koira uudestaan ruutuun. Tällöin kouluttajan mukaan ei menetä aivan niin paljoa pisteitä, kuin jos olisi käyttänyt jo kaikki neljä käskyä.

Aloitin ruudun käyttämällä targettia (herkkua lautasella) ruudun keskellä. Luna meni ravaamalla namin luokse ja ajattelin että odotan että tyttö kääntyy minua päin ennen kuin annan maahan-käskyn. No, tuli todettua että se ei oikein onnistu, kun nami oli syöty ja todettu ettei siinä ollut enempää herkkuja, Luna kääntyi ja lähti heti ravaamalla takaisin minun luokse. Siinä sai sitten kiireellä sanoa käskysanan ja tyttö meni kyllä maate etutassut ruutunauhan päällä.

Siirsin targetin hieman lähemmäksi ruudun takareunaa ja kouluttajan ohjeella sanoin maahan-käskyn heti kun näen että nami oli syöty. Tämä sujuikin paljon paremmin, ja Luna meni nätisti maahan heti käännyttyään minua kohti. Aika nopeasti jätin targetin pois ja ruutu sujui (lyhyellä etäisyydellä) yllättävän hyvin, mitä nyt Luna alkoi ennakoimaan ja yritti mennä maahan ruudussa jo ennen kuin kerkesin käskysanaa sanoa. Eli tyttö siis meni juuri ja juuri ruudun sisäpuolelle (ja minä odotin että se kävelisi siis hieman pidemmälle) ja meni maahan. 

Kun pienen tauon jälkeen tein ruutua toisesta kulmasta, tuntui Luna muistavan vain sen maahanmeno osuuden, kun se tarjosi sitä koko ajan. Tyttö siis meni maahan heti perusasennosta, tai sitten se käveli metrin ja meni sitten maahan. Kun ne eivät kelvanneet, päätti neiti lähteä kiertämään merkkitötsiä, ensin oikean puoleisen ja kun se ei kelvannut, niin sitten tarjottiin vasenta tötsää. Tässä vaiheessa melkein alkoi itseä jo naurattaa, kun toinen ei selvästikään kuunnellut mitä minä oikein käskin.

Paras yritys ehkä oli kun käskin Lunan sivulta perusasennosta ruutuun, tyttö käveli puolimetriä eteenpäin ja teki täyskäännöksen ja käveli sitten suoraan minun jalkoja päin. Olin tunnin alussa alkuverryttelyksi tehnyt hieman kaseja (eli koira tekee kahdeksikon jalkojen välistä) ja Luna varmaan päätti kokeilla saisiko siitä tällä kertaa namin, tajuamatta että minullahan oli jalat kiinni kun perusasennossa oltiin. Siinä oli sitten koira hölmistyneen näköinen, kun ei ne jalat auenneetkaan kun hän niitä päin käveli. Sivussa tauolla ollutta bokserinohjaajaa alkoi tilanne naurattaa.

Muutaman targetin käytön jälkeen alkoi Luna taas tajuamaan mitä minä halusin, mutta en kovin montaa kertaa enää ruutua tehnyt, kun selvästi alkoi tyttökin väsymään.

Lopuksi ohjaaja keskittyi jokaisella yksitellen johonkin tiettyyn ongelmaan ja muut teki odottaessa häiriöpaikkamakuuta. Paikkamakuussa Luna sietää häiriöt ihan hyvin, se ei nouse istumaan vaikka takana lentää lelu tai vieressä olevaa koiraa palkataan ihan eri aikaa. Harjoittelin maassa odottamisen lisäksi myös paikalla istumista, jota palkkasin hieman tavallista lyhyemmällä välillä, ettei tyttö kerkeäisi mennä makaamaan.

Omalla vuorollamme kouluttaja keskittyi minun asentooni seuraamisessa. Minulla on paha tapa olla hieman rintamasuunta koiraanpäin ja seurata että tyttö varmasti seuraa. Nyt kouluttaja halusi että katson oikeasti suoraan eteenpäin. Se on todella vaikeaa kun katsoessani eteenpäin en näe ollenkaan seuraako Luna ylipäätään minua vai onko se jäänyt jälkeen (tai kokonaan jonnekin.)  Myöskin palkkaaminen vaikeutuu, kun en näe mihin annan palkan tai että annanko sitä edes oikeassa kohtaa (eli onko Lunalla pysynyt kontakti, etten vaan palkkaa kun toinen ei katsokaan minua). Kouluttaja totesikin tämän olevan pienten koirien hankaluus, kun ne ovat oikeasti sen verran pieniä että ohjaaja ei pakosti koiraa näe. Pitäisi vaan luottaa että kyllä se siinä vieressä tulee.

Kouluttaja myös ohjeisti että kannattaa opettaa Luna seuraamaan ihan pikkaisen edempänä, jolloin suoraan eteenpäin katsoessani näkisin juuri ja juuri sen kuonon ja näin tietäisin sen vieressä tulevan. Pitää tähän kiinnittää nyt huomiota, kun seuraaminen on meillä tuolla muutenkin se isoin ongelma alokasluokan liikkeistä. Kouluttaja myös kannatti askeleen taaksepäin ottamista, eli palkkaisin jonkun aikaa taas paljon useammin, jotta se kontakti varmasti pysyisi. Meillä tosin on sekin siellä välillä ongelmana, että Luna pitää kontaktin niin kauan kun se tietää että minulla on nami. Sitten kun se sen namin saa, kontakti tippuu sen sileän tien.  No, pitää siis vaan harjoitella lisää.

Koirakeidas on nyt aloittamassa tammikuussa ensimmäistä jatkuvaa tokoryhmää, mihin olen miettinyt ilmottautumista. Pohdin tosin tuottaako Lunan arkuus meillä siellä ongelmaksi sen, että tuo ei suostu kunnolla treenaamaan kun on monta muuta koiraa samassa (ei niin isossa) tilassa. Ulkotreeneissähän tätä ongelmaa ei ole vaikka koiria olisi useampia, kun välimatkaa pystyy säätämään paljon enemmän. Eikä tällöin toinen koira ole siinä parin metrin päässä niin kuin Koirakeitaalla on. Sinällään taas, Luna saattaa tuohon häiriötilanteeseen tottua ja treenit lähteä eritavalla sujumaan. No, tällä hetkellä ko. kurssille ei ole ilmoittautunut kuin kaksi koirakkoa (kuusi siis mahtuu), joten kerkeän tässä vielä hetken kurssia miettimään.

Tämä kurssihan kestää sinne marraskuun loppuun, jonka jälkeen pitäisi kuitenkin alkaa etsimään uutta (mieluiten jatkuvaa) toko-kurssia.

Lunaa kyllä kiinnosti mitä mummi teki mutta ei ihan uskaltanut mennä lähemmäs katsomaan.

Keittiössäkin piti seurata mitä tapahtuu, voihan sieltä vaikka ruokaa herua.

Lunan veli

Lunan veljen perhe oli siis seuraillut blogia ja ottivatkin yhteyttä.  Sovimme tapaamisen tähän meidän lähellä olevaan koirapuistoon, jonne tiistaina suuntasimme työpäivän jälkeen. Hetken päästä saapui veli perheineen.

Ulkomuodoltaan sisarukset olivat melko samannäköisiä, kummatkin olivat rakenteeltaan ja naamastaan siroja. Toisin kuin Lunalla, jolta suurin osa koristekarvoista irtosi ensimmäisten juoksujen jälkeen, veljellä oli koristekarvoja paljon enemmän.  Lunalla puolestaan oli taas punainen pigmentti veljeen nähden hieman tummempi.

Ainut onnistunut sivuprofiilikuva molemmista

Nopeasti tuli todettua, että Lunassa ja neidin veljessä Fransussa (Isbahan’s Antique) on todella paljon samaa ulkomuodon lisäksi. Molemmat ovat esimerkiksi epäluuloisia vieraita kohtaan. Fransu oli kaksikosta se arempi, poika söi kyllä herkut mitä hänelle tarjottiin, mutta teki sen niin pitkältä kuin vain yritti. Ja jos erehdyit katsomaan sitä siinä, niin vastaukseksi Fransu peruutti ja aloitti ulvontahaukun. Luna teki aikanaan ihan samaa (siitä ei varmaan ole vielä puolta vuottakaan), mutta koiran kanssa joka paikkaan juokseminen on saanut tyttöä hieman tottumaan vieraisiin. Meidän neiti siis istuutui Fransun perheen eteen tajutessaan heillä olevan herkkuja ja antoi hyvin silittääkin, jos se siitä niitä herkkuja sai.

Varovaista tutustumista

Fransun ulvontahaukku on ihan samanlainen kuin Lunan, mutta sen volyymi on paljon pienempi.  Siinä missä meidän tyttö ilmoittaa kaikille muutaman kymmenen metrin sisällä oleville jos häntä jokin (ihminen/asia) epäilyttää, veljen ääni oli paljon hiljaisempi ja enempi osoitettu sille epäilyksen kohteelle.

Fransu myös hieman arasti Lunaa, joka tietenkin teki aika nopeasti selväksi että häntä ei haistella kuin ihan nopeasti. Myöskään Fransu ei saanut hakea meidän perheenjäseniltä herkkuja jos neiti oli niitä jo kerjäämässä. Kunnon mustis pomottelija siis.

 Puistoon tuli myös walesinspringerspanielinarttu, jonka kanssa Luna sitten juoksi enemmänkin ja joka sai Fransunkin leikkimään. Kerran jouduin menemään narttujen väliin, kun springeri ärähti Lunalle että nyt riittää ja Luna otti siitä nokkiinsa, että mitä toinen hänelle ärähtelee (ihan kuin olisi paraskin siitä sanomaan, kun itse ärisee leikkiessään melkein koko ajan) ja meinasi tappelu tulla näiden kahden välille. Onneksi se ei päässyt yltymään ihan siihen asti. Kun olin menossa nappaamaan meidän neitiä pannasta, kun se ei kieltoa kuunnellut, lopettivat tytöt keskinäisen kärhämänsä ja Lunakin jäi katsomaan minua silleen että ”mitä asiaa oikein oli?” Istu-maahan käskyn alta vapautin tytön takaisin leikkimään, jonka jälkeen ei ongelmaa enää ollut.

Fransun perheen kanssa tuli pääasiassa keskusteltua koirien yhtäläisyyksistä ja eroavaisuuksista sekä meidän harrastamisesta, trimmaamisesta ynnä muusta mikä nyt cockerin elämään liittyy. 

Ilma oli sen verran kylmä, että ulkona puistossa tarkeni vajaan tunnin. Lähtiessämme puhuttiin että nähdään joskus uudestaan, kerran näin lähekkäin asutaan.

Kuvia sain huonosti vaikka niiden takia otin kamerankin varta vasten mukaan. Ei siinä keskustelun ohessa kuvia räpsiessä tullut sitten mieleen, että ulkona oli jo sen verran hämärää että olisi pitänyt salamaa käyttää. Suurin osa kuvista oli liian vähäisen valaistuksen takia sitten aivan tärähtäneitä. Onneksi edes pari kuvaa onnistui.

 

Luna kiittää Fransun perheeltä saamastaan lelusta! Toivottavasti se
pysyy ehjänä ensi kesän uimareissuja varten (pitänee siis varmaan piilottaa se hyllyyn).

Agilityn alkeiskurssin loppu

Nyt on agilityn alkeet kurssi käytynä. Viimeisellä tunnilla kävimme ison A-esteen ja pöydän. Harjoittelimme myös hieman ohjausta, kun kouluttaja laittoi neljä perus hyppestettä ympyrän muotoon.

Iso A-este olikin monelle koiralle se vaativin este. Este tietysti on suht jyrkkä sekä korkea ja jos koiralla ei ole tarpeeksi vauhtia (tai se alkaa kesken kaiken epäillä) alkavat tassut hieman luisumaan taaksepäin. Seuraavaksi sitten esteen toisella puolella onkin jyrkkä alastulo. A-este kun on kontaktieste, piti ohjaajan saada koira hidastamaan esteen lopussa.

A-este oli sekä Lunalle että Lolalle tuttu ja en uskonut siinä olevan mitään muuta ongelmaa, kuin lujan vauhdin, mikä näkyisi hankalana, ellei mahdottomana, pysähtymisenä lopussa. Menimme Lunan kanssa ensin esteelle. Vein palkan heti esteen loppuun ajatellen, että tyttö hidastaisi tietäessään sen siellä olevan.  No idea toimi teoriassa, mutta käytäntö oli toinen. Ensimmäisillä kerroilla Luna yritti kiertää esteen päästäkseen makupalojen luokse, kolmannella tai neljännellä kerralla sain sen ohjattua ylittämään esteen. Alas tultiikin sitten niin vauhdilla että neiti juoksi herkkujen yli ja kääntyi sitten syömään ne. Päästin Lunan sitten remmistä irti ajatellen että saisin sen paremmin ohjattua esteelle.

Minulta ohjaaminen sujui heti paljon paremmin kun Luna oli irti, koska minun ei tarvinnut varoa etten vetäisisi vahingossa juostessani remmistä. Esteen ylitys lähti siis toimimaan, mutta tytöllä oli edelleen vauhtia kuin raketilla eikä loppuun pysähtyminen ottanut onnistuakseen vaikka yritin näyttää että herkkuja oli myös minulla kädessä.

Lolalla oli myös ongelmia vauhdin kanssa, mutta vanhempi neiti on sen verran persompi herkuille, että systeri pystyi tämän vauhtia hidastamaan.

Pöytä nyt sinällään ei ole mikään kunnon este. Ideana siinä on se, että koiran pitää hypätä noin 30cm korkeudessa olevan pöydän päälle ja pysyä siinä 5 sekuntia ennen matkan jatkumista. Luna hyppäsi pöydälle ongelmitta ja paikkakäskyn alla pysyi siinä siihen asti kunnes annoin luvan jatkaa. Pystyin lähettämään neidin pöydälle myös hieman kauempaa ongelmitta. Mietin kyllä että esteeseen tulee haastetta sitten kun tilanne on ”oikea” ja koira juoksee kovaa koko agility-rataa ja sitten se pitäisi saada siihen pysähtymään.

Lolan pöytäharjoitusta en nähnyt, kun olimme sillä hetkellä Lunan kanssa A-esteellä, mutta mielestäni systeri sanoi ettei siinä mitään ongelmaa ollut.

Lopuksi oli sitten ohjausharjoitus, jossa neljä estettä oli pystytetty niin että koiraa ohjattiin juoksemalla pienessä ympyrässä esteiden yli. Lola meni meistä ensimmäisenä ja kouluttaja totesikin että näki hyvin että vanhemman neidin kanssa oli agilityä jo jonkin verran harrastettu. Lola kun irtosi ohjaajasta pidemmälle esteet hypätäkseen, eikä systerin tarvinnut erikseen mennä osoittamaan jokaista estettä.

Lunallakaan ei mitään kummoista ongelmaa ollut. Esteet ylitettiin melko nätisti, tosin systeriin verrattuna jouduin itse menemään hieman lähemmäksi esteitä jotta sain Lunan ne varmasti hyppäämään. Siinä esteitä ylittäessä Luna kuumeni sen verran että alkoi itsekseen ärisemään juostessa. Olemme naureskelleet kun agilitykilpailuja olemme seuranneet, että melkein kaikki koirat haukkuvat rataa mennessään. Luna tulee ihan varmasti olemaan myös tällainen haukkujatyyppi, kun Lola taas ei päästä ääntäkään.

Tämä kurssi oli siis tässä ja systeri on etsinyt tiuhaan meille uutta kurssia. Mitään helppoa se ei ole ollut, kun ajattelee että sen pitäisi sopia kahden henkilön aikatauluihin (minun & systerin, tosin pääasiassa minun kun systeri ei ole töissä), kurssilla pitäisi siis olla kaksi vapaata paikkaa eikä se saisi olla mieluiten puolen tunnin ajomatkaa kauempana. Minullakin kun on vuorotyö, mutta oletuksena voisi ajatella että jos saan pyydettyä aamuvuorot harrastuspäiville, pääsen aikaisintaan kello 17, kotona siis noin 17.30. Eli kurssi saisi aikaisintaan alkaa kello 18 jolloin kerkeisin käydä kotona vain hakemassa porukat.

Lopulta Piskitiskiltä löytyi tammikuuhun kestävä alkeisjatkokurssi, joka pidettiin Tuusulan teollisuusalueella Keravan Agilityurheilijoiden KAT-tilassa. Kurssi alkaa 29.10, ja kurssin ainut huonopuoli oli ajankohta: perjantai-ilta kello 20-20.50. Me kun usein ollaan menossa viikonloppuna jonnekin, niin menee lähdöt aika myöhäiseksi. Mutta koska meidän asuntovaunu menee korjaamolle talveksi, ei meillä ole Inkoseen menoa ennen kevättä. Eli melkein ainut minne saattaisimme lähteä, on Saloon tädin luokse.  Sinne nyt sitten tulee lähdettyä myöhempään kuin tavallisesti.

Piti tuoda Lunalle uusi pahvilaatikko töistä kun edellinen alkoi olla niin säpäleinä. Hieman pienempi kuin edellinen
mutta kyllä tämäkin näytti kelpaavan. Ja anteeksi sekasotku, Luna on taas levittänyt lelunsa ympäri huonetta. :D

Tokossa puolestaan oli tänään estehyppy, kaukokäskyt ja paikkamakuu harjoituslistalla. Siinä on kolme liikettä mitkä meillä on melko vahvana. Estehypyssä ei ollut meillä ongelmaa kouluttajankaan mielestä, vauhti oli hyvä, hyppy puhdas ja Luna tulee hypyn jälkeen suoraan sivulle perustasentoonkin nätisti.

Kaukokäskyt ovat puolestaan liike josta Luna jostain syystä tykkää. Neidillä alkaa häntä heilumaan niin istuessa kuin maatessa ja ongelma onkin innostuneisuuteen liittyvä ennakointi. Tyttö ei aina odota että kerkeän sanomaan käskyn, vaan ennakoi sen jotenkin minun kasvoilta ja vaihtaa asentoa kun olen vasta avaamassa suutani. Tästä se tietysti jää palkatta ja yritämme uudestaan. Yleensä kun Luna muutaman kerran jää herkutta niin se tajuaa jo hieman jäädä odottamaan käskyä.

Paikkamakuu on meillä myös aika varma liike. Luna tykkää kyllä välillä vilkuilla ympärilleen, mutta siitä huolimatta pysyy paikallaan. Tällä kertaa lisähaastetta toi takana odottava ja piippaava Lola, joka vinkui aika kovaankin ääneen kun sillä alkoi mennä hermot siihen ettei se saanut yhtään herkkua. Mielessä kävi että Luna, joka muutenkin reagoi Lolaan välillä todella herkästi, menisi katsomaan mitä se siellä sohvalla vinkuu, mutta ei. Tyttö vain vilkaisi välillä vanhempaa neitiä ja kääntyi taas minua katsomaan. Myöskään muut koirat eivät häirinneet, vaikka siinä ohjaajat pysyttelivät lähellä ja palkkailivat omia koiriaan tiheämmin. Kouluttajakin teki hieman häiriötä kävellessään metrin päässä koirista, mutta edes siihen ei Luna reagoinut.

Tunti meni siis kaiken puolin hyvin meidän osalta.

Tuolla tunneilla isoin ongelma meillä on seuraamisen kanssa. Välillä Lunalla ei ole virettä siihen ollenkaan vaikka minä yritän kuinka innostaa sitä leluilla ja herkuilla ja tempuilla ja ties millä. Sitten kun pääsemme kotiin ja seuraavana päivänä käyn treenaamassa ulkona kentällä, niin se seuraaminen on niin vauhdikasta kuin olla ja voi.

-

Hirveää lukijamäärää tällä blogilla ei ole, mutta sattumalta blogi tavoitti kyllä naapurikunnassa asuvan Lunan veljen perheen. Sovimme treffit tähän meidän läheiseen koirapuistoon, mutta siitä yritän tehdä huomenna oman postauksen.