Lohjan Rally-tokon tuplakisat 4.5.

Kaksikuukautta sitten HSKH:n tuplakisojen jälkeen totesin itsekseni, etten ainakaan ihan hetkeen ilmoita meitä mihinkään tuplakisoihin. No, kuinkas sitten kävikään. Mutta voin taas yrittää todeta, että tuplakisat ei oikeasti ole meille ehkä vielä kovin hyviä.

Lähdin kisoihin sillä ajatuksella, että kunhan saadaan yksi hyväksytty tulos ja täten RTK4, niin olen tyytyväinen. Tietysti, olisin enemmän kuin tyytyväinen jos saadaan kaksi hyvää tulosta ja supertyytyväinen jos tulisi yli 95 pisteen tulos. Mutta yksi hyväksytty tulos oli se mitä lähdettiin hakemaan.

Yksi syy miksi en niin tuplakisoista välitä on se aika, siihen oikeasti kuluu koko päivä. Ensimmäinen kisa on yleensä aamusta ja toinen iltapäivästä ja monta tuntia vain oleskellaan. Varsinkaan kun sää ei ole kovin lämmin ja hallikin viileä. 

Tällä kertaa meillä oli hieman onnea mukana kisavuoroissa, molemmissa kokeissa oli mestariluokka jaettuna A- ja B-ryhmiin. A-ryhmän rataantutustuminen alkoi 8.30 ja B-ryhmällä 10.00, ja me olimme tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Ei tarvinnut siis herätä kukonlaulun aikaan, vaan seittemältä riitti hyvin siihen että koirat käytti ulkona, ruokki, söi itse ja siinä kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Lohjaa.

Ensimmäisellä radalla meillä oli tuomarian Tiia Hämäläinen. Yleensä hänen, ainakin alempien luokkien, radat ovat olleet ihan mukavia. Paperilla ratapiirrosta katsoessa rata näytti melko haastavalta ja pitkältä, mutta kun sitä tarpeeksi tutki ja rataantutustumisen jälkeen, ei se enää niin mahdottomalta vaikuttanut. Siellä oli pari kylttiä, mitä jännitti. Liikkeestä istuminen ehkä se pelottavin, kun siinä pystyi niitä virhepisteitä poimimaan reilusti.

Treenailin kentänreunalla hieman noita hankalampia kylttejä ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro koitti ja menimme radalle.

Täytyy sanoa, jos minulla oli hienosti kaikki ohjat hyppysissä vielä lähdössä, niin pudotin ne ennen ensimmäistä kylttiä. Pari ensimmäistä askelta kertoi minulle että olen pulassa, koska Luna oli taas menossa aivan liian kovalla vauhdilla eteenpäin. Se, että joudun koko radan keskittymään siihen että minulla on koira mukana, enkä pystynyt valmistautumaan tuleviin kyltteihin, teki tietysti radalla kulkemisen todella hankalaksi.

Mutta, heti ensimmäisellä kyltillä (istu, askel oikealle, istu) otimme yllättäen vain –1p kontrolli ja –1p tvä. Tämä ihan siitä että Luna oli menossa eteenpäin minun pysähtyessä ja joutui pomppaamaan takaisin perusasentoon. Pysäyttävä liike ensimmäisenä tällä mielentilalla ei sovi Lunalle alkuunkaan.

Seuraava liikkeestä seis, kierto koiran ympäri sujui hyvin, mutta kolmannella kyltillä (liikkeestä maahan) minä tein virheen. Olin nimittäin taas kiertämässä koiran ympäri. Tajusin onneksi pysähtyä sitten lopulta, mutta tästä -3 ohjaajavirhe. Neljäskyltti (istu, täyskäännös vasempaan, istu), Luna ei tullut käännökseen kunnolla mukaan, joten –10p tvä (rintamasuunta).

Siitä päästiin kyltille 7. mikä oli istu-seiso-maahan paikoillaan. Tästä saatiin –3 TVÄ, todennäköisesti koska Luna liikkui eteenpäin ja kääntyi seisomisessa.

Siitä kyltille 11, jos oli oikealta eteen , istu, vasemmalta oikealle, istu. Tästä -1 TVÄ, koska Luna ei meinannut istua takaisin oikealle palattuaan.

Kyltti 12. Täyskäännös oikealle (koira oikealla), Luna ei ollut nyt missään näissä peruttavissa käännöksessä mukana, vaikka se osaa ne kyllä todella hyvin (ja normaalisti oikein näyttävästi). Joten –10 TVÄ (liian laaja käännös).

Sitten tuli se pelottava istuminen. Luna istui kumminkin nätisti ja yllättäen minäkään en ottanut tästä mitään hidastusmiinuksia. Helpottuneena kutsuin seuraavalla kyltillä neidin luokse, tajuamatta kunnolla kertoa kummalle puolelle hänet haluan. Joten Lunahan tokokoirana palasi nätisti vasemmalle, vaikka piti tulla oikealle puolelle. Eli -10TVÄ (koira väärällä puolella). Tässä vaiheessa pysähdyin ja ajattelin että tämä pitää uusia. Onneksi aivot raksuttivat tarpeeksi nopeasti ja tajusin että tämänhän on kyltti jota en vain pysty uusimaan. Ei siis voinut kuin jatkaa matkaa.

Loppu sujuikin ihan hyvin, yhden –1 PY otettiin Lunan nenän käydessä maassa viimeisellä kyltillä ennen maalia.

Mutta pisteitä lähti siis reilusti, tulos jäi 60pisteeseen. Kehuja Luna sai edessä peruutuksesta sekä estehypyistä.

Eipä siinä voinut nyt sitten mitään. Odotimme sen aikaa että saimme tulospaperit kouraan, jonka jälkeen lähdimme lenkille. Löysimmekin mukavan pienen (ja pitkän) hiekkatien, jossa saimme lenkkeillä aivan rauhassa. Ihmettelimme kyllä hieman, kun tielle kääntyessä oli varoituskyltit lapsista, mutta missään ei näkynyt talon taloa. Vaikka kartasta katselin niin mitään asumusta ei ollut monen kilometrin säteellä.

Palasimme lopulta takaisin hallille, jossa sitten odottelimme vajaa parisen tuntia seuraavan kisan alkamista. Tuo odottaminen on se tuplakisojen inhottavin kohta. Kun koko aikaa et voi tehdä koiran kanssa ettei se täysin kyllästy. Sitten kun ei sitä jaksa koko aikaa seistäkään, niin ei pysty seuraamaan muita suorituksia koko aikaa. Puhelintakaan ei huvita selata paria tuntia. Siinä tuli sitten vain istuttua, rapsuteltua Lunaa ja Laraa ja tuijotettua tyhjyyteen. Olimme vielä vähän hölmösti melko lähelle ulko-ovea, joten siitä vielä kävi kylmä viima koko ajan kun porukkaa lappasi ulos tai sisään.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, alkoi lopulta B-kisan rataantutustuminen. Tässäkin kisassa mestariluokka oli jaettu A- ja B-ryhmiin, ja tällä kertaa olimme Lunan kanssa A-ryhmässä. Tuomarina oli jälleen Leskisen Taru. Rata näytti paljon mukavammalta kuin Hämäläisen rata, mutta tuomarin tietäen, tiesin että miinuksia sieltä kumminkin satelisi. Meille hyvänä asiana oli, että pysäyttäviä oli vähän, eikä sellainen ollut heti ensimmäisenä kylttinä.

Mutta kunhan saataisiin tulos, ei väliä pisteillä, niin kaikki kelpasi. Tässä vaiheessa kun oma olokaan ei ollut enää mikään mukava, oli hieman kylmä, väsytti ihan sikana ja päätä jomotti. Nälkäkin varmaan oli, kun aamupalaleivän syömisestä oli reilu seitsemän tuntia aikaa, mutta tuo muu huono olo peitti sen nälän tunteen alleen.

Kävin radan muutamaan kertaan läpi ennen paluuta Lunan luokse.

Siinä hetken odottelimme että meitä ennen olevat koirakot kävivät radalla ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro tuli. Lunan energiataso oli laskenut mukavasti ja tällä radalla neiti oli paremmin kuulolla ja mukana.

Ensimmäinen tehtäväkyltti oli kieppi vasemmalla, josta itse otin –3 OV hetken hidastamisen takia. Liikkeestä seis oli hyvä, mutta 270 käännös oikealle, Lunan nenä kävi maassa ja siitä -1 PY. Sitten tuli taas tämä jäävä istuminen. No, tällä kertaa Luna ei istunut, ei edes useammalla käskyllä, joten uusin sen. Toisellakaan yrityksellä Luna ei istunut heti, mutta onneksi kumminkin toisella käskyllä. No, minähän taas sitten hidastin joten siitä -3 OV, uusimisestä -3 uusi ja vasta toisesta käskystä istumisesta –1 TVÄ. Mutta en sentään ottanut toista –3sta hidastamalla luoksekutsussa!

Siitä pääsimme taas etenemään ihan mukavasti, kunnes kyltillä 10. Eli istu (koira oikealla), askel vasemmalle, koira sivulle, tuli –3 TVÄ. Tämä varmaan siitä kun Luna ei tullut istumaan heti.

Siitä kyltille 14. Puolenvaihto edessä. Tästä tuli –3 OV. Nyt on myönnettävä että en ole ihan varma miksi. Mielestäni tässä kyltillä saa pysähtyä, koska eihän esimerkiksi isokoira pysty vaihtamaan puolta niin että omistaja ei pysähtyisi.

Siitä sitten taas muuten ongelmitta hyvän matkaa, mitä nyt Luna ensin oli edistämässä ja sen jälkeen jäi jälkeen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia (puolenvaihto takana) neidiltä meni käskyt täysin ohi, vaikka sanoin back-käskyn kolmesti. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmaan pitänyt sanoa Lunan nimi siinä ja herättää se horroksesta. Joten uusin liikkeen. Tässä vaiheessa itselle tuli totaalinen blackout varmaankin väsymyksestä johtuen. Nimittäin stoppasin siihen paikoilleni ja tajusin että enhän minä voi uusia, koska olen jo uusinnat käyttänyt! Hetken aikaa siinä aivot yritti sauhuta ja miettiä että mitä voin enää tehdä. Ajattelin, että jos oikeasti nyt uusin kyltin ja palaan edellisen kyltin suorituspaikalle, niin hyllytän meidän varmasti. Tässä vaiheessa aivot sitten lopetti toimintansa, ja totesin että aivan sama. Tehtiin se kyltti siinä paikoillaan ja siirryttiin maaliin.

Olin aivan varma että tuo minun uusinta sekoilu hyllytti meidät ja potutti. Palasin systerin luokse, todeten että se taisi mennä siinä. Systeri siinä pohti että enhän minä ollut uusinut kuin vasta kerran, ja tämä tarkistettiin vielä videolta. Tosissaan, minä olin sen istumisen uusinut vain kertaalleen, minä ajattelin uusineeni sen kahdesti. Eli tuo viimeinen uusinta olisi ollut sallittu. Tässä vaiheessa olin aivan varma että olin hyllyttänyt meidän kun sanoin uusivani, mutta en sitten uusinutkaan. Voin sanoa että oli piinaavat kymmenen minuuttia kun odotin kirjurin menevän kirjoittamaan pisteitä taululle. Lopulta se sinne meni kynän kanssa ja minä menin heti niskaan hengittämään. Tilannetta ei yhtään rauhoittanut se, että kirjuri joutui siinä hetken miettimään, että mitä pisteitä hänen nyt pitikään kirjoittaa. Mutta lopulta hänen muisti pelasi ja meidän kohdalle tuli pisteet – 70. Huokaisin helpotuksesta, en ollutkaan hyllyttänyt meitä! Ja mitä vielä, 70 pistettä oli hyväksytty tulos!

Tulospaperista myöhemmin näin että minun sekoilu oli vienyt meiltä 10 pistettä (tvä) ja tietysti se uusinta –3. Eli ilman omaa sekoilua olisi tulos ollut siellä 80 pisteessä. Mutta nyt en valita, tulos kuin tulos.

Jouduimme vielä odottelemaan tietysti oman ryhmän kisan loppuun ja sitten vielä sen B-ryhmän kisan. Joten parituntia tuli taas leikittyä kuollutta epämukavasti nojaten kevythäkkiin. Lunakin oli selvästi väsynyt, koska se nukkui sylissä jonkun aikaa. (Luna on sylikoira ainoastaan silloin kuin sitä väsyttää ja se haluaa lämpöä). Mutta väsymys alkoi sitten mennä siihen että neidin piti pöristä jokaiselle koiralle joka käveli liian läheltä (tämä vielä eskaloitui kuin neiti murisi hiljaa yhdelle terrierille joka tuli sisälle ja käveli vajaan metrin päästä meistä, terrierihän reagoi ja oli hyppäämässä päälle jolloin Lunakin oli tietenkin reagoi kovemmin.) Omistaja onneksi huomasi ja veti koiransa nopeasti pois ja minäkin pidin Lunaa pannasta kiinni että eihän se siitä sylistä mihinkään päässyt. Mutta tämän jälkeen Lunan piti tietenkin pöristä vähän kovempaa jokaiselle joka edes katsoi meitä päin. Käänsin sitten meidät niin että minä olin selkä tulijoita päin ja Lunakin joutui tuijottamaan pääasiassa kevythäkkiä. Edelleenkin koirat kävelivät neidin mielestä liian läheltä (mitä se nyt näki siitä sivusilmällä), joten vaihdoin sitten Lunan häkkiin ja otin Laran ulos. Lara onneksi on sen verran sosiaalisempi, että se vaan vilkuili ohi meneviä koiria pohtien miksei kukaan tullut leikkimän hänen kanssaan.

Lara ei taas oikein viihdy sylissä, joten minulla alkoi taas tulla kylmä kun Luna ei lämmittänyt sylissä. Kun vielä porukkaa katosi hallista niin hallikin alkoi viilenemään nopeasti.

Lopulta siinä viiden maissa toinenkin ryhmä oli suorittanut radan ja pääsimme palkintojen jakoon. Palkinnoillehan ei tietenkään noilla pisteillä päästy, mutta saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli RTK4 –koulutustunnuksen!

Täten saanen esitellä TK1, TK2, RTK1, RTK2, RTK3, RTK4 Isbahan’s Mystery!

Nyt vain pikkutarkkuutta tekemiseen (ja ehkä krhm, enemmän treeniä, nyt meidän treenit on ollut oikeastaan vain ohjatuissa treeneissä ja kotona satunnaisesti jotain pientä) ja sitten metsästämään niitä yli 95pisteen valiotuloksia. Mutta pidetään nyt hetken juoksutauko ja katsotaan sitten kesällä mitä tehdään.

RTK2

Lauantai 5.5. 

Suunnitelmat kävivät toteen ja päästiin Lunan kanssa sekä lauantain että sunnuntain kisoihin. Sunnuntaihan varmistui jo aikaisemmin ja lauantain ilmoitusta odottelin koko viikon, kunnes lopulta perjantaina kolmen jälkeen tuli sähköpostia että nyt olisi paikka vapaana. En myönnä vilkuilleeni puhelinta vähän väliä työpäivän aikana.

Varmaan ensimmäistä kertaa lähdimme vain minä ja Luna kisaamaan virallisiin. Yleensä on systeri ollut mukana taustatukena ja koiran pitelijänä. Ajattelin että meillä tuskin kumminkaan on ongelmaa, kun voin pitää Lunan autossa sen aikaa kun rataantutustuminen on. Paikanpäällä totesinkin sitten ongelman. Keravalla kylmä tuuli puhalsi, mikä piti ilman viileänä vaikka aurinko paistoi. 

Hyvinkäällä ei sitten tuullutkaan yhtään ja ilma oli läkähdyttävän kuuma. Sitten vielä olin väärällä autolla liikenteessä, systeri halusi ottaa minun autoni kun he lähtivät Laran, E:n ja Vanillan kanssa Tampereelle Nord-näyttelyyn (josta Lara oli JUK1 ERI SA) koska siinä kuuluu radio ja heillä oli pidempi matka edessä. Totesin että se radio ei ollut ainoa etu, äidin autossa ei toiminut ilmastointi. Oli oikein mukava ajaa moottoritiellä kun puhaltimet puhaltaa täysillä lämmintä ilmaa. Mutta se sentään sai ilman hieman liikkeelle, paljon pahempi olisi seisova ilma.

Jätin Lunan siksi aikaa autoon (ikkunat sen verran auki ettei tuo kipua niistä ulos), että kävin ilmoittautumassa ja vilkaisemassa radan. Myönnettävä oli että ratapiirros näytti paljon sekavammalta kuin mitä edellisessä kisassa, mutta kun tutkin itse liikkeitä niin ei siellä ollut mitään hirveän vaativaa. Vilkaisin kentälle ja tajusin tuomarin olevan sama, jonka kirjurina olin viimeksi talkoillessani rally-kisassa. Joten tiesin hänen olevan todella tarkka. Tämä ei tietenkään vähentänyt jännitystäni yhtään.

Palasin autolle ja käytin Lunan ulkona. Ilma oli todella lämmin ja aloin miettimään että en voi jättää neitiä autoon rataantutustumisen ajaksi, varsinkin kun en tiennyt että alkaako se edes ajallaan.  En voinut jättää ikkunoita niin paljoa auki, jotta Luna ei päättäisi hypätä niistä ja lähteä perään. Takakontin auki jättäminenkään ei onnistunut, kun neiti on oppinut hyppäämään selkänojan yli ja lähtemään ulos takakontin kautta. Myönnettävä on että olen pohtinut hankkivani takapenkin ja kontin väliin verkon, mutta enpä minä siinä verkoksi voinut muuttua. Kaikki kevythäkitkin olivat minun autossani Tampereella.

Kävin uudelleen hallissa ja onneksi siellä oli seinissä muutama koukku johon koiran sai omalla vastuullaan kiinnittää. Huokaisin helpotuksesta ja kävin hakemassa neidin viileään halliin.

Kerkesin hetken aikaa treenailla kunnes rataantutustuminen alkoi. Luna odotti nätisti paikoillaan koko sen ajan kun olin radalla. Muutaman kerran kävelin radan läpi, eikä se tosissaan vaikuttanut mitenkään mahdottomalta. Palasin Lunan luokse ja vuoroa odotellessa kerkesi liikkeitä vielä kertaamaan. Kaikki vaikutti todella hyvältä, neiti oli hyvin mukana ja suoritti liikkeet siinä todella nätisti.

Vuoron lähestyessä siirryin kehänreunalle ja Lunan huomio oli aivan jossain muualla kuin minussa. Lopulta meidän vuoro tuli ja jouduin jopa vähän vetämään neitiä mukana radalle. Lähdimme lähtökyltille ja luvan saatuamme liikkeelle.

Täytyy sanoa että melkein heti totesin että Luna ei ole aivan nyt mukana. Jouduin moneen otteeseen herättelemään sitä kun tyttö jäi jälkeen tai katseli aivan jonnekin muualle. Eli aivan eri tunne oli kuin edellisessä kokeessa. No, me jatkoimme rataa vaikka tajusin että tästä ei pakosti hyvää seuraa.

Ensimmäiset parikylttiä meni siedettävästi, kunnes kyltillä 5 (Istu – vasen täyskäännös) Luna yllättäen kaarsi käännöksessä todella paljon. Videolta katseltuna aloistusperusasento oli vino, minkä takia neiti lähti sitten vinoon. Mutta koska Luna sen itse korjasi jotenkuten, eli peruutti kumminkin koko matkan, en takertunut siihen (yllättäen tästä tulikin -10 TVÄ rintamasuunta, en tosin tiennyt sitä ennen tulospaperin saantia). Jatkoimme matkaa ja kylteillä 7&8 otettiin kummaltakin -1 vino perusasennosta. Tässä vaiheessa kirosin jo mielessäni että tämä ei voi mennä näin. Matka jatkui ihan hyvin (jälkeenpäin naureskelin kun 360 astetta vasempaan täyskäännös onnistui täydellisesti ja saatiin siitä vielä erikseen ”Hieno!” maininta paperiin), kunnes yllättäen helpolla kyltillä 13 (vasen täyskäännös) Luna kiersikin kyltin – ja vielä kahdesti! Eli jouduin uusimaan liikkeen kaksi kertaa ja kerkesin jo pelkäämään että tein uusinnat jotenkin pieleen ja saisimme hylyn sen takia. Kolmannella kerralla käännös onnistui ja pääsimme lopulta maaliin.

Myönnettävä on, en ollut kovin tyytyväinen suoritukseen. Mutta ainahan ei voi onnistua, meillä oli nyt takana 4 lähes täydellistä suoritusta, joten ehkä se ”epäonnistuminenkin” sallittaisiin. Odottelin tuloslistan lähettyville, kunnes lopulta kirjuri tuli kirjaamaan tuloksia. Saimme Lunan kanssa 82 pistettä, ei nyt meidän tasoinen suoritus, mutta huokaisin helpotuksesta, ettei tullut sitä hylättyäkään.

Pohdin mielessäni että kuinka paljon me tehtiin niitä virheitä, kun pisteitä ropisi noin paljon. Mutta ei voinut kuin odotella. Siinä sitten liikkeitä kerrattessa, Lunalla ei vaihteeksi ollut mitään ongelmaa tehdä radalla pieleen menneitä liikkeitä.

Lopulta kisaajat loppuivat ja hetken päästä palkintojen jako alkoi. Yllättävän monella oli pistemäärä 80-85 välillä. Sain lopulta tulospaperin käsiini. Tässä vaiheessa huomasin meille tulleen sen -10p 5.kyltiltä rintamasuunnan takia. Tästä oli hieman kaksisuuntaiset ajatukset, tietystikään -10p ei ollut hyvä juttu, mutta se selitti meidän vähäiset pisteet. Tämän lisäksi meille tuli ne 2kpl -1 vinoja sekä ne kaksi uusintaa eli 2x-3p. Eli toisesta suunnasta ajateltuna, ei meillä nyt ollutkaan niin montaa virhettä. Ja ne virheet tulivat minusta ihan Lunan nukkumisesta siellä radalla. Näistä huolimatta tuomarin kommenttina oli ”Todella mukavan näköinen suoritus!”

No hyväksytty tulos kuin hyväksytty tulos, vielä pitäisi seuraava päivä suorittaa mieluummin hieman paremmalla keskittymisellä ja se RTK2 olisi siinä.

Sunnuntai 6.5.

Meidän RTK2 yritys. Rata näytti omaan silmään helpommalta kuin edellisenä päivänä. Lunakin tuntui olevan hieman paremmin mukana kuin edellisenä päivänä. Rataantutustumisessa kävin radan pariin kertaan läpi, jonka jälkeen palasin Lunan luokse ja otin harjoituksena paria ensimmäistä kylttiä. Olimme neljänsinä radalla, joten vuoro tuli melko nopeaan. Tänäänkin sain pyydettyä toista kilpakumppania kuvaaman meidän suorituksen.

Kun vuoro tuli, lähdimme radalle.

Aika nopeasti huomasin että ei se Luna tänäänkään ole aivan terässä. Pääsimme lähtökyltin ohi ja tehtyä ensimmäisen pyörähdyksen, kunnes siirryttäessä toiselle kyltille neiti päättikin siirtyä oikealle puolelle. Joten uusinta (-3p). Sitten päästiin eteenpäin. Kyltiltä 6. (istu-askel oikealle-istu) tuli -1 ohjaaja virhe. Tätä yritin videolta tutkia, mutta en oikein keksinyt syytä. Hetken tarkkailun jälkeen ainut mitä keksin on hieman vino suorituspaikka.

Matka taas jatkui. Pääsimme kyltille 11. eli istu-askel-istu-kaksi askelta-istu… Tämä lähti ihan hyvin, mutta kolmannen ja viimeisen istumisen kohdalla, Luna jatkaakin vain eteenpäin. Neiti herää etten tule mukana ja kaartaa takaisin, mennen oikealle puolelle istumaan. Uusinta jälleen (-3p).

Palasimme takaisin ja otimme uudestaan, hetki tosin meni kun Lunaa alkoi kutkuttamaan kesken siirtymisen. Nyt Luna jäi toisessa liikkeelle lähdössä katselemaan muualle ja seuraa käsky meni ohi. Jouduin kutsumaan sen uudelleen seuruuseen. Saimme liikkeestä myös -3p ohjaaja virhe, jonka luulen johtuvan minun pysähtymisestä.

Kyltillä 13 tuli -1p puutteellinen yhteistyö, koska Lunan nenä veti maahan. Eli pisteitä jäi 89p jäljelle lopulta.

 Oli siis parempi suoritus kuin edellisenä päivänä ja myönnettävä on että neidin kontakti oli paljon parempi. Mutta jotain hassuja aivopieruja siellä radalla silti tuli.

Palkintosijoille näillä pisteillä ei päästy, mutta tuli meille silti se RKT2 mitä lähdettiin hakemaan. Kisapaperissa oli tuomarin kommentti: ”Hieno rata ja koiralla ihana kontakti. Hyvät uusimiset.” 

Eli nyt Luna on TK1 TK2 RTK1 RTK2 Isbahan’s Mystery.

Sinne pääsi koulari muitten joukkoon.
Jostain syystä tokon TK2 heijasti hirveästi otin kuvan sitten mistä kulmasta tahansa. :D 

TK1 Isbahan's Mystery

Kuten otsikostakin varmaan moni päätteli, käytiin hakemassa meidän viimeinen ykköstulos alokasluokasta.

Koe oli springerspanieleiden mestaruuskoe Tuusulassa ja tuomarina kukas muukaan kuin Harri Laisi. Kokeen alokasluokka alkoi 10.30. Ilma oli lämmin, mutta alkuun oli pilvistä, niin lämpötila ei päässyt kohoamaan ihan hirveästi. Alokasluokkalaisia piti olla täydet 12 kappaletta, mutta jopa 3 koiraa puuttui.  Kävin ilmoittautumassa hieman ennen kymmentä ja hieman kauhistuin saadessani kisanumeroni. Olimme Lunan kanssa ensimmäisenä!

Se on sinällään mukavaa olla ensimmäisten joukossa, koska jännitys on nopeasti ohi eikä sitten tarvitse enää niin tarkalla silmällä seurata mones kisaaja on kehässä. Mutta seuruun takia haluaisin nähdä ainakin yhden suorituksen ennen omaamme, koska se hieman vähentää stressiä kun tiedän suunnilleen mihin suuntaan ja milloin pitää kääntyä.

Mutta ei voinut mitään, käytin neidin nopeasti pikkukävelyllä ja tein pientä seuruuta ja kaukokäskyjä. Nenä taas vei aikalailla perässään. Kyllä Luna teki kun käskin, mutta heti kun se sai palkan suuhunsa jatkettiin nenän perässä kulkua. Kävelyn jälkeen koira hetkeksi autoon, kunnes meitä ennen oleva EVL-koira oli saanut kisansa päätökseen.

Otin Lunan hyvissä ajoin ulos autosta paikkamakuuta varten, jotta se kerkeää hieman jopa kyllästymään ympäröivään hälinään. Sitten tuomari pyysikin jo kaikki kokelaat kerääntymään lähelle ja yleinen ohjeistus annettiin. Liikejärjestys oli tällä kertaa sekoitettu kunnolla.

Aloitimme heti siitä paikkamakuut, ensimmäisessä ryhmässä oli 5 koiraa ja toisessa 4. Koska olimme ensimmäisenä vuorossa, menimme myös ensimmäisenä luoksetulo- ja juoksutarkastukseen. Yllättäen tällä kertaa Luna suostui menemään Laisin silitettäväksi, vaikkakin meni todella varovaisesti. Tuomari jälleen totesi että on hieman varovaisempi koira, mutta heti perään sanoikin että ”me kyllä taidetaan ollakin jo tavattu.” Totesin vaan että jo muutamaankin kertaan, jonka jälkeen siirryin paikalleni paikkamakuuseen.

Paikalla makaaminen 1 minuutti

Heti paikkiksessa totesin, että Lunan mielenkiinto on oikeasti jossain muualla. Se katseli ennemmin ympärilleen ja hetken jo pelkäsin, kun näin liikkurin lähtevän liikkeelle, että näinköhän tässä tulee tuplakäskyt. Liikkurin ollessa kohdalla, neiti ei edelleenkään katsonut minua, mutta en voinut muuta kuin sanoa maahan –käskyn. Onneksi Luna oli sen verran hereillä, että se vilkaisi minua ja oikein lösähti maahan.

Kun kaikki koirat olivat maassa, siirryimme kentän reunalle. Luna laski päänsä alas, mitä hieman kauhistelin, koska neiti makasi nurmialueella ja aika piakkoin tytön nenä alkoi nuuskimaan ympäröivää maata. Onneksi siinä ei näyttänyt olevan mitään mielenkiintoisempaa, koska Luna laski uudelleen päänsä ja jäi nätisti odottamaan.

Minuutin täytyttyä palasimme koirien viereen ja Luna ei edelleenkään nostanut päätään. Sydän varmaan tykytti taas tuhatta ja sataa liikkurin lähentyessä, mutta onneksi tapahtui sama kuin alussa, eli neiti reagoi käskyyn. Ylösnousu oli hiukan hidas, mutta tyttö nousi kumminkin ensimmäisestä käskystä. Tuomari pisteitä antaessaan naureskeli, että Luna selvästi yritti kadota nurmikoon. Tämän jälkeen koira pariksi minuutiksi autoon ja sitten olikin yksilöliikkeiden vuoro.

Arvosana: 10

Estehyppy

Liike, mikä minusta on normaalisti aina loppupuolella, olikin nyt ensimmäisenä. Eipä siinä sinällään mitään ongelmaa ollut. Luna jäi nätisti odottamaan ja tuli ensimmäisellä käskyllä yli. Tyttö tosin hyppäsi minusta todella kaukaa ja hetken kerkesin miettiä pudottaako se riman, mutta ei neiti sitä edes hipaissut. Pieni hyppy tuli sivulle tulossa, mutta yllättäen tuomari ei tästä rokottanut.

Arvosana: 10

Kaukokäskyt

Ajattelin, että nämä sujuisivat hyvin kun liike on näin alussa, mutta ei se nyt niin sitten mennytkään. Luna jo perusasennossa katseli ihan jonnekin muualle ja jouduin sanomaan maahan-käskyn kaksi kertaa. Siirryin koiran eteen ja liikkurin vihjeestä sanoin ensimmäisen istu-käskyn. Sekin meni kuuroille korville, kun neiti edelleen katseli jonnekin sivulle. Toinen käsky hieman kovemmalla äänellä sai tytön nousemaan istumaan. Maahan mentiin ensimmäisestä käskystä. Palasin Lunan viereen ja perusasentoon nousemiseen onneksi riitti yksi käsky

Arvosana: 7

Luoksetulo

Tämä sujui todella hyvin. Luna jäi nätisti odottamaan kehän reunalle, kun itse kävelin melkein kehän toiseen reunaan. Ensimmäisestä käskystä neiti lähti tulemaan hyvällä vauhdilla ja sivulle tulossa ei hypännyt! Perusasento oli ehkä hieman vino, mitä vilkaisin, mutta ei mitään muuta moitittavaa.

Arvosana: 10

Seuraaminen

Sitten meidän murheenkryyni. Sitä se oli taas tälläkin kertaa. Minä lähdin hyvällä mielellä liikkeeseen, mutta se positiivisuus katosi kun tajusin että Luna jäikin heti haistelemaan nurmikkoa. Jouduin moneen otteeseen kalastelemaan tyttöä viereeni uudella käskyllä. Kun pääsimme hiekkapohjalle parani liike hieman. Mutta oikeasti oli vaihteeksi aika surkeaa seuraamista.

Arvosana: 7

Seuruusta maahanmeno

En tiedä tässä reagoiko Luna jotenkin edelliseen pieleen menneeseen seuruuseen, mutta jouduin sanomaan ensimmäisen seuruu käskyn kahdesti.  Sitten Luna seurasi tyydyttävästi (oli taas 30 senttiä jäljessä) ja meni ensimmäisestä käskystä maahan. Kävelin eteenpäin kunnes liikkuri sanoi matkan riittävän ja käännyin koiraa kohti. Luvan saatuani palasin koiran viereen ja Luna nousi ensimmäisestä käskystä ylös. Miinusta tuli siis alun tuplakäskystä.

Arvosana: 8

Noutokapulan pito

Tässä ei tälläkään kertaa ollut mitään ongelmaa. Luna otti kapulan nätisti, piti tarvittavan ajan ja irrotti nätisti käskystä.

Arvosana: 10

Kokonaisvaikutus

Hieman saatiin huomautusta meidän seuruusta ja ihan aiheesta. Sekä tuplakäskyistä. Muuten oli kuulemma ihan hyvää tekemistä.

Arvosana: 8

Täten siis meille kertyi 177 pistettä ja ALO1, TK1!

Meidän alokasluokka oli sitten siinä. Viimeisellä suorituksella saatiin oma piste-ennätys, vaikkakin minusta meidän yleinen vire koko kokeen aikana oli aika huono ja sen takia menetettiin helppoja pisteitä - ja samalla saatiin enemmän kymppejä kuin koskaan. :D Täytyy myöntää että kisapaine tippui mukavasti, kun nyt saa rauhassa keskittyä avoimen luokan liikkeiden treenaamiseen ilman, että heti tarvitsee miettiä että milloinkohan sitä osallistuisi seuraavaan kokeeseen. Tosin varmaan tulee alkuun olemaan ongelmaa itse treeneissäkin, kun ollaan tässä nyt reilu vuosi tahkottu pääasiassa alokasluokan liikkeitä ja nyt pitää alkaa kantamaan sitten ruutua ja merkkiä paljon useammin mukana, mutta eiköhän se siitä. :)

Tässä vielä meidän suoritus videolla. Systeri kuvasi sen autosta, joten kuva ei ole ihan huippuhyvä ja ääniä ei kuulu, mutta eiköhän siitä nyt nää sen tarkeimmän.

Jatketaas nyt vielä kokeesta sen verran, että suorituksen jälkeen palasimme Lunan kanssa juosten autolle, missä kalkkunafilesiivupalkka odotti. Systeri kävi vielä pisteet läpi, vaikka olin itsekin aika varma että kyllä me yli sen 160 pistettä saatiin. Hänen sanoessaan pisteet, todettiin että jos jotain harmistuksen aihetta pitäisi keksiä, niin jäätiin vain 3 pistettä vajaaksi kunniapalkinnosta. Mihin meillä hieman parempivireisellä suorituksella olisi ollut todella hyvät mahdollisuudet. Mutta meille riittää tämä henkilökohtainen ykköstulos kyllä.

Innokkaan palkkauksen jälkeen lähdimme hetkeksi kävelemään ja nollaamaan helpottanutta koejännitystä. Kävelyn jälkeen otimme auton takakontista retkituolit ja istuttiin auton viereen seuraamaan muiden suorituksia ja keskustelemaan vieressä olevan nahkacollien omistajan kanssa. Aurinkokin alkoi paistaa ja siinä istuessa alkoi tulla oikeastaan hiki. Totesin sekä mielessä että ääneen, että onneksi Lunan suoritus oli vielä pilviseen aikaan, koska siinä lämmössä olisi suoritus voinut mennä enemmän päin mäntyä.

Koska alokasluokkalaisia ei ollut kuin 9, oli koe suht nopeaan ohi. Odottelimme tulosten julkistamista jonkun aikaa ja lopulta tuomari tuli papereiden kanssa toimistorakennuksesta ulos. Laisi totesi heti alkuun että oli ollut todella hyvä koe, 9 osallistujasta 7 sai ykköstuloksen. Nämä käytiin sitten järjestyksessä läpi. Meidät kutsuttiin toisena paikalle (että olisimme olleet sijalla 6.), jolloin tuomarikin hieman mietti että oliko paperit nyt oikeasti oikeassa järjestyksessä. Kävin kumminkin hakemassa kisavihkon ja sen välissä olevan koulutustunnuksen. Tuomari siinä kommentoi ojentaessaan, että ”tervetuloa voittajaluokkaan”, sitten sekunnin hiljaisuuden jälkeen korjasi kyllä että ”eikä kun avoimeen.” Hymähdin itse että ehkä me nyt ensin tosissaan mennään siihen avoimeen. Kisavihkojen jakelu jatkui ja todettiin että ne olivat väärässä järjestyksessä, koska kahdella seuraavalla oli vähemmän pisteitä kuin meillä (172 ja 176). Eli meidän oikea sijoitus oli 4./9. vaikka eipä sillä tässä niin isoa merkitystä ole.

Minun piti kirjoittaa tämä blogiteksti jo eilen (sunnuntaina), mutta en sitten kerinnytkään, kun heti kotiin tultua piti lähteä asuntonäyttelyyn. Kun sieltä tultiin, istuin koneen eteen kirjoittaakseni, mutta sitten iskä soittikin että käveltäiskö me heille nyt vielä juttelemaan mahdollisesta asunnon ostosta. Olimme pari tuntia sitten siellä ja kotiin tullessa piti tehdä ruoka ja syödä ja sitten olikin lähtö illan tokotreeneihin. Yritin kirjoittaa tämän loppuun iltamyöhään treenien jälkeen, joten jos tekstissä on jotenkin erittäin omituisia lauseita niin pistetään sen piikkiin. :D

Mutta asia lyhkäisyydessään, saanen esitellä TK1 Isbahan’s Mystery!