Hallikausi alkoi

 Hallikauden treenit ovat alkaneet, meillä kävi tällä kertaa niin hyvä tuuri, että pääsimme kaikkiin hakemiimme ryhmiin. Eli meillä on koiratanssi ja rally-toko vuoroviikoin ja kerran kuukaudessa ohjattu tokokurssi.

Treenit alkoivat viime viikon koiratanssilla. Ohjaajana meillä on seuran ulkopuolinen Laulajainen Anna. Ymmärsin että muut olivat tainneet ollakin jo hänen kurssillaan, ainakin olivat sen verran tuttavallisen oloisia. Meidän vuorolla kävimme alkuun hieman taustoja läpi, totesin että meidän koiratanssitausta rajautuu meidän seuran omaan alkeiskurssiin. Silloin olin kovin suuntautumassa freestylen puoleen, mutta tässä koronatauon aikana olen asiaa pohtinut uudelleen ja päätynyt että ehkä se heelwork olisi meille helpompi aloitettava. Koska vaikka Luna osaa vaikka ja mitä, niin minä en. Ja edelleenkin olen ihan pulassa omien käsien kanssa. Kouluttaja totesi kanssa että heelwork olisi tokotaustaiselle koiralle helpompi aloitettava.

Joten kävimme sitten hieman läpi meidän lähtökohtia heelworkiin. Positioista Lunalle on erittäin tuttuja tietysti perus seuruupaikat oikealla ja vasemmalla kuono samaan suuntaan, melko tuttuja on jalkojen välissä sekä edessä kuono oikealle. Muita ei sitten olla vielä edes treenattu.

Positioiden vaihtoihin tulee rally-tokosta suurin osa, eli edestä, takaa ja jalan alta puolenvaihdot. Minä kun sanoin että rallyssa ohjaan hirveästi käsimerkein, testasimme vaihdot ja joitakin liikkeitä (ympäripyöriminen, kieppi vierellä) ilman käsiä. Tai pidin käsiä milloin selän takana, milloin lanteilla tai muussa melko järkevässä paikassa. Pari kertaa Luna hieman ihmetteli ja arpoi, mutta sitten tajusi alkaa kuunnella käskyjä. Hetken päästä kouluttaja sitten kyselikin, että mihin minä niitä käsimerkkejä tarvitsinkaan, kun Luna teki ihan hyvin pelkällä suullisella käskyllä.

Musiikkina olin ajatellut pitää saman Alessia Caran How far I’ll go:n, mutta nyt pitää sitten alkaa miettiä musiikkiin sopivaa ohjelmaa.

Rally-toko

Rallyssa olemme jälleen Heinin voi-mes kurssilla. Tällä kertaa kurssi on enemmän tekniikkapainotteinen, eli lyhyitä ratapätkiä täyspitkien ratojen sijasta.  Meillä oli kolme rataa, lämmittelyratana avoluokan 10 kyltin rata, sitten 6 kyltin voi- ja mes-rata. Me Lunan kanssa aloitettiin kylmiltään voi-luokan radasta. Neidille ei ole optimaalisen tilanne lähteä suoraan radalle, kun vire on tässä vaiheessa korkea ja vauhtikin sen mukainen.

Tämä sitten huomattiinkin meidän miniradalla. Koko ajan jouduin huomauttamaan oikeasta seuruupaikasta, mutta tästä huolimatta päästiin ihan hyvin eteen istu kyltille asti, jossa Luna sitten ennakoi väärin ja lähti vauhdilla peruuttamaan istumisen sijasta. Uusinta sujui ihan hyvin kun vielä painotin istu-käskyä. Heini tosin kysyi että onko Lunalla lihakset jumissa tai jotain, kun oikeaan täyskäännös ei ollut niin tiivis kuin normaalisti. Teimme käännöksen vielä pariin kertaan, mutta Heinin mukaan nekään eivät näyttäneet normaaleilta vaikka olivatkin parempia.

Tämän miniradan jälkeen menimme tauolle, jossa pääsimme hetken odottelun jälkeen tekemään avo-luokan rataa. Tässä ei sinällään ollut hankalia liikkeitä, mutta jatkuvat istumiset ja kääntymiset saa nykyään Lunan ääntelemään. Ei se suoranaisesti haukkumaan ala, mutta sellaista epämääräistä örinää kuuluu.

Saimme avo-radalla suurimmat energiat purettua, joten mes-minirata meillä menikin sitten ihan nappiin. Mitä nyt itse ohjasin meidän liian lähelle tulppaanin kylttiä, mutta silti saatiin se suoritettua ongelmitta.

Cockeri ei ole tyytyväinen.

Sitten meillä alkoi vielä ohjatut tokotreenit Mari Leiviskän opeissa. Systeri oli käyttänyt koirat metsälenkillä ennen treenejä, joten mielessä kävi että näyttääköhän Luna meidän vinkumisongelmaa ollenkaan jos on väsyneempi. No, täytyy todeta, että kyllä se näytti. En tiedä tekikö pitkä odottelu sen (olimme viimeisenä vuorossa) vai oliko sillä muuten vaan jäänyt energiaa, mutta heti päästyämme kentälle ja esitellessä meitä, Luna näytti hienosti kuinka ääntä käytetään odotellessa.

Totesin, että tämä on tällä hetkellä meidän isoin ongelma. Liikkeitä on treenattu ja ne alkaa sujumaan hiljalleen ihan hyvin, mutta en halua mennä kokeilemaan kokeeseen kuuntelemaan vinkumista. Sanoinkin meillä olleen viimeiset pari vuotta tokossa palkasta luopumisen treenaaminen tehtävänä. Luna osaa siitä näennäisesti luopua, mutta todellisuudessa ei. Kerroin että meillä oli herkkupalkka odottamassa kentänreunalla, mutta sitten kokeissa kävi ensin niin, että Luna oli jokaisen liikkeen välillä menossa palkalle. Seuraavalla kerralla sitten liikkeiden aikana oli lähdössä kentältä pois. Joten nyt olen pyrkinyt siihen, että Luna kuvittelee palkan olevan aina minulla. Vinkuminen sitten taas näkyy edelleen pääasiassa odottaessa. Pitkä seuraaminen on toinen missä vinkumista tuppaa tulemaan, varsinkin mitä pidempi seuruupätkä on kyseessä ja varsinkin jos pohjalla on jo pari liikettä palkatta.

Luopumisen treenausta olen myös jatkanut satunnaisesti ruokakipolla, ja kun kysyin kouluttajalta onko se hänestä ”liian vaikea” aloitus, koska ruokakippohan on Lunan elämän numero yksi. Ja todetusti, Lunalla on ollut ongelmia esimerkiksi ihan vain istua, kun ruokakippo on kyseessä. Hän ei pitänyt sitä liian vaikeana, kun vaan tehtävät aloittaa tarpeeksi helposta (tosin naurahti, että istumisen voisi kyllä jo kuvitella olevan tarpeeksi helppo). Hän myös sanoi että kannattaa kokeilla treenata kipon ollessa eri paikoissa. Esimerkiksi pöydällä oleva ruokakippo on vähemmän houkutteleva kuin lattialla oleva. Ja todennäköisesti kädessä oleva kippo olisi se hankalin. Joten tämä treeni jatkukoon.

Kouluttaja käski nyt jatkossa tehdä namista luopumisen aina ennen liikkeiden alkua ja palkata oikeasta mielentilasta.

Otimme pätkän seuruuta, jossa Luna nyt tietenkään ei sitten näyttänyt vinkumistaan. Tosin pätkä oli lyhyehkö, joten neiti ei kerennyt vielä keräämään kierroksia.

Kouluttaja totesi, että Luna seuraa hieman etäällä. Joo, osasyy on varmaan se, että minä olen tallannut tassuille useammin kuin kerran ja toisekseen parikin eri kouluttajaa on sanonut, että Luna on sen verran pieni ja kun se pyrkii pitämään kontaktia, se ei pysty sitä tekemään suoraan vierestä treenitaskun takia. Tämäkin kouluttaja totesi että joo, tuokin vaikuttaa, mutta minä myös kävelen kohti koiraa koko ajan.

Katsoin hetken pöllästyneenä ja totesin, että en sitten taida osata kävellä suoraan. Minähän katson seuraamisessa alaviistoon, jotta näen Lunan tulevan oikeassa kohdassa mukana. Pitää varmaan opetella katsomaan enemmän eteenpäin ja ottaa jokin kiintopiste mitä kohti kävellä. Kouluttaja myös käski treenata enemmän koirasta poispäin menevää liikettä, jotta saataisiin vahvistettua oikeaa seuraamispaikkaa.

Otimme loppuun vielä jäävät. Seisominen sujui hyvin, maahanmeno jostain syystä jäi seisomaan, mutta uudella yrittämällä onnistui. Istuminen meni hieman hankalaksi, kun tila loppui (seinä tuli vastaan). Luna kyllä istui hienosti, mutta itse tuli annettua pieni kroppa-apu. Kouluttaja totesi kumminkin, että tuon pienen kroppa-apu huomioimatta liike oli oikein sujuva. Tässä vaiheessa meillä loppui aika, joten kotiläksynä meillä jatkui luopumisharjoitukset.

-

Tokotreenien jälkeen Luna pääsi (tai joutui) perjantaina vesijuoksemaan ja siitä parin tunnin päästä hierojalle. Vasemmassa lonkankoukistajassa oli kireä jumi, josta hieroja sanoi että on varmasti vaikuttanut liikkumiseen. Mutta yllättäen tällä kertaa lantiossa ei ollut mitään, vaikka tähän asti siellä on aina ollut jumia.

Vaihteeksi peltokuvailua

Tiistai-vapaapäivän ja hienon sään kunniaksi tuli vihdoin mentyä pellolle kuvailemaan (suurin osa päivästä tosin meni uuden tietokoneen käyttöön otossa).  Molemmat tytöt olivat aivan täpinöissään päästyään rallattamaan. Tai Luna rallatti hetken aikaa Laran kanssa, mutta sitten pellon ihanat tuoksut saivat yliotteen ja neiti kulki pitkin peltoa kuono maassa häntä vispaten, mitälie myyriä etsien. Lara sitten rallatteli Lunan perässä tajuamatta miksi toinen ei juokse hänen kanssaan. :D 

Otettiin siinä hieman (paljon) juoksutus- ja pönötyskuvia.

Ah, niin ihania hajuja.

Kyllä sitä välillä innostui Lunakin juoksemaan.

Yhteispönötystä

Hieroja kävi myös tsekkaamassa Lunan tilanteen. Isompi jumi löytyi vasemman takajalan sisäreidestä, hieroja pohti että neiti on varmaan liukastunut/revähdättänyt sen jossain. Muuten oli kroppa ihan hyvänä. Laralta jäi hieronta väliin, kun neiti päätti vihdoin ja viimein aloittaa juoksunsa  kahta päivää ennen hierontaa.

Simmut meinasi painua monta kertaa kiinni.

Ihan kuin rahaa ei olisi palanut jo tarpeeksi, niin päätin hakea seuran vapaatreenioikeutta hallikaudelle ja tänään tuli ilmoitus että sen sainkin. Halpa se ei ole, 200e joudun pulittamaan joten yritän nyt sitten ottaa itseäni niskasta kiinni ja sitten käydä siellä hallilla treenailemassa.

Olen sanonut tämän aikaisemminkin, mutta voihan ruutu!

Olipahan taas tokotreenit, joissa en tiennyt pitääkö itkeä vai nauraa. Sisäkausi siis loppui viimeviikolla ja siirryimme HSKH:n ulkokentille. Pääsimme jälleen Jennin oppiin Omat ongelmat vol3. kurssille. Olimme Lunan kanssa ensimmäistä kertaa näillä kentillä. Ulkokentät ovat seuran jäsenten vapaassa käytössä ilman lisämaksua kun kentillä ei ole tapahtumaa. Mutta viimesyksynä koin että turha ajaa Hakunilaan asti kun Lunan kanssa pystyy treenaamaan millä tahansa aidattomallakin kentällä. Talvella taas kentillä oli lunta kuten muuallakin eikä pienen koiran kanssa treenaaminen onnistunut.

Hallin sisäkenttiin verrattuna tilaa oli varmaan yli tuplasti. Aidat olivat matalat ja niistä näkyi läpi, eli ei ehkä häiriöherkälle koiralle paras asia.

Myöskin ”odotusalue” oli ihanan iso, vaikka siinä odotteli molemmille tokokentille menevät koirakot.

Ilma oli melko lämmin auringon paistaessa siniseltä taivaalta, mutta onneksi tuuli toi hieman viilennystä. Kentällähän ei tietenkään ollut oikeastaan varjoa, odotusalueella sitten pääsi hieman auringolta piiloon.

Luna oli ihan täpinöissään päästessään treenaamaan ja tuntui keskittyvän todella hyvin kun siinä odotellessa hieman treenailin. Kun pääsimme vuorollamme kentälle, totesin meidän isoimman ongelman olevan tällä hetkellä palkattomuus koemaisessa suorituksessa. Eli vire laskee kuin lehmänhäntä. Jenni tähän totesi että se voi tosissaan olla hieman hankala Lunalla, joka ei oikeastaan palkkaudu sosiaalisella palkalla. Hän kumminkin sanoi, että ei kokisi neidin kanssa turvalliseksi että palkka odottaa kentän reunalla, vaan se tulisi aina mieluiten minulta. Ajattelin mielessäni että dääm, olin suunnitellut harjoittelevani kentänreunapalkkaa koska se nostaa Lunan kierroksia ylöspäin ja vire ei laske yhtä helposti. Syy tähän on, ettei Luna lähtisi kehästä itse palkalle. Pääasiassahan neiti ei tätä tee, mutta myönnettävä on että jos esimerkiksi ruutu olisi sijoitettukin niin että palkka on samassa suunnassa, niin Luna todennäköisesti lähtisi palkalle päästyään tarpeeksi kauas. Tietysti tämä(kin) on treenattavissa, mutta en tiedä pystyisinkö koskaan aivan 100% luottamaan ettei Luna lähtisi omatoimisesti palkalle.

Jenni totesi että Lunan kanssa pitää vaan taas rakentaa sitä suorituskestoa, ensin tekee pari-kolme liikettä vaan putkeen ja siitä superpalkka. Ja muistaa vaihdella sitä palkan antoa, ettei se aina tule vain liikkeen jälkeen, koska se tekee siirtymiset koiralle tylsäksi. Eli välillä vaikka tekee liikkeen ja menee seuraavan liikkeen aloituspaikalle ja siinä palkkaa. Ja hiljalleen ottaa uuden ja uuden liikkeen mukaan. Mehän ei Lunan kanssa oikeasti olla treenattu palkattomuutta mitenkään hirveästi koskaan. Ollaan vaan menty kylmiltään kokeeseen ja ainakin avo-luokka vedettiin todella hyvällä vireellä alusta loppuun. Ja viime marraskuussa koetreenissä Lunalla oli todella hyvä vire, vasta nyt talven ja kevään aikana se on lähtenyt laskemaan.

Meidän piti treenata myös ruutua, joten Jenni käski ensin ottaa vaikka luoksetulon ja siitä heti perään ruudun. Otettiin ihan helppo avo-luoksari, jossa ei ollut ongelmia. Siitä mentiin sitten tekemään ruutua, josta alamäki alkoi. Siirtyessä kyselin ”missä ruutu?” ja saman kysymyksen toistin vielä lähetyspaikalla. Matkaa ruutuun ei tainnut olla kuin 10 metriä. Luna katseli taas hieman mihin sattui, mutta sivusilmällä minusta näytti että se kyllä katsoi sitä ruutuakin.

Lähetin neidin ruutuun. Tai ainakin yritin, Luna nimittäin pysähtyi parin metrin jälkeen vilkuilemaan ympärilleen kummastuneena. Sanoin ruutu-käskyn uudelleen, mutta ei, tyttö oli edelleen ihan pihalla. Otin liikkeen alusta uudelleen ja pyysin Lunaa katsomaan ruutua taas ennen lähetystä. Eikä se onnistunut vieläkään, nyt Luna lähti kyllä hieman enemmän eteenpäin, mutta kaarsi sitten heti oikealle ja ihmetteli sitten siellä.

Jenni totesi siinä että hän ei oikeasti nyt ymmärrä mitä Lunan päässä liikkuu. Me ollaan ruutua treenattu kumminkin jo kaksi vuotta ja hän tietää sen. Jenni ihmetteli että miksi Luna ei edes lähde suoraan, vaikka ei ruutua näkisi. Mutta neiti ei siis yhdistä ruutu = tässä piti juosta eteenpäin. Lopulta yrityksellä 123 (no ei kumminkaan ihan), Luna vahingossa löysi tiensä sinne ruutuun ja pääsin neidin palkkaamaan. Ihmettelin itsekin kun ei Lunan ruutu ole näin surkea ollut. Viime viikolla se löysi ruudun ihan hyvin sisähallista, että olisiko maiseman vaihdos voinut nyt vaan hämätä. Ruutu oli kumminkin sillä sivulla, jonka aidan toisella puolella oli rally-tokotreenit meneillään, eli ihmisiä ja koiria liikkui koko ajan ruudun takana.

Otimme seuraavaksi pätkän seuruuta ja siirryttiin ruudun toisella sivulle. Käveltiin kohtisuoraa ruutua kohti ja kyselin taas ”missä ruutu”. Nyt Luna bongasi sen jo kesken seuruun ja lähti juoksemaan kohti ruutua. Hetken mietin jo että kutsun sen takaisin koska en antanut itse ruutu-käskyä, mutta totesin että ehkä tässä tapauksessa on parempi, että Luna kokee onnistuneensa ruudun löydössä joten annoin se juosta löydökselleen. Meidän vuoro päättyi tähän ja siirryimme takaisin odotusalueelle.

Otin omat ruututarvikkeet ja menin vapaalle tottiskentälle treenaamaan. Tein ruudusta taas hieman pienemmän, jos se helpottaisi Lunan hahmottamista. Sain useita todella hyviä toistoja jopa pitkältä matkalta, tai näin ainakin luulin. Minua alkoi hieman epäilyttää, joten lähdin siirtämään ruutua. Laitoin sen vain metrin sivummalle ja lähetin uudelleen. Luna juoksi suoraan siihen kohti missä ruutu oli ollut, eikä ruutuun. Ja tätä se teki useamman kerran peräkkäin. Sain taas todeta että ruututötsät ei näköjään merkitse neidille yhtään mitään.

Hiljalleen neiti alkoi hahmottaa että mitä siltä haluttiin, kun vaihtelin tötsien paikkaa joka kerta metrin jompaankumpaan suuntaan. Tosin, Luna jossain vaiheessa alkoi siirtyä sivulta tai takaa ruutuun, eikä etureunasta niin kuin kuului.

Minä olin siinä ihan ymmälläni, kun en tiennyt milloin ja miksi olimme vyöryneet meidän ruututreeni-ylämältä koko matkan takaisin alas.

Päätin että lähdemme jälleen kerran alusta treenaamaan ja jätän Lunalle palkan sinne ruutuun. Teemme todella monta toistoa palkan kanssa, jos se alkaisi taas palautua sieltä jostain muistin syövereistä.

Kerkesimme treeneissä vielä kerran tekemään ruudun kentällä. Otin nyt ruudun kolmannen sivun, josta en ollut vielä Lunaa lähettänyt. Nyt neiti lähti liikkeelle kohti ruutua, tosin vauhti loppui kesken ja laukka muuttui sipsutteluraviksi. Mutta tällä sipsuttelulla neiti meni koko matkan ruutuun asti.

--

Rally-tokossa meillä alkoi tokon tavoin uusi kurssi, eli nyt ollaan Lunan kanssa AVO-VOI tason kurssilla. Kouluttajat pysyivät samoina. Tänään meillä oli helppo voittajaluokan rata.  Olin sen verran ajoissa paikalla, että kerkesin rakentamaan radan kouluttajien kanssa ja tutustumaan siihen hyvissä ajoin ennen kuin muut kurssilaiset saapuivat paikalle. Rata käytiin vielä yhdessä läpi, jonka jälkeen kävin sen itsenäisesti vielä kertaalleen ennen kun palasin Lunan luokse. Siinä kun muut vielä tutustuivat rataan, kerkesin hyvin treenaamaan meille muutamaa ehkä vaikeaa kylttiä.

Menimme ensimmäisenä radalle. Luna oli aivan täpinöissään ja minä siinä alussa jo pohdin että mitäköhän siitäkin tulee. Nyt kun treenattiin ja oli meillekin uudehkoja kylttejä, päätin palkkailla aina muutaman kyltin jälkeen neidin, mutta myönnettävä on että se aina vähän katkaisi meidän liikkeen ja häiritsi ainakin minua.

Ensimmäinen palkka tuli spiraalin jälkeen, ennen kuin siirryttiin oikealle puolelle. Puolenvaihto jalkojen välistä sujui hyvin, mutta seuraavalla kyltillä kun piti oikealla puolella istua ja mennä maahan, oli Lunan paikka vinossa. Kuulemma oli vielä sallituissa rajoissa vaikka kouluttajatkin oli sitä mieltä että sitä kannattaa treenata. Käännös vasempaan oli ihan ok, mutta kyltillä 7. eli puolenvaihto takana Luna ennakoi niin että se vaihtoi puolen hyvissä ajoin ennen kuin tietoisesti annoin mitään merkkiä. Otettiin tämä uudelleen. Kouluttaja jälkeenpäin totesi että se voi olla että minulla tuli siinä pieni nytkähdys, minkä Luna luki sitten puolenvaihtokäskyksi. Itsekin olen tätä ajatellut, koska se on nyt muutamaan otteeseen vaihdellut puolta myös tokoseuruussa missä kädet vielä heiluvat vapaina sivulla. Pitää yrittää kiinnittää tähän huomiota ja kitkeä pois.

Matka jatkui ja seuraava ”virhe” tuli kyltillä 13. eli istu-käännös vasempaan-istu. Luna teki normaalin virheensä ja istui useamman kerran siinä siirtyessä. Tämänhän saan pois vain yksinkertaisesti rauhoittamalla Lunan ennen rataa, mutta nyt mentiin vain tyylillä että pidetään kivaa, joten en lähtenyt korjaamaan.

Lopuissa kylteissä nyt ei ollut isoja ongelmia. Vinoutta taas istumisessa kyltillä 17 jossa oltiin oikealla puolella, mutta ei niin paha kuin 5. kyltillä.

Maaliin päästiin siis ihan siedettävällä suorituksella. Molemmat kouluttajat totesivat että ei meidän tarvitse paljoa treenata, että voitaisiin mennä voittajaan kisaamaan. Toinen kouluttajista vielä kommentoi, että minun kannattaa miettiä kun marraskuussa on seuramestaruuskisat, että aiotaanko olla siellä voittaja- vai mestariluokassa. En kehdannut siinä sanoa, että jos mennään suunnitelmien mukaan, niin loppuvuonna oli tarkoitus olla mestariluokassa. :D Totesin vain että olin suunnitellut että syksyllä voisi katsoa voittajankisoja.

Menimme seuraavaksi käytösruutua harjoittelemaan. Otimme edessä istumisen ja tällä kertaa muistin seurata kellosta aikaa. Luna istuskeli hienosti, ainut haaste oli kun läheltä meni ohi vanhahko bortsu jonka jälkeen neiti jäi haistelemaan. Se kyllä istui koko ajan, mutta toinen tassu ilmassa ja kuono pitkällä. Palkkailin tässäkin näin alkuun ensin 15 sekunnin välein, sitten 30 sekunnin välein.

Molemmat tytöt on nyt myös hierottu. Ajattelin että Lunalle pitää varata hieronta-aikaa, jolloin systeri totesi että Larakin voisi tarvita hieronnan. Pohdin että sitten on vähän huono varata PetBrosilta aikaa, jos molemmat koirat pitää hieroa. Ei innostanut istua kahta tuntia pikkukopperossa, eikä se olisi kovin kiva koirillekaan. Joten otin Googlen avuksi ja aloin etsimään hierojaa joka tulisi kotona käymään. Pari vaihtoehtoa löytyi, joista heti ensimmäiselle sopi sama viikko. Ajattelin että olisi hyvä saada hieronta mahdollisimman piakkoin kun Luna noita juoksujaan selvästi aloittelee.

Tmi Kirsi Sinda tuli sitten meille helatorstaiaamupäivästä hoitelemaan koiria. Hieman jännitti että miten tytöt reagoi, Lunallehan hieronta on tuttua, mutta ensimmäistä kertaa hieroja tuli kotiin. Laralla taas oli ensimmäinen hieronta kyseessä.

Yllättävän hyvin kyllä kaikki lopulta meni, hieman Luna osoitti epävarmuuttaan vieraalle ihmiselle, mutta kun neiti kipattiin kyljelleen se jäi siihen nätisti. Hieman jumia oli siellä täällä, takajaloissa, yläselässä sekä lapaluiden kohdalla. Lara yritti pariin otteeseen tulla kesken Lunan hieronnan pusuttelemaan hierojaa, mutta siirtyi käskystä takaisin takan alle nukkumaan.

Sitten tuli Laran vuoro. Hieman pikkuneiti jännitti tilannetta, mutta yllättävän hyvin sekin rauhoittui kyljelleen hierottavaksi. Laralla oli myös jumeja ja erityisesti vasenpuoli oli pahemmin jumissa. Hieroja myös totesi että Lara on varmaan loukannut jossain vasemman takajalkansa, koska sen käsittelyä pikkuneiti arasti kunnolla.

Mutta nyt on taas hierottu ja seuraava kerta taitaa olla siellä heinäkuussa.

Hieronnan jälkeinen rentoutus

Touhuntäyteinen viikonloppu

Viikonloppuna oltiin todella ahkeria Siirin ja tolleripoikien kanssa. Lauantaina käytiin KivaKoirassa viettämässä erittäin kylmä aamupäivätunti. Muut koirat olivat au naturel, mutta Luna oli puettu takkiin ja tossuihin. Kun päästiin aidatulle metsäalueelle, kaikki koirat katosivat nuuskuttelemaan ja peuhaamaan. Lunahan muisti todella nopeasti että tämähän oli se paikka missä oli todella paljon käpyjä! Ainut että nyt ne kävyt olivat lumipeitteen alla, mitä neiti ei voinut ymmärtää että miksi ne kävyt eivät lentäneet kuten viime kerralla.

Sitten mistä tunnistaa rodun jota on käytetty metsästyksessä? Kun vihdoin löysin kävyn, minulla olikin yllättäen cockerin lisäksi kaksi tolleria odottamassa milloin käpy lentää. Oli siinä Larakin ihmettelemässä että miksi muut seisoo siinä odottaen jotakin.

Tein muutaman käpypiilon Lunalle, että neitikin saisi hieman enemmän liikuntaa eikä vain pomppisi ja komentaisi jaloissa.

Lara taas juoksenteli sinne tänne ja välillä innostuivat leikkimään Cooperin kanssa.

Kävimme myös kentällä kuvailemassa ja lämmittelemässä, metsä suojasi hieman pellolta tulevalta tuulelta ja auringon paistaessa siihen oli huomattavasti lämpimämpi. Minullakin oli kamera mukana, mutta olin niin jäässä etten edes yrittänyt ottaa sitä laukusta ulos. Siiri sitten kuvaili jonkun verran ja seuraavat kuvat ovat hänen ottamiaan.

Joku oli tyytyväisen oloinen

Minulla oli usein useampi koira jaloissa

Kaksi kahjoa :D 

Sunnuntaina lähdettiinkin sitten samalla kokoonpanolla Touhuun ja Temmellykseen. Ilma oli onneksi muutaman asteen lämpimämpi ja tuuli ei ollut aivan yhtä kova. Päätin kokeilla pärjäisikö Luna ilman tossuja ja puin vain takin sille päälle. Tossut olivat kyllä taskussa varuilta mukana, jos näyttäisi siltä että neiti alkaa jalkoja nostella.

Luna oli nyt päässyt heittelemisen makuun ja oli täälläkin sitä mieltä että jotain pitää heitellä komentaen jaloissa. Onneksi pallomerestä löytyi sitten pallo jonka kanssa kelpasi juoksennella. Myös Koda ja Cooper löysi mieluiset pallot joiden kanssa oli hyvä rallatella, ainut että pojat sitten kiinnostuivat toistensa pallosta ja ne vaihtuivat tiuhaan.

Tytöt telmivät keskenään ja pojat keskenään ja välillä Lara ja Cooper keskenään.

Luna tuli minun kanssa heinälabyrinttiin

Luna veti kierrokset tappiin jostain syystä (naapurialueen kiljuvat koirat?) ja ei meinannut malttaa olla hiljaa yhteiskuvassa. Neidin huutooli kyllä jotain ihan outoa ja kuten kuvasta näkyy niin Lara ja Coopperkaan eivät ymmärtäneet tilannetta. :'D Ja Luna tosissaan huusi kurkkusuorana koko ajan. Lara, Cooper ja Koda lähtivät monta kertaa siitä vierestä juosten ja Luna jäi edelleen istumaan ja huutamaan.

Saatiin me ihan onnistunut kuvakin. :D 

Otin vielä Lunan eriksen kuvaan ja nyt sitten oltiinkin suu supussa nätisti odottaen. 

Lunalla oli sunnuntaina vielä hieronta iltapäivällä. Vihdoinkin voisi sanoa, olin varannut hieronnan ensin helmikuun ensimmäiselle viikolle, mutta kun sille päivälle ei tullut muita varauksia niin aika peruttiin.  Se siirrettiin puolentoista viikon päähän, mutta sekin aika sitten peruttiin, tällä kertaa syynä hierojan omien koirien tarttuva suolistotulehdus. Eli nyt oli kolmas yritys ja tällä kertaa päästiin sinne hierojalle.

Hierojahan oli uusi, kun Kaisa Valto lopetti PetBrosilla, pohdin hieman siinä että mitenköhän siinäkin käy että jännittääkö Luna uutta hierojaa niin paljon että jännittää kaikkia lihaksiaan koko tunnin ajan. Onneksi näin ei ollut. Alku oli todella Lunamainen, kun hieroja yritti kutsua ja houkutella neitiä luokseen. Luna seisoi minun vieressä ja katsoi hierojaa ilmeellä että en muuten tasan tule.

Lopulta sitten kippasin neidin kyljelleen matolle. Sen verran tuttua hommaan hieronta selvästi oli, että Lunaa ei tuntunut haittaavan se että hieroja vaihtui. Neiti pysytteli yllättävän hyvin paikallaan koko hieronnan. Edellinen hieroja oli jättänyt aikaisemmat hierontatiedot PetBrosille, joten tämä hieroja oli tietoinen Lunan tilanteesta. Yllättäen kyllä, vaikka hierontaväli oli jälleen venynyt haluttua pidemmälle ei Lunan tilanne ollut mitenkään paha. Lapojen alla oli isompaa jumia kuten tavallisesti ja takapäässä todella pientä, mutta ei oikeastaan muuta.  Tämä hieroja käytti myös laseria mikä oli Lunalle uusi juttu. Oikean puoleinen lapa-alue oli sen verran jumissa että siihen sitten näytettiin hieman laseria. Hieroja otti laitteen esille ja sen nähtyäni totesin että Luna pelkää sirunlukijoita jostain syystä ja laite muistutti sirunlukijaa jonkin verran. Joten en yhtään yllättynyt kun Luna näki laitteen niin sehän pomppasi ylös ja oli lähdössä karkuun. Laitettiin neiti takaisin maahan (sai nyt tosin maata mahallaan kun selkää käsiteltiin) ja minä syötin herkkua koko laseroinnin ajan. Alkuun Luna ei suostunut herkkuja ottamaan, mutta lopulta ahneus voitti ja selässä oleva laite unohdettiin.

Kun jumi oli lähtenyt helpottamaan, hieronta jatkettiin loppuun.