Pitkästä aikaa kisakentillä

Koronarajoitusten hieman höllentyessä, meidän seura sai järjestettyä pitkästä aikaa rally-tokokilpailut. Meillä piti olla ensimmäiset kilpailut jo 15.5. mutta rajoitukset eivät vielä tällöin höllentyneen tarpeeksi, joten ne kilpailut peruttiin. Nämä sitten järjestettiin niin että voittajaluokka oli lauantaina ja mestariluokka sunnuntaina, molemmissa oli 15 koirakkoa. Ja nämä 15 kisaajaakin oli vielä ajoitettu niin että 5 meni paikalle klo 17, seuraavat viisi kello 18 ja loput viisi kello 19. Edellisistä ryhmistä paikalle jäi vain ne koirat, jotka sillä hetkellä olivat sijoittumassa 3 parhaan joukkoon tai oli tuomarinpalkintoehdokkaana.

Mehän olimme Lunan kanssa kisanneet viimeksi marraskuussa, joten tässä oli kerennyt olla taas mukava puolen vuoden tauko. Jännitystä lisäsi tietysti myös se, että meiltähän puuttuu vain yksi 95+p tulos valionarvoon. Kisojen ollessa sunnuntaina, niin minä aloitin jännittämisen jo keskiviikkona. :’D

Ainakin meidän seuralla on koronan myötä tullut ”tavaksi”, jos sitä sellaiseksi voi kutsua, kun kahdessa kisassa on nyt näin tehty, mutta kisarata tulee näkyviin Facebookin tapahtumaan tuntia-kahta ennen ensimmäisen ryhmän aloitusta. En tiedä onko tämä sinällään hyvä vai huono juttu, koska jos rata näyttää hirveän vaikealta, kerkeää sitä kiroamaan pidempään. Tai kerkeisihän joku sitä sitten treenaamaankin, mutta en nyt tiedä kuinka moni oikeasti jaksaa lähteä rakentamaan rataa vielä kisapäivänä tai kuinka moni siitä oikeasti enää hyötyisi.

Olimme Lunan kanssa sunnuntain viimeisessä ryhmässä. Ensin ajattelin, että pahus, joudumme odottelemaan (lue: minä jännittämään) pidempään. Mutta sitten mietin, että jos meillä kumminkin menee hyvin, niin viimeisessä ryhmässä ei tarvitse sitten odotella niin pitkään.

Tutkiessani rataa kotona, totesin että se ei ole meille se helpoin. Ensisilmäyksellä se näytti melko sekavalta, mutta kun sitä lähti käymään kyltti kyltiltä läpi, niin kyllä se siitä selkiytyi. Siellä oli aika paljon oikealla puolella pysäyttäviä liikkeitä, mitkä tiesin olevan Lunalle ne hankalimmat, mutta en siltikään pitänyt rataa mitenkään mahdottoman vaikeana. Totesin kyllä itsekseni, että melko varmasti emme hae meidän viimeistä valiotulosta tästä kisasta.

Olimme oman ryhmämme toisena vuorossa, mikä minusta oli ihan hyvä suoritusvuoro. Kerkeää hetken lämmittelemään ja kertaamaan, mutta ei tarvitse pitkään odotella. Odotusalueella Lunaa alkoi hirveästi kutittamaan jokin. Vähän väliä neiti ravisteli korvia tai istahti maahan rapsuttamaan. Yritin siinä vuoroa odotellessa tutkailla mikä kutituksen aiheuttaa mutta en mitään löytänyt. Voin vaan toivoa, että kutitus ei iske radalla.

Siinä mielessä lähdin radalle ihan hyvillä mielin, kun meillä on viimeiset kolme ohjattua treenikertaa mennyt todella hyvin. Luna on keskittynyt ja kuunnellut ja jaksanut pitkiäkin pätkiä palkatta ja ilman ylimääräistä ääntelyä.

Ensimmäiset kyltit olivat helppoja, koiralle ehkä enemmän pientä erottelua. Putken jälkeen lähdettiin spiraaliin, jossa jännitystä toi merkkitötsät, jotka tällä kertaa olivat tasapainotyynyjä. Lunahan rakastaa tasapainoilua, joten pieni pelko oli, että neiti ne nähdessään juokseekin niiden päälle. Vedin varuilta kierrokset hieman tavallista kauempaa, mutta ei Luna onneksi näyttänyt edes vilkaisevan tyynyjä.

Siitä puolenvaihdolla oikealle puolelle ja ensimmäinen hieman epävarmempi kyltti. Tässä ongelmia oli ensimmäisessä istumisessa. Luna ei nimittäin meinannut oikein millään istahtaa. Mutta ei se onneksi tehnyt mitään muutakaan, joten kun lopulta sain neidin takamuksen maahan kolmannen käskyn jälkeen, jatkoimme vaan suoraan matkaa. Seisominen, seuraava istuminen ja maahanmeno olivat ihan ok. Jatkoimme käännöksen kautta peruutukseen oikealla puolella, mikä oli seuraava hieman jännittävä kyltti. Itse peruutus sujui minusta todella hyvin, mutta tästä kyltistä tuli -3 TVÄ (epätarkasti suoritettu tehtävä). En oikein ole varma mistä pistevähennys tuli.

Seuraavan kiepin jälkeen sitten iski kutkutus, mutta Luna onneksi vain päätyi ravistelemaan, joten matka pääsi jatkumaan. Sitten tehtävänä oli istu, käännös oikealle istu. Ensimmäinen istuminen oli hyvä, mutta en tiedä jäikö peruuttaminen jotenkin päälle, koska sitten kääntyessä Luna lähtikin aivan liikaa taaksepäin. Sitä korjatessa sitten neidin rintamasuunta lopulta kääntyi, joten jouduin uusimaan kyltin (-3 uusi). Toisella yrittämällä Luna sitten teki ensimmäisen istumisen aivan liian kauaksi minusta. Mietin sitä siinä sen sekunnin, kunnes totesin että minun on turha yrittää liikettä uudelleen kun neidillä menee vaan hermot. Onneksi, kääntyessä Luna tiivisti todella hyvin ja lopun istuminen oli aivan oikeassa kohdassa. Siitä eteenpäin taas ei ollut ongelmia, oli 350 käännös vasemmalle, oli liikkeestä istuminen mikä sujui nätisti (tässä tosin oli tehty varmaan agikoiria ajatellen kiusaa, kun koira jätettiin istumaan esteiden eteen ja kutsuttiin sitten luokse). Esteiden jälkeen oli taas pientä ravistelua. Sitten oli 270 käännös vasemmalle. Tässä Lunalla huomio herpaantui hetkeksi ja olimme aivan liian lähellä kylttiä kun sain neidin kontaktin takaisin. Onneksi Lunan vasemmat käännökset ovat todella tiukkoja ja sain neidin käännettyä varmaan millien päästä kylttiä. Ajattelin ensin että meillä tuli jotain virhettä kyltillä, kun kuulin tuomarin kommentoivan, mutta tuloslapussa olikin kyltin kohdalla ”Magee!” kommentti.

Loppurata (houkutus ja hitaasti kävely) meni ongelmitta.

Radalta poistuttaessa fiilis oli ihan hyvä, tiesin että siellä oli meillä tullut virheitä joten en uskonut meidän saavan sitä viimeistä valiotulosta, mutta uskoin meillä muuten menneen ihan hyvin. Oma pistearvio olisi ollut siellä 88-92 paikkeilla.

Kävimme systerin kanssa pienen kävelylenkin siinä viimeisten koirakoiden suorittaessa ja tullessamme takaisin oli meidän pisteet ilmestyneet tulospaperiin. 94p! Täytyy sanoa, että vaikka pisteethän on aivan huippuhyvät, niin ensimmäisenä mielessä oli että voi p*rkele. Lunan valioituminen jäi yhdestä pirun pisteestä kiinni.

No, ei siinä mitään voinut. Tulospaperi näytti että meiltä tosissaan lähti 2x-3 pistettä, mikä sinällään oli onni ettei ollut yhtään -1 pisteen virhettä, koska se olisi ärsyttänyt vielä enemmän. Tällä suorituksella sijoituttiin kolmansiksi.

Lunalla piti aloittaa jälleen puolivuosittainen Cartrophen-kuuri, joten seuraavat kisat meillä onkin sitten vasta heinäkuussa, jos vaan päästään mukaan. Toivotaan sieltä sitä viimeistä valiotulosta.

 

Rallyn mestarimöllit

Koirakeidas järjesti keskiviikkona 6.5. mestariluokan rally-tokon möllikisat, johon olin Lunan ilmoittanut. Neidin kipuilujen jälkeen pohdin että pitäisikö osallistuminen perua, mutta kun ne kipuilut jäi siihen kahteen päivään, päätin pitää osallistumisen voimassa.

Lämmintä kevätvapaapäivää on hyvä nauttia ulkona

Kisat oli järkätty koronarajoittein, eli hallin tokopuolella oli yksi suorittamassa, toinen odotti aulassa ja muut sitten ulkona. Ja odottaa sitten saikin, ensimmäinen koirakko meni sisälle heti siinä klo 19, mutta jouduimme Lunan kanssa odottaa 2 tuntia omaa vuoroa (ja olimme 12. koirakko).

Rata ei ollut vaativa, päinvastoin sanoisin sen olleen melko helpon oloinen. Siellä oli kyllä oikealla puolella istumaan jääminen, minkä onnistusmisprosentti meillä on kisoissa ollut melko alhainen, mutta nyt viime aikoina se on varmentunut huomattavasti.

Hetki ennen omaa vuoroa kertailin liikkeitä hallin ulkopuolella. Lunalla oli kierrokset aivan tapissa ja sen meidän kahden tunnin pääasiassa autossa odottamisen ajan kuuntelin äänekästä vastalausetta takapenkiltä. Ja välillä etupenkiltä kun Luna päätti kaivautua verkon ali ilmoittamaan mielipiteensä hieman lähempää. Koki varmaan etten kuullut tarpeeksi hyvin.

Lopulta pääsimme aulaan odottamaan, jolloin Lunan ääntely vain paheni. Ei voinut neiti ymmärtää, ettei vieläkään päästy tekemään mitään vaikka jo sisälle päästiin.

Lopulta meidän vuoro koitti ja päästiin tokopuolelle. Laitoin Lunan hetkeksi kiinni, kun kävin kävelemässä radan ympäri. Ensin olin ajatellut, että mennään radalla ex tempore, mutta jälkeenpäin totesin että hyvä kun kävelin, koska siellä oli pari kylttiä hieman jännissä paikoissa (mm. edessä peruutus oli laitettu linjasta sen verran sivummalle, että sen ohi olisi saattanut kävellä ja toinen oli liikkeestä istu ja ohjaajan ympäri vastapäivään kyltit, jotka olivat aivan peräkkäin, jolloin piti tietysti tietää kumpi kyltti oli tehtävä ensin). Kylttivälit olivat vähän totuttua lyhyemmät ja pujottelun ”merkkeinä” toimi noutokapulat. Kapuloiden väli oli myös aika pieni ja mietinkin että miten isommat koirat ovat siitä mahtuneet.

Lopulta hain Lunan ja lähdimme lähtöpaikalle. Hieman mystisesti, ulkona neidin mielenkiinto oli 100% minussa vaikka häiriöitä oli enemmän, kun pääsimme halliin oli mielenkiinto kaikkialla muualla paitsi minussa. Näissä mölleissä radalla sai palkata, mutta jos palkkaus johti virheeseen, rokotettiin virheistä normaaliin tapaan. Koska kokonaisen mestariradan tekemisestä on meillä nyt hetki aikaa ja harvemmin tulee eteen kisamaista tilannetta jännityksineen, jossa saa palkata, niin pitihän tämä käyttää hyväksi. Varsinkin kun Luna oli kiinnostuneempi lattiasta kuin minusta.

Heti ensimmäisellä kyltillä otimme -1 TVÄ, jouduin sanomaan takaa-käskyn kolmeen otteeseen ennen kuin Luna suoritti liikkeen. Onni onnettomuudessa, olin aloittanut liikkeen teon sen verran aikaisin, että Luna kerkesi vaihtamaan puolta lopulta juuri ja juuri ennen kylttiä. Siitä päästiin ongelmitta eteenpäin ja neitikin alkoi heräämään ja kuuntelemaan.

Palkkauksen annoin 7 kyltillä, eli istu, askel vasemmalle, istu. Koin turvallisimmaksi vaihtoehdoksi palkata kun neiti istui sivulla, silloin oli pienin riski että Luna yrittäisi tehdä jotain ylimääräistä. Peruutus sujui hyvin, mutta enemmän tai vähemmän yllättäen istu, käännös ja askel oikealle, istu kyltillä Luna nousi seisomaan minun ottaessa askelta. Tämä on liikkeenä vähän sellainen, jossa Luna on aika helposti lähdössä mukaan odota-käskystä huolimatta. Joten nouseminen ei tullut täytenä yllätyksenä. Pohdin siinä pari sekuntia, lähdenkö uusimaan vaiko en, päädyin sitten että jätetään uusimatta. Tästä tuli -10TVÄ.

Loppurata sujuikin taas hienosti (jäävä istuminen oikealla oli todella hyvä!). Hieman Luna meinasi jäädä oikean puolen käännöksissä joissa piti peruuttaa (270), mutta korjasi ne itse hienosti.

Pisteitä tuli täten 89p. Suorituksella saimme tuomarinpalkinnon (niitä jaettiin useampi). Minusta suoritus meni todella hyvin, jos olisin uusinut onnistuneesti, olisimme olleet 96 pisteessä! Ja jos koko hölmöä virhettä ei olisi tullut niin 99 pisteessä. Tuli taas olo että kyllä me vielä joskus ne valiotulokset saadaan.

Kehuja tuli myös tuomareilta, hieman harmittelivat kympin virhettä, mutta totesin heillekin että ei tullut ihan täytenä yllätyksenä. He myös sanoivat että näillä pisteillä olimme kärkiporukoissa. Olen sata varma, että he sanoivat, että oltaisiin neljäntenä, joten tuli yllätyksenä kun tulokset julkistettiin seuraavana päivänä ja meidän kohdalla oli ykkönen. Tarkistin kaikkien muiden pisteet ja tosissaan, yhdellä oli samat pisteet meidän kanssa ja muilla matalammat. Tiesin, että samoihin pisteisiin päässyt oli vanhempi koira, joten voitimme heidät ajassa.

Joten tuomarinpalkinnon (suklaalevyn, Oscar kalkkunaherkkupussin ja kanapäällysteisen rouheluun, jonka Lara jo söi) lisäksi sähköpostiin tupsahti 50€ lahjakortti Koirakeitaan kursseille.

 

Syksyn treenikausi alkaa

Syksyn ohjatut kurssit alkoivat maanantaina rally-tokon merkeissä. Eli meillä alkoi sama kurssi kun vuosi takaperin, eli voi-mes tasoinen ratakurssi. Pientä alkujännitystä tosin toi epävarma aloitusaika. Kaikissa aikatauluissa luki 30.9. mutta kouluttajan laittamassa viestissä 14.10. Onneksi jokin alkoi takaraivossa kolkuttaa tuolloin 30. päivä, kun tajusin aamulla ennen töihin menoa tarkistaa vanhan viestin sähköpostista. Yritin sitten koko työpäivän saada kouluttajaa kiinni niin puhelimitse kuin tietokoneella, tuloksetta. Sitten lopulta laitoin kaveri-kouluttajalle viestiä, jonka näin olevan Facebookissa tämän nykyisen kouluttajan kaverina, että saisiko hän sitä kiinni.

Erittäin innokas treenaaja, ei malta odottaa oikealla paikalla (takapenkillä) vaan siirtyy etupenkille heti kun silmä välttää. Paras on, että etupenkkien välissä on Petenkoiratarvikkeesta ostettu penkinvälisuoja, minkä pitäisi estää hyppiminen. No sehän ei täysin istu tuohon minun autoon, joten Luna on oppinut pujahtamaan sen välistä.

Parin tunnin päästä tuli ilmoitus että kouluttaja saatu kiinni. Hän oli tosissaan ajatellut meidän kurssin alkavan vasta 14.10. mutta kerkeäisi kyllä paikalle ennen tunnin alkua. Siinä sitten tosin pohdin, että kuinka moni kurssilainen oletti kurssin alkavan vasta myöhemmin ja ei kerkeäisi nyt paikalle.

Hallin pohjapiirrosta oli muokattu täksi talveksi (?), aikaisemmin tokokenttä oli ollut 1 kenttä, mutta nyt se oli siirretty toiselle puolelle hallia 5 kentälle ja kenttä itsessään oli käännetty sivuttain. Eihän siinä sinällään väliä mikä kenttä, mutta hieman oli outo tunne mennä ”väärälle” kentälle.

Vasemmalla vanha kenttäjärjestys ja oikealla uusi - mutta ei oikeassa mittasuhteessa.

Ratana meillä oli Kirsi Petäjän huhtikuinen mes-rata. Rata piti olla suht helppo, ainoa vaikeus oli merkin paikka (este aivan vieressä) ja me vielä rakennettiin rata hieman liian kapeaksi, joten se merkki oli oikeasti varmaan vain 1,5 metrin päässä siitä esteestä.

Meitä lopulta oli kolme kurssilaista paikalla, eli yksi vain puuttui.

Menimme Lunan kanssa ensimmäisenä radalle. Totesin siinä kouluttajalle, että katsotaan miten menee kun ollaan taas ensimmäistä kertaa sisällä hallissa ja taustalla on kumminkin noin kuukauden ”treenitauko”. Jos sitä nyt voi tauoksi kutsua, mutta ohjattua treenejä meillä ei siis ollut tähän kuukauteen.

Hieman yritin siinä reunalla herätellä Lunaa siihen, että mitä me taas tulimmekaan tekemään. Kierrokset oli todella korkealla ja tekemisen intoa oli vähän liikaakin, mutta siinä vaiheessa kun näytti että neiti kuunteli jotain, päätin lähteä radalle.

En ala käymään rataa kyltti kyltiltä läpi, mutta hyvän kuvan varmaan saa siitä, että meillä oli radalla 20 kylttiä ja Luna taisi suorittaa 200 liikettä. En tiedä, saimmeko ensimmäisellä kierroksella yhtään kylttiä suoritettua oikein, kun neiti tarjosi kaikkea muuta kuin sitä mitä yritin saada sen tekemään. Useimmiten Luna peruutti tai oli pyörimässä minun ympäri peruuttaen. Tästä taas näki että Lunan kanssa ei voi oikein ottaa tehotreenejä jostain tietystä aiheesta koska se treeni jää päälle ja sitä sitten tarjotaan seuraavilla kerroilla. Mutta Luna teki koko ajan (liiankin) innoissaan.

En tiennyt kyllä siinä tehdessä, että pitäisikö tässä itkeä vai nauraa, kun olin neidin vielä ilmoittanut seuran mestaruuskisoihin muutaman viikon päähän ja nyt tällä suorituksella olisimme olleet kyllä reilusti miinuspisteillä. Pääsimme lopulta radan loppuun ja menimme takaisin kentänreunalle hieman kertaamaan sitä kuuntelemista.

Toisella yrityksellä meidän suorituksemme oli jo paljon parempi. Pieniä vinousvirheitä tuli muutamia, mutta kouluttaja totesikin että kyllä sillä olisi yli 90 pistettä kisoissa saanut. Ellei nyt mukaan lasketa parin kyltin välein tapahtuvaa palkkausta. :’D Koska meitä oli vain se kolme, niin kerkesimme Lunan kanssa radalle vielä kolmannenkin kerran. Tämä viimeinen kierros meni vähän pikakelauksella kun aika alkoi loppua, mutta silti Luna suorittu oikein nätisti kyltit. Totesin lopuksi, että onneksi on vielä yhdet treenit ennen seuraavia kisoja, jottei sitten kisaradalla mene samanlaiseksi temppuiluksi.

Loppuun vielä käsitöitä - sain nimittäin kaivettua ompelukoneen vaihteeksi esille ja sillä hurauttelin Lunalle uuden heijastinliivin. Kangas on peräisin K-kauppojen heijastinkassista. Minä jo viime vuonna suunnittelin tätä tekeväni, mutta siinä vaiheessa kun lopulta löysin inspiraationi, oli kassit jo kaikkialta loppu. Nyt sitten ostin heti kassin kun näin niiden tulleen kauppoihin.

Rally-tokokisa 31.8.2019

Voin päästää porukat jännityksestä ja kertoa ettei saatu meidän ensimmäistä valiotulosta tällä(kään) kertaa. Olimme siis ilmoittautuneet Hyvinkään kisoihin ja juuri kisaviikolla Lunalla alkoi olla ongelmia oikeanpuolen käännösten kanssa. Myös ihan pelkän oikealla istumisen kanssa. Yritin sitä treenata ja muistutella pienen hetken päivittäin, mutta edelleen edellisenä iltana oikean käännökset oli täysin hukassa. Kouluttaja pohti meidän tiistain viimeisellä treenikerralla että onko Lunalla joku jumi jossain, mutta se on hierottu pari viikkoa takaperin, joten hieman epäilen.

Joten todella positiivisella (not) mielellä jännitin seuraavan päivän kisoja. Milloinkohan se jännittäminen loppuu? Tokossa minua ei jännitä näin paljoa, stressaan kyllä varmaan edellisen viikon ja jännitän viimeisen yön, mutta sitten itse kokeessa jännitys on poissa. Rally-kisakäyntejä meillä on nyt yhtä paljon kuin tokon, mutta silti rallya jännitän pari edellistä yötä ja aamulla en joko pysty syömään tai jos saan ängettyä ruoan kurkusta alas, jää se johonkin tuohon rintalastan taakse jumiin.

Jännitys jatkuu vielä kisapaikalla, oikeastaan siihen asti, että oma suoritus on tehty. Radalla mennään melkein hengittämättä.

Nyt vielä kävi niin, että olimme tietenkin ensimmäisenä vuorossa. Olisin paljon mieluummin toisena tai kolmantena, niin kerkeisin oikeasti kunnolla preppaamaan Lunan ja herättelemään siihen mihin ollaan tultu. Kyllä sitä kerkesi jotain tekemään ennen rataantutustumista ja vielä hieman siinä ennen radalle menoa, mutta ei se siltikään ole minusta ihan sama kuin että vuoro olisi hieman myöhemmin.

Rata itsessään ei ollut minusta vaikea, siellä oli yllättävän vähän niitä oikealle käännöksiä mitä pelkäsin. Alkuun oli laitettu heti kaksi edessä puolenvaihtoa, nyt kun ollaan yritetty niissä hidastaa jotta minun ei tarvitsisi ottaa sivuaskelia, niin näissä on ollut hieman ongelmia, mutta en niitä sen enempää jännittänyt.

Luna hieman vinkui siinä radan edessä odottaessa, mutta rauhottui ennen radalle menoa. Myös lähtökyltillä oltiin hiljaa (tässä on nykyään tullut pientä vinkunaa kisoissa) mistä olin tyytyväinen.

Sitten lähdettiin.

Ja ongelmia tuli heti ensimmäisellä kyltillä, kun Luna ei puolenvaihdossa siirtynytkään kunnolla oikealle puolelle vaan jäi jalkojen eteen. Joten minähän jouduin sitten ottamaan sen sivuaskeleen jotta pystyimme jatkamaan matkaan.

Sitten seuraava ongelma toisella kyltillä (istu-askel-seiso-2 askelta-istu-3 askelta- maahan), ensin pieni irtoaminen ennen kylttiä, joten jouduin käsiavulla saattamaan Lunan oikeaan kohtaan istumaan. Sitten pyysin sitä seisomaan, mutta neiti menikin maahan. Tässä tosin voi olla osasyy oma käsimerkki. Minun seiso ja maahan -käskyjen käsimerkki on melko samanlainen, oikeastaan käden suunta vaihtuu (maahanmenossa alas, seisomisessa eteen). Videossa vähän näyttää että näytän kädelläni alaspäin. Mutta uusittiin siis tämä kyltti. Toisella yrityksellä alkuistuminen sujui paremmin, mutta jälleen seiso-käskystä Luna oli menossa maahan, mutta taisi tajuta että käskysana olikin eri ja nousi äkkiä takaisin istumaan. Toisella käskyllä nousi sitten seisomaan, mutta tästä tietysti tuli –10 eriaikaisuudesta. Seuraava istuminenkaan ei ollut kovin hyvä. Luna ei meinannut istua ollenkaan ja liikkui sivulle, mutta sain sen palautettua takaisin oikeaan kohtaan ja istumaan jotenkin ilman pistemenetyksiä.  Mutta en lähtenyt enää uusimaan. Kolmas kyltti olikin sitten taas edessa puolenvaihto ja tällä kertaa Luna vetikin vaihdon jälkeen kiepin. Joten uusimme sitten sen. Toisella kerralla neiti sitten taas stoppasi niin jalkojen eteen, että sivuaskel tuli jälleen otettua.

Olin tässä vaiheessa jo hakkaamassa päätä seinään, kolme ensimmäistä kylttiä suoritettu ja pohdin että näinköhän se hyväksytty tulos meni siinä.

Onneksi siinä oli sitten spiraali vasemmalle seuraavana, joten sain rauhoitettua itseni siinä pyöriessä. Sitten pyörittiin hieman lisää täyskäännösten ja kukkasten muodossa. Tässä vaiheessa Luna tuntui heräävän.

Takaapuolenvaihto istuen oli oikein topakka. Seuraavalta kyltiltä (istu-käännös vasempaan-istu) otettiin –3 OV, en tosin ole ihan varma miksi. Liikuinkohan itse liikaa. 360 käännös vasempaan sai taas “hieno” merkinnän paperiin.

Peruutus olisi voinut olla hieman suorempi ja Luna peruutti taas niin vauhdilla, että oli oikeastaan minun takana kolmen askeleen jälkeen (en siis nähnyt koko koiraa siinä enää). Mutta virheitä siinä ei tullut.

Viimeiset virheet otettiin oikeaan käännöksestä, tästä tuli –1 koira irtosi yli 0,5m (aivot taisi käydä lähellä kuvaavan systerin luona ja kroppa seurasi perässä), sitten tuli myös -1 OV, eli minäkin tein sitten jotain pientä.

Loppu sujui taas ongelmitta.

Ajattelin mielessäni, että ehkä me ei kumminkaan menetetty niin paljoa pisteitä että tuloksetta jäätäisiin, mutta ei sieltä hyviä pisteitä tulisi.

Mestariluokkalaisia ei ollut kuin 10, joten kovin pitkää ei tarvinnut odotella. Meidän tulos oli lopulta 73p. Ensimmäiseltä kyltiltä -3 OV (minun sivuaskel), toiselta kyltiltä -3 Uusi, -10TVÄ (yhdenaikaisuus), kolmannelta kyltiltä -3 Uusi ja –3 OV (sivuaskel). Eli menetimme 22 pistettä heti kolmelta ensimmäiseltä kyltiltä... Sitten tuli se –3 OV sieltä käännöksestä mikä on hieman hämärä, ja ne kaksi –1 stä sieltä lopusta. Sijoituksille ei näillä pisteillä päästy.

Tuomarin kommentti oli jälleen, että iloista menoa ja niinhän sen videoltakin näkee että häntä heiluu koko radan ajan. Vaikka mieluiten ottaisin niitä yli 90 pistelukemia, niin totuushan on että tällä hetkellä meille kaikki 70-94 välille jäävät pisteet ovat teoriassa samanarvoisia.

Laralla oli vielä suoritus alokasluokassa iltapäivällä, mutta koska sen luokan alkuun oli nelisen tuntia aikaa, ajoimme välillä kotiin syömään ja sitten hieman myöhemmin takaisin kisapaikalle.

Pikkuneiti ei myöskään ollut ihan hereillä omalla vuorollaan, mutta sillä tietysti oli takana jo pitkä odotteluaika vaikka kotona käytiinkin lataamassa akkuja. Eteenmenot olivat hankalia ja lopulta ihan sivulla istuminen tuotti ongelmia.  Virhepisteet kumminkin tuli radan alusta. Heillä oli kanssa toisena kylttinä istu-askel-seiso-2 askelta-istu –3 askelta – maahan ja siellä tuli maahanmenon kohdalla istuminen. Joten he uusivat kyltin (-3 uusi), mutta edelleen Lara meni istumisen kautta maahan (-10 TVÄ). Seuraava virhe tuli kolmannella kyltillä, jossa systeri korjasi Laran sivulletulon ja tästähän tuli tietysti tuplaistuminen (-10TVÄ). Sitten viitoskyltiltä tuli –1 TAL. Mutta loppurata menikin virhepisteittä, vaikka istuminen olikin Laralla hieman hakusessa.

Mutta pisteitä jäi 76p joten toinen hyväksytty tulos.

Odotamme Laran luokan päättymistä

Seuran kurssijaot on myös saatu tehtyä, pääsin hakemaani rally-ryhmään (joka toinen viikko kevääseen asti voi-mes tason ratatreenit), sama kouluttaja kuin viime talvena, eli ihan hirveästi ei varmaan kehitysideoita saada, mutta treeniä kumminkin. Tokossa emme päässeet mihinkään ryhmään. Tai siinähän oli tasan yksi kurssi, joka sopi meidän tasoon sekä aikatauluihin. Mutta siihen otettiin vain kolme koirakkoa ja paikat kuulemma meni hallituksen jäsenille. Mutta yllätyksenä pääsimme siihen koiratanssikurssille! Rally ja tanssi osuivat vielä vuoroviikoille eli nyt joka toinen viikko rallatellaan ja joka toinen tanssahdellaan.

Koska päätin että siirrymme EVL:ään, ei tietenkään kurssitta oleminen ole mikään kovin hyvä vaihtoehto. Sinällään jos olisin jo jonkun koiran kanssa kisannut EVL:ssä, saattaisin pärjätä jotenkuten yksin, mutta näin ensikertalaisena haluaisin jonkun katsovan hieman mitä teen. Mutta EVL-kursseja ei ihan joka koirakoulusta löydy. Ja tietenkään en voi mitään hirveitä matkoja ajella töiden päälle. 

Joten päädyin siihen, että käyn Korrien luona yksäreillä 1-2 kertaa kuukaudessa, kun heidän hinnatkaan eivät aivan mahdottomat ole. Tietysti talvella tulee sitten lisää hintaa kun joutuu vuokraamaan tunnin Jau-hallilta. Riitta Korri kyllä ehdotti että kannattaa ostaa vaparikortti Jaulle, mutta 60€ kuukausihinnalla tuli hieman nikoteltua, varsinkin kun juoksuisen nartun kanssa tokon treenaaminen on siellä kiellettyä. Vielä kun ajatus oli että systeri tulee treenaamaan meidän kanssa (eli puolituntia minulle ja puolituntia hänelle), pitäisi meidän molempien ostaa vaparikortit. Tulee paljon halvemmaksi ostaa se irtotunti ja pistää maksu puoliksi. Mutta ajatus oli treenata ulkona niin kauan kuin vaan säät sallii.

Uuteen treenikassiin saa kaiken tarvittavan mukaan.

Mallinhommat on vakavaa puuhaa. :'D

Rally-tokokisa 25.7.2019

Kun oma seura järjestää kisat, niin pitäähän sitä mukaan päästä kun ilmomaksutkin on hieman halvemmat. Kävi vielä niin hyvin, että kisassa järjestettiin vain alokas- ja mestariluokka (kumpaankin otettiin 10 kilpailijaa), joten pystyimme molemmat systerin kanssa ilmoittautumaan. Ainut, että ilmoittautumisen alkaessa ensin ei toiminut Virkkuun laitettu mestariluokan ilmoittautumislinkki ja kun lopulta saatiin oikea, ei toiminut itse lomakkeet. Systeri ei saanut alokkaan lomaketta lähetettyä ollenkaan, vaan se ilmoitti heti kisan olevan varasijoja myöten täynnä. Mestariluokan lomake puolestaan antoi ilmoittautua vain varasijalle.  Myös muilla oli samoja ongelmia, joten jäimme sitten odottelemaan vastaavankoetoimitsijan heräämistä (ilmo alkoi aamulla), jotta selviäisi missä oli ongelma.

Puolen päivän paikkeilla sitten tuli viestiä, että mahduttiin kisaan mukaan vaikka ongelmia siinä ilmossa olikin. Hieman myöhemmin VKT vielä kyseli, että oliko mun systeri laittanut mitään viestiä missään kun ei ollut onnistunut ilmoittautumaan (olin siis fb-ryhmässä sanonut ettei hänkään ollut saanut lomaketta läpi). Alokkaassa oli vielä siinä vaiheessa tilaa, joten systerikin pääsi mukaan.

Arki-iltakisan ollessa kyseessä, piti hieman sumplia järjestelyjä. Eli systeri meni koirien kanssa ensin paikan päälle ja minä ajoin töistä suoraan hieman myöhemmin.

Tuomarina oli Riikka Timonen. Ensin ajattelin että ihan vieras tuomari kyseessä, mutta Lunan tuloksia katsoessani totesin että ei pahus, ollaanhan me oltu hänen tuomaroitavana meidän ensimmäisissä MES-kisoissa. Silloin se rata oli jotain aivan kaameeta. Eikä tälläkään kertaa rata näyttänyt ihan yksinkertaisemmasta päästä olevalta.

Ensimmäisenä huomio kiinnittyi useampaan esteeseen. En muista koskaan nähneeni radalla neljää hyppyä. Toinen pieni kauhistus oli liikkeestä istuminen, mikä kyllä viime aikoina on sujunut ihan hyvin treeneissä. Sitten oli käännöksiä ja istumisia sinne tänne. Kolmas kauhistus tuli hitaassa kävelyssä. Minä olen treeneissä hidastanut niin reilusti, että Luna on kuvitellut meidän pysähtyvän ja vetänyt takamuksen maahan. Ja tätä samaa neiti tarjosi, kun kokeilin hidastusta muutamaan otteeseen tyhjällä kentällä.

Meillä meni hetki odotellessa, kun alokasluokka oli ensin. Systeri siis korkkasi rally-uransa Laran kanssa. Siinä hieman kerrattiin miten uusinnat tehdään jos tehdään ja muuta pientä. Hehän ovat jonkun kurssin käyneet jossain vaiheessa ja hieman treenanneet minun ja Lunan kanssa (ja minä treenannut jonkun verran Laran kanssa) ja systeri seurannut suurimman osan Lunan kisoista eri jonkinlainen ajatus oli itse siitä kisasuorituksesta.

Alokasluokan rata ei näyttänyt mitenkään hirveän vaativalta, tietysti siellä oli ensikertalaisille ja hirveästi jännittäville tehty pieneksi kompastuskiveksi spiraali ja pujottelu samoihin tötsiin, joita sitten oli 5 kappaletta peräkkäin. Eli jos jännityksessä ei osaisi laskea, saisi siitä mukavasti miinuspisteitä. Mutta oikeastaan muita isompia kompia en huomannut.

Minä odottelin koirien kanssa, kun systeri kävi rataantutustumisessa. Hieman siinä tuli pohdittua, että miten Luna jaksaa monen tunnin odottelun jälkeen oman suorituksensa kun sääkin oli kuuma. Molemmilla tytöillä oli kyllä päällä kylmällä vedellä kastellut kylpytakit, mitkä pitivät koirat viileinä.

Sitten lopulta kisa lähti käyntiin ja systerikin pääsi radalle.

Alku siinä lähtikin oikein sujuvasti, oikeastaan todella hyvin. Ensimmäiset ongelmat tulikin sitten eteen istumisissa. Ensimmäinen vielä sujui, mitä nyt Laralla oli itse eteentulo hieman hakusessa. Seuraavalle kyltille mennessä oli pientä keulimista ja se eteentulo oli edelleen hakusessa. Lara myös ennakoi ja kuvitteli selvästi että taas tehdään samaa kylttiä kuin äsken ja lähti edessä istumatta kiertämään systerin takaa sivulle. Eli se uusittiin. -3 UUSI Toisella yrittämällä se eteentulo oli edelleen hankala, mutta tällä kertaa takamus löysi maan. Ainut että siitä eteenpäin ei taas kuunneltu ja Lara kiersi nätisti takaa. Nyt sitten systeri ei enää uusinutkaan joten –10 TVÄ. Kyltiltä tuli myös -3 OV, mistä en ole ihan varma. Systeri näyttää videolla nyppäävän hihnasta kun Lara kiertää väärältä puolelta, mutta luulisi siitä tulleen TAL-virhe.

Mutta täten siis pisteitä jäi 84p ja ensimmäinen hyväksytty tulos.

Myöhemmin palkintojen jaossa sitten tuli vielä tuomarin palkinto.

(c) Satu Turunen

Siinä sitten odoteltiin, että rata muutettiin mestariluokaksi. Rataantutustumisessa ei tullut esille mitään uusia ongelmia meille, mutta useampaa näytti huolestuttavan useampi hyppy ja siitä selviäminen. Heidän onnekseen voinee todeta, että onneksi tuomari ei laittanut esteiden perään vielä putkea :’D. Siinä olisi ollut kiva kinkkinen rata aksakoirille.

Me olimme viimeisinä vuorossa, joten hyvin kerkesin seuraamaan ensimmäiset viisi suoritusta ennen kuin menin Lunaa hieman herättelemään.

Jos rata itsessään ei tuonut tarpeeksi jännitystä, niin neiti lisäsi sitä itse mukavasti kun riisuin kylpytakin päältä. Märkä takki oli varmaan saanut karvat jotenkin huonoon asentoon ja Luna rapsutti kaulaansa vähän väliä. Ja ihan oikeasti, niillä rapsutuksilla ei varmaan ollut kuin 1-2 sekunttia väliä, ensin oikealta, sitten vasemmalta, sitten taas oikealta... Minä siinä kauhuissani yritin rapsutella ja suoristella karvoja ajatellen että jos sitä kutkuttaa radalla, niin neitihän laittaa persuun maahan ja rapsuttaa. Ja niitä miinuspisteitä ei juuri nyt kaivattaisi.

Luna jatkoi rapsuttelua koko odotusajan. Viimeisen koiran ollessa radalla ennen meitä siirryin kutkuttavan neidin kanssa kentän reunalle. Ajattelin kotikenttäkisojen olevan meille siinä mielessä hyvät, että Luna melkein voi arvata mitä ollaan tultu tekemään. Pientä vinkumista tuli kun systeri siirtyi kauemmas kuvaamaan, mutta en tiedä johtuiko se nyt siitä siirtymisestä vai luuliko Luna että taas systeri ja Lara menivät tekemään jotain eikä hän päässyt. Muutaman pienen liikkeen tein vielä siinä saadakseni neidin huomion takaisin itseeni ja vinkuminen loppui.

Sitten radalle.

Alku kiertely meni hienosti, mutta siitä siirtymisessä liikkeestä istumiseen itse sekoilin askeleissa ja unohdin käsimerkin tyystin. Joten tietysti siihen tuli myös pieni hidastus joten –3 OV.  Siitä eteenpäin jatkui hienosti, kunnes  6. kyltti oli istu - käännös oikeaan – istu koira oikealla, tästä tuli –1 OV, mutta en ole ihan varma että mistä syystä.

Siitä jatkui taas hienosti esteille asti, kunnes sarjahypyssä tuli jälleen -1 OV. Eikä edelleenkään tietoa että miksi... Pitäisi varmaan joskus käydä oikeasti kyselemässä mistä nämä tulevat.

Sitten mysteeri, kyltti 15 eli puolenvaihto edessä. Tästä saatiin jälleen -3 OV, kuten edellisessä kisassa. Kouluttajan kanssa tästä puhuin ja hän ensin sanoi, että olin liian lähellä kylttiä. Mutta mielestäni minä en ollut ja katsottiin se jälkeen päin videolta, jolloin hänkin totesi että ei kyllä videon mukaan oltu liian lähellä. Itse mietin että olinko sitten liian kaukana kyltistä. Jos seuraavassa kisassa otan tästä taas virheen niin käyn kyllä kysymässä tuomarilta että mitä minä teen väärin. Olisin käynyt nytkin, mutta tajusin vasta kotona että tämä -3 tuli tältä kyltiltä eikä kyltiltä 19 mistä oletin sen tulleen. EDIT: kysyin tätä rally-tokoryhmässä että osaisiko joku sanoa mistä virhe tuli, ja moni vastasi että otan askeleen sivuun. Eli Lunan vaihtaessa puolta, kiepautan jalkaa niin etten potkaise koiraa lähtiessäni liikkeelle. En nyt sanoisi hirveästi muuttavani liikerataani (eli sivulle), mutta tietysti tuo jalankiepautus voi tuomarista näyttää siltä.

Mutta siitä jatkettiin matkaa tyytyväisenä, kunnes tultiin hidastuskyltille. Yritin tehdä hidastuksen enemmän asteittain, jotta Luna ei istuisi ja se taisi jotenkuten onnistua. Onnekseni, minun normaalivauhti on melko luja, joten minun hidas vauhti ei tarvitse olla oikeasti ihan hirveän hidas. Viimeisellä tötsällä Luna pysähtyi ja oli liikkeelle lähtiessään siirtymässä minun taakse. Sain sen onneksi korjattua takaisin oikealle, mutta pisteitähän siitä lähti. Oletin –3 tulleen, mutta yllättäen paperissa lukikin –1 OV.

Mutta ai että olin tyytyväinen kun päästiin maaliin. Tiesin itse, että meillä oli ainakin se kaksi –3 pisteen virhettä siellä (vaikka toinen nyt tulikin eri kyltiltä kuin luulin), mutta suoritus oli muuten sellainen kuin sen piti olla. Koska Luna osaa, mutta se ei ole minusta niin näkynyt meidän aikaisemmissa mestariluokan kisoissa. Nyt vire oli lähes täydellinen, pientä kiirehtimistä näkyi parilla kyltillä, mutta sain neidin takaisin oikealle seuruupaikalle hyvin.

Päästyäni radalta pois, kouluttaja oli odottamassa ja hehkutti että ei piru nyt meni hyvin, mutta hieman harmitteli Lunan viimeistä itsenäistä (melkein) puolenvaihtoa (oletti myös sen olevan –3).

Palkkasin Lunan siinä kentän ulkopuolella kourallisella nameja taskusta ja mikä minusta oli positiivista, niin neidillä ei ollut enää hinku takaisin treenikassille, mistä on tottunut sen palkan saamaan. Eli meidän irtoaminen laukkupalkasta on lähtenyt toimimaan, ainakin rallyn osalta.

Hetkinen siinä odoteltiin, kunnes totesin että katson mitä ne muutamat minua ennen olivat saaneet. Kun lueskelin listaa väärinpäin, totesin vain, että siellä oli pari nollatulosta, sitten melkein sama määrä 70-79p ja 80-80p tuloksia. Yksi 90p tulos minun toissatalven tokokouluttajalla ja hänen vanhemmalla kulttiksella ja yksi 91p tulos. Minä olin siinä silleen okei, mitäköhän me saadaan, kun minun rally-kouluttaja tajusi että hei se 91p on meidän tulos. En tiedä oliko meillä molemmilla kierrokset niin korkealla meidän radan jälkeen, ettei tajuttu että joku kävi kirjaamassa tuloksia jo paperille.

Mutta tämä tarkoitti meidän voittaneen luokan! Vaikka kaikissa “alemmissa” luokissa Luna sijoittui hienosti melkein joka kisassa, niin en tietenkään enää mestariluokassa olettanut sijoituksia pahemmin tulevan. Jotenkin ajattelin että mestari kisaa kaikki valiot (tai niinhän ne kisaa), mutta että aina olisi niitä koirakoita jotka vetää sen lähes satapistettä kuten muissakin luokissa.

(c) Satu Turunen

Kouluttaja hieman harmitteli, että jäimme niin lähelle siitä meidän ensimmäisestä 95p tuloksesta. Olisihan se ollut aivan mahtavaa saada ensimmäinen valiotulos, mutta ei minua haitannut kun suoritus oli muuten oikeasti hyvä. Plus, jos pisteet olisi jääneet 94p niin sitten minua olisi varmaan aika paljon ärsyttänyt. :’D Teoriassa tällä hetkellä kun koulari on jo, niin ei ole väliä mitkä ne pisteet on 70-94 välillä, kun ei niillä tuloksilla “tee mitään”. Mutta kyllä tämä yli 90p tulos kertoo sen että meillä oikeasti on mahdollisuus niihin valiotuloksiin. Varsinkin kun sain tulospaperin käsiini ja totesin 6:sta pisteenmenetyksestä 5 olevan ohjaajavirheitä...

Systeri lähti kotiin Laran kanssa tässä vaiheessa, kun me jäimme Lunan kanssa odottelemaan palkintojen jakoa. Lopulta pääsimme palkintokassien luokse, otettiin kuvat ja päästiin lähtemään kotia kohti.

Lohjan Rally-tokon tuplakisat 4.5.

Kaksikuukautta sitten HSKH:n tuplakisojen jälkeen totesin itsekseni, etten ainakaan ihan hetkeen ilmoita meitä mihinkään tuplakisoihin. No, kuinkas sitten kävikään. Mutta voin taas yrittää todeta, että tuplakisat ei oikeasti ole meille ehkä vielä kovin hyviä.

Lähdin kisoihin sillä ajatuksella, että kunhan saadaan yksi hyväksytty tulos ja täten RTK4, niin olen tyytyväinen. Tietysti, olisin enemmän kuin tyytyväinen jos saadaan kaksi hyvää tulosta ja supertyytyväinen jos tulisi yli 95 pisteen tulos. Mutta yksi hyväksytty tulos oli se mitä lähdettiin hakemaan.

Yksi syy miksi en niin tuplakisoista välitä on se aika, siihen oikeasti kuluu koko päivä. Ensimmäinen kisa on yleensä aamusta ja toinen iltapäivästä ja monta tuntia vain oleskellaan. Varsinkaan kun sää ei ole kovin lämmin ja hallikin viileä. 

Tällä kertaa meillä oli hieman onnea mukana kisavuoroissa, molemmissa kokeissa oli mestariluokka jaettuna A- ja B-ryhmiin. A-ryhmän rataantutustuminen alkoi 8.30 ja B-ryhmällä 10.00, ja me olimme tässä jälkimmäisessä ryhmässä. Ei tarvinnut siis herätä kukonlaulun aikaan, vaan seittemältä riitti hyvin siihen että koirat käytti ulkona, ruokki, söi itse ja siinä kahdeksan jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Lohjaa.

Ensimmäisellä radalla meillä oli tuomarian Tiia Hämäläinen. Yleensä hänen, ainakin alempien luokkien, radat ovat olleet ihan mukavia. Paperilla ratapiirrosta katsoessa rata näytti melko haastavalta ja pitkältä, mutta kun sitä tarpeeksi tutki ja rataantutustumisen jälkeen, ei se enää niin mahdottomalta vaikuttanut. Siellä oli pari kylttiä, mitä jännitti. Liikkeestä istuminen ehkä se pelottavin, kun siinä pystyi niitä virhepisteitä poimimaan reilusti.

Treenailin kentänreunalla hieman noita hankalampia kylttejä ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro koitti ja menimme radalle.

Täytyy sanoa, jos minulla oli hienosti kaikki ohjat hyppysissä vielä lähdössä, niin pudotin ne ennen ensimmäistä kylttiä. Pari ensimmäistä askelta kertoi minulle että olen pulassa, koska Luna oli taas menossa aivan liian kovalla vauhdilla eteenpäin. Se, että joudun koko radan keskittymään siihen että minulla on koira mukana, enkä pystynyt valmistautumaan tuleviin kyltteihin, teki tietysti radalla kulkemisen todella hankalaksi.

Mutta, heti ensimmäisellä kyltillä (istu, askel oikealle, istu) otimme yllättäen vain –1p kontrolli ja –1p tvä. Tämä ihan siitä että Luna oli menossa eteenpäin minun pysähtyessä ja joutui pomppaamaan takaisin perusasentoon. Pysäyttävä liike ensimmäisenä tällä mielentilalla ei sovi Lunalle alkuunkaan.

Seuraava liikkeestä seis, kierto koiran ympäri sujui hyvin, mutta kolmannella kyltillä (liikkeestä maahan) minä tein virheen. Olin nimittäin taas kiertämässä koiran ympäri. Tajusin onneksi pysähtyä sitten lopulta, mutta tästä -3 ohjaajavirhe. Neljäskyltti (istu, täyskäännös vasempaan, istu), Luna ei tullut käännökseen kunnolla mukaan, joten –10p tvä (rintamasuunta).

Siitä päästiin kyltille 7. mikä oli istu-seiso-maahan paikoillaan. Tästä saatiin –3 TVÄ, todennäköisesti koska Luna liikkui eteenpäin ja kääntyi seisomisessa.

Siitä kyltille 11, jos oli oikealta eteen , istu, vasemmalta oikealle, istu. Tästä -1 TVÄ, koska Luna ei meinannut istua takaisin oikealle palattuaan.

Kyltti 12. Täyskäännös oikealle (koira oikealla), Luna ei ollut nyt missään näissä peruttavissa käännöksessä mukana, vaikka se osaa ne kyllä todella hyvin (ja normaalisti oikein näyttävästi). Joten –10 TVÄ (liian laaja käännös).

Sitten tuli se pelottava istuminen. Luna istui kumminkin nätisti ja yllättäen minäkään en ottanut tästä mitään hidastusmiinuksia. Helpottuneena kutsuin seuraavalla kyltillä neidin luokse, tajuamatta kunnolla kertoa kummalle puolelle hänet haluan. Joten Lunahan tokokoirana palasi nätisti vasemmalle, vaikka piti tulla oikealle puolelle. Eli -10TVÄ (koira väärällä puolella). Tässä vaiheessa pysähdyin ja ajattelin että tämä pitää uusia. Onneksi aivot raksuttivat tarpeeksi nopeasti ja tajusin että tämänhän on kyltti jota en vain pysty uusimaan. Ei siis voinut kuin jatkaa matkaa.

Loppu sujuikin ihan hyvin, yhden –1 PY otettiin Lunan nenän käydessä maassa viimeisellä kyltillä ennen maalia.

Mutta pisteitä lähti siis reilusti, tulos jäi 60pisteeseen. Kehuja Luna sai edessä peruutuksesta sekä estehypyistä.

Eipä siinä voinut nyt sitten mitään. Odotimme sen aikaa että saimme tulospaperit kouraan, jonka jälkeen lähdimme lenkille. Löysimmekin mukavan pienen (ja pitkän) hiekkatien, jossa saimme lenkkeillä aivan rauhassa. Ihmettelimme kyllä hieman, kun tielle kääntyessä oli varoituskyltit lapsista, mutta missään ei näkynyt talon taloa. Vaikka kartasta katselin niin mitään asumusta ei ollut monen kilometrin säteellä.

Palasimme lopulta takaisin hallille, jossa sitten odottelimme vajaa parisen tuntia seuraavan kisan alkamista. Tuo odottaminen on se tuplakisojen inhottavin kohta. Kun koko aikaa et voi tehdä koiran kanssa ettei se täysin kyllästy. Sitten kun ei sitä jaksa koko aikaa seistäkään, niin ei pysty seuraamaan muita suorituksia koko aikaa. Puhelintakaan ei huvita selata paria tuntia. Siinä tuli sitten vain istuttua, rapsuteltua Lunaa ja Laraa ja tuijotettua tyhjyyteen. Olimme vielä vähän hölmösti melko lähelle ulko-ovea, joten siitä vielä kävi kylmä viima koko ajan kun porukkaa lappasi ulos tai sisään.

Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen, alkoi lopulta B-kisan rataantutustuminen. Tässäkin kisassa mestariluokka oli jaettu A- ja B-ryhmiin, ja tällä kertaa olimme Lunan kanssa A-ryhmässä. Tuomarina oli jälleen Leskisen Taru. Rata näytti paljon mukavammalta kuin Hämäläisen rata, mutta tuomarin tietäen, tiesin että miinuksia sieltä kumminkin satelisi. Meille hyvänä asiana oli, että pysäyttäviä oli vähän, eikä sellainen ollut heti ensimmäisenä kylttinä.

Mutta kunhan saataisiin tulos, ei väliä pisteillä, niin kaikki kelpasi. Tässä vaiheessa kun oma olokaan ei ollut enää mikään mukava, oli hieman kylmä, väsytti ihan sikana ja päätä jomotti. Nälkäkin varmaan oli, kun aamupalaleivän syömisestä oli reilu seitsemän tuntia aikaa, mutta tuo muu huono olo peitti sen nälän tunteen alleen.

Kävin radan muutamaan kertaan läpi ennen paluuta Lunan luokse.

Siinä hetken odottelimme että meitä ennen olevat koirakot kävivät radalla ennen meidän vuoroa.

Lopulta meidän vuoro tuli. Lunan energiataso oli laskenut mukavasti ja tällä radalla neiti oli paremmin kuulolla ja mukana.

Ensimmäinen tehtäväkyltti oli kieppi vasemmalla, josta itse otin –3 OV hetken hidastamisen takia. Liikkeestä seis oli hyvä, mutta 270 käännös oikealle, Lunan nenä kävi maassa ja siitä -1 PY. Sitten tuli taas tämä jäävä istuminen. No, tällä kertaa Luna ei istunut, ei edes useammalla käskyllä, joten uusin sen. Toisellakaan yrityksellä Luna ei istunut heti, mutta onneksi kumminkin toisella käskyllä. No, minähän taas sitten hidastin joten siitä -3 OV, uusimisestä -3 uusi ja vasta toisesta käskystä istumisesta –1 TVÄ. Mutta en sentään ottanut toista –3sta hidastamalla luoksekutsussa!

Siitä pääsimme taas etenemään ihan mukavasti, kunnes kyltillä 10. Eli istu (koira oikealla), askel vasemmalle, koira sivulle, tuli –3 TVÄ. Tämä varmaan siitä kun Luna ei tullut istumaan heti.

Siitä kyltille 14. Puolenvaihto edessä. Tästä tuli –3 OV. Nyt on myönnettävä että en ole ihan varma miksi. Mielestäni tässä kyltillä saa pysähtyä, koska eihän esimerkiksi isokoira pysty vaihtamaan puolta niin että omistaja ei pysähtyisi.

Siitä sitten taas muuten ongelmitta hyvän matkaa, mitä nyt Luna ensin oli edistämässä ja sen jälkeen jäi jälkeen. Viimeisellä kyltillä ennen maalia (puolenvaihto takana) neidiltä meni käskyt täysin ohi, vaikka sanoin back-käskyn kolmesti. Näin jälkikäteen ajateltuna, olisi varmaan pitänyt sanoa Lunan nimi siinä ja herättää se horroksesta. Joten uusin liikkeen. Tässä vaiheessa itselle tuli totaalinen blackout varmaankin väsymyksestä johtuen. Nimittäin stoppasin siihen paikoilleni ja tajusin että enhän minä voi uusia, koska olen jo uusinnat käyttänyt! Hetken aikaa siinä aivot yritti sauhuta ja miettiä että mitä voin enää tehdä. Ajattelin, että jos oikeasti nyt uusin kyltin ja palaan edellisen kyltin suorituspaikalle, niin hyllytän meidän varmasti. Tässä vaiheessa aivot sitten lopetti toimintansa, ja totesin että aivan sama. Tehtiin se kyltti siinä paikoillaan ja siirryttiin maaliin.

Olin aivan varma että tuo minun uusinta sekoilu hyllytti meidät ja potutti. Palasin systerin luokse, todeten että se taisi mennä siinä. Systeri siinä pohti että enhän minä ollut uusinut kuin vasta kerran, ja tämä tarkistettiin vielä videolta. Tosissaan, minä olin sen istumisen uusinut vain kertaalleen, minä ajattelin uusineeni sen kahdesti. Eli tuo viimeinen uusinta olisi ollut sallittu. Tässä vaiheessa olin aivan varma että olin hyllyttänyt meidän kun sanoin uusivani, mutta en sitten uusinutkaan. Voin sanoa että oli piinaavat kymmenen minuuttia kun odotin kirjurin menevän kirjoittamaan pisteitä taululle. Lopulta se sinne meni kynän kanssa ja minä menin heti niskaan hengittämään. Tilannetta ei yhtään rauhoittanut se, että kirjuri joutui siinä hetken miettimään, että mitä pisteitä hänen nyt pitikään kirjoittaa. Mutta lopulta hänen muisti pelasi ja meidän kohdalle tuli pisteet – 70. Huokaisin helpotuksesta, en ollutkaan hyllyttänyt meitä! Ja mitä vielä, 70 pistettä oli hyväksytty tulos!

Tulospaperista myöhemmin näin että minun sekoilu oli vienyt meiltä 10 pistettä (tvä) ja tietysti se uusinta –3. Eli ilman omaa sekoilua olisi tulos ollut siellä 80 pisteessä. Mutta nyt en valita, tulos kuin tulos.

Jouduimme vielä odottelemaan tietysti oman ryhmän kisan loppuun ja sitten vielä sen B-ryhmän kisan. Joten parituntia tuli taas leikittyä kuollutta epämukavasti nojaten kevythäkkiin. Lunakin oli selvästi väsynyt, koska se nukkui sylissä jonkun aikaa. (Luna on sylikoira ainoastaan silloin kuin sitä väsyttää ja se haluaa lämpöä). Mutta väsymys alkoi sitten mennä siihen että neidin piti pöristä jokaiselle koiralle joka käveli liian läheltä (tämä vielä eskaloitui kuin neiti murisi hiljaa yhdelle terrierille joka tuli sisälle ja käveli vajaan metrin päästä meistä, terrierihän reagoi ja oli hyppäämässä päälle jolloin Lunakin oli tietenkin reagoi kovemmin.) Omistaja onneksi huomasi ja veti koiransa nopeasti pois ja minäkin pidin Lunaa pannasta kiinni että eihän se siitä sylistä mihinkään päässyt. Mutta tämän jälkeen Lunan piti tietenkin pöristä vähän kovempaa jokaiselle joka edes katsoi meitä päin. Käänsin sitten meidät niin että minä olin selkä tulijoita päin ja Lunakin joutui tuijottamaan pääasiassa kevythäkkiä. Edelleenkin koirat kävelivät neidin mielestä liian läheltä (mitä se nyt näki siitä sivusilmällä), joten vaihdoin sitten Lunan häkkiin ja otin Laran ulos. Lara onneksi on sen verran sosiaalisempi, että se vaan vilkuili ohi meneviä koiria pohtien miksei kukaan tullut leikkimän hänen kanssaan.

Lara ei taas oikein viihdy sylissä, joten minulla alkoi taas tulla kylmä kun Luna ei lämmittänyt sylissä. Kun vielä porukkaa katosi hallista niin hallikin alkoi viilenemään nopeasti.

Lopulta siinä viiden maissa toinenkin ryhmä oli suorittanut radan ja pääsimme palkintojen jakoon. Palkinnoillehan ei tietenkään noilla pisteillä päästy, mutta saimme kumminkin sen mitä lähdimme hakemaan, eli RTK4 –koulutustunnuksen!

Täten saanen esitellä TK1, TK2, RTK1, RTK2, RTK3, RTK4 Isbahan’s Mystery!

Nyt vain pikkutarkkuutta tekemiseen (ja ehkä krhm, enemmän treeniä, nyt meidän treenit on ollut oikeastaan vain ohjatuissa treeneissä ja kotona satunnaisesti jotain pientä) ja sitten metsästämään niitä yli 95pisteen valiotuloksia. Mutta pidetään nyt hetken juoksutauko ja katsotaan sitten kesällä mitä tehdään.

Rally-tokokisat Porvoo 7.4.2019

Pääsimme jälleen kokeilemaan kuinka tuo mestariluokka luonnistuu virallisesti. Kävimme siis Porvoossa, jossa tuomarina toimi Taru Leskinen. Mestariluokka oli laitettu ensimmäiseksi, joten aamulla piti laittaa herätyskello soimaan. Veimme Laran äidille hoitoon ennen kisoihin lähtöä.

Kisapaikalla ensin tietenkin ilmoittauduin ja sitten kävin katsomassa ratapiirrosta, joka ei näyttänyt kovinkaan vaativalta. Isoimmat ongelmat meillä ehkä oli peruutus, mikä oli heti ensimmäisenä kylttinä lähdön jälkeen sekä valkovuokko, missä meillä oli edellisellä kerralla ongelmia.

Rataantutustumisessa totesin että rata tuntui oikeastaan ihan mukavalta, mutta niinhän me edelliselläkin kerralla epäonnistuttiin sillä helpommalla radalla.

Meillä ei ollut onnea arpajaisissa, vaan olimme heti ensimmäisenä suoritusvuorossa. Ensimmäisten joukossahan olemme olleet melkein aina, kun normaalisti “pienet” koirat ovat menneet ensin. Tässä kisassa meitä pieniä oli 3 kappaletta ja arpaonni osui minuun. Kolmantena olevan heelerin omistaja totesi että hän on yleensä aina ensimmäisenä, joten kiva että välillä joku muukin joutuu suoriltaan kentälle.

Kävelin radan läpi kolmisen kertaa, jonka jälkeen menin vielä kertaamaan Lunan kanssa kehän reunalle. Neiti oli hyvin kuulolla ja teki kerratut liikkeet ongelmitta. Palkkana annoin taas tylsästi ruokaraksuja. Mehän menimme alemmat luokat pelkillä raksuilla, mutta ne nyt oli Lunan tasolle helppoja. Nyt kun radan pituus on tässä kasvanut ja vaativuus lisääntynyt, en tiennyt jaksaako neiti koko rataa kun palkka on hieman “huonompi.” Mutta olen nyt todennut, että vähänkin liian hyvällä palkalla vauhti ja ennakointi kasvaa, mikä hankaloittaa tekemistä.

Kun loput kisaajat tuli pois tutustumisesta, siirryin lähemmäs sisäänmenoa. Tässä Luna sitten alkoi vinkumaan, odottelu oli taas jotain inhottavaa, joten sitten seuruutin neitiä pientä rinkiä ympäri, kunnes näytti siltä, että tuomari olisi valmis ja saimme luvan mennä radalle.

Lähdössä Luna taas hieman vinkuili, mutta ääni loppui heti kun lähdimme liikkeelle. Heti ensimmäisenä oli se peruutus, mitä jännitin. Olin muutamaan otteeseen peruutellut ennen radalle menoa ja neitihän teki todella hienon peruutuksen! Luna ei spurtannut vauhdilla taakse vaan paikka pysyi melko hyvin. Pienen pieni vinous oli lopussa tulossa, mutta koska se oli jo kolmannen askeleen kohdalla niin se ei ollut merkittävä.

Seuraava kyltti oli istu, käännös vasempaan, istu, josta saimme –1 TVÄ. En ole aivan varma mistä tässä piste lähti. Luna oli lähdössä taas peruutukseen, joten jouduin kutsumaan sen sivulle, en keksi mitään muuta että se tästä parista pienestä pakittavasta askeleesta otti tuon miinuksen. Luna jäi myös istumaan hieman liian taakse, mutta mielestäni oli kumminkin rajojen sisällä.

Sitten yllättäen seuraavan kyltin istumisessa Luna menikin maahan. Joten uusittiin eli –3p UUSI. Neiti oli selvästi tekemässä liikkeestä maahan -liikettä, koska se jäi tyytyväisenä makaamaan paikoilleen kun minä peruuttelin edellisen kyltin lähtöpaikalle. :’D Toisella yrityksellä Luna istui, mutta annoin hieman vahvemman avun ja näköjään hieman hidastin. Hidastuksen takia tuli –3p OV.  Seuraavalla kyltillä missä koira kutsuttiin mukaan, onnistuin jälleen hidastamaan, joten taas –3p OV.

Siitä päästiinkin sitten useampi kyltti ongelmitta eteenpäin. Putken jälkeen oli koira oikealla ja kyltti käännös 270 astetta oikealle. Hieman meillä oli kontakti ongelmia ja ajauduttiin hieman turhan lähelle kylttiä. En tiedä sitten mitä kävi, mutta Luna tekikin valkovuokon kun olisi pitänyt lähteä peruuttaen. Voi hyvin olla että minä hätäpäissäni annoin hieman epäselvän käsimerkin kun tila alkoi loppua. Eli –3p UUSI. Toisella yrityksellä sitten sujui paremmin, käännös itsessään ei ollut kovin sulava, mutta kääntyi kumminkin.

Pelkäämäni valkovuokko sujui ongelmitta.

Sitten tultiin kyltille 14. mikä oli istu, käännös oikealle, istu. Kuten kyltillä 3. Luna oli lähdössä peruuttamaan ja jouduin kutsumaan sen sivulle. Muuten liike sujui ongelmitta, mutta tämä peruutus (oletettavasti, kun muuta virhettä ei minusta ollut), toi meille –3p TVÄ.

Siitä eteenpäin päästiin hienosti kyltille 17, jossa Luna jäi hieman vinoon perusasentoon, mistä lähti -1p VINO. Mutta minusta Luna ei ollut oikeasti mitenkään pahasti vinossa joten vähän ihmettelen tätä pistemenetystä.

Siitä sitten pujottelun läpi maaliin.

Minulla oli todella hyvä fiilis, kun radalta lähdettiin. Joo, kaksi uusintaa oli tullut joten tiesin että meidän valiotulosmetsästys ei vielä päässyt virallisesti alkamaan, mutta minusta meidän yhteistyö oli todella hyvää ja Luna oli hyvässä - hieman rauhallisemmassa - vireessä, minkä takia neiti tuntui olevan paremmin kuulolla ja ohjattavissa ja ei lähtenyt kertaakaan edistämään seuraavalle kyltille! Taitaa Lunalle sopia tuo huonompi palkka näihin rally-kisoihin.

Lähdimme radalta pois ja systerikin totesi että hänestä meillä meni todella hyvin ja samaa totesi hetken päästä tämä heelerin omistaja. Olin varma meidän kumminkin päässeen yli 90 pisteen, joten yllätys oli kun taululle tuli esille 83p. Kyseiset pisteet mestariluokasta on oikeasti ihan hyvät ja täten saimme meidän toisen tuloksen ko. Luokasta, mutta hieman ihmettelimme että mistä pahuksesta meillä oli lähtenyt pisteitä kumminkin niin paljon.

Siinä kun seurasimme seuraavia koirakkoja, tulimme johtopäätökseen, että tämä tuomari on todella tarkka. Moni teki minusta todella hyvän suorituksen ja kun pisteitä kävi katsomassa, oli suurimmalla osalla kumminkin alle 90 pistettä (tai 0). Tämä hieman paransi myös meidän pisteiden näyttävyyttä, kun totesin että oikeasti, tältä tuomarilta tämä onkin ihan hyvä tulos. Loppujen lopuksi, 18sta koirasta 1 sai yli 90pisteen tuloksen.

Sijoille ei tällä tuloksella päässyt, mutta se ei haittaa. Minulle jäi radalta sen verran hyvä mieli kumminkin, että ei haitannut vaikka ei saatu sitä tulosta mitä tultiin hakemaan (eli 95p+). Yritetään nyt vain seuraaviin kisoihin.