Vaunuilua, sukulointia, treenejä

Tässä on kohta kuukausi taas kulunut ja pennut sen kuin kasvavat. Painoa neideillä on jo reilu kuusi kiloa, eli tuskin menee kauaa, kun ohittavan Lunan (10kg) painossa. Ensimmäisen rokotukset on saatu ja ovat jopa päässeet käymään ensimmäistä kertaa fyssarilla harjoittelemassa.

Kävimme tuossa muutama viikko sitten kokeilemassa karavaanarielämää neljän koiran kanssa. Onneksi silloin oli pakkasta, koska sulalla kelillä tähän aikaan vuodesta onkin sitten kunnon kurakelit. Meidän oli tarkoitus käydä ottamassa meidän vaunun pihalla oleva koira-aitaus pois, mutta lopputuloksena päätettiin se jättää paikoilleen. Näin jälkikäteen todettuna, niillä pakkasilla ne tolpat eivät pakosti olisi edes noussut maasta. Ilma oli kumminkin sen verran kylmä, että pääasiassa aika tuli vietettyä vaunussa. Jaoimme vaunun osiin aitauksilla. Päivällä Luna oli keulassa (1/3 vaunusta) ja Laralla ja pennuilla oli sitten loppu 2/3 vaunusta (keittiö&makkariosasto). Yöksi sitten Luna siirtyi äidin ja systerin kanssa makkariosastolle. Lara nukkui keulassa ja pennut sitten minun kanssa siihen keittiöosastolla. Ensimmäisenä yönä minä ja pennut nukuttiin hieman huonosti, kun tytöt eivät oikein osanneet rauhoittua, mutta toinen yö sujuikin sitten jo paremmin. Molempina öinä päästin pennut pihalle tarpeilleen siinä viiden maissa, jonka jälkeen jatkettiin taas unia.

Luna pääsi taas lempihommaansa, ikkunakyyläämään. Ainut että näin talvella pihalla ei ole hirveästi kyylättävää.

Viime postauksessa kerroin tehneeni pikkuneideille takit, ja voin kertoa että arvostus oli vaunullakin aikalailla nolla. Kävelimme useimmiten luontopolun suuntaan, kun siellä ei ollut liikennettä ja päästettyämme pennut irti, joutui niitä jonkun aikaa houkuttelemaan liikkeelle takia päällä. Kun se moottori löytyi, niin kyllä sitten liikuttiin. Tai liikuttiin osan matkaa, jonka jälkeen tajuttiin että takki on päällä ja sitten iskikin stoppi. Kun kävelimme pentujen ohi ja kutsuttiin, niin neidit taas lähtivät liikkeelle. Luna joutui tyytymään hihnalenkkeilyyn, mutta spanielin nenä oli niin innoissaan peurojen jäljistä että eipä sitä haitannut. Ei haitannut edes vaikka pennut juoksivat kylkiä hipoen ohi.

Eli voisin sanoa, että yllättävän hyvin meni. Olin hieman varautunut siihen, että saattaisimme joutua palaamaan jopa saman päivän aikana takaisin, mutta pärjäsimmekin ihan hyvin koko viikonlopun.

Kyllä näissä jotain samaa on.

Kun muut syö aamupalaa.

Tuore karavaanari naatiskelee.

Kävimme myös Salossa sukuloimassa pentujen kanssa. Aikuiset saivat jäädä viettämään rauhallista kotipäivää, koska kumpikaan ei näytä sitä parasta esimerkkiä pennuille. Lunahan edelleen juoksee tädin miestä karkuun näin kahdeksan vuoden jälkeenkin. Tosin Topin kanssa neiti pärjää ihan siedettävästi. Lara taas ei siedä Topia, vaikkakin sitten rakastaa tätiä miehineen.

Automatkailu ei pennuista ole enää mitään. Satunnaisesti saattaa jotain pienen pientä ininää kuulua ensimmäisen minuutin ja sen jälkeen on täysin hiljaista. Vaikka pikkuneidit matkustavat omissa loosseissaan, kun ovat kahdestaan.

Perille päästyämme käytimme tytöt ensin pikaisesti pissalla, jonka aikana oli tädin mies tuonut Topin ulos. Geishan reaktio jännitti, koska tämä hieman ujompi pikkuneiti on satunnaisesti säikähtäessään aloittanut hirveän räksytyksen (samanlaisen, jota Lara tekee potkulaudoille ja vastaaville mitä inhoan ylikaiken). Ja vaikka Topilla onkin ikää kohta se 12 vuotta, ei vanha herra ole edelleenkään se rauhallisin tervehtijä.

Yllättäen mennessämme Topin luokse, Geisha tulikin ihan nätisti ja hiljaa aivan siihen vierelle syömään herkkuja. Eikä neitiä häirinnyt että iso uros työnsi kuononsa siihen lähelle. Sisällä sitten oli selvästi pientä varomista, mikä nyt on ihan ymmärrettävää, mutta yllättäen hetken tutustumisen jälkeen, Geisha alkoikin ensimmäisenä osoittaa leikkimishalukkuutta Topin kanssa. Nauroimme moneen otteeseen, kun Topin liikkuessa jonnekin, hänellä oli Geisha sipsuttamassa aivan kannoillaan. Taisipa pikkuneiti yrittää napata muutamaan otteeseen vanhaa herraa takajaloistakin kiinni.

Kismet puolestaan oli ehkä enemmän väliinpitämätön, kyllä se väisti jos Topi tuli kohti, mutta se ei yrittänyt hakea toista leikkiin. Geishan kanssa ne kyllä sitten innostuivat juoksemaan ympyrää keittiö-olkkari-eteinen välillä.

Kumpikaan pennuista ei eritoten pelännyt tätiä perheineen, mutta Geisha ainakaan ei myöskään eritoten välittänyt olla silitettävänä. Mutta Geisha sitten kävi kyllä katsomassa ja haistelemassa, kun serkku tuli käymään sisällä.

Ollaan tässä systerin kanssa todettu, että vaikka Geisha on selvästi arempi/varovaisempi kuin Kismet, ei se ole läheskään niin paha kuin mitä Luna oli ja osittain edelleenkin on. Mutta vieraista ihmisistä Geishalle helpoimpia tutustuttavia on rauhalliset yksilöt.

Pentujen pentukoulukin on jatkunut. Viimeisimmillä kerroille ollaan treenailtu mm. luoksetuloa, luopumista, istumista ja maahanmenoa. Tällä viimeisimmällä kerralla oli myös ”rohkeusrata”, jossa oli erilaisia tehtäväpisteitä. Oli muovipulloja, jotka kaatuivat (tämähän ei ollut pennuille mitään, ne kun rakastavat hyppiä meidän pullosäkissä missä on muovipullojen joukossa tölkkejä), oli pressun päällä liikkumista (tätäkin oltiin harjoiteltu jo heti silloin muutaman viikon iästä eteenpäin). Mistä olin itse ylpeä, Geisha ei edes välittänyt, kun raotin pressua niin, että neiti pääsi sinne sisälle namien perässä ja heiluttelin sitä pressua.

Sitten oli seuraavana rimojen yli kulkemista yksi tassu kerrallaan (eli ei saanut hypätä), oli pesuvatia jonka päälle sai kiivetä tai toinen jonka sisälle pääsi ja sitten oli vielä aktivointipelejä. Näistä ei mikään muu tuottanut ongelmia kuin aktivointipelien vaikeimmat kohdat.

Geisha on tällä hetkellä hieman Lunamainen siinä, että ruokapalkka voittaa lelupalkan. Pikkuneiti kyllä leikkii, mutta verrattuna taas Kismettiin, se lopettaa hetken päästä ja jää odottamaan namia. Toki, pitää vähän katsoa miten tuo palkkaus lähtee etenemään. Tällä hetkellä kotona jos yritän palkata lelulla, alkaa hirveä meteli sekä Kismetin että Laran takia, josta luulen että sekä minä että Geisha vähän siitä häiriinnytään.

Ihan itse sain lelun vesikuppiin. Pois se ei sieltä sitten tullutkaan.

Cockeri.exe lakkasi yllättäen toimimasta.

Luna, joka yleensä on rakastanut talvea on nyt alkanut karttamaan lenkkeilyä. Eihän tämä snaapeli oli koskaan lenkkeilyä rakastanut, ellei kyse ole metsälenkeistä tai vaunulenkeistä, mutta tuossa kovimpien pakkasten aikaan alkoi kotona se lenkkeily taas ontumaan. Normaalisti talvella kuivalla pakkassäällä neiti on innoissaan lähtenyt lenkille, vaikkakin sitten ilman tossuja on saattanut jossain vaiheessa alkaa nostella tassujaan. Nyt meillä on stopattu ovelle joka ikinen kerta. Viimeistään tossujen kanssa sitten on kävely lähtenyt luistamaan, mutta nyt ei auttanut edes ne tossut. 

Toki, Lunalla on välillä ollut muutenkin näitä huonoja aikoja, jolloin se kävely ei vaan maita. Systerikin on saattanut joutua hakemaan murisevan spanielin sängystä aamuisin. Nyt kun lämpötilat taas nousi, on neidin pysähtymiset ovelle vähentyneet. Paitsi jos ulkona on aivan läpimärkää, mutta silloin se on ihan normaalia käytöstä. 

Paluu arkeen

Noin viikko ollaan jo eletty arkea. Loppulomalla käytiin Salossa sukuloimassa ja palattiin siitä vaunulle. Lara vietti ensimmäiset pari päivää työhuoneessa piilossa tädin saksanseisoja Topilta, viimeisenä päivänä sitten olikin jo valmis leikkimään pojan kanssa. Tilasimme Saloon myös hierojan neideille kun alkoi jälleen edellisestä hieronnasta olla aikaa. Hieroja oli tällä kertaa Rosanna Peltoniemi ja täytyy sanoa että minä ainakin pidin hänestä. Lunalla oli selässä jumia, jota hän sitten käsitteli useampaan otteeseen.

Rally-toko treenit meillä jatkuvat vielä elokuun loppuun, jonka jälkeen jännätään, että mihin ryhmiin pääsemme talveksi. Tänä vuonna oli minusta meidän tasoon hieman huonompi kurssivalikoima ja sitten niistä parista kurssista oli osa meille mahdottomiin aikoihin. 

Positiivinen yllätys oli sitten se, että ensimmäistä kertaa tarjolla oli koiratanssikurssi. Huonopuoli, niitä kursseja oli vain yksi ja siihen otetaan vain neljä koirakkoa. Hakijoita on varmasti ainakin tuplamäärä, joten meidän mahdollisuus päästä kurssille on suhteellisen pieni.

No, ensiviikolla tulee tieto mihin ryhmiin päästiin.

Tokossa olen tosissaan päätynyt nyt siihen, että siirrymme EVL:ään hakematta sitä TK3 –koulutustunnusta. Siellähän sinällään on meille 2-3 hankalampaa liikettä, ensimmäinen on jo tiedetty kiertohyppynouto. Meillä on edelleen ongelmana esteisiin ja kapuloihin kiinnijääminen.

Olen sitä nyt pariin otteeseen treenannut. Yleensä teen alkuun pelkkää kiertoa ilman kapuloita ja lähetys esteiden kohdalta. Sitten kiertoon lähetystä esteiden takaa. Satunnaisesti pysäytän ja lähetän hyppäämään esteen. Muutaman onnistuneen toiston jälkeen, lisään kapulat mukaan. Yleensä tällöin meillä menee pari kertaa ihan okei, eli Luna pystyy juoksemaan sekä esteiden, että kapuloiden ohi kiertoon. Mutta sen jälkeen en oikein tiedä mitä käy, mutta tässä vaiheessa kiinnijääminen tapahtuu. Eli vaikka neiti olisi kiertänyt jo useaan otteeseen, niin se lähteekin yllättäen samalla kierrä-käskyllä esteille. Kun kiellän siitä, se saattaa siirtyä hakemaan kapuloita.

Tässä tietysti voi olla syynä kierron pitkä matka, pitänee varmaan ottaa käyttöön toissa kesänä saatu neuvo, että ennemmin kuin se että me lähennymme kiertoa (jolloin “häiriöt” jäävät taakse), tuodaan kierto lähemmäksi. Eli esteet ja kapulat pysyvät koko ajan näkyvillä. Lunallahan on ollut irtoamisongelmaa useammassakin liikkeessä, joten se todennäköisesti liittyy myös tähän. Kun kierto on niin kaukana, niin neiti mieluummin ottaa esteen tai kapulat kohteeksi.

Toinen treenattava asia onkin tyhjään lähetys. Meillähän on tuntunut targetti toimivan tässä parhaiten ja niin että laitan sen hieman pidemmälle kuin pakollisen 10 metriä. Sinällään idea on neidillä jo päässä kytemässä ja lähetyksessä suunta on suht eteenpäin. Mutta jossain vaiheessa tulee kaarros. Viime tiistaina rally-tokon jälkeen Luna teki oikeasti todella hyviä tyhjäänlähetyksiä ja nättejä stoppeja, mutta kun torstaina kävin treenaamassa samaa, niin suoruus oli kadonnut johonkin.

Voihan kyse olla ihan siitäkin, että Luna ei vielä ole täysin varma targetin olinpaikasta. Plus torstaina kun treenasin, oli targettikin ehkä turhan lähellä aitaa (ei kai kokeessa koira koskaan joudu juoksemaan ihan aidan viereen?) Tiistaina targetti oli keskemmällä kenttää.

Hieman otin paikkiksia Lunan ja Laran kanssa. 

Kolmas on ohjatun merkki. Tämä on ottanut tuulta purjeisiin kyllä kunnolla ainakin muutaman viimeisen treenin perusteella. Olin varma, kun kapulat on Lunalle muutenkin houkutus, niin ne olisi myös tässä. Mutta ehkä tämä on käänteinen kiertohyppynoutoon, eli kun merkki on lähempänä kuin kapulat, Luna valitsee mieluummin merkin. Toimii siis tässä tapauksessa, mutta tietää ongelmia kiertohyppynoudossa.

Muut liikkeethän on tuttuja, seuraamisessa tulee sivuaskeleet ja peruutuksen käännös. Sivuaskeleet on Lunalle tuttuja samaten käännös peruuttaessa vaikka siinä nyt irrotaankin mukavasti. Se itse peruutushan meillä on ollut pielessä avoimesta asti, pitäisi varmaan oikeasti korjata sekin asia (mikä tosin on helpommin sanottu kuin tehty), jotta turhilta pistemenetyksiltä vältyttäisiin. Olen tainnut se jossain muussa yhteydessä sanoakin, mutta neitihän peruuttaa reilu puolimetriä minun takana eikä tuossa vieressä missä sen kuuluisi peruuttaa. Ideoita otan tämän ratkaisemiseen. Olen kokeillut palata namilla imuttamiseen, mutta Luna ei vaan pysty hamuamaan namia ja peruttaa samaa aikaa. Kun nami ei irtoa, spurttaa neiti taaksepäin.

Luna ja Lunan  kenkäkokoelma

Kaukoissahan ei tuo lisähaastetta kuin matkan piteneminen, mutta todennäköisesti meillä pysyy sama ongelma, eli laiskuus.

Tunnarissa tulee useampi kapula mukaan ja muodot vaihtuvat, mutta niitä on jo treenattu hyvin.

Luoksetulossa tulee toinen stoppi (maahanmeno) mukaan. Tämä saattaa toimia Lunalla itseasiassa paremmin kuin tämä voittajan yksi pysähdys, koska suoraan juoksemismatka lyhenee. Maahanmenoja onkin jo harjoiteltu, reagointinopeus voisi olla nopeampi, mutta kyllä se siitä.

Z-liike. Tässähän ei ole mitään muuta kuin tehdään kaikki vaihdot peräkkäin. Lunan istuminen on varmistunut huomattavasti ja seisomisessa/maahanmenossa nyt muutenkaan on harvoin ongelmaa.

Paikallaolot ei myöskään ole ongelma. Luna osaa istua ja ollaan treenattu myös maahanmenoa ja luoksetuloa siinä. Tässä oikeastaan voi olla ääntelyongelmaa, jos ei pääse treenaamaan tarpeeksi. Ja häiriöongelmaa, ettei ihmetellä takana liikkuvaa liikkuria tai mennä viereisen käskystä maahan.

Katsotaan kuinka ahkeria ollaan, uskaltaisiko sitä loppuvuodesta käydä seuramestiksissä huvikseen kokeilemassa miltä se EVL tuntuu vai meneekö ekat kokeet ensivuodelle.

Toiseksi viimeisellä rally-tunnilla teimme tämän vuoden SM-kisojen voittajaluokan rataa. Rata oli ollut haastava, vain 5 koirakkoa oli saanut tuloksen ja niistä viides oli meidän seuran jäsen. Sinällään radalla ei näyttänyt omaan silmään olevan mitään isoja hankalia kylttitehtäväketjuja.

Luna ei ollut ihan niin mukana radalla kuin olisi voinut olla, mutta ei meillä siltikään mitään isoja ongelmia ollut. Alkuun oli hieman pientä säätöä peruutuksen kanssa, kun heti ensimmäisenä kylttinä oli peruutus kolme askelta, Luna suoritti tämän kyllä hienosti, mutta seuraavaksi oli oli 270 käännös vasempaan, missä peruutettiin jälleen, niin Luna oli tekemässä ihan tavan peruutusta. Joten itse käännöksestä tuli todella löysä kun neiti oli kerinnyt jo peruuttaa pari askelta taaksepäin, ennen kuin lähti kääntymään.

Seuraava ongelma olikin ensimmäinen estehyppy, mutta siinä taisi olla syynä silmiin häikäisevä aurinko. Koska yksikään ryhmän koirista ei hypännyt estettä ensimmäisellä yrityksellä.

Kolmas ongelma oli häiriö, joka tuli spiraalin jälkeen. Alueellahan lentelee pienlentokoneita yli koko ajan, mutta nyt yksi lensi todella alhaalla. Luna siis pysähtyi katsomaan konetta ja joutui sitten kirimään vauhtia päästäkseen takaisin sivulle. Tosin minä olin jo seuraavalla kyltillä ja Luna lähti arvaamaan mitä siinä piti tehdä (meni siis maahan kun piti istua).

Loppurata sujui sitten ihan hyvin.

Auringonpalvoja

Täytyy sanoa, että kohdennettu mainonta on omalla tavallaan hyvä, että huono juttu. Nimimerkillä arvatkaa kuka jäi mainoksen uhriksi. :D Fb:ssä minulle näkyi ties kuinka monta kertaa Photolamuksen mainos ja aina ihastelin värikkäitä koirapiirroksia näytöltä. Kun sitten oli nähnyt mainoksen tarpeeksi monta kertaa, päädyin tilaamaan Lunasta kuvan. Olin siis jo jonkin aikaa ajatellun hankkivani telkkarin yläpuolelle kuvan Lunasta ja tämä tyyli näytti minusta kivalta. Kun siinä sitten valitsin sopivaa maalaustyyliä, päädyin kumminkin realistisempaan kuvaan (alunperin houkutteli kunnon sateenkaariväreissä tehty kuva).

Kuvahan siis tehtiin että lähetin muutaman kuvan Lunasta ja niiden perusteella taiteilija teki työn. Ensimmäisiin vedoksiin en ollut täysin tyytyväinen, mutta onneksi digitaidetta pystyy muokkaamaan "helposti", joten muutaman kerran pyysin tekemään sinne tänne korjauksia. Pääasiassa ensimmäisessä kuvassa Luna näytti trimmaamattomalta, toisessa sitten taiteilija vaalensi värejä liikaa ja viimisillä kerroilla korjailtiin kuonoa. Lopulta noin viikon jälkeen kuva miellytti omaa silmää ja pääsin tekemään siitä canvas-taulun. (Hintaa kuvalle tuli 30€ ja canvastaulu oli n. 60€)

Palataan vielä vähän taaksepäin, kun siirryimme Salosta vaunulle, onnistui Luna nappaamaan jostain punkin kyytiläiseksi. Molemmille tytöille oli laitettu Bayvanticit Salossa noin vuorokautta ennen vaunulle menoa. Mutta siitä huomatta, punkki oli purrut kiinni torstai-iltatana tai perjantaina. Punkki huomattiin perjantaina noin viiden maissa ja kun sitä aloin irroittamaan, totesin sen olevan jo kuollut ja kuivahtanut. Eli todennäköisesti punkkisuoja toimi tappaen punkin, mutta ei tällä kertaa kyennyt karkoittamaan (eihän mikään suoja ole 100%). Mutta siinä sitä irroittaessani aloin katsoa että nyt Lunan iho punoittaa kyllä tavallista enemmän siitä punkin läheltä. Ja punkin jättämä patti tuntui paljon tavallista isommalta.

Mukavuudenhaluinen spanieli

Otin sitten sakset käsiin ja leikkasin karvoja punoituksen ympäriltä. Pattihan oli varmaan 3 cm halkaisijaltaan (normaalisti puolikkaan herneen kokoinen) ja verestävän punainen. Patin ympärillä näytti olevan vielä tummempi rengas.

Totta kai nämä tällaiset tapahtuu aina perjantai-iltana tai viikonloppuna, kun joudut sitten miettimään että missäköhän on lähin eläinlääkäri. Sitten muistui mieleen LähiTapiolalta tullut mainos LemmikkiHelpistä, jossa saa chatin välityksellä yhteyden eläinlääkäriin. Sovelluksessa lupailtiin 5-30 minuutin odotusaikaa. Lääkkeitähän sillä ei pysty määrätä, kun laki vaatii eläinlääkärin nähneen koiran viimeisen vuoden sisään, mutta pystyisi kumminkin antamaan ohjeet ja kertoa että kuinka kiire meillä sinne eläinlääkärille on. Maksuakaan siitä ei suoraan mene, vaan "käyntimaksu" vähennetään Lunan kauden vakuutussummasta.

Lähetin kuvat sovelluksen kautta lääkärille, selitin asian ja jäimme odottamaan (kello oli sen n. 17). Puolen tunnin jälkeen edelleen odottiin... ja odotettiin. Siinä seitsemän maissa aloin jo miettiä, että alkaa olla viimeiset hetken lääkärillä vastatata, jos meidän pitää mennä tai hakea apteekista jotain. Saaresta ei ihan heti pääse lähtemään ja lähimpään apteekkiinkin oli matkaa.

Patti ei kumminkaan näyttänyt pahentuvan eikä Luna sitä ihan hirveästi yrittänyt raapia, joten ajattelin ettei meillä nyt niin akuuttihätä ole. Lopulta yhdeksän maissa illalla eläinlääkäri vastasi yhteydenottoon, alkuun pahoitellen että heillä on hirveä ruuhka tällä hetkellä.

Lääkäri siinä totesi, että seuraaminen ja putsaaminen riittää, jos patti näyttää tuolta edelleen maanantaina, niin sitten kävisi lääkärillä. Tai jos se lähtee leviämään tai märkimään tai Lunan vointi huononee, niin sitten pitää mennä aikaisemmin. Raapiminen tietysti pitäisi estää, jottei se ärsyynny tai tulehdu.

Siinä sitten hieman mielessäni kirosin, meillä oli vaunulla kyllä haavanhoitotuotteita, mutta ei kyllä mitään muuta. Kauluria ei sinällään Luna tarvinnut, kun patti oli juuri niin ylhäällä ettei neiti sitä nuolla pystynyt, mutta takatassuilla kyllä rapsutti.

Onneksi lopulta löytyi kaapista tuubihuivi, pujotin sen ensin Lunan kaulaan ja totesin ettei se mene tarpeeksi alas. Sitten otin sakset ja leikkasin kaksi reikää huiviin ja pujotin sen kokonaan neidin päälle. Onni on sen verran pieni koira, että sille saa puettua hätätapauksessa tuubihuivin päälle. :D Ja toinen onni on vaatteisiin tottunut koira, koska Luna meni tyytyväisenä nukkumaan huivi päällä.

Pää hieman tärähti kun valotus oli erittäin huono.

Onneksi seuraavana päivänä punoitus oli jo hieman laantunut. Edelleen koko patti oli kunnolla punainen, mutta sen verestävyys oli kadonnut. Maanantaihin mennessä punoitus oli jo lähes kokonaan kadonnut ja pattikin jo pienentynyt yli puolella.

Sukulointia ja Halloween-kuvailua

Happy Halloween!

Kävimme viime viikonloppuna vaihteeksi sukuloimassa Salossa, meillä on yleensä ollut tapana käydä siinä joulukuun alussa kun tädillä on syntymäpäivät, mutta nyt nuo Lunan juoksut hieman kolkuttelee oven takana, joten ei ole varmaa päästääkö me loppuvuonna siellä käymään. Joten päätettiin käydä nyt hieman etuajassa, ja mennään uudelleen joulukuussa jos juoksut vaan ei ole silloin päällä.  

Lähtöhän meillä menee aina aika myöhäiseksi kun töiden jälkeen pakataan, perillä ollaan yleensä vasta siinä yhdeksän maissa. Nyt matkaa vielä pidensi kun piti tehdä pikapysähdys Tuusulan Mustissa ja Mirrissä, kun siellä oli tuotteita –60% ja siitä sai vielä -20% alennusta. Olen jo pidempään miettinyt että pitää Lunalle ostaa vielä yhdet valjaat autoilua varten, nyt valjaita on yhteensä kolmet, eli joko minun tai äitin auto on yhdellä vajaa. Tällä hetkellä se oli minun auto, systeri oli onnistunut siirtämään valjaat ja turvavyön äitin autoon, jolloin siellä olikin kolme turvavyötä (+ 2 valjaat). Meillä oli onnea matkassa, kun laarista löytyikin yhdet Lunalle sopivat Rukan valjaat sekä EqDogin heijastinhihna, eikä näille tullut hintaa lopulta kuin 17 euroa yhteensä.  

Siitä sitten lähdimme ajelemaan kohtia Saloa. Jouduimme tosin tekemään vielä toisen pysähdyksen Lohjan kohdalla, kun Luna vaikutti huonovointiselta. Olen tässä puolen vuoden sisällä jo muutamaan otteeseen seurannut, että neiti ei rauhoitu aina autossa kuten normaalisti, vaan kulkee ikkunalta toiselle. Tätä ei kumminkaan tapahdu joka kerta vaan ehkä joka viidennellä matkalla. Mutta nyt kun minä istuin takana koirien kanssa, Luna oli koko ajan rauhaton, se kipusi syliin, siitä siirryttiin vasemmalle Laran yli kurkkimaan ikkunasta ulos, takaisin syliin, mentiin viereen maate, sitten taas puolen minuutin päästä takaisin syliin. Myös maiskutusta oli vähän väliä. Pidin varuilta paperiakin käsillä, jos sitten neiti päättäisikin puklata, koska siltä se vahvasti vaikutti. Pysähydimme kumminkin Lohjalla jotta pääsin hieman kävelyttämään neitiä, ulkona ei ollut ongelmaa eikä minkäänlaista merkkiä pahoinvoinnista, Luna kävi pissalla ja palattiin autoon. Tilanne hieman rauhoittui, mutta ei edelleenkään poistunut kokonaan. Mutta pääsimme perille ilman oksentelua.  

Tädin saksanseisoja Topi oli aivan täpinöissään kun hän sai vaihteeksi tyttöseuraa. Valitettavasti tunne ei vaan ole molemmin puolinen. Luna on jo tässä 4,5 vuodessa oppinut että Topi on vain niin puupää ettei se oikein ymmärrä sanomista, joten neiti kokee pääsevänsä helpommalla vain antaen olla. Eli kun Luna pääsi sisälle ja se näki Topin tulevan, Luna meni maahan ja antoi Topin haistella itsensä läpi. Tämän jälkeen poika siirtyi eteiseen ja Lunan matka jatkui keittiöön. Pitkin viikonloppua poika kävi nuuskuttelemassa Lunan naamaa moneen otteeseen ja neiti salli senkin, tosin siinä vaiheessa kun Topin kuono oli tunkemassa korvakäytävään tai yritti tunkea silmää sisälle alkoi Luna murisemaan. 

Se on kiva kun nuo meidän tytöt ei ole kummoisiakaan sylikoiria, Topi puolestaan on.

Lara puolestaan ei tälläkään kerralla oikein lämmennyt yli-innokkaalle pojalle vaan irvisti ja napsi toisen yrittäessä työntää kuonoaan liian lähelle. Oikeastaan Lara myös yritti napsia Topin vain kulkiessa ohitse. Kuten edelliselläkin kerralla Lara koki minun huoneen turvapaikaksi ja usein makoili siellä tai huoneen edessä yksikseen, mutta ei sentään ihan niin usein kuin viimeksi. Pieni tilanne kävi Topin ruokaillessa, jolloin Lara oikeasti yritti tehdä lävistyksen pojan huuliin. Topi siis sai märkäruokaa muutaman kerran päivässä ja hällä tietenkin oli tytöt yleisönä. Syötyään poika kääntyi katsomaan jotain, jolloin Lara ampaisi vapautuvalle kipolle. Topi palasi takaisin kipolleen, jolloin Lara sitten ärähti ja sai sen jälkeen nopeat lähtöpassit systeriltä.  

Ensimmäinen yö oli hieman rauhaton, kun minä nukuin Lunan kanssa omassa huoneessa ja Lara oli äitin ja systerin kanssa toisessa huoneessa aidan takana. Luna ei meinannut ymmärtää että nukuimme tosissaan vain kahdestaan ja kävi monta kertaa ovella odottamassa joskos muut nukkujat tulisi. Tunnin päästä sitten luovutti ja valtasi puolet sängystä. Aamulla olikin sitten herätys kuuden maissa kun tädin mies lähti hirvimetsälle. Luna pomppasi ylös kuullessaan jonkun liikkuvan oven takana, sain sen tulemaan takaisin sänkyyn muutaman kerran, mutta kuullessaan sitten äidin alkavan puhumaan, jouduin itsekin nousta ja avaa oven.  

Lauantaina meillä oli tuttuun tapaan treenit. Tällä kertaa tosin uudessa hallissa. Normaalisti olemme vuokranneet tunnin Salon koirahallista, mutta tällä kertaa koko viikonloppu oli täynnä pois lukien aamu kahdeksalta alkava aika. Minä olin suunnitellut nukkuvani pidempään, joten ei huvittanut olla hallilla jo kahdeksan maissa. Kiitos Fb:n tokoryhmän, olin saanut tietooni Salossa olevan myös toisen uuden hallin. Siinä missä koirahalli on pääasiassa agilityhalli, on Moukaripäät-halli puolestaan toko- ja PK-halli. Siis kyllähän koirahallilla pystyy muutakin treenaamaan ja Moukarinpäät hallilla oli aksaesteitäkin, mutta jos varustusta katsoo niin käyttötarkoitukset on aivan eri. Menimme siis aamupäivällä nyt tänne uudelle hallille (jossa ainakin varatessa, oli koko viikonloppu vapaana). 

Pohja oli jännä korkkirouhe, mutta siinä mielessä todella mukava että se ei tarttunut mukaan kuten kumirouhe.

Halli oli todella kiva, tarpeeksi iso, jotta pystyimme hyvin systerin kanssa treenaamana molemmat isompiakin liikkeitä. Alkuun tosin tytöt hieman rallattelivat keskenään pitkin hallia. Halli oli minusta myös paljon valoisampi ja lämpimämpi kuin koirahalli, vaikka lämpötilan pitäisi tietääkseni olla sama. Iso plussa oli varusteet, hallista löytyi kaikki toko- ja rallytokovälineet valmiina, eikä tarvinnut raahata omia tavaroita mukaan. Okei, ehkä miinuspuolena voisi ajatella että kuinka hygieenistä on että tunnari- ja noutokapulat käy monen koiran suussa, mutta jos oletetaan että vain terve koira tuodaan treenaamaan, ei ongelmaa pitäisi teoriassa olla. 

Lunan kanssa treenasimme tokosta ruutua (meidän maahanmeno-ongelma on muuten kadonnut), tunnaria, kiertohyppyä, pysäytystä, ohjattua... vähän kaikenlaista. Rallyakin kerettiin ottamaan hyvin ja siinä nyt pääasiassa oli treenissä oikeanpuolen pysähtymiset, peruutus ja merkille lähetys. Otettiin me loppuun hieman paikkiksiakin.  

Minä tosissaan pidin tästä hallista enemmän kuin koirahallista, mutta koska systeri haluaa ottaa Laran kanssa aksaa niin varmaan seuraavalla kerralla mennään taas koirahallille.  

Illalla kävimme vielä hieman pidemmälle lenkillä, jonka jälkeen koirat nukkuivatkin koko yön rauhassa. Sunnuntaina sitten lähdimme puolenpäivän jälkeen kotia kohti, edelleenkään Luna ei rauhoittunut autossa kuten normaalisti, mutta ei onneksi ollut niin paha kuin mitä tulomatkalla.  

Uusissa hihnoissa on kyllä hyvät heijasitmet, mutta materiaali on todella liukas ja tönkkö.
Siitä on siis todella huono ottaa kiinni jos yrität ottaa hihnan lyhyemmälle, se on melkein pakko
kieputtaa käden ympärille että ote pysyy.

Tähän loppuun vielä lisää meidän Halloween-kuvailuja, laitan maanantain treeneistä oman postauksen.  Alunperin ajattelin yhteiskuvaa niin että Luna pitelisi tuota pikkulyhtyä suussaan ja Lara nojaisi ilmapalloon (kuten Luna tekee ensimmäisessä kuvassa), mutta kokeillessani ilmapalloa Lunan kanssa, totesin että se on Laralle liian hankala. Joten käänsin suunnitelman toisin päin, Luna olisi ilmapallon kanssa ja Lara sitten jotenkin muuten (kokeilin pikkuneidillä lyhtyä mutta eihän se sitä suostunut pitämään suussa ollenkaan). Mutta Luna innostui liikaa ja onnistui steppaamisellaan poksauttamaan pallon, jolloin Lara hätkähti ja hiippaili takanalle piiloon. Luna puolestaan katsoi hämmentyneenä jalkojaan kun pallo vaan katosi. :'D Joten tyydyttiin hieman vaatimattomanpaan kuvaan.

 

Loppuun vielä Meten Halloweenkuva :D