Kohtaus

 Ortopedikäynnin jälkeen kerettiin noin viikko elää normaalia elämää.

Olimme viikonloppua viettämässä vaunulla ja lauantaina illanvietossa saunatuvassa. Makoilin sängyllä Geisha selkääni vasten, kun ykskaks alkoi neidin takajalka tehdä kramppaavaa liikettä. G pomppasi pystyyn ja siirtyi sängyn toiseen päähän. Katselin jo siinä vaiheessa, että nyt ei ole kaikki normaalia ja kun neiti hetken päästä kääntyi takaisin päin, huomasin sen nytkähtelevän koko kropallaan.

Tässä vaiheessa sanoin systerille, että nyt on jokin vialla ja laskin Geishan lattialle. Neiti säpsähteli ja pää nyki, mutta pystyi seisomaan ja liikkumaan menettämättä tasapainoaan (kerkesi käydä vieraan luona ruokaakin kerjäämässä ja läpsimässä tassulla). Systeri haki puhelimen ja otti videota, kun G hyppäsi takaisin sängylle.

Minä etsin neidin hihnan ja menin ulos, ajatellen että saisin siinä paremmin nähtyä ja kuvattua tilanteen (saunatupa on melko pieni ja sisällä oli 4 aikuista ja 5 koiraa, joten tilaa ei oikein ollut). Ulospäästyämme Geisha olikin jo aivan normaali. Kävelimme siitä takaisin vaunulle ongelmitta, annoin iltaruoat, kävin itse ulkovessassa pesemässä hampaat ja palasin takaisin, ei edelleenkään mitään oiretta. Menin sänkyyn ja sammutin valot, jolloin sitten hetken päästä alkoi kuulua hassua tasaista kolahdusta.

Laitoin valot päälle ja huomasin Geishan taas nytkähtelevän. Nyt ei oireilu ollut niin pahaa kuin aikaisemmin, pää pysyi paikoillaan, mutta pieni nytkähdys tuli muutaman sekunnin välein ja tassut selvästi kramppasi (hassu ääni tuli kynsistä, jotka kolahti lattiaan krampin aikana). Neiti yritti makoilla ja alkaa nukkumaan, mutta nykiminen häiritsi sen verran paljon, että joutui vaihtelemaan paikkaa vähän väliä. Laitoin Geishan seisomaan ja edelleenkään tasapainossa ei ollut ongelmaa. Pitäessäni käsiä neidin takajaloissa, totesin nytkähdyksen tullessa oikea jalan nytkähtävän paljon vahvemmin kuin vasemman.

Nytkähtely oli kestänyt tässä vaiheessa vajaan tunnin, ja hissukseen ajan edetessä oireilu väheni.

Soitettiin Aistiin, josta tuli alustava ohje seurata ja toki jos näyttää siltä niin lähteä heillepäin. Samaa sanoi kasvattaja ja systerin eläinlääkärikaveri, että Geishan oireilu on sen verran pientä enää sillä hetkellä, että he eivät lähtisi yöpäivystykseen, missä ei kumminkaan pystytä tekemään ihan hirveästi mitään.

Lopulta oireilu väheni niin paljon, että neiti pystyi nukahtamaan. G nukkui alkuun sängyn jalkopäässä ja tunsin kyllä omaa jalkaa vasten, kuinka edelleen tuli pieniä nykäyksiä satunnaisesti, mutta ne eivät enää Geishaa häirinnyt. Neiti nukkui yön rauhassa, minä itse heräsin jokaiseen liikkeeseen tai kolahdukseen ja yritin pilkkopimeässä hahmottaa missä Geisha menee ja mitä se tekee. Useamman kerran laitoin valot päälle nähdäkseni oliko oireilu palannut.

Yöllä ennen nukkumaanmenoa kerettiin pohtia mahdollista syytä oirelilulle.

(Jokin lievä) epilepsia oli ensimmäisenä mielessä.

Geisha iän puolesta olisi osuva epilepsian puhkemiseen ja bordercollieilla jonkin verran epiä tavataan, mutta neidin suvussa sitä ei ole todettu kummallakaan puolella. Geishalla myös pää pelitti koko ajan, se pystyi liikkumaan, syömään, juomaan, käymään tarpeillaan normaalisti.

Kipukohtaus?

Oireilu alkoi jalan kramppaamisella, joten tämä oli melko vahvana mielessä. Mutta muuten Geisha ei varonut mitenkään sitä jalkaa, käveli sillä normaalisti ja sitä sai painella venyttää. Hermokipu? Kipu on ehkä se mitä itse arvelen tällä hetkellä eniten, mutta mystistä on, että mitään ongelmaahan ei ortopedi viikko takaperin löytänyt. Toisekseen, että ensin tulee n. 5 minuutin kohtaus, sitten 15 minuuttia on normaali ja sitten oireilu palaa lievempänä ja kestää vajaa tunnin, on ehkä hieman hassu kipukohtaukselle.

Myrkytys?

Erittäin epätodennäköinen. Tässä vaiheessa oltiin oltu vaunullakin jo reilu vuorokausi, eikä Geisha ainakaan siellä ollessa ollut syönyt mitään ylimääräistä. Kasvattaja kysyi, etteihän meillä ole käytössä niitä uutisoituja perunaruokia. Ei ole, Geisha syö tällä hetkellä puoliksi Simpsons Premiumia, puoliksi Proboosterin Sporttia.

Ell.kaverin ohjeesta tarkistettiin korvat, mutta niissä ei ainakaan silmin näkynyt mitään. Mahdollisuus toki on, kuten kasvattajakin sanoi, että tämä on sellainen once-in-a-lifetime kohtaus, mikä ei koskaan uusiudu. Mutta itseä nyt epäilyttää kohtauksen liittyminen jalkaoireiluun, koska ensimmäisenä tässä kohtauksessa oireili se sama pirun oikea takajalka. Mutta johtuiko tämä kohtaus jalasta vai onko jalan oireilu merkki jostain neurologisesta ongelmasta.

Lopputulemana varattiin aika Aistiin. Olin jo pari vuotta sitten Lunan kanssa siellä ajatellen, että toivottavasti sinne ei tarvitse palata ja pelätä mahdollista aivokasvainta.

 -Tässä välissä kului vajaa viikko-

Neurologilla käyty - ja kuten Lunan tapauksessa muutama vuosi sitten, mitään selittävää syytä oireille ei löytynyt.

Neurologi oli sitä mieltä, että Geishan jalkaoireet ja tämä viikonloppuna tullut kohtaus eivät liittyisi toisiinsa.

Kohtaus on kyllä aivoperäistä, mutta ei ole epilepsiaa eikä pään magneettikuvista löytynyt mitään sinne kuulumatonta. Hän vertasi kohtausta samanlaiseksi, kuin esimerkiksi ihmisillä tulee juuri nukahtaessa ja yhtäkkiä lihakset nytkähtävät. Eli jokin sähköimpulssi ärsyttää tiettyä osaa aivoista, joka saa reaktion aikaan. Geishalla se toki tuli melko voimakkaana, mutta silti olisi täysin vaaraton.

He myös magneettikuvasivat samaan syssyyn neidin selän, jos sieltä löytyisi jotain hermopinteitä tai muuta, mikä selittäisi jalan oireilun, mutta sielläkin kaikki näytti siistiltä.

Jos tulee uutta oireilua, kohtaukset pahenee tai lähtee tulemaan tihenevällä tahdilla, voimme ottaa lääkäriin sähköpostilla yhteyttä (ja laittaa tarvittaessa videoita), jonka jälkeen katsotaan jatkoa.

Mutta nyt jatketaan edelleen aivan normaalia elämää ja toivotaan, että nämä mystiset oireet olivat nyt tässä. Alkaa kukkarossakin kohta pohja häämöttämään.

Mystinen polvivaiva

Geishalla on nyt arviolta vuoden sisään tullut joitakin kertoja tilanne, jolloin neiti onkin kolmijalkainen..

Geisha nostaa oikean takajalan koukkuun, aivan kuin olisi tallannut johonkin inhottavaan ja sitä olisi tarrannut tassuun. Mutta tassusta ei löydy mitään. Tätä kestää lyhyen hetken (arviolta 10-20s?) ja sitten yleensä jalka palautuu käyttöön normaalisti tai saattaa pari askelta olla hieman "ontuvaa".

Ensimmäisen kerran tämä tuli keväällä lenkillä, kun Geisha tuli pusikosta yhtäkkiä kolmijalkaisena. Yritin tutkia mikä tassussa on (välillä esimerkiksi tarttunut takiainen aiheuttaa saman). Mutta en löytänyt jalasta mitään ja kun lopetin tutkimisen, lähti neiti heti normaalisti kävelemään. Tästä meni hetki (kuukausi-pari) eteenpäin, niin neiti oli seuraavan kerran kolmijalkainen. Tämä tapahtui kotona, Geisha oli ollut vain nukkumassa ja noustessaan oli yllättäen hyppinyt hetken kolmella jalalla.

Kolmas kerta oli joulukuussa Messukeskuksessa, neiti oli taas nukkumasta noustessaan (oli maannut oikealla kyljellä n. 30min laattalattialla kun söimme), pidellyt jalkaa ylhäällä.

Neljäs kerta oli nyt noin kuukausi sitten, olin käynyt Gn kanssa lenkillä ja tullut kotiin, riisunut neidiltä vaatteet pois jolloin ei ollut vielä mitään, riisuin omat vaatteet ja käännyin, niin Geisha seisoi edelleen siinä edessä, mutta taas oikea takakoipi ylhäällä.

Tässä vaiheessa totesin, että paras mennä tutkituttamaan se jalka. Oireilua on todella harvoin ja se on lyhytkestoista, mutta se on aina se sama jalka, joten jossain on vika. Mystisesti se ei liity mitenkään liikkumiseen, koska G ei mitenkään oireile jalkaa treenien tai riehumisten jälkeen, vaan nämä tulee aina tällein yllättäen.

Joten sain ajan Aveciin Tiiu Toijalalle. Tässä koirien kanssa eläessä on tullut todettua, että helpommalla ja halvemmalla pääsee kun suoraan vie suoraan erikoislääkärille. Yleislääkäri harvoin pystyy tekemään muuta kuin antamaan kipulääkekuurin ja käskee seuraamaan tilannetta.

Avecissa sitten tehtiin ensin käsikopelolla täysi tutkimus. Oikeassa takajalassa oli pieniä eroja vasempaan verrattuna (hieman nestettä polvessa, lihaksisto hieman pienempi, reagoi vahvemmin lihasten palpaatioon, issiashermon käsittelyssä reagoi).

Tiiu totesi, että reagoinnit nyt viittaisi polvialueelle, tassut ja varpaat olivat kunnossa ja niissä neiti ei reagoinut mihinkään. Neiti rauhoitettiin röntgeniä varten. Röntgenissä ei näkynyt mitään muuta kuin pienen pieni kulumamuutos polvilumpion alaosassa, joten lääkäri halusi vielä ultrata polven.

Ultrassakaan ei oikein löytynyt selitystä, kaikki nivelsiteet oli ehjät, pientä rappeumamuutosta näkyi uloimmassa nivelkierukassa, mutta se ei lääkärin mukaan selittänyt oireita.

Tässä vaiheessa lääkäri totesi, että hän jättäisi tutkimukset nyt tähän. Mitään isoa siellä polvessa ei ollut, mikä selittäisi oireilun ja ainoa mitä vielä voitaisiin tehdä olisi tähystää se polvi. Mutta koska oireilu on sen verran vähäistä ja harvoin, niin jos olisi hänen koira, hän ei siihen tässä vaiheessa lähtisi. Sanoi, että toki hän voi sen tähystää, jos minua häiritsee niin etten nukutuksi saa, mutta totesin että ehkä me jatketaan normaalisti ja seurataan. Jos jalan nostelua lähtee esiintymään useammin, niiin sitten tähystetään. Käskyksi tuli fyssarikäyntien jatkuminen (ollaan siis käyty muutenkiin n. 3kk välein joko hierojalla tai fyssarilla) ja sen oikean takajalan lihaksiston vahvistaminen, koska se nyt oli heikompi kuin vasemmalla.

Eli syytä ei nyt sitten löydetty, mutta onhan se ainakin nyt tutkittu ja tiedän että voidaan jatkaa normaalia harrastamista.

Hot 'n' Dog rallytokovalmennus

Käytiin eilen Geishan kanssa Eläinpalvelu Hyvän järjestämässä Saana Töttölän (Hot 'n' Dog) rallytokokoulutuksessa.

Ajatus oli saada jotain uutta ajatusta, mitä lähteä yrittämään Geishan vireenhallinnan kanssa. Mulla itselläni vaan on isoin ongelma saada kerrottua se meidän ongelma suullisesti (ja tämä ei koske pelkästään koiraharrastusta, näkisitte kun olen itse tai koiran kanssa lääkärillä. Kaikista "ongelmista" puhuminen on todella hankalaa.) Minulle iskee ahdistus, kun ajattelen, että kohta minun pitää osata kertoa tilanteesta, ja sitten minua alkaa ahdistamaan se ajatus siitä ahdistuksesta ja sitten lisäksi vielä ärsyttää, kun tiedän että tilanteessa ei ole mitään "pahaa", mutta en saa sitä ahdistusta pois. Sitten siinä on todella hankala saada sanotuksi yhtään mitään järkevää (sori vaan kouluttajille). Onneksi tätä ongelmaa ei ole muissa treeneissä, kuin näissä, missä pitää syvemmin käydä omia ongelmia läpi.

Käytin Geishan pidemmällä aamulenkillä ennen treenejä. Olen tullut siihen tulokseen, että siltä vaan pitää saada pahimmat virrat pois ennen treeneihin menoa ja tästä myös Saana sanoi ensimmäisenä. Että Geisha ei todennäköisesti ole koira, jonka voi ottaa autosta suoraan tekemään, vaan sen pitää saada energiaa purettua. No nyt näissä treeneissä, neiti valitettavasti joutui odottamaan pari tuntia autossa ennen meidän vuoroa, mutta selkeästi aamun pidempi lenkki oli silti vienyt sen pahimman virtapiikin pois.

Näytin hieman meidän tilannetta. Geisha siis seuraa nykyään ihan hyvin, mutta heti jos seuraamisen yhteydessä yritetään tehdä jokin liike kyltillä, vippaa kierrokset taivaisiin. Pahimpia ovat johonkin suuntaan pyörivät liikkeet, perus istu-maahan yleensä onnistuu ihan hyvin.

Siinä sitten pohdittiin, johtuuko Geishan vinkuminen/napsiminen oikeasti mistä. Onko se vaan niin innoissaan tekemisestä, onko se tehtävien määrä, tehtävien kesto, epävarmuus tehtävästä vai mikä.

Itse mietin kestoa, mutta Saana oli ehkä hieman eri mieltä, koska Geisha pystyy tekemään pitkän seuruun ongelmitta. Hän myös kysyi, jos Geishalle piilottelee nameja, jaksaako se niitä etsiä. Ei neidillä ole minkään tuollaisen kanssa ongelmia, se jaksaa etsiä kyllä sekä nameja että nose-hajua pitkääkin ja samaten vaikka olisi vaikea aktivitettilelu, niin se kyllä jaksaa sen kanssa touhuta pitkään, vaikka nameja ei usein tipahtelisikaan. Ja se jatkaa kyllä sen aktivointilelun kanssa touhuamista pitkään sen lelun tyhjenemisen jälkeenkin.

Yritettiin vielä tehdä monta tehtävää peräjälkeen ilman seuraamista välissä, mutta tämä oli itselle tosi hankala, kun yritti äkkiä keksiä liudan liikkeitä mitä tehdä. Ja kun tuo tila ei ollut kumminkaan mikään suuri, niin meillä nopeasti tulikin seinät vastaan joka suunnassa. Siihen sitten vielä vauhdikas koira, niin voin sanoa että olin itse aivan sekaisin. Mutta yllättävän vähän Geisha kumminkaan siinä, sekoilusta huolimatta, reagoi, kyllä sieltä muutamaan kertaan alkoi kuulua hönkäilyä ja pari kertaa meinasi lahkeesta napata ja pariin kertaan kuului pientä piippausta, mutta kun välillä omissa treeneissä se on ollut paljon pahempaa.

Kotiläksynä tuli yrittää selvittää missä vaiheessa Geisha kiihtyy. Eli tehtävä on tehdä putkeen taas useampi eri liike (nyt toki rauhassa ensin miettiä ennakkoon mitä teen) ja yhdellä kerralla kehua rauhallisesti aina kuin neiti tekee oikein ja toisella kerralla ilman kehua ja lopuksi vasta palkka. Ja katsoa onko eroa näiden kahden välillä, lähteekö G kiihtymään jommassakummassa tapauksessa helpommin.

Saana ennemmin itse epäili epävarmuutta tehtävästä ja sen lisäksi, Geisha on melko vahvasti liikkeen perään, joten minun pitäisi vähintään vähentää käsiohjausta (nyt kädet huitelee kuulemma paljon) tai yrittää opettaa neiti kokonaan niistä pois. Tämä on yksi asia, mitä olen itsekin miettinyt.

Toinen ohje oli, että rauhoitetaan ne pyörivät liikkeet. Eli sen itse ohjaisin rauhallisemmin ja aina pyörivän liikkeen jälkeen olisi pysähdys ja rauhallinen namipalkkaus. Monelle koirakolle ennen meitä Saana totesi, että taskunamipalkkaus on vireen tappamista (jos koira on jo lähtökohtaisesti matalahkovireinen), mutta Geishan kohdalla totesi, että tässä on nyt taas koira, jolle se taskunamipalkkaus sopisi, koska me haluamme sitä viretasoa alaspäin.

Eli kyllä me jotain saatiin kumminkin tehtyä, vaikka minä en ahdistuskissani oikein osannut selittää mistään mitään. Saati vastata kaikkiin kysymyksiinkään. Kuukauden päästä meillä on sitten seuraava valmennuspäivä, jolloin katsotaan miten kotiläksyt on tehty.